Asiantuntijayhteistyöhön kouluttaminen:
Pelastuslaitoksen ja kotihoidon yhteiskotikäynnit
Juuso Punnonen
OPINNÄYTETYÖ Toukokuu 2020 Insinööri, ylempi AMK
Teknologiaosaamisen johtaminen
TIIVISTELMÄ
Tampereen ammattikorkeakoulu Insinööri, ylempi AMK
Teknologiaosaamisen johtaminen PUNNONEN JUUSO:
Asiantuntijayhteistyöhön kouluttaminen:
Pelastuslaitoksen ja kotihoidon yhteiskotikäynnit Opinnäytetyö 86 sivua, joista liitteitä 34 sivua Toukokuu 2020
Suomen väestö ikääntyy, eli iäkkäitä on tulevaisuudessa muuhun väestöön verrattuna enemmän. Tämä tarkoittaa, että ikääntyneille tyypilliset onnettomuudet ja tapaturmat mahdollisesti lisääntyvät. Etelä-Karjalan pelastuslaitos pyrkii ennakoimaan tätä kehitystä yhteistyössä kotihoidon kanssa järjestetyillä yhteiskäynneillä. Toimintaa tuotetaan, jotta iäkkäät voivat asua mahdollisimman pitkään turvallisesti kotonaan. Kotona asuminen on sekä iäkkäiden oma että sosiaali- ja terveyspiirin tahtotila. Pelastuslaitoksen osalta käynnit Etelä-Karjalassa suorittivat palomiehet, ja kokeilukäyntien aikana havaittiin tarve koulutusjärjestelmälle, joka kattaa pelastuslaitoksen ja kotihoidon henkilöstön. Tavoitteena oli tuottaa koulutusjärjestelmä molemmille toimijoille.
Opinnäytetyön tarkoitus oli löytää hyvät koulutusmetodit tuotettuun toimintaan.
Lisäksi tarkoitus oli havaita ongelmakohdat järjestetyssä perehdytyksessä sekä työssä, ja korjata ne. Kirjallisuuskatsauksella selvitettiin koulutuksen pohja ja periaatteet. Tämän jälkeen tehtiin haastattelu kokeilussa mukana olleille kolmelle palomiehelle sekä heidän esimiehelleen sekä kysely kokeilussa mukana olleille kolmelletoista kotihoidon hoitajalle. Näillä pyrittiin kartoittamaan koulutuksen ja yhteistyön ongelmakohdat. Haastattelu oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka suoritettiin ryhmähaastatteluna. Kysely oli internetpohjainen ja kysymykset olivat avoimia. Haastattelussa ja kyselyssä tehtiin ristikyselyä, eli kummaltakin toimijalta kysyttiin omat kehitystarpeet sekä heidän näkemyksensä toisen toimijan kehitystarpeiksi.
Opinnäytetyön tuloksena tuotettiin koulutusmateriaalit molemmille toimijoille yhteiskäynneistä. Pelastuslaitoksen osio on pidempi, koska perehdytettävää on suhteessa enemmän henkilöstön toimiessa normaalia toimintaympäristöään
laajemmassa kokonaisuudessa. Pelastuslaitoksen materiaali on suunnattu palomiehille, koska palomiehet olivat Etelä-Karjalan kokeiluryhmä ja samalla heitä voidaan perehdyttää mahdollisiin tuleviin tehtäviin työurasuunnittelussa, mikäli he alkavat painottua ennalta ehkäisevään toimintaan. Palomiesten osiossa on myös suunniteltu 1-2 viikon päästä koulutuksesta pidettävä palaveripäivä omalla ryhmällä, missä käsitellään hankalia tilanteita ja käydään yhdessä läpi epäselviä toimintatapoja ja etsitään niihin ratkaisuja. Molempien toimijoiden materiaaleissa on ohjeita kouluttajalle.
Koulutusmateriaali on suunnattu Etelä-Karjalan alueelle, mutta se on tehty muokattavaksi myös muille alueille. Materiaalia voidaan soveltaa myös esimerkiksi palotarkastajien perehdytykseen, mikäli pelastuslaitos päättää soveltaa heitä sosiaali- ja terveyshuollon kanssa tuotetuilla yhteiskäynneillä.
Koska haastattelun perusteella suunnitelmalliselle koulutusmateriaalille oli tarvetta, voi tämä materiaali johtaa motivoituneempaan työntekijään ja parempaan työn tulokseen. Jatkokehityksenä voitaisiin tarkastella, kuinka koulutusmateriaali on vaikuttanut tehtävien suorittamiseen ja sitä voitaisiin edelleen kehittää vastausten perusteella.
Asiasanat: aikuiskoulutus, asiantuntijayhteistyö, kotihoito, pelastuslaitos
ABSTRACT
Tampereen ammattikorkeakoulu
Tampere University of Applied Sciences Engineering, Masters Programme Technology leadership
PUNNONEN JUUSO:
Education for specialist cooperation
Rescue services’ and domiciliary care’s joint visits Bachelor's thesis 86 pages, appendices 34 pages May 2020
The Finnish population is getting older which means that there are more elderly people in the future. This possibly leads to greater risk of accidents that occur on elderly population living in home environment. South Karelian rescue services tackles this kind of trend with domiciliary care by producing joint visits to elderly people’s homes. The main focus is to make the home safe enough for the resi- dent to live there even they need help on everyday tasks. Usually elderly people have the will to live at home as long as possible. This is the intention of the social and health service as well. As a result of development, the Rescue Department of South Karelia and South Karelia Social and Health Care District (Eksote) or- ganized a joint visit service in which both the safety and wellbeing aspects of living are being evaluated by these two organizations simultaneously. After the test visits on 2018 found out that a new kind of guidance of personnel was needed for both operators at the visits. The main objective of the thesis was to produce instructional material for rescue services and domiciliary care.
The goal was to find best educational methods for the produced safety and well- being -hybrid service. Another goal was to find the shortcomings of the previous instructions and the problems on the visits and to fix them. Literature survey was used to create the educational basis. The firefighters who were used at the joint visits were interviewed with an open questionnaire theme interview. Internet based survey was used for the domiciliary care’s personnel who operated on the test visits. These surveys were used to find the problems of the previous visits and instructions. The interview was held for three firefighters and their superior as a group interview. The Internet survey was sent for 13 people and the answer was received from six. Cross-questioning was used on both surveys to find what
kind of development needs both operators noticed on each other while on the joint visits.
The product of the thesis was instructional material to educate the operators for joint visits to elderly people’s homes. The part for rescue services was more com- prehensive because the personnel work outside of their normal work environment and the quality of the actions on the site are different to their usual work. The material for rescue services were made for firefighters because they were the test group. When a firefighter is educated for joint visits they are also more oriented for risk prevention because this will be more essential part of their work in future.
For firefighters there is planned a team meeting in first two weeks. The team meeting is held to discuss about the problems and cases that they have encoun- tered on the new task. Both materials have guidelines for the instructors.
The educational material is made for the use of South Karelia but it can be easily modified to be used by other regions as well. The produced material can be used to orientate fire inspectors or other relevant personnel of rescue department for joint visits when needed. Thorough instructions might lead to better-motivated personnel and better results at the tasks. The need for thorough instructions came up on the surveys, which were made for this thesis. As a development for this thesis, a survey about how effective the produced instruction system is, could be done. And from there the materials could be improved further.
Key words: andragogy, domiciliary care, education, rescue services, hybrid ser- vices
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 8
2 KEHITYSTYÖN VIITEKEHYS ... 10
2.2.Väestön ikärakenne Suomessa ja Etelä-Karjalassa ... 10
2.3.Etelä-Karjalan pelastustoimen ja EKSOTEn strategiat ... 12
2.4.KAT-hanke ... 14
3 TUTKIMUSONGELMA ... 17
4 KEHITTÄMISTYÖN TEOREETTINEN TAUSTA ... 18
5 AIEMMAT YHTEISTOIMINTAKOKEILUT ... 32
4.1 Pelastaja-ensihoitaja-hybridiyksikkö ... 32
4.2 Aikaisempi pelastuslaitoksen ja kotihoidon yhteiskäyntikokeilu ... 32
5.1.Asiakkaiden kokemukset yhteiskäynneistä ... 33
6 TOIMINTAMALLIN TAVOITELTU HYÖTY ... 35
6.1.Riskikohteisiin fokusoituminen ... 35
6.2.Asiakkaiden monipuolinen palvelu ... 35
6.3.Palomiesten työurakehitys ... 36
7 KEHITYSTYÖN MENETELMÄT JA TULOKSET ... 38
7.1 Haastattelututkimus ... 38
7.2 Kyselytutkimus ... 42
8 POHDINTA ... 45
LÄHTEET ... 48
LIITTEET ... 52
Liite 1. Haastattelun lomake ... 52
Liite 2. Kotihoidon kyselyn vastaukset ... 53
Liite 3. Yhteiskäynnit pelastuslaitos PP... 56
Liite 4. Yhteiskäynnit kotihoito PP ... 75
LYHENTEET JA TERMIT
EKSOTE Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, ensihoito- ja kotihoitopalvelun tuottaja Etelä-Karjalassa
ELY-keskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Ensihoito Ambulanssilla tuotettu, pääasiassa kiireellinen, hälytysajona suoritettu terveyspalvelu
Hybridiyksikkö Kahden hengen yksikkö, joka koostuu ajoneuvosta, yhdestä pelastuslaitoksen ja yhdestä EKSOTEn henkilöstä. Yksikkö pystyy tarjoamaan kummankin toimijan palveluita
KAT-hanke Kotona asumisen turvallisuus hanke RiPe-ryhmä Riskienhallinta ja pelastustoiminta-ryhmä
Riskienhallinta Pelastuslaitoksen onnettomuuksien ennalta ehkäisyn organisaatio-osa
Pelastustoiminta Pelastuslaitoksen kiireellisen toiminnan organisaatio- osa
1 JOHDANTO
Pelastuslaki määrittää pelastustoimen tehtäväksi ohjata, valvoa ja neuvoa ihmisten, yritysten ja yhteisöjen velvollisuutta ehkäistä tulipaloja ja muita onnettomuuksia sekä varautua niihin ja rajoittaa onnettomuuksien seurauksia (Pelastuslaki §2). Tätä lakia on perinteisesti noudatettu määräaikaisten palotarkastusten muodossa. Palotarkastus voidaan tehdä myös ilmoituksen perusteella, mikäli rakennuksessa havaitaan ilmeinen onnettomuusriski (Pelastuslaki §42). Etelä-Karjalan pelastuslaitos on kehittänyt yhteistyössä Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (EKSOTE) kanssa KAT- eli kotona asumisen turvallisuus -toimintamallin, jossa kehitetään ennakoivaa asumisturvallisuutta erityisesti iäkkäille ja kotihoidon piiriin kuuluville iäkkäille asukkaille.
