330
AIKUISKASVATUS 4/98T
ietoyhteiskuntakeskustelua leimaa tavaton innostumi- nen uudesta teknologiasta. Kes- kustelussa on vahvasti sarjaku- vien gee whizz eli voi hurja -il- miön piirteitä: innostuminen pe- rustuu ennen muuta teknologi- an uutuusarvoon. Tämä koskee myös suomalaista koulutus- kenttää ja opetushallintoa.Jussi T. Koski kirjoittaa tieto- yhteiskuntakehityksen ulottu- vuuksista ja vaikutuksista kriit- tisesti laajan materiaalin pohjal- ta. Hän osoittaa poleemisesti ja kärjistäenkin, että kehitys tukee joitakin arvoja ja rakenteita ja on uhka joillekin toisille. Hän käy ajateltua keskustelua eturivin tie- toyhteiskuntatutkijoiden kanssa.
Koski esittelee mm. Michael Marienin käsityksiä tietoyhteis- kunnan tulevaisuudesta. Marien ei pidä lainkaan selvänä, että ke- hityksen myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä vaikutuksia mer- kittävämpiä. Marienin top ten - lista tietoyhteiskunnan kirouk- sista huipentuu informaation liikatarjontaan. Lähes yhtä paho- ja ongelmia ovat demokratiaan, työllisyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät vaikutukset.
M
yös Koski pitää informaa tion ylitarjontaa tieto- yhteiskuntakehityksen vaikeim- pana ongelmana. Näin pitänee tulkita infoähky-sanan valinta kirjan nimeksi. Tällaista tärkeys- järjestystä voi perustellusti myös arvostella, mutta infoähkyn problematiikka on joka tapauk- sessa hyvin kiinnostava. On help- po yhtyä Kosken näkemykseen, että infoähky on yksi aikamme vähiten tutkituista ongelmista.Infoähkyongelman takana on informaation kasvava tarjonta.
Sekä työssä että vapaa-aikanam- me meidän on kohdattava ja kä- siteltävä enenevä määrä infor- maatiota. Henkilökohtainen ja ammatillinen selviytymisemme riippuu kyvystämme käsitellä in- formaatiota. Kamppailu kasva- van tietotulvan kanssa aiheuttaa stressiä, tyytymättömyyttä ja uupumusta työssä ja jopa fyysis- tä pahoinvointia.
Infoähkyongelma kohtaa eri vä- estöryhmiä eri tavoin. Tilanne on samanlainen kuin fysiologisen ähkyn suhteen: toiset ähkyvät, toiset elävät puutteessa. Koski kuvaa ongelmaa mm. opetuksen, yliopistojen, yritystoiminnan, hallinnon ja politiikan maail- moissa. Erityisesti liikutaan tieto- työn sankareiden arkipäivässä.
Kenties juuri tästä syystä info- ähky näyttäytyy Koskelle esimer- kiksi syrjäytymistä tärkeämpänä.
Eroista huolimatta tietoyhteis- kunnan ihmisen jokapäiväinen kokemus muistuttaa - kuten Kos- ki sattuvasti kuvaa - maalaispo- jan vierailua British Libraryssa:
hyllykilometrittäin informaatio- ta yllä, alla ja sivuilla - minä tah- don äidin luokse kotiin! Infor- maatiosta on mahdollista si- säistää vähemmän ja vähemmän.
Koski kuvaa infoähkyongelmaa mm. lainaamalla David Lewisiä, jonka mukaan informaatiouu- pumus saattaa tietotöissä johtaa analyysiparalyysiin, kyvyttömyy- teen tehdä päätöksiä. Infoähky johtaa usein myös helppoihin tiedollisiin ratkaisuihin, joissa maailman monimutkaisuus sul- jetaan ajattelun ulkopuolelle.
Paavo Haavikko kuvaa asiaa iro- nisesti: “Suomi on jo suuresti ottaen melko pitkälti tiedollisen barbarian yhteiskunta, kirjaton ja karjaton. - 35 % ihmisistä us- koo ufoihin, 32 % henkiparan- nukseen ja 24 % jälleensynty- miseen. - Horoskooppeihin us- koo tai niitä pitää todennäköi- senä, yhteenkirjoitettuna, 32 % opiskelijoista. Tietoyhteiskunnan väki alkaa olla koossa.”
K
oski esittää kuuden kohdan infoähkyehkäisyohjelman.Henkilökohtaisen ensiavun mah- dollisuutena jää mieleen Warren Bennisin “rasvaton lukudieetti”, joka perustuu informaatiolähtei- den tarkkaan säännöstelyyn.
Infoähky ja tietoyhteiskunnan muut vaikutukset
tietotyön sankareiden haasteina
Jussi T. Koski: Infoähky ja Jussi T. Koski: Infoähky jaJussi T. Koski: Infoähky ja Jussi T. Koski: Infoähky jaJussi T. Koski: Infoähky ja muita kirjoituksia oppimi- muita kirjoituksia oppimi-muita kirjoituksia oppimi- muita kirjoituksia oppimi-muita kirjoituksia oppimi- sesta, organisaatiosta ja sesta, organisaatiosta jasesta, organisaatiosta ja sesta, organisaatiosta jasesta, organisaatiosta ja tietoyhteiskunnasta.
tietoyhteiskunnasta.tietoyhteiskunnasta.
tietoyhteiskunnasta.tietoyhteiskunnasta.
