KEMIRA CHEMICALS OY JOUTSENON KLORAATTITEHTAAN LAAJENNUKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Vesistövaikutusarviointi

(1)

VESISTÖVAIKUTUSARVIO LIITE 2

16.8.2016

KEMIRA CHEMICALS OY

JOUTSENON KLORAATTITEHTAAN LAAJENNUKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

Vesistövaikutusarviointi

(2)

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

(3)

Sisältö

1 TIIVISTELMÄ ... 1

2 TAUSTATIEDOT JA TOIMEKSIANTO ... 4

3 HANKEALUEEN EDUSTAN VESIALUEEN NYKYTILA ... 4

3.1 YLEISKUVAUS ... 4

3.2 HYDROLOGIA ... 5

3.3 KUORMITUS ... 6

3.4 VEDEN LAATU ... 9

3.4.1 Kokonaisravinteet... 11

3.4.2 A-klorofylli ... 16

3.4.3 Kemiallinen hapenkulutus ... 17

3.4.4 Sähkönjohtavuus ja natrium ... 18

3.4.5 pH-arvo ... 21

3.4.6 Lämpötila ... 22

3.4.7 Bakteerit ... 24

3.5 KASVIPLANKTON ... 24

3.6 POHJAELÄIMET ... 24

3.7 KALASTO JA KALASTUS ... 25

3.8 PINTAVEDEN EKOLOGINEN LUOKITUS ... 26

3.9 SUOJELUALUEET ... 27

3.10 VESISTÖJEN JA RANTOJEN KÄYTTÖ ... 27

4 KEMIRA CHEMICALS OY:N VESISTÖKUORMITUS ... 27

4.1 VEDEN KÄYTTÖ JA JÄTEVEDET ... 27

4.1.1 Veden tarve ja hankinta ... 27

4.1.2 Prosessijätevedet ja jäähdytysvedet ... 27

4.2 HULEVEDET ... 28

4.3 VESIEN JOHTAMINEN ... 28

4.4 JÄTEVESIKUORMITUS ... 29

4.4.1 Kemira Chemicals Oy:n tehdasintegraatti ... 29

4.4.2 Purkuputki ... 33

4.4.3 Suolakuormitus... 34

4.4.4 Kloraattitehtaan jätevesikuormitus ... 35

4.5 YMPÄRISTÖLUVAT ... 36

5 VESISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI ... 37

5.1 MENETELMÄT ... 37

5.2 ARVIOINTIIN LIITTYVÄT EPÄVARMUUDET ... 37

6 HANKKEEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI ... 38

6.1 JÄTEVESIEN LEVIÄMINEN JA SEKOITTUMINEN ... 38

6.2 HANKKEEN VAIKUTUKSET VEDEN LAATUUN JA LÄMPÖTILAAN ... 38

6.2.1 Kokonaisravinteet ja a-klorofylli ... 38

6.2.2 Kemiallinen hapenkulutus ... 39

6.2.3 Sähkönjohtavuus ja natrium ... 39

6.2.4 pH-arvo ... 39

6.2.5 Natriumdikromaatti ... 40

6.2.6 Lämpötila ... 40

6.2.7 Ulosteperäiset bakteerit ... 41

6.3 HANKKEEN VAIKUTUKSET VESIALUEEN ELIÖYHTEISÖIHIN ... 41

6.4 HANKKEEN VAIKUTUKSET PINTAVEDEN EKOLOGISEEN TILAAN JA LUONNONSUOJELUALUEISIIN ... 41

6.5 HANKKEEN VAIKUTUKSET VESIALUEEN KÄYTTÖÖN ... 41

6.6 PURKUPUTKEN MAHDOLLISEN SIIRTÄMISEN VAIKUTUKSET VESIALUEESEEN ... 42

7 VIITTEET ... 43

(4)

(5)

Pöyry Finland Oy (www.poyry.fi) Projektityöryhmä

Projektipäällikkö: Karoliina Jaatinen, MMM (limnologia) Yhteystiedot

Jaakonkatu 3 01621 Vantaa Y-tunnus 0625905-6 Puh. +358 10 33 49407

Sähköposti: karoliina.jaatinen@poyry.com

Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos, Lupanro 48/MML/16.

(6)

(7)

1 TIIVISTELMÄ

Kemira Chemicals Oy suunnittelee kloraattitehtaan laajentamista Joutsenon olemassa olevalla tehdasalueella. Hankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä ja YVAn yhteysviranomainen on an- tanut lausunnon YVA-ohjelmasta, jonka mukaan hankealueen edustan vesialueen tilan muutokset tulee kuvata mahdollisimman pitkältä aikajaksolta sekä arvioida muutoksiin vaikuttaneita te- kijöitä. Lisäksi on arvioitava purkuputken siirtämistä Arposenniemen edustalle ja siitä mahdollisesti saavutettavia hyötyjä vesialueen tilan kannalta. Rantavyöhykkeellä sijaitsevan kaivon ajoit- taisten ylivuotojen ja asuinkiinteistön puhdistamattomien jätevesien vesistöön johtamisen vaikutuksia Kolarinlahden tilaan tulee niin ikään tarkastella.

Työ on tehty asiantuntijatyönä pohjautuen saatavilla olevaan tietoon jäähdytys- ja jäteveden määrästä ja laadusta, Saimaan veden laadun muutoksista sekä asiakkaalta saatuihin arvioihin hankkeen myötä tapahtuvista vesistöön kohdistuvista muutoksista. Työ ei sisällä mallinnusta.

Työssä on kuvattu nykyisen kuormituksen vaikutukset purkualueen edustan veden laatuun sekä pintaveden ekologiseen tilaan huomioiden alueen muu kuormitus (pistemäinen sekä hajakuor- mitus). Selvityksessä on arvioitu veden laatuun vaikuttaneita tekijöitä sekä vesistön tilan mah- dollisia muutoksia tulevaisuudessa kloraattitehtaan laajennushankkeen myötä. Lisäksi on poh- dittu jäähdytys- ja jäteveden purkupaikan mahdollista siirtämistä Arposenniemen kärkeen ja siirrolla saavutettavia hyötyjä veden laadun kehityksen osalta. Vaikutusarviointi on ulotettu Ar- posenniemen ohi aina Kotiselälle asti sekä lisäksi on huomioitu Muukonsalmi ja sen kautta mahdollisesti Honkalahdelta tuleva kuormitus. Vesistövaikutusten arvioinnin lähtökohtana käy- tettiin alueen vesienhoitosuunnitelmien tavoitteita ja vesistön nykytilaa sekä toimenpideohjelmia.

Lisäksi huomioitiin Arposenniemen länsipuolella olevan Muukonsaaren lehmusniemen Natura 2000 -alueen suojeluarvot liittyen purkupaikan mahdolliseen siirtoon Arposenniemen edustalle.

Kemira Chemicalsin Joutsenon tehtailla Saimaan raakavettä käytetään sellaisenaan jäähdytys- vetenä sekä lisäksi hiekkasuodatetun ja demineralisoidun veden valmistamiseen lipeätehtaalla.

Jäähdytysveden kokonaiskulutus tehdasalueella on noin 6,5 milj. m³ vuodessa. Hiekkasuodate- tun veden kulutus noin 60 000 m³ vuodessa ja demineralisoidun veden kulutus on keskimäärin 280 000 m³ vuodessa. Kloraattitehtaan prosessi- ja jäähdytysveden kulutus on noin 5,1 milj. m³ vuodessa. Kloraattitehtaalta tulee vain satunnaisesti jätevesiä, jotka johdetaan puhdistettuina Saimaaseen. Kloraattitehtaan prosessi- tai jäähdytysveden Saimaaseen johdettava kokonais- määrä ei muutu nykyisestä kummassakaan vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) jäähdytysveden tehos- tuneen käytön ansiosta.

Kolarinlahti aukeaa pohjoisessa Saimaan Kotiselälle päin ja lännessä Muukonsalmen suuntaan.

Jätevesien leviämiseen vaikuttaa paikalliset virtausolosuhteet, jotka määrittävät kulkeutumisen suunnan ja nopeuden jäteveden hiljalleen sekoittuessa järven veteen. Lisäksi vettä virtaa Kola- rinlahdelle muutamaa puroa pitkin Kolarinlahden etelärannalta Ritasuon alueelta (Sakarinoja ja Kinnarinjoki). Arposenniemen edustan selkävesiin virtaa vettä pääasiassa pohjoisemmalta Sai- maalta luoteen suunnalta, joka on puhdasta ja teollisesta kuormituksesta vapaata. Alueelle virtaa vähäisemmässä määrin vettä myös lännestä, jonka laatua heikentää Kaukaan sekä Pulpin ja Honkalahden alueen teollinen kuormitus. Kolarinlahdelle Muukonsalmen kautta tulevan veden laatuun vaikuttaa todennäköisesti Pulpinselälle ja Honkalahdelle tuleva teollisuusperäisen kuormitus. Tuuliolosuhteet voivat avovesikaudella aiheuttaa jäteveden kulkeutumista pinta- vesikerroksessa pääsääntöisesti virtausolosuhteiden vastaisesti itä-länsi -suuntaisesti. Talviai- kana jätevettä puolestaan kulkeutuu alusvedessä Kattelussaaren itäpuolelta pohjoista kohti.