Toimintamalliin kuuluu kehitetty pelastusviranomaisen ja sote-toimijan välinen yhteiskäynti, jonka tavoitteena on arvioida ja ennalta estää yhdessä iäkkäiden asumisen onnettomuuksia. Yhteiskäynti on osa ns. hybridipalvelutoimintaa, jossa tavoitteena on tuottaa ratkaisuja monen toimialan asiantuntemusta yhdistämällä toiminnan vaikuttavuuden parantamiseksi.
Yhteiskäynnit ovat kokeiluasteella ja tämän opinnäytetyön tarkoitus on kehittää kokeilujen perusteella pelastuslaitoksen tuottama koulutusmalli ja -materiaali edellä mainittuihin tilanteisiin ja testata sitä. Tarkoituksena on tuottaa materiaali pelastuslaitoksen oman henkilöstön ja EKSOTEn henkilöstön perehdyttämiseksi ja toimintamallin tehostamiseksi pelastustoimen näkökulmasta.
Tavoitteena on parantaa pelastuslaitoksen henkilöstön valmiuksia yhteiskäynneillä sekä tehostaa yhteiskäyntien hyötyä toimenpiteiden suhteen.
Tavoitetta pyrin toteuttamaan yhtenäisellä ja selkeällä koulutusjärjestelmällä, johon sisältyy koulutusmateriaali ja suositus miten se käydään läpi. Taustalla on tavoite parantaa iäkkäiden ihmisten kotona asumisen turvallisuutta pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhoitosektorin yhteistyön keinoin.
Opinnäytteen aiheen rajaus on maantieteellisesti Etelä-Karjala ja toimialalta pelastuslaitoksen antama koulutus. Koulutusta annetaan pelastuslaitoksen henkilöstölle, joka toimii yhteiskäynneillä sekä EKSOTEn kotihoitohenkilöstölle.
EKSOTElle annettava koulutus tuotetaan koulutusmateriaalin muodossa.
Opinnäytetyön tuottama koulutus EKSOTElle on rajattu pelastuslaitoksen toimintaan ja niihin huomioihin yhteiskäynneillä.
2 KEHITYSTYÖN VIITEKEHYS
Viitekehys opinnäytetyölle ja sen tuottamalle kehitystyölle tulevat lakiperustasta.
Lisäksi viitekehykseen kuuluu kahden käsiteltävän toimijan strategiat, onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelma sekä väestökehityksen ennusteet, jotka vaikuttavat toimintaympäristöön ja yhteiskunnallisten organisaatioiden toimintaan. Kehitystyö toteutuu osana KAT-toimintamallia, joka kuvataan kappaleen lopuksi.
2.1 Lait onnettomuuksien ehkäisytyössä
Onnettomuuksien ehkäisy on pelastuslaissa painotettu tehtävä. Pelastuslain (2011) tavoitteeksi on määritetty ihmisten turvallisuuden parantaminen ja onnettomuuksien vähentäminen. 2 pykälässä ihmisiä ja alueen toimijoita velvoitetaan ehkäisemään, varautumaan ja rajoittamaan onnettomuuksia.
Pelastustoimen viranomaisen tehtävänä on ohjata, neuvoa ja valvoa edellä mainittuja tahoja näissä velvollisuuksissa. (Pelastuslaki, 2011.)
Lisäksi pelastuslain (2011) pykälässä 42 määrätään pelastustoimen yhteistyöstä muiden viranomaisten ja julkisyhteisöjen kanssa onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Pelastuslaitokselle tulee ilmoittaa salassapitovelvollisuuksien estämättä, mikäli rakennuksessa tai muussa kohteessa havaitaan onnettomuusriski. Pelastuslaitoksen on puolestaan alettava toimia oman velvollisuutensa mukaan onnettomuuden ehkäisemiseksi §78 mukaisesti tekemällä valvontatoimenpide ja §27 mukaisesti ohjaamalla ja neuvomalla vastuullista tahoa. Pelastuslaitos voi §9 mukaisesti vaatia toimenpiteitä rakennuksen omistajalta tai haltijalta tulipalon syttymisriskin vähentämiseksi ja vaaratilanteessa poistumisen mahdollistamiseksi. (Pelastuslaki, 2011.)
2.2. Väestön ikärakenne Suomessa ja Etelä-Karjalassa
Tilastokeskuksen väestön ikäluokkien ennusteesta (Taulukko 1.) näkee, että Suomen väestön ikärakenne painottuu ennusteen mukaan yhä enenevissä määrin yli 65-vuotiaisiin. Tämä tarkoittaa, että työikäisiä ja lapsia on suhteessa
eläke- ja ikäihmisiin vähemmän. Ikäjakauma aiheuttaa hoivasuhteen muutoksen, eli hoivan tarpeessa olevia ikäihmisiä on jatkossa nykyistä enemmän ja työssäkäyviä vähemmän.
Hoivasuhteen muutos vaikuttaa kuntatalouteen veronmaksajien kautta. Kun on vähemmän työikäisiä, on myös vähemmän verotuloja. Tämä muutos heijastuu työpaikkoihin ja toimintamalleihin työssä (Kuntat työnantajana).
TAULUKKO 1. Suomen väestö ikäryhmittäin 1900-2070 (Tilastokeskus).
Edellä mainittu kehitys ikärakenteessa on havaittu myös Etelä-Karjalassa.
Ennusteessa 2021 jälkeen kaikkien muiden ikäryhmien väestö vähenee, mutta 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmässä väestömäärä kasvaa vuoteen 2040 mennessä 21,54 prosenttiin koko maakunnan väestöstä (KUVIO 1). Tämä
aiheuttaa muutoksen pelastustoimen toimintaympäristössä (Etelä-Karjalan pelastustoimen palvelutasopäätös 2013–2020, 10). Ikääntymisen myötä tulevan toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttamat riskit tulevat todennäköisesti kasvamaan ja niiden myötä myös onnettomuuksien määrä ikäihmisillä. Jotta alueen pelastustoimi ei olisi reaktiivinen toimija, vaan pystyisi ehkäisemään ja vähentämään näitä onnettomuuksia ennalta, tulee pelastustoimella olla valmis toimintamalli ikäihmisten turvallisuuden parantamiseksi.
KUVIO 1. Väestönkehitys Etelä-Karjalassa 2010-2040 (Etelä-Karjalan liitto).
2.3. Etelä-Karjalan pelastustoimen ja EKSOTEn strategiat
Etelä-Karjalan pelastuslaitos on tiedostanut väestöllisen muutoksen toimintaympäristössä. Väestön ikääntyminen on mainittu ensimmäisenä olennaisimmista muutoksista toimintaympäristössä ja tätä myötä myös pelastuslaitoksen tehtävien painotuksen muutos (Etelä-Karjalan pelastustoimen palvelutasopäätös 2013-2020, 9).
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksessä 2013–2020 mainitaan kotona tapahtuvien tapaturmien suuri määrä verrattuna muihin Euroopan läntisiin maihin. Lisäksi on huomioitu, että nämä onnettomuudet tulevat todennäköisesti lisääntymään ikäjakauman myötä, ja etenkin ikääntyneille yleiset onnettomuudet.
Kaatumiset ja matalalta putoamiset sekä tulipalot ovat ikääntyneille tyypillisiä
onnettomuustyyppejä. Nämä onnettomuustyypit ovat haasteina onnettomuuksien ehkäisytyössä. (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätös, 2013, 12–26.)
Etelä-Karjalan pelastustoimen strategia 2025 on sisällytetty palvelutasopäätökseen liitteenä. Sen yhtenä kehittämistoimista on paloturvallisuuden parantaminen iäkkäiden ja erityisryhmien asumisessa (Etelä- Karjalan pelastustoimen palvelutasopäätös 2013-2020, liite1, 3.)
EKSOTEn visiossa ikääntymiseen pyritään vastaamaan kotilähtöisellä hoidolla, minkä tavoitteena on, että ikääntyneet voivat elää toimintakykyisinä kotona (EKSOTE visio ja arvot). Lisäksi EKSOTEn strategiassa painotetaan enemmän palvelujen tuomista ikäihmisille kotiin (EKSOTE johtaminen ja strategia).
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksessä 2013-2020 (19–20) on todettu tarve yhteistyölle ja uusille toimintatavoille, jotta havaittuihin riskeihin voidaan vastata tehokkaasti. Näiden tavoitteiden perusteella on aloitettu yhteistyö EKSOTEn kanssa, jossa tietoa vaihdetaan ja tehdään yhteiskäyntejä, joilla riskejä voidaan vähentää tekemällä pelastustoiminnan näkökulmasta tärkeitä riskienhallintatoimenpiteitä riskialttiiksi havaitussa kohteessa.
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen tavoitteina on myös ikääntyneiden palomiesten työtehtävien kehittäminen sekä henkilöstön urakehityksen suunnittelu ikääntyminen huomioiden (Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palvelutasopäätös 2013–2020, 16). Tämä tavoite ohjaa kouluttamaan palomiehiä edellä mainittuihin riskienhallinnan asiantuntijatehtäviin. Näin saataisiin turvattua palomiesten uran jatkuminen myös tilanteessa, jossa he eivät voi osallistua täysipainoisesti pelastustoimintaan. Yhteiskäyntien kohteet ovat hyviä aloituskohteita palomiehille siirryttäessä haastavampiin riskienhallinnan kohteisiin. Kotihoidon kohteissa joudutaan ratkomaan samanlaisia ongelmia, kuin palotarkastuksen erityiskohteissa, mutta ongelma-alue on rajatumpi lähinnä asukkaan poistumiseen ja selviytymiseen.
Valtioneuvosto ohjaa pelastustoimea strategisesti turvallisuusympäristön muutoksen ennakointiin sekä yhteistyöhön onnettomuuksien ehkäisemiseksi.
