journal.fi/aikuiskasvatus 328 KIRJAN KANNESSA SEISOO ener-
ginen mies, polkupyörä kuin sä- dekehänä pään yläpuolella. Hän näyttää voittajalta, jolla on tarina kerrottavanaan.
Helsinkiläinen Leo Stranius tunnetaan ekologisen elämän- tavan valinneena kuntapoliitik- kona ja järjestöjohtajana. Häntä on kutsuttu Suomen diplomaat- tisimmaksi ekofasistiksi, maltilli- seksi idealistiksi ja myönteiseksi vaikuttajaksi. Nuorena Stranius määritteli itse olevansa punavih- reä agnostikko, sittemmin kulu- tuskarkuri ja askeettinen hedo- nisti, jonka onnelliseen elämään ei kuulu luonnonvarojen yletön kuluttaminen eikä ilmastoanorek- siakaan. Kiinnostuksen kohteita ovat ilmasto, eläinten oikeudet ja kansalaistoiminta.
Ekoistin muistelmat on ympä- ristöhenkisen pioneerin tarina, joka alkaa 1970-luvulta, jolloin suhtautuminen luontoon liittyviin asioihin oli paljon yliolkaisempaa kuin nykyään. Tarina päätyy nyky- tilanteeseen, jossa kestävä kehitys, ympäristötietoisuus ja ekologinen elämäntapa ovat keskeisiä koko yh- teiskunnallisessa päätöksenteossa.
Stranius omistaa kirjansa lap- silleen ja puolisolleen, ”... jotta tie- täisitte, mitä tein silloin kun jotain oli vielä tehtävissä, ja muistaisitte, mistä kaikki alkoi.” Luvassa on siis henkilöhistoriaa yhteiskuntata- soon liitettynä.
Johdatus ympäristöaktivistin maailmaan
Stranius, Leo (2019). Ekoistin muistelmat. Into. 269 sivua.
YKSILÖN JA YHTEISÖJEN KUVAILUA JA ANALYYSIÄ
Kirjan rakenne on selkeä ja lu- kijaystävällinen: alkusanat, neljä jaksoa ja jokaisessa kolme lukua, epilogi ja kiitokset. Sisällysluette- lo mahtuu yhdelle sivulle, joten kokonaisuus hahmottuu kertavil- kaisulla.
Teksti etenee pääosin kronolo- gisesti. Stranius kuvaa laajasti lap- suuttaan sekä persoonan ja iden- titeetin kehittymistä 1970-luvun maaseudulla. Yksityiskohtaiset lei- kit tai kohellukset eivät aina tunnu vievän asiaa eteenpäin, ja lukija al- kaa jo epäillä kaiken tarpeellisuut- ta kokonaisuuden kannalta. Vas- tauksia saadaan aikanaan: nuores- sa herää jotakin teeman kannalta oleellista, esimerkiksi yhteiskun- nallinen kipinä. Näin tapahtuma- ketju muodostuu avainkokemuk- seksi, vaikkei tätä käsitettä käyte- täkään. Suorastaan analyyttista on elämän nivelkohtien ja valintojen seurausten pohdiskelu.
Yhteisötasolla Stranius esittää poliittisen nuorisoliikkeen varhais- ta vihertymistä ja luontojärjestöjen ympäristöpoliittista terhakoitu- mista 1980-luvulta lähtien. Hank- keiden ja mielenosoitusten kirjo on avartavaa luettavaa, esimerkki- nä performanssit, joissa nuoriso- joukko hiihti tai konttasi Helsin- gin keskustan kaduilla, joulukuus- sa. Helsingin kunnallispolitiikan
käymistilasta Straniuksella on ko- kemuksia 2010-luvulta, ja globaa- lia tasoa edustavat kansainväliset ilmastokokoukset.
ELÄMÄNPOLKU MUTKITTELEE
Stranius kertoo peruskoulupoh- jaisesta, mutkikkaasta tiestään yliopistoon ja ympäristöpolitii- kan opintoihin. Kirjoittaja raottaa ekoperheen elämänmuotoa, joka vivahtaa suorittamiselta, vaikka ekoisä sen kiistääkin. Ajankäyttö on suunniteltu, aikataulutettu ja määritelty; ekselöimällä mitattu, analysoitu ja dokumentoitu. Ker- tomus on kuitenkin antoisa, sillä kukin voi poimia esimerkeistä it- selleen sopivia ideoita.
Henkilöhistoriallaan Stranius ilmentää vanhoja totuuksia elä- mänkulkuun vaikuttavista teki- jöistä. Hän kuvaa monimuotoi- sen henkisen ja fyysisen lähipiirin merkitystä erityisesti lapsuudes- sa. Myöhemmin painottuvat yh- teiskunnan tarjoamat mahdolli- suudet varsinkin kriisitilanteissa.
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 4/2019
329
KIRJA-ARVIOT
Kaikista näistä mahdollisuuksista sitten tietoisesti valitaan joitain asioita. Monesti sattuma määrää, mihin suuntaa tapahtumat läh- tevät kehittymään. Kirjoittajan esittämän tekijäjoukon lisäksi vai- kuttaa yksilön kemiallis-fysiolo- ginen ainutkertaisuus, johon tai- pumukset ja valinnat perustuvat.
