1990-luvun kulttuurimaantiedettä näkymä

TERRA

102:

I

¹⁹⁹⁰

1990-luvun kulttuurimaantiedettä

PETER JACKSON (1989). Maps of Meaning. An In- troduction to Cultural Geography. London, Unwin Hyman. 213 s.

Rohkenen heti aluksi vaittàà, että London University Collegessa opettavan, sosiaalimaantieteilijänä tutuk- si tulleen Peter Jacksonin uusin

kirjan

ennakoi mo- nia viime aikoina ilmestyneitä teoksia selvemmin 1990- lukua

ja

kulttuurimaantieteessä esiinnousevia suunta- viivoja. Tâltä pohjalta tuntuukin ilmeiseltä, että se on välttämätön perusteos

ja

inspiraation lähde jokaisel- le, joka luennoi kulttuurimaantieteessâ ja haluaa hah- motella sen tulevaisuuden suuntaviivoja opetuksessaan

ja,/tai

tutkimuksessaan.

Englannissa ei kulttuurimaantiedettä ole perinteisesti juurikaan harrastettu

-

^toisin

^kuin

Pohjois-Ameri- kassa, jossa kulttuurimaantieteen ja kulttuuriantropo- logian lâheinen yhteys on luonut oman erityisen ^pe- rinteensä. Englantilaisen kulttuurimaantieteen omin- ta aluetta on tâhän mennessä ollut maisematutkimus,

jonka

esteettinen suuntaus on

jatkunut

192O-luvulla julkaistuista _Vaughan Cornishin

kirjoituksista

^1960- luvulla ilmestyneisiin klassisiin

-

niinikään University Collegessa toimineiden

-

David Lowenthalin ja Hugh Princen engiantilaista maisemaa koskeviin tutkimuk- siin. Jacksonin

kirjan

henkeâ lâhempänä ovat

-

^jos

nimenomaan halutaan etsiä hânen kirjalleen kulttuu- rimaantieteellisiã virikkeitä Englannista

-

^kuitenkin

Loughboroughissa työskentelevàn Dennis Cosgroven monet 1980-luvulla julkaistut tutkimukset, joissa hän on tulkinnut maiseman symbolisia ulottuvuuksia ja (ra- kennetussa) maisemassa piileskeleviä valtasuhteita

ja

vallan ilmentymiâ. Ehkåipä näitä lâhtökohtia selvem- min Jacksonin teoksen taustat voidaan kuitenkin

jäl- jittäâ

englantilaisen sosiaalimaantieteen traditioon, jonka perinteiset avainsanat eli kaupunki, sosiaalinen kerrostuneisuus

ja _rotu

esittäytyv¿it teoksen sivuilla uudessa muodossa: urban, class

ja

_racism

-

^kukin

näistä käsitteistä ilmentää, että sosiaalimaantieteilijät ovat yhä monipuolisemmin ottaneet vastaan englan- tilaisen yhteiskunnan alueellis-sosiaalisen polarisoitu- misen haasteet. Tämân polarisoitumisen mittakaava on kokonaan toinen

kuin

se, missä me hyvinvointi- Suomessa elâmme. Edellä mainittujen rinnalle avain- sanojen joukkoon

liittyy

myös sukupuoli sekä biolo- gisessa (sex. sexuality)

ja

työnjaollisessa (gender) yh- teydessään. Naisnâkökulman merkitys on ollut hyvin tãrkeä juuri englantilaisessa maantieteessä: IBG:ssa on jopa oma aktiivinen työryhmä naisnäkökulman

tutki- joille.

Behavioraalisen maantieteeseen

viittaavasta -

Downsin

ja

Stean Mops in

Minds

-teokseen assosioi- tuvasta

-

^nimestään

huolimatta

behavioraaliselle maantieteelle luonteenomainen teknissävyinen indivi- dualismi on arvioitavasta kirjasta kaukana. Jackson hakee teokselleen intellektuaalista perustaa lähinnä englantilaisen kulttuurintutkimuksen perinteestä: näin

lukija

saa tutustua yhtä hyvin Raymond Williamsin ia

CliÍford

Geertzin kuin Birminghamin nykykulttuu- rin tutkimusyksikön keskeisen vaikuttajan Stuart Høl-

Kirjallisuutta

- Litteratur

⁹³

/ln

ajatuksiin, joista Jackson ponnistaa runsaan ²⁰⁰ sivun löytöretkelleen. Vaikka em. kulttuurintutkimuk-

sen gurujen ja monien muidenkaan teoksessa esillä ole- vien tutkijoiden ajatuksista ei tuoda esille aluetutki- muksen kannalta oleellista uutta verrattuna vaikkapa

1980-luvun toisella puoliskolla Society and Space -leh- dessä ilmestyneeseen aineistoon, Jacksonin teksti on nautittavan luettavaa, ^yleensä jopa selvästi luettavam- paa kuin em. aikakauskirjassa ilmestyneiden spesiaali- artikkeleiden tekstit. Kirjan lukeminen tuntui yhta in- nostavalta kuin hyvän romaanin: sitâ ei malttanut lo- pettaa

kun oli

alkuun päässyt. En muista

milloin ja

minkä kirjan yhteydessä tämä tunne olisi ollut yhtä voi- makas. Tekstiâ lukiessa vastaan vyöryi jatkuvasti _nä- kökulmia,

joita

voisi hyvin soveltaa myös suomalai- sen kulttuurimaantieteen piirissä.

