Globaalietiikka rauhankasvatuksen lähtökohtana näkymä

48

AIKUISKASVATUS 1/2002

S

yyskuun 2001 terroritiistain jälkeen kysytään entistä perusteellisimmin, mitä turvallisuus on ja mihin sen tulisi perustua. Perinteiset käsityk- semme siitä, mikä takaa turvallisuuden, ovat muuttumassa. Maailman johtava sotilasvalta on pystynyt asevarustelun keinoin ja huipputekno- logian avulla luomaan kuvan, että se pystyy puo- lustautumaan massiivisia sotilaallisia hyökkäyk- siä vastaan ja uhkaamaan niillä. Nyt tilanne on sikäli uusi, että se ei pystynyt varoituksista huo- limatta torjumaan pienen fanaattisen joukon it- semurhaiskuja, jotka oli suunnattu maailmanta- louden sekä sotilaallisen ja poliittisen johdon keskuksiin. Yksi johtopäätös tästä olisi se, että sotilaallisen puolustuksen varaan rakentunut tur- vallisuus on pettävää ja sen merkitys tultaneen jatkossa arvioimaan uudelleen.

Toiseksi näyttää siltä, että siviilipuolustus ja sii- hen kuuluva siviilikriisien hallinta on nousemassa entistä tärkeämpään asemaan. Kolmanneksi sivii- likriisien hallintaa koskevassa tutkimuksessa ai- emmin korostettujen taloudellisten näkökohti- en rinnalle olisi korotettava kulttuuriset, erityi- sesti uskontoihin ja eettisiin järjestelmiin liitty- vät kysymykset. Uskonnollisten motiivien vää- rinkäyttö terroristien koulutuksessa ja operaati- oissa viittaa henkisen kulttuurin ja psykologian alueille, joita länsimainen maallistunut yhteis- kunta vain hyvin vähän tuntee tai on edes kiin- nostunut niistä.

Kulttuurikriisien taustalla on kuitenkin joukko arvovalintoja ja eettisiä ratkaisuja, joista toimin- ta kriisitilanteissa riippuu. Moraalin ja uskonnon läheisestä yhteydestä muistutti viimeksi Georg Henrik von Wright Helsingin Sanomien loka- kuun viikkoliitteessä. Rauhankasvatuksessa olem- me uuden tilanteen edessä, missä ihmiskuntaa

Reijo E. Heinonen

Globaalietiikka rauhan-

kasvatuksen lähtökohtana

yhdistäviä tekijöitä ei enää kannata etsiä yksin- omaan taloudellisten näkökohtien piiristä. Mitä nämä ihmiskuntaa yhdistävät ihmisen arvot voi- sivat olla?

Vastataksemme tähän on syytä palata hetkeksi lähihistoriamme kehitysstrategioihin. Jaan ne karkeasti neljään kehitysvaiheeseen. 1970-luvulla panostettiin uuden kansainvälisen taloudellisen jär- jestelmän luomiseen. Uskottiin, että talous mää- rää viime kädessä kehitystä ja vain se voi luoda oikeudenmukaisuutta maailmaan. Kehitettyä jär- jestelmää, UKTJ (uusi kansainvälinen taloudelli- nen järjestys) ei kuitenkaan koskaan otettu laa- jempaan käyttöön.

Gro Harlem Brundtlandin komitean käyttöön ottamasta käsitteestä kestävä kehitys tuli 1980- luvun iskusana, jonka nimeen vieläkin vanno- taan. Tulevaisuudentukijoiden piiristä on kui- tenkin kriittisesti kysytty, mihin kestävyys pe- rustuu ja onko mielekästä käyttää taloudelliseen kasvuun viittaavaa käsitettä ”kehitys”. Rion ym- päristökokouksessa 1992 tätä kritiikkiä jatkettiin ja todettiin, että kestävän kehityksen malli ra- kentuu edelleen liiaksi talouden ylivallan koros- tukselle.

