Tämä opinnäytetyön perustuu kotona asumisen turvallisuus -toimintamalliin.
Toimintamalli on moniosainen. Sen toisessa hankevaiheessa on kehitetty yhteiskäyntikokeilua ja kolmannessa ennakoivaa analytiikkaa asumisriskien hallintaan (Huuskonen ym. 2020). Kehittämistoiminnassa ovat keskeisesti mukana Etelä-Karjalan pelastuslaitos, EKSOTE, LUT-yliopisto, LAB-AMK, Pelastusopisto ja useat eri toimijat verkostotoiminnan kautta. Toimintaan on saatu rahoitusta ELY-keskukselta sekä Palonsuojarahastolta.
KAT-konseptin tavoitteena on vastata yhteiskunnalliseen muutokseen eri turvallisuustoimijoiden yhteistyössä tuottamien ennakoivien ratkaisujen kautta.
Tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja onnettomuuksien ja tapaturmien ehkäisemiseksi. KAT-hanke yhdistyy sekä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen, että EKSOTEn strategioihin pyrkimyksessä turvata iäkkäiden kotona asumista. Yksi tavoitteista on yhdistää toimijoiden osaamista vaikuttavuusperusteisesti ja saada optimoituja palveluja asukkaalle. (Huuskonen, 2018.) Tämä opinnäyte on osa turvallisuuden ja hyvinvoinnin synergiatavoitetta ja optimoitujen palvelujen tuottamista yhteistyön pohjalta.
Hankkeella luoduilla toimintamalleilla tuotetaan palveluita, mutta esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät puutteet kuuluvat asukkaan itsensä korjattavaksi.
Hankkeessa tuotettu tieto paljastaa, että esimerkiksi pihalla liikkuminen etenkin talvisin on ongelma ja aiheuttaa kaatumisriskejä. (KAT-tiedote). Tämä ei suoranaisesti ole pelastuslaitoksen toimivaltaan kuuluva asia, jollei rakennuksen osa tai muu ratkaisu aiheuta ongelmaa. Pelastuslaitoksen sijaan pihan riskit tulisi havaittaessa saattamaan esimerkiksi asukkaan omaisille tiedoksi. Heidän on mahdollisuus vähentää riskejä kotiympäristössä, joihin viranomaisilla ei ole varsinaista toimivaltaa. Pihan hoitoa voidaan myös suositella otettavaksi
paikallisilta yrittäjiltä, jolloin kulut voidaan vähentää kotitalousvähennyksissä (KAT-tiedote.)
Opinnäytetyön pohjana toimii KAT2-hankkeen toinen yhteiskäyntikokeilu, joka toteutettiin Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen ja EKSOTEn yhteistyössä EKSOTEn asiakkaille. Kohteina olivat asiakkaat Lappeenrannan, Imatran, Ruokolahden, Rautjärven ja Parikkalan alueilla. Kotihoito teki internetpohjaisen asumisturvallisuustestin kohteesta, jonka perusteella asiakkaat valikoituivat käyntien kohteiksi. Yhteiskäynti toteutettiin ajalla 24.10.–26.11.2018.
KAT-hanke on tuottanut palvelumatriisin (KUVIO 2.), jossa asukas on keskiössä ja hänelle tarjottavien palveluiden tahot on selvitetty ja aseteltu vierekkäin toimintojen limittyessä (KAT2-hanke, www.kotonaasumisenturvallisuus.fi.) Pelastuslaitoksen vastuualue on pelastus- ja poistumisturvallisuudesta vastaaminen pelastuslain mukaisesti.
KUVIO 2. Palvelumatriisi kotihoidon asiakkaalle (KAT2-hanke.)
3 TUTKIMUSONGELMA
Kehittämistyön kohde on KAT-toimintamallin osa-alue, jossa pelastuslaitos ja kotihoito muodostavat hybridiyksikön riskiperusteiseen yhteiskäyntiin asiakkaan kotona. Palomiesten ja kotihoidon yhteiskäynnit ovat osa uutta toimintatapakokeilua, jolla tarjotaan palvelua iäkkäiden kotona asumisen turvaamiseksi. Tehokkaan toiminnan toteuttamiseksi tarvitaan tehokas koulutusmalli (Lanning ym., 1999, 276). Opinnäytetyön kehitystehtävä on luoda koulutusmalli, jolla yhteiskäynneistä saadaan mahdollisimman tehokkaat.