Kokonaisravinteiden perusteella Kolarinlahden vesi on nykyisin keskimäärin karua, eikä ravinteiden perusteella ilmennä selvää jätevesien vaikutusta. Etelä-Saimaan vedenlaatu parani huomattavasti UPM-Kymmenen Kaukaan tehtaiden uuden biologisen jätevedenpuhdistamon käyt- töönoton myötä vuonna 1992. Korkeat kokonaisfosforipitoisuudet vuoteen 1993 asti näkyvät myös tarkkailupisteen 028 kohdalla, minkä jälkeen veden laatu on kokonaisfosforin osalta pysy- nyt melko alhaisena, joskin pientä kasvua on havaittavissa. Kun tarkastellaan viimeisen 15 vuoden aikajaksoa, voidaan havaita nousua Kolarinlahdella pisteillä 036, 037 ja 038 kokonaisravinteiden osalta. Samaan aikaan fosforin puhdistusteho tehtaan jätevedenpuhdistamolla on laskenut, minkä vuoksi veteen päätyvä fosforikuormitus on kasvanut. A-klorofyllin pitoisuuden perusteella Kolarinlahden arvioidaan olevan lievästi rehevä, eikä selvää muutostrendiä ole nähtävis- sä.

Hankkeen myötä veden laadun arvioidaan kehittyvän samaan suuntaan kuin se nykyisinkin ke- hittyy ilman hanketta, eli rehevyys lisääntyy hitaasti, mikäli tehtaan jätevedenpuhdistamon fosfo-

(8)

rin puhdistusteho pysyy samanlaisena, eikä alueelle tulevassa muussa kuormituksessa tapahdu muutosta. Mikäli Kemira Chemicalsin tehtaan vedenkäyttöä kehitetään edelleen suljetumpaan suuntaan, saattaa sillä olla pientä positiivista vaikutusta Kolarinlahden tilaan.

Kolarinlahden kuormituksen osalta on kuitenkin huomioitava myös se, että tehtaan aiheuttama ravinnekuormitus on suhteellisen pientä. Muukonsalmen kautta tulee hyvin todennäköisesti ajoittain virtausten mukana ravinnekuormitusta Honkalahden ja lisäksi Pulpin alueelta, jonka kuormitus on todella paljon suurempaa kuin Kolarinlahdelle tuleva kuormitus. Honkalahden alueelta tuleva kuormitus tullee kuitenkin lähitulevaisuudessa pienenemään, millä voi olla positiivi- nen vaikutus myös Kolarinlahden vesialueen tilaan.

Kolarinlahden veteen laskee lisäksi puhdistamattomat jätevetensä rannalla sijaitseva rivitalokiin- teistö, jonka päivittäinen kokonaistyppikuormitus on ominaiskuormituksien perusteella arviolta noin 27 % ja kokonaisfosforikuormitus noin 70 % Kemira Chemicalsin tehtaan kuormituksesta.

Lisäksi Kolarinlahden rannoilla sijaitsee melko runsaasti asutusta, mistä voi aiheutua jätevesi- kuormitusta järveen. Näin ollen Kemira Chemicalsin tehdas vaikuttaa vain suhteellisen pieneltä osaltaan Kolarinlahden veden ravinnepitoisuuteen, eikä tehtaan jätevedenpuhdistuksen tehos- tamisella yksistään voida merkittävästi vaikuttaa vesialueen tilaan. Huomioita tulee kiinnittää li- säksi ranta-asutuksen jätevesijärjestelmien parantamiseen ja ennen kaikkea lopettaa puhdistamattomien jätevesien laskeminen järveen.

Tehtaan natriumkuormitus näkyy Kolarinlahden suolapitoisuuksissa, jotka ovat pitkän aikavälin tarkastelussa nousussa. Kolarinlahden natriumpitoisuudessa tapahtui vuonna 1998 selvä nousu suurempiin pitoisuuksiin. Pohjaveden suojapumppaus aloitettiin vuonna 1997, mikä on todennä- köisesti vaikuttanut natriumpitoisuuksien nousuun. Pisteen 028 alusveden maksimipitoisuudet ovat olleet suurempia kuin Kolarinlahden maksimipitoisuudet, joten pisteen 028 alusveden nat- riumpitoisuuteen vaikuttaa todennäköisesti lisäksi Pulpin ja Honkalahden alueen tehdasperäi- nen kuormitus (sellu- ja sahateollisuus). Toisaalta pisteellä 028 vaikuttaa tapahtuvan normaali syystäyskierto, jolloin vesi on niin natriumin kuin lämpötilankin suhteen tasalaatuista koko vesipatsaassa, eikä pysyvää kerrostuneisuutta ole havaittavissa. Natriumpitoisuus on koholla vain jääpeitteisenä aikana alusvedessä, jolloin jäteveden kulkevat kuormituslähteistä pohjoisen suuntaan pohjavirtausten mukana. Kolarinlahden tarkkailupisteillä, jotka ovat matalampia ja alusveden vesi vaihtuu tehokkaammin, ei ole havaittavissa suolapitoisuudessa merkittäviä eroja syvyysvyöhykkeiden välillä.

Lipeätehtaan prosesseista tuleva suolapäästö on viimeisten 15 vuoden aikana vähentynyt, mutta sen sijaan suojapumppauksesta tuleva kuorma kasvanut vuosien varrella hieman. Suolava- rasto tullaan kattamaan vuoden 2016 aikana, millä tulee todennäköisesti olemaan lievä positiivi- nen vaikutus Kolarinlahden vesialueen sähkönjohtavuuden ja natriumpitoisuuden vähenemi- seen, sillä hulevesien mukana sekä pohjaveden suojapumppauksesta tuleva suolakuormitus oletettavasti pienenee. Lipeätehtaalta aiheutuva suolakuormitus sen sijaan säilyy aiemman suu- ruisena. Kloraattitehtaan prosessivesistä ei tule suolakuormaa vesistöön.

Kloraattitehtaan satunnaiset jätevesierät sisältävät natriumdikromaattia pääasiassa alle 0,05 mg/l suuruisia pitoisuuksia ja pitoisuus on ollut yli 0,05 mg/l vain satunnaisesti vuosina 2010– 2015. Jätevesi laimenee heti purkautumisensa jälkeen Saimaan isoon vesimäärään, jolloin pitoisuus laskee nopeasti. Näin ollen tehtaan jätevesien ei arvioida olevan haitallisia vesiympäris- tölle edes sekoittumisvyöhykkeellä. Myöskään velvoitetarkkailuiden yhteydessä ei ole havaittu Kemira Chemicalsin jätevesien aiheuttaneen selkeitä natriumdikromaattiin viittaavia muutoksia.

On kuitenkin huomioitava, ettei esim. pohjaeläinnäytteitä oteta aivan tehtaan purkupaikan lähi- alueelta.

Kolarinlahden veden laatu täyttää lähes hyvän talousveden kriteerit ulosteperäisten bakteerien osalta. Näin ollen myöskään rivitalokiinteistön jätevesien purkaminen Kolarinlahdelle ei ole sel- västi nostanut vesialueen ulosteperäisten bakteerien määriä.

Suhteutettaessa tehtaalta tulevan jäähdytysveden määrä (6,5 milj. m³/v) esim. Stora Enson jäähdytysveden määrään Pulpin alueella (50 milj. m³/v), voidaan todeta Kolarinlahteen tulevan jäähdytysvesimäärän olevan vain noin 13 % Pulpin vesialueelle purettavasta jäähdytysvesimää- rästä. Pulpin alue on avoimempi ja hieman syvempi vesialue, mutta siitä huolimatta voidaan Ko- larinlahdelle tulevan jäähdytysvesikuormituksen arvioida olevan suhteessa alueeseen selvästi pienempi. Vertailtaessa pistettä 036 ja 028 keskenään, voidaan huomata pisteen 036 kesäai- kaisen lämpötilan olevan noin asteen korkeampi, mutta talviaikaisen lämpötilan puolestaan hieman alhaisempi. Tästä voidaan päätellä, etteivät koko tehdasintegraatin jäähdytysveden vaikutukset näy kovin voimakkaasti Kolarinlahden veden lämpötilassa. Jäähdytysveden vaikutukset

(9)

jäänevät arviolta muutaman sadan metrin säteelle purkupisteestä ja vesi jäähtyy nopeasti ympä- röivän vesialueen lämpötilan tasolle. Jäähdytysveden lämpötilaan kohdistuneiden vaikutusten perusteella ei vaikuta siltä, että purkuputken siirtämisellä Arposenniemen edustalle saavutettai- siin selvää hyötyä Kolarinlahden veden lämpötilan suhteen. Kolarinlahti on myös suljetumpi ja matalampi vesialue verrattuna pisteen 028 vesialueeseen, joten noin asteen ero lämpötilassa voi myös selittyä lisäksi ympäristöolosuhteilla, eikä pelkästään jäähdytysveden purulla.

Hankkeella ei arvioida olevan erotettavissa olevia vaikutuksia vesialueen eliöyhteisöihin. Pohja- eläimistön, kasvi- ja eläinplanktonin, vesikasvillisuuden ja kalaston tilan arvioidaan kehittyvän siihen suuntaan, mihin se olisi kehittynyt tulevaisuudessa ilman hankettakin. Mikäli suolakuorma Kolarinlahteen vähenee, voi sillä olla vähäisiä vaikutuksia. Alueen lajisto ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin herkkä suolaisuuden suhteen, eikä pienillä suolapitoisuuden muutoksilla näin ollen tule olemaan merkittäviä vaikutuksia eliöyhteistöihin.

Hankkeen ei arvioida vaikuttavan pintaveden ekologiseen tilaluokkaan vesialueella, eikä siten heikentävän sitä nykyisestä eteläisen Suur-Saimaan vesimuodostumassa (tilaluokka erinomainen) tai merkittävästi hidastavan hyvän tilan saavuttamista itäisen Pien-Saimaan vesimuodostumassa (tilaluokka tyydyttävä). Hankkeen ei myöskään arvioida vaikuttavan vesimuodostumien kemialliseen tilaan.

Tarkasteltaessa Kemira Chemicalsin tehtaan jäähdytys- ja jätevesien vaikutuksia Kolarinlahdel- la kokonaisuudessaan ja suhteutettaessa niitä muuhun alueelle tulevaan kuormitukseen, voidaan todeta, ettei purkuputken siirrolla saavutettaisi merkittäviä hyötyjä Kolarinlahden veden laadun paranemisen kannalta. Purkuputken siirron sijaan kustannustehokkaampaa todennäköi- sesti olisi mahdollisuuksien mukaan kehittää tehtaan jätevesijärjestelmän puhdistustehokkuutta ja siirtyä suljetumman systeemin suuntaan sekä vähentää Kolarinlahdelle asutuksesta haja- kuormituksena tulevaa kuormitusta. Jätevedenpuhdistamon osalta on paraikaa menossa revisi- ointi, jossa tehostetaan automaatioastetta ja toimintaa. Optimointiprosessi on vielä kesken ja oletettavasti prosessin myötä puhdistustehoa saadaan nostettua. Koska Kolarinlahden tilaan vaikuttaa todennäköisesti ajoittain myös Honkalahden puolelta tuleva kuormitus, ei pelkästään Kolarinlahden alueella tehtävillä parannuksilla (haja- ja pistekuormitus) pystytä yksistään vaikut- tamaan vesialueen tilaa parantavasti.

Kolarinlahden rannalla sijaitseva purkuputken kaivo päästää ajoittain puhdistettua jäähdytysve- dellä laimentunutta jätevettä ympäröivään maastoon. Ajoittain ylivuotavan veden laatu vastaa purkuputkea pitkin tulevaa puhdistettua jäähdytysvedellä laimentunutta jätevettä. Kaivon ympä- rillä ja rannoilla oleva kasvillisuus oli kenttäkäynnin perusteella kesäkuussa 2016 samanlaista kuin muualla Kolarinlahdella, eikä kasvillisuus ilmentänyt erityistä rehevyyttä. Näin ollen voidaan päätellä, ettei ajoittain tulviva kaivo ole vuosien varrella merkittävästi muuttanut ranta-alueen kasvillisuutta tai vaikuttanut vesialueen rehevyyteen.

(10)

2 TAUSTATIEDOT JA TOIMEKSIANTO

Kemira Chemicals Oy suunnittelee kloraattitehtaan laajentamista Joutsenon olemassa olevalla tehdasalueella. Hankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä ja YVAn yhteysviranomainen on an- tanut seuraavan lausunnon YVA-ohjelmasta:

Yhteysviranomainen toteaa, että vesistövaikutusten arvioinnissa on selvitettävä myös vesistös- sä tapahtuneet muutokset ja vedenlaadun kehitys nykyisen kloraattitehtaan toiminnan ajalta.

Arviointiselostuksessa on todettava, miten nykyinen kuormitus on vaikuttanut purkuvesistön ti- laan ja onko vesistön tilassa odotettavissa muutoksia. Arvioinnissa on hyödynnettävä käytettä- vissä olevia vedenlaatutietoja mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta. Vesistövaikutusten lieven- tämiskeinoja pohdittaessa on tarkasteltava mahdollisuuksia pienentää kuormitusta sekä purku- pisteen mahdollisesta siirtämisestä Arposenniemen edustalle saatavia hyötyjä. Arviointiohjel- man yleisötilaisuudessa nousi esille mm. rantavyöhykkeellä sijaitsevan lauhdevesikaivon yli- juoksutus. Selvitys kaivojen toiminnasta, arvio vesimääristä ja vaikutus rantavyöhykkeeseen on esitettävä arviointiselostuksessa. Lauhdeveteen johdetaan tehtaan puhdistettujen jätevesien li- säksi myös muutamien asuinkiinteistöjen jätevesiä, niiden vaikutus ja merkitys vesistöön johdet- tavan jäteveden laatuun on arvioitava.

Vesistövaikutusarvioinnista vastasi MMM (limnologia) Karoliina Jaatinen.

3 HANKEALUEEN EDUSTAN VESIALUEEN NYKYTILA

Seuraavassa on kuvattu vastaanottavan vesistön nykytilaa ja kuormitusta.

3.1 Yleiskuvaus

Hankealue sijoittuu Saimaan vesistöalueen eteläosan ranta-alueelle noin kilometrin etäisyydelle Kolarinlahdesta (Kuva 3-1). Hankealueen pohjoispuolella Arposenniemen edustalla avautuu idän puolella Mullikonselkä ja länsipuolella Haukiselkä. Arposenniemen edusta on melko avoin- ta vesialuetta. Kauempana luoteessa avautuu Suur-Saimaan eteläosa, jossa on runsaasti saa- ria ja avoimia selkävesiä.

(11)

Kuva 3-1. Hankealueen sijoittuminen Saimaan vesistöalueeseen.

Ympäristöhallinnon vesimuodostumarajauksissa alue kuuluu kahteen vesimuodostuma- alueeseen, Arposenniemen itäpuoli eteläiseen Suur-Saimaaseen (Suuret vähähumuksiset jär- vet, SVh) sekä länsipuoli itäiseen Pien-Saimaaseen (SVh) (Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta 2016). Laajemmin tarkasteltuna alue kuuluu Vuoksen vesistöalueella Ala-Saimaan lähialuee- seen (04.112). Vedet johtuvat alueelta Vuoksen kautta Venäjän puolelle Laatokkaa kohti ja edelleen Nevaa pitkin Suomenlahteen.

3.2 Hydrologia

Joutsenon edustalla (mukaan lukien Honkalahti ja Kolarinlahti) laimenemisolosuhteet ovat hy- vät, sillä lännestä tuleva vesi sekoittuu Joutsenon pohjois- ja koillispuolisilla vesialueilla Sai- maan pohjoisemmista osista tulevaan vesimassaan (Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry 2015).

Kemira Chemicalsin hankealueen edustan vesialue (Kolarinlahti sekä Hinkanselkä) on melko matalaa, rikkonaista ja osin eriytynyttä vesialuetta. Kolarinlahden maksimisyvyys on peruskartan syvyystietojen perusteella 6,5 metriä ja Muukonsaaren edustalla 9,5 metriä (Kuva 3-2). Veden vaihtuvuutta kuvaava laskennallinen viipymä vesialueella on noin kaksi kuukautta. Päihäniemen jälkeen vedet laimenevat tehokkaasti sekoittuessaan Suur-Saimaan vesiin. (Pöyry Finland Oy 2013)

(12)

Kuva 3-2. Kolarinlahden syvyystiedot peruskartan perusteella. Kemira Chemicals Oy:n jäte- ja jäähdytysveden purkupisteen suuntaa-antava sijainti osoitettu punaisella nuolella. (Maanmittauslaitos Paikkatietoikkuna 2016)

Vesialueelle virtaa vettä pääasiassa pohjoisemmalta Saimaalta luoteen suunnalta sekä vähäi- semmässä määrin lännestä. Alueelle lännen suunnasta virtaavan veden laatua heikentää UPM- Kymmene Oyj Kaukaan tehtaiden jätevesikuormitus. Joutsenon alueen jätevesiä voi pieninä määrinä kulkeutua myös lännen suuntaan Haukiselälle, mutta niiden osuus Haukiselän alueen kokonaiskuormituksesta on UPM-Kymmene Oyj Kaukaan tehtaiden kuormitukseen verrattuna pieni. Lappeenrannan ja Joutsenon alueen pistekuormittajien voimakkaasti laimentuneet jäteve- det kulkeutuvat länteen Tiuruniemen ohitse Kytöselälle ja kohti Vuoksea. (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy 2015)

Tuuliolosuhteet voivat avovesikaudella ajoittain aiheuttaa jäteveden kulkeutumista pintavesiker- roksessa pääsääntöisten virtausolosuhteiden vastaisesti itä-länsi -suuntaisesti. Talviaikana jäte- vettä kulkeutuu alusvedessä Kattelussaaren itäpuolelta kohti pohjoista Kyläniemen eteläpuolis- ten selkävesialueiden suuntaan. Talviaikainen jäteveden vallitsevien virtaussuuntien vastainen kulkeutuminen johtuu veden lämpötilasta riippuvista tiheyseroista, sillä pintavettä lämpimämpi ja raskaampi jätevesi valuu pohjaa pitkin matalilta alueilta kohti syvempää vettä. (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy 2015)

Hankealue kuuluu Ala-Saimaan valuma-alueeseen (tunnus 04.112), jonka koko on 3 594 km². Hankealueen lähin isompi vesistö on Saimaa. Hankealueelta on matkaa Saimaan Hinkanran- taan noin 1,3 km ja Kolarinlahteen noin 1,1 km. Hankealueesta noin 400 metriä länteen sijaitsee Ritasuo, jonka reunassa kulkee Sakarinoja sekä Kinnarinjoki.

3.3 Kuormitus

Etelä-Saimaan veden laatuun vaikuttaa lähinnä paperiteollisuudesta peräisin oleva pistekuormitus (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy 2015). Hajakuormituksen merkitys on pieni, mutta esimerkiksi Joutsenon edustalla hajakuormituksella saattaa olla pientä merkitystä. Joutsenon edustan veden laatuun vaikuttavat mm. Kemira Chemicalsin, Joutsenon alueen tehdasintegraatin (Metsä Fibren ja Metsä Boardin tehtaat), Stora Enson Honkalahden sahan sekä Oravaharjun jätevedenpuhdistamon kuormitus.

Oheisessa taulukossa (Taulukko 3-1) on esitetty vuonna 2014 Etelä-Saimaan alueelle kohdistu- nut suurimpien kuormittajien kuormitus (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus 2015). Taulukosta puuttuu Honkalahden sahan kuormitustiedot, joita ei velvoitetarkkailuraportteihin ole kirjattu.

Honkalahden sahan ympäristölupahakemuksesta vuodelta 2011 löytyy sen sijaan tieto, jonka mukaan Honkalahden sahan jätevesi on sisältänyt esimerkiksi vuosina 2001–2010 keskimäärin

(13)

236 t/a (0,64 t/d) kiintoainetta; 398 t/a (1,1 t/d) CODcr; 11,7 t/a (0,03 t/d) BOD7 ja 4,7 t/a (12,9 kg/d) fosforia (Stora Enso Wood Products Oy Honkalahden saha 2011).

Taulukko 3-1. Etelä-Saimaaseen kohdistuva kuormitus vuonna 2014 suurimpien pistekuormittajien osalta. Lähde: Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus 2015.

fosfori (kg/d) typpi (kg/d) CODCr (t/d) BOD7ATU (t/d)

UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan

tehdas 11 344 28 0,78

Metsä-Board Oyj:n ja Metsä Fibre

Oy:n Joutsenon tehdasintegraatti 12 281 16 993 0,28 Oravaharjun jätevedenpuhdistamo 0,17 48 0,05 0,008

Stora Enso Imatran tehtaat 43 630 49 5,6

Imatran alue (Imatran kaupungin yhdyskuntajätevedenpuhdistamo ja

Ovako Imatra Oy Ab)

5,3 305 0,36 0,09

Jätevesien laimeneminen Joutsenon edustalla on melko tehokasta ja metsäteollisuuden kuormituksen vaikutukset näkyvät selvästi lähinnä paikallisesti lähellä purkualuetta Honkalahden tun- tumassa (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2016). Oheisessa taulukossa (Taulukko 3-2) on esitetty Vuoksen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen kokonaisravinteiden kuormitusjakauma Itäisellä Pien-Saimaalla (Kaakkois- Suomen ELY-keskus 2010), johon hankealueen edustan länsipuoli luetaan kuuluvaksi vesien- hoidon toimenpideohjelman mukaan. Taulukon teollisuusperäisissä kuormitusarvoissa ovat mukana Kaukaan tehtaiden, Joutsenon tehtaiden ja Honkalahden sahan päästöt. Taulukosta näh- dään, että teollisuus aiheuttaa selvästi suurimman osan kokonaiskuormituksesta. Kuormituksen ei arvioida oleellisesti muuttuneen sitten vuonna 2010 tehdyn arvion.

Taulukko 3-2. Itäiselle Pien-Saimaalle kohdistuva valuma-aluekohtainen fosfori- ja typpikuormitus. (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2010)

Maatalous Metsätalous Laskeuma Luonnon- huuhtouma Hulevesi Haja-asutus Yhdyskunnat Teollisuus Turvetuotanto Kuormitus t/a

Osuus kokonaisfosfori-

kuormituksesta (%) 7 1 9 8 0,03 3 0,4 69 1 23

Osuus kokonaistyppi-

kuormituksesta (%) 6 1 27 12 0,1 1 5 48 1,1 477

Arposenniemen itäpuolen eli eteläisen Suur-Saimaan osalta ei ole tehty kokonaisravinteiden kuormitusjakaumaa. Seuraavassa on tarkasteltu Kolarinlahden lähivaluma-alueen kuormitusläh- teitä Suomen ympäristökeskuksen VALUE -valuma-alueen rajaustyökalun maanpeite-aineiston avulla (SYKE 2016). Kolarinlahden valuma-aluetta tarkasteltaessa voidaan päätellä pistemäistä kuormitusta tulevan mm. teollisuudesta (Kemira Chemicals Oy) ja hajakuormitusta mm. maata- loudesta (peltoalueet), haja-asutuksesta (ranta-alueen kiinteistöt) sekä laskeuman ja luonnon- huuhtouman mukana. Hulevesiä alueelle tulee lähinnä Kemira Chemicalsin tehdasalueelta jäte- veden purkuputkea pitkin. Turvetuotantoa lähivaluma-alueella ei karttatarkastelun perusteella ole. Lähivaluma-alueella sijaitsee Ritasuo (pinta-ala kartan perusteella noin 1,2 km²), joka on karttatarkastelun perusteella osin ojitettu, mutta jonka mainitaan olevan nykyisin lähes luonnon- tilainen räme (SLL 2016). Lähivaluma-alueen maanpeitettä leimaavat etelärannalla Ritasuo se- kä peltoalueet. Maatalousperäisellä kuormituksella on todennäköisesti vaikutusta Arposennie- men veden laatuun. Arposenniemen ja Muukonsaaren maanpeitettä leimaavat sen sijaan kalli-

(14)

oiset metsä-alueet, jotka eivät todennäköisesti ole intensiivisessä metsätalouskäytössä pienia- laisuutensa vuoksi.

Rannalla sijaitsevaa haja-asutusta on suhteellisen runsaasti etenkin Kolarinlahden etelä- ja itä- osissa, joten haja-asutuksesta peräisin olevalla jätevesikuormituksella on todennäköisesti vaikutusta Kolarinlahden veden laatuun. Tätä arviointia varten ei selvitetty tarkemmin ranta- asutuksen aiheuttamaa ravinnekuormitusta eikä kiinteistöjen jätevedenpuhdistusjärjestelmistä ole tietoa. Kuormituksen osalta on kuitenkin huomioitava se, että Kemira Chemicals Oy:n jäte- veden purkuputkeen on johdettu 1970-luvulta lähtien rannalla sijaitsevan rivitalon jätevedet kä- sittelemättöminä. Kiinteistö olivat aiemmin Kemiran omistuksessa, mutta ovat sittemmin myyty yksityiseen käyttöön. Kiinteistöillä on kiintoaineen saostusmenetelmä käytössään, mutta tar- kempia tietoja jäteveden käsittelyn osalta ei ole ollut tätä arviointia varten saatavilla. Velvoite- tarkkailun perusteella Kolarinlahden bakteeripitoisuuden ovat pysytelleet pääasiassa talousve- delle asetettujen raja-arvojen puitteissa. Haja-asutuksen jätevesiasetuksessa (209/2011) on orgaanisen aineen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen määrälle annettu seuraavat haja-asutuksen kuormitusluvun mukaiset ominaiskuormitukset asukasta kohti vuorokaudessa: orgaaninen aine 50 g/hlö/vrk, kokonaistyppi 14 g/hlö/vrk ja kokonaisfosfori 2,2 g/hlö/vrk. Edelleen tiedetään, että edellä mainitussa rivitalossa asuu yhteensä 6 asukasta. Tästä voidaan arvioida rivitalon aiheut- tamaksi päivätason suuntaa-antavaksi kuormitukseksi Kolarinlahteen orgaanisen aineen osalta 0,36 kg/d, kokonaistypen osalta 0,084 kg/d ja kokonaisfosforin osalta 0,0132 kg/d. On kuitenkin otettava huomioon, että edellä mainitut laskelmat perustuvat ympäristöhallinnon laskemiin omi- naiskuormituksiin, eivätkä mitattuihin kuormituksiin. Oheisessa kartassa on kuvattu lähivaluma- alueen maanpeitettä (Kuva 3-3) (SYKE 2016).

Kuva 3-3. Lähivaluma-alueen maanpeitteen jakautuminen VALUE -työkalun perusteella (SYKE 2016). Puhdistetun jäteveden ja jäähdytysveden purkupisteen suuntaa-antava sijainti osoitettu punaisella nuolella.

Kemira Chemicals Oy:n jätevesiä tarkkaillaan velvoitetarkkailuohjelman (svyt 870/12/ps) mukaisesti (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus 2015). Kemira Chemicalsin jätevesikuormitus on kuvattu tarkemmin kappaleessa 4.4 Jätevesikuormitus.