Gummerus 1998 Gummerus 1998Gummerus 1998 Gummerus 1998Gummerus 1998
UUTTA KIRJALLISUUTTA
AIKUISKASVATUS 4/98
331
Päivittäin saa lukea vain yhden sanomalehden, ja sunnuntain paksuista lehdistä varoitetaan erikseen. Viikottain saa seurata yhtä uutisaikakauslehteä. Ideoi- ta ja kulttuuria pitää ylipäätänsä nauttia kohtuullisesti.
Parhaana tapana ehkäistä ja hoi- taa infoähkyä Koski pitää laadu- kasta oppimista. Siihen kuuluu, että tietoa käsitellään “etsimistä, järjestämistä ja käsittelemistä kuvaavana verbinä”, ei omista- misen substantiivina. Kosken keskustelukumppanien Reijo Raivolan ja Martti Vuorensyrjän mukaan osaaminen ei ole tietoa päätetilana, vaan aktiivista tietä- mistä, jossa yhdistyvät tiedon si- sältö ja sen soveltaminen. Gianni Vattimo taas tiivistää laadukkaan oppimisen haasteet infoähkyn kannalta melko rajulla tavalla:
“kaoottisessa postmodernissa ti- lanteessa yksilöstä tulee joko tul- kitseva subjekti tai hän tuhou- tuu”.
Koskikin kasaa oppimisen ja opetustyön ylle runsaasti haastei- ta ja paineita. Liiallisilta tuntu- vat odotukset aiheuttavat kou- lutusalalla helposti lisää ähkyä.
Lohdutusta tuo ehkäisyohjelman kuudes kohta. Sen mukaan ra- hoittuminen, keskittyminen ja kiireen katkaiseminen ovat tär- keitä infoähkyn parannuskei- noja. Tähän liittyy tarve ja oike- us laiskotella ja sen taito. Mie- lestäni tämä kohta on yhtä tär- keä kuin laadukas oppiminen.
K
oski kirjoittaa mielenkiintoi- sesti luovuudesta ja erityises- ti luovan ihmisen ominaisuuksis- ta ja elämästä. Esitys pohjautuu lähinnä Mihaly Csikszentmi- halyin tutkimusten tuloksiin. Ne ovat jääneet suomalaisessa kes-kustelussa tähän asti varsin vä- hälle huomiolle.
Kirjallisuuden ja omien havain- tojemme perusteella meille on syntynyt kaavamaisia käsityksiä luovista (isolla L:llä) ihmisistä.
Yleistykset menevät usein pahasti metsään. Csikszentmihalyin mu- kaan luova ihminen on moni- ulotteinen. Luovassa ihmisessä on näennäisesti hyvinkin vastak- kaisia piirteitä ja käyttäytymis- malleja, dynaamisia jännitteitä, joita Koski kuvaa. Kuvaus on arvokas ajateltaessa sitä, miten luovan toiminnan edellytykset pitää ottaa huomioon organisaa- tion ja työkäytäntöjen kehittämi- sestä päätettäessä.
Koski tuo esille Csikszentmi- halyin tutkimusten päätuloksena sen, ettei erikoistuminen synny- tä luovuutta. Kapea erikoistumi- nen “ei ole ainoastaan pahaksi sielullemme, vaan se myöskin es- tää kulttuuriamme rikastuttavien luovien kontribuutioiden toden- näköisyyttä”. Tämän valossa sekä tutkimuksessa että käytän- nön asiantuntijatehtävissä par- haillaan tapahtuva kehitys on hyvin ongelmallinen.
K
oski käsittelee myös suoma- laisen sivistyksen näkymiä.Hän tuo esille opetusministeriön tutkimuksen Sivistyksen tulevai- suusbarometri 1997 tulosten ris- tiriitaisuuden. Tutkimuksessa haastatellut asiantuntijat pitävät yhtäältä tietoyhteiskuntakehi- tyksen keskeisenä piirteenä me- nestyjien ja putoajien välisen eron kärjistymistä. Toisaalta he uskovat, että elinikäinen oppimi- nen toteutuu lähivuosina aidosti eikä jää eliitin yksinoikeudeksi.
Koski ei sano, kumpaan tulok-
seen hän luottaa, vaan tyytyy toi- vomaan, että tulosten ristiriita huomataan. Minusta tässä on enemmän aihetta huoleen kuin optimismiin.
Barometri kertoo myös sivistyk- sen itseisarvon heikkenemisestä.
Bildung-traditio tekee tilaa tie- don välinearvolle, antaa periksi kaikkialle tunkeutuville taloudel- lisille tarpeille. Koski tyytyy kir- joittamaan, että tradition “ei kuitenkaan pitäisi päästä täysin kuolemaan kulttuuristamme”.
Tässä voi rivien välissä nähdä jopa luovuttamisen henkeä.
K
oski kirjoittaa hallinnon ja tutkimuksen vuorovaiku- tuksen ongelmista. Vuorovaiku- tuksen edistämiseksi kummankin osapuolen tulisi olla valmiita uu- distamaan kulttuuriaan ja käy- täntöjään. Tutkijoille hän esittää muutoksia erityisesti kirjoittami- sen ja raportoinnin tapaan.Tältä osin Kosken teksti kelpaa pohjaksi koulutuksen ja tutki- muksen väliselle keskustelulle. Ja mikä tärkeintä: teksti kelpaa esi- merkiksi siitä, millaisia mahdol- lisuuksia tutkijoilla on uudistet- taessa kirjoittamisen tapaa. Teks- tissä yhdistyvät perinteinen tieto- kirjoittaminen, essee ja polemiik- ki. Erikseen on mainittava selkeä yleiskielisyys ja vetävä otsikoin- ti.
