I
I
UOMEN TAIDETEOLLISUUSYHDISTYS r.y.
ERTOMUS TOIMINTAVUODESTA 1961
l!
'*• V»
Suomen Taideteollisuusyhelistyksen vuosikertomus 1961
Yhdistystä kohtasi raskas menetys, kun sen monivuotinen suosija ja hallintoneuvoston puheenjohtaja, arkkitehti, professori J. E. Sirén kuoli maaliskuun 5. päivänä 1961 Helsingissä 71 vuoden ikäisenä.
Professori Sirén oli vuosien 1931 ja 1949 välisenä aikana sekä yhdistyksen johto
kunnan että hallintoneuvoston puheenjohtaja. Viimemainitun luottamustoimen otti hän haltuunsa uudelleen vuonna 1956 ja hoiti sitä kuolemaansa asti. Vuosina 1939
—1949 ja vuodesta 1956 eteenpäin toimi hän myös Taideteollisen oppilaitoksen tar
kastajana. Vuonna 1949 valittiin hänet yhdistyksen kunniajäseneksi.
Syyskuun 4. päivänä kuoli hallintoneuvoston jäsen, toimitusjohtaja P. O. Wahlberg.
Hänet oli valittu hallintoneuvostoon vuonna 1959.
Yhdistys muistaa heitä kiitollisuudella.
Vaikka 1950-luku olikin se vuosikymmen, jolloin suomalaisen muotoilun kansain
välinen läpimurto varsinaisesti tapahtui, kesti kuitenkin aina sen lopulle asti ennen
kuin kotimaassa syntyi todellista kiinnostusta tällä alalla tarjoutuvien mahdolli
suuksien hyväksikäyttöön. Vasta vuosikymmenen viimeisenä vuonna alkoi valtiovalta antaa tukeaan sille näyttely- ja mainostoiminnalle, jonka avulla taideteollisuutemme sai sen nimen, mikä sillä nyt on. 1960-luvun kahtena ensimmäisenä vuonna tämä suunnanmuutos tuli yhä selvemmin havaittavaksi ja sai vastakaikua yhä laajemmissa kansalaispiireissä. Tähänastinen huippu voidaan sanoa saavutetun vuonna 1961:
lukuisia lausuntoja taideteollisuuden merkityksestä sekä muotokulttuurille yleensä että myöskin goodwill-lähettiläänä ulkomailla on ilmestynyt päivälehdissä jopa pää
kirjoituksissa, ja monet johtavissa asemissa olevat henkilöt ovat eri tilaisuuksissa esittäneet samanlaisia mielipiteitä.
Toiminta ulkomailla
Yhdistyksen ulkomainen näyttelytoiminta käsitti vuonna 1961 joukon laajoja esiin
tymisiä eri puolilla Eurooppaa. Tammikuun 14. päivänä avattiin Moskovassa näyt
tely, jota oli valmisteltu jo edellisenä vuonna, mutta joka eri syistä oli jouduttu siirtämään vuodenvaihteen toiselle puolen. Näyttelyn suunnitteli Ilmari Tapiovaara ja se pidettiin Pushkin-museossa. Neuvostoliiton lehdistö, radio ja televisio osoittivat tavallista suurempaa kiinnostusta näyttelyä kohtaan. Sovjetskaja Kultura-lehdessä käsitteli N. Voronov näyttelyä pitkässä artikkelissa ja esitti mm.: "Näyttely koko
naisuutena kieltämättä edistää yhteisymmärrystä ja lujittaa ystävyyden tunteita Suo
men kansaa kohtaan, herättää sympatiaa sen työteliäisyyttä ja korkeata työn kult
tuuria kohtaan. Ja tämä on näyttelyn oleellisin saavutus. Olemme nähneet monien taitavien ja niin Suomessa kuin myös sen rajojen ulkopuolella laajalti tunnettujen taiteilijoiden ja sisustusarkkitehtien töitä.
Mutta samalla totesimme tässä näyttelyssä selvästi, että meidän käsityksemme taide
teollisuuden tyylistä rakentuu toisenlaisille periaatteille. Meidän mielestämme kuu
luvat tarkoituksenmukaisuus ja kauneus kiinteästi yhteen, ja nykyaikaisen tyylin kehit
tämisessä me noudatamme yksinkertaisuuden, käytännöllisyyden, lakonisuuden ja vaatimattomuuden rinnalla kansallisen taiteen perusteita.”
Hyvin vilkkaasta yleisön mielenkiinnosta todisti näyttelyssä kävijöiden suuri luku
määrä, mistä johtui, että näyttelyn aukioloaikaa saatiin pidentää viikolla. Yhteensä kävi näyttelyssä yli 80.000 henkeä ja se suljettiin vasta helmikuun 13. päivänä. Näyt
telyn päätteeksi esitelmöi Ilmari Tapiovaara Suomen teollisuustaiteesta 500 arkki
tehdille Arkkitehtiliitossa esittäen samalla 5 filmiä suomalaisesta taideteollisuudesta ja teollisuudesta.
Moskovan näyttely siirrettiin sen jälkeen Tallinnan Kunstihoone’en, missä tiin maaliskuun 18. päivänä. Näyttelyn oli siellä samoin kuin Moskovassa suunni
tellut Ilmari Tapiovaara. Niinä kahtena viikkona, jolloin näyttely oli avoinna Kunstihoone’ssa, kävi siellä yhteensä noin 35.000 henkeä. Näyttelyn mottona oli
”Näiden esineiden parissa me elämme”, ja sen eestinkielinen nimi oli ”Soome Töös- tusliku Tarbekunsti Näitus”. Tallinnan näyttely oli järjestetty vastavierailuna sille eestiläiselle taideteollisuusnäyttelylle, joka vuonna 1960 oli pidetty Suomessa.