(15)

3.4 Veden laatu

Etelä-Saimaan luontaista vedenlaatua kuvaavat parhaiten Kyläniemen pohjoispuolella olevat selkävedet ja siellä veden laatu on erinomainen (Kuva 3-4). Natrium on inaktiivinen aine, joka ei juurikaan häviä tai muutu kulkeutuessaan vesistössä ja sitä käytetään usein tehdasperäisen kuormituksen ilmentäjänä. Kyläniemen pohjoispuolella natriumpitoisuus on 2000-luvulla ollut keskimäärin 2,9 mg/l. Kyläniemen pohjoispuolella ei ole 2000-luvulla ollut alusveden happiongelmia, väriluku on ollut keskimäärin 31 mg/l Pt, sameus keskimäärin 0,29 FTU ja CODMn- pitoisuus keskimäärin 6,6 mg/l. Fosfori on Etelä-Saimaalla selkeä minimiravinne ja se pääasias- sa määrää rehevyystason. Kyläniemen pohjoispuolella kokonaisfosforipitoisuus on 2000-luvulla ollut 5,1 µg/l eli kuvastaa erittäin karua vesialuetta. Kokonaistyppi ei ole kasvua rajoittava tekijä Etelä-Saimaalla, eikä typellä sen vuoksi ole niin suurta merkitystä perustuotannon kannalta kuin fosforilla. Kyläniemen pohjoispuolella keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on 2000-luvulla ollut 399 µg/l, mikä kuvastaa niin ikään luonnontilaista kirkasta vettä. A-klorofyllin pitoisuuden avulla voidaan arvioida kasviplanktonin kokonaismäärää, mikä kuvastaa perustuotannon suu- ruutta ja edelleen vesistön rehevyyttä. Kyläniemen pohjoispuolella klorofyllipitoisuus on 2000- luvulla ollut keskimäärin 2,2 µg/l, mikä kuvastaa erittäin karua vesialuetta. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy on suorittanut Joutsenon edustalla veden laadun tarkkailua neljä kertaa vuoden 2014 (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015) sekä vuoden 2015 aikana (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2016, julkaisematon). Tarkkailupisteistä pisteet 036–038 sijaitsevat hankealueen edustalla ja piste 028 ulompana Suur-Saimaan Ko- tiselällä ja edustaa tässä tutkimuksessa vähemmän kuormitettua aluetta (Kuva 3-4). Velvoite- tarkkailuissa pisteet 021:46, 025 ja 028 edustavat niin sanottua Suur-Saimaan selkävesien aluetta ja niistä etenkin piste 022 kuvastaa Saimaan luontaista veden laatua, sillä sinne asti ei kuormitus yllä. Tämän raportin yhteydessä on tarkasteltu Suur-Saimaan selkävesien pisteistä erikseen pistettä 028, joka sijaitsee noin 6 km etäisyydellä purkupisteestä ja haluttiin tarkastella, näkyykö jätevesien vaikutus mahdollisesti pisteellä 028 asti.

Vuosi 2014 oli tarkkailussa niin sanottu normaali vuosi (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015). Vuonna 2015 oli intensiivitarkkailu, mutta yhteenvetotuloksia ei ole vielä julkaistu (Sai- maan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2016, julkaisematon¹). Tässä raportissa on kuitenkin hyö- dynnetty vuoden 2015 vuodenaikaisraporttien tuloksia. Jäähdytysvesien vaikutusten tarkkailu ei kuulu velvoitetarkkailuun.

Kolarinlahden keskimääräistä veden laatua² vuonna 2014 voidaan kuvata sanalla tyydyttävä (vedenlaatuindeksin arvot välillä 2,50–2,99) (Kuva 3-4). Viime vuosina veden laatu on Kemiran tehtaiden lähimmillä tarkkailupisteillä kuitenkin vaihdellut tyydyttävän ja erinomaisen välillä pää- asiassa siten, että laatu on ollut parhaimmillaan talvikaudella ja heikommillaan kesäkaudella.

Kolarinlahdella natriumpitoisuus, sameus, COD-pitoisuus ja klorofyllipitoisuus olivat vuonna 2014 keskitasoa suurempia, muut vedenlaatuparametrit suunnilleen keskimääräisiä. Vedenlaa- tuluokitus oli vuonna 2014 indeksilukuna huonoin vuoden 1990 jälkeen, mutta ero aikaisempiin vuosiin oli pieni (Kuva 3-5). (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)

1 Vuoden 2015 velvoitetarkkailun vuosiraportti ei ollut vielä käytössä tätä raporttia tehtäessä, mutta jo julkaistujen vuodenaikaisraporttien tuloksia on hyödynnetty.

2 Saimaan Vesi- ja ympäristötutkimus Oy on käyttänyt veden kokonaislaadun kehitystä varten matemaattista vedenlaatu- mallia, jonka tuloksena saadaan ns. vedenlaatuindeksi (Saukkonen, Vesitalous 6/91 ja 3/92). Vedenlaatuindeksi koostuu 8 vedenlaatutekijästä: happi, väri, sameus, COD_Mn, kokonaisfosfori, natrium, sähkönjohtavuus ja a-klorofylli. Indeksi vertaa vedenlaatua Kyläniemen pohjoispuoliseen veden laatuun (indeksiluku 1, erinomainen). Indeksi voi saada arvoja välillä 1- 6, jossa 6 = erittäin huono. (Saimaan Vesi - ja ympäristötutkimus Oy 2016)

(16)

Kuva 3-4. Etelä-Saimaan keskimääräinen veden laatu vuonna 2014 sekä Kemira Chemicalsin tehdasalueen sijainti. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015, kuvaan on lisätty suuntaa-antava tieto Kemiran ja muiden lähialueen tehtaiden sijainneista).

Pidemmän, vuosien 1987–2014 aikavälin tarkastelussa nähdään, että Kolarinlahden veden laadun luokitus on vaihdellut tyydyttävän ja hyvän välillä (Kuva 3-5). Vuosien 1987–1999 välillä indeksiluku vaihteli melko paljon, mutta 2000-luvun jälkeen indeksiluvun vaihtelut ovat pienentyneet. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015).

Kuva 3-5. Etelä-Saimaan veden laatuluokitus vuosina 1975–2014. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)

Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella arvioituna Kolarinlahden vesi on nykyisin keskimäärin karua, eikä ravinteiden perusteella ilmennä selvää jätevesien vaikutusta (Taulukko 3-3)³. Tark-

3 Veden rehevyyden luokittelun raja-arvot kokonaisfosforin perusteella:

 Karu = pitoisuus alle 10 µg/l

 Lievästi rehevä = pitoisuus 10–20 µg/l

 Rehevä = 20–50 µg/l

 Erittäin rehevä = 50–100 µg/l

(17)

kailupisteiden 036, 037 ja 038 pintaveden (0–3 metriä) kokonaisfosforipitoisuus on vuosina 2005–2016 ollut keskimäärin alle 10 µg/l (keskiarvon vaihteluväli pisteiden välillä 8,6–9,3 µg/l) ja pintaveden kokonaistyppipitoisuus alle 500 µg/l (keskiarvon vaihteluväli pisteiden välillä 415–

432 µg/l) (Taulukko 3-3). Levien määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut samalla aikajaksolla hieman koholla (3–6 µg/l) ja ilmentää lievää rehevyyttä (Kuva 3-10). Kolarinlahdella tai pisteellä 028 ei ole happiongelmia ja alusvesi pysyy hapellisena myös kerrostuneisuuden aikana. Kolarinlahdella alusveden happipitoisuus on alusvedessä ollut minimissään 8,2 mg/l ja pisteellä 028 6,9 mg/l. Kolarinlahden näytepisteiden maksimisyvyys on vain 6 metriä, joten vesi pysyy myös mataluutensa ansiosta hyvin hapellisena ympäri vuoden. Pisteellä 028, missä maksimisyvyys on 21 metriä, oli alusveden talviaikaisia ongelmia ennen 1990-lukua, mutta sen jäl- keen happipitoisuus ei ole laskenut kertaakaan alle 6 mg/l.

Kolarinlahden vesi on ollut lähes kirkasta (sameus keskimäärin 0,6–0,8 FTU), mutta hieman humusaineiden värjäämää (väriarvo keskimäärin 36–38 mg/l Pt). Lähivaluma-alueella sijaitseva Ritasuo vaikuttaa todennäköisesti Kolarinlahden veden humuspitoisuuteen, mikä näkyy hieman kohonneena väriarvona. Myös tehdasperäinen orgaanisen aineksen kuormitus voi nostaa vä- riarvoa. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) kuvastaa kuitenkin lähes kirkasta vettä, eikä viittaa voimakkaaseen humuskuormitukseen tai jätevesikuormitukseen (CODMn-pitoisuus keskimäärin 7,5–7,8 mg/l ja maksimissaan 8,7–9,9 mg/l). Pisteen 028 väriarvo on ollut keskimäärin 34–35 mg/l Pt ja CODMn-pitoisuus 7,2–7,5 mg/l. (Ympäristöhallinnon Avoin tieto -tietokanta 2016) Taulukko 3-3. Kolarinlahden tarkkailupisteiden (036, 037 ja 038) sekä pisteen (028) veden laatu vuosina 2005–2016 pintaveden ja alusveden osalta. Tuloksia vertailtasessa on kuitenkin huomioitava, että tarkkailupisteiden 036, 037 ja 038 maksimisyvyydet vaihtelevat 3–6 metrin välillä (pintavesi 0–3 m ja alusvesi 3–6 m), kun taas pisteen 028 maksimisyvyys on 21 metriä (pintavesi 0–10 m ja alusvesi 20–21 m). (Ympäristöhallinnon Avoin tieto -tietokanta 2016).

3.4.1 Kokonaisravinteet

Kolarinlahden tarkkailupisteitä (036, 037 ja 038) ja Saimaan selkäveden tarkkailupistettä (028) tarkasteltaessa voidaan huomata, että veden laatu näyttää parantuneen vuosia 1987–2016 tarkasteltaessa kokonaisravinteiden osalta (Kuva 3-6 – Kuva 3-9). Mutta sen sijaan, jos tarkastellaan lyhyempää viimeisten 15 vuoden jaksoa 2000–2016 Kolarinlahden pisteen 036 osalta, huomataan, että kokonaisfosforin pitoisuudet ovat noususuunnassa koko vesipatsaassa ja kokonaistypen pitoisuudet alusvedessä. Näin ollen vaikuttaa siltä, että Kolarinlahden kokonaisra- vinnepitoisuudet laskivat vuodesta 1987 vuoteen 2000 asti, mutta ovat sen jälkeen hitaasti läh-

 Ylirehevä = > 100 µg/l

Veden rehevyyden luokittelu kokonaistypen perusteella: Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on yleensä 200–500 µg/l. (esim. Oravainen 1999)

(%) (mg/l) (mg/l) (µg/l) (µg/l) (mS/m) (mg/l)

Happi Happi CODMn Kok. P Kok. N Sähkönj.kyky Natrium

Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks

Kolarinlahti 036

Pintavesi 7,2 7,0 7,5 98 85 110 11,6 8,3 14,2 7,8 6,3 9,4 9,3 4,0 17,0 432 350 520 7,9 5,1 11,3 7,7 3,2 13,0 Alusvesi 7,3 7,7 7,7 96 87 110 11,4 8,2 14,2 7,8 6,0 9,9 9,6 4,0 36,0 425 340 530 7,8 5,1 11,4 7,5 3,1 13,0 Kolarinlahti 037

Pintavesi 7,3 7,0 7,7 99 88 120 11,6 8,5 14,6 7,6 6,4 9,1 8,9 4,0 19,0 415 350 540 7,8 5,0 10,3 7,3 3,1 12,0 Alusvesi 7,2 7,0 7,5 96 87 110 11,4 8,3 14,0 7,6 6,0 9,0 8,4 4,0 15,0 417 320 580 7,4 5,1 9,7 6,9 3,2 11,0 Arposenniemi 038

Pintavesi 7,2 7,0 7,5 98 80 120 11,5 8,8 15,3 7,6 6,1 9,3 8,6 4,0 16,0 424 330 580 7,2 4,9 10,3 6,5 3,0 12,0 Alusvesi 7,2 7,0 7,5 95 76 110 11,3 8,5 13,9 7,5 5,9 8,7 7,2 4,0 12,0 413 340 470 7,0 4,9 9,1 6,1 3,0 9,6 Saimaa 28

Pintavesi 7,2 6,8 7,4 96 80 120 11,4 8,5 14,4 7,2 5,8 8,2 5,8 4,0 11,0 411 320 500 5,7 4,7 6,9 4,1 2,6 5,9 Alusvesi 7,1 6,7 7,3 89 66 100 10,8 6,9 12,6 7,5 6,0 9,7 6,8 4,0 12,0 435 320 570 7,3 5,0 13,3 6,6 3,0 16,0

pH

(18)

teneet taas kasvuun päin. Samantapainen muutos näyttäisi olevan meneillään myös pisteillä 037 ja 038 sekä heikompi, mutta samansuuntainen muutos myös pisteellä 028.

(19)

Kuva 3-6. Tarkkailupisteen 036 kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet (µg/l) vuosina 1987–

2016 (ylemmät kuvat) sekä vuosina 2001–2016 (alemmat kuvat) pinta- ja alusvedessä.

Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–1 metriä ja alusveden arvot syvyydeltä 3 metriä.

(20)

2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–3 metriä ja alusveden arvot 3–6 metriä.

(21)

(22)

3.4.2 A-klorofylli

A-klorofyllin pitoisuus on vuosina 2001–2014 Kolarinlahdella ollut keskimäärin 3–7,8 µg/l, eikä pitoisuudella näy selvää trendiä (Kuva 3-10) (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015).

Suur-Saimaan selkävesillä klorofyllipitoisuus on vaihdellut keskimäärin samalla aikajaksolla 1,9–

3,8 µg/l välillä, eikä pitoisuudessa näy selvää trendiä (Kuva 3-10) (Saimaan vesi- ja ympäristö- tutkimus Oy 2015).

(23)

Kuva 3-10. Etelä-Saimaan a-klorofyllipitoisuus Joutsenon edustalla ja Suur-Saimaan selkävesillä vuosina 1975–2014. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)

3.4.3 Kemiallinen hapenkulutus

Kemiallisen hapenkulutuksen osalta Kolarinlahden veden laatu näyttää aavistuksen heikenty- neen (Kuva 3-11) eli pitoisuudet ovat pitkän aikavälin (1987–2016) tarkastelussa kasvaneet, mutta ulompana pisteellä 028 selvää muutosta huonompaan ei ole havaittavissa (Kuva 3-12).

Kolarinlahden veden kemialliseen hapenkulutukseen vaikuttaa osaltaan jätevesikuormitus.

Kuva 3-11. Tarkkailupisteen 036 CODMn-pitoisuus (mg/l) vuosina 1987–2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–1 metriä ja alusveden arvot syvyydeltä 3 metriä.

(24)

Kuva 3-12. Tarkkailupisteen 028 CODMn-pitoisuus (mg/l) vuosina 1977–2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–10 metriä ja alusveden arvot 20–21 metriä.

3.4.4 Sähkönjohtavuus ja natrium

Jätevesien vaikutus näkyy Kolarinlahden sähkönjohtavuudessa ja natriumpitoisuudessa, jotka ovat olleet hieman koholla. Kolarinlahden tarkkailupisteiden keskimääräinen sähkönjohtokyky on ollut vuosina 2005–2016 7,0–7,9 mS/m (Taulukko 3-3), mutta trendissä ei näy selvää kasvua. Kolarinlahden pintaveden ja alusveden sähkönjohtokyvyssä ei ole selvää eroa. Pisteen 028 sähkönjohtokyky on samalla aikajaksolla ollut keskimäärin pintavedessä 5,7 mS/m ja alusve- dessä 7,3 mS/m (Taulukko 3-3). Suomen sisävesistöjen johtokyky on noin 5–10 mS/m. Keski- määräinen natriumpitoisuus on vaihdellut pisteiden välillä vuosina 2005–2016 noin 6,1–7,7 mg/l (minimi- ja maksimiarvojen vaihteluvälin ollessa 3–13 mg/l) ja pitkän aikavälin trendi (1987–

2016) näyttäisi olevan kasvava (Kuva 3-13, Kuva 3-14, Kuva 3-15 ja Kuva 3-16). Natriumpitoi- suuden kasvu näkyy lisäksi ulompana tarkkailupisteellä 28 talviaikaan alusvedessä, missä alusveden talviaikainen natriumpitoisuus on vaihdellut vuosina 2005–2016 noin 6,5–16 mg/l välillä (Taulukko 3-3). Keskimäärin pisteen 28 natriumpitoisuus on ollut noin 5 (minimi- ja maksimiarvojen vaihteluvälin ollessa 2,6–16 mg/l) ja pitkän aikavälin trendi näyttäisi olevan nouseva (Kuva 3-17) (Ympäristöhallinnon Avoin tieto -tietokanta 2016). Suur-Saimaan selkävesissä, pisteillä 022, 021:46, 025 ja 028, keskimääräinen koko vesikerroksen natriumpitoisuus on vaihdellut vä- lillä 2,2–6,1 mg/l vuosina 1975–2015 ja trendi näyttäisi olevan sielläkin nouseva (Kuva 3-13).

(Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015).

Saimaan veden taustapitoisuutena natriumin osalta voidaan pitää Kyläniemen pohjoispuolisen alueen natriumpitoisuutta, joka on 2000-luvulla ollut keskimäärin 2,9 mg/l (Saimaan vesi- ja ym- päristötutkimus Oy 2015). Suomen järvissä natriumpitoisuus on yleensä noin 5,5 mg/l ja Itäme- ressä noin 2 000 mg/l. Natriumia ei ole luokiteltu vesiympäristölle vaarallisiin tai haitallisiin ai- neisiin (1022/2006) eikä sille ole asetettu maksimiarvoja, lukuun ottamatta juomavettä, jonka natriumin enimmäisarvo on 200 mg/l (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000). Saimaan taustapitoisuuteen verrattuna Kolarinlahden pisteiden natriumpitoisuudet ovat hieman koholla ja alusveden pitoisuudet selvästi koholla. Pisteen 028 pitoisuudet ovat pintaveden osalta taustapi- toisuuden luokkaa, mutta alusveden osalta selvästi koholla. Saimaan Vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n mukaan (2015) Suur-Saimaan selkävesien, joihin piste 028 lukeutuu, natriumpitoisuuden ja sähkönjohtavuuden muutoksia selittää pitkälti se, että raskaammat jätevesipitoiset vedet kulkeutuvat talven aikana syvänteiden alusveteen. Pisteen 028 alusveden maksimipitoisuudet ovat olleet suurempia kuin Kolarinlahden maksimipitoisuudet, joten pisteen 028 alusveden natriumpi- toisuuteen vaikuttaa todennäköisesti Pulpin ja Honkalahden alueen tehdasperäinen kuormitus (sellu- ja sahateollisuus). Kuvasta (Kuva 3-13) näkyy Honkalahden alueen selvästi Kolarinlahtea suuremmat natriumpitoisuudet.

Tarkastellessa vuodenaikaisia natriumpitoisuuksia eri vesikerroksissa, voidaan huomata, että pisteellä 036 pitoisuudet ovat suurimmillaan syksyllä kesäkerrostuneisuuden purkautumisen jäl- keen kolmen metrin syvyydellä (alusvesi). Arvot ovat koholla myös kesällä kerrostuneisuuden

(25)

aikaan alusvedessä. On kuitenkin huomioitava, ettei pisteellä 036 muodostu kovin voimakasta kerrostuneisuutta johtuen pisteen mataluudesta. Pisteen 028

Taulukko 3-4. Tarkkailupisteiden 036 ja 028 natriumpitoisuudet vuosina 2005–2016 pinta- ja alusvedessä. Pisteen 036 osalta pintavesikerroksen arvot ovat 0–1 metrin syvyydestä ja alusveden 3 metrin syvyydestä. Pisteen 028 osalta pintavesikerroksen arvot ovat 0–10 metrin syvyydestä ja alusveden 20–21 metrin syvyydestä. Talvikauden arvot ovat maalis- huhtikuulta, kesäkauden arvot elokuulta ja sykskauden arvot loka-marraskuulta.

Tarkkailupiste 036

Natriumpitoisuus (mg/l) Talvi Kesä Syksy Pintavesi

Keskiarvo 3,6 8,6 10,3

Min 3,3 6,6 7,7

Max 4,0 11,0 13,0

Alusvesi

Min 3,3 6,2 7,7

Max 4,0 11,0 13,0

Natriumpitoisuus (mg/l) Talvi Kesä Syksy Pintavesi

Min 2,6 3,1 3,0

Max 3,5 5,3 5,5

Alusvesi

Min 9,7 3,1 3,0

Max 16,0 5,2 5,6

Kuva 3-13. Etelä-Saimaan natriumpitoisuus vuosina 1975–2014. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)

(26)

Kuva 3-14. Tarkkailupisteen 036 natriumpitoisuus (mg/l) vuosina 1987–2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–1 metriä ja alusveden arvot syvyydeltä 3 metriä.

Kuva 3-15. Tarkkailupisteen 037 natriumpitoisuus (mg/l) vuosina 1987–2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–3 metriä ja alusveden arvot 3–6 metriä.

(27)

Kuva 3-16. Tarkkailupisteen 038 natriumpitoisuus (mg/l) vuosina 1987–2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–3 metriä ja alusveden arvot 3–6 metriä.

Kuva 3-17. Tarkkailupisteen 028 natriumpitoisuus (mg/l) vuosina 1977–2016 pinta- ja alusvedessä. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–10 metriä ja alusveden arvot 20–21 metriä. Kaikki yli 6 mg/l suuruiset arvot ovat talvikaudelta maaliskuun–huhtikuun alun väliltä.

3.4.5 pH-arvo

Kolarinlahden osalta vaikuttaa siltä, että veden pH-arvo on kohonnut vuosina 1987–2016 sel- västi, ollen tarkkailupisteellä 036 alhaisimmillaan vuonna 1987 vain 6,7 ja korkeimmillaan vuonna 2011 7,7 (Kuva 3-18). pH-arvo on kohonnut myös ulompana pisteellä 028 ollen alhaisimmillaan vuonna 1981 vain 6,2 ja korkeimmillaan vuosien 2001–2016 aikana useita kertoja 7,4 (Kuva 3-19).

Veden normaali pH on lähellä neutraalia (pH = 7). Vesien eliöstö on sopeutunut elämään pH- alueella 6,0–8,0. Suomen vesistöissä pH on yleensä lievästi happamalla puolella vesien luon- taisesta humuskuormituksesta johtuen (pH yleensä 6,5–6,8). Normaalisti pH on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä. Kesäaikana levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden pH-tasoa.

Päällysveden pH on yleensä korkeampi kuin alusveden, koska alusveteen vapautuu hajotustoi- minnan tuloksena hiilidioksidia, joka reagoi veden kanssa muodostaen hiilihappoa, joka puolestaan laskee pH-arvoa. Asumajätevedet ovat pääsääntöisesti emäksisiä, kun taas useammat teollisuuden jätevedet voivat olla voimakkaasti happamia. Kemira Chemicals Oy:n tehtaan jäteve- det neutraloidaan ennen viemäriin päästämistä ja niiden pH on vuosina 2004–2015 vaihdellut

(28)

5,8–7,7 välillä ollen keskimäärin 7. Tehtaan jätevesien pH-arvon osalta on nähtävissä lievä nouseva trendi vuosina 2004–2015 (Kuva 4-9).

Kuva 3-18. Tarkkailupisteen 036 pH-arvo vuosina 1987–2016 pinta- ja alusvedessä.

Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–1 metriä ja alusveden arvot syvyydeltä 3 metriä.

Kuva 3-19. Tarkkailupisteen 028 pH-arvo vuosina 1977–2016 pinta- ja alusvedessä.

Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–10 metriä ja alusveden arvot 20–21 metriä.

3.4.6 Lämpötila

Kolarinlahden purkualuetta lähimmän pisteen sekä pisteen 028 lämpötilan vuosijakaumat on esitetty kuvissa (Kuva 3-20 – Kuva 3-21). Lisäksi taulukossa Taulukko 3-5 on esitetty vuodenai- kaiset eri syvyysvyöhykkeiden lämpötilojen arvot. Niistä nähdään, ettei pisteellä 036 vesi kerros- tu mataluuden vuoksi voimakkaasti, vaan vesi on kesäkaudella melko tasalämpöistä koko vesipatsaassa. Samoin talvella pohjan läheisten vesikerrosten lämpötila ei poikkea selvästi pintaveden arvoista. Sen sijaan pisteellä 028 vesi kerrostuu kesällä ja talvella normaalin järven kierron mukaisesti ja kesän kerrostuneisuus purkautuu syksyllä täyskierron aikana. Vertailtaessa pistet- tä 036 ja 028 keskenään, voidaan huomata pisteen 036 kesäaikaisen lämpötilan olevan noin asteen korkeampi, mutta talviaikaisen lämpötilan puolestaan hieman alhaisempi (Taulukko 3-5).

(29)

Taulukko 3-5. Tarkkailupisteiden 036 ja 028 veden lämpötilat vuosina 2005–2016 pinta- ja alusvedessä. Pisteen 036 osalta pintavesikerroksen arvot ovat 0–1 metrin syvyydestä ja alusveden 3 metrin syvyydestä. Pisteen 028 osalta pintavesikerroksen arvot ovat 0–10 metrin syvyydestä ja alusveden 20–21 metrin syvyydestä. Talvikauden arvot ovat maalis- huhtikuulta, kesäkauden arvot elokuulta ja sykskauden arvot loka-marraskuulta.

Lämpötila (C°) Talvi Kesä Syksy

Pintavesi

Min 0,1 17,0 1,0

Max 0,7 21,0 10,1

Alusvesi

Min 0,5 16,2 1,4

Max 1,0 20,9 10,0

Lämpötila (C°) Talvi Kesä Syksy

Pintavesi

Min 0,2 8,6 2,5

Max 1,4 20,7 10,8

Alusvesi

Min 1,5 13,3 2,7

Max 2,6 17,0 10,8

Kuva 3-20. Tarkkailupisteen 036 veden lämpötilojen vuodenaikaisia arvoja pintaveden ja alusveden osalta vuosilta 1987–2016. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–1 metriä ja alusveden arvot syvyydeltä 3 metriä.

Syksyn ja talven lämpötiloja Kesän lämpötiloja

(30)

Kuva 3-21. Tarkkailupisteen 028 veden lämpötilojen vuodenaikaisia arvoja pintaveden ja alusveden osalta vuosilta 1976–2016. Pintavesikerroksen arvot ovat syvyyksiltä 0–10 metriä ja alusveden arvot 20–21 metriä.

3.4.7 Bakteerit

Ulosteperäisiä bakteereja kuvaava Echerichia coli (E. coli) -pitoisuus on vuosina 2004–2016 ollut Kolarinlahdella pääosin alle 15 pmy/100 ml. Hyvässä talousvedessä on koliformisia baktee- reita alle 10 pmy (pesäkettä muodostavaa yksikköä/100 ml), suositellun enimmäismäärän ollessa 100 pmy/100ml. Näin ollen veden laatu täyttää lähes hyvän talousveden kriteerit ulostepe- räisten bakteerien osalta.

3.5 Kasviplankton

Uusimmassa kasviplanktontarkkailussa vuonna 2013 Joutsenon edustalla Haukiselän näytepis- teellä (017, Kuva 3-4) keskimääräinen kasviplanktonbiomassa oli 0,98 mg/l, mikä osoittaa lievää rehevyyttä. Kemira Chemicalsin tehdasalueen edustalla ei ole näytepistettä, minkä vuoksi tässä kuvataan lähimmän pisteen Haukiselän tuloksia. Levälajistoa hallitsivat suurikokoiset reheville vesille tunnusomaiset piilevät. Alkukesällä oli runsaasti myös kultaleviä. Potentiaalisesti myrkyl- lisiä sinileviä oli heinä- ja elokuun näytteissä jonkin verran. Haukiselän ekologinen luokitus planktonin osalta oli tyydyttävä. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2014)

3.6 Pohjaeläimet

Pohjaeläintarkkailun perusteella Joutsenon edustan vesialueella pohjien tila on kohtalaisen hyvä ja pohjaeläinkehityksen suunta on paraneva. Haukiselän pohjien tila taantui 2000-luvun alussa, mutta on sen jälkeen hiljalleen elpynyt (näytepiste 017, Kuva 3-4). Haukiselän syvänteen tila on kuitenkin edelleen huonompi kuin 1900-luvun lopussa. Pohjaeläintarkkailua ei suoriteta aivan Kemira Chemicalsin tehtaiden lähialueella. Lähin piste sijaitsee Muukonsaaren edustalla (33R) (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2012). Muukonsaaren tutkimusasemalla pohjaeläimistö ilmensi 12 metrin syvyydessä tyydyttävää ekologista luokkaa (PICM havaittu arvo 0856). Pohja- eläimistön biomassa on laskenut pitkän aikavälin 1994–2015 välisessä tarkastelussa (Kuva 3-22). Kohonneet ravinteisuutta sietävien lajien tiheydet ja biomassat ilmentävät paikallisia haitallisia vaikutuksia pohjaeläimistöön (Saimaan Vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015b).

Talven lämpötiloja Kesän lämpötiloja

Täyskierrot

(31)

Kuva 3-22. Muukonsaaren 33R pohjaeläimistön biomassa neliömetriä kohti vuosina 1994–2015.

3.7 Kalasto ja kalastus

Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois-Suomen TE-keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut, ja muikun ja siian esiintyminen ei ollut vertailu- kelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Etelä-Saimaalla tutkittiin 1990-luvulla metsäteollisuudesta peräisin olevien haitallisten aineiden vaikutuksia kalastoon (Oikari & Soi- masuo 1998). Tutkimus ajoittui ajankohtaan, jolloin tehtaiden prosesseja uusittiin ja uudet biolo- giset jätevedenpuhdistamot otettiin käyttöön. 1990-luvulla toteutetut prosessimuutokset sellun valkaisussa ja biologisten aktiivilietepuhdistamojen käynnistäminen näkyivät selvästi kalojen fy- siologiassa positiivisesti. Kuitenkin huolimatta selluteollisuuden vähentyneistä haitallisten aineiden päästöistä vesistöön, tutkimus osoitti jätevesien edelleenkin vaikuttavan häiritsevästi tai hai- tallisesti kalojen keskeisiin biologisiin toimintoihin, muun muassa lisääntymiseen. Osaltaan kyse saattaa olla myös aikaisemmasta haitallisesta kuormituksesta, joka edelleen vaikuttaa pohjaker- rostumissa.

Viime vuosina Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tuloksissa on kuitenkin alettu havaita selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta paperitehtaiden vaikutusalueilla (Ka- rels & Tiitinen 2012). Pulpinselältä on saatu koekalastuksissa ajoittain jopa suurempia muik- kusaaliita kuin vertailualueelta, mikä saattaa johtua tehtaan edustan ravinteikkaammasta vedes- tä ja sen myötä mahdollisesti runsaammasta ravintotarjonnasta (Karels 2013).

Vuonna 2013 kalataloudelliseen tarkkailuun kuului kaiken kaikkiaan koetroolauksia, muikun poi- kasnuottaksia, kirjanpitokalastuskysely ja kivikkorantojen sähkökoekalastuksia (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Kalataloudellista tarkkailua ei tehdä aivan Kemira Chemicalsin tehtaiden edustalla, minkä vuoksi seuraavassa kuvataan lähialueiden tark- kailutuloksia.

Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2012 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä 10,583 ruokakuntaa, joista 27,8 % oli kotoisin Imatralta, 12,2 % Joutsenosta, 48 % Lappeenrannasta, 5,6 % Ruokolahdelta ja 6,1 % Taipalsaarelta. Kalastus oli aktiivisimmalla kesällä. Virkistyskalas- tajiksi itsensä luokitteli 83,8 %, kotitarvekalastajiksi 16,2 % harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. (Tiitinen 2014)

Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2012 yhteensä 426 250 kiloa (40,3 kg/rkk, 9.1 kg/ha) (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Tärkeimmät saaliskalalajit olivat ahven (37 %), hauki (19 %), muikku (13 %), kuha (9 %) ja särki (7 %). Edelliseen tutkimukseen (2006) verrattuna mateen, kuhan ja säyneen kokonaissaaliit olivat kasvussa ja mui-

(32)

kun, siian, isojen lohikalojen ja särjen saaliit laskussa. Pyydyskohtaiset saaliit olivat pysyneet samalla tasolla tai jopa nousseet edelliseen tutkimukseen verrattuna.

Vuonna 2013 Etelä-Saimaan alueella oli yhteensä 7 verkkokirjanpitokalastajaa (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2013 kaksi ammattikalastajaa, jotka kalastavat Kyläniemen eteläpuolella ja Munaluodonselän alueella Ras- tinvirran luoteispuolella (Tiitinen 2014). Joutsenon tehtaiden edustan vesialuetta ei käytetä am- mattikalastukseen (Karels 2013).

Vuonna 2013 Etelä-Saimaan koetroolausten kokonaissaalis oli yhteensä 3 837 kg, joka merkit- see keskimäärin 158 kg saalista vetotuntia ja 6,6 kg/hehtaaria kohden. Muikku oli troolisaaliiden tärkein laji (81 % saaliin painosta).

Vuosina 2001–2013 tehdyt muikunpoikasnuottaukset osoittivat, että muikku kutee ja poikaset kuoriutuvat myös paperitehtaiden lähialueella. Vuonna 2013 sekä ensimmäisenä että toisena näytteenottokertana niin välialueen kuin tehtaiden vaikutusalueen poikassaaliit olivat kuitenkin merkittävästi pienemmät verrattuna vertailualueeseen. Yleensä tehtaiden jätevesien purkupaikan edustalla veden lämpötila on keskimäärin muutaman asteen muuta ympäristöä korkeampi, mikä houkuttelee erityisesti lohikaloja alueelle. Kemira Chemicalsin tehtaiden edustan ranta- alueiden kalastosta ei ole tarkempaa tietoa käytettävissä.

Vuoden 2013 tutkimusten mukaan eteläisen Saimaan täplärapukantaa luonnehtii voimakas ra- puruttoinfektio ja alhainen yksikkösaalis erityisesti kaupparavun osalta. Koeapajasaaliin pituus- jakauman perusteella täplärapukanta näyttää tuottoisalta ja elinvoimaiselta, Ravustajien yksik- kösaaliit ovat kasvaneet vuosina 2009–2012, huomioiden kuitenkin, että vuonna 2013 yksik- kösaalis oli alhaisempi kuin vuonna 2012. (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013)

Kivikkorantojen sähkökoekalastuksissa vuonna 2013 saatiin kivennuoliaista, kivisimppua, mutua, madetta, kiiskeä, kymenpiikkeä, salakkaa, ahventa, särkeä ja täplärapua (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Kemira Chemicalsin tehtaiden lähimmältä tutkimuspaikalta Muukonsaaren (alue nro 5) rannoilta saatiin useita kivennuoliaisia ja kiiskiä se- kä muutama made ja yksi kivisimppua. Muukonsaari sijaitsee jäähdytys- ja jäteveden purkupai- kasta noin kilometri länteen. Jätevesiin herkemmin reagoivaa kivikkorantakalalajia mutua saatiin Stora-Enson lähialueella, mutta se puuttui Kaukaan ja Joutsenon lähialueella. Mutua saatiin huomattavasti eniten väli- ja vertailualueella. Kivennuoliaista ja kivisimppua saatiin kaikilla alu- eilla. Madetta, kiiskeä, salakka ja ahventa saatiin eniten tehtaiden vaikutusalueille. Täpläravun poikasia saatiin eniten välialueella. Verrattuna vuoden 1996 tuloksiin voidaan havaita, että tehtaiden vaikutusalueella kivikkorantojen kalaston yksilötiheydet ovat edelleen pienempiä kuin vä- li- ja vertailualueella. Kivisimpun tiheydet ovat pienentyneet ja kivennuoliaisen tiheydet saman- suuruiset kuin vuonna 1996. Rantavyöhykkeen lajeista mutu näyttää olevan edelleen herkkä tehtaiden jätevesien vaikutuksille. Myös vuonna 1996 (Niemi 1999) ja Päijänteen kivikkorantojen sähkökalastuksissa todettiin että mutu on osoittautunut jonkinlaiseksi veden likaantumisen indi- kaattoriksi (Bagge ja Hakkari 1992).

3.8 Pintaveden ekologinen luokitus

Suomen vesimuodostumat luokiteltiin ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella ensimmäisen kerran vuonna 2008. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen pintavesien ekologisen luokituksen perustana on vesistöjen ekologinen tila, joka määritellään biologisten ti- latekijöiden (kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit ja kalat) pohjalta. Tämän lisäksi luokituksessa käytetään apuna vesien kemiallista tilaa, joka määritetään haitallisten aineiden ympäristö- laatunormien perusteella hyväksi tai hyvää huonommaksi. Uudessa luokituksessa kaikille pinta- vesille ei enää aseteta samoja laatuvaatimuksia, vaan vesistöt luokitellaan suhteessa kunkin tyypin luonnollisiin oloihin. (Suomen ympäristökeskus 2012)

Hankealueen edustan vesialue on eteläisen Suur-Saimaan vesimuodostuman osalta arvioitu uusimmassa vuoden 2013 arvioinnissa ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi (Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta 2016). Kemiallinen tila on arvioitu hyväksi.

Sen sijaan itäinen Pien-Saimaa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Kokonaisluoki- tusta laskee biologisten tekijöiden (pohjaeläimet, kasviplanktonin biomassa ja klorofylli) tyydyt- tävä tila. Vesialueella myös fosforipitoisuudet ilmentävät tyydyttävää tilaa. Vesienhoitolainsää- dännön yleisenä tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Itäisen Pi- en-Saimaan tavoitetila on arvioitu saavutettavan määräaikaan mennessä nykykäytännön lisäksi