Valtioneuvoston pelastuslaitokselle asettamissa tavoitteissa on aktiivinen toimintatapojen kehittäminen. (Heliskoski, Joentakanen & Lepistö, 2019, 11.) Yhteiskäyntien toimintaperiaate pohjaa tähän strategiseen ohjaukseen pelastuslaitoksille.
2.4. KAT-hanke
Tämä opinnäytetyön perustuu kotona asumisen turvallisuus -toimintamalliin.
Toimintamalli on moniosainen. Sen toisessa hankevaiheessa on kehitetty yhteiskäyntikokeilua ja kolmannessa ennakoivaa analytiikkaa asumisriskien hallintaan (Huuskonen ym. 2020). Kehittämistoiminnassa ovat keskeisesti mukana Etelä-Karjalan pelastuslaitos, EKSOTE, LUT-yliopisto, LAB-AMK, Pelastusopisto ja useat eri toimijat verkostotoiminnan kautta. Toimintaan on saatu rahoitusta ELY-keskukselta sekä Palonsuojarahastolta.
KAT-konseptin tavoitteena on vastata yhteiskunnalliseen muutokseen eri turvallisuustoimijoiden yhteistyössä tuottamien ennakoivien ratkaisujen kautta.
Tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja onnettomuuksien ja tapaturmien ehkäisemiseksi. KAT-hanke yhdistyy sekä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen, että EKSOTEn strategioihin pyrkimyksessä turvata iäkkäiden kotona asumista. Yksi tavoitteista on yhdistää toimijoiden osaamista vaikuttavuusperusteisesti ja saada optimoituja palveluja asukkaalle. (Huuskonen, 2018.) Tämä opinnäyte on osa turvallisuuden ja hyvinvoinnin synergiatavoitetta ja optimoitujen palvelujen tuottamista yhteistyön pohjalta.
Hankkeella luoduilla toimintamalleilla tuotetaan palveluita, mutta esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät puutteet kuuluvat asukkaan itsensä korjattavaksi.
Hankkeessa tuotettu tieto paljastaa, että esimerkiksi pihalla liikkuminen etenkin talvisin on ongelma ja aiheuttaa kaatumisriskejä. (KAT-tiedote). Tämä ei suoranaisesti ole pelastuslaitoksen toimivaltaan kuuluva asia, jollei rakennuksen osa tai muu ratkaisu aiheuta ongelmaa. Pelastuslaitoksen sijaan pihan riskit tulisi havaittaessa saattamaan esimerkiksi asukkaan omaisille tiedoksi. Heidän on mahdollisuus vähentää riskejä kotiympäristössä, joihin viranomaisilla ei ole varsinaista toimivaltaa. Pihan hoitoa voidaan myös suositella otettavaksi
paikallisilta yrittäjiltä, jolloin kulut voidaan vähentää kotitalousvähennyksissä (KAT-tiedote.)
Opinnäytetyön pohjana toimii KAT2-hankkeen toinen yhteiskäyntikokeilu, joka toteutettiin Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen ja EKSOTEn yhteistyössä EKSOTEn asiakkaille. Kohteina olivat asiakkaat Lappeenrannan, Imatran, Ruokolahden, Rautjärven ja Parikkalan alueilla. Kotihoito teki internetpohjaisen asumisturvallisuustestin kohteesta, jonka perusteella asiakkaat valikoituivat käyntien kohteiksi. Yhteiskäynti toteutettiin ajalla 24.10.–26.11.2018.
KAT-hanke on tuottanut palvelumatriisin (KUVIO 2.), jossa asukas on keskiössä ja hänelle tarjottavien palveluiden tahot on selvitetty ja aseteltu vierekkäin toimintojen limittyessä (KAT2-hanke, www.kotonaasumisenturvallisuus.fi.) Pelastuslaitoksen vastuualue on pelastus- ja poistumisturvallisuudesta vastaaminen pelastuslain mukaisesti.
KUVIO 2. Palvelumatriisi kotihoidon asiakkaalle (KAT2-hanke.)
3 TUTKIMUSONGELMA
Kehittämistyön kohde on KAT-toimintamallin osa-alue, jossa pelastuslaitos ja kotihoito muodostavat hybridiyksikön riskiperusteiseen yhteiskäyntiin asiakkaan kotona. Palomiesten ja kotihoidon yhteiskäynnit ovat osa uutta toimintatapakokeilua, jolla tarjotaan palvelua iäkkäiden kotona asumisen turvaamiseksi. Tehokkaan toiminnan toteuttamiseksi tarvitaan tehokas koulutusmalli (Lanning ym., 1999, 276). Opinnäytetyön kehitystehtävä on luoda koulutusmalli, jolla yhteiskäynneistä saadaan mahdollisimman tehokkaat.
Yhteiskäyntien lisäksi pelastuslaitoksen käytettävää henkilöstöä voidaan ohessa käyttää myös muihin riskienhallinnan tai onnettomuuksien ehkäisyn tehtäviin, kuten Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella tehdään. Opinnäytetyössä ei tarkastella muiden tehtävien koulutusta tai mihin muuhun tehtävään henkilöstöä tulisi käyttää, ainoastaan selvitetään yhteiskäyntien osalta tarpeellinen koulutus pelastuslaitoksen ja kotihoidon henkilöstölle.
Tuotettu koulutusmalli voi olla osa laajempaa koulutusta, jota henkilöstölle annetaan tai yksittäinen lisäkoulutus jo soveltuvassa tehtävässä oleville henkilöille. Opinnäytetyö antaa esimerkkejä käytettävästä henkilöstöstä, jotka perustuvat kokemuksiin Etelä-Karjalassa.
4 KEHITTÄMISTYÖN TEOREETTINEN TAUSTA
Kehittämistyössä sovelletaan ihmisten johtamisen ja opettamisen teorioita.
Kehittämistyön tärkein tehtävä on tuottaa järjestelmä koulutuksia varten, joten koulutuksen teorian kokoaminen on tarpeellista. Työtehtävänä yhteiskäynnit ovat pääsääntöisesti työntekijöille uusi asia, joten tarvitaan myös ihmisten johtamisen teoriaa, jotta henkilöstö saadaan motivoitua ja sitoutettua tekemään uusia työtehtäviä. Tässä kappaleessa käsitellään yhteiskäynneille soveltuvaa henkilöstöä pelastuslaitoksen osalta. Kappaleessa tarkastellaan myös aiempia teoksia SOTE-henkilöstön osalta, mitä voidaan hyödyntää heille annettavaan koulutukseen. Kappaleessa sovelletaan myös kotihoidon ohjeita pelastuslaitoksen henkilöstön koulutusmateriaaliin.
3.1 Pelastuslaitoksen käytettävä henkilöstö
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella omakotitalojen palotarkastukset toteutetaan paloturvallisuuden itsearvioinnilla. Yksinkertaistettuna prosessi menee seuraavasti: asukas tekee itse hänelle lähetetyn ohjeen mukaiset tarkastukset ja ilmoittaa niistä vastauskirjeellä pelastuslaitokselle. Mikäli kirje ei palaudu, käyvät pelastuslaitokselta palomiehet tekemässä palotarkastuksen. Pelastuslaitoksen työvuoroilla (palomiehillä sekä esimiehellä) on joitakin erityiskohteita myös vastuullaan palotarkastettavana.
Palomiesten tulee siis kyetä suoriutumaan tavanomaisista palotarkastuksista ja tämä on huomioitu jo Pelastusopiston koulutuksen aikana. Kohteet, joihin yhteiskäynneillä suoritetaan toimenpiteitä, ovat tavanomaista omakotiasumista haastavampia, koska niissä joudutaan arvioimaan asukkaan omaa toimintakuntoa. Tämä tuo moniulotteisempia ongelmia, joita tulee vastan esimerkiksi hoitolaitoksissa, joihin täytyy käyttää monipuolisempaa ja syvällisempää osaamista.
Tieteellisen ja teknisen tiedon on arvioitu kaksinkertaistuvan 5-7 vuoden välein.
Tästä johtuen myös opitun tiedon sovellettavuus puoliintuu samassa ajassa.
(Sydänmaanlakka, 26, 2012.) Palomiehet, joiden tehtäviin yhteiskäynnit kuuluvat, voivat olla olleet tekemättä palotarkastuksia jonkin aikaa, tai ovat tehneet vain normaaleja pientalon palotarkastuksia ja koulutuksista voi olla kulunut jo vuosia.
Heille siis tulee käydä palotarkastuksien perusasiatkin läpi koulutuksessa.
Henkilöstön osaamista tulee kehittää yrityksen tarpeiden mukaan (Havunen, 2004, 14). Pelastuslaitoksilla on ympäristön muutoksen paine tehdä toimenpiteitä ikääntyvän kansanosan turvallisuuden parantamiseksi ja se on huomioitu strategiassa, joten henkilöstön koulutuksella voidaan kehittää osaamista vastaamaan tätä haastetta. Yleensä oppiminen vaatii aikaa reflektoinnille, jotta omat kokemukset ja viitekehykset pystytään järjestämään uudella tavalla (Sydänmaanlakka, 2012, 32–33). Lähden olettamuksesta, että kaksi viikkoa on riittävä aika tehdä työtä ja reflektoida, mutta ei liian pitkä aika unohtaa asioita.
Kaksi viikkoa sai kannatusta tutkielman haastatteluosiossa (Haastattelu LIITE).
Koulutuksesta voi olla henkilöstölle hyötyä myös muissa tehtävissä, sillä organisaation tehtäviä monipuolisesti tekemällä saavutetaan tehokasta oppimista (Kupias, Peltola & Pirinen 2014, 101.) Filosofian tohtori Sydänmaanlakka (2012, 29) mainitsee, että yritys on kuin elävä organismi, eikä mekaaninen rahantekoväline. Tätä voidaan soveltaa myös pelastuslaitokseen, sillä toiminnoissa tulee huomioida henkilöstön hyvinvointi ja työkyky sekä mahdollisuus tehdä työtä tehokkaasti. Lisäksi tästä voidaan johtaa pelastuslaitoksen joustavuuteen osaamisen tunnistamisessa ja oppimisessa.