Jackson lähtee liikkeelle ajatuksesta, jonka _mukaan kulttuuri on aivan liian tärkeä ilmiö jätettäväksi

kult-

tuurimaantieteen spesialisteina itseään pitavien henki- löiden käsiteltäväksi. Hän haluaa laajentaa kulttuu- rikäsitettä samaan suuntaan kuin tilan luonteesta käyty keskustelu on 1980luvulla muotoutunut: Kulttuuri on nâhtävä spatiaalisesti konstituoituvana ilmiönä, ilmiö- nä, joka _rakentuu

ja

luodaan uudelleen ihmistoimin- noissa

- ^kulttuuri

ei siis ole maantieteilijälle vain

ir-

rallisia ihmistoiminnan fyysisiä tai henkisiä piirteitâ,

joita

voidaan viime kâdessä sijoittaa kartalle.

Traditionaalisen kulttuurimaantieteen oppisisaltöi- hin tiukasti pitâytyvalle

jo

Jacksonin

kirjan

sisällys- luettelo on perinteestä poikkeava: siirrytäänhän siellä sujuvasti C.O. Sauerin johtaman Berkeleyn koulun kri- tiikistä erilaisten kulttuurikäsitysten analyysiin, jossa tarkastellaan mm. antropologian perintöâ, kulturalis- mia

ja

kaupunkia, kulturalismia

ja

köyhyyttä, kult- tuurimaterialismia, kulttuuria

ja

yhteiskuntaa. Edel- leen Jackson hahmottelee eräänlaista materialistises- ta perinnöstä ammentavaa kulttuurimaantiedettâ. Var- sin laajassa

kulttuurin ja

ideologian suhteiden eritte- lyssä keskeisiä teemoja ovat mm. ideologian käsite, he- gemonia

ja

valta, vastarinnan

rituaalit,

territoriaali- nen toiminta, jne.

-

useimmat hyvin vähän esillä ol- leita teemoja maantieteen kannalta. Populaari- ja luok- kakulttuurien erittely

tuo

puolestaan esiin populaa-

rikulttuurin eri muotoja

tehokkaasti esimerkein

il-

lustroituna. Sukupuolen

ja

seksuaalisuuden maantie- teellisen roolin analyysi johdattaa puolestaan teemaan, josta 1980-luvun loppua kohden on käyty yhä lisään- tyvää keskustelua paitsi anglo-amerikkalaisen maan- tieteen suunnalla, myös pohjoismaisen maantieteen pii- rissâ. Edelleen tulevat teoksessa eritellyksi rasismi

ja

kielen maantieteellinen diskurssi. Ensiksi mainittu tar- kastelu jäljitt¿iä englantilaisen rasismin syntyä, sen eri- laisia muotoja

ja

myyttistä perustaa. Kielen maantie- de poikkeaa oleellisesti perinteisen kulttuurimaantie- teen ensisijassa typologisoivasta ja visualisoivasta (kar- tografisesta) otteesta: kielen roolia tulkitaan toimin- nan, diskurssien kautta.

Lopussa hahmotellaan ohjelmaa tulevaisuuden kult- tuurimaantieteelle. Jackson korostaa

kulttuurintutki-

Paasi, Anssi (1990). 1990-luvun kulttuurimaantiedettä. Terra 102:1, 93–94.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

94

Kirjallisuutta

-

^Litteratur

muksen hengessä tulkinnan merkitystä: t¿issä hän et- sii vaikutteita Clifford Geertzin antropologisesta me- todista, jonka mukaisesti antropologia on tulkitseva tieteenala, joka _etsii tarkoituksia (meanings), se ei ole kokeellinen, lainalaisuuksia etsivä disipliini.

Edellã

kirjoitettu

kuvaa selkeästi, että Jacksonin teoksesta on pitkä matka tyypillisten amerikkalaisten kulttuurimaantieteen oppikirjojen naturalismiin, jonka mukaisesti >kulttuuri> tulkitaan ennen muuta ihmis- toiminnan manifestaatioiksi, ihmisen fyysisiksi jäljiksi maisemassa

tai

ihmistoiminnan henkisiksi piirteiksi (kieli, uskonnot), jne.

TERRA 102:

I

¹⁹⁹⁰

Jacksonin

kirja

on innostava

ja

poikkeukseilinen- kin, koska se on luonteeltaan pohdiskeleva, uutta et-- sivä ja selvästi tulevaisuuteen suuntautunut. Päinvas- toin kuin monet teokset, se ei ole jo ilmestyessâän van- hentunut. On silti mahdollista, että ulkomainen kri-

tiikki

^ei ota sitä vastaan yhtä innostuneesti: syy on se, että vaikka maantieteen nâkökulmasta tarkastellen teos onkin uusia uria aukova, itse kulttuurintutkimuksen kannalta se on pikemminkin esittelevä

ja

_toteava.

ANSSI PAASI Maantieteen laitos, Oulun jliopisto