• Ei tuloksia

L.A näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "L.A näkymä"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

266

T&E 3 |2013

NumEroN TAITEILIJA

Taide on luonteeltaan tapahtumallista. Jotain tapahtuu kun erilaiset asiat pannaan toimimaan yhdessä. Aineelli- suudella on osansa asiassa, mutta jos tuijotetaan vain an- tiikin patsaita, unohdetaan että aikanaan nekin loistivat väreissä, ja suureellisinkin musiikkiteos tapahtuu korvien sisällä, niiden aistiessa äänenpaineen vaihtelua. Kun ta- pahtuminen lakkaa, ripustamme mielikuvamme ja muis- tomme esineisiin, mutta taide ei asu niissä. Tapahtuminen, se että tapahtuu, on taiteen välttämätön ehto, ja se sen toimeenpano tarkoittaa sitä, että viittaamme kintaalla dokumenttien, perintökalujen ja jäännösten vaatimuksille omia taide itselleen.

Maailmaa vaivaa pahasti se että ihmiset pitävät jään- teitä kovina todisteina menneistä tapahtumista. Liittävät vääränlaista arvovaltaa kaikkeen säilyneeseen, aivan kuin menneisyydestä säilyneet esineet olisivat kestäneet oman tah- tonsa ansiosta.

– lainaus esityksestä

L.A. Ylioppilasteatterilla toi 17 esityksen ajaksi yhteen joukon nuoria taiteentekijöitä. Se yhdisteli kolmen ja puolen tunnin esitysmonsterin mosaiikkimaisista, eri mediaisista aineksista, joilla ei sitä ennen ollut paljonkaan tekemistä keskenään. Ohjaaja Ossi Koskelainen dramatisoi kollaasin näyttämökuvia Cormac McCarthyn kirjasta Matka toiseen maailmaan; koreografi Emmi Venna sovitti sen apokalyptisen ja toisteisen todellisuuden eleiksi näyttelijöille; kuvataiteilijat Antti Nyyssölä ja Jarkko Räsänen loivat näyttämöllepanon vähävärisen ambienssin maalausten ja videoprojisointien avulla; Ö - Tuomas Palonen, Timjam Uddström, Seidi Guzejev, Joel Kupiainen ja Sunny Seppä – soitti kielisoittimilla epäkeskoa blues-ragaa ja eritempoisten maailmojen väliin juuttuneita virsiä; kuvataiteilija Marja Patrikainen antoi teoksensa Lentokone laskeutua katosta yleisön eteen esityksen finaalissa; Johanna Ahonen, Geoffrey Erista, Krista Hannula, Petra Hei- nänen, Liila Jokelin, Saara Karjalainen, Vilma Kinnunen, Reetta Koskinen, Kiia Laine, Maria Mäkelä, Veera Oksanen, Topi Orava, Topi Patjas, Niklas Riikonen, Salla Rupponen, Kiira Sirola, Arttu Uuranmäki, Into Virtanen ja Reeta Vornanen esittivät ihmisiä ja eläimiä; Mirva Anjala toimi ohjaajan assistenttina; Suvi Matinaro suunnitteli monokromaattiset puvut Iida Rautalam- men avustuksella; Atte Olsonen vyörytti äänet katsojien päälle; Joonas Lampi valmisti esiintyjien futuristisesti ikääntyneet hiuslaitteet.

Esitystilaa ja työryhmää kuvasin 29.5. YT:llä. Jarkko Räsänen toimitti still-kuvat esitysvideosta, ja niille kuvankäsittelyn teki Marja Viitahuhta. Lentokoneen kuvasin kesäkuussa Sorbus-galleriassa Vaasankadulla, minne teos siirtyi esitysten jälkeen.

— taneli Viitahuhta

l.a.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kirjan nimen mukaisesti painopisteinä ovat kielten väliset valtasuhteet, vähemmistökielten ja -kulttuurien asema yhteiskunnassa sekä kielten moninaisuuden vaikutuk- set

5 Johnson 1995, erit. 185-186 François-Joseph Fétis’n vuodesta 1832 alkaen järjestämistä historiallisen musiikin konserteista, sekä muista ”klassisen musiikin”

Grundfeld käsittelee kulttuurivainoa ensimmäisenä askelee- na kohti kansanmurhaa ja neuvostoliittolainen Juri Krisin kysyy: »Pystymmekö pelastamaan kulttuurimme?» Puhuttu

rustelemaan itselleni enää vain eettisesti kestävät teokset.” Hänen teostensa aiheiksi ovat nouseet sekä yhteiskunnallisen vallan instituutiot että kulutusyhteiskunnan

Inkerin murteiden tutkijana ja Aleksis Ki- ven teosten editorina tunnettu filosofian tohtori Ossi Kokko kuoli vaikeaan sairau- teen 15.. maaliskuuta

Se perustui keskeisiltä osin Gananderin aineistoon, jos- kin sekä esimerkkejä että Renvallin margi- naaliseksi katsomaa sanastoa oli karsittu ankaralla kädellä ja toisaalta

Vapaa epäsuora esitys on kerrontatekniikka, jossa kertoja esittää henkilön sisäisiä tuntemuksia ikään kuin sisältäpäin tarkasteltuina säilyttäen kuitenkin kerronnassaan

Kirjasta toiseen on kierta- nyt Aarne Ayrapaan nakemys, etta Lou- nais-Suomen vasara kirveskulttuuri (n. 2500-2000 eKr.) suosi asuinpaikkoinaan laitumiksi soveliaita