Kansalaisjärjestöt siirsivät keskustelun painopis- tettä kokonaisvaltaisemmin jokaista ihmistä kos- kevalle etiikan alueelle. Niinpä Intian NGO-ryh- mä toisti Gandhin yksinkertaista, eettisesti ve- toavaa lausetta: ”Meillä on maailmassa varoja jo- kaisen ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi, mutta meillä ei ole varaa kenenkään ahneudelle. ”(We have for everyones need but not for anyones greed)”.

Keskustelusta vedettiin UNESCO:ssa johtopäätök- set ja ryhdyttiin korostamaan kulttuurisesti kestä-

P U H E E N V U O R O J A

AIKUISKASVATUS 1/2002

49

vän kehityksen välttämättömyyttä (Our creative

diversity 1995). Se Painotti 1990-luvulla kult- tuuristen tekijöiden osuutta oikeudenmukaisuu- teen ja yhteisvastuuseen pyrittäessä. Mikäli kan- sojen ja niiden kulttuurien perusarvoja, jotka usein on ilmaistu pyhissä kirjoituksissa, louka- taan, taloudellisellakaan yhteistyöllä ei saavuteta toivottuja tuloksia. Aiempaa tärkeämmäksi on- kin muodostunut uskontojen ja eettisten järjes- telmien vuosisatojen kuluessa kehittyneiden perusarvojen huomioiminen kansainvälisessä yh- teistoiminnassa. Kestävän kulttuurikehityksen edellytykseksi onkin muodostumassa poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen eettinen ja kulttuu- rinen oikeutus.

Voisimme ajatella, että 2010-luvusta tulisi eetti- sesti ja uskonnollisesti kestävää kehitystä painotta- va vuosikymmen. Merkkejä tähän on löydettä- vissä viime vuosien tapahtumista. Terroriteko- jen perustelujen liittyminen uskonnolliseen re- toriikkaan (ks. bin Ladenin nauhoitettu julistus pyhästä sodasta USA:ta vastaan TV:ssä 7.10.2001) kohdistaa mielenkiinnon uudella tavoin eetti- seen ja uskonnolliseen argumentointiin. Tätä taustaa vastaan kehityksen mittaaminen brutto- kansantuotteella tai sosiaalisen kehityksen indek- sillä vaikuttaa yksipuoliselta, joskus jopa harhaan- johtavalta.

Eettisesti kestävän kehityksen toteutumisen tiellä kenties suurin ongelma on kasvava kuilu maail- man rikkaiden ja köyhien välillä. Perusongelma on siinä, että me emme tiedosta tätä eettiseksi ongelmaksi. Franklin Roosevelt totesi vuonna 1937, ettei kehitystä tule mitata sillä, kuinka paljon olemme lisänneet niiden hyvinvointia, joilla jo nyt on paljon, vaan sillä, miten paljon olemme auttaneet niitä, joilla ei ole mitään.

Globalisaatio kärjistää epätasa-arvoista kilpailua teollisuusmaiden ja 2/3 maailman välillä. Se saa meidät unohtamaan Rooman klubin varoituk- sen 1970–luvulta: rajallisessa järjestelmässä raja- ton kasvu ei ole mahdollinen. Tänään voimme tähän kuitenkin lisätä edellä sanotun perusteel- la: rajaton kasvu ei ole mahdollinen rajallisessa järjestelmässä maailmassamme kuin yhteen suun- taan: ihmisen sisäisyyteen. Tätä ulottuvuutta kar-

toittamaan ja uutta eettistä tietoisuutta luomaan tarvitsemme kansoja ja kulttuureja yhdistävät ar- vot, globaalin etiikan.

Mitä globaalilla etiikalla tarkoitetaan?

Globaalietiikka-käsitettä käytetään nykyisessä keskustelussa lähinnä kahdessa merkityksessä.

Yhtäällä sillä tarkoitetaan kulttuureille ja uskon- noille yhteisiä syväarvoja, consensus gentium.