Suurimerkitykselliseksi osoittautui Finlandia-näyttely, joka kuluneen vuoden aikana esitettiin kolmessa kaupungissa: Ziirichissä, Amsterdamissa ja Lontoossa. Näyttelyt antoivat samalla alkusysäyksen muiden Suomen merkeissä pidettyjen tilaisuuksien kuten konserttien, ikkunanäyttelyiden, esitelmien ym. järjestämiseen. Näyttelyt eivät olleet kaikissa kaupungeissa täysin samanlaiset, vaan näyttelytilojen asettamien timusten mukaan niitä jouduttiin siirtämisvaiheessa jonkin
Näyttelyjen sarja alkoi Helmhaus’issa Ziirichissä helmikuun 2. päivänä. Avauksen suoritti kauppa- ja teollisuusministeri Ahti Karjalainen ja näyttelyn oli suunnitellut täällä samoin kuin muissakin kaupungeissa Timo Sarpaneva. Taideteollisuusnäytte- lyn lisäksi järjestettiin yhteistyössä mm. Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands-yhdistyksen, Suomen Ulkomaankauppaliiton, Suomen Messujen ja Aeron kanssa Sveitsissä Suomen viikot, jotka käsittivät mm. laajoja ikkunanäyttelyitä ja suomalaisten tuotteiden suuren myyntinäyttelyn tavaratalo Jelmolissa. Kun näyttely Helmhausissa suljettiin maaliskuun 5. päivänä, oli takanapäin Suomelle yleensä ja erikoisesti suomalaiselle muotoilulle tuloksellinen propagandakuukausi. Taideteolli- suusnäyttelyssä kävi yhteensä noin 14.000 henkeä. Sveitsin lehdistön osoittama kiin
nostus oli myös huomattava; yhteensä 99 eri lehteä julkaisi Suomen viikkojen johdosta 264 kirjoitusta ja 83 kuvaa, palstamillimetrejä kertyi yhteensä 86.280 eli noin 21.5 suomalaisen sanomalehden sivua. Sveitsin radio lähetti myös Suomi-aiheista ohjelmaa.
Kesäkuussa oli Amsterdamin Stedelijk-museon vuoro esittää Finlandia-näyttely, joka siellä sai nimekseen ”Finse Vorm” — suomalaista muotoa. Avauksen suoritti 15. päi
vänä v.t. opetusministeri J. E. Niemi. Stedelijk-museon johtaja, kansainvälisesti tun
nettu nykytaiteen ja taideteollisuuden tuntija Willem Sandberg kuului Hollannin järjestelyjen tehokkaimpiin voimiin. Hän esitti mielipiteenään, että näyttely oli paras hänen näkemänsä suomalaisen muotoilun esittely. Näyttelyssä kävi yhteensä yli 12.000 henkeä.
Samanaikaisesti kun taideteollisuusnäyttely oli avoinna Stedelijk-museossa, järjestet
tiin yhteistyössä Suomen Ulkomaankauppaliiton ja Aeron kanssa yli sadassa taide
se avat-
vaa- verran muuttamaan.
teollisuuden erikoisliikkeessä Hollannin eri osissa suomalaisten tuotteiden myynti- kampanja, joka toimeenpantiin suurimmissa kaupungeissa, varsinkin Amsterdamissa, Rotterdamissa, Haagissa ja Utrechtissa.
Myös Hollannin lehdistön osoittama kiinnostus oli varsin huomattava, sillä 28 lehteä julkaisi Suomea koskevia artikkeleita yhteensä 36.600 palstamillimetriä sekä 94 kuvaa.
Hollannin televisio lähetti Suomea koskevaa ohjelmaa.
Heinäkuun 17. päivänä suljettiin näyttely Amsterdamissa ja siirrettiin sen jälkeen Lontooseen. Marraskuun 16. päivänä näyttely avattiin Victoria & Albert museossa.
Avauksen suoritti tällä kertaa Englannin opetusministeri Sir David Eccles ja läsnä oli mm. kauppa- ja teollisuusministeri Ilmari Hustich. Lontoon näyttelyn yhteydessä järjestettiin yhdistyksen toimesta myös muutamia esitelmätilaisuuksia sekä laulajatar Göta Blombergin konsertti.
Yhteistyössä Suomen Ulkomaankauppaliiton kanssa järjestettiin myöskin Lontoossa suo
malaisten taideteollisuustuotteiden myyntinäyttelyjä erikoisliikkeisiin. Mm. kolme johta
vaa lontoolaista tavarataloa: Woollands, Heals ja Liberty oli samanaikaisesti pannut tavallista enemmän esille niitä suomalaisia myyntiartikkeleita, joita oli näytteillä museossa.
Lontoon näyttely sai mikäli mahdollista vielä suuremman arvostelumenestyksen kuin esiintymiset Ziirichissä ja Amsterdamissa. Useiden lehtien arvostelijat lausuivat va
rauksettoman positiivisen mielipiteensä. Joitakin näyttelyarkkitehtuuria koskevia huomautuksia kuultiin kuitenkin. Tosin esitettiin, että Sarpaneva oli kattoon kiin
nitettyjen musliinibaldakiinien avulla erinomaisella tavalla onnistunut muuttamaan museon kaksi viktoria-tyylistä salia modernille muotoilulle hyvin soveltuviksi näyt
telytiloiksi, mutta arvostelu kohdistui valaistukseen, joka ei antanut tarpeeksi valoa varsinkin kun näyttelyesineiden nimilaput ja luettelon tekstisivut oli painettu tum
malle paperille.
Yleisömenestys oli Lontoon oloihin nähden hyvä. Näyttelyssä kävi kaikkiaan noin 17.000 henkeä, ja se oli avoinna tammikuun 7. päivään 1962 asti.
Lehtiselostuksia oli Englannin oloissa runsaanlaisesti: 38 eri lehteä julkaisi 33 kir
joitusta ja 38 kuvaa eli yhteensä 12.250 palstamillimetriä. BBC:n televisiossa oli suositussa ”Town and Around”-ohjelmassa katsaus näyttelyyn ja riippumattomassa tele
visiossa ITV:ssä samoin ”London Weekend”-ohjelmassa. Radiossa BBC selosti sitä
”Today”-lähetyksessään. Kaikissa näissä katsauksissa esitettiin myönteisiä havaintoja.
Kilpailumielessä ajankohta osui erittäin sopivasti. Näyttely pidettiin nimittäin miltei välittömästi 5. 10. — 4. 11. Design Centre’issä järjestetyn ruotsalaisen muotoilun näyt
telyn jälkeen. Lainattakoon muutamia rivejä K. G. Bolanderin Lontoon näyttelyä koskevasta arvostelusta Svenska Dagbladetissa 3. 12. 1961:
”Voimakas ruotsalainen vientihyökkäys Englannin markkinoille, joka on jatkunut koko tämän vuoden käsittäen erikoisnäyttelyn toisensa jälkeen, on ollut niin onnistu
nut, että kannattaa mainita, että samanaikaisesti on kanssamme kilpaillut naapuri
maamme Suomi ripeällä ja tehokkaalla tavalla. Suomen huomattavin ja loistavin esiintyminen tänä vuonna on tapahtunut taideteollisuuden alalla, näyttelyssä joka hil
jattain avattiin Victoria & Albert museossa nimellä Finlandia.
Samoissa tiloissa on aikaisemmin ollut norjalainen ja ruotsalainen näyttely, mutta varauksetta on tunnustettava, etteivät norjalaiset eivätkä ruotsalaiset ole pystyneet luomaan mitään niin kaunista kuin suomalaiset ystävämme ja kilpailijamme.” ..
näyttely- Selostettuaan yksityiskohtaisesti näyttelyn arkkitehtuuria ja suurta
esineistöstä lopettaa Bolander:
"Nähtyään suomalaisten näyttelyn ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että me ruotsalaiset emme saa levätä laakereillamme vaan meidän on koottava voimamme, jotta emme jäisi jälkeen.”
osaa
Toiminta kotimaassa
Vuosinäyttelyn järjesti tänä vuonna omasta pyynnöstään ja yksin Ornamo 50-vuotis- juhlansa johdosta.
Lokakuun 18. päivänä järjesti taideteollisuusyhdistys yhdessä Suomen Teknillisen Seuran, Suomen Ulkomaankauppaliiton, Taideteollisen oppilaitoksen ja Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiön kanssa neuvottelupäivän muotoilun, teollisuuden ja alan koulutuksen edustajille teemana ”Teollinen muoto3. Päivän avaussanat lausui pää
johtaja Bertel Långhjelm. Esitelmiä kuultiin aiheista: "Ihmisten tarpeet ympäristö
tekijöiden suhteen", "Muotoilijan koulutus”, "Muotoilun merkityksen esilletuominen insinöörikoulutuksessa" ja "Mallisuoja”. Sitäpaitsi käytiin kaksi panelikeskustelua aiheista: "Mikä merkitys muotoilulla on laatukäsitykseen ja mitä teollisuus vaatii muotoilulta” sekä "Yhteistyö tuotesuunnittelussa”. Neuvottelupäivään osallistui kunta henkeä.
Taideteollisuutta koskevat keskustelut lehdistössä ovat kuluneena vuonna pääasiassa keskittyneet kahteen kysymykseen: ns. henkilöpalvontaan taideteollisuudessamme sekä mahdollisuuksiimme laajentaa taideteollisuustuotteidemme vientiä. Ensinmainittua kysymystä, jota kosketeltiin myöskin Teollisen muodon neuvottelupäivillä, kommen
toitiin mm. Hufvudstadsbladetin pääkirjoituksessa Ornamon 50-vuotisjuhlan yhtey
dessä seuraavalla tavalla:
sata-
"Kaikessa taideteollisuudessa, missä esineen valmistus todella tapahtuu teollisesti, on muotoilija yksi ratas koneistossa, yksi tekijä yhteisessä työssä. On ymmärrettävää, että tuotantoyrityksen johto mainostarkoituksessa haluaa korostaa muotoilijan nimeä, hänelle taiteilijan ja tähden sädekehän. Taideteollisuustuotteiden varustaminen nimellä voi olla aiheellista niin kauan kun muotoilijan nimeä käytetään jonkinlaisena laatutakuuna. Epäterveeksi menettely muuttuu, kun yksityisiä muotoilijoita jalustalle, kun heistä tehdään epäjumalia, joiden pieninkin kynänveto jou- julkisuuden ramppivaloihin. Ei ole mitään muotoilijan ammatin ja tehtävän ali- ioimista, jos nyt 50-vuotisjuhlan koittaessa uskaltaa toivoa terveempää suuntausta.”
tuot- antaa
tavaran nostetaan tuu a rv
Vientipiirien mielenkiinto on vähitellen yhä enemmän kohdistunut jalostettuihin teisiin, joiden myyntiä kansainvälisillä markkinoilla pidetään varsin mahdollisena.
Kahdeksan toiminimen muodostama Finnish Design-ryhmä suoritti kuluneena vuonna markkinatutkimuksen, joka osoitti, että taideteollisuustuotteidemme vienti voidaan moninkertaistaa. Helsingin Sanomat käsitteli näitä vientikysymyksiä pääkirjoituk
sessaan elokuun 19. päivänä mm. seuraavasti:
"Suomi ei suhteellisen korkean kustannustason maana pysty myymään kovin hal
valla, mutta sen sijaan sillä on edellytyksiä markkinoida korkealuokkaista tavaraa, erityisesti sellaista, jossa sovelletaan suomalaista muotoilua. Korkeasta laatutasosta kaikkea pyrittävä pitämään kiinni alusta lähtien. Näillä edellytyksillä Suomella on mahdollisuuksia vientiin siinä kuin muillakin mailla.”
on ennen
Korkea laatu — sekä materiaalin, teknillisen suorituksen että muotoilun kohdalla — on kieltämättä päämäärä, josta sekä taideteollisuuden itsensä että maastaviennin kan
nalta katsoen on ehdottomasti pidettävä kiinni. Taideteollisuusyhdistyksellä on tässä suhteessa mahdollisuus tulevaisuudessakin antaa kehitystä elvyttävä panoksensa.
Vuonna 1961 lopetti Taideteollisen oppilaitoksen hallintokomitea toimintansa. Sen mietintö sisälsi, että oppilaitos tulisi luovuttaa valtiolle, joka rakentaisi sille uuden koulurakennuksen Helsingin kaupungin varaamalle tontille. Kuluneena vuonna teki kaupunki päätöksen sekä tontista että vuosittaisesta avustuksesta, joka maksetaan kou
lussa helsinkiläisille oppilaille varattuja paikkoja vastaan. Lopullinen päätös teh
dään, kun koulun menot otetaan varsinaiseen valtion budjettiin, jonka lasketaan tapahtuvan vuoden 1963 budjettia laadittaessa. Komitean puheenjohtajana on toi
minut ylijohtaja Aarno Niini.
Muu toiminta
Yhdistyksen jäsenluku
Yhdistykseen on kuluneena vuonna kuulunut 1.283 pysyväisjäsentä ja 2.748 maksavaa jäsentä, yhteensä 4.031 jäsentä. Henkilöjäsenten lisäksi on yhdistyksellä ollut 37 yhteisöjäsentä.
Arpajaiset
Jäsenten väliset vuosiarpajaiset järjestettiin joulukuussa. Päävoiton, Birger Kaipiai
sen keramiikkaisen seinälampetin arvoltaan 59.000 mk, voitti herra Elis Lönnberg Tapiolasta. Voittojen yhteisarvo oli 684.021 mk ja niiden lukumäärä 204. Voitto- luettelo julkaistiin sääntömääräisesti pääkaupungin päivälehdissä ja lisäksi ilmoitet
tiin voittajille kirjeitse.
Tarkistettujen kotimaisten lehtikirjoitusten lukumäärä oli 1.361.
Vieraat
Kuluneena vuonna on yhdistyksessä käynyt lukuisia ulkolaisia lehtimiehiä, jotka yhdistyksen opastamina ovat tutustuneet suomalaiseen taideteollisuuteen ja julkais
seet runsaasti artikkeleita ja kuvia mm. seuraavissa lehdissä: Magnum, House &
Garden, The Evening Star, Ideal Home, Schweizerische Illustrierte. New York Herald Tribunen eurooppalainen laitos julkaisi keväällä kokonaisen Suomen numeron, joka sisälsi mm. taideteollisuuttamme käsitteleviä artikkeleita.
Tammikuussa oli maassamme vierailulla 4 sveitsiläistä lehtimiestä, jotka edustivat seuraavia lehtiä: Neue Zürcher Nachrichten, Tages Anzeiger, Schweizerische Han
delszeitung, Schweizerische Politische Korrespondenz. Zürichissä helmikuussa pidet
tyjen Suomen viikkojen yhteydessä ne julkaisivat lukuisia artikkeleita Suomesta ja mm. taideteollisuudestamme.
Yhdistys on opastanut maassamme vierailleita tukkuostajia eri tavarataloista Afri
kasta, Amerikasta, Austraaliasta ja useista Euroopan maista.
Yhdistyksessä käyneistä vieraista mainittakoon myös professori Laurence Schmeckebier Syracuse Universitystä N.Y. sekä Sir Duncan Oppenheim Council of Industrial Design’ista Lontoosta. Syksyllä vieraili maassamme myös Council of Industrial Design'in 30-henkinen englantilaisia taideteollisuuspiirejä edustava seurue, joka mm. yh
distyksemme opastamana tutustui suomalaiseen taideteollisuuteen ja sen valmistajiin.
XII Triennalen palkintojen jako
Palkinnot, jotka suomalaiset muotoilijat olivat saaneet
Milanossa, jaettiin juhlatilaisuudessa valtioneuvoston juhlahuoneistossa lokakuun 2.
päivänä. Palkintojen jaon suorittivat opetusministeri Heikki Hosia ja Triennalen pääsihteeri Tommaso Ferraris, joka oli saapunut maahamme erikoisesti tässä tarkoi
tuksessa.
Kunniamerkit
Tasavallan presidentti on myöntänyt Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritari- merkin Tapio Virkkalalle sekä Pro Finlandia-mitalin Eva Anttilalle ja Bertel Gard- bergille.
Stipendit
Lunning-palkinto jaettiin tänä vuonna hopeaseppä Bertel Gardbergille Suomesta ja keramiikkataiteilija Erik Plöenille Norjasta. Palkinto ojennettiin Bertel Gardbergille 21. joulukuuta Palacen ravintolassa pidetyssä juhlatilaisuudessa valtiovallan edusta
jien, pohjoismaiden suurlähettiläiden sekä taideteollisuus- ja kulttuuripiirien edusta
jien läsnäollessa.
Vuonna 1961 perustetusta Kaunis Koti-lehden Apurahastosta nuorille taideteollisuu
den harjoittajille jaettiin ensimmäinen stipendi sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapurolle.
Apuraha ojennetiin hänelle hallintoneuvoston syyskokouksessa.
Helsingin kaupungin stipendin saivat Francesca ja Richard Lindh sekä Yki Nummi.
Svenska Kulturfondenin stipendin saivat Margareta Ahlstedt-Willandt sekä Björn Weckström.
vuoden 1960 Triennalessa
Hallinto
Hallintoneuvosto
Puheenjohtaja: 5. 3. asti professori J. S. Sirén
29. 3. alkaen arkkitehti Jonas Cedercreutz (aikaisemmin varapuheenjohtaja)
29. 3. alkaen lainopin kand. K. Pakkala Sisustusarkkitehti Olli Borg
Rouva Maire Gullichsen
Toimitusjohtaja H. O. Gummerus Pääjohtaja Runar Hernberg Fil.kand. Hulda Kontturi Toimitusjohtaja Göran Korsström Taiteilija Yki Nummi
Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi Taiteilija Armi Ratia
Arkkitehti Aarno Ruusuvuori Taiteilija Timo Sarpaneva Toimitusjohtaja Åke Tjeder Sisustusarkkitehti Tanu Toiviainen 4. 9. asti toimitusjohtaja P. O. Wahlberg Varapuheen johta ja :
Jäsenet:
Varajäsenet: Taiteilija Kaj Franck Professori Olli Kivinen Toimitusjohtaja O. Penttilä Lainopin kand. Olavi Silvo
Johtokunta
Puheenjohtaja:
Varapuheenjohtaja:
Jäsenet:
Varatuomari Karl Langenskiöld Toimitusjohtaja H. O. Gummerus Arkkitehti Pekka Laurila Taiteilija Jukka Pellinen Isännöitsijä Håkan Söderström Sisustusarkkitehti Ilmari Tapiovaara Toimitusjohtaja Åke Tjeder
N äyttelylautakunta
Puheenjohtaja:
Jäsenet:
Toimitusjohtaja H. O. Gummerus Apulaispääjohtaja N. Björklund Arkkitehti Jonas Cedercreutz Toimitusjohtaja O. Penttilä Varatuomari A. Rislakki Isännöitsijä Håkan Söderström Sisustusarkkitehti Olli Borg Taiteilija Erik Bruun Taiteilija Rut Bryk Taiteilija Toini Muona Taiteilija Börje Rajalin Taiteilija Kirsti Rantanen Jury:
Rakennustoimikunta
Puheenjohtaja:
Jäsenet:
Arkkitehti Jonas Cedercreutz Toimitusjohtaja H. O. Gummerus Fil.kand. Hulda Kontturi Ylijohtaja A. Niini
Toimitusjohtaja Gunnar Ståhle Rehtori Markus Visant!
Lainopin kand. Sten Finne Sihteeri:
Museolautakunta
Sisustusarkkitehti Olli Borg Arkkitehti Jonas Cedercreutz Taiteilija Kaj Franck
Toimitusjohtaja H. O. Gummerus Varatuomari Karl Langenskiöld
Yhdistyksen valitsemat edustajat
Valtion rakennustaidelautakunnassa:
Sisustusarkkitehti Olli Borg Taiteilija Kaj Franck Helsingin kaupungin taide- ja kirjallisuus- apurahojen jakotoimikunnassa:
Sisustusarkkitehti Ilmari Tapiovaara Sisustusarkkitehti Olli Borg
Taidehallin isännistössä:
Toimitusjohtaja H. O. Gummerus Varatuomari Karl Langenskiöld Kaunis Koti-lehden toimikunnassa:
Taiteilija Rauha Aarnio Arkkitehti Olavi Leka Taiteilija Yki Nummi
Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi Taiteiden Talo-komiteassa:
Varatuomari Karl Langenskiöld Valtion näyttelytoimikunnassa:
avoin
Yhdistyksen toimitusjohtaja on H. O. Gummerus ja tilintarkastajina Nils von Essen HTM ja Iris Ahlberg KHT, varalla Sten Finne ja Svante Kihlman KHT.
Kokoukset
Vuoden kuluessa hallintoneuvosto on kokoontunut 3 kertaa ja johtokunta 5 kertaa.
Vuosikokous pidettiin 29. 3. 1961.
Taideteollinen oppilaitos
Taideteollinen oppilaitos tekee toiminnastaan oman vuosikertomuksen. Oppilai
toksen rehtorina on toiminut arkkitehti Markus Visanti ja tarkastajana professori Nils-Erik Wickberg, taiteellisena johtajana taiteilija Kaj Franck.
Johtokunta
Puheenjohtaja:
Varapuheenjohtaja:
Jäsenet:
Fil.kand. Hulda Kontturi Sisustusarkkitehti Seppo Paatero Arkkitehti Jonas Cedercreutz Taiteilija Kaj Franck
Hovioikeudenneuvos Olli Herva Taiteilija Timo Sarpaneva Toimitusjohtaja Erkki Simelius Rehtori Markus Visanti
Av föreningen utnämnda representanter
1 Statens Arkitekturnämnd:
Inredningsarkitekt Olli Borg Konstnär Kaj Franck I Helsingfors Stads Kommission för
utdelning av konst- och litteraturstipendier:
Inredningsarkitekt Ilmari Tapiovaara Inredningsarkitekt Olli Borg
7 Principalrådet för Stiftelsen Helsingfors Konsthall:
Verkställande direktör H. O. Gummerus Vicehäradshövding Karl Langenskiöld 7 tidskriften Kaunis Koti
redaktionsråd:
Konstnär Rauha Aarnio Arkitekt Olavi Leka Konstnär Yki Nummi
Inredningsarkitekt Antti Nurmesniemi 7 kommittén för Konsthuset:
Vicehäradshövding Karl Langenskiöld 7 Statens Utställningskommitté:
vakant
Föreningens verkställande direktör är H. O. Gummerus och revisorer Nils von Essen GRM och Iris Ahlberg CGR, suppleanter Sten Finne och Svante Kihlman CGR.
Sammanträden
Under år 1961 har förvaltningsrådet sammanträtt 3 gånger och styrelsen 5 gånger.
Årsmötet hölls den 29 mars.
Konstindustriella läroverket
Läroverket uppgör sin egen årsberättelse. Arkitekt Markus Visanti har varit rektor för skolan och professor Nils-Erik Wickberg dess inspektor. Konstnärlig ledare har varit Kaj Franck.
Läroverkets styrelse
Ordförande:
Viceordförande:
Medlemmar:
Fil.kand. Hulda Kontturi Inredningsarkitekt Seppo Paatero Arkitekt Jonas Cedercreutz Konstnär Kaj Franck Hovrättsrådet Olli Herva Konstnär Timo Sarpaneva
Verkställande direktör Erkki Simelius Rektor Markus Visanti
Suppleanter: Konstnär Kaj Franck Professor Olli Kivinen
Verkställande direktör O. Penttilä Jur.kand. Olavi Silvo
Styrelsen
Ordförande:
Viceordförande:
Medlemmar:
Vicehäradshövding Karl Langenskiöld Verkställande direktör H. O. Gummerus Arkitekt Pekka Laurila
Konstnär Jukka Pellinen Disponent Håkan Söderström Inredningsarkitekt Ilmari Tapiovaara Verkställande direktör Åke Tjeder
Utställningskommittén
Ordförande:
Medlemmar:
Verkställande direktör H. O. Gummerus Biträdande chefdirektör N. Björklund Arkitekt Jonas Cedercreutz
Verkställande direktör O. Penttilä Vicehäradshövding A. Rislakki Disponent Håkan Söderström Inredningsarkitekt Olli Borg Konstnär Erik Bruun Konstnär Rut Bryk Konstnär Toini Muona Konstnär Börje Rajalin Konstnär Kirsti Rantanen jury:
Byggnadskommittén
Ordförande : Medlemmar:
Arkitekt Jonas Cedercreutz
Verkställande direktör H. O. Gummerus Fil.kand. Hulda Kontturi
överdirektör A. Niini
Verkställande direktör Gunnar Ståhle Rektor Markus Visanti
Jur.kand. Sten Finne Sekreterare:
Museinämnden
Inredningsarkitekt Olli Borg Arkitekt Jonas Cedercreutz Konstnär Kaj Franck
Verkställande direktör H. O. Gummerus Vicehäradshövding Karl Langenskiöld
Utdelning av prisen i XII Triennalen
De pris som tilldelats finländska formgivare vid 1960 års Triennal i Milano utdelades vid en festlighet i statsrådets festvåning den 2 oktober. Utdelningen förrättades av undervisningsminister Heikki Hosia och Triennalens generalsekreterare Tommaso Ferraris, som rest upp till Finland enkom för detta ändamål.
Utmärkelsetecken
Republikens president beviljade Vita Rosens riddarorden I klass åt Tapio Wirkkala samt Pro Finlandia-medaljen åt Eva Anttila och Bertel Gardberg.
Stipendier
Lunning-priset tilldelades detta år åt silversmed Bertel Gardberg från Finland och kera
miker Erik Plöen från Norge. Priset överlämnades åt Bertel Gardberg vid en fest
lighet den 21 december i Palace restaurang i närvaro av statsmaktens representanter, de skandinaviska ambassadörerna samt representanterna för konstindustri- och kul
turkretsarna.
Ur den under året grundade Stipendiefonden av Kaunis Koti för unga utövare av konstindustri utdelades det första stipendiet åt inredningsarkitekt Yrjö Kukkapuro.
Stipendiet överlämnades honom vid höstmötet av föreningens förvaltningsråd.
Helsingfors stads formgivarstipendium för år 1961 gick till Francesca och Richard Lindh samt Yki Nummi.
Stipendium ur Svenska Kulturfonden fick Margareta Ahlstedt-Willandt samt Björn Weckström.
Styrelse
Förvaltningsrådet
Ordförande: Till den 5. 3. professor J. S. Sirén
Från den 29. 3. arkitekt Jonas Cedercreutz (tidigare viceordförande)
Från den 29. 3. jur.kand. K. Pakkala Inredningsarkitekt Olli Borg
Fru Maire Gullichsen
Verkställande direktör H. O. Gummerus Chef direktör Runar Hernberg
Fil.kand. Hulda Kontturi
Verkställande direktör Göran Korsström Konstnär Yki Nummi
Inredningsarkitekt Antti Nurmesniemi Konstnär Armi Ratia
Arkitekt Aamo Ruusuvuori Konstnär Timo Sarpaneva Verkställande direktör Åke Tjeder Inredningsarkitekt Tanu Toiviainen
Till den 4. 9. verkställande direktör P. O. Wahlberg Viceordförande:
Medlemmar:
synpunkt ovillkorligen måste hålla fast vid. Konstflitföreningen har en möjlighet att även i fortsättningen i detta avseende göra en för utvecklingen stimulerande insats.
Under år 1961 avslutade Konstindustriella läroverkets styrelsekommitté sin verksam
het. Dess betänkande gick ut på, att läroverket borde övertas av staten, som skulle uppföra en ny skolbyggnad på en av Helsingfors stad reserverad tomt. Under året fattade staden ett beslut både om tomten och om ett årsunderstöd som utbetalas i utbyte mot ett antal platser för helsingforsiska elever vid skolan. Det definitiva beslutet skall fattas i och med att skolans utgifter upptas i den ordinarie stats
budgeten, vilket man räknar med att skall ske då budgeten för år 1963 fastställs.
Ordförande i kommittén har varit överdirektör Aarno Niini.
övrig verksamhet
Föreningens medlemsantal
Föreningen har under året haft 1.283 ständiga medlemmar och 2.748 årsmedlemmar, d.v.s. inalles 4.031 medlemmar. Dessutom har föreningen haft 37 kollektivmedlemmar.
Lotteriet
Det årliga lotteriet mellan medlemmarna ägde rum i december. Huvudvinsten, en keramiklampett av Birger Kaipiainen, värd 59.000 mk, vanns av herr Elis Lönnberg från Hagalund. Vinsternas totalvärde var 684.021 mk och deras antal var 204.
Vinstförteckningen publicerades stadgeenligt i huvudstadens dagstidningar, och därtill meddelades vinnarna om saken per brev.
De kontrollerade inhemska tidningsnotisernas antal var 1.361.
Utländska gäster
Under det gångna året har föreningen besökts av talrika utländska journalister, som handledda av föreningen har bekantat sig med finländsk konstindustri och publicerat talrika artiklar och bilder bl.a. i följande tidningar: Magnum, House & Garden, The Evening Star, Ideal Home, Schweizerische Illustrierte. Den europeiska upp
lagan av New York Herald Tribune utgav på våren ett helt Finland-nummer, som innehöll bl.a. artiklar om vår konstindustri.
I januari gjorde fyra schweiziska tidningsmän ett besök i Finland. De representerade följande tidningar: Neue Zürcher Nachrichten, Tages Anzeiger, Schweizerische Han
delszeitung, Schweizerische Politische Korrespondenz. I samband med den i Zürich i februari arrangerade Finland-veckan publicerade de talrika artiklar om Finland och bl.a. om vår konstindustri.
Föreningen har handlett inköpare av konstindustriprodukter från olika varuhus i Afrika, Amerika, Australien och flera europeiska länder.
Bland föreningens gäster må även nämnas professor Laurence Schmeckebier från Syracuse University N.Y. samt Sir Duncan Oppenheim från Council of Industrial Design i London. På hösten besöktes vårt land i arrangemang av Council of In
dustrial Design även av ett sällskap av 30 personer representerande engelska konst
industrikretsar, som med hjälp av föreningen bekantade sig med finsk konstindustri och dess tillverkare.
Efter att i detalj ha redogjort för utställningsarkitekturen och behandlat del av det utställda materialet, slutar Bolander:
”När man sett denna finska utställning kan man inte undga slutsatsen att vi svenskar om vi inte skall sacka en stor
inte får vila på våra lagrar utan måste spänna oss ytterligare efter.”
Inhemsk verksamhet
Den sedvanliga årliga konstindustriutställningen arrangerades 1961 ensamt av Ornamo på egen begäran och med anledning av dess 50-årsjubileum.
Den 18 oktober anordnade föreningen tillsammans med Suomen Teknillinen Seura, Finlands Utrikeshandelsförbund, Konstindustriella läroverket och Stiftelsen för Pro
duktivitetsforskning en rådplägningsdag för representanter för formgivning, industrin och utbildningen. Temat var ”Industriell formgivning”, och dagen inleddes med ett öppningsanförande av chefdirektör Bertel Långhjelm. Föredrag hölls kring ämnena
”Människans behov i relation till miljöfaktorerna”, "Formgivarutbildningen”, ”Form
givningens betydelse i ingeniörutbildningen” och ”Modellskydd”. Dessutom hölls två estraddebatter med rubrikerna ”Vilken betydelse har formgivningen för kvali
tetsbegreppet och vad begär industrin av formgivningen? samt Samarbetet i pro
duktionsplaneringen”. I rådplägningsdagen deltog ett hundratal personer.
Pressdebatten kring konstindustriella frågor har under året huvudsakligen ägnat sig åt två spörsmål: den s.k. stjärnkulten inom konstindustrin, samt möjligheterna till en utvidgad export av konstindustriella produkter. Den förstnämnda fragan, som också berördes vid rådplägningsdagen om industriell design, kommenterades bl.a.
på ledarplats i Hufvudstadsbladet i samband med Ornamo-jubileet pa följande sätt:
”Inom all konstindustri, där föremålens framställning verkligen sker industriellt, är formgivaren en kugge i ett maskineri, en faktor i ett lagarbete. Det är förståeligt företagsledningen, i reklamens intresse, vill framhäva formgivarens namn, ge honom en nimbus av konstnär och stjärna. Signering av konstindustriprodukter kan vara motiverad så länge designers namn användes som kvalitetsgaranti för varan. Osunt blir förhållandet, när enskilda formgivare ställs på piedestal, görs till idoler, vilkas minsta penndrag blir föremål för publicitetens rampljus. Det innebär ingen ned
värdering av formgivarens yrke och uppgift om man inför femtiarsjubileet härvidlag vågar hoppas på en sundare inriktning.”
Exportörkretsarnas intresse har småningom vänts alltmer mot förädlade produkter, vilkas avsättning på den internationella marknaden anses mycket möjlig att utföra.
Den av åtta företag utgjorda Finnish Design-gruppen har under aret företagit en marknadsundersökning, vars resultat visar, att vår designexport kan mångdubblas.
Helsingin Sanomat behandlade dessa exportfrågor i en ledare den 19 augusti 1961, där tidningen bl.a. skriver:
"Finland kan på grund av sina relativt höga produktionskostnader inte sälja särskilt billigt, men däremot har landet möjligheter att saluföra högklassiga produkter, särskilt sådana, där finländsk formgivning har tillämpats. Men den höga kvaliteten är det nödvändigt att hålla fast vid redan från början. Under sådana förutsättningar har Finland möjligheter till export överallt där även andra länder funnit en marknad.”
Den höga kvaliteten — både vad material, tekniskt utförande och formgivning be
träffar — är onekligen målsättning, som man såväl ur konstindustrins som exportens om
produkter under namnet ”Finse Vorm” — finländsk form— särskilt i de större städerna, främst Amsterdam, Rotterdam, Haag och Utrecht.
Även den holländska pressen ägnade utställningen en avsevärd uppmärksamhet, för 28 tidningar publicerade artiklar om Finland tillsammans 36.600 spaltmillimeter som illustrerades av 94 bilder. Den holländska televisionen sände program om Finland.
Den 17 juli stängdes expon i Amsterdam och överflyttades därefter till London. Den 16 november skedde öppningen i Victoria & Albert Museum, som denna gång för
rättades av brittiske undervisningsministern Sir David Eccles i närvaro av bl.a. han
dels- och industriminister Ilmari Hustich. I samband med London-expon arrange
rades på föreningens försorg också ett par föredrag samt en konsert av sångerskan Göta Blomberg.
I samarbete med Finlands Utrikeshandelsförbund arrangerades även i London för- säljningsutställningar av finländska design-produkter i specialaffärer. Bl.a. tre ledande varuhus i London: Woollands, Heals och Liberty hade samtidigt satt fram ovanligt mycket av de finländska produkter, som var utställda i museet.
Expon i London blev om möjligt ännu större kritik- och publikframgång än fram
trädandena i Zürich och Amsterdam. Flera tidningars kritiker uttalade sig reser
vationslöst positivt. Från endel håll framfördes dock vissa anmärkningar som rörde utställningsarkitekturen. Man framhöll visserligen, att Sarpaneva med hjälp av i taket uppriggade tyllbaldakiner på ett förträffligt sätt lyckats förvandla de två höga viktorianska salarna till ett för modern formgivning väl ägnat utställnings- utrymme, men kritiserade belysningsarrangemangen, som inte gav tillräckligt ljus, särskilt som både textlapparna vid utställningsföremålen och textsidorna i utställ
ningskatalogen var tryckta på mörkt botten.
Publikframgången var god med avseende på London förhållandena. Utställningen be
söktes sammanlagt av cirka 17.000 personer, och den var öppen till den 7 januari 1962.
Utställningen fick i den engelska pressen ett gott mottagande: 38 tidningar publice
rade 33 artiklar och 38 bilder d.v.s. sammanlagt 12.250 spaltmillimeter. En över
blick av utställningen ingick i BBC televisionens populära ”Town and Around”- program samt i den oavhängiga televisionen ITV:s ’Tondon Weekend”-program. I radion presenterade BBC utställningen i ”Today”-programmet. I alla dessa över
sikter framlades positiva åsikter om utställningen.
Beträffande konkurrens inträffade utställningen i rätt tid nästan omedelbart efter den i Design Centre den 5. 10. — 4. 11. arrangerade utställningen av svensk form
givning. Det kan citeras några rader ur K. G. Bolanders anmälan av London- expon i Svenska Dagbladet den 3 december:
”Den intensiva svenska exportoffensiv på den engelska marknaden, som pågått hela detta år med den ena branchutställningen efter den andra, har varit så lyckad att det förtjänar framhållas att vi samtidigt utsätts för en skarp och effektiv konkurrens från vårt grannland Finland. Finlands största och mest lysande framträdande detta år är emellertid på det konstindustriella området och med den expo, som i dagarna öppnats på Victoria and Albert Museum under det samlande namnet Finlandia.
I samma lokaler har tidigare arrangerats en norsk och en svensk utställning, men det måste oförbehållsamt erkännas att varken norrmän eller svenskar förmått åstad
komma något så vackert som våra finska vänner och konkurrenter.”
lighet och skönhet fast ihop, och vid utvecklandet av en modern stil håller vi oss till enkelhet, praktiskhet, lakonism och anspråkslöshet samt därvid även till den nationella konstens grunder.”
Om ett mycket livligt publikintresse vittnade den stora besökartillströmningen vilket också gjorde att man fick förlänga utställningstiden med en vecka. Sammanlagt över 80.000 personer besökte utställningen som stängdes först den 13 februari. Som av
slutning höll Ilmari Tapiovaara ett föredrag om finländsk formgivning i Arkitekt
förbundet för 500 arkitekter och förevisade därvid 5 filmer om finsk konstindustri och industri.
Moskva-utställningen överflyttades därefter till Kunstihoone i Reval, där vernis
sagen ägde rum den 18 mars. Utställningsarkitekturen var här liksom i Moskva signerad Ilmari Tapiovaara, och under de två veckorna den var öppen i Kunsti
hoone besöktes den sammanlagt av cirka 35.000 personer. Utställningens motto var
”Bland dessa föremål lever vi”, och dess estniska titel ”Soome Tööstusliku Tarbe
kunsti Näitus”. Utställningen i Reval hade arrangerats som ett svarsbesök på den estniska konstindustriexpo, som 1960 visades i Finland.
En stor betydelse kom Finlandia-utställningen att få, som under året visades på tre orter: i Zürich, Amsterdam och London. Utställningarna gav samtidigt impulsen till arrangerandet av andra evenemang i finländskt tecken såsom konserter, fönsterskylt
ningar, föredrag, mm. Utställningarna var inte indentiskt lika på alla tre utställ
ningsorterna, utan undergick i samband med flyttningarna vissa ändringar, som be
tingades av expoutrymmenas krav.
Starten skedde i Kunstgewerbemuseum i Helmaus i Zürich den 2 februari. Utställ
ningen öppnades av handels- och industriminister Ahti Karjalainen och utställnings- arkitekt var här som
utställningen som
tutioner, bl.a. Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands, Finlands Ut
rikeshandelsförbund, Finlands Mässa och Aero, i Schweiz en Finland-vecka, som bl.a. omfattade fönsterskyltningar och en utställning av finländska pro
dukter i varuhuset Jelmoli. När utställningen i Helmhaus stängdes den 5 mars, kunde man se tillbaka på en effektiv propagandamånad för Finland i allmänhet och finländsk design i synnerhet. Konstindustriexpon besågs av sammanlagt cirka 14.000 personer. Den uppmärksamhet som den schweiziska tidningspressen ägnade evene
mangen var också avsevärd: tillsammans 99 tidningar publicerade med anledning av Finland-veckan 264 artiklar och 83 bilder, det totala antalet spaltmillimeter var 86.280 d.v.s. cirka 21.5 finska tidningssidor. Den schweiziska radion sände också program om Finland.
I juni kom turen till Stedelijk Museum i Amsterdam, och den 15 förrättades öpp
ningen därstädes av t.f. undervisningsministern J. E. Niemi. Museichefen, den inter
nationellt kände experten på nutidskonst och konstindustri, Willem Sandberg, hörde till de drivande krafterna bakom arrangemangen i Holland, och han uttalade också som sin åsikt att expon var den bästa presentation av finländsk design han dit
tills sett.
Samtidigt som konstindustriexpon försiggick i Stedelijk Museum arrangerades i sam
arbete med Finska Utrikeshandelsförbundet och Aero i över hundra specialaffärer för konstindustri i olika delar av Holland en försäljningskampanj för finländska
på de övriga orterna Timo Sarpaneva. Med konstindustri
bas arrangerades under medverkan av en rad andra insti-
Konstflitföreningen i Finland årsberättelse 1961
Föreningen drabbades av en svår förlust då dess mångåriga främjare och ordförande i förvaltningsrådet, arkitekten, professor J. S. Sirén avled den 5 mars 1961 i Helsing
fors. Han var 71 år gammal.
Professor Sirén var från 1931 till 1949 både föreningens styrelseordförande och ord
förande i förvaltningsrådet. Sistnämnda förtroendeuppdrag övertog han på nytt 1956 och innehade det till sin död. 1939—49 och från 1956 framåt var han inspektor för Konstindustriella läroverket. 1949 valdes han till föreningens hedersledamot.
Den 4 september avled medlemmen av förvaltningsrådet, verkställande direktör P. O. Wahlberg. Han invaldes i förvaltningsrådet år 1959.
Föreningen bevarar dem i tacksam erinran.
Även om 1950-talet var det decennium, som medförde finländsk designs frammarsch på bred front i internationella sammanhang, dröjde det ända till dess slut innan ett verkligt välrotat intresse för att satsa på de möjligheter som här öppnade sig fick fotfäste i hemlandet. Först under decenniets sista år började statsmakten i större utsträckning ge sitt bistånd åt den utställnings- och propagandaverksamhet utom
lands, som bidragit till att ge vår konstindustri det namn den nu har. Undet sexti- talets två första år blev denna vindförändring allt mera kännbar och gav genklang i allt vidare medborgarkretsar. 1961 kan härvidlag sägas ha inneburit en höjdpunkt hittills: talrika uttalanden om konstindustrins betydelse både för formkulturen i all
mänhet och som goodwillambassadör i utlandet i synnerhet har förekommit i tid
ningspressen ända uppe på ledarnivå, och många personer i ledande ställning har vid olika tillfällen gjort sig till tolkar för likartade synpunkter.
Utländsk verksamhet
Den utländska utställningsverksamheten omfattade 1961 en rad större framträdanden på olika håll i Europa. Det 14 januari öppnades i Moskva den utställning, som förberetts redan föregående år, men som av olika skäl framskjutits över årsskiftet.
Utställningen var planerad av Ilmari Tapiovaara och den ägde rum i Pusjkin-muséet.
Den sovjetiska pressen, radion och televisionen visade ovanligt livligt intresse för denna utställning. I Sovjetskaja Kultura behandlade sålunda N. Voronov expon i en lång artikel och uttryckte bl.a.: "Utställningen som helhet främjar onekligen samförstånd mellan våra länder och förstärker våra vänskapliga känslor gentemot Finlands folk, väcker sympati för dess arbetsamhet och höga arbetskultur. Detta är utställningens väsentligaste resultat. Vi har sett arbeten av många konstnärer och inredningsarkitekter, som är vitt kända både i Finland och utanför dess gränser.
Men samtidigt märkte vi i denna utställning klart, att vår uppfattning om stilen i konstindustriet bygger på andra principer. Enligt vår uppfattning hör ändamålsen-
L
i
i w
)
)
ONSTFLITFÖRENINGEN I FINLAND r.f.
IERÄTTELSE FÖR VERKSAMHETSÅRET 1961
v *'-Vi
v v-J'
%