Yhteiskäyntien lisäksi pelastuslaitoksen käytettävää henkilöstöä voidaan ohessa käyttää myös muihin riskienhallinnan tai onnettomuuksien ehkäisyn tehtäviin, kuten Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella tehdään. Opinnäytetyössä ei tarkastella muiden tehtävien koulutusta tai mihin muuhun tehtävään henkilöstöä tulisi käyttää, ainoastaan selvitetään yhteiskäyntien osalta tarpeellinen koulutus pelastuslaitoksen ja kotihoidon henkilöstölle.
Tuotettu koulutusmalli voi olla osa laajempaa koulutusta, jota henkilöstölle annetaan tai yksittäinen lisäkoulutus jo soveltuvassa tehtävässä oleville henkilöille. Opinnäytetyö antaa esimerkkejä käytettävästä henkilöstöstä, jotka perustuvat kokemuksiin Etelä-Karjalassa.
4 KEHITTÄMISTYÖN TEOREETTINEN TAUSTA
Kehittämistyössä sovelletaan ihmisten johtamisen ja opettamisen teorioita.
Kehittämistyön tärkein tehtävä on tuottaa järjestelmä koulutuksia varten, joten koulutuksen teorian kokoaminen on tarpeellista. Työtehtävänä yhteiskäynnit ovat pääsääntöisesti työntekijöille uusi asia, joten tarvitaan myös ihmisten johtamisen teoriaa, jotta henkilöstö saadaan motivoitua ja sitoutettua tekemään uusia työtehtäviä. Tässä kappaleessa käsitellään yhteiskäynneille soveltuvaa henkilöstöä pelastuslaitoksen osalta. Kappaleessa tarkastellaan myös aiempia teoksia SOTE-henkilöstön osalta, mitä voidaan hyödyntää heille annettavaan koulutukseen. Kappaleessa sovelletaan myös kotihoidon ohjeita pelastuslaitoksen henkilöstön koulutusmateriaaliin.
3.1 Pelastuslaitoksen käytettävä henkilöstö
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella omakotitalojen palotarkastukset toteutetaan paloturvallisuuden itsearvioinnilla. Yksinkertaistettuna prosessi menee seuraavasti: asukas tekee itse hänelle lähetetyn ohjeen mukaiset tarkastukset ja ilmoittaa niistä vastauskirjeellä pelastuslaitokselle. Mikäli kirje ei palaudu, käyvät pelastuslaitokselta palomiehet tekemässä palotarkastuksen. Pelastuslaitoksen työvuoroilla (palomiehillä sekä esimiehellä) on joitakin erityiskohteita myös vastuullaan palotarkastettavana.
Palomiesten tulee siis kyetä suoriutumaan tavanomaisista palotarkastuksista ja tämä on huomioitu jo Pelastusopiston koulutuksen aikana. Kohteet, joihin yhteiskäynneillä suoritetaan toimenpiteitä, ovat tavanomaista omakotiasumista haastavampia, koska niissä joudutaan arvioimaan asukkaan omaa toimintakuntoa. Tämä tuo moniulotteisempia ongelmia, joita tulee vastan esimerkiksi hoitolaitoksissa, joihin täytyy käyttää monipuolisempaa ja syvällisempää osaamista.
Tieteellisen ja teknisen tiedon on arvioitu kaksinkertaistuvan 5-7 vuoden välein.
Tästä johtuen myös opitun tiedon sovellettavuus puoliintuu samassa ajassa.
(Sydänmaanlakka, 26, 2012.) Palomiehet, joiden tehtäviin yhteiskäynnit kuuluvat, voivat olla olleet tekemättä palotarkastuksia jonkin aikaa, tai ovat tehneet vain normaaleja pientalon palotarkastuksia ja koulutuksista voi olla kulunut jo vuosia.
Heille siis tulee käydä palotarkastuksien perusasiatkin läpi koulutuksessa.
Henkilöstön osaamista tulee kehittää yrityksen tarpeiden mukaan (Havunen, 2004, 14). Pelastuslaitoksilla on ympäristön muutoksen paine tehdä toimenpiteitä ikääntyvän kansanosan turvallisuuden parantamiseksi ja se on huomioitu strategiassa, joten henkilöstön koulutuksella voidaan kehittää osaamista vastaamaan tätä haastetta. Yleensä oppiminen vaatii aikaa reflektoinnille, jotta omat kokemukset ja viitekehykset pystytään järjestämään uudella tavalla (Sydänmaanlakka, 2012, 32–33). Lähden olettamuksesta, että kaksi viikkoa on riittävä aika tehdä työtä ja reflektoida, mutta ei liian pitkä aika unohtaa asioita.