Herkkyys havaita ympäristöasi- oita ja kyvykkyys vaikuttaa niihin pohjautuvat siihen geneettiseen koodiin, jonka kukin on elämän ensimmäisissä arpajaisissa saanut.
Koko tarina omasta kehitykses- tä ja ympäristöliikkeen muotoutu- misesta on kolhuineen ja kyyneli- neen valtaosin kuvailevaa. Toisi- naan teksti tuntuu kuin laadulliselta tutkimusmateriaalilta, jota lukijan pitää analysoida saadakseen siitä oleellisen irti. Paikoin kirjoittaja tekee kiinnostavia yhteenvetoja ja hahmottaa kehityslinjoja, jolloin lukija huokaisee kiitollisena.
IDEA, JONKA AIKA ON TULLUT
Leo Straniuksen ja kumppanei- den toiminta osoittaa yhteistyön voimaa ja vaikuttamisen merkitys- tä. Ympäristöasioista on tullut val- tavirran asioita, eikä toiminta enää ole yksittäisten toimijoiden varas- sa kuten alkuaikoina. Esimerkiksi vuonna 2019 ilmastonmuutos oli vaalikampanjoissa ja hallitusohjel- massa kärkipaikalla.
Ekoistin muistelmat kertaa tun- nettua periaatetta ”mikään ei voi estää ideaa, jonka aika on tullut”.
Ympäristöongelmat kasvoivat 1900-luvun loppua kohti yhä suu- remmiksi, niihin herättiin, ja nii- den ratkaisemiseksi alettiin toimia.
Tekstiä voikin lukea esimerkkinä innovaation diffuusiosta. Innovaat- tori ja mielipidejohtaja Stranius oli etujoukoissa tässä toiminnassa, häntä seurasivat ympäristöorgani- saatioissa työskentelevät aikaiset omaksujat ja kansalaisten varhai- nen enemmistö. Nyt mukaan tulee myöhäinen enemmistö, ja vitkaste- lijat pitävät matalaa profiilia.
YMPÄRISTÖAKTIVISMISTA TUOREESTI JA
HENKILÖKOHTAISESTI
Ekoistin muistelmat liittyy kaltai- seensa kirjallisuuteen. Henkilö- kohtaisen ympäristösuhteen ra- kentumista ovat käsitelleet monet tekijät Reino Kalliolasta ja Anto Leikolasta lähtien. Ympäristöliik- keen kehitystä ovat avanneet esi- merkiksi vasemmistopoliitikko Paavo Arhinmäki (2006) Puna- vihreä sukupolvi -kirjassaan, tutkija Helena Telkänranta (2008) toi- mittamassaan historiikissa Laulu- joutsenen perintö ja vihreä poliitikko Satu Hassi (2018) muistelmissaan Mannerheim-solki ja punalippu.
Stranius erottuu näistä tuoreudel- laan, kuvaus ulottuu vuoteen 2019 saakka.
Miehuusiän välitilinpäätöksel- lä on oikeutuksensa. Stranius on elänyt ajanjakson, jolloin ympäris- töasiat laajenivat henkilökohtaisis- ta valinnoista yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi. Kun tekijä tarkas- telee menneitä vuosia 2010-lu- vun lopulla, hän on senhetkinen persoonansa, ja muistikuvat ovat tuon ajankohdan tuottama näke- mys asioista. Vuosikymmenen tai parin kuluttua niitä katsoo elämän
virrassa eri mies, eikä virtakaan ole enää sama. On taas uusien muistelmien aika.
YMPÄRISTÖTIETOISUUDEN LEVIÄMISEN LÄHIHISTORIA
Henkilökohtaisen luontosuhteen kehityksen kuvaus ja ympäristö- tietoisuuden lähimenneisyyden minihistoria ovat hyödyllisiä alan organisaatioissa työskenteleville ja opettajille. Kirjan tematiikka sisältyy perusopetuksen ja lukio- koulutuksen yleisiin tavoitteisiin, joten sen otteita voi käyttää esi- merkkeinä yksilön valinnoista, kansalaisvaikuttamisesta ja ym- päristöliikkeen kehityksestä. Se sopii aikuiskoulutuksen lukemis- toksi käsiteltäessä kestävää kehi- tystä ja ekologista elämäntapaa.
Kun teos on nimensä mukaises- ti muistelmat eikä tutkimus, on teoreettinen kehikko hankittava muualta.
Jään uteliaana odottamaan Leo Straniuksen tulevia toimia ja uusia katsauksia. Toteutustapa on makuasia, mutta yksityiskoh- tien rönsyjen karsinta terävöittäi- si sanomaa. Henkilö- ja asiahake- mistot laajentaisivat kirjan käyt- tökelpoisuutta, vielä tukevampi teoretisointi ja kirjallisuusluettelo viitteineen nostaisivat sen uudelle tasolle.
ILTA-KANERVA KANKAANRINTA FT, tietokirjailija