Henkilöstöä voidaan kouluttaa ennakoivasti. Tällöin vision perusteella muokataan toimintaa ja arvioidaan koko prosessi ja sen onnistuminen, eikä turvauduta vain reagoivaan oppimiseen, jossa kokemuksen jälkeen tehdään arviointi ja toiminnan muutos. (Sydänmaanlakka 35–36.)
Palomiesten pelastajakoulutukseen kuuluu myös ensihoitokoulutusta 29 opintopistettä (Pelastusopisto). Ensihoito on kiireellistä hoitoa ja kuljetusta hoitoyksikköön, siihen eivät kuulu kotihoidon tehtävät (Sosiaali- ja terveysministeriö). Osalla palomiehistä voi olla myös lähihoitaja- tai sairaanhoitajatutkinto, mitä kautta kotihoidon tehtävät voivat olla tuttuja. Kaikilla kyseisiä koulutuksia ei kuitenkaan ole, joten perehdyttäminen kotihoidon tehtäviin on aiheellista. Palomiehille siis tulee koulutuksessa kaksi pääaihetta:
Onnettomuuksien ehkäisy sekä kotihoidon toiminta. Onnettomuuksien ehkäisy on suurempi kokonaisuus ja siihen kuuluu palotarkastusten suorittaminen ja dokumentointi sekä palotekniset ratkaisut ja turvallisuuskoulutus. Kotihoidon osuus sisältää perustiedot työstä ja yhteistyötoiminnan mallin.
Kriminaalioikeuden professori Birzer (2003, 30–34) tutki Yhdysvalloissa aikuiskoulutuksen, andragogian, menetelmiä poliisien toiminnan muuttuessa operatiivisesta toiminnasta yhteisölähtöisemmäksi. Tämä on verrattavissa pelastuslaitoksen RiPe-miehistön käyttöön, sillä he siirtyvät operatiivisesti painottuneesta työstä yhteisön ympäristöön ilman onnettomuuden tuomaa operaatiotaustaa. Birzerin mukaan kokeneet ja aloittelevat poliisit voivat hyötyä oppimistavasta, jossa sovelletaan andragogiaa. RiPe-miehistössä voi olla myös kokeneita, iäkkäämpiä sekä aloittelevia, nuoria palomiehiä, joten samoja menetelmiä voidaan soveltaa tässä ryhmässä.
Viranomaisten täytyy olla yhteisöpainotteisissa tehtävissä itseohjautuva. Kun tehtävää suorittava henkilö huomaa ongelman, hänen tulee kyetä ratkaisemaan se itse. Uudet tiedot, taidot, arvot ja asenteet opitaan ja ymmärretään tehokkaimmin, kun ne kuvataan todellisilla tilanteilla. Koulutettavilla täytyy olla mahdollisuus kriittiseen keskusteluun, väittelyyn ja dialogiin koulutettavasta aiheesta aina, kun mahdollista. (Birzer, 2003, 33–34.) Itsenäinen ongelmanratkaisu on tärkeää RiPe-miehistölle, koska he toimivat oman alansa itsenäisinä asiantuntijoina kohteissa.
Andragogia määrittelee aikuisopiskelijalle kolme tarvetta:
1 opiskeluympäristö ja –tilanne tulee olla fyysisesti ja psyykkisesti soveltuva:
tilana voidaan käyttää luokkahuonetta ja koulutukselle on varattava aika, jolloin ei tarvitse huolehtia muista töistä
2 kouluttajan on ymmärrettävä koulutettavien odotukset kurssista:
koulutuksen alussa voidaan kysyä odotuksia ja toiveita koulutuksesta 3 tiedon ja kokemusten jakamisen mahdollisuus, jolla voidaan integroida
uutta tietoa koulutettavaan aiheeseen: koulutukseen varataan aikaa, jossa koulutettavat voivat kertoa aiheiden välissä kokemuksiaan kohteista.
(Birzer, 2003, 34–35.)
Opetustekniikoihin tulee sisällyttää ryhmäkeskustelua, simuloitua harjoitusta, ongelmanratkaisua, case-koulutusta ja käytännön harjoitteita (Birzer, 2003, 36).
Eri aiheiden kohdalla voidaan käyttää eri tekniikoita: koulutus voidaan käynnistää kysymällä, mitä ongelmia ikääntyneillä voi olla kotiturvallisuudessa ja kirjaamalla niitä näkyville. Ikääntyvien kotona kohtaamien ongelmien hoitamiseen voidaan käydä eri keinoja läpi antamalla väittämiä kenen tulisi hoitaa asiat ja tästä voidaan käydä ryhmäkeskustelua. Koulutuksessa voidaan näyttää kuvia huoneistoista ja pyytää henkilöitä kirjaamaan hetki ylös, mitä toimenpiteitä kohteessa tulisi suorittaa ja toimenpiteet käsitellään hetken päästä yhteisesti. Käytännön harjoitteita voidaan tehdä palotarkastusohjelman kanssa, mikäli se ei ole tuttu työväline koulutettaville. Voidaan esimerkiksi tehdä harjoituskirjaukset tietynlaisesta kohteesta, jotta koulutettavat näkevät ja ymmärtävät paremmin, kuinka dokumentointi tehdään. Case-koulutustilanteet ja ongelmanratkaisu voidaan yhdistää esimerkiksi varsinaisen koulutuksen jälkeen käytävässä koulutuspäivässä, kun koulutettavilla voi olla jo omia esimerkkitapauksia, joihin haetaan yhtenäistä linjaa ongelmanratkaisutilanteessa.
Pelastuslaitoksen toinen mahdollisesti käytettävä henkilöstöryhmä ovat palotarkastajat. Heitä ei pääosin tarvitse erityisesti kouluttaa substanssiin, koska heidän työtehtäviinsä kuuluvat erityiskohteiden palotarkastukset ja monimutkaisemmat kohteet, kuin kotihoidon käynnit. Perehdytys kuitenkin pitää kyseiselle henkilöstölle antaa tehtävään, mikäli he eivät ole kyseisiä tehtäviä tehneet, koska työtehtävät muuttuvat (työturvallisuuslaki, 2002, 10§).
Palotarkastajat kuuluvat päällystöön ja heidän soveltuvuutensa on laajempi muissa riskienhallinnan tehtävissä verrattuna palomiehiin. Palotarkastaja voi esimerkiksi toimia sopivalla perehtymisellä palomiesten esimiehenä ja kouluttajana yhteiskäyntien osalta. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella kouluttajana ja esimiehenä toimi päivätyötä tekevä palomestari. En keskity enempää palotarkastajien kotikäyntitehtäviin, koska opinnäytetyössä tuotettava koulutus kohdentuu ensisijaisesti palomies-henkilöstöön heidän urakehityksensä ja osaamisen kehittämisen edistämisen osalta.
3.2 Osaamisen kehittäminen
Henkilöstön osaamisen kehittäminen ja heidän ohjaamisensa on määrätyn kouluttajan ja esimiehen tehtävä, joten käyn läpi näitäkin näkökulmia kehittämistyössäni. Koulutuksen onnistuminen ja työn tehokas toteutus vaativat esimiehen apua yhteiskäyntejä toteuttaville palomiehille, joten on tärkeää antaa perusteet myös esimiehelle.
Osaamisen johtaminen on organisaation yksi menestystekijöistä. Osaaminen koostuu tiedoista, taidoista, asenteista, kokemuksista ja kontakteista. Oppiminen on näiden lisäämistä tai päivittämistä ja sitä kautta saatua muutosta toiminnassa.
(Sydänmaanlakka, 2012, 16, 33.) Kouluttaessa palomiehiä uusiin riskienhallintatehtäviin pyritään vaikuttamaan heidän tietoihinsa ja taitoihin, mutta äärimmäisen tärkeä osa on myös asenteisiin vaikuttaminen. Asenne on jopa osaamista tärkeämpää, koska osaamista ei hyödynnetä, jos asenne ei ole kohdallaan (Jabe, 23, 2017). Aiemmat kokemukset ja asenteet voivat olla esteenä jo uuden oppimiselle (Sydänmaanlakka 2012, 40). Tämän vuoksi heti koulutuksen alkuun tulee käydä muuttuneisiin tehtäviin johtaneet taustatekijät.
Aiemmin mainitut pelastuslaitoksen strategia ja väestönmuutos osana toimintaympäristön kehittymistä ovat tärkeää mainita.
Asenteita voi olla vaikea muuttaa varsinkin, jos ne ovat syvälle juurtuneita ja pitkään omaksuttuja. Leadership Coach ja henkinen valmentaja Forssell (2012, 234–237) mainitsee kolme askelta, joista voi olla hyötyä asenteiden muutoksessa: Havahtuminen, halu muuttaa asennetta ja uudet uskomukset.
Havahtumiseen vaaditaan usein muutospaine. Tähän voidaan käyttää edellä mainittuja faktoja väestönmuutoksesta ja hoivasuhdetta sekä kuntien taloustilannetta. Havahtumisen jälkeen tarvitaan halu muuttaa asennetta. Halu muutokseen voidaan aktivoida kysymällä, mitä tulisi tehdä tilanteelle ja mitä kukin voi tehdä esimerkiksi omassa työssään. Uskomuksia voidaan muovata näiden kovien faktojen lisäksi vetoamalla henkilöiden inhimilliseen puoleen, esimerkiksi kuinka henkilö haluaisi, että tilanne hoidettaisiin, jos ikääntyvä kotihoidon tarpeessa oleva henkilö olisi hänen lähiomaisensa tai jos kyseinen henkilö olisikin tulevaisuudessa hän itse.
Muutos toimintaympäristössä ja kilpailijoissa vaatii organisaation oppimista.
Kilpailijoita nopeammin oppiminen auttaa organisaatiota menestymään.
(Sydänmaanlakka, 2012, 23;28.) Pelastuslaitoksella ei ole varsinaisia kilpailijoita, mutta toimintaympäristöä ja rahoitusta voidaan verrata tähän rooliin. Kun rahoitus vähenee tai toimintaympäristö vaatii enemmän tehtäviä, täytyy asiat oppia tekemään uudella tavalla menestyäkseen.
Osana motivointia on aiemmin mainittu strategia, jonka kautta opittava tehtävä osoitetaan tärkeäksi. Yksilön on nähtävä oma osuutensa osana suurempaa kokonaisuutta. Myös organisaation arvot tulee linkittää tulevaan työtehtävään.
(Sydänmaanlakka, 2012, 87.) Tämä voidaan esittää kokonaistavoite- yksilötavoite asetelmalla, eli mikä on pelastuslaitoksen tavoite kyseisellä työtehtävällä ja mitä työntekijältä odotetaan kyseisessä tehtävässä, jotta tämä tavoite toteutuu (Lönnqvist, 2007, 35–36). Motivaatio, eli tahtotila ja tässä tapauksessa halu oppia on lähtökohta oppimiselle, joten nämä asiat tulee olla heti koulutuksen alussa (Sydänmaanlakka, 2012, 37). Johtaminen on onnistunut, kun jokainen tuntee, että hänen panostaan tarvitaan (Jabe 2017, 25). Johtamisen lisäksi tämä pätee kouluttamiseen. Motivointi pyritään tekemään henkilölle mahdollisuuksia korostaen, ei rajoitusten ja pelottelun mukaan, koska tällainen negatiivinen motivointi on psyykkisesti kuormittavampaa (Lönnqvist, 2007, 40–
43).
Koulutuksen alkupuolella tulee olla myös tavoiteosio, mitkä ovat koulutuksen tavoitteet ja miten ne liittyvät laitoksen laajempiin tavoitteisiin. Tämä toimii motivaatio-osion kertauksena, mikä on sekin tärkeää koulutuksessa, jotta koulutetusta asiasta jää parempi muistijälki. (Lanning, Roiha & Salminen 1999, 276–283.) Kertaaminen voidaan pitää joka oppituntikokonaisuuden päätteeksi pääasiat kerraten. Heti alun perusteluiden ja motivoinnin jälkeen tulisi olla käytännön läheistä koulutusta ja toimintaa (Lanning ym., 1999, 280). Esimerkiksi harjoitus, jossa koulutettavat pohtivat, mitkä ovat yleisiä riskejä iäkkäiden kotona ja niiden läpi käyminen. Myös kotona asumisen turvallisuus -arvion tai alueella vastaavan kaavakkeen läpikäyminen ja kohdekuvien arviointi, miten ne sijoittuisivat riskinarviointiasteikolla. Tehtävien ja koulutuksen ylipäänsä tulee olla riittävän haastavia, jotta ne ovat kiinnostavia, mutta ei liian monimutkaisia ja vaikeita, jolloin voi tulla olo, etteivät henkilön kyvyt riitä asian omaksumiseen.
Liian helpossa tilanteessa koulutettavat ovat mukavuusalueella, josta pitäisi pyrkiä optimaalisen toiminnan alueelle, jossa oppiminen on tehokasta, muttei liian haastavaa, mikä on kuvattu vaara- tai stressivyöhykkeenä (KUVIO 3).
KUVIO 3. Optimaalisen toiminnan alue (White, 2008, 3).
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella koeryhmänä toiminut ryhmä oli varsin homogeeninen sekä koulutustaustaltaan että iällisesti. Tilanne ei kuitenkaan ole tämä, jos ryhmään otetaan myös ikääntyviä palomiehiä. Tällöin henkilöillä on jo erilainen elämäntilanne ja koulutus on kehittynyt erilaiseksi. Myös samanlaisten ryhmien sisällä on eroja, koska henkilöt ovat yksilöitä viiteryhmästä huolimatta.
Tietojenkäsittelytaidoissa voi olla suuriakin eroja ikäryhmien välillä. Myös oppimistyyleissä voi olla eroja. Oppimistyylien arkkityypit ovat harkitseva pohtija, looginen ajattelija, aktiivinen osallistuja sekä käytännön toteuttaja.
(Sydänmaanlakka, 2012, 41–45.) Opetuksessa tulee pyrkiä käyttämään kaikkia näitä tyylejä aktivoivaa opetustapaa: Yhteiskeskustelua pohtijalle, tehtäviä ajattelijalle, kysymyksiä aktiiviselle osallistujalle ja käytännön harjoituksia toteuttajalle.
Oppiminen ei katoa iän myötä, mutta iäkkäämmät voivat tarvita enemmän aikaa ja tukea oppimiseen. Tästä syystä nuoria ja iäkkäämpiä palomiehiä olisi hyvä yhdistää työpareina jaettuihin toimistoihin. Näin nuoremmat voivat auttaa esimerkiksi tietotekniikassa ja heillä on mahdollisuus saada kokemuksen tuomaa tietoa iäkkäämmiltä palomiehiltä, mistä syntyy yhteys ja tiedon vaihto. (Jabe, 2017, 30–39.) Osaaminen ei ole pelkästään koulutuksella saatua tieto- osaamista, vaan siihen tarvitaan myös käytännön soveltamista ja tämä on osaamisen ydin (Kupias ym., 2014, 50–51). Jaetulla työtilalla voi olla myös positiivisia vaikutuksia työtehoon, kun toinen on läsnä. Tämä vaatii henkilöltä asian osaamista ja läsnä olevan henkilön on myös tehtävä yhteisessä tilassa
Optimaalisen toiminnan alue
Vaaravyöhyke Mukavuusalue
omia tehtäviään, muuten työteho voi heikentyä läsnä olevasta henkilöstä.
Sosiaalinen helpottuminen kuitenkin on näissä tehtävissä todennäköisempää kuin sosiaalinen laiskottelu, varsinkin, kun työnohjaus on kunnossa. (Havunen, 2004, 26–27.)
Kouluttajan tulisi olla mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman prototyyppinen, eli sisäryhmäläinen. Tällöin ryhmälle tulee olo, että kouluttaja on yksi meistä ja hän saa vaikutusvaltaa ja seuraustahto kasvaa. Prototyyppisyys luo karismaa, jota tarvitaan vakuuttavaan esiintymiseen. Tärkeintä on kuitenkin, että kouluttaja on ryhmän puolella, kannustaen ja ymmärtäen heitä. Kouluttaja on uusien tehtävien johtaja ryhmälle, jolloin hän voi olla arvojenmäärittelijä, esikuva ja merkityksen muovaaja. (Haslam, Reicher & Platow, 2012, 66;107–110.)
Liitteessä on koulutuksen suunnitelman pohja ja hyvät tavat toteuttaa sitä.
Koulutuksen suunnittelu on kuitenkin aina paikallisen kouluttajan tehtävä, ja siinä tulee käydä ilmi aiheiden läpikäynti sekä resurssit ja tilanne- ja paikkakohtaiset muutokset, mitkä ovat osa kouluttajan ammattitaitoa. (Lanning ym., 1999, 280–
281).
Koulutuksen tulee olla pelkkien luentojen sijaan myös harjoituksia, vierailuja, ryhmätöitä ja kokeilua soveltavaa toimintaa. Myös työn ohessa tapahtuvat pienet opastustauot ovat toimivia koulutusmenetelmiä. Alun peruskoulutuksen jälkeen voidaan käydä tiettyyn tehtävään tarkentavaa täsmäkoulutusta työtehtävien aikana (Lanning ym., 1999, 278–281).
Kun pyritään saamaan yhteistyötä aikaan kahden eri organisaation toimijoiden välillä, ovat vastuut ja tehtävät sekä toimintamallit oltava selvät molemmille osapuolille. Psykologi Dunderfelt (1998, 12) huomauttaa henkilökemiasta, että pienetkin erilaisuudet ajattelutavoissa ja toiminnassa saattavat aiheuttaa konfliktin. Tästä syystä kotihoidon työntekijöille on käytävä pelastuslaitoksen edustajan tehtävät ja vastuut kohteessa sekä pelastuslaitoksen henkilöstölle kotihoidon työntekijän toimet ja vastuut.
Molempien osapuolien tulee tietää myös toistensa tehtävät, jotta kokonaiskuva on selkeämpi. Kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeä osa oppimista. Näin
toimittaessa työntekijän työtehtävässä osaaminen siirtyy nopeammin tiimiosaamiseen, eikä aikaa mene työtehtävien oppimiseen työssä. Työssä koetun kautta tapahtuu kuitenkin paljon oppimista. (Kupias ym., 2014, 96–115.) Eri organisaatioiden tiedon lisäksi tulee informaatiota antaa myös pelastuslaitoksen työtä tekevän ryhmän läheisille ryhmille. Näitä ovat työvuorot ja muu henkilökunta, kenen työhön yhteiskäyntitehtävät liittyvät. Kun lähellä toimivat ulkopuoliset tietävät henkilöiden tehtävän tarkoituksen, syyt ja työtavat, on heidän helpompi suhtautua uutta tehtävää tekevään henkilöstöön. Näin vähennetään epäilevää ja kateellista ilmapiiriä sekä heikkoa yhteistyötä. (Lanning ym., 1999, 278.)
Kolbin mallin mukaisesti oppiminen tapahtuu syklissä, jossa aluksi on kokemus, jota reflektoidaan, minkä jälkeen tapahtuu ymmärrys ja lopulta soveltaminen.
Tämän jälkeen sykli lähtee alusta. Oppimista vahvistavia tekijöitä ovat oppimishalu, onnistumisen kokemus, kokeilu ja dokumentointi.
(Sydänmaanlakka, 2012, 38–39.) Mallissa tärkeä osa on soveltaminen ja kokeilu, jonka kautta saadaan onnistuminen. Tämä on osaamisen ydin varsinkin uudessa työssä (Kupias ym., 2014, 51). Yhteiskäyntejä tekeville palomiehille tulee pitää koulutuksen jälkeen jakso, jolla he tekevät työtä ja tämän jälkeen yhteispalaveri, jossa käydään ryhmässä läpi havaittuja asioita ja hankalia tilanteita. Näin yhdessä reflektoiden jokainen ryhmässä voi oppia toisten kokemuksista ja toimintatapoja voidaan selventää ja jopa kehittää.
Riittävä palaute ja avoimuus ottaa sitä vastaan ovat oppimisen lähtökohtia.
Palautetta, eli puuttumista epäkohtiin ja tunnustuksen antamista onnistumisesta, tulisi antaa systemaattisesti. (Sydänmaanlakka, 2012, 62–64.) Koulutus siis jatkuu myös koulutuspäivän jälkeen työn ohessa palautteen ja ohjauksen muodossa. Palautteessa huomio tulee kiinnittää tehtävään, ei henkilöön (Havunen, 2004, 116). Suorituksen johtaminen koostuu tavoitteiden asettamisesta, niiden saavuttamisen seurannasta, valmentamisesta ja palautteen antamisesta sekä jatkuvasta suorituksen parantamisesta (Sydänmaanlakka, 2012, 83). Koulutuksen jälkeisessä suorituksen johtamisessa siis päivittäisjohtaminen korostuu. Tämä tulee huomioida etenkin uuden tehtävän kohdalla.
3.3 Pelastuslaitoksen kotikäynnit ulkomailla
Internetin kautta tehdyllä katsauksella Suomen ulkopuolella tehtävät kotikäynnit korostuivat erityisesti Britanniassa. Heillä on käytössä Safe and Well Visit - systeemi, jossa palomiehet tai turvallisuustiimi käy kohteessa. Toimenpiteinä olivat ilmaisen palovaroittimen asentaminen ja informointikeskustelu, jossa käydään läpi kodin paloriskien tunnistaminen ja niihin varautuminen, miten niitä vähennetään ja ehkäistään sekä tehdään poistumissuunnitelma. Erityisinä aiheina olivat sähköturvallisuus, tupakointi ja sähkölämmitteiset huovat.
(Fireservice.) Australian New South Walesin pelastuslaitoksella oli hyvin samanlainen toimintatapa (New South Wales).
Lontoossa aiheina oli lueteltu kokkaus ja tupakointi, lämmittimet, kynttilät ja tulisijat, varoittimet, tarkastukset yötä vasten sekä toiminta palon sattuessa. Myös Lontoon sivuilla mainittiin erikseen ilmaisen palovaroittimen asentaminen.
(London-Fire.) Skotlannissa oli lisäksi annettu ohjeita Internetissä, kuinka tilanteissa toimitaan ja miten varaudutaan. Lisäksi heillä oli ohjeita kuuroille ja suositeltiin erilaisia värinällä tai strobo-valolla varustettuja hälyttimiä. (Scotland- Fire.)
Pohjois-Irlannissa oli nelikohtainen nettikysely, jolla otettiin yhteyttä (Northern Ireland). Australian Victoriassa oli kattavampi tarkastuslista, jossa oli 19 kohtaa.
Heillä oli myös poistumissuunnitelman pohja, johon tuli kuitenkin itse täyttää asunnon pohjakuva. Tämä oli lähinnä perheille, mutta mielestäni sitä voisi soveltaa myös iäkkäille, jos se täytetään yhdessä ja jätetään näkyvälle paikalle muistutukseksi. Victoriassa oli huomioitu myös keräilijät ja heille yhteystiedot sosiaalihoitoon. Kuuroille ja kuurosokeille oli omat linkkinsä järjestöjen sivuille.
(Victoria.)
Ruotsin pelastuslaitosten sivustoja ja mahdollisia toimintamalleja tutkittiin ensin tarkastelemalla väestöpohjaa eri lääneissä. Taulukossa 2 on laskettu 75- vuotiaiden ja vanhempien prosentuaalinen määrä läänin koko väestöön verrattuna. Taulukon loppuun on liitetty sama prosentti Etelä-Karjalasta. Huomion
arvoista on, että 2019 Etelä-Karjalan ikääntyneiden määrä oli neljänneksi suurin verrattuna Ruotsin lääneihin.
TAULUKKO 2. Ruotsin ja Etelä-Karjalan 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus väestöstä alueittain vuonna 2019 (Statistiska Centralbyrån).
Ruotsalaisista lähteistä ohjeita iäkkäille löytyi läntisen ja eteläisen alueen pelastuslaitoksien sekä Itä-Gotlannin pelastuslaitoksen sivuilta. Läntisen alueen sivuilta pääsi linkin kautta suojautumis- ja varautumisviranomaisen sivustolle, jossa oli ohjeita varautumiseen, kuten kotivaraan (Syd; MSB). Lisäksi sivuilla oli ohjeita palovaroittimiin, toimintaan onnettomuudessa sekä ennaltaehkäisyyn.
Täältä pystyi myös pyytämään kotikäyntiä, joka oli luonnehdittu kattavaksi.
(MSB). Eteläisen alueen pelastuslaitos oli tehnyt seniori-osion sivuilleen ja listannut neljä tärkeää asiaa: palovaroitin, sammutin, poistuminen, havaitseminen ja toimintakyky. Sivuilla oli myös linkki nelisivuiseen ohjeeseen, jossa oli asiaa tupakoinnin aiheuttamista paloista ja sprinklerin asentamisesta sekä kodinkoneista. (Syd). Itä-Gotlannin pelastuslaitoksella iäkkäille osoitetussa osiossa oli lähinnä ohjeita kaatumisriskien vähentämiseen (Östra Gotaland).
Kaikissa löytyneissä ulkomaisissa lähteissä yhteistä oli se, että käynnit täytyi pyytää soittamalla tai tekemällä lomake Internetissä. Osassa oli kuitenkin muistutettu, että käynnin pystyi tilaamaan myös muille, kuin itselleen. Iäkkäät eivät välttämättä ymmärrä itse hakea apua tai heillä ei ole läheisiä, jotka olisivat tietoisia asiasta, joten tässä mielessä Etelä-Karjalan malli on lähtökohtaisesti toimivampi.
3.4 Kotihoidon ohjeistukset
7,58 % 10,90 %
Uppsala län 8,71 % Jämtlands län 11,19 % Västra Götalands län 9,43 % Gävleborgs län 11,56 % Skåne län 9,61 % Norrbottens län 11,75 % Östergötlands län 10,05 % Dalarnas län 11,81 % Västerbottens län 10,19 % Västernorrlands län 11,82 % Örebro län 10,33 % Värmlands län 11,83 % Jönköpings län 10,38 % Blekinge län 12,02 % Kronobergs län 10,54 % Gotlands län 12,13 % Hallands län 10,72 % Kalmar län 12,30 % Västmanlands län 10,81 % Etelä-Karjala 11,83 %
Södermanlands län Stockholms län
JHL:n oppaassa (2005, 5) mainitaan tavoite lisätä kotiin annettavaa tukea ja monipuolistaa palveluita. Samalla pyritään vähentämään asiakkaan pompottelua. Yhteiskäynneillä edistetään edellä mainittuja tavoitteita. RiPe- ryhmän palomiehille tulee käydä läpi kotihoidon työturvallisuusasiat sekä tehtävät. Kun työtehtävät muuttuvat, työnantajan on annettava riittävät tiedot haitta- ja vaaratekijöistä sekä ohjeita niiden estämiseksi (Työturvallisuuslaki, 2002, 10§). Riittävät tiedot tulkitaan tässä tilanteessa yleisiin kotihoidon ohjeistuksiin, joita on saatavilla.
Yleisimmät vaaratekijät vanhustyössä ovat:
1. Työtapaturmia aiheuttavat tekijät, kuten liukastumiset, kompastumiset, putoamiset, kaatumiset, haavat, puremat, iskut ja lyönnit, nostot ja siirrot.
2. Fyysinen kuormitus, kuten hankalat työasennot, nostot, siirrot
3. Kemialliset ja biologiset tekijät, kuten eritteet, pölyt, homesienten itiöt, infektiot, bakteerit ja virukset
4. Fysikaaliset tekijät, kuten huono sisäilma, veto, kylmyys, kuumuus, huono valaistus
5. Henkinen kuormitus, kuten kiire, työn vaatimukset, yksintyöskentely, väkivallan uhka, häirintä ja epäasiallinen kohtelu, vuorotyö, työpaikan vuorovaikutuksen toimimattomuus, autoritaarinen johtaminen tai asioihin puuttumattomuus (JHL, 2005, 51.)
Vuonna 2007 tehdyssä kyselyssä 45% kotihoidon työntekijöistä oli kokenut vuoden aikana uhkailua ja 11% fyysistä väkivaltaa. Väkivaltatilanteiden ennakointiin ja niihin reagointiin tulee olla valmistautunut. Ennakoivia toimia ovat:
Väkivaltariskien arviointi, ohjeistukset ja koulutus, moniammatillinen yhteistyö sekö väkivalta- ja uhkatilanneilmoitusten seuranta. Reaktiivisia toimia ovat:
Väkivalta- ja uhkatilanteesta poistuminen, väkivaltaisen henkilön rauhoittelu, hätäavun hakeminen, ilmoitusten ja raportin tekeminen, moniammatillinen yhteistyö, pelisääntöjen keskustelu asiakkaan ja omaisten kanssa sekä jälkipuinti. (Fagerström & Leino 2014, 8, 14.)
Lisään liitteen koulutusmateriaaliin tarkemmat ohjeet kotikäyntien turvallisuuteen.
Kotikäynnillä tulee huomioida oma, työtoverin sekä asiakkaan turvallisuus,
hygienia ja tulipalojen ehkäiseminen (Brotkin, Koivula & Saarslammi 2018, 9–16.) Lisäksi henkilöstölle tulee muistuttaa pelastuslain (2011) luvun 3 salassapitovelvollisuudesta. Tämä on hyvä käydä läpi palomiesten materiaalissa sekä kotihoidon koulutuksessa, jotta henkilöstö tietää myös toisten velvoitteet taloudellisen aseman, henkilökohtaisten olosuhteiden ja terveydentilan ilmaisemisesta ja hyödyntämisestä.
3.5 Kotihoidolle annettava koulutus
Kotihoidon kouluttajan tulee olla mahdollisuuksien mukaan prototyyppinen, käytännössä siis oman ryhmän jäsen, kuten esimies tai koulutusvastaava.
Pelastuslaitos voi tuottaa perehdytysmateriaalin omasta toiminnastaan, jolla kotihoito tutustetaan uuteen toimintamalliin, mutta kouluttaja on hyvä olla mahdollisuuksien mukaan kotihoidon omasta organisaatiosta. Tämä helpottaa myös käytännön järjestelyitä, kun henkilöstön työaikoja ei tarvitse yhteen sovittaa koulutuksen osalta kahden eri organisaation välillä. (Haslam ym., 2012, 66.) Vuonna 2019 tehdyssä kyselyssä, vastauksissa nimetty vastuuhenkilö osoittautui tärkeäksi osaksi työhön perehdyttämistä (Törrönen, 2019, 48). Vastaukset viittaavat, että nimetty perehdyttäjä tulisi olla omasta organisaatiosta.