Kaksi viikkoa sai kannatusta tutkielman haastatteluosiossa (Haastattelu LIITE).
Koulutuksesta voi olla henkilöstölle hyötyä myös muissa tehtävissä, sillä organisaation tehtäviä monipuolisesti tekemällä saavutetaan tehokasta oppimista (Kupias, Peltola & Pirinen 2014, 101.) Filosofian tohtori Sydänmaanlakka (2012, 29) mainitsee, että yritys on kuin elävä organismi, eikä mekaaninen rahantekoväline. Tätä voidaan soveltaa myös pelastuslaitokseen, sillä toiminnoissa tulee huomioida henkilöstön hyvinvointi ja työkyky sekä mahdollisuus tehdä työtä tehokkaasti. Lisäksi tästä voidaan johtaa pelastuslaitoksen joustavuuteen osaamisen tunnistamisessa ja oppimisessa.
Henkilöstöä voidaan kouluttaa ennakoivasti. Tällöin vision perusteella muokataan toimintaa ja arvioidaan koko prosessi ja sen onnistuminen, eikä turvauduta vain reagoivaan oppimiseen, jossa kokemuksen jälkeen tehdään arviointi ja toiminnan muutos. (Sydänmaanlakka 35–36.)
Palomiesten pelastajakoulutukseen kuuluu myös ensihoitokoulutusta 29 opintopistettä (Pelastusopisto). Ensihoito on kiireellistä hoitoa ja kuljetusta hoitoyksikköön, siihen eivät kuulu kotihoidon tehtävät (Sosiaali- ja terveysministeriö). Osalla palomiehistä voi olla myös lähihoitaja- tai sairaanhoitajatutkinto, mitä kautta kotihoidon tehtävät voivat olla tuttuja. Kaikilla kyseisiä koulutuksia ei kuitenkaan ole, joten perehdyttäminen kotihoidon tehtäviin on aiheellista. Palomiehille siis tulee koulutuksessa kaksi pääaihetta:
Onnettomuuksien ehkäisy sekä kotihoidon toiminta. Onnettomuuksien ehkäisy on suurempi kokonaisuus ja siihen kuuluu palotarkastusten suorittaminen ja dokumentointi sekä palotekniset ratkaisut ja turvallisuuskoulutus. Kotihoidon osuus sisältää perustiedot työstä ja yhteistyötoiminnan mallin.
Kriminaalioikeuden professori Birzer (2003, 30–34) tutki Yhdysvalloissa aikuiskoulutuksen, andragogian, menetelmiä poliisien toiminnan muuttuessa operatiivisesta toiminnasta yhteisölähtöisemmäksi. Tämä on verrattavissa pelastuslaitoksen RiPe-miehistön käyttöön, sillä he siirtyvät operatiivisesti painottuneesta työstä yhteisön ympäristöön ilman onnettomuuden tuomaa operaatiotaustaa. Birzerin mukaan kokeneet ja aloittelevat poliisit voivat hyötyä oppimistavasta, jossa sovelletaan andragogiaa. RiPe-miehistössä voi olla myös kokeneita, iäkkäämpiä sekä aloittelevia, nuoria palomiehiä, joten samoja menetelmiä voidaan soveltaa tässä ryhmässä.
Viranomaisten täytyy olla yhteisöpainotteisissa tehtävissä itseohjautuva. Kun tehtävää suorittava henkilö huomaa ongelman, hänen tulee kyetä ratkaisemaan se itse. Uudet tiedot, taidot, arvot ja asenteet opitaan ja ymmärretään tehokkaimmin, kun ne kuvataan todellisilla tilanteilla. Koulutettavilla täytyy olla mahdollisuus kriittiseen keskusteluun, väittelyyn ja dialogiin koulutettavasta aiheesta aina, kun mahdollista. (Birzer, 2003, 33–34.) Itsenäinen ongelmanratkaisu on tärkeää RiPe-miehistölle, koska he toimivat oman alansa itsenäisinä asiantuntijoina kohteissa.
