KELLE MID'Ä PID'ÅY - KUKA TARVITSEE
MITAKIN
+-
ANNELI SARHIMAA
VÄITÖKSENALKAJAISESITELMÄ HELSINGIN YLIOPISTOSSA
20. MARRASKUUTA 1999
››No nyt pitää varmaan aloittaa se esitelmä.
Väitöstilaisuudenhan täytyy alkaa väitteli- jän puheenvuorolla. Jokaisen väittelijän on ihan pakko kertoa aluksi tutkimuksestaan parinkymmenen minuutin ajan. On nouda- tettava perinteitä: väittelijän kuuluu esitel- lä työtään paikalla olijoille, aivan kuten vastaväittäjän tulee alkupuheenvuorossaan käsitellä työn yleistä merkitystä. Ja silti:
kaikkeen sitä pitääkin ihmisen päänsä pis- tääl»
Yllä olevaan ajatuskatkelmaan sisältyy seitsemän erilaista välttämättömyyden il- mausta: pitää aloittaa ja pitää pistää; täy- tyy alkaa; (m pakko kertoa; On noudatetta- va; kuuluu esitellä ja tulee käsitellä. Esi- merkki pyrkii havainnollistamaan sitä, että suomessa kuten muissakin kielissä välttä- mättömyyden ilmaukset ovat sekä sanastol- lisesti että rakenteellisesti hyvin varioivia.
Ilmaisukeinojen moninaisuuden vuoksi emme todennäköisesti edes huomaa, kuin- ka usein itse asiassa käytämme välttämät- tömyysrakenteita.
Välttämättömyyden tai pakon ilmaise- minen on yksi tavallisimpia puhetapahtu- mia, ja välttämättömyyden ilmaukset ovat
tärkeä osa ihmiskielten systeemejä. Lea Laitisen (1992) tutkimuksen mukaan suo- men kielen välttämättömyydenilmaukset liittyvät samanaikaiseen tai suunnitteilla olevaan tekemiseen, ja niitä käytetään pal- jon yleispersoonaisissa käskyissä, moraali- säännöissä, elämänohjeissa ja perinneta- voista puhuttaessa. Anneli Kauppinen
(1998) puolestaan on osoittanut, että vält-
tämättömyyttä ilmaisevat puhekuviot ovat yksi keskeisiä tapoja, joilla äidinkieltään opetteleva suomalaislapsi ilmaisee halujaan ja toiveitaan, myötäilee tai suunnittelee te- kemistä ja pukee sanalliseen muotoon ai- kuisilta oppimiaan tapoja ja käytänteitä.
Eri kielten välttämättömyyden ilmauk- sia, nesessiivirakenteita, on tutkittu yleis- kielitieteellisen modaalitutkimuksen piiris- sä paljonkin. On osoitettu, että välttämättö- myys voi juontua ulkoisesta syystä, se voi syntyä ihmisen sisäisestä tarpeesta tai poh- jata viime kädessä tapakulttuurin tai yhtei- sön moraalinormien asettamiin velvoittei- siin. Käytännössä nämä eri modaalisuuden lajit aktivoituvat usein samanaikaisesti. Ne- sessiivirakenteiden modaalimerkityksen tulkinta on pitkälti kontekstisidonnaista, ja melko usein on mahdotonta luokitellajokin ilmaisu yksiselitteisesti vain jonkin tietyn modaalisuuden lajin piiriin kuuluvaksi.
Kaikissa tuntemissani kielissä on käyp- vıRıTTAJA 1/2000
tössä lukuisia nesessiivirakenteita. Joiden- kin rakenteiden on voitu osoittaa eroavan toisista jonkin merkitysvivahteen osalta.
Esimerkiksi englannin have to eroaa muun muassa apuverbistä must siinä suhteessa, että have to ilmaisee välttämättömyyden ohella selkeästi aikomusta; venäjässä taas verbi pridetsya (erityisesti preteritimuodos- saan prishlos') poikkeaa merkitykseltään muista nesessiivirakenteiden predikaateis- ta siinä, että se antaa ilmaukselle merkitys- vivahteen ”ulkoisten olosuhteiden vuoksi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia jollakin tietyllä tavalla”. Joitakin nesessiivirakentei- ta käytetään tietyssä kielessä pitkälti syno- nyymisesti, vapaasti vaihdellen, joidenkin käyttöä taas sääntelevät esimerkiksi sellai- set tekijät kuin puhujan murre- tai koulutus- tausta: esimerkiksi suomen verbi täytyy on enemmän länsisuomalaisten suosiossa, pi- tää taas itäsuomalaisten (Laitinen 1992);
ilmaustyyppi on. lähteminen puolestaan on hyvin kirjakielinen ja luiskahtaa harvoin tavalliseen arkipuheeseen (Ikola, Palomä- ki ja Koitto 1989).
Osa kielten nesessiivirakenteista on hyvin vanhoja, osa taas on vastikään otettu ilmaisujen varantoon tietoisen kielenraken- nuksen kautta tai vieraiden kielten mallin vaikutuksesta. Suomen ja karjalan etäsuku- kieleen komiin on 1900-luvun kuluessa tie- toisesti kotiutettu venäjästä rakenne, jonka predikaatti doliıgnes palautuu venäjän ly- hyeen adjektiiviin dolien; unkariin taas on kehitelty saksalaisen mallin pohjalta ns.
muszaij-rakenne. Kummassakin tapaukses- sa lainarakenne esittää välttämättömyyden omaperäisiä rakenteita kategorisempana.
Kaiken kaikkiaankin välttämättömyyden- ilmaukset ovat monesti hyvin affektiivisia, ja ilmeisesti osin juuri affektiivisuutensa vuoksi ne siirtyvät kielestä toiseen suhteel- lisen helposti; Arja Koskisen (1999) hiljan tarkastetun väitöskirjan mukaan pohjois- saamen seitsemästä välttämättömyysver-
bistä peräti kuusi on lainaperäisiä (kaksi skandinaavisista kielistä, neljä itämeren- suomalaisista kielistä).
Tänään tarkastettava väitöskirjani juon- taa juurensa yli kymmenen vuoden takai- seen havaintoon siitä, että karjalan ja venä- jän luoteismurteiden nesessiivirakenteet ovat huomattavan samankaltaisia verrattu- na yhtäältä karjalan lähisukukieleen suo- meen, toisaalta standardivenäjään. Alun perin otin tehtäväkseni selvittää, mistä sa- mankaltaisuus oikeastaanjohtuu. Naiivi en- nakko-olettamukseni oli, että kyseessä oli- si jonkinlainen suora rakenteiden lainautu- minen karjalaan venäjästä, ennen muuta sen luoteismurteista. Tutkimuksen edetessä kävi yhä selvemmäksi, että todellisuudes- sa on kyse huomattavan monimutkaisista kieltenvälisistä vaikutusprosesseista, kehi- tyskuluista, jotka ovat monessa suhteessa rinnastettavissa ns. kieliliittojen, Sprach- bundien, sisällä tapahtuviin kielten saman- kaltaistumispyrkimyksiin. Nesessiiviraken- teiden valossa karjalan ja venäjän luoteis- murteiden suhde on verrattavissa liittoon siinäkin mielessä, että morsioiden tavoin kummankin kielen systeemistä löytyy jota- kin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua jajotakin ››sinistä›› _ siisjotakin, jonka al-
kuperä jää hämärän peittoon.
Huomattava osa hämäräksi jäävistä piir- teistäjuontuu siitä, että kyse on kirjoittamat- tomien kielimuotojen kontakteista. Kum- mastakin varieteetista on niukasti jos lain- kaan käytettävissä aineistoa omaa vuosisa- taamme edeltäviltä aj anjaksoilta. Niin kar- jalaista kuin luoteisvenäläistä aineistoa tal- lennettaessa on perinteisesti keskitytty kie- lensä mahdollisimman puhtaana vieraasta vaikutuksesta säilyttäneiden, yleensä van- haan polveen kuuluvien ja paikoillaan py- syneiden puhujien haastattelemiseen. Nau- hureita edeltävän ajan osalta oletukset kar- jalan ja venäjän syntaktisesta vuorovaiku- tuksesta perustuvat lähes yksinomaisesti
muistiin kirjoitetuista kielennäytteistä koot- tuihin aineistoihin. Kielennäytteiden ongel-
ma syntaksintutkimuksen lähteenä on se,
että tekstejä tiedetään lauseistetun, mistä tietysti seuraa. että osa puhesyntaksin omi- naispiirteistä on varmasti kadonnut. Kon- taktitutkimuksen aineistolähteinä erityisesti julkaistujen kielennäytteiden heikkous on se, että tekstejä on toimitusprosessin ku- luessa usein tietoisesti puhdistettu vieraas- ta vaikutuksesta. Oman tutkimukseni perus- aineisto koostuu noin 40 tunnista nauhoi- tettuja haastatteluja, jotka tein vuosina 1989-1992 eteläkarjalaisella murrealueel- la Karjalan tasavallassa sekä Venäjän Fede- raatiossa sijaitsevassa Tverin Karjalassa.
Yksi korpuksen parhaita puolia on se, että se sisältää huomattavissa määrin aineistoa keski-ikäisten ja nuorten karjalaisten pu- heesta.
Väitöskirjaan sisältyvä tapaustutkimus tarkastelee yksityiskohtaisesti yhtä venäjän- mallista nesessiivirakennetta, jota kutsun Duty and obligation -rakenteeksi eli velvol- lisuusrakenteeksi, lyhyemmin vain DOCik-
si. Prototyyppinen DOC muodostuu predi- kaatista dolà'en ”[on] velvollinen', ja kah- desta komplementista: Kokijasta, joka il- maisee, kehen tai mihin välttämättömyys kohdistuu, sekä infinitiivistä, joka ilmaisee, mikä on välttämätöntä. Kuten esimerkistä ( l ) näkyy, näillä kolmella rakenteen keskei- sellä elementillä on usein omia määrittei- tään, tässä hyväja kaikki. DOC eroaa muista karjalan nesessiivirakenteista kahdessa suh- teessa. Ensinnäkin, sen predikaatti on venä- läisperäinen; vastaavan venäjän kielen ra- kenteen näette esimerkissä 2. Toiseksi, Kokija on vastaavan venäjän rakenteen ta- voin nominatiivissa (hyvä naåal'nik ja horošij naöal'nik). Muissa karjalan neses- siivirakenteissa Kokija on joko adessiivi-al- latiivissa (kuten esimerkissä 3: kaikilla kol- mella) tai datiivi-genetiivissä kuten hänen esimerkissä 4.
Lähestyn väitöskirjassani karjalais-ve- näläistä syntaktista interferenssiä monesta näkökulmasta: kontaktitilannespesifistä, yleiskielitieteellisestä ja metodologisesta.
Työn teoreettinen viitekehys on yleisling-
(l) Hiivä naåal 'nikka dolåen kaikki tiedeä.
Exp-Nom Pred-Nee Targ-Nom Inf
Hyvä johtaja [on] velvollinen kaikki tietää;
”Hyvän johtajan kuuluu tietää kaikki”.
(2) Horoshii'nachal'nik dolzhen vsyo znat'.
Exp-Nom Pred-Nec Targ-Acc Inf
Hyvä johtaja [on] velvollinen kaikki tietää;
'Hyvän johtajan kuuluu tietää kaikki'.
(3) Pidi kaikil kolmel l 'ähtia
Pred-Nec Exp-AdAll Inf
Piti kaikilla kolmella lähteä;
iKaikkien kolmen piti lähteä”.
(4) Hänem pit'i huolehtie lapšista.
Exp-Gen Pred-Nec Inf Targ-Elat
Hänen piti huolehtia lapsista;
”Hänen piti huolehtia lapsista`.
vistinen. Tutkimus liittyy kontaktilingvis- tiikan piirissä yhtäältä diakronoivaan kon- taktitutkimukseen, jossa yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi on viime vuosina noussut vanhojen kontaktitilanteiden sosiolingvis- tinen mallintaminen. Se ammentaa myös modernista kaksikielisyystutkimuksesta, erityisesti koodinvaihdon syntaksiaja kieli- oppia selvittelevästä suuntauksesta sekä pragmaattisen kontaktitutkimuksen kentäl- lä paraikaa kehittyvästä tutkimussuunnas- ta, jonka tavoitteena on valottaa sekavarie- teettien syntymistä koodinvaihdosta kaksi- kielisen kieltensekoituksen kautta sekakie- liin etenevän jatkumon avulla.
DOCin alkuperä on ilman muuta selvä:
venäjästähän se on tietysti tullut karjalaan.
Milloin se on tullut, onkin jo visaisempi kysymys. Yhtäältä on merkkejä siitä, että rakenne voi karjalassa olla varsin vanhakin, toisaalta se aktuaalisessa puheessa käytet- tynä selvästi heijastaa nykytilannetta, jolle on leimallista jatkuva vaihtelu karjalaisten ja venäläisten sanojen ja kieliopillisten muotojen välillä. Tutkimuksen etenemisen myötä rakenteen ikä karjalassa osoittautui jokseenkin sivuseikaksi: DOCzin tekee kielitieteellisesti äärimmäisen kiinnosta- vaksi ennen muuta se, että rakenne avaa mikroperspektiivin nykykarjalan rakentee- seen syntaksia laajemminkin.
Nykypuhekarjalan rakenteen ja siinä heijastuvan venäjän kielen vaikutuksen sel- vittelyn kannalta tutkimukseni kiintoisim- pia tuloksia on se, että nykykarjalaisessa pu- heyhteisössä näyttää perinteisen karjalan rinnalla _ ei siis välttämättä sen tilalla _ olevan käytössä erilaisia venäjänsekaisia ta- poja puhua karjalaa. Tavat erottuvat toisis- taan venäläis-karjalaisen kielenvuorottelun rakenteellisten ominaisuuksien osalta. Näi- tä erilaisia tapoja puhua karjalaa olen työs- säni päätynyt kutsumaan koodeiksi.
Jokainen haastateltavani käytti haastat- telun kuluessa useita koodeja, useimmat
kuitenkin siten, että jokin koodi oli selväs- ti vallitseva. Aineiston analyysit paljastivat tiivistäen seuraavaa. Puhujat, jotka suosivat perinteistä karjalaa, pyrkivät säilyttämään DOG-rakenteen selkeästi venäjän mallin mukaisena ja käyttivät sitä koodinvaihto- kontekstissa, kun taas puhujat, jotka haas- tattelussa käyttivät enimmäkseen jotakin venäjänsekaisista koodeista, pyrkivät alis- tamaan DOG-rakenteen niille samoille säännöille, jotka koskevat karjalan omape- räisiä nesessiivirakenteita, ja käyttivät sitä tyypillisen rakennelainan tavoin.
Yleiskielitieteellisistä tuloksista kiintoi- simpia on, että nykykarjalaisessa puheyh- teisössä variaatio ei näytäjuurikaan kiinnit- tyvän sellaisiin perinnäisiin sosiolingvisti- siin muuttujiin kuin ikä, koulutustausta ja puhujan kaupunkilaisuus tai maalaisuus vaan näyttää varsin usein liittyvän pikem- minkin hyvin yksilökohtaisiin ominaisuuk- siin, muun muassa syvään kielitietoisuuteen tai sen puuttumiseen. Näyttää myös siltä, että kaksikieliset puhujat saattavat pohjim- miltaan olla hyvinkin kykeneväisiä säänte- lemään kielen muuttumista, ehkä jopa ma- nipuloimaan muutoksen suuntaa, mikä tuo lisäväriä kielen muuttumisen yleisistä me- kanismeista käytävään keskusteluun. Edel- leen tutkimukseni osoittaa, että sekavarie- teettien kehittymistä mallintavat jatkumot, joita on hiljan esitetty useitakin, eivät ilmei- sesti sovellu kovinkaan hyvin karjalais-ve- näläisen kielenvuorottelun kuvaamiseen:
vakiintunutta sekakieltä lukuun ottamatta kaikki jatkumoiden olettamat vaiheet näyt- tävät. nykykarjalaisessa puheyhteisössä elä- vän rinnan.
Tutkimukseni on pitkälti myös uusien näkökulmien etsiskelyä ja testaamista. On selvää, että nykypuhekarjalan kaltaisen kie- limuodon tutkiminen edellyttää erilaisia metodejaja lähestymistapoja kuin perintei- sessä fennougristiikassa on käytetty. Ki- peästi tarvitaan myös keskustelua alan tut-
kimuksen metodologisista ja teoreettisista premisseistä. Havainnollistan lopuksi muu- taman dian avulla _ ja tarkoituksellisesti hieman kärjistäen _ eräitä niistä implikaa- tioista, joita työlläni on suomalais-ugrilais- ten kielten ja venäjän kontaktitutkimuksen metodologian ja yleisten lähtöoletusten kannalta.