Kysyessä perehdytyksestä SOTE-alan työntekijät pitivät tärkeänä organisaation esittelyä, palvelussuhdetta, turvallisuutta, viestintää, osaamisen kehittämistä ja asiakirjahallintaa (Törrönen, 2019, 48). Organisaation esittely, viestintä ja osaamisen kehittäminen ovat osia, joita pelastuslaitoksen tuottamassa koulutuksessa voidaan antaa SOTE-työntekijälle.
Samassa kyselyssä todettiin perehdytystä tukevan materiaalin olevan vaikeasti saatavilla. Tässä kehitystehtävässä tuotettava materiaali tulee olla kotihoidon henkilöstölle saatavilla myös koulutuksen jälkeen.
Kotihoidon koulutusmateriaali tehdään kyselytutkimuksen perusteella.
Lähtökohtana on, että kotihoidon henkilöstölle käydään läpi pelastuslaitoksen intressit ja mahdolliset toimenpiteet kohteessa. Vastaukset ja niiden esille tuomat
tarpeet käydään tarkemmin läpi luvussa 7, kohdissa Haastattelututkimus ja Kyselytutkimus.
Yhteiskäynnit eivät muuta kotihoidon työnkuvaa, vaan tuovat siihen pelastustoimen näkökulman, huomioineen ja arviointeineen yhtenä muuttujana lisää. Kotihoidon henkilöstön tarvitsee vain tunnistaa koulutettavat asiat ja ilmaista ne asianmukaisesti, jonka jälkeen pelastuslaitos ryhtyy omien valtuuksiensa ja velvollisuuksiensa vaatimiin toimenpiteisiin. Pelastuslaitoksella työskenteleville palomiehille muutos työnkuvaan on suurempi, sillä heidän pääasiallinen työnkuvansa muuttuu kyseisillä tehtävillä huomattavasti.
5 AIEMMAT YHTEISTOIMINTAKOKEILUT
Ennen kehitystyön aloittamista Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja EKSOTE ovat toteuttaneet yhteistoimintakokeilua kahdella eri toimintamallilla. Ensimmäinen on pelastaja-ensihoitaja-hybridiyksikkö ja toinen on kotihoidon kanssa tehtyä KAT- yhteistyötä, johon opinnäytetyö pohjautuu.
4.1 Pelastaja-ensihoitaja-hybridiyksikkö
Etelä-Karjalan pelastuslaitos sekä EKSOTE toteuttivat kaksi vuotta pelastaja- ensihoitaja-hybridiyksikkökokeilua. Jakso alkoi vuonna 2015 Simpeleellä, ja sitä ei päätetty jatkaa eikä käyttää muissa kunnissa. Kyseessä oli yksikkö, joka toimi yhden palomiehen ja yhden ensihoitajan voimin. Nämä henkilöt kouluttivat toisiaan ristiin toistensa toimintoihin.
Hybridiyksiköllä pyrittiin turvaamaan harva-alueiden palveluiden pysyvyys sekä ensihoidon että pelastuslaitoksen puolesta. Yksikön toiminnan loppuessa toistaiseksi kehitettiin uudenlaisia ratkaisuja palvelun turvaamiseksi. Harva- alueiden väestö on ikääntyvää osaa väestöstä (Etelä-Karjalan liitto). Kohdennettu ennakoiva yhteiskäynti kotihoidon kanssa onnettomuuksien ehkäisyn kannalta oli seuraava vaihtoehto toiminnan ja väestön turvallisuuden parantamiseksi.
4.2 Aikaisempi pelastuslaitoksen ja kotihoidon yhteiskäyntikokeilu
Vuonna 2017 Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja EKSOTE tekivät ensimmäisen yhteiskäyntikokeilun. Kokeilu toteutettiin pelastuslaitoksen riskienhallinnan päällystön sekä kotihoidon kesken. Kohteena olivat Lappeenrannan ja Imatran alueiden EKSOTEn kotihoidon asiakkaiden kodit, joihin lähetettiin tiedote ja asiakkaiden lupa kysyttiin etukäteen.
Yhteiskäynti todettiin hyödylliseksi ja sitä päätettiin jatkaa kokeiluna palomiesten ja kotihoidon yhteistyössä. Vuonna 2018 Etelä-Karjalan pelastuslaitos tarjosi
sijaisuutta tekeville palomiehille mahdollisuuden jäädä talveksi töihin päivävuoroon, koska sijaisuuksia ei voitu jatkaa vuorokautisen työrytmin osalta pelastustoiminnan puolella. Ryhmässä oli kolme palomiestä ja heidän tehtävänään oli toimia riskienhallinnan ja pelastustoiminnan yhteisenä henkilöstöresurssina. Ryhmää kutsuttiin RiPe-ryhmäksi. Yksi RiPen tehtävistä oli toimia kotihoidon yhteiskäynneillä. Ryhmä oli testiryhmä ja se toimi tämän opinnäytteen kohderyhmä haastatteluiden ja toiminnan näkökulmasta.
5.1. Asiakkaiden kokemukset yhteiskäynneistä
”Iäkkäät kokevat kotona asumisen turvallisena ja ympäristön sekä lähiomaiset tärkeänä. Iäkkäät pitävät turvallisuuden kartoittamista ja ajankohtaisen tiedon jakamista tärkeänä.” –Törönen. 2019.
KAT-toimintamallin KAT2-hankkeen osana, jota tämäkin opinnäyte edustaa, toteutettiin myös opinnäytetyö asiakkaiden kokemuksista yhteiskäynneillä.
Opinnäytetyössä haastateltiin asiakkaita, joiden luona yhteiskäynti oli suoritettu.
Haastateltavia oli 10 ja kaikki yli 65-vuotiaita. Haastateltavista kuusi henkilöä asui rivitalossa, kolme omakotitalossa ja yksi kerrostaloasunnossa. (Törönen, 2019, 25).
Haastateltavista puolet koki tarvitsevansa jonkinlaista apua päivittäin. Liedet ja esteetön liikkuminen nousivat haastatteluissa esille. Esteettömyyttä voidaan edistää riittävällä oviaukkojen leveydellä, kynnyksien ja mattojen poistamisella sekä liiallisen tavaran karsimisella. Pelastuslaitoksen toimintaan liittyen palovaroittimen korkea sijainti oli haasteellista testaamisen puolesta. Lähiomaiset tai kotihoito oli tässä tarpeellinen apu. (Törönen, 2019, 26–28).
Aiemmissa tutkimuksissa mainitaan, että iäkkäät haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään ja se on heidän paras paikkansa. Asiakkaat olisivat halunneet, että asiat käydään lopuksi läpi, eikä jätetä raporttia pöydälle. He olisivat osassa tapauksissa halunneet vahvempaa vuorovaikutusta, kuten kysyä lopuksi, olisiko asiakkaalla kysymyksiä käynnistä tai muista aiheeseen liittyvistä asioista. (Törönen, 2019, 29-31).
Päähavaintona oli, että yhteiskäynnit lisäsivät turvallisuuden tunnetta ja käynteihin oltiin tyytyväisiä. Haastatteluissa toivottiin myös säännöllisyyttä vastaaville käynneille. Myös vuorovaikutus ja aito kontakti olivat tärkeitä esille nousseita asioita opinnäytetyössä. (Törönen, 2019, 36-37).
6 TOIMINTAMALLIN TAVOITELTU HYÖTY
Yhteiskäyntien kouluttamisella palomiehille on kolme pääasiallista tavoitetta.
Hyötyjinä ovat asiakas, pelastuslaitos sekä sen palomies-henkilöstö, joka työskenteli yhteiskäynneillä. Pelastuslaitos hyötyy riskikohteiden tavoittamisella, asiakas palvelun laajuudella ja laadulla sekä palomies monipuolistuvalla osaamisella ja sen tuottamalla urakehityksellä.
6.1. Riskikohteisiin fokusoituminen
Pelastuslaitos ja EKSOTE tekivät jo ennen kokeilua käyntejä kuntalaisten luona esimerkiksi palotarkastusten ja kotihoidon tehtävissä. Palotarkastuksien ongelma on riskikohteiden löytäminen. Pientalokohteissa palotarkastukset suoritetaan turvallisuuden itsearvioinnilla, mikä on asukkaan itsetäytettävä ja palautettava lomake. Näitä kohteita käydään tarkastamassa satunnaisesti, ongelmatapauksissa sekä silloin, jos lomaketta ei palaudu. Tarkastuksien väli saattaa olla kohteesta ja alueesta riippuen todella pitkä, ja riskikohteisiin pitäisi päästä vaikuttamaan useammin.
Aiemmin mainittujen strategioiden (Etelä-Karjalan pelastustoimen palvelutasopäätös 2013–2020, EKSOTE johtaminen ja strategia) perusteella kotihoidon asiakkaat ovat potentiaalisia onnettomuuden uhreja, joten painopistettä voidaan kohdentaa heihin ja nämä henkilöt ovat jo valmiiksi EKSOTEn tiedossa. Näiden henkilöiden turvallisuuden arvioiminen lomakkeen avulla koulutetun henkilön toimesta tarkentaa käytäviä kohteita erinomaisesti pelastuslaitoksen tarpeeseen.
6.2. Asiakkaiden monipuolinen palvelu
Yhteistoiminnan synergiaetuna on riskikohteiden tavoitettavuuden lisäksi asiakaslähtöisyys. Samalla käyntikerralla saadaan tuotettua kahden toimijan palvelut henkilölle. Mikäli asiakas on tuttu kotihoitajan kanssa, ei
pelastuslaitoksen edustajan käynti samalla kertaa tunnu välttämättä yhtä pelottavalta kuin pelastuslaitoksen edustajan käynti yksittäin.
Yhteiskäynnin jälkeen kotihoidon edustajalla on parempi osaaminen ja lähtökohdat tarkastella asiakkaan kotia myös pelastuslaitoksen turvallisuusajattelun näkökulmasta. Tämä parantaa asiakkaan turvallisuutta siis käynnin jälkeen jatkossakin. Kotihoidon edustaja voi tarkastella käynnillään silmämääräisesti turvallisuusratkaisujen pysyvyyttä kohteessa ja ilmoittaa tarvittaessa pelastuslaitokselle ongelmista.