Andragogia määrittelee aikuisopiskelijalle kolme tarvetta:
1 opiskeluympäristö ja –tilanne tulee olla fyysisesti ja psyykkisesti soveltuva:
tilana voidaan käyttää luokkahuonetta ja koulutukselle on varattava aika, jolloin ei tarvitse huolehtia muista töistä
2 kouluttajan on ymmärrettävä koulutettavien odotukset kurssista:
koulutuksen alussa voidaan kysyä odotuksia ja toiveita koulutuksesta 3 tiedon ja kokemusten jakamisen mahdollisuus, jolla voidaan integroida
uutta tietoa koulutettavaan aiheeseen: koulutukseen varataan aikaa, jossa koulutettavat voivat kertoa aiheiden välissä kokemuksiaan kohteista.
(Birzer, 2003, 34–35.)
Opetustekniikoihin tulee sisällyttää ryhmäkeskustelua, simuloitua harjoitusta, ongelmanratkaisua, case-koulutusta ja käytännön harjoitteita (Birzer, 2003, 36).
Eri aiheiden kohdalla voidaan käyttää eri tekniikoita: koulutus voidaan käynnistää kysymällä, mitä ongelmia ikääntyneillä voi olla kotiturvallisuudessa ja kirjaamalla niitä näkyville. Ikääntyvien kotona kohtaamien ongelmien hoitamiseen voidaan käydä eri keinoja läpi antamalla väittämiä kenen tulisi hoitaa asiat ja tästä voidaan käydä ryhmäkeskustelua. Koulutuksessa voidaan näyttää kuvia huoneistoista ja pyytää henkilöitä kirjaamaan hetki ylös, mitä toimenpiteitä kohteessa tulisi suorittaa ja toimenpiteet käsitellään hetken päästä yhteisesti. Käytännön harjoitteita voidaan tehdä palotarkastusohjelman kanssa, mikäli se ei ole tuttu työväline koulutettaville. Voidaan esimerkiksi tehdä harjoituskirjaukset tietynlaisesta kohteesta, jotta koulutettavat näkevät ja ymmärtävät paremmin, kuinka dokumentointi tehdään. Case-koulutustilanteet ja ongelmanratkaisu voidaan yhdistää esimerkiksi varsinaisen koulutuksen jälkeen käytävässä koulutuspäivässä, kun koulutettavilla voi olla jo omia esimerkkitapauksia, joihin haetaan yhtenäistä linjaa ongelmanratkaisutilanteessa.
Pelastuslaitoksen toinen mahdollisesti käytettävä henkilöstöryhmä ovat palotarkastajat. Heitä ei pääosin tarvitse erityisesti kouluttaa substanssiin, koska heidän työtehtäviinsä kuuluvat erityiskohteiden palotarkastukset ja monimutkaisemmat kohteet, kuin kotihoidon käynnit. Perehdytys kuitenkin pitää kyseiselle henkilöstölle antaa tehtävään, mikäli he eivät ole kyseisiä tehtäviä tehneet, koska työtehtävät muuttuvat (työturvallisuuslaki, 2002, 10§).
Palotarkastajat kuuluvat päällystöön ja heidän soveltuvuutensa on laajempi muissa riskienhallinnan tehtävissä verrattuna palomiehiin. Palotarkastaja voi esimerkiksi toimia sopivalla perehtymisellä palomiesten esimiehenä ja kouluttajana yhteiskäyntien osalta. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella kouluttajana ja esimiehenä toimi päivätyötä tekevä palomestari. En keskity enempää palotarkastajien kotikäyntitehtäviin, koska opinnäytetyössä tuotettava koulutus kohdentuu ensisijaisesti palomies-henkilöstöön heidän urakehityksensä ja osaamisen kehittämisen edistämisen osalta.
3.2 Osaamisen kehittäminen
Henkilöstön osaamisen kehittäminen ja heidän ohjaamisensa on määrätyn kouluttajan ja esimiehen tehtävä, joten käyn läpi näitäkin näkökulmia kehittämistyössäni. Koulutuksen onnistuminen ja työn tehokas toteutus vaativat esimiehen apua yhteiskäyntejä toteuttaville palomiehille, joten on tärkeää antaa perusteet myös esimiehelle.
Osaamisen johtaminen on organisaation yksi menestystekijöistä. Osaaminen koostuu tiedoista, taidoista, asenteista, kokemuksista ja kontakteista. Oppiminen on näiden lisäämistä tai päivittämistä ja sitä kautta saatua muutosta toiminnassa.