Alan tutkimukset vaalivat perinteisesti ajatusta >>puhtaasta karjalasta››, (meidän) itäisestä sukukielestämme, jossa toki on tie- detty olevan enemmän venäjän vaikutusta kuin suomessa. Yhtä kaikki: karjala elää edelleenkin mielissämme eksoottisena, al- kuperäisenä, turmeltumattomana, ikiaikai- sena laulun ja runon kielenä, jota vieraan- varainen sukukansamme pakisee idyllisis- sä kylissään jossakin siellä >>rajan takana»
(kuva l).1
Tiedämme kuitenkin hyvin, että nyky- todellisuus on jotakin muuta: karjalaiset eivät enää puhukaan niin kuin heidän mie- likuvamme mukaan pitäisi. Monet heistä puhuvat karjalaa mielestämme huonosti, sekoittaen karjalankieliseen puheeseensa huomattavissa määrin venäjää. Kuvassa 2 näkyvien, sinne tänne vinksattavien sähkö- pylväiden tavoin kielten sekoittaminen pi- laa ikiaikaisen itämerensuomalaisen maise- man.
Synkimmissä visioissa turmeltu karja- lan kieli tekee lähtöään tuonilmaisiin: mah- tavan naapurikansan raskas hengitys on vuosikymmenten ajan leijunut ilmassa ku- vaan 3 tallentuneen syyshallan tavoin. Ve- näjän kielen kuura peittää hiljalleen alleen ikiaikaisen runon ja laulun maan.
Jatkuvan ja laajan kielten sekoittelun myötä karjalan kielen itämerensuomalai- seen rakenteeseen levittäytyy yhä uusia venäläisyyksiä karjalaisessa pihapiirissä rehottavien nokkosten tavoin (kuva 4).
Eräissä aiemmissa itämerensuomalais-
1 Väitöstilaisuudessa esitettiin kahdeksan diakuvaa.
venäläistä kielenvuorottelua käsitelleissä
tutkimuksissa on esitetty, että ainoa tapa
pelastaa, mitä vielä pelastettavissa on, on kirjaimellisesti radikaali kielenhuolto: ve- näjän rikkaruohojen _ niin uusien kuin suhteellisen vanhojenkin sellaisten _ ar- moton kitkeminen pois juurineen paitsi te- keillä olevasta standardikarjalasta myös karjalaisten puhekielestä.
Asian voi kuitenkin nähdä myös toisin.
Tarkastelkaamme lähemmin nokkosta.
Suomalaisina me miellämme nokkosen ni- menomaan rikkaruohoksi. Karjalaiskylissä nokkonen kuitenkin on vanhastaan yleisesti käytetty ruoanjatke, joka kuivattuna tuo tärkeän raudanlähteen talviseenkin ruoka- valioon. Nokkosen tavoin myös venäjästä karjalaan kielten sekoittumisen kautta siir- tyvistä ilmaisukeinoista monet tuovat jon- kin tärkeän lisän ihmisten väliseen kommu- nikointiin. Yksi tällaisista ilmaisukeinoista on DOC-rakenne,joka mahdollistaa kahden eri välttämättömyyden vivahteen _ dynaa- misen ja deonttisen nesessiivisyyden _ erottamisen toisistaan myös syntaktisen ra- kenteen tasolla. Monesti nimenomaan het- kittäinen turvautuminen venäjän kielen il- maisuvaroihin tekee karjalaiselle mahdol- liseksi ilmaista itseään koodilla, joka on pe- rustaltaan karjalaa; toinen vaihtoehto olisi tyytyä puhumaan yksikielistä venäjää.
Edelleen, kuten kuvasta 5 käy ilmi, pe- rinteiset elinkeinot ovat Karjalassa niin kuin muuallakin maailmassa mukautuneet nyky- ajan vaatimuksiin: omin käsin rakennettu- jen puuveneiden asemesta Karjalan kalas- tajat matkaavat kaukaisimmille apajilleen isomoottorisilla lasikuituveneillä. Kuva 6 puolestaan kertoo meille, että edes vuohet eivät Karjalassakaan enää syö puukauka- loista vaan monivärisistä muoviämpäreis-
tä.