Toisaalta se merkitsee niiden arvojen tulkintaan liittyvää prosessia. Uskonnot ja eettiset järjestel- mät toimivat moraalin maailmassa arvomuistina.

Kuten historiankirjoitus säilyttää kuvan mennei- syydestä ja arvioi sitä, uskonnot säilyttävät ih- miskunnan elämässä tärkeiksi ja rakentaviksi ko- etut arvot pyhissä teksteissään ja perimätiedos- saan.

Uskontojen menettäessä merkitystään myös nii- den tallentamat moraaliset näkökulmat ja arvo- lähtökohdat menettävät merkitystään. Samalla syntyy tilanne, jossa yhteiskunta ei enää pysty Professori Reijo E. Heinonen on joulukuussa 20 vuotta täyttäneen Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja. Ennen nimenvaihdosta insti- tuutti kantoi pasifistina tunnetun entisen puo- lustusministerin, opetusneuvos Yrjö Kallisen ni- meä. Pikkuruinen instituutti keskittyy lähinnä auttamaan opettajia kasvatuksessa kansainväli- seen vastuuseen ja väkivallattomuuteen sekä tarjoamaan vastaavia aikuiskasvatuksen väyliä.

50

AIKUISKASVATUS 1/2002

erottamaan, milloin oppeja ja normeja käytetään väärin, so. välineellistetään niiden lähtökohdille vieraiden tarkoitusperien käyttöön. Näin tapah- tuu usein sota- ja kriisitilanteissa.

Globaalietiikka-prosessissa tarkastelemme, miten keskeisiin arvoihin ja normeihin, esim. kultai- seen sääntöön on eri uskonnoissa vedottu. Mitä merkitystä on sillä, lausutaanko kultainen sääntö positiivisessa muodossa? ”Mitä tahdot tehtävän itsellesi, tee sinä sitä toisille”, tai lausutaanko se negatiivisessa muodossa? ”Mitä et tahdo tehtä- vän itsellesi, sitä älä sinä tee kenellekään toisel- le”. Tämän säännön erilaisten käyttötapojen ja muotoilujen pohjalla on kuitenkin yksi yhtei- nen sitovan vastavuoroisuuden periaate, moraa- lin lähtökohta.

Myös viime päivinä usein esillä ollut muslimien käyttämä käsite jihad, joka usein väärin käänne- tään pyhäksi sodaksi, on löydettävissä uskontoja ja kulttuureja yhdistävä ydin. Nk. suuri jihad, jota on pidettävä Muhammedin ensisijaisena sa- nan käyttötapana, tarkoittaa sydämen kilvoittelua pahaa vastaan omassa itsessä. Tässä katsannossa kil- voittelu esiintyy kaikissa suurissa maailmanus- konnoissa. Käsitteen välineellistyminen poliitis- ten tarkoitusperien palvelukseen yleistyi Islamissa jo sen suurten valloitussotien aikana keskiajalla.

Läpi historian ruudinkatkuisen verhon etsimme tietä siihen arvojen maailmaan, joka yhdistää ihmiset vastuuseen toisistaan ohi ulkoisten ero- avaisuuksien.

Kun yhteinen pohja on löytynyt, huomataan, miten paljon kullakin uskonnolla ja kulttuurilla on toisilleen annettavaa. Ne eivät ole vuorovai- kutuksessa vain siksi, että niillä on paljon yh- teistä, vaan myös siksi, että ne voivat täydentää

toisiaan. Ne opettavat toisilleen henkisiä asioi- ta, joita toinen on huomannut ja toinen lai- minlyönyt tutkia. Käsitykseni mukaan globaali- etiikka -prosessin tavoitteena on uskontojen ja kulttuurien komplementaarinen vuorovaikutus, jossa muslimista tulee parempi muslimi ja kristi- tystä parempi kristitty.