(Sydänmaanlakka, 2012, 16, 33.) Kouluttaessa palomiehiä uusiin riskienhallintatehtäviin pyritään vaikuttamaan heidän tietoihinsa ja taitoihin, mutta äärimmäisen tärkeä osa on myös asenteisiin vaikuttaminen. Asenne on jopa osaamista tärkeämpää, koska osaamista ei hyödynnetä, jos asenne ei ole kohdallaan (Jabe, 23, 2017). Aiemmat kokemukset ja asenteet voivat olla esteenä jo uuden oppimiselle (Sydänmaanlakka 2012, 40). Tämän vuoksi heti koulutuksen alkuun tulee käydä muuttuneisiin tehtäviin johtaneet taustatekijät.
Aiemmin mainitut pelastuslaitoksen strategia ja väestönmuutos osana toimintaympäristön kehittymistä ovat tärkeää mainita.
Asenteita voi olla vaikea muuttaa varsinkin, jos ne ovat syvälle juurtuneita ja pitkään omaksuttuja. Leadership Coach ja henkinen valmentaja Forssell (2012, 234–237) mainitsee kolme askelta, joista voi olla hyötyä asenteiden muutoksessa: Havahtuminen, halu muuttaa asennetta ja uudet uskomukset.
Havahtumiseen vaaditaan usein muutospaine. Tähän voidaan käyttää edellä mainittuja faktoja väestönmuutoksesta ja hoivasuhdetta sekä kuntien taloustilannetta. Havahtumisen jälkeen tarvitaan halu muuttaa asennetta. Halu muutokseen voidaan aktivoida kysymällä, mitä tulisi tehdä tilanteelle ja mitä kukin voi tehdä esimerkiksi omassa työssään. Uskomuksia voidaan muovata näiden kovien faktojen lisäksi vetoamalla henkilöiden inhimilliseen puoleen, esimerkiksi kuinka henkilö haluaisi, että tilanne hoidettaisiin, jos ikääntyvä kotihoidon tarpeessa oleva henkilö olisi hänen lähiomaisensa tai jos kyseinen henkilö olisikin tulevaisuudessa hän itse.
Muutos toimintaympäristössä ja kilpailijoissa vaatii organisaation oppimista.
Kilpailijoita nopeammin oppiminen auttaa organisaatiota menestymään.
(Sydänmaanlakka, 2012, 23;28.) Pelastuslaitoksella ei ole varsinaisia kilpailijoita, mutta toimintaympäristöä ja rahoitusta voidaan verrata tähän rooliin. Kun rahoitus vähenee tai toimintaympäristö vaatii enemmän tehtäviä, täytyy asiat oppia tekemään uudella tavalla menestyäkseen.
Osana motivointia on aiemmin mainittu strategia, jonka kautta opittava tehtävä osoitetaan tärkeäksi. Yksilön on nähtävä oma osuutensa osana suurempaa kokonaisuutta. Myös organisaation arvot tulee linkittää tulevaan työtehtävään.
(Sydänmaanlakka, 2012, 87.) Tämä voidaan esittää kokonaistavoite-yksilötavoite asetelmalla, eli mikä on pelastuslaitoksen tavoite kyseisellä työtehtävällä ja mitä työntekijältä odotetaan kyseisessä tehtävässä, jotta tämä tavoite toteutuu (Lönnqvist, 2007, 35–36). Motivaatio, eli tahtotila ja tässä tapauksessa halu oppia on lähtökohta oppimiselle, joten nämä asiat tulee olla heti koulutuksen alussa (Sydänmaanlakka, 2012, 37). Johtaminen on onnistunut, kun jokainen tuntee, että hänen panostaan tarvitaan (Jabe 2017, 25). Johtamisen lisäksi tämä pätee kouluttamiseen. Motivointi pyritään tekemään henkilölle mahdollisuuksia korostaen, ei rajoitusten ja pelottelun mukaan, koska tällainen negatiivinen motivointi on psyykkisesti kuormittavampaa (Lönnqvist, 2007, 40–
43).
Koulutuksen alkupuolella tulee olla myös tavoiteosio, mitkä ovat koulutuksen tavoitteet ja miten ne liittyvät laitoksen laajempiin tavoitteisiin. Tämä toimii motivaatio-osion kertauksena, mikä on sekin tärkeää koulutuksessa, jotta koulutetusta asiasta jää parempi muistijälki. (Lanning, Roiha & Salminen 1999, 276–283.) Kertaaminen voidaan pitää joka oppituntikokonaisuuden päätteeksi pääasiat kerraten. Heti alun perusteluiden ja motivoinnin jälkeen tulisi olla käytännön läheistä koulutusta ja toimintaa (Lanning ym., 1999, 280). Esimerkiksi harjoitus, jossa koulutettavat pohtivat, mitkä ovat yleisiä riskejä iäkkäiden kotona ja niiden läpi käyminen. Myös kotona asumisen turvallisuus -arvion tai alueella vastaavan kaavakkeen läpikäyminen ja kohdekuvien arviointi, miten ne sijoittuisivat riskinarviointiasteikolla. Tehtävien ja koulutuksen ylipäänsä tulee olla riittävän haastavia, jotta ne ovat kiinnostavia, mutta ei liian monimutkaisia ja vaikeita, jolloin voi tulla olo, etteivät henkilön kyvyt riitä asian omaksumiseen.
Liian helpossa tilanteessa koulutettavat ovat mukavuusalueella, josta pitäisi pyrkiä optimaalisen toiminnan alueelle, jossa oppiminen on tehokasta, muttei liian haastavaa, mikä on kuvattu vaara- tai stressivyöhykkeenä (KUVIO 3).
KUVIO 3. Optimaalisen toiminnan alue (White, 2008, 3).
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella koeryhmänä toiminut ryhmä oli varsin homogeeninen sekä koulutustaustaltaan että iällisesti. Tilanne ei kuitenkaan ole tämä, jos ryhmään otetaan myös ikääntyviä palomiehiä. Tällöin henkilöillä on jo erilainen elämäntilanne ja koulutus on kehittynyt erilaiseksi. Myös samanlaisten ryhmien sisällä on eroja, koska henkilöt ovat yksilöitä viiteryhmästä huolimatta.
Tietojenkäsittelytaidoissa voi olla suuriakin eroja ikäryhmien välillä. Myös oppimistyyleissä voi olla eroja. Oppimistyylien arkkityypit ovat harkitseva pohtija, looginen ajattelija, aktiivinen osallistuja sekä käytännön toteuttaja.
(Sydänmaanlakka, 2012, 41–45.) Opetuksessa tulee pyrkiä käyttämään kaikkia näitä tyylejä aktivoivaa opetustapaa: Yhteiskeskustelua pohtijalle, tehtäviä ajattelijalle, kysymyksiä aktiiviselle osallistujalle ja käytännön harjoituksia toteuttajalle.
Oppiminen ei katoa iän myötä, mutta iäkkäämmät voivat tarvita enemmän aikaa ja tukea oppimiseen. Tästä syystä nuoria ja iäkkäämpiä palomiehiä olisi hyvä yhdistää työpareina jaettuihin toimistoihin. Näin nuoremmat voivat auttaa esimerkiksi tietotekniikassa ja heillä on mahdollisuus saada kokemuksen tuomaa tietoa iäkkäämmiltä palomiehiltä, mistä syntyy yhteys ja tiedon vaihto. (Jabe, 2017, 30–39.) Osaaminen ei ole pelkästään koulutuksella saatua tieto-osaamista, vaan siihen tarvitaan myös käytännön soveltamista ja tämä on osaamisen ydin (Kupias ym., 2014, 50–51). Jaetulla työtilalla voi olla myös positiivisia vaikutuksia työtehoon, kun toinen on läsnä. Tämä vaatii henkilöltä asian osaamista ja läsnä olevan henkilön on myös tehtävä yhteisessä tilassa
omia tehtäviään, muuten työteho voi heikentyä läsnä olevasta henkilöstä.
Sosiaalinen helpottuminen kuitenkin on näissä tehtävissä todennäköisempää kuin sosiaalinen laiskottelu, varsinkin, kun työnohjaus on kunnossa. (Havunen, 2004, 26–27.)
Kouluttajan tulisi olla mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman prototyyppinen, eli sisäryhmäläinen. Tällöin ryhmälle tulee olo, että kouluttaja on yksi meistä ja hän saa vaikutusvaltaa ja seuraustahto kasvaa. Prototyyppisyys luo karismaa, jota tarvitaan vakuuttavaan esiintymiseen. Tärkeintä on kuitenkin, että kouluttaja on ryhmän puolella, kannustaen ja ymmärtäen heitä. Kouluttaja on uusien tehtävien johtaja ryhmälle, jolloin hän voi olla arvojenmäärittelijä, esikuva ja merkityksen muovaaja. (Haslam, Reicher & Platow, 2012, 66;107–110.)
Liitteessä on koulutuksen suunnitelman pohja ja hyvät tavat toteuttaa sitä.
Koulutuksen suunnittelu on kuitenkin aina paikallisen kouluttajan tehtävä, ja siinä tulee käydä ilmi aiheiden läpikäynti sekä resurssit ja tilanne- ja paikkakohtaiset muutokset, mitkä ovat osa kouluttajan ammattitaitoa. (Lanning ym., 1999, 280–
281).
Koulutuksen tulee olla pelkkien luentojen sijaan myös harjoituksia, vierailuja, ryhmätöitä ja kokeilua soveltavaa toimintaa. Myös työn ohessa tapahtuvat pienet opastustauot ovat toimivia koulutusmenetelmiä. Alun peruskoulutuksen jälkeen voidaan käydä tiettyyn tehtävään tarkentavaa täsmäkoulutusta työtehtävien aikana (Lanning ym., 1999, 278–281).
Kun pyritään saamaan yhteistyötä aikaan kahden eri organisaation toimijoiden välillä, ovat vastuut ja tehtävät sekä toimintamallit oltava selvät molemmille osapuolille. Psykologi Dunderfelt (1998, 12) huomauttaa henkilökemiasta, että pienetkin erilaisuudet ajattelutavoissa ja toiminnassa saattavat aiheuttaa konfliktin. Tästä syystä kotihoidon työntekijöille on käytävä pelastuslaitoksen edustajan tehtävät ja vastuut kohteessa sekä pelastuslaitoksen henkilöstölle kotihoidon työntekijän toimet ja vastuut.
Molempien osapuolien tulee tietää myös toistensa tehtävät, jotta kokonaiskuva on selkeämpi. Kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeä osa oppimista. Näin
toimittaessa työntekijän työtehtävässä osaaminen siirtyy nopeammin tiimiosaamiseen, eikä aikaa mene työtehtävien oppimiseen työssä. Työssä koetun kautta tapahtuu kuitenkin paljon oppimista. (Kupias ym., 2014, 96–115.) Eri organisaatioiden tiedon lisäksi tulee informaatiota antaa myös pelastuslaitoksen työtä tekevän ryhmän läheisille ryhmille. Näitä ovat työvuorot ja muu henkilökunta, kenen työhön yhteiskäyntitehtävät liittyvät. Kun lähellä toimivat ulkopuoliset tietävät henkilöiden tehtävän tarkoituksen, syyt ja työtavat, on heidän helpompi suhtautua uutta tehtävää tekevään henkilöstöön. Näin vähennetään epäilevää ja kateellista ilmapiiriä sekä heikkoa yhteistyötä. (Lanning ym., 1999, 278.)
Kolbin mallin mukaisesti oppiminen tapahtuu syklissä, jossa aluksi on kokemus, jota reflektoidaan, minkä jälkeen tapahtuu ymmärrys ja lopulta soveltaminen.
Tämän jälkeen sykli lähtee alusta. Oppimista vahvistavia tekijöitä ovat oppimishalu, onnistumisen kokemus, kokeilu ja dokumentointi.
(Sydänmaanlakka, 2012, 38–39.) Mallissa tärkeä osa on soveltaminen ja kokeilu, jonka kautta saadaan onnistuminen. Tämä on osaamisen ydin varsinkin uudessa työssä (Kupias ym., 2014, 51). Yhteiskäyntejä tekeville palomiehille tulee pitää koulutuksen jälkeen jakso, jolla he tekevät työtä ja tämän jälkeen yhteispalaveri, jossa käydään ryhmässä läpi havaittuja asioita ja hankalia tilanteita. Näin yhdessä reflektoiden jokainen ryhmässä voi oppia toisten kokemuksista ja toimintatapoja voidaan selventää ja jopa kehittää.
Riittävä palaute ja avoimuus ottaa sitä vastaan ovat oppimisen lähtökohtia.
Palautetta, eli puuttumista epäkohtiin ja tunnustuksen antamista onnistumisesta, tulisi antaa systemaattisesti. (Sydänmaanlakka, 2012, 62–64.) Koulutus siis jatkuu myös koulutuspäivän jälkeen työn ohessa palautteen ja ohjauksen muodossa. Palautteessa huomio tulee kiinnittää tehtävään, ei henkilöön (Havunen, 2004, 116). Suorituksen johtaminen koostuu tavoitteiden asettamisesta, niiden saavuttamisen seurannasta, valmentamisesta ja palautteen antamisesta sekä jatkuvasta suorituksen parantamisesta (Sydänmaanlakka, 2012, 83). Koulutuksen jälkeisessä suorituksen johtamisessa siis päivittäisjohtaminen korostuu. Tämä tulee huomioida etenkin uuden tehtävän kohdalla.
3.3 Pelastuslaitoksen kotikäynnit ulkomailla
Internetin kautta tehdyllä katsauksella Suomen ulkopuolella tehtävät kotikäynnit korostuivat erityisesti Britanniassa. Heillä on käytössä Safe and Well Visit -systeemi, jossa palomiehet tai turvallisuustiimi käy kohteessa. Toimenpiteinä olivat ilmaisen palovaroittimen asentaminen ja informointikeskustelu, jossa käydään läpi kodin paloriskien tunnistaminen ja niihin varautuminen, miten niitä vähennetään ja ehkäistään sekä tehdään poistumissuunnitelma. Erityisinä aiheina olivat sähköturvallisuus, tupakointi ja sähkölämmitteiset huovat.
(Fireservice.) Australian New South Walesin pelastuslaitoksella oli hyvin samanlainen toimintatapa (New South Wales).
Lontoossa aiheina oli lueteltu kokkaus ja tupakointi, lämmittimet, kynttilät ja tulisijat, varoittimet, tarkastukset yötä vasten sekä toiminta palon sattuessa. Myös Lontoon sivuilla mainittiin erikseen ilmaisen palovaroittimen asentaminen.
(London-Fire.) Skotlannissa oli lisäksi annettu ohjeita Internetissä, kuinka tilanteissa toimitaan ja miten varaudutaan. Lisäksi heillä oli ohjeita kuuroille ja suositeltiin erilaisia värinällä tai strobo-valolla varustettuja hälyttimiä. (Scotland-Fire.)
Pohjois-Irlannissa oli nelikohtainen nettikysely, jolla otettiin yhteyttä (Northern Ireland). Australian Victoriassa oli kattavampi tarkastuslista, jossa oli 19 kohtaa.
Heillä oli myös poistumissuunnitelman pohja, johon tuli kuitenkin itse täyttää asunnon pohjakuva. Tämä oli lähinnä perheille, mutta mielestäni sitä voisi soveltaa myös iäkkäille, jos se täytetään yhdessä ja jätetään näkyvälle paikalle muistutukseksi. Victoriassa oli huomioitu myös keräilijät ja heille yhteystiedot sosiaalihoitoon. Kuuroille ja kuurosokeille oli omat linkkinsä järjestöjen sivuille.
(Victoria.)
Ruotsin pelastuslaitosten sivustoja ja mahdollisia toimintamalleja tutkittiin ensin tarkastelemalla väestöpohjaa eri lääneissä. Taulukossa 2 on laskettu 75-vuotiaiden ja vanhempien prosentuaalinen määrä läänin koko väestöön verrattuna. Taulukon loppuun on liitetty sama prosentti Etelä-Karjalasta. Huomion
arvoista on, että 2019 Etelä-Karjalan ikääntyneiden määrä oli neljänneksi suurin verrattuna Ruotsin lääneihin.
TAULUKKO 2. Ruotsin ja Etelä-Karjalan 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus väestöstä alueittain vuonna 2019 (Statistiska Centralbyrån).
Ruotsalaisista lähteistä ohjeita iäkkäille löytyi läntisen ja eteläisen alueen pelastuslaitoksien sekä Itä-Gotlannin pelastuslaitoksen sivuilta. Läntisen alueen sivuilta pääsi linkin kautta suojautumis- ja varautumisviranomaisen sivustolle, jossa oli ohjeita varautumiseen, kuten kotivaraan (Syd; MSB). Lisäksi sivuilla oli ohjeita palovaroittimiin, toimintaan onnettomuudessa sekä ennaltaehkäisyyn.
Ruotsalaisista lähteistä ohjeita iäkkäille löytyi läntisen ja eteläisen alueen pelastuslaitoksien sekä Itä-Gotlannin pelastuslaitoksen sivuilta. Läntisen alueen sivuilta pääsi linkin kautta suojautumis- ja varautumisviranomaisen sivustolle, jossa oli ohjeita varautumiseen, kuten kotivaraan (Syd; MSB). Lisäksi sivuilla oli ohjeita palovaroittimiin, toimintaan onnettomuudessa sekä ennaltaehkäisyyn.