6.3. Palomiesten työurakehitys
Kunta-alalla taloudellinen tilanne on hankala ja irtisanomismäärät ovat suurimmat 1990-luvun alun jälkeen (KUVIO 4). Suurimmat säästöt pyritään saamaan työjärjestelyitä tehostamalla ja toimintoja uusimalla. (Kunta työnantajana.) Kuntatalous vaikuttaa myös pelastuslaitoksiin ja niiden toimintaan. Uusia toimintoja voivat olla juuri yhteiskäyntien kaltaiset ratkaisut.
KUVIO 4. Irtisanomiset kunnallisella alalla taloudellisista syistä 1992-2020 *Arvio (Kunta työnantajana.)
Palomiesten työurakehitys ja sen suunnittelu on kriittinen tekijä, kun tarkastellaan kuntataloutta ja irtisanomistasoja. Kaikki palomiehet eivät kykene toimimaan palomiehen tehtävissä eläkkeeseen saakka työn raskaiden fyysisten vaatimusten vuoksi. Kaikki eivät voi myöskään olla kevennetyissä tehtävissä pelastustoiminnassa, joten ikääntyvien palomiesten urakehitystä on suunniteltava tarkoin. (Keva.)
Palomiesten urapoluksi on esitetty muun muassa palotarkastusmies, mikä vastaa hieman Etelä-Karjalassa käytettyä RiPe-miehistöä. Tähän työnkuvaan yhteiskäynnit soveltuvat erinomaisesti. Pelastuslaitokset ja palokunnat ovat olleet pelastustoimintapainotteisia yhteisöjä ja vallalla on ollut sankarimyytti palomiehistä, joten siirtyminen onnettomuuksien ehkäisytehtäviin vaatii mahdollisesti motivointia. Tutkimusten mukaan onnettomuuksien ehkäisy ei ole ollut mieleinen tehtävä palomiesten keskuudessa, siksi motivointi ja asennekysymykset on huomioitu opinnäytteessä erityisesti. (Haake, 2014, 88–
90; Sisäasiainministeriö, 2010, 36–40.)
Myös nuorempia palomiehiä voidaan perehdyttää laitoksen toimintaan ja pitää heidät RiPe-toiminnassa, jossa he pääsevät mukaan pelastustoimintaan toimien samalla osana onnettomuuksien ehkäisyä. Tämä voi helpottaa heidän työuransa kehitystä myöhemmässä vaiheessa, jos edessä on siirtyminen onnettomuuksien ehkäisytehtäviin ennen eläkeikää. Yhteiskäynnit tukevat palomiesten siirtymistä asiantuntijatehtäviin, koska ne eivät ole kaikkein vaativimpia palotarkastustehtäviä, mutta eivät ole myöskään täysin palomiesten peruskoulutustason tehtäviä.
7 KEHITYSTYÖN MENETELMÄT JA TULOKSET
Opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö. Kehitystyön menetelminä käytettiin teoriakeruun lisäksi haastattelu- ja kyselytutkimusta. Lähtökohta kehittämistyölle on tarve kehittää organisaation toimintoja hyödyntämällä tutkimuksellisia periaatteita (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti, 2015, 19; Toikko &
Rantanen, 2009, 22). Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluvat tieteellisen menetelmän käyttö sekä tieteellinen argumentointi. Vain näillä menetelmillä tutkimus on eettisesti hyväksyttävä ja luotettava. (Haaparanta & Niiniluoto, 2017, 153–157; Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2013, 6.) Menetelmissä on huomioitu tutkimuseettiset aspektit.
7.1 Haastattelututkimus
Haastattelututkimus suoritettiin ryhmähaastatteluna joulukuussa 2018, RiPe- miehistölle sekä heidän esimiehelleen. Tarkoituksena oli löytää yhteiskäyntien koulutuksen epäkohdat sekä koulutusosion vahvuudet, joita voidaan hyödyntää tehokkaamman koulutusmateriaalin luomisessa.
Haastattelu oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastattelu toteutettiin valmiilla kysymyksillä, joihin jokainen sai vastata sanallisesti, sekä osaan tuli antaa myös numeraalinen arvio. Kysymykset kerrottiin haastateltaville noin viikkoa aiemmin, jotta henkilöt osaisivat miettiä vastauksiaan jo valmiiksi.
Ryhmähaastattelu valittiin, jotta heidän vastauksensa voisivat ruokkia muille vastaajille ideoita. Haastattelija pyrki ohjaamaan keskustelua kysymysten suuntaan, mikäli keskustelu poikkesi paljon kysyttävästä aiheesta. Haastattelulla selvitettiin haastateltavien kokemukset koulutusjaksot ja kehitystarpeet koulutukseen. Strukturoidun ja strukturoimattoman haastattelun erottaminen on suhteellista (Hyvärinen & Löyttyniemi, 2005, 200). Strukturoidun ja avoimen
kyselyn yhdistelmällä voidaan saada vaihtoehtoja, joita haastattelija ei osaa kysyä (Valli, 2018, 270).
Numeraalinen arvio oli arvoilla 1-4, joista 1 oli todella huono ja 4 todella hyvä.
Arvosanat kyselyn kohdalla ovat keskiarvoja, mutta hajontaa vastanneiden kesken ei tullut, joten numerot olivat jokaisessa kohdassa vastaajasta riippumatta samat. Numeraalinen arviointi kerättiin, jotta saadaan kehityskohdat sekä jotta kehitystyön vaikuttavuutta voidaan arvioida myöhemmin numeraalisella arvioinnilla. Arviot ovat subjektiivisia ja kehitystyön vaikuttavuuden sekä tuloksen arvioon vaikuttaa haastateltavien vaihtuminen, sillä samat henkilöt eivät ole haastatteluryhmässä enää seuraavalla kerralla.
Haastateltavia oli yhteensä neljä. Neljä haastateltavaa on vähimmäisaineisto, jolla voidaan saada hajontaa ja muutosta haastatteluun (Eskola & Suoranta, 1998, 35). Haastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen pääasialliset kehityskohteet etsittiin vastauksista. Haastattelun kohteena olevista henkilöistä kolme olivat palomiehiä, joilla on sama koulutustausta pelastajana. Aiempi koulutus vaihteli ammattikoulu- ja lukiotaustalla. Yksi haastateltavista oli heidän esimiehensä, palomestari, jonka koulutustausta pelastusalalle on palopäällystön insinööritutkinto.
Raportointitarkkuus ja haastateltavien anonymiteetti ovat osa tutkimuksen eettisistä piirteistä. Tutkimuksessa säilytetään vain tärkein ja oleellisin suojaamalla identiteettiä. (Alasuutari, 2005, 20; Kuula, 2006, 200–227.) Litteroinnissa haastateltavat on merkitty numeroin identiteetin suojaamiseksi.
Perehdytyksen tärkeimmiksi asioiksi koettiin yleiskuvan muodostuminen, kuten yhteiskäyntien tarkoitus ja mihin sillä pyritään vaikuttamaan. Myös varsinaiset toimenpiteet kohteessa koettiin tärkeäksi sekä se, mihin kiinnitetään huomio käynneillä. Lisäksi haluttiin tarkempaa selvennystä heti alkuun, mitkä ovat yhteiskäyntien erot tavalliseen palotarkastukseen sekä niiden merkitsemisen selkeyttäminen Merlot-ohjelmaan. Lisäksi toivottiin kotihoidon ohjeistamisen opastaminen, eli kuinka palomiesten tulisi ohjeistaa kotihoitoa tarkkailemaan ja
käydä paloturvallisuusasioita läpi heidän kanssaan. Pelastajan oman roolin selkeytystä toivottiin haastattelussa myös lisää.
Perehdytyksessä koettiin ylimääräiseksi pitkä hankeosio, jossa kuvattiin hanketta, jolla toiminta mahdollistetaan. Hankeosion tiivistys ja yksinkertaistaminen tulivat ilmi kolmessa kohdassa. Hankeosio on osa motivointia, joten osa siitä tulee pitää mukana koulutuksessa, ainakin strategian ja väestömuutoksen osalta.
Koulutuksen osalta asukkaan lähestyminen ja tilanteen vuorovaikutuksen arviointi kotihoidon kanssa koettiin vähäiseksi. Tämän osalta koulutukselle annettiin arvoksi 2. Lähestymisen ongelmana koettiin, ettei omaisille oltu välttämättä informoitu käynnistä ja se aiheutti ongelmia kohteessa. Tämä oli kotihoidon tehtävä, mutta se näkyi asiakaskohtaamisessa ja sai heikon arvosanan arvioinnissa. Asiakkaiden ja omaisten informointi käynnistä tulee siis lisätä kotihoidon koulutusosioon. Haastateltavat eivät kokeneet tarvitsevansa koulutusta asiakaskohtaamiseen. Koulutuksessa siis tulee käydä informointivastuut läpi sekä ohjeistaa kohteessa toimintaan, mikäli tulee epäselvä tilanne ilmoituksista ja asiakkaan tai hänen omaistensa ihmettelyä toiminnastamme.
Motivointi ja perehdytys uuteen toimintamalliin sai arvosanaksi 2. Haastateltavat kaipasivat tiivistystä ja selkeytystä tähän osioon. Lisäksi toivottiin käytännön näkökulmaa, eli mitä toimenpiteitä kohteessa käynti aiheuttaa tarkastajalle.
Kehityksenä hankeasiaa lyhennetään ja pyritään luomaan selkeä kuva toiminnasta, kuvaamalla mitä ennen kohdetta tulee tehdä, kuinka kohteessa toimitaan ja miten merkkaukset suoritetaan kohdekäynnin jälkeen.
SOTE-työhön perehdyttäminen sai arvosanaksi 3. Haastateltavat kokivat, että kotihoidon työ selvisi nopeasti kohteessa, mutta sen voisi käydä nopeasti läpi.
Erityistarpeisiin, joita kohteissa tulee vastaan, toivottiin ohjeistusta ja mallia. Tällä tarkoitettiin, mitä vaikeassa kohteessa voidaan tehdä ja mitä pitää tehdä. Vastaus kuuluu pelastustoimen ohjeistukseen ja sitä lisätään materiaaliin selkeinä malleina, joita kohteessa tehdään yleisissä ennalta tiedossa olevissa tapauksissa. Tässä kysymyksessä tuli vastauksia kohtaan viisi, yhteistyö ja
