Salaliitto!
Homojen asiaa ajava salaliitto on paljas- tettu.Vantaan Sanomienvastaava päätoi- mittaja Antti-Pekka Pietilä osoittaa 16.11. julkaistussa kolumnissaan ”Kirkko käy omaa sisällissotaansa” syyttävällä sormella Yhteys-liikkeen suuntaan ja ker- too todistaneensa ”Yhteys-liikkeen papin”
ilkuntaa siitä, että heidän ”salaisena alka- nut” hankkeensa ”on maalissa, kun hete- rot seurakuntalaiset äänestävät tietämät- tään meidän ehdokkaitamme, jotka muut- tavat koko kirkon”. Pietilän mukaan Yh- teys-liikkeellä on jo kymmenen vuoden ajan ollut tavoitteena sukupuolineutraali avioliitto ja homojen siunaaminen. Tämä on sikäli erikoinen väite, että sukupuoli- neutraalia avioliittoa on käsitteenä käytet- ty julkisuudessa vasta vajaan vuoden ver- ran. Pietilä syyttää Yhteys-liikettä salaile- vasta toiminnasta ja median manipuloin- nista. Hän vihjaa, että liike pystyy ohjaile- maan niin kirkolliskokousta kuin piispain- kokoustakin haluamaansa suuntaan. Pieti- lä lopettaa kolumninsa synkästi: ”Uskon- sodat ovat sotia ilman armoa.”
Voi tietenkin kysyä, kuinka salaileva todellisuudessa on liike, joka julkaisee toimintakertomuksensa, toimintasuunni- telmansa ja tukijalistansa netissä, mutta hei, sehän voi olla vain nerokasta hämäys- tä! Ja onhan se tietenkin aivan tavatonta, että liike, jolla on tavoitteita, pyrkii saa-
maan ne toteutetuksi!
Homojen asiaa ajava salaliitto on pal- jastettu toisellakin taholla. Uusi Suomi -verkkolehden blogissaan kansanedustaja- ehdokkaaksi halajava loviisalainenJouko Pihoon kysynyt, ”miksi ja keiden tahdos- ta maailmassa on homomyönteinen buu- mi”. Hän on myös kerkeästi vastannut ky- symykseen. Hänen mielestään homo- myönteisyys ei ole sattumaa, vaan kysees- sä on suunniteltu globaali aivopesuope- raatio. Hänen mukaansa kaiken takana on maailman ”rahaeliitti”, joka haluaa tuhota
”perinteiset uskonnot, perinteiset kansal- lisvaltiot ja perinteiset perhearvot”. Raho- jaan tuo eliitti käyttää ihmisten manipu- lointiin viihdeteollisuuden ja median väli- tyksellä. Helsingin Sanomatkinon saman
”homoutta edistävän rahaeliitin” omistuk- sessa. Vanhan tilalle on tarkoitus pystyt- tää ”uusi maailmanjärjestys”, ”MU eli Maailman unioni”. Oletettavasti sen ly- henne englanniksi olisi WU.
Ja kutenSteely DankappaleessaDoc- tor Wu, tässäkin voisi todeta laulun sa- noin: ”Are you crazy, are you high or just an ordinary guy?”
Piho on tähän mennessä oman kerto- mansa mukaan torjuttu kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja perussuomalais- ten ehdokaslistoilta. Hakemus on kuulem- ma vetämässä Itsenäisyyspuolueeseen.
Pietilä ja Piho edustavat kumpikin tyypillistä salaliittoajattelua, jonka mu- kaan tapahtumia ohjaa kulissien takana vaikutusvaltainen taho, jonka tavoitteena on vallitsevan järjestyksen tuhoaminen eli vallankumous ja radikaali arvomuutos.
Ennen muinoin tällaisista suunnitelmista syytettiin juutalaisia ja vapaamuurareja, nyt fantasioiden kohteena ovat homot ja heidän tukijansa. Salaliittoteoriat kertovat paljon myös niiden kehittelijöistä: heidän maailmankäsityksessään merkittävimpiä yhteiskunnallisia tekijöitä ja toiminnan päämääriä näyttävät olevan vallankäyttö ja toisten ihmisten manipulointi.
Älyttömiin salaliittoteorioihin kylläs- tynyt The Times -lehden kolumnisti Da- vid Aaronovitchon mainiossa kirjassaan Voodoo Histories. The Role of the Conspi- racy Theory in Shaping Modern History osoittanut yhtäältä, kuinka vaikutusvaltai- sia ja nopeasti leviäviä salaliittoteoriat voivat olla, ja toisaalta sen, kuinka hata- ralla pohjalla ja helposti kumottavia ne ta- vallisesti ovat. Kirjassa käydään läpi tusi- nan verran hölmöyksiä Siionin viisaiden pöytäkirjoista9/11-huuhaateorioihin.
Aaronovitchin mukaan elämme sala- liittoteorioiden läpitunkemassa ajassa.
Niitä on entistä enemmän, ne ovat yhä globaalimpia ja ne syttyvät entistä no- peammin. Ne ovat myös entistä monimut- kaisempia ja leviävät pikemminkin vir-
tuaalisissa yhteisöissä kuin todellisen elä- män verkostoissa. Suositun salaliittoteo- rian täytyy liittyä asiaan, joka vaivaa ih- misiä, ja sen täytyy toimia myös tarinana.
Ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan niihin, koska ne tekevät maailmasta vähemmän kaoottisen paikan ja antavat (näennäisesti) järkeenkäyvän selityksen traumaattisille tapahtumille. Suuronnettomuudet tai mer- kittävien ihmisten yllättävät kuolemat ei- vät silloin tapahdukaan sattuman oikusta tai johdu yksittäisten ihmisten päähänpis- toista, vaan kaiken takaa on löydettävissä jokin taho, jolla on kaikki kontrollissa.
Hyvä esimerkki salaliittoajattelun lyp- sämisestä viihteen saralla on suosittu tele- visiosarja 24. Se hyödyntää ihmisten ter- rorisminpelkoa ja paljastaa taitavalla tari- nankuljetuksella salaliiton toisensa jäl- keen. Mikään ei tapahdu sattumalta, vaan kaiken takana ovat joko venäläiset tai kii- nalaiset elleivät sitten jotkut hullut ame- rikkalaiset.
Aaronovitch on vahvasti sitä mieltä, että salaliittoteoriat pitää kumota ja totuu- den tulla julki. Jos totuuden selvittämistä ei pidetä tärkeänä ja ihmisten annetaan us- koa mitä huuhaata tahansa, historia vää- ristyy, hyvän ja pahan erottaminen vai- keutuu ja päätöksenteko kärsii.
Skeptikoilla ei työtä tule puuttumaan.
Mikko Ketola
Tuomas Nevanlinna
Onko taide ottanut uskonnon paikan?
1Valistuksen ajoista asti on vallinnut yllät- tävänkin laaja varmuus siitä, että uskon- nollinen usko kollektiivisena ilmiönäon luhistumassa tieteen ja järjen voittokulun alle. Näin ovat ajatelleet muutkin kuin naiivit ateistit tai sekularisaatioteoreeti- kot. Kollektiivisen uskon luhistumiseen uskoneista merkittävä osa näet on ollut uskonnon puolella: lumouksen haihtumi- sen prosessissa vaarassa menettää jotakin olennaista ja siksi uhan edessä on toimit- tava.
NuoriGeorg Wilhelm Friedrich He- gel(1770–1831) esitti monien opiskeluto- vereidensa tapaan, että järjen riemukulku on vaarassa jättää jälkeensä tyhjiön sydä- meen. Olisi siis kehitettävä ”kansanus- konto”, Volksreligion. Se ei olisi vanhan uskonnon suora jatke, vaan ajanmukais- tettu vastaus järjen haasteisiin. Siksi sen olisi myös oltava modernin järjen vaati- musten mukainen, mutta siten artikuloitu- na ja sellaisiin kollektiivisiin ulkoisiin muotoihin puettuna, että se kykenisi in- nostamaan ja lumoamaan kansalaisten sy- dämet.2 Myöhemmin Hegel alkoi pitää kristinuskoa itseään eräänlaisena kansan-
uskontona. Kristinusko on filosofiaa niil- le, joiden koulutus ei riitä täysiveriseen käsitteelliseen ajatteluun ja jotka osaavat ajatella vain tarinoiden ja mielikuvien avulla.
Ranskassa Auguste Comte (1798–
1857) kehitteli hieman myöhemmin ”ih- misyyden uskontoa”. Siinä katolisuuden tieteellisesti kestämättömät ainesosat kor- vattaisiin positiivisella tiedolla. Mutta uu- den uskonnon funktio oli Comten käsityk- sen mukaan olennaisesti sama kuin keski- aikaisen katolisuudenkin: olla aikakauten- sa kattava selitys- ja oikeutusperusta ja toimia sosiaalisen integraation välineenä.
Niin kuin uskonnolla, myös positivismilla oli oltava dogmi, moraalioppi ja julkiset kulttimenot.
Näistä moderneista kansanuskonto- hankkeista saattaa tulla mieleen vanha ajatus, josta on versioita jo muinaisessa Egpytissä ja Platonilla: moraali ja järjes- tys romahtaisivat, jos kansa saisi tietää to- tuuden. Siksi totuus on varattava eliitin korville ja kansalle on syötettävä ”pyhä valhe”. On kuitenkin korostettava, että Hegelin ja Comten mukaan uusi kansan- uskonto ei perustu valheeseen. Totuutta joudutaan kollektiivisiin tarpeita silmällä pitäen kylläkin yksinkertaistamaan, mutta ei oikeastaan vääristämään.
* * *
1. Esitelmä Usko omilla teillään -seminaarissa 9.9 2010.
2. Niin teologian opiskelija kuin Hegel olikin, häntä innoitti tässä kreikkalainen poliittinen uskonnollisuus kristinuskoa enemmän.
Nykyään tällainen ajatus valistuneesta kansanuskonnosta ei ole suuressa huudos- sa. Ranskan vallankumouksen molemmin puolin edistysoptimistien ajattelua hallitsi toive siitä, että kunhan järjen, tieteen ja poliittisen tahdon välille saadaan solmi- tuksi liitto, niin näin syntyvän kolminai- suuden avulla valtio, yhteiskunta ja histo- ria voidaan muokata järjen mukaiseksi, hallittavaksi ja ideaaliseksi. Tätä luotta- musta ei enää ole. Myöhäismodernin ko- kemuksen avainosa on yhteiskunnallisten prosessien kompleksisuus ja hallitsemat- tomuus. Lisäksi privatisoituneen ja indivi- dualisoituneen yhteiskunnan ”pirstalei- suutta” ei voi subjektiivisella eleellä ylit- tää. Tällaisista yrityksistä jää käteen aina alkuperäinen ”ongelma” – valitseva ja yk- silöllinen subjekti. Uskontoa ei voi perus- taa tai keksiä, sen on synnyttävä.
On yksi konteksti, jossa kansanuskon- to-keskustelu koki lyhyen renessanssin.
Viittaan niin kutsuttuun perustuslakipat- riotismiin, jota Euroopan Unionin tulevai- suudesta käydyssä keskustelussa ovat rat- kaisuksi väläyttäneet muun muassa Jür- gen Habermas ja Daniel Cohn-Bendit.
Kun heidän argumenttiaan hieman sievis- tää ja karrikoi, niin alta paljastuu nuori Hegel: EU ei, ainakaan liittovaltiona, voi perustua pelkästään tekniikkaan, vapaa- kaupan ja liikkuvuuden hyötyihin ja etui- hin. On oltava idea, jonka on järjenmukai- suutensa lisäksi kyettävä sytyttämään EU- kansalaisten sydämet. Perustuslaissa tii- vistyvät eurooppalaiset arvot vapaudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista voisivat tarjota tällaisen idean.
Kansalaiset kyllä suurin piirtein alle- kirjoittavat nuo eurooppalaisiksi mainos- tetut arvot, mutta niiden elähdyttävä vai- kutus on pakko luonnehtia vähäiseksi.
Toistaiseksi liki ainoa yksittäinen eri Eu- roopan maiden kansalaisia yhdistänyt te- kijä on ollut juuri EU-vastaisuus.3
* * *
Onko kansanuskontoidea siis kadonnut?
On huomattava, että historiassa ideat voi- vat kadota kahdella eri tavalla: joko hä- viämällä historian näyttämöltä tai sitten päinvastoin yleistymällä ja toteutumalla.
Jälkimmäisestä olkoon esimerkkinä neron käsitteen katoaminen taidekeskustelusta ja taidefilosofiasta. ”Nero” akateemisena ja täsmällisyyttä tavoittelevana esteettise- nä on kuollut. Syy tähän on kuitenkin juu- ri se, että nerous on yleistynyt: jokaiseen opiskelemaan hyväksyttyyn taideoppilai- toksen opiskelijaan suhtaudutaan nerona.
Taideopiskelun lähtökohtana ei enää ole mestari–kisälli-asetelma, vaan jokaista kannustetaan romanttisen neroajatuksen hengessä kehittämään mallioppimisen si- jasta oma äänensä.
Vaikka kansanuskonto onkin kadon- nut eksplisiittisenä ideana, voisiko sanoa sen yleistyneen ja toteutuneen juuri ny- kyisessä luterilaisessa kirkossa? Teologi- sessa tiedekunnassa opetetaan eri tavalla ja eri asioita kuin seurakunnassa. Tämä lienee versio vanhan Hegelin ajatuksesta kristinuskosta kansanuskontona.
* * *
Traditionaalista uskontoa emme enää voi sellaisenaan niellä, mutta toisaalta tiede, tekniikka ja tarpeentyydytys eivät riitä sen rapautumisen kompensaatioksi. Tämä on
3. Huomautettakoon, että itse lukeudun Euroo- pan liittovaltiokehityksen kannattajiin.
Teologisessa tiedekunnassa opetetaan eri tavalla
ja eri asioita kuin seurakunnassa.
yhteinen johtopäätös ja lähtökohta kaikille ajattelijoille, jotka eivät tyydy banaaliin valistukseen.4 Niin kuin Wittgenstein muotoili: ”Tuntuu siltä, että vaikka kaikki tieteelliset ongelmat olisi ratkaistu, elä- mänongelmiamme ei olisi edes sivuttu.”
Banaalin valistuksen kritiikki alkoi saksalaisesta varhaisromantiikasta. Viit- taan Schlegelinveljesten johtamaan ajat- telijoiden ja runoilijoiden joukkoon 1700–
1800-lukujen vaihteessa. Luonnehtisin ro- mantikkojen perusideaa aiheemme anta- malla kielellä seuraavasti. Moderni aika hylkää aivan oikein vanhat uskonnolliset vastaukset. Emme kaipaa uusia uskonnol- lisia sisältöjä. Kansanuskonnon virhe on juuri siinä, että se yrittää keksiä sellaisia.
Samalla valistus kuitenkin heittää uskon- non pesuveden mukana uskonnon kollek- tiivisen merkityksen ja siihen kätkeytyvän kysymyksen: ”Mikä transsendoi banaa- lin?” Kansanuskonnon sijaan olisikin ke- hitettävä eräänlainentaideuskonto.
Mallina romantikoille toimi nuoren Hegelin tavoin kreikkalainen tragediafes- tivaali. Samalla romantikot kuitenkin oli- vat avoimesti moderneja: paluu Kreik- kaan ei ole mahdollinen eikä kreikkalai- sessa taiteessa ole esteettisesti tai tyylilli- sesti mitään jäljiteltävää.
Miten Kreikka voi olla sekä malli että epämalli? Romantikot käsittivät uudella tavalla sen, mikä antiikissa oli ihannoita- vaa. Kreikkalaisten myytit ja tragedianäy- telmät olivat heille esimerkkejä siitä miten kansa luo itse itsensä taiteen avulla.
Kreikkalaiset olivat kertoneet itse itsel- leen ne myytit, joiden peilissä he jatku- vasti näkivät oman identiteettinsä.
Jotakin samankaltaista olisi tehtävä nyt, modernilla aikakaudella. Mutta tässä emme voi noudattaa kreikkalaisten esi- merkkiä teosten ulkonäön tai tyyliopin ta- solla, niin kuin uusklassistit ajattelivat.
Silloinhan tekisimme jotakin perin epä- kreikkalaista – matkisimme muita. Ei, meidän on tehtävä samaa kuin kreikkalai- set ja oltava erilaisia. Meidän on perfor- matiivisesti luotava itse itsemme oman luovan taiteemme avulla.
Jokainen romanttinen taideteos aset- taa myös aina kysymyksen ”mitä on tai- de?” ja vastaa siihen omalla tavallaan, ai- van niin kuin jokainen elämä asettaa ky- symyksen ”mitä on elämä?” ja vastaa sii- hen omalla tavallaan.
Romanttinen yksilö asettaa tavoitteen- sa itse ja vapaasti, mutta on samalla itsensä ylin kriitikko. Hän ei toteuta mitään etukä- teistä, ulkoista tarkoitusta ja elää sikäli ai- nutkertaisesti täydellisen elämän. Samalla on selvää, että juuri tästä samasta syystä hän ei elä ainoaa mahdollista elämää. Yk- silö on sekä täydellinen itsessään että vajaa suhteessa toisiin. Täydellinen ja itseriittoi- nen, koska kunkin yksilön oma elämä on ainoa toteutuma siitä mallista, jonka se itse itselleen on asettanut. Mutta samalla vajaa suhteessa toisiin ja itseensä, koska aina on mahdollista elää myös toisin.
* * *
Onnistuiko romantiikan projekti? Kyllä ja ei. Se onnistui luomaan ja perustelemaan modernin kirjallisuuden. Ja sen ekspres- siivinen individualismi on mennyt kult- tuurisesti läpi. Mutta sen kollektiivinen taideuskontoei mennyt läpi. Kansallisro-
4. Ja ansaitseeko kukaan banaaliin valistukseen tyytyvä ajattelijan nimeä?
Kansanuskonnon sijaan olisikin kehitettävä erään-
lainen taideuskonto.
mantiikka toki yritti toteuttaa eräänlaista mainstream-versiota varhaisromantiikan avantgardistisista ideoista. Mutta senkin aika on jo ohi.
On aika vastata kysymykseen: ”Onko taide sivuuttanut kulttuuriselta merkityk- seltään uskonnon?” Olisin taipuvainen vastaamaan kieltävästi. Tähän lopputule- maan on yksi pääasiallinen peruste: jos uskonnon julkinen ja kollektiivinen mer- kitys on vähentynyt maallistumisen myö- tä, niin samaa on sanottava taiteesta. Toi- sin sanoenmyös taide on sekularisoitunut.
Taide ei ole ”ohittanut” uskontoa. Pi- kemminkin uskonto ja taide jakavat yhtei- sen kohtalon. Molemmista on tullut alajär- jestelmiä. Taide on autonomista ja sen ar- vottaminen on subjektiivista. Haen tälle ar- violle sosiologisen tosiseikan, en mielipiteen statusta. Yritän luonnehtia sitä institutionaa- lista muotoa, jonka ehdoilla taide toimii.
Modernista yhteiskunnasta päin tar- kasteltuna kirkko on hengellisiä palveluita tarjoava alajärjestelmä. Kumpainenkaan, ei uskonto eikä taide, eivät enää läpäise yhteiskunnallista elämää.
* * *
Nykyisessä kielenkäytössä sanalla ”kult- tuuri” on ainakin kaksi merkitystä. Se voi tarkoittaa joko koko yhteisön läpäisevää, perustavaa uskomusten ja tapojen järjes- telmää. Tätä voisi kutsuatotaaliseksikult- tuurin käsitteeksi.
Toisaalta ”kulttuurilla” voidaan viitata hengenviljelyyn taiteiden ja tieteiden pii- rissä. Tätä kutsuttakoon autonomisek- sikulttuuriksi.5 Autonomisen kulttuurin
vaalinta on uskon vastakohta. Slavoj
iek luonnehtii taide- tai kulttuuri-ih- mistä henkilöksi, joka on kiinnostunut kaikesta mutta nimenomaisesti ei usko mihinkään. Tältä pohjalta voisi sanoa:
kulttuuri-ihmisyys on nihilism with a hu- man face.
Kulttuuri-ihminen ei kuitenkaan ole epäeettinen, vaan häntä ohjaa vahva us- kon vastainen etiikka. Kun talebanit tuho- sivat buddhan kuvat uskonsa tähden, kult- tuuri-ihminen paheksui tekoa syvästi.
Kulttuuri-ihmisen etiikan mukaan patsaat olisi pitänyt säilyttää kulttuuriesineinä kaikkien niiden iloksi, jotka pitävät niitä kiinnostavina, mutta joilla ei ole uskon- nollista suhdetta siihen alkuperäiseen kontekstiin, jossa patsaat on luotu.
Myös kristinusko on totaalikulttuuris- ta irtautunut uskonto. Se saattoi jopa olla ensimmäinen uskonto, jossa näin tapahtui.
Paavalin toiminnan koko lähtöajatus oli se, että kristinuskoon on voitava kääntyä riippumatta siitä, mistä kulttuurista ihmi- nen on alun perin kotoisin.
Toinen irtautuminen tapahtui protes- tanttisuudessa, jonka seurauksena institu- tionaalinen uskonto vähitellen alkoi irrot- taa siteitään yhtenäiskulttuurista ja poliit- tisesta vallasta. Tämä käänne oli mukana ruokkimassa sitä modernisaatiota, jonka jalkoihin kirkko sanan kapeassa merkityk- sessä on sittemmin monessa mielessä jää- nyt.
On kuitenkin muistettava, että viime kädessä sekä taide että protestanttinen kristinusko luovat omanlaisensa totaali- kulttuurin. Autonomisessa kulttuurissa on edelleen olemassa perustava tabu. Mikä?
Tabujen julistaminen tai kunnioittaminen itse. Kulttuuri-ihmiselle on pyhä arvo, että kulttuuriesineitä ei saa pitää esimodernis-
5. Mainitsin edellä ”autonomisen taiteen”. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että taide on irtautunut to- taalikulttuurista ja siitä tulee omalakinen alueensa.
sa mielessä pyhänä. Tämä tabunvastainen tabu on myös aikakautemme vallitsevan pääideologian eli ihmisoikeusliberalismin ytimessä.
Millä tavalla protestanttinen kristilli- syys sitten on läsnä totaalikulttuurissa?
Ehkä sille ominainen Jumalan poissaolo julkiselta ja kollektiiviselta näyttämöltä on juuri hänen tapansa olla siinä keittiön kautta läsnä...
* * *
Vanhan maailman usko on ”ulkoista”: se sijaitsee rituaaleissa ja toiminnassa. Tästä seuraa kääntäen, että vanhassa maailmas- sa ei myöskään ollut ”tyhjän” tai ”pelkän”
rituaalin käsitettä.
Moderni uskon käsite on ”sisäinen”:
suora ja subjektiivinen usko johonkin kohteeseen tai voimaan, jonka olemassa- oloa tai vaikutuksen syynä olemista ei voi empiirisesti todentaa. Banaalin valistuk- sen motto kuuluukin: ei kaikelle uskolle.
Se on todentamatonta, todistamatonta. Tä- män kannan virheenä on projisoida tämä uskon käsite esimoderniin maailmaan ja sitten tuomita se naiiviksi.
Yksi suoran uskon käsitteen ongelma on yksinkertaisesti se, että usko harvoin toteutuu suoraan. Useimmiten se tuntuu vaativan toisten uskoa, esimerkiksi var- haisen valistuksen tapauksessa primitiivi- sen maailman uskon.
Myös nykyinen kulttuuri-ihminen us- koo toisten uskovan. Hän uskoo, että on olemassa naiivi toinen, joka uskoo. Tässä piilee kulttuuri-ihmisen oma usko. Vaikka hän sanoutuu irti tuosta toisten uskosta (ja juuri tämä irtisanoutuminen tietysti tekee siitä toisten uskoa), hän on riippuvainen siitä.
* * *
Uskon attribuoimisella toiselle on kolme
tehtävää (tai yksi tehtävä, jolla on kolme aspektia).
Ensinnäkin vastaidentifikaatio. Ta- pausesimerkkinä voisi mainita 50-luvun amerikkalaisen sosiaalipsykologian suosi- man teeman, ”paon vapaudesta”. Tämä oppi oli yhdistelmä eksistentialismia ja kylmän sodan aikaista totalitarismin vas- taista teoriaa. Sen mukaan ihminen ei
”kestä” vapautta. Vapaus tuo mukanaan alituisen vastuun ja sen myötäahdistuk- sen. Niinpä ihminen mielellään luovuttaa vallan auktoriteetille, vahvalle johtajalle.
Kypsä, täysi-ikäinen, läntinen, moder- ni subjekti on sen sijaan valmis maksa- maan vapaudestaan vaaditun hinnan. Hin- tana on ahdistuksen, ambivalenssin ja ää- rellisyyden sietäminen; sen tajuaminen, että mikään ei ole täydellistä eikä saa utooppista lopullista ratkaisua. Joudumme aina, alituisesti epävarmoissa tilanteissa, valitsemaan ”pienimmän pahan”.
Vaikka alaikäisyyden vaara vaanii länsimaissakin, ennen muuta vapautta ei- vät kestä toiset (kiinalaiset, korealaiset, venäläiset...) Mutta kun näin uskomme paon vapaudesta toisten harteille, emme- kö me lännen asukit itse tällöin pakene vapautta? Me saamme itäisistä toisista it- sellemme vihollisen, eräänlaisen ”kääntei- sen johtajan”, joka takaa identiteettimme.
Meille on keskeistä se, mitä emme ole:
epävapaita, auktoriteettia isoavia alaikäi- siä.
Samalla, ja toiseksi, uskon sälyttämi- nen toisten harteille tuottaa elämäämme symbolisen mielen. Mielikuvissamme is- laminuskoiselle fanaatikolle on ominai-
Myös nykyinen kulttuuri-ihminen uskoo toisten
uskovan.
sinta se, että hän on valmis itsemurhaan uskonsa tähden. Hänen uskonsa on valis- tuneessa katsannossa irrationaalista. Mut- ta juuri siten fundamentalisti kiertoteitse takaa, ettämeidän uhrauksellamme – sil- lä, että luovumme Suurista Teoista keski- luokkaisten pikkutyytyväisyyden hyväksi – on symbolinen mieli. Olemme kenties
”pieniä”, mutta ainakaan emme ole fanaa- tikkoja, jotka valmiita uhraamaan yksilön jonkin illuusion tai fiktion alttarille.
Viimein uskon siirtäminen toisten harteille suo meille interpassiivisuu- denilon.6Kyseessä on eräänlainen henki- nen alihankinta- tai ulkoistussuhde: mi- nun ei tarvitse tehdä mitään, toinen hoitaa asian minun puolestani.
Yksi vähäpätöinen mutta paljastava esimerkki interpassiivisesta mekanismista voisi olla yhdysvaltalaisten TV-komedioi- den purkitettu nauru. Tai vaikkapa kotona löhöävä vasemmistolainen, joka symppaa
”aktivisteja”. Niinpä niin: aktiiviset hoita- vat homman meidän passivistien puolesta.
Ehkä vastaavalla tavalla fundit ja tale- banit hoitavat uskon puolestamme? ”Ei hätää, nuo uskovat.” Näin kulttuuri-ihmi- nen saa sekä ateismin pullan että uskon rusinan.
* * *
Entä kirkko? Vierittääkö sekin uskon toi- sen harteille? Rauhoittaako kirkon libe- raalimainstreamitsensä ”käänteisten rak- kaiden”, lahkolaistensa ja fundamentalis- tiensa kautta? Eivätkö fundit tarjoa käte- vän vastaidentiteetin ja vala siten liberaa- lille lössöydelle symbolis-eettisen mielen?
Ja kenties he samalla ottavat interpassiivi- sesti asiakseen sen uskon intohimon, joka
valtavirrasta puuttuu?
Näitäkin tehtäviä fundit saattavat toi- mittaa, sitä ei voine kieltää. Mutta olen- naisempaa on oivaltaa, että fundamenta- listit eivät tarjoa paradigmaa, johon näh- den liberaaleiksi kutsutut kannat olisivat poliittisesti tervetulleita, mutta samalla to- siuskosta tinkiviä lievennyksiä.
Fundamentalismi ei ole uskon mallita- paus. Sen paradigma näet nousee aivan muualta: empiirisestä tiedosta. Uusateis- min ja fundamentalismin yhteinen pre- missi on juuri se, että sana on joko lause- tasollaan empiirisesti totta tai sitten se ei ole totta lainkaan.
Uskon lähtökohta kuitenkin on ei-tie- to. Uskomme kun emme tiedä. Tämä ei niinkään tarkoita yhtymistä agnostismin lähtökohtaan ”en voi tietää onko Jumala olemassa vai ei”. Pikemminkin on kyse ei-tiedosta sen suhteen, mitä usko tai Ju- mala meiltä edellyttää ja vaatii. Usko on sitoutumista sellaiseen, josta emme tark- kaan tiedä mitä se on. Se on suhteen sol- mimista tapahtuman, ilmoituksen, ja tra- dition virtuaalisiin ulottuvuuksiin. Niiden tutkiskelua ja punnintaa on usko; vastuun omaksumista suhteessa kutsuun, jonka tarkasta luonteesta emme ole selvillä.
Kirjallisuus
Fromm, Erich:Escape from freedom(Holt Paper- backs 1994).
Lacoue-Labarthe, Philippe & Nancy, Jean-Luc:
L’Absolu littéraire: Théorie de la littérature du ro- mantisme allemand(Seuil 1978).
Pfaller, Robert:Die Illusionen der anderen: Über das Lustprinzip in der Kultur(Suhrkamp 2002).
iek, Slavoj: On Belief (Thinking in Action) (Routledge 2001).
6. Termi on Robert Pfallerin.
Jyri Komulainen
Deepak Chopran uushenkinen Jeesus-tulkinta
Uskonnon notkistuminen
Länsimainen uskonnollisuus on hiljaisen mutta syvällisen murroksen keskellä.
Vuosisatojen ajan kristilliseksi mielletty Eurooppa on muuttumassa uskonnollisesti monimuotoiseksi. Samaan aikaan kun maahanmuuttajat tuovat mukanaan glo- baalin uskonnollisen kirjon, yhä useam- mat eurooppalaiset irtautuvat perinteisestä kirkkokristillisyydestä. Nämä muutokset näkyvät myös suomalaisessa yhteiskun- nassa. Erityisesti ne koskettavat pääkau- punkiseutua, jonka uskonnollinen omi- naislaatu poikkeaa tutkimusten valossa selvästi muusta Suomesta.
Uskontososiologit ovat pyrkineet kä- sitteellistämään käynnissä olevan muu- toksen luonnetta ja suuntaa.Colin Camp- bell on puhunut ”lännen itämaistumises- ta” (Easternisation of the West) viitates- saan prosessiin, jossa perinteinen teistinen maailmanselitys korvautuu itämaisem- malla ajattelutavalla. Juutalais-kristillisen perinteen sijaan astuu Campbellin mu- kaan itämainen visio ihmisyydestä, jonka mukaan ihminen on ainoastaan yksi osa tietoisen elämän laajempaa verkostoa.
Christopher Partridge on puolestaan esittänyt, että maallistuvan kristillisen kult- tuurin sijan ottaa hiljalleen ”kulttiympär- istö” (cultic milieu), jossa uskonnollisuus
ei ole järjestäytynyt perinteisen kirkolli- suuden lailla. Partridgen mukaan populaa- rikulttuurissa näkyvät ajan merkit todista- vat ”lännen uudelleenlumoutumisesta”
(Re-Enchantment of the West), jonka myötä syntyy uudenlainen kulttuurin muoto.
Uskontokentän murros voidaan nähdä yhtenä ulottuvuutena laajamittaisessa muutosprosessissa, johon länsimaiset yh- teiskunnat ovat ajautuneet toisen maail- mansodan jälkeen. Keskiluokan mahdolli- suus nauttia ennennäkemättömästä vau- raudesta liberaalissa kulttuurisessa ilma- piirissä on muovannut perusteellisesti val- litsevia ajattelutapoja. Sosiologit ovatkin puhuneet laajamittaisesta käänteestä sub- jektiin, jonka myötä ihmiset irtautuvat pe- rinteisistä tavoista mieltää itsensä osaksi vakiintunutta ja ulkopuolelta käsin mää- rättyä todellisuutta. Kuuluminen ennalta annettuun maailmanjärjestykseen oli aiem- mille sukupolville itsestään selvää, mutta nyt sen sijaan on astunut elämänmuoto, jossa itse kunkin subjektiiviset pyrinnöt ovat ratkaisevia. Tämän subjektiivisen käänteen takia henkilökohtaiset muistot, tunteet ja mielentilat ymmärretään norma- tiivisiksi.
Menemättä yksityiskohtaisemmin us- kontososiologisen keskustelun nyanssei-
hin voi hyvinkin esittää, että pysyvän se- kularisaation sijasta Eurooppa on koke- massa uudenlaisen henkisyyden nousun.
Tämä ei kuitenkaan hyödynnä valtavirran kirkkoja, jotka mielletään dogmaattisiksi ja autoritaarisiksi. Myöhäiskapitalistisen yhteiskunnan kansalainen arvostaa enem- män henkisyyttä kuin uskonnollisuutta, mikä kiteytyy hyvin fraasissa ”spiritual, not religious”.
Turkulainen uskontotieteilijä Teemu Taira on luonnehtinut käynnissä olevaa muutosta uskonnon notkistumiseksi. Puhe henkisyydestä on hänen mukaansa yksi il- miö, joka notkistaa uskontokeskustelua:
uskonto ilmenee yksilöllistyneinä merki- tyssysteemeinä ja tulee vastaan uusissa ja odottamattomissa yhteyksissä, joten pyr- kimys rajata uskonto johonkin tiettyyn lo- keroon on ongelmallista. Tairan mukaan muutoksesta huolimatta perinteisellä kir- kollisella kulttuurilla siirtymäriitteineen on yhä vahva rooli suomalaisessa yhteis- kunnassa. Rinnalla vaikuttaa kuitenkin henkisyys kasvavana resurssina, joka il- menee esimerkiksi vaihtoehtoisina hoito- muotoina, elämäntaitokirjallisuutena ja erilaisina messutapahtumina.
Uskonnollisen kentän muutoksesta to- distaa myös se, että uskonnollisten yhtei- söjen lukumäärä on lisääntynyt voimak- kaasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Ennen muuta määrällinen kasvu näkyy esoteeristen ja itämaisten uskonto- jen kohdalla.
Vaikka uusien uskonnollisten liikkei- den määrä on kasvussa, niiden vaikutus- piiriin kuuluu vain pieni osa suomalaisis-
ta. Niiden läsnäolo suomalaisessa yhteis- kunnassa on kuitenkin hyvin merkityksel- listä, sillä olemassaolollaan ne vahvistavat mielikuvaa mahdollisuudesta tehdä valin- tojauskonnon alueella. Vaikka henkilö ei koskaan kävisikään liikkeiden järjestä- missä tilaisuuksissa tai harkitsisi liittymis- tä johonkin uuteen uskonnolliseen liik- keeseen, hänellä on myöhäiskapitalistises- sa yhteiskunnassa ikään kuin avoimena optiona uskonnon vaihtaminen.
Suhde henkisyyden aallon ja organi- soituneiden uusien uskonnollisten liikkei- den välillä on monitahoinen. Ensiksikin maahanmuuttajien perustamat, usein var- sin perinteiset yhteisöt eivät millään muo- toa ole ”uusia” – kuin korkeintaan suoma- laisen yhteiskunnan näkökulmasta. Toi- seksi monet uusista uskonnollisista liik- keistä edustavat postmodernin notkean uskonnollisuuden sijasta varsin perinteistä ja kiinteää uskonnollisuutta. Ne ovat opil- lisesti ja organisatorisesti perinteiseen ta- paan järjestäytyneitä, joskin vaihtelua on suuresti. Jotkut liikkeistä suhtautuvat yh- täältä vapaasti yleiseen henkiseen etsin- tään mutta toisaalta tarjoavat täyden pake- tin niille, jotka haluavat harjoittaa henki- syyttään juuri kyseisen liikkeen kautta.
Esimerkiksi Äiti Amman ympärille järjestäytynyt uushindulaisuus on luon- teeltaan sellaista, että se kykenee jousta- vasti niveltymään laajempaan henkisyy- den kenttään ja samaan aikaan ylläpitä- mään omaa profiilia jopa luostarikutsu- musta myöten. Sen sijaan toinen hindu- laisperäinen liike Hare Krishna -liike eli ISKCON edustaa perinteistä vaishnava- hindulaisuutta, joka vaatii seuraajaltaan vakaan omistautumisen yhteisön ajamiin opillisiin ja yhteisöllisiin päämääriin. Lii- ke pyrkii myös siirtämään normatiiviseksi
Ennen muuta määrällinen kasvu näkyy esoteeris-
ten ja itämaisten uskontojen kohdalla.
ymmärretyn Intian vedisen kulttuurin län- simaihin.
Luonnehdinnat uskonnon notkistumi- sesta vihjaavat siihen, että uskonnollisuu- den trendi kulkee pikemminkin kohti väl- jästi rakentunutta ja vaikeasti määriteltä- vää henkisyyttä kuin hierarkkista ja dog- maattista uskonnollisuutta. Hyvä esimerk- ki mielenkiinnosta spiritualiteettia koh- taan on ilmiökenttä, josta puhutaan ns.
new age -uskonnollisuutena tai uushenki- syytenä. Koska kyse on nimenomaan ruo- honjuuritason rönsyilevästä uskonnolli- suudesta, on mahdollista pitää uushenki- syyttä uutena kansanuskona. Kuten kan- sanuskossa perinteisemminkin päämäärät liittyvät omaan hyvinvointiin ja tervey- teen. Kotoperäiset menetelmät ovat kui- tenkin korvautuneet uudessa kansanus- kossa erilaisilla maailmalta saaduilla vai- kutteilla.
Uushenkisyyttä ei ole syytä lukea var- sinaisten uusien uskonnollisten liikkeiden joukkoon. Yhtäältä tämä johtuu uushenki- sen kentän verkostomaisesta rakenteesta ja opillisesta heterogeenisyydestä. Toi- saalta uushenkisissä piireissä vallitsee usein epäluulo organisoitunutta uskonnol- lisuutta kohtaan, joten uushenkisyydellä itselläkään ei ole siksi katto-organisaatio- ta. Yksilö voi kulkea oman henkisen kehi- tyksensä polkua suuren vapauden vallites- sa. Tämän takia on mahdollista harjoittaa uushenkisyyttä osana vakiintuneempaa uskonnollisuutta.
Kolmas Jeesus?
Vaihtoehtoinen tulkinta kristillisestä us- kosta piirtyy vastikään suomennetussa Deepak Chopran kirjassa Kolmas Jee- sus: Kristus jota ei voi sivuuttaa (Sam- makko 2009). Kirjoittaja on intialaistaus-
tainen lääkäri, joka on yksi menestyneim- mistä uushenkisyyden piiriin luettavista kirjailijoista. Hänen kirjojaan on käännet- ty yli 35 kielelle ja myyty yli 20 miljoo- naa kappaletta. Suomeksi on julkaistu vii- si hänen kirjaansa, joista viimeisin käsitte- lee Buddhan opetuksia. Tätä taustaa vas- ten katsottuna Deepak Chopran kirja sopii erinomaiseksi esimerkiksi, kun kartoite- taan tämän päivän vaihtoehtoisia Jeesus- tulkintoja. Hänen ajatuksensa löytävät epäilemättä kaikupintaa henkisyydestä kiinnostuneen suuren yleisön parissa.
Ennen kirjan lähempää tarkastelua on huomautettava, että Chopra kirjoittaa su- juvasti eikä missään nimessä saa ajatella, että new age -kirjailijaksi luokiteltava Chopra ei olisi vakavasti otettava keskus- telukumppani. Chopra pyrkii mitä ilmei- simmin ottamaan huomioon historiallis- kriittisen tuloksia ja pohtii paikoin yllättä- vänkin kriittisesti gnostilaisten evankeliu- mien luonnetta. Lopputuloksena on, että Chopra nostaa kanonisten evankeliumien rinnalle lähteekseen myös gnostilaisia tekstejä, etenkin Tuomaan evankeliumin.
Valitettavasti Chopran työssä on ammatti- teologin silmin katsottuna karkeitakin huolimattomuuksia. Hän esimerkiksi väit- tää, että Markuksen evankeliumi perustui- si Q-lähteeseen. Lisäksi hän viittaa Paava- liin Galatalaiskirjeeseen (6:7) mutta väit- tää ko. kohdassaJeesuksenviittaavan kar- man lain periaatteeseen.
Millainen on sitten Deepak Chopran mukaan oikea Jeesus? Pohjalla on histo- riallinen henkilö Jeesus Nasaretilainen, josta tiedetään kuitenkin vain vähän. Tä-
Uushenkisyyttä ei ole syytä lukea varsinaisten uu-
sien uskonnollisten liikkeiden joukkoon.
män ensimmäisen Jeesuksen päälle kirkko rakensi omia tarpeitaan palvelemaan toi- sen dogmaattisen Jeesuksen. Miljoonat ih- miset palvovat Chopran mukaan Jeesusta, jonka teologit ovat kehittäneet ja jonka ympärille noussut metafyysinen systeemi on räikeässä ristiriidassa Jeesuksen oman opetuksen kanssa. Kirjan otsikossa maini- tulla kolmannella Jeesuksella Chopra tar- koittaa Jeesusta, joka on ”valaistumisen korkeimman tason ruumiillistuma” ja jos- ta tiedetään toistaiseksi varsin vähän.
Chopra kritikoi turhia tulevaisuuteen suunnattuja odotuksia Jeesuksen toisesta tulemisesta, koska asiat voivat tapahtua nyt. Jeesuksen toisen tulemisen sijasta Chopra haluaakin puhua Jeesuksen kol- mannesta tulemisesta, millä hän tarkoittaa
”jotakin mikä koetaan nykyisyydessä: ju- malatietoisuuden saavuttamista omin pon- nistuksin” (s. 17–18).
Hahmotellessaan kolmannen Jeesuk- sen muotokuvaa Chopra käy läpi Uuden testamentin tekstejä. Kanonisten evanke- liumien ohessa Chopra lainaa taajaan Tuomaan evankeliumia. Hän ilmoittaa avoimesti lukevansa tekstejä henkinen ke- hityksen ja korkeamman tietoisuuden saa- vuttamisen viitekehyksessä. Hän argu- mentoi valitsemaansa lukutapaa muun muassa evankeliumien ristiriitaisuudella, joka vaatii etsimään sellaista Jeesus-ku- vaa, jossa toteutuisi Jeesuksen opetusten ydin. Näin esimerkiksi Jeesuksen vertaus miehestä, joka rakentaa talonsa kalliolle, kuvaa henkisen kasvun oikeaa perustaa, sillä talo on ”ihmisen minuus” ja kallio
”puhdas, ikuinen, muuttumaton jumalatie-
toisuus” (s. 69). Vastaavasti vaikkapa Jee- suksen sanat ”Minä ja Isä olemme yhtä”
(Joh. 10:30) piirtyvät jumalatietoisuuden kuvaukseksi. Deepak Chopran Jeesus on- kin Jumalan poika vain siinä merkitykses- sä, että Jeesus saavutti jumalatietoisuu- den. Jeesus oli ”valaistunut mestari, joka johdatti oppilaitaan äärimmäiseen muu- tokseen” (s. 157). Näin ymmärretty Jeesus voi opastaa itse kutakin eteenpäin henki- sen kehityksen tiellä.
Kolmas Jeesus ei ole pelastaja synnin vallasta vaan valon tuoja, sillä hän näki tietoisuuden jumalallisen valon läpäisevän koko olemassaolon. Jeesuksen näkemisel- lä ”valaistumisen opettajana” on Chopran mukaan mullistavat seuraukset, kun uskon päämääräksi paljastuu korkeamman tie- toisuuden saavuttaminen. Uudella Jeesus- tulkinnalla on myös merkitystä etiikan kannalta, sillä hyvän ja pahan välinen vas- takohtaisuus häviää. Pahuus paljastuu
”erillisyyden synnyttämäksi haavaksi, joka paranee ykseydessä” (s. 151). Erilli- syyden harhan sijaan tulee yksi ainoa to- dellisuus; rajattomuuden tila on sama kuin Jumala. Monistinen käsitys perimmäisestä todellisuudesta selittää, miksi Chopra va- roittaa näkemästä Jeesusta traagisena hah- mona, joka olisi kantanut maailman syn- nit. Perinteinen sovitusoppi on osa toisen Jeesuksen dogmaattista konstruktiota ja ylläpitää virheellisesti polaarista käsitystä todellisuudesta. Kuvaavaa on, että Chopra ei puhu juuri mitään Jeesuksen rististä.
Kun ristiinnaulitseminen tulee mainituksi ohimennen, se ymmärretään osoitukseksi Jeesuksen valaistumisesta, jonka takia hän pystyi luopumaan tästä elämästä kor- keampien päämäärien tähden.
Huomionarvoista on, että Chopra ot- taa myös kriittistä etäisyyttä historian Jee-
Kanonisten evankeliumien ohessa Chopra lainaa
taajaan Tuomaan evankeliumia.
sukseen, koska tämän aika oli monin ta- voin erilainen kuin meidän. Jeesusta ym- päröinyt kulttuuri ei esimerkiksi tuntenut meditaatiotekniikkoja, joten Jeesuksen opetukset jäävät Chopran mielestä jossain kohdin epäselviksi, vaikka asiallisesti hän opettaakin muun muassa karman lakia.
Siksi Jeesusta ei voi ottaa suoraan esiku- vaksi, vaikka hänen sanansa sisältävät runsaasti ikuista viisautta. Chopran Jeesus jää särmikkääksi, sillä ”Ihmisen pojan ih- misyys toteutui kirkkaimmin hänen hei- jastellessaan niitä ristiriitoja, jotka kum- pusivat arkitodellisuudesta […], vaikka itse elikin korkeammassa tietoisuudessa”.
Jeesusta ei tule siksi niinkään jäljitellä vaan itse kunkin elämä saa kasvaa Jeesuk- sen kanssa ollen osa samaa päättymätöntä kehityskulkua, jossa ”erillisyys sulautuu ykseydeksi” (s. 227).
Chopra haluaa pohtia Jeesuksen mer- kitystä nimenomaan universaaliksi ym- märtämänsä viisausperinteen kontekstis- sa. Vaikka Jeesuksella oli poikkeukselli- sen korkea jumalatietoisuus, hän oli lopul- takin yksi monien opettajien sarjassa.
Chopra torjuu nurkkakuntaisina pitämän- sä ajattelutavat ja näkee Jeesuksen ope- tukset osana ihmiskunnan yhteistä hanket- ta. Tulkitsemalla Jeesuksen valaistuneeksi mestariksi Chopra haluaa vapauttaa Jee- suksen ”teologisten ja arkeologisten kiis- tojen ryteiköstä” ja antaa hänelle paikan
”suuressa viisauden traditiossa, joka lä- päisee kaikki merkittävät kulttuurit”. (s.
133) Universaalilla viitekehyksellä on Chopralle metodista merkittävyyttä, sillä hän pitää mahdollisena täydentää Jeesuk- sen fragmentaarisiksi jääviä opetuksia ha- kemalla apua esimerkiksi Veda-kirjoista tai buddhalaisista opetuksista. Chopraa voisikin luonnehtia perennialistiksi eli hän
uskoo historialliset traditiot ylittävään ikuiseen viisauteen, joka löytyy kaikista uskonnoista.
Kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen on päivänselvää, että Chopra esittää oman Jeesus-tulkintansa hyödyntäen vastakoh- taisuutta kirkon dogmaattisen uskon ja va- paan henkisen etsimisen välillä. Hän ke- hottaa henkisen tien kulkijoita hylkää- mään totunnaiset uskonnolliset mallit:
”Henkisellä tiellä kokoontuvat eivät pe- rusta minkäänlaista hengellistä lahkoa.
Sielulliseen yhteyteen ei tarvita opinkap- paleita, rukouskaavoja, rituaaleja, pappeja eikä virallista pyhää kirjaa” (s. 164).
Chopra antaa kirjan loppupuolella oh- jeita meditatiivisiin harjoituksiin, jotka pohjautuvat Jeesuksen opetuksiin ja autta- vat korkeamman todellisuuden tavoitta- misessa. Näin Kolmas Jeesus ei ole vain uushenkinen tutkielma Jeesuksen opetuk- sista, vaan se on samalla käytäntöön so- vellettavaa elämäntaitokirjallisuutta. Kir- kon praksis, jossa Kristusta palvotaan ja rukoillaan, tulee näin haastetuksi myös toiminnallisella tasolla.
Mitä Chopran kristologiasta on ajateltava?
Erityisen ongelmallisia Chopran Jeesus- tulkinnat ovat luterilaisesta näkökulmasta.
Kuten edellä jo todettiin, ristillä ei ole hä- nen ajattelussaan mitään merkitystä ja myös kärsimys ymmärretään pohjimmil- taan näennäiseksi. Chopra myös opettaa, että korkeampi tietoisuus saavutetaan ih- misen omien tietoisten ponnistelujen
Chopra haluaa pohtia Jeesuksen merkitystä ni-
menomaan universaaliksi ymmärtämänsä viisaus-
perinteen kontekstissa.
kautta. Hän puhuu toisaalta myös todelli- suuden lahjaluonteesta, jumalallisen rak- kauden loputtomasta virtaamisesta. Tämä jännite heijastelee tiettyä sisäänrakennet- tua ambivalenssia: Yhtäältä jokaisen on itse herättävä näkemään todellisuuden ju- malallinen olemus (joskin Jeesuksen kal- taiset opettajat voivat antaa esimerkin).
Toisaalta jumalallinen valo loistaa jo kaikkialla, mutta me emme sitä näe, koska turhat huolemme ja murheemme peittävät sen.
Joka tapauksessa Lutherin ristinteolo- giasta käsin Chopran ajattelu piirtyy mel- ko tyylipuhtaaksi versioksi ”kunnian teo- logiasta”. Siinä on monia piirteitä, joiden perusteella sitä voi hyvinkin pitää uushen- kisenä versiona menestysteologiasta.
Huomionarvoista on myös se, että Jeesuk- sen sanoman sosiaalieettinen kärki sivuu- tetaan tyystin ja sen sijaan oikea henki- syys piirtyy varsin privatisoituneeksi huo- limatta globaalista rauhan ja harmonian visiosta.
Chopran kritikoiminen siitä, ettei hä- nen kristologiansa ole vaikkapa luterilais- ten tunnustuskirjojen mukaista, ei olisi kuitenkaan reilua. Chopra ilmaisee avoi- mesti oman Jeesus-tulkintansa olevan ni- menomaan vaihtoehto kirkolliselle ja dog- maattiselle kristologialle. Chopran tulkin- nallinen viitekehys on myös omissa raa- meissaan johdonmukainen. Toinen asia on, piirtääkö Chopran kristologia histo- riallisesti uskottavimman tulkinnan Jee- suksesta. Vaikka Chopran mukaan Jeesus opetti samaa viisautta kuin muut henkiset mestarit, hänen Jeesus-tulkintansa voi- daan paikantaa väljästi määritellyn uus- henkisyyden ohessa myös hindulaisuuden tiettyihin tulkintatraditioihin.
Useat Chopran esittämistä ajatuksista
ovatkin ilmeisen hindulaisia heijastellen erityisesti monistista vedanta-filosofiaa.
Chopra ammentaa myös eksplisiittisesti intialaisesta perinteestä väittäessään Jee- suksen opettaneen karman lakia, joskin käyttämättä sanskritinkielistä termiä.
Chopra ei kuitenkaan väitä Jeesuksen käyneen Intiassa, vaikka mainitseekin teo- rian. Hän myös ilmaisee, ettei pidä Jee- susta guruna.
ChopranKolmas Jeesus on vain yksi esimerkki vaihtoehtoisesta Jeesus-tulkin- nasta. Se kuitenkin kiteyttää poikkeuksel- lisen havainnollisesti monia uushenkisyy- den ja uushindulaisuuden painotuksia.
Jeesus on niin tärkeä hahmo, että jokaisen on esitettävä tulkinta hänestä. Myös vaik- kapa länsimaalaisia puhuttelevat buddha- laiset opettajat pyrkivät esittämään myön- teisen tulkinnan Jeesuksesta, jonka merki- tyksen he tulkitsevat ymmärrettävästi buddhalaisessa viitekehyksessä. Vietna- milainen munkki Thich Nhat Hanh kir- joittaa teoksessaan Elävä Buddha, elävä Kristus(WSOY 1997) lukevansa Uudesta testamentista, että Jeesus oli valaistunut ja siksi erilainen kuin muut ihmiset. Kaikki voivat kuitenkin periaatteessa saavuttaa saman tilan. Valaistumisen saavuttamises- sa auttavat erilaiset ”dharmaovet”, jollai- siksi Thich Nhat Hanh näkee Buddhan ja Jeesuksen kaltaiset opettajat. Thich Nhat Hanhin Jeesus piirtyy yhdeksi symboliksi siitä valaistumistodellisuudesta, joka on periaatteessa jokaiselle avoin.
Pikaisesti suomeksikin käännetty Chopran Jeesus-kirja toimii yhtenä esi- merkkinä, miten myöhäiskapitalistisen yhteiskunnan maailmankatsomuksellisel- la kentällä vallitsee tulkintojen moninai- suus ja markkinoiden rajoittamaton va- paus – kuten uskonnonvapauden mukaan
kuuluukin. Kysynnän vaihtoehtoisille Jee- sus-tulkinnoille havaitsee myös Deepak Chopra kirjoittaessaan (s. 133): ”Vaikka kirkko virallisesti sallii Raamatun tulkit- semisen vain papistolle ja pyhimyksille, uskon kenttä on nykyään avoin. Kuka ta- hansa voi esittää uuden näkemyksen Uu- desta testamentista.” Oman tulkintansa Chopra uskoo vastaavan nykyisen maail- man tarpeisiin ja edesauttavan sitä, että Jeesus puhuttelee myös tulevia sukupol- via. Hänen mukaansa nykyihmisen hen- gelliset tarpeet ovat erilaisia kuin ensim-
mäisillä kristityillä.
Vertailu analyyseihin nykyisestä us- konnollisuudesta osoittaa, että Chopran tulkinta sopii yhteen ajan hengen kanssa:
notkeassa uskonnollisuudessa opillisuus mielletään kielteiseksi, kun taas henkisyys ja vapaa, uskontojen rajat ylittävä etsintä ymmärretään myönteisiksi. Tästä näkö- kulmasta katsottuna Zeitgeistkiteytyy oi- vallisesti Chopran Jeesus-tulkinnassa. Sen sijaan sillä on hyvin vähän tekemistä klas- sisen kristologian kanssa.
Vartijassa 50 vuotta sitten
On aivan ilmeistä, että elämän demokratisoituminen on eri puolilla Eurooppaa aiheuttanut kirkko-organisaatioille varsin samantapaisen kriisin. Organisoitu kirkollinen toiminta on joutunut syrjään kansanliikkeitten virrasta. Aktiivinen, tyypillisesti demokraattinen kansalainen on harvoin kiinteästi mukana kirkollisessa toiminnassa.
Aarne Siirala, Kirkosta ja demokratiasta.Vartija6/1960.
Outi Seppälä
Terveyskeskuslääkärin teologiaa:
Tekeekö kristinusko ihmiselle hyvää?
Uskon vahvasti kokemuksen tuomaan ar- kijärkeen. Nimimerkki Rea kirjoitti taan- noisessa metrolehdessä näin: ”Enpä ih- mettele, jos osalle uskovista kelpaa usko ilman aivoja, jotka on jätettävä naulak- koon, jotta voisi uskoa. Jos vaihtoehto on materialismin tarjoama merkityksettö- myyden oivaltaminen, jonka ylväästä älyä- misestä saadaan jokin paremmuuden tun- to, niin kai sokea uskokin tuntuu silloin paremmalta.” Terve ihminen kuuntelee sekä tunteitaan että järkeään, käyttää tun- neälyään. Itselleni usko Jumalaan on aina ollut myös älyllinen ratkaisu: kaikki muu on vaikuttanut vieläkin järjettömämmältä.
Jumala on ainoa toivo.1
Rakkaus, viisaus ja myötätunto pysyvät
Lääkärinä ja psykoterapeuttina katson asiaa päivittäin ihmisenä elämisen vaikeuksien näkökulmasta. Ihminen elää hyllyvällä pohjalla: terveys voi pettää, kuolema voi tulla milloin vain, ihmissuhde voi loppua, luonnonilmiöt tai niiden lähisukulaiset pörssikurssit voivat suistaa talouden ja elämisen edellytykset raiteiltaan.
Ihminen kuitenkin kaipaa jotakin py- syvää. Sisäinen kaipaus tekee levottomak- si. Levottomuus muuttuu helposti peloiksi ja turvattomuudeksi, joista voi seurata riippuvuuksia, vallan väärinkäyttöä ja vä- kivaltaa. Niillä ihminen yrittää varmistaa itselleen lohtua, turvaa ja merkitystä. Jos ihminen haluaa ajatella omilla aivoillaan ja etsiä omaa totuuttaan, hän useimmiten tajuaa oman pienuutensa ja alkaa kaivata jotakin vaikuttavampaa ja viisaampaa.
Kun ihminen, erityisesti pieni lapsi, kokee saavansa yhteyden ympäristöönsä ja tulevansa rakastetuksi, hän kykenee it- sekin rakastamaan ja sisäistää rakkauden, joka auttaa elämään. Kaikki ihmiset eivät koe saavansa tai saaneensa riittävästi rak- kautta ja yhteyttä. Vajetta yritetään lievit- tää monin tavoin: mielihalujen täyttämi- sellä, toisten ihmisten huomion hankkimi- sella, ryhmiin liittymällä ja luontoyhtey- dellä. Haetaan tyydyttymisen kokemusta ja mielenrauhaa kestää oma pienuus.
Kristinuskon mukaan Jumala on rak- kaus. Kokiessaan itsensä Jumalan rakasta- maksi ja rakastaessaan Jumalaa, ihminen saa voimaa ja kyvyn myötätuntoon – py- hän hengen – ja kykenee rakastamaan it- seään ja lähimmäisiään. Täydellinen rak- kaus ei ole ihmiselle mahdollista, mutta Jumalalle on. Hän armahtaa ja rakastaa
1. Artikkeli perustuu alustukseen paneelikeskus- telussa 28.10.2010 Agricolan kirkossa sekä siellä käytyyn keskusteluun.
epätäydellistä – syntistä – ihmistä, joka kokiessaan rakkautta kykenee itsekin ar- mahtamaan ja rakastamaan vajavaista it- seään ja epätäydellisiä kanssaihmisiään.
Näitä asioita Jeesus yritti opettaa ja onnis- tui mielestäni omalla elämällään ja nase- villa sanomisillaan paremmin kuin moni muu viisas.
Uskonsodista hengenrauhaan
Opetusten väärin ymmärtäminen ja väärä soveltaminen voivat aiheuttaa paljon pa- haa. Kirkot ovat aiheuttaneet ja aiheutta- vat edelleen hyvän lisäksi pahaa. Oppien vääristelemistä ja kirjaimellista tulkitse- mista käytetään aseena uskonsodissa ja ihmisten alistamisessa. Uskonoppineet kävelevät ihmisen – ja samalla oman op- pinsa – yli. Tämä aiheuttaa myös uskon- nollisista yhteisöistä vieraantumista.
Islaminuskoisten, kristittyjen ja juuta- laisten pyhinä pitämät kirjoitukset ovat osin aivan samoja. Riidellään tulkinnalli- sista kysymyksistä, jotka vaikuttavat tur- hanaikaisilta, koska loppujen lopuksi ku- kaan ei voi tietää mitään varmaa hengelli- sestä todellisuudesta. Esimerkiksi voiko Jumalalla olla poikaa? Juutalainen filosofi ja teologi Martin Buber ratkaisee koko ongelman yhdellä lauseellaan: ”Minä ja Sinä pysyvät, jokainen voi sanoa Sinä, ja on silloin Minä, jokainen voi sanoa Isä, ja on silloin Poika”. Samaa asiaa kuvaa hin- dulaisten tervehdys ”Namaste” eli ” Ter- vehdin Jumalaa Sinussa”.
Uskontojen kieli on usein vanhanai- kaista ja kuvaannollista ja sanoman ym- märtäminen riippuu tulkinnasta. Kirjoitet- tuun sanaan on sotkeutunut uskonoppinei- den väärinymmärryksiä ja vallan pönkit- tämiseen tarkoitettuja lisäyksiä. Usko ei ole vallankäyttöä (Matt. 23:11). Lain hen-
gen tulisi olla uskonnossakin tärkeämpää kuin sen kirjain (Mark. 2:27, 1. Kor. 3:18, Matt. 23:24).
Tulkinnassa saa käyttää omia aivojaan (1. Kor. 10:23). Uskonpuhdistus alkoi it- senäistä ajattelua toivovalle lupaavasti Lutherin sanoin: ”Minä tahdon uskoa omasta tahdostani enkä olla minkään auk- toriteetin orja, oli se sitten konsiili, yli- opisto tai paavi.”
Terveelliset tulkinnat
Minkälaiset kristinuskon tulkinnat ovat ihmisen mielenterveydelle hyväksi? Mit- kä tulkinnat antavat toivoa ja merkitystä elämälle ja toimivia elämän laatua paran- tavia elämänohjeita, mutta eivät ole risti- riidassa arkijärjen ja tieteellisen tiedon kanssa?
Luomisoppia on helppo tulkita järjel- lisesti. Aika on suhteellinen käsite. Luo- misuskon ja darwinismin välillä ei ole kuilua. ”Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä”. Luominen on voinut kestää miljardeja vuosia. Vanhanaikaisella kieli- asullaan hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen sopii kertomaan apinan muuttu- misesta tekojensa seurauksista tietoiseksi ihmiseksi.
Tietoisuus on perisynti, josta ihminen eläessään ei pääse koskaan eroon. Se saa ihmisen tasapainoilemaan tahtoelämänsä ja tunne-elämänsä välillä eli nykyaikai- sesti aivokuorensa ja limbisen järjestel- mänsä neurokemiallisessa vuorovaikutuk- sessa. Esimerkiksi nykyaikainen kiinty- myssuhdeteorian tutkimus pitää elämän- kokemusten vaikutusta tähän säätelyyn ja sen vaikutuksia aivojen toimintaan ja
Luomisoppia on helppo tulkita järjellisesti.
käyttäytymiseen olennaisena mielenter- veydelle. Tutkimusten mukaan lasten kal- toin kohtelu kostautuu jälkipolville tämän vaikutuksen kautta sosiaalisena ja ilmei- sesti jopa biologisena perimänä ”kolman- teen ja neljänteen polveen”.
Seksuaaliset tunteet tiedostettava Jeesus puhui naisille vapaasti eikä pyrki- nyt hallitsemaan heitä vaan opettamaan kuten miehiäkin. Nainen on lähimmäinen eli toinen ihminen. Miten nainen voisi ot- taa vakavasti sellaisen opin, joka ei ota häntä vakavasti ihmisenä? Hän voi tehdä sen ainoastaan luopumalla itsekunnioituk- sestaan ja panemalla oman ihmisarvonsa toisen varaan, luopua sellaisesta uskosta tai tehdä opista oman tulkintansa. Jos hän luopuu itsekunnioituksestaan, ei toisen- kaan ole helppo kunnioittaa häntä, ja pari- suhde ja muukin elämä voi mennä pie- leen. Naisen pitää uskoa ja elää itse, muu- ten hän on epätäydellisen – syntisen – toi- sen ihmisen kuten miehensä harhaan joh- dettavissa.
Neitsytmyytti aiheuttaa seksuaalikiel- teisyyttä ja vääristymiä. Seksuaalisuus on lahja.
Elinikäinen molemminpuolinen sitou- tuminen yhteen ihmiseen olisi ilmeisesti hyvin onnistuessaan terveellistä, ainakin vältettäisiin avioeron tuskat ja vaikeudet, sukupuolitaudit sekä biologisen ja sosiaa- lisen vanhemmuuden ristiriidat. Yksiavioi- suus voi kuitenkin olla vaikeaa. Toista ei saa tuomita. Mielestäni Jeesuksen ohjeet asiassa tarkoittavat, että pitää tiedostaa seksuaaliset tunteensa, mutta niitä ei ole
pakko noudattaa, jos käyttää järkeäkin, eli tunne-elämä ja tahtoelämä ovat sopusoin- nussa (Matt 5:28).
Opista on löydettävissä myös Jeesuk- sen käsitys homoseksuaalisuudesta. Ope- tuslapset kysyivät häneltä naimattomuu- desta. Jeesus vastasi, että (Matt. 19: 11–
12) se ratkaisu ei sovellu kaikille, vaan ainoastaan niille, joille se on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia – ge- neettiset syyt –, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia – sosiaaliset syyt –, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakun- nan tähden, ovat ottaneet osakseen nai- mattomuuden. Ymmärrän tämän niin, että ihmisellä, joka eri syistä ei kykene tai ha- lua muodostaa heteroseksuaalista parisuh- detta, on vapaus valita näin.
Näkökulmia Jeesuksen tarinaan
Jeesuksen tarinan voi ymmärtää monin ta- voin. Järkevät tulkinnat eivät vähennä ta- rinan arvoa, vaan mielestäni lisäävät sitä.
Tarinasta voi päätellä, että kaikki lapset ovat pyhiä, myös au-lapset, jollainen Jee- suskin olisi ollut ilman sosiaalisen isänsä viisautta ja rakkautta. Uskovat vanhem- mat kasvattivat hänet kunnioittavasti ja rakastavasti. Hänestä tuli tavallisen kan- san arvostama ja rakastama empaattinen ja viisas hengellinen opettaja, joka kykeni elämään oppeja todeksi.
Valta-asemansa puolesta pelkäävät kateelliset dogmaatikot tapattivat hänet.
Hän oli ihmisten vallanhalun uhri, mutta muu uhriajattelu ei ole Jeesuksen alkupe- räisen ajattelun mukaista (Matt 12:7):
”Armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uh- rimenoja.”
Kristinuskon mukaan luonnonlait kos- kevat kaikkia (Matt 5:45). Jeesuksen seu-
Neitsytmyytti aiheuttaa seksuaalikielteisyyttä ja
vääristymiä.
raajat kuitenkin uskoivat, että Jeesus nou- si kuolleista ja ilmestyi heille. He rakasti- vat Jeesusta ja ikävöivät häntä, joten ehkä he näkivät näkyjä; ihmisen aivot kykene- vät siihen. Toinen tulkintamahdollisuus on ajatella, että he saivat myötätunnon – pyhän hengen – nähdä jokaisessa ihmises- sä jumaluutta. Sen vuoksi he näkivät ta- paamissaan ihmisissä Jeesuksen.
Jos henkisyys kuitenkin on olemassa, on henkimaailmakin. Kaikki maailman suuret uskonnot, myös buddhalaisuus, pi- tävät henkimaailmaa todellisena. Ajatus henkimaailmasta on tuttu filosofiastakin.
Platon (427–347 eKr.) on toiminut myös uskonnollisena esikuvana. Hän esitti, että maailma perimmältään on nimenomaan henkeä, ja että aineellinen maailma, se mitä näemme ja mitä voimme koskettaa, on vain heijastumaa ideoiden eli hengen maailmasta. Moderni fysiikan tutkimus lähestyy nyt pienempine ja pienempine hiukkasineen ymmärrystä siitä, että ai- neellinen maailma on vain yksi energian ilmenemismuoto. Rakkaus on energiaa.
Tavoitteena mielenrauha
Tulkinta antaa mahdollisuuden löytää suurista uskonnoista paljon yhteistä, jonka ehkä voisi kuvitella antavan meille jotain ymmärrystä henkisyydestä. Monijumalai- suus voi kuvata ihmisen ristiriitaiset tun- teet eri jumalien vaikutuksena ihmiseen ja monoteismi hyvän ja pahan kamppailuna hänen sielustaan. Samaa asiaa psykotera- piassa käsitellään tunne- ja tahtoelämän ristiriitoina.
Tavoite voidaan kuitenkin nähdä sa- manlaisena vapautumisena ja mielenrau- hana, joka saavutetaan tosiasioihin nöyr- tymisen ja anteeksiannon avulla. Anne- taan anteeksi kaikille epätäydellisille: it-
selle, muille ihmisille ja maailmalle. Nä- kökulma vaihtuu. Filosofian ja uskontojen opetukset, kuten kristinuskon vuorisaarna, tarjoavat usein varsin erilaisen näkökul- man vaikkapa näkemyksiin menestymi- sestä ja onnellisesta elämästä kuin vallit- sevat yhteiskunnalliset käsitykset. Näkö- kulman vaihto voi olla vapauttava (Luuk 17:21): ” Taivasten valtakunta on sisäises- ti teissä.”
Rohkea nöyryys
Arvelen, että kaikkien ”tosiuskovaisten”
eli nöyrien kanssa on mahdollista tulla toimeen ja saavuttaa yhteisymmärrystä ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Sekä tie- teen tekemisessä että kaikissa suurissa us- konnoissa ja filosofioissa nöyryys elämän väistämättömien tosiasioiden edessä on perushyve.
Tervettä nöyryyttä voi tuottaa myös aito tieteellinen tutkimustyö ja puhdas usko sattumaan. Nöyrä ihminen ei mää- räile muiden ihmisten ajattelua. Ateisti tai agnostikko voi olla rehellisempi ja lähem- pänä jumaluutta toiminnassaan kuin omaa etuaan varjellakseen sääntöjen suorittami- seen takertunut dogmaatikko (Matt. 6;
Matt. 10:39).
Nöyryys on vaikea laji. Luther ajatteli asiasta näin: ”Aidosti nöyrä ei edes tiedä olevansa nöyrä, sillä jos hän sen tietäisi, hän ilman muuta tulisi ylpeäksi omasta nöyryydestään, eikä kukaan ole niin rasit- tava kuin omasta nöyryydestään ylpisty- nyt ihminen”. Luther oli siis itseironinen humoristi.
Kristitty filosofi Søren Kierkegaard
Jos henkisyys kuitenkin on olemassa, on henki-
maailmakin.
onkin sanonut huumorin olevan lähimpä- nä uskontoa. Hänen mukaansa huumorin lähtökohta on tietoisuus kuoleman ja ka- toavuuden alituisesta läsnäolosta elämäs- sä. Parantavassa huumorissa ihminen mielestäni nauraa itselleen ja muille epä- täydellisille samalla armahtaen itsensä ja muut vajavaiset. Armollisuus on Jumalan tahdon täyttämistä.(Matt. 12:7).
Aitoa nöyryyttä voidaan pitää maanlä- heisyytenä. Latinan nöyryys-sanan (humi- litas) kanta on multaa ja maata tarkoittava humus. Nöyryys on tosiasioiden tunnusta- mista; ettei kuvittele tietävänsä kaikkea toisen ihmisen asioista eikä omistavansa ja hallitsevansa kokonaan edes pientä osaa tästä maailmasta, ei perhettäänkään eikä omaa terveyttään. Totuutta etsivä ih- minen ei usko kenenkään muunkaan ihmi- sen siihen pystyvän.
Nöyryys ei ole nöyristelyä vaan antaa rohkeutta: ei tarvitse panna koko uskoaan kenenkään toisen ihmisen: esimiehen, kumppanin, papin, terapeutin, lääkärin, opettajan tai tiedemiehen eikä minkään
instituutionkaan varaan. Niiden varassa totuus on heikoilla, uskon väärinkäyttö mahdollista ja ihminen vaarassa harhau- tua (1. Kor. 7:23). Tällaista rohkeaa nöy- ryyttä Jeesus opetti. Siksi kristinusko te- kee ihmiselle hyvää. Mutta vielä tärkeäm- pää on sen antama toivo.
Tulevaisuus ja toivo
Nöyräkään ihminen ei tiedä, onko Juma- laa, mutta näkee elämän hengestä todistei- ta kaikessa elävässä. Vaikkapa vain omaan hengitykseen keskittymällä hän ta- juaa itsekin elävänsä; voi kokea myötä- tuntoa toisia eläviä kohtaan ja kykenee ra- kastamaan. Onko henkisyyteen ja kuole- man jälkeiseen elämään jossakin energia- muodossa uskominen – ylösnousemus – näin yksinkertaista? Kuka voisi väittää, ettei rakkautta, elämää ja myötätuntoa ole olemassa? Onko tämä kristinuskonkin pyhä kolminaisuus ja ilosanoma?
Yksinkertainen voi olla vaikuttavaa.
(Matt 11:25)
Jussi Pikkusaari
Tekeekö kristinusko ihmiselle hyvää?
Jos olisin uskovainen ja kuuluisin kirk- koon, olisin viidennen polven herännyt eli körttiläinen sekä isäni että äitini puolelta.
Körttiläisyys olisi meikäläisyyttäni. Sen edustama uskonkäsitys olisi minua lähin- nä. Sellainen kristinusko tekisi minulle hyvää. Kilvoittelu olisi silloin kristillisen niin kuin nyt on humanistisen elämänkat- somukseni ydin.
Siinä määrin kuin tunnen sukujeni historiaa, kristillinen elämänkatsomus on tehnyt siihen kuuluneille hyvää ilman, että välien Jumalan kanssa olisi katsottu ole- van selvät. Kilvoittelu on ollut uskonkil- voittelua mutta myös eettistä kilvoittelua.
Mitä minun pitäisi tehdä, että minä oikein eläisin. ”Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta” on ollut heidän elämänkatso- muksensa sisältämä kiteytynyt ohje.
Erityisesti minulla on isäni ja äitini kertoman pohjalta mielessäni isäni äiti, jonka minäkin muistan jatkosodan viimei- seltä kesältä arkkuun laitettuna neljävuo- tiaan lapsen silmissä kauniina ja tyynen rauhallisena. Häneltä on jäänyt jälkeläisil- le joitakin hänen uskonnollista asennoitu- mistaan kuvaavia lausumia. Monilapsisen perheen köyhyyttä valittaneelle puolisol- leen hän oli vastannut: ”Piru köyhä on, joka ei oo lunastettu”. Jumalan odotuksis- ta ihmisen käytännölliseltä elämiseltä hä- nellä oli tällainen käsitys: ”Jumala ei ha-
lua ihmisten tekevän mitään, mikä on omituista tai hullua”. Viettäessään van- huudenpäiviään poikansa kodissa hän saattoi tulla usein huoneestaan muiden luo jokin saarnakirja kädessään ja silmälasit nenällään ja sanoa: ”Löyrin tualta niin hy- vää ruakaa, etten malttanut yksin syärä”.
Kiehtova tarina
Luin tätä kirjoitusta ja sitä edeltänyttä kes- kustelutilaisuutta1 varten ensimmäisen kerran elämässäni Uuden Testamentin ko- konaisuudessaan ja koko lailla tarkkaan vaikkakaan en ikään kuin tenttiin valmis- tautuen läpi. Koin sen kiehtovana tarina- na, jonka keskeiset sankarit ovat Jeesus ja Paavali. Jeesus ilmaisi sanoman, jonka le- vittämisessä Paavali oli sitten keskeinen henkilö. Molemmat joutuivat toiminnas- saan kokemaan vainoa ja kärsimystä – Jeesus jopa kuolemantuomion ja sen hir- vittävän toimeenpanon. Paavalin kuolema ei tule näkyviin Apostolien teoissa, joten se ei kuulu tarinaan. Mutta tarinaan kyllä kuuluu Paavalin valtava vaivannäkö Jee- suksen sanoman levittämisessä.
Lauri Viljanen kuvasi vuonna 1936 ilmestyneessä kirjassaan Taisteleva hu- manismi rakkauden oppiin keskittyvää
1. Tekeekö kristinusko ihmiselle hyvää? Paneeli- keskustelu Agricolan kirkolla 28.10.2010.
kristinuskoa Pär Lagerkvistin avulla asettamalla hänen tapaansa sen taustaksi tavanomaisen kristinuskon. Viljanen ei suunnannut teostaan nimenomaan uskon- nollista kulttuuria vaan ahdasmielisyyttä, kansallista rajoittuneisuutta ja poliittista totalitarismia vastaan. Lagerkvist arvoste- li 1930-luvulla purevasti natsismia, ja kun sota alkoi vuonna 1939, hän oli Gestapon tappolistoilla siltä varalta, että Saksa hyökkäisi Ruotsiin.
Viljanen lainaa Lagerkvistin tunnel- mia Jerusalemissa matkallaan Kreikassa ja Palestiinassa: ”Aurinko hehkuu. Ahtaat kadut löyhkäävät keskiajalta ja itämaalta.
Likaiset fransiskaanimunkit laahustavat loksuvin sandaalein via dolorosalla sor- meillen hikisiä rukousnauhojaan, muezzin huutaa rukoushetkeä minareeteista, huo- kaavat naiset suutelevat upeaa marmoriki- veä, jolla Jeesus puettiin ja voideltiin, sen jälkeen kun ihmiset olivat saaneet hänet hyvin teloitetuksi, kähäräpäiset juutalaiset rientävät kujia valitusmuurinsa luo. Koko kaupunki hikoilee uskontoa paahtavassa helteessä. […] Länsimaa ja itämaa koh- taavat, vuosituhannet kääntelevät sisäl- myksiään, Israelin sodanjumala jyristää ikuista vihaansa, Muhammed hallitsee be- duiinipäällikkönä hänen kunniansa korkeu- dessa, ristiritarit kalisuttavat miekkojaan vertatihkuvassa ryöväriromantiikassa, py- hän hautakirkon pikimustat sisälmykset, kristinuskon kauhukammiot, kiertelevät epätoivoisina harhakäytävinä, salakäytä- vinä, kiemuroina, portaina ja kasvannaisi- na – uskontokuntien, uskontunnustusten, oppijärjestelmien harhasokkelo, uskonto, joka on saanut suolisolmun.”
Sitten Viljanen jatkaa Lagerkvistin hengessä ja häntä mukaillen: ”Mutta peit- tyneenä kedon liljoihin ja vuorten veren-
puuntaviin vuokkoihin lepää Galilea, sy- vänpunaisina kallistuvat unikkopellot kohti Genesaretin hiljaista järveä. Ihmeel- lisesti kukkii kevät, haltioituneesti ja ver- tavuotavasti kuin ylen täysi sydän koho- tettuna puhtaan avaruuden puoleen – py- hänä ja katoamattomana muistona ihmis- sydämen omasta keväästä. Kuka oli hän, joka kerran vaelsi näillä teillä, kysyy ru- noilija, joka on ”uskovainen ilman uskoa, uskonnollinen ateisti”, joka ymmärtää
”Getsemanen, mutta ei voitonriemua”.
Hänen rakkaudenoppinsa ei ollut hänen omansa, se on sama kuin ihmissydämen oppi. Kristinusko joutuu kerran häviä- mään, kuten jokainen muu uskonto, juma- lanpalvonta varmaan ylimalkaan hylätään paljaana ulkonaisena muotona. Mutta rak- kaudenoppi ylevine, yksinkertaisine sa- noineen pysyy aina elävänä, vaikkakin sa- lassa, vaikkakin sorrettuna ja halveksittu- na. Väkivalta on todellisuusvierasta – ei rakkaus. Rakkauden työt ovat täysintä to- dellisuutta – kun taas ”rakkaudeton” elää varjoelämää, joka kaikessa uhassaan vain imee ravintonsa elävän maailmasta.”
Paavalista tuli ilmeisesti Jeesuksen opetuslapsia korkeamman katsomukselli- sen sivistystasonsa ja paremman kielitai- tonsa takia Jeesuksen sanoman tärkein le- vittäjä. Hän oli alkujaan fariseus ja juuta- laisen lain tuntija. Sen puolesta hän vaino- sikin kristittyjä, koska he eivät pitäneet sitä tienä pelastukseen. Paavali teki kolme lähetysmatkaa, joista ensimmäinen pysyt- teli nykyisen Turkin alueella ja kaksi seu- raavaa ulottuivat Kreikkaan asti. Lisäksi vangittuna Jerusalemissa hänet vietiin Rooman kansalaisena Roomaan tuomitta- vaksi, ja sielläkin hän, vankeudesta käsin, jatkoi lähetystyötään.
Jeesuksen retoriikka
Suomen sosialidemokraattien tähänasti- sen historian tärkein henkilöVäinö Tan- ner arvosteli eräässä kirjoituksessaan vuonna 1907 kristinuskoa siitä, ettei se ol- lut luottanut ”omaan sisäiseen voimaansa, kykyynsä vaikuttaa pelkällä aatteellaan, vaan on pukenut tämän aatteensa näky- vämpään muotoon. Se on oppiensa hoi- vaajaksi ja niiden levittäjäksi kehittänyt erityisen järjestön, kirkon, joka aikojen kuluessa on hankkinut itselleen aivan pe- lottavassa määrässä valtaa”.
Tämän päivän näkökulmasta voidaan kysyä, pärjäisikö kristinusko esimerkiksi Suomessa pelkällä aatteellaan eli jos se menettäisi erityisasemansa valtion suoje- luksessa, ja vaikka unohdettaisiin sen tur- vautuminen pakko- ja väkivaltaan kulu- neina vuosisatoina lähes kaikkialla maail- massa ja myös sen varsinaiset opinkappa- leet. Onko kristinuskon siirtäminen suku- polvelta toiselle siinä määrin valtion va- rassa, etteivät sen kannattajat kykenisi sii- hen omin voimin ilman valtion tukea?
Riittäisikö heidän motivaationsa siihen?
Tällöin on huomattava, mitä keinoja Jeesus käytti julistaessaan rakkaudenop- piaan, ja kysyttävä, olisivatko ne keinot enää tosi paikan tullen käytettävissä tänä päivänä. Vetoaisiko tämä kiehtovaksi ni- mittämäni tarina nykyihmiseen pelkällä rakkaudenopillaan, jos häntä nämä keinot eivät enää puhuttelisi. Niitä keinoja on viisi helposti havaittavaa.
Tarinan riisuminen siihen liittyvistä keinoista on luontevaa aloittaa Jeesuksen jumaluudesta. Jeesushan vetosi vähän vä- liä jumalalliseen taustaansa saadakseen sanomalleen arvovaltaa. Vaikka jumalan olemassaolon muodossa tai toisessa vielä kykenisikin hyväksymään, niin voisiko
uskoa jonkin osan hänestä tulleen ihmise- nä muiden ihmisten joukkoon. Aulis J.
Alasen kirjoittamassa maalaisliittolaisuu- den ja vielä nykyisen keskustalaisuuden- kin keskeisen aatteellisen opettajan San- teri Alkion elämäkerrassa on lainaus Al- kion päiväkirjaansa syksyllä 1919 talletta- masta keskustelusta, jonka hän kävi poi- kansa kanssa pojan ”ripillemenokysy- myksestä”. Poika kiitti, ettei isä ollut tyr- kyttänyt hänelle uskomista Raamattuun, ja sanoi olevansa epäilijä. Kumpikaan ei voinut pitää Jeesusta jumalana eivätkä hä- nen kuolemaansa lunastuksena. Isänsä ke- hotuksesta poika sanoi kuitenkin voivansa
”ilolla” mennä ehtoolliselle Kristuksen,
”Suurimman ihmisen” muistoksi.
Ihmeteot olivat toinen keino, joilla Jeesus evankeliumien mukaan pyrki nos- tamaan arvovaltaansa rakkaudenoppiaan julistaessaan. Ihmeteot eivät kuitenkaan tämän päivän ihmiseen pure, eivät edes lapsiin. Kun tyttäreni oli 1960-luvun lo- pulla aloittanut juuri koulunsa, hän eräänä iltana aloitti keskustelun kanssani sano- malla ”Isä, tänään opettaja kertoi meille Jeesuksesta.” Minä jatkoin kysymällä
”No, kertoiko hän, miten Jeesus käveli ve- den päällä?” Tyttäreni vastasi hyvin när- kästyneenä ”Ei, meidän opettaja ei kos- kaan valehtele.”
Kolmanneksi sanomansa kytkeminen Israelin kansan historiaan ja sen kanssa- käymiseen jumalansa kanssa eli Vanhaan Testamenttiin oli kulttuurisesti ehkä rat- kaiseva Jeesuksen retorinen keino. Sano- malla oli menneisyys ”niin kuin kirjoitettu on”. Samaa keinoa käyttivät Paavali ja