Eettisen näkökulman löytäminen rauhanpedagogiikassa

M

iten rauhanpedagogiikassa voitaisiin toteut- taa kasvatusta universaaleihin, ihmiskun- taa yhdistäviin arvoihin? Hans Küngin ajatus sii- tä, ettei maailmanrauhaa ole ilman uskontojen rauhaa, eikä uskontojen rauhaa ilman uskonto- dialogia, merkitsee mm. seuraavia asioita. Dialo- gissa tarvitsemme ensinnäkin arvomuistia, so. us- kontojen ja kulttuurien perusarvojen tiedollista tuntemusta, mutta myös ennakkoluulotonta eläy- tymiskykyä, eräänlaista uskontotajua. Käytännössä se merkitsee herkkyyttä noudattaa dialogisään- töjä, jotka nousevat kulttuuriuskonnonhistorian pohjalta. Tieto ei vielä tee ketään vuorovaiku- tuskykykyiseksi. Tarvitaan myös intuitiota ja nä- kemyksellistä kokonaistilanteen hahmotusta.

Gustav Mensching ja Udo Tworuschka ovat tii- vistäneet näitä periaatteita mm. seuraaviksi sään- nöiksi.

1

Uskontoja ei pidä verrata toisiinsa kokonai- suuksina sanomalla esimerkiksi: Islam mer- kitsee kaikessa alistumista tai että juutalaisuus on lakiuskonto. Olipa yleispiirre osunut oikeaan tai ei, se ei pysty selittämään eroja ja yhtäläisyyksiä.

Juutalaisuudessa on alistumista ja islamissa laki- uskonnon piirteitä.

2

Jos uskontoja verrataan toisiinsa, olisi ver- rattava samoja piirteitä. Armo-käsite esiintyy muissakin uskonnoissa kuin kristinuskossa, Vaik- ka se kristillisessä ajattelussa onkin tärkeä. Musli- mi aloittaa kaiken työnsä ”Armeliaan armahtajan nimeen”:

3

Ei tule verrata toisen uskonnon teoriaa toi- sen uskonnon käytäntöön. Miten helposti tu- risti esim. intialaisen suurkaupungin katuja kul- kiessaan miettii kansanomaisia uskonnollisia ta-

P U H E E N V U O R O J A

Läpi historian ruudinkatkuisen verhon etsimme tietä siihen ar- vojen maailmaan, joka yhdistää ihmiset vastuuseen toisistaan ohi ulkoisten eroavaisuuksien.

AIKUISKASVATUS 1/2002

51

poja seuratessaan oman kulttuurinsa kehittynei- tä, lähimmäisenrakkautta paremmin toteuttavia piirteitä. Parempi olisi miettiä, miten kotimaas- sa arvokas periaate on käytännössä toteutettu.

4

Ei pidä verrata uskontojen primaarisia piir- teitä toisen uskonnon sekundaarisiin piir- teisiin esimerkiksi pukeutumistapoihin.

Edellä mainittujen lisäksi Menschingillä on usei- ta laajempaa uskontojen tuntemusta edellyttäviä dialogisääntöjä.

R

auhanpedagogiikassa, jossa kasvatusta toteu- tetaan, on eettisellä ilmapiirillä ratkaisevan tärkeä tehtävä. Didaktisesti voimme olla mones- sa kohden oikeassa, mutta jos moraalinen vaka- vuus ja tasapuoliseen arvioon pyrkivä henki puuttuvat, emme saavuta pysyviä tuloksia. Eet- tiseen ilmapiiriin ja vastuullisuuteen voimme kasvaa mm. tarkkailemalla analogioiden ja meta- forien käyttöämme. Se, mihin jotain havaitse- maamme ilmiötä vertaamme asian selventämi- seksi, osoittaa, paitsi tietojemme laajuuden, myös eettisen arvostelukykymme tason.

Aikamme eräänä julkisen keskustelun heikkou- tena on pidetty sitä, että mitä erilaisimpia ilmi- öitä verrataan toisiinsa muistamatta niiden läh- tökohtien ja asiakokonaisuuksien erilaisuutta.

Neuvostoliiton poliittisessa retoriikassa Israelin johtajat puettiin natsiunivormuihin kuvaamaan väkivaltaisen käyttäytymisen yhtäläisyyttä ilman, että analogian irvokkuus ja anakronismi olisi häirinnyt.

Yhdysvaltain johdolla käydyn terrorismin vastai- sen taistelun vertaaminen ristiretkeen joudut- tiin lopettamaan islamilaisen maailman huo- mautettua käsitteen anakronistisesta epäsopivuu- desta. Ristiretkien kristillisestä kulttuurista nou- seva historia uhkasi tuottaa ongelmia liittokun- nalle. Vielä esimerkki analogioiden avulla syn- nytettävistä harhauttavista mielikuvista. Suomen huumeongelman yksityiskohtaiseen tutkimiseen ja selvittämiseen näyttää vaikuttaneen pyrkimys rinnastaa se muihin addiktioihin. On sanottu, että tupakka on suurin kansanterveydellinen hait- ta, koska sen haittojen hoidosta seuraa yhteis-

kunnalle suurin lasku. Viimeksi on puhuttu suo- malaisten liikalihavuudesta jne. Kolmea ilmiötä on vertailtu talouden näkökulmasta, ja huomiotta on jäänyt se, miten yhteismitattomia ne mones- sa muussa, myös eettisessä katsannossa ovat. Ana- logioita käytämme pyrkiessämme oikeuttamaan omaa käsitystämme, mutta vertailu osoittaa sa- malla eettisen suhteellisuudentajumme.

Kolmas ajankohtaisesta keskustelusta nouseva teh- tävä olisi kielen symbolointitasojen tunnistami- nen. Millä konkretisointitasolla puhutaan sodas- ta ja millä vapaudesta. Eri symbolointitasot vai- kuttavat kommunikoinnin laatuun ja tasoon.

Niistä seuraa edelleen se, mitkä poliittiset rat- kaisut näyttävät johdonmukaisilta. Olisi tarkem- min tutkittava, millainen vaikutus symbolointi- tasoilla ja niistä riippuvalla kommunikoinnilla on poliittisten ratkaisujen valintaan. Esimerkiksi, puhutaanko jihadista suurena jihadina, kilvoit- teluna vai pienenä jihadina, joka on helpompi liittää aseelliseen toimintaan? Puhutaanko sodasta aatteellis-metaforisessa katsannossa vai konkreet- tis-poliittisena todellisuutana?

Kielen ja käsitteiden, erityisesti uskonnollisten ja nationalististen käsitejärjestelmien jatkuvan kontrollin ja analyysin avulla voimme rauhan- kasvatuksessa olla estämässä kulttuurien vastak- kainasettelua, johon juuri nyt ollaan ajautumas- sa. Samalla voimme korostaa globaalin etiikan avulla sitä, mikä on uskonnoille ja kulttuureille yhteistä. Yhteinen eettinen perusta on olemassa ja me voimme kasvaa sen tiedostamiseen.

G

oethe on todennut, että kulttuurin korkea- tasoisuuden voi arvioida siitä, miten hyvin se tulee toimeen erilaisten arvomaailmojen kans- sa. Sama mittapuu sopinee myös oman aikamme arvioon.

R e i j o E . H e i n o n e n

Reijo E. Heinosen puheenvuoro perustuu hänen osuuteensa Keskusteluja aikuiskasva- tuksesta -luentosarjassa 8. lokakuuta 2001.

Toinen puheenvuoro oli professori Juha Suo- rannan otsikolla “Eräänä tähtikirkkaana yönä...

ajatuksia kriittisen pedagogiikan epätoivon toi- vosta”. Se julkaistiin Yhteiskuntapolitiikka-leh- dessä 66 (6), 584-588. Keskustelusarjan järjes- tivät Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ja Rauhankasvatusinstituutti.