279
virittäjä 2/2020
Suomi toisena kielenä -alan keskeinen kehittäjä ja lauseopin sekä Varsinais- Suomen ja Satakunnan murteiden tuntija Kirsti Siitonen (o.s. Tuominen) menehtyi pitkään sairastettuaan Turussa 6. maalis- kuuta 2020. Hän oli syntynyt Raumalla 16. kesäkuuta 1951 ja kävi siellä koulunsa.
Turkuun hän tuli opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, poliittista historiaa ja puheoppia. Tur- kuun, lähelle Aurajoen rantaa, hän myös perusti filosofian tohtori Arto Siitosen kanssa elinikäisen kotinsa, johon aina pa- lattiin, vaikka perhe vietti hyvin kansain-
välistä elämää ja asui moneen otteeseen ulkomailla.
Innokas ja uuttera opiskelija palkat- tiin jo opiskelujen alkuvuosina tutkimus- apulaiseksi Lauseopin arkistoon. Se lienee suunnannut kiinnostuksen nimenomaan suomen lauserakenteiden tarkasteluun niin yleiskielessä ja murteissa kuin ennen kaikkea suomenoppijoiden tuotoksissa, vaikka monet muutkin suomen kielen il- miöt päätyivät Siitosen tutkimuskohteiksi vuosien varrella.
Vuonna 1976, jo ennen maisterintut- kinnon valmistumista, Siitonen valittiin
Kirsti Siitonen 1951–2020
Kuva: Erja Hyytiäinen / Turun yliopisto
kielitieteen kentiltä
280 virittäjä 2/2020
suomen kielen lehtoriksi Münsterin yli- opistoon Saksaan. Tuolloin oli vain kou- rallinen ihmisiä, jotka olivat koskaan opettaneet suomea muunkielisille, ja op- pimateriaalia oli tuskin nimeksi. Niinpä nuori lehtori joutui niin keksimään ope- tussuunnitelmat kuin kokoamaan ja kir- joittamaan tarvittavat aineistot omin päin. Se toki sujui monista asioista kiin- nostuneelta, paljon lukeneelta ja luo- valta ihmiseltä hyvin. Hänellä oli myös ulkomaan lehtorilta vaadittava luonteen- laatu: kyky tulla toimeen monenlaisten, joskus hankalienkin ihmisten kanssa ja ratkaista sekä teoreettiset että käytännöl- liset ongelmat oloissa, joissa – paljon en- nen nykyisiä nopeita viestintävälineitä – käytettävissä olivat vain omat tiedot, tai- dot ja neuvokkuus. Ja ennen kaikkea iloi- nen mieli – ja sitä Kirstillä riitti!
Parin Suomessa vietetyn vuoden ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen oli vuorossa Göttingenin yliopisto. Kun Jy- väskylän yliopiston kielikeskukseen pe- rustettiin vuonna 1983 suomen kielen leh- toraatti, jossa päätehtävänä oli ulkomaa- laisten suomen kielen opetus, Siitonen valittiin siihen. Toinen Münsterin kausi, toisen lapsen syntymä sekä tutkimusjak- sot ja vuoden opiskelu Pittsburghin yli- opistossa Yhdysvalloissa osuivat Jyväsky- län vuosikymmenelle. Vuonna 1993 Sii- tonen valittiin lehtoriksi Turun yliopis- toon, jossa hän toimi eläkkeelle jäämiseen saakka hoitaen viimeiset vuodet suomen kielen professuureja.
Kansainvälisen työuran ja perheen ohella tarmoa riitti myös moneen muu- hun. Siitonen toimi Suomen Kielen Seu- ran hallituksessa ja puheenjohtajana sekä Virittäjän, Sananjalan ja Lähivõrdlusi – Lähivertailuja -aikakauskirjan toimitus- kunnassa. Hyvin tärkeää hänen koke- muksensa ja tietonsa oli ulkomaisten yli- opistojen suomen kielen opetusta ohjaa- van asiantuntijaryhmän työskentelyssä.
Ulkomaanlehtorien ja assistenttien va- linnassa ja opetusvierailujen suunnit-
telussa hän käytti tarkkaan ajateltuja ja oikeuden mukaisuutta korostavia pu- heenvuoroja. Siitonen oli myös kysytty vierailija opetuspisteissä ja tunsi siksikin henkilö kohtaisesti ison osan suomen kie- len ja kulttuurin opetuksen parissa toimi- vista ihmisistä eri puolilla maailmaa. Hän myös piti yllä näitä monia ihmissuhteita, vieraili ja kutsui kylään ja lähetteli viestejä aivan loppuun saakka.
Siitosen väitöskirja Agenttia etsimässä.
U-verbijohdokset edistyneen kielenoppi- jan ongelmana (Turun yliopisto 1999) oli vasta toinen väitöskirja, joka käsitteli suo- men kieltä oppijan näkökulmasta. Suomi toisena kielenä -alan tutkimus oli läh- tenyt liikkeelle 1990-luvun alussa, kun puoli tusinaa eri yliopistoissa toimivaa alan ihmistä sai Suomen Akatemian ra- hoituksen tutkimushankkeelle. Tutkimus- alueet valikoituivat tutkijoiden aiempien opinnäytteiden ja kiinnostuksen koh- teiden mukaan, joten Siitosen lauseopin tuntemus sekä kokemus nimenomaan akateemisista oppijoista johdattelivat hä- net U-verbien pariin. Niiden, passiivin ja muiden persoonaa ilmaisemattomien suomen kielen verbirakenteiden selvittely oli Siitosen keskeisin anti suomen kielen tutkimukselle ja opetukselle.
Suomen kielen tarjoamat mahdolli- suudet jättää tekijä mainitsematta ovat monille uusille suomen kielen käyttäjille sekä kiinnostava että ongelmallinen oppi- misen kohde. Passiivi ei muistuta monien muiden kielten passiivia, koska sen yhtey- dessä ei voi tekijää mainita, mutta tekijä kuitenkin tiedetään henkilöksi. Sen rin- nalla käytetään aktiivisia verbimuotoja, joiden subjekti jätetään yksinkertaisesti pois. Kaikkein hankalimmin selätettäviä – ja selitettäviä – ovat U-johtimiset ver- bit. Moni puhuu suomea sujuvasti vuosi- kausia huomaamatta koskaan, että jat- kaa ja jatkua eivät ole yksi ja sama verbi.
Taustalla on se seikka, että suomen tai- vutusmuodoissa on monenlaisia vokaali- vaihteluita, joten tätä A:n ja U:n yhteis-
281
virittäjä 2/2020
eloa ei hahmoteta semanttiseksi. Taivu- tuksen lisäksi on havaittava merkityserot passiivin ja U-verbien välillä. Puhetilan- teista selviytyy, vaikkei näitä ilmiöitä hal- litsekaan, mutta tarkempaan, opiskeluun ja asiantuntijatyöhön tarvittavaan kieli- taitoon ne sisältyvät. Yliopistossa opis- keleville suomea opettanut Siitonen huo- masi varhain tämän aukon, mutta opet- tamisen pohjaksi ei juuri löytynyt tutki- mustietoa. Näin syntyi väitöskirja ja mo- nia myöhempiäkin tutkimuksia.
Kuten Siitosen tutkimustyö yleensä, tekijän ilmaisemattomuuden ja tekemi- sen intentionaalisuuden avaaminen on siirtynyt myös alan opetuksen avuksi.
Aika moni on oppinut U-verbien ja pas- siivin peruseron Siitosen esimerkistä lap- sen takki vaihtui/vaihdettiin päiväkodissa.
U-verbien tärkeä rooli suomen kielessä syyllistämistä välteltäessä saa siinä konk- reettisen muodon. Ilmiön valikoituminen erityisen kiinnostuksen kohteeksi kertoo ehkä myös jotain Siitosen äärimmäisen sosiaalisesta luonteesta.
Siitonen tutki myös monia muita kie- len ilmiöitä. Hän on kirjoittanut muun muassa hän-sanan käytön vivahteista, in- finitiivikonstruktioista ja kieliopin ter- meistä opetuksessa sekä puolustanut suo- mea tieteen kielenä. Hän oli myös keskei- sesti mukana Satakunnan puhekielen tut- kimuksessa.
Turun yliopistossa on Siitosen toimin- nan myötä erikoistuttu edistyneiden suo- men oppijoiden kielen tarkasteluun. Sitä varten Siitonen alkoi koota LAS2-nimellä tunnetuksi tullutta korpusta, johon on koottu nimenomaan akateemista oppi- jansuomea. Korkeakoulutusta vaativissa asiantuntija tehtävissä toimivien suomen kielen oppimisen haasteethan ovat aivan toiset kuin vähän koulutettujen maahan- muuttajien. Aineistoa kartutetaan edel- leen ja siitä tehdään opinnäytetöitä.
Valtaosan elämästään Kirsti Siito- nen oli nimenomaan suomen kielen leh- tori. Opetukseen hän panosti; se innosti
häntä ja hän opiskelijoita. Samalla into- himolla hän selitti suomen kielen sa- loja niin satunnaisille kesäkurssilaisille tai ulko maisissa opetuspisteissä vierail- lessaan kuin omille opiskelijoilleen Tu- russa. Suomalaiset opiskelijat oppivat katsomaan suomen kieltä aikuisen op- pijan silmin, ulko maalaiset taas pää- sivät sisään niin kieleen kuin kulttuu- riinkin, arjessa ja juhlassa. Siitonen ra- kasti akateemisia traditioita ja pääsi suu- reksi ilokseen mukaan Turun yliopiston 100- vuotisjuhlaan saattohoito kodista vielä viikkoa ennen kuolemaansa. Mo- nista opiskelijoista tuli ystäviä, jotka oli- vat mukana perheenkin arjessa. Opetus- tehtävässä Siitonen oli myös niissä mo- nissa opettajien täydennys koulutuksissa, joita 1990- luvun alkupuolelta saakka jär- jestettiin. Erityisesti jäivät mieleen ne kerrat, jolloin seisoimme yhdessä ope- tusryhmän edessä käyden innokasta väittelyä opetuskerran aiheesta. Siinä joutui itse panemaan parastaan ja opis- kelijatkin viihtyivät.
Siitosella oli keskeinen rooli myös kie- litaidon arvioinnin kehittämisessä. Ulko- maalaisten suomenoppijoiden keskuu- desta oli tullut kyselyitä siitä, miten suo- men kielen taidostaan voisi saada todis- tuksen, jos se on hankittu muuten kuin oppilaitosten kursseilla – ja nämä oppi- laitostenkin todistukset perustuivat hy- vin kirjaville kriteereille. Siitosen aloit- teesta ja opetusviranomaisten luvalla ryh- dyimme 1980-luvun lopussa laatimaan ja järjestämään valtakunnallisia suomen kielen tasokokeita. Mukana tässä oli myös nykyisin kielitaidon arvioinnin profes- sorina toimiva Ari Huhta. Tehtäviä laa- dittaessa ja vastauksia arvioitaessa koh- tasivat iloisesti ja opettavasti raumalais- turkulainen ja keskisuomalais-savolainen kielikäsitys, kun hyväksyttävistä ilmauk- sista neuvoteltiin. Työ rakentui Suo- messa uudenlaiselle arviointiperustalle, sillä samaan aikaan oli usean Euroopan maan yhteistyönä alullaan kielitaidon ku-
282 virittäjä 2/2020
vaus, joka ny kyään tunnetaan Euroop- palaisena viite kehyksenä. Lähtökohtana oli kielellä toimiminen, ei pelkästään sa- naston tai kieliopin hallinta. Kun Yleiset kielitutkinnot -järjestelmää alettiin suun- nitella vuonna 1992, tasokokeesta saatuja kokemuksia voitiin hyödyntää muiden- kin kielten kokeissa. Suomi toisena kie- lenä tuli viralliