K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 9 . v s k . – 3 / 2 0 0 3
327 V Ä I T Ö K S I Ä
Kirjoituksia tietotekniikan taloustieteestä
1Mikko Mustonen VTT, DI, professori ma.
Helsingin kauppakorkeakoulu, kansantaloustieteen laitos
K
un surffaa Internetissä eli suomen kielellä samoilee verkossa, on todennäköistä, että sivun tarjoaa palvelinohjelma, josta sen käyttäjä ei ole maksanut mitään ja jonka ovat tehneet vapaa- ehtoiset saamatta siitä korvausta. Viime laske- misella maailman yli 100 miljoonasta julkises- ta nettipalvelimesta kaksi kolmannesta toimi Apachella, avoimella ohjelmalla. Suomalainen hoivayhteiskunnan tuotos Linus Torvalds as- karteli kotona kymmenkunta vuotta sitten.Liikkeelle lähti ”maailman suurimmaksi pro- jektiksi” kuvattu hanke, Linux. Nyt mahtimai- den – Saksan ja Kiinan – infrastruktuuria ra- kennetaan tällä ilmaisella talkootuotoksella.
Taloustiede sanoo, näin jo Arrownäki, että innovaatioon investoidaan vain jos tiedossa on tuottoja, jotka kattavat uponneet kulut. Inno- vaatiot ovat puolestaan talouden kasvun moot- tori. Tähän perustuu yhteiskunnan tuki paten- teille ja tekijänoikeuksille: sallitaan monopoli,
jotta innovoitaisiin. Taloustiede sanoo lisäksi, että hinnalla on merkitystä: ilmainen hyödyke tapaa syrjäyttää maksullisen. Mitä näemme- kään avoimissa ohjelmissa: innovaatiotyötä il- man tiedossa olevia tuottoja ja kaupallisia oh- jelmia menestyksellä kilpailemassa ilmaisten kanssa.
On sanottu että avointen ohjelmien ristirii- taisen kentän tutkimiseksi tarvitaan uusia nä- kökulmia: filosofisia, ’hakkerin etiikkaa’, sosio- logisia, kasvatustieteellisiä, jopa melkein teolo- gisia, jos avointen ohjelmien profeetan, Richard Stallmanin sanoja ottaa vakavasti. Vaikkakin poikkitieteellinen lähestyminen aiheeseen lie- nee hedelmällistä, sadat miljoonat päivittäiset avointen ohjelmien kuluttajat perustelevat sen, että tämä ilmiö saadaan taloustutkijoiden väli- neiden otteeseen, niin teorioina kuin vertailui- na todellisuuteen.
Avoimet ohjelmat tässä eivät viittaa tekniik- kaan vaan tarkoittavat seuraavia asioita: ohjel- man tekijät eivät saa työstään suoraa korvaus- ta, mutta yhteys henkilön ja hänen tuotoksen- sa välillä säilyy. Lopputulos on puolestaan maksutta kenen tahansa käytettävissä. Nämä
1 Lectio praecursoria Helsingin yliopistossa 14. maaliskuu- ta 2003 väitöskirjan ”Essays on the economics of Informa- tion and Communication Technologies: copyleft, networks and compatibility” tarkastustilaisuudessa.
328
V Ä I T Ö K S I Ä KAK 3 / 2003
ominaisuudet saa aikaan lisenssisopimus, jolla tekijänoikeuksia siirretään. Väitöskirjatyön ot- sikossakin esiintyvä kuvaava sana ”copyleft” – ikään kuin copyrightin vastakohdaksi – on eräs tällainen sopimus, epäilemättä tunnetuin. Li- säksi avoimille ohjelmointiprojekteille on omi- naista, että ne kehittyvät ennakoimattomasti.
Väitöskirjatyössäni oletetaan ensinnäkin, että avointen ohjelmien luonti on tieteente- koon verrattavaa. Mitkä sitten ovat tieteen kan- nustimet? No vaikkapa maine, apurahat, virat, parempi työpaikka muualla, kuten esimerkiksi Dasguptaja David(1994) ovat arvioineet. Rin- nakkainen selitys avointen ohjelmien luontiin on se, että tietotekniikan ammattilaiset laativat hajanaisena hankkeena ohjelmia omaan tarpee- seensa, kun markkinoilta ei löydy sopivaa.
Markkinoilla kuluttajat arvostavat maksullisia ja ilmaisia, osin toisensa korvaavia ohjelmia, mutta ottavat huomioon myös ohjelman käyt- töönotosta ja opettelusta koituvan vaivan.
Markkinat voivat olla valtavat kehitysjoukkoon nähden. Juuri avointen ohjelmien markkinoi- den tarkastelu on väitöskirjatyössä uutta tietoa, toki muutamat muutkin ovat pohtineet ohjel- moijien kannustimia.
Nyt voidaan ajatella mallia toimialasta, jol- la yritys – päätöksellään palkasta – saa osan ohjelmoijista palvelukseensa. Loput arvostavat enemmän avoimen ohjelman laatimista. Kun tuotos ja nimi pysyvät yhdessä, maineen myö- tä heille on tiedossa tulevia palkintoja. Syntyy kaksi ohjelmaa, maksullinen ja ilmainen. Mark- kinoilla kuluttajat arvottavat ne ja kun käyt- töönotto on helppoa, voittoaan maksimoiva yritys hinnoittelee niin, että jotkut kuluttajat valitsevat avoimen ohjelman. Jos käyttöönotto on raskasta, kuluttajat käyttävät vain kaupal- lista ohjelmaa. Mallin tulosten mukaan yritys voi olla markkinallaan jopa yksin, mutta avoi-
men ohjelman aiheuttama ’näkymätön’ kilpai- lu voi olla niin kovaa, että yrityksen ei kannata ryhtyä kehityshankkeeseen – ”kenttä” jää avoi- melle ohjelmalle. Näin on käynytkin. Tällöin mainittu omaan tarpeeseen kehittäminen on osuva tarkastelu. Ohjelmoijat eivät ole kiinnos- tuneita avoimen ohjelman menestyksestä ku- luttajamarkkinoilla. Niinpä kuluttajat eivät kenties tiedä, että on olemassa avoin ohjelma.
Osoitan, että silloin on yhteiskunnan etu ker- toa siitä, sillä hyvinvointi kasvaa. Näinpä esi- merkiksi Kiinassa toimitaan.
Aiemmin mainitun lisäksi avointen ohjel- mien markkinoilla esiintyy muutakin taloustie- teen kannalta erikoista: yritykset tukevat avoi- mia ohjelmointiprojekteja, jopa silloin kun lop- putulos kilpailee yrityksen oman tuotteen kans- sa. Avoimen ohjelmointiprojektin, kuten tie- teenkin, eräs piirre on ennakoimattomuus. Toi- saalta monilla ohjelmamarkkinoilla yhteensopi- vuus on arvokasta. Kuluttajat saattavat arvos- taa yhteensopivuutta kilpailevienkin tuotteiden välillä paljon. Yritysten kannattaa sovittaa tuot- teensa samanlaisiksi, vaikka se merkitsee kil- pailun kiristymistä. Toisen esseen mallissa yri- tykselle on kannattavaa tukea avointa projek- tia (epävarman matkimisen sijaan) ja siten oh- jailla se luomaan yhteensopiva ohjelma. Tämä tulos pätee silloin, kun avoin ohjelmointiryh- mä on suuri, mutta kuluttajien verkkoarvostus matala.
Voidaan myös ajatella, että yhteiskunta standardoi tuotealueen. Tällöin yhteensopi- vuus syntyy itsestään. Vastoin yleistä käsitystä standardointi ei yllättäen välttämättä lisääkään hyvinvointia, kun avoin ohjelmointiryhmä on pieni ja verkkoarvostus puolestaan korkea.
Yhteiskunta, esimerkiksi tieteen alueella, tukee avointen ohjelmien käyttöä, vaikkapa tiedon liikkuvuuden lisäämiseksi. Tuki kasvattaa avoi-
329 M i k k o M u s t o n e n
men ohjelman ohjelmointiryhmää. Jälleen, vas- toin ensiajatusta, tämä muutos ei suinkaan aina lisää yhteiskunnan hyvinvointia.
Edellisessä tarkastelussa yhteensopivuus tarkoitti yhteensopivuutta eri yritysten tuottei- den välillä. Yhteensopivuus voi olla myös sa- man tuotteen tuotesukupolvien välistä. Tällai- nen ominaisuus voi olla tärkeä monista osista koostuvassa mutkikkaassa järjestelmässä, kuten vaikkapa pankin tosiaikainen tilipalvelu. Jo kahdeksankymmentäluvulta on tutkimustulok- sia, joiden mukaan keskusyksikön toimittajan vaihto johti laitteen hintaan nähden moninker- taiseen ohjelmien muutosten, konversion, kus- tannukseen. Nykyään järjestelmiin on kumuloi- tunut valtava määrä sovelluksia, joiden muun- taminen voi olla hyvin kallista.
Mallissa oletetaan, että ostajat seuraavat nykytoimittajansa tuotekehitystä muodostaak- seen arvion tulevasta yhteensopivuudesta. Käy- tännössä on nähty, vaikkapa Hewlett-Packar- din minitietokoneiden kohdalla, että kun tuo- tetta ei kehitetty, ostajat siirtyivät nopeasti muualle, vaikka laitteilla sinänsä oli käyttöä.
Yritykset voivat sukupolvien yhteensopivuut- ta kehittäessään hyödyntää tätä tuotemarkki- noiden piirrettä. Ne näkevät yhteensopivuuden strategisen kilpailun välineenä. Yritykset halua- vat myös julkisuutta kehityshankkeilleen jotta ostajat osaisivat arvioida yhteensopivuutta.
Ajatellaan kahden yrityksen hallitsemaa mark- kinaa. Ne investoivat tuotekehitykseen, joka parantaa tulevan sukupolven tuotteen yhteen- sopivuutta nykyisen kanssa. Tätä puolestaan ostajat arvostavat. Koska investointi on peruut- tamaton, yritykset voivat parantaa asemaansa kilpailussa suurella investoinnilla. Päädytään Nash-tasapainoon: parhaisiin ratkaisuihin an- nettuna muiden ratkaisut. Verrattuna siis yh- teiskunnan kannalta parhaaseen tuotekehitys-
päätökseen, kilpailevat yritykset sijoittavat lii- an vähän tuotekehitykseen. Yhteiskunnan hy- vinvointi lisääntyy, jos yritysten annetaan har- rastaa yhteistyötä tuotekehityksessä. Tällöin yhteensopivuuden taso kuitenkin laskee.
Viimeisen esseen laajemmassa tarkastelus- sa oletetaan, että yritysten tiedot tuotantokus- tannuksista eroavat. Toisella on, vaikkapa oman osavalmistuksen takia, täysi tieto. Toinen taas on epävarma kilpailijan kustannuksista.
Syntyy tilaisuus viestittämiseen, signalointiin:
matalan kustannuksen yrityksen kannattaa si- joittaa paljon tuotekehitykseen. Epävarma yri- tys voi kilpailijansa panoksesta päätellä sen kustannustason. Osoitan, että epävarmuus joh- taa korkeaan tuotekehityspanokseen. Lisäksi, jos tuotekehitys on kallista, sitä harrastetaan melkeinpä pelkästään, jotta vaikutettaisiin kil- pailijaan. Osoitan myös, että jos on olemassa luotettu osapuoli, yritykset haluaisivat vaihtaa kustannustietoja ja vieläpä mahdollisimman ai- kaisin.
Väitöskirjatyössäni tutkitaan tietotekniikan maailmaa. Osin taustani takia, mutta tärkein syy onkin tullut jo esille: avointen ohjelmien vaikutukset kuluttaja-markkinoihin ovat mer- kittävät. Tämän takia syntyy jatkuvasti uusia, esimerkiksi yritysten ja ohjelmointiryhmien yhteishankkeisiin sopivia lisenssisopimuksia (esim. copymiddle). Lakimiesten mielikuvitus on rajaton ja uutta tutkittavaa riittää. Toimin- tamallia, joka liittyy avoimiin ohjelmiin, harras- tetaan yhä laajemmin muuallakin: New Scien- tist kokeilee avointa lehteä – jokainen voi an- taa panoksen ja kaikki saavat tuloksen käyt- töönsä. Työn alla on myös avoin taloustieteen kurssi ja sen materiaali. Näissä esimerkeissä
’omaan tarpeeseen’ luonti on tärkeä kannustin, mutta niilläkin voi olla melkoisia vaikutuksia kuluttajamarkkinoihin.
330
V Ä I T Ö K S I Ä KAK 3 / 2003
Lopuksi, kun yrittää vastata, niin uusia kysy- myksiä nousee: Työssä ennustetaan, että jopa markkinallaan yksin toimiva yritys voi olla ’nä- kymättömän’ kilpailun kourissa, vaikka se ei markkinatutkimuksissa näy. Nehän mittaavat euroja! Kysymys kuuluukin: miten selvittää tä- män uudella tavalla ’harmaan’ talouden mitta?
Miten kilpailuviranomainen saa oikean kuvan markkinasta? Apache sattui olemaan verkossa ja siksi helppo selvittää – ohjelma kysyy palve- limilta! Siksi kerroin sen lukuja – esimerkiksi Linuxista ei paljoa tiedetä. Onko käyttäjiä 5,
11 vai 21 miljoonaa? Copyleft on sopimus te- kijänoikeudesta – yhteiskunnan kannalta usein hyödyllinen, kuten edellä mainittiin. Voikin kysyä: kuka ja miten tällaisesta tekijänoikeu- desta huolehtii, avoimet projektit itse kun ovat löyhiä ja köyhiä?
Kirjallisuus
Dasgupta, P. ja P. David (1994): ”Towards A New Economics of Science”. Research Policy 23. 487–
521.