Myös perinteisessä kylämaisemassa
uusi limittyy vanhaan: kuvassa 7 näkyvään vanhaan taloon onjo kauan sitten lisätty toi- nen kerros, ja uudisrakennuksia on aina noussut entisten asuinsijojen rinnalle. Sata- kunta vuotta sitten kuvassa näkyvä vanha talo oli uusi. Sadan vuoden kuluttua kukaan
ei enää muista, että viereinen, keltaiseksi maalattu talo on joskus erottunut kyläku- vasta nimenomaan uutuutensa vuoksi.
Sama koskee kieltä: lopulta vieras vaiku- tus, joka on tullut jäädäkseen, ei enää ero- tu omasta muuten kuin historiallisen kie- lentutkimuksen keinoin _ jos sittenkään.
Uusi ei todellakaan ole aina kaunista - ei maisemassa eikä kielessä. Kuvassa 8 etu- vasemmalla on varasto, jonka tuttavani
Jasha pykäisi pystyyn puutarhavälineiden- sä suojaksi metallilevyistä. Varasto on ar- mottoman ruma ja erottuu selvästi muusta rakennuskannasta. Mutta se on funktionaa- linen: se on tiivis, se ei mätäne kuten puu.
Se on myös taloudellinen: metalli ei puun tavoin vaadi tavoin pintakäsittelyä säilyäk- seen. Varasto ajaa asiansa. Eikä häiritse ai- nakaan Jashan silmää, ja ilmeisesti naapu- ritkin ovat siihen vuosien kuluessa tottu-
neet, koskapa sellaisia on rakennettu muual-
lekin. Myös venäjän ilmaisuvarojen käyt- töä karjalankielisessä puheessa voi lähestyä funktionaalisuudenja käytettävissä olevien resurssien tehokkaan hyödyntämisen näkö- kulmasta.
Kuva nostaa esiin toisenkin tärkeän sei- kan, joka on toistaiseksi jäänyt taka-alalle niin karjalan kielen kuin karjalais-venäläis- ten kielikontaktienkin tutkimuksessa, ni- mittäin sen kaikkein tärkeimmän eli elävät ihmiset: karjalan kielen ja venäjän luoteis-
murteiden puhujat. Aivan samoin kuin tätä kuvaa katsoessa pistää silmään joko vanha rakennuskanta tai tuo uusi metallilevyinen varasto, tutkija helposti näkee kielen maise- massa vain sitä, mitä haluaa löytää. Veik- kaan, ettei moni teistäkään huomannut aina- kaan heti, että keskellä kuvaa kävelee kylän- raittia pitkin punapukuinen nainen, joka tuo lehmiä kotiin lypsettäviksi. Ihminen huk- kuu maiseman hallitsemaan kuvaan. Kie- lenpuhuja tarpeineenja resursseineen unoh- tuu kielenpiirteiden tarkastelun taakse. Ja kuitenkin nimenomaan puhuj at, ihmiset, jotka käyttävät kieltä arkiseen kommuni- kointiin, ovat kaikkein tärkein edellytys niin minkä tahansa kielen säilymiselle kuin kie- len muutosten syntymiselle ja leviämisel- le. Ainoastaan sellainen kieli, jota vanhempi
polvi puhuu seuraavalle voi säilyä elinvoi- maisena. Ainoastaan sellainen kieli, jota käytetään luovasti, pystyy vastaamaan ajan haasteisiinja tyydyttämään täysin puhujien- sa kommunikaatiotarpeet.
Viime kädessä tutkimukseni tulokset todis- tavat karjalan kielen puhujien hienosta ky- vystä hyödyntää kaikkia ilmaisuvarojaanja taidosta tehdä vierasperäisestä omaa, tavalla tai toisella. Kunnioittamalla entistä enem- män karjalaisten kielellistä joustavuutta ja luovuutta ja lähestymällä karjalaisen kieli- yhteisön moninaisuutta entistä herrneneut- tisemmin ja entistä enemmän puhujien it- sensä näkökulmasta, voimme paitsi lisätä yleistä kielitieteellistä tietoa ehkäjopa vai- kuttaa välillisesti myös siihen, että karjalai- setjatkavat kielensä luovaa käyttöä tuleval- lakin vuosituhannella. l
ANNELI SARHIMAA Syntactic transfer, contact-induced change, and the evolution of bilingual mixed codes: Focus on Karelian-Russian language alternation. Helsinki: Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Yleisen kielitieteen laitos, PL 4 (Fabianinkatu 28), 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: anneli.sarhimaa @helsinki.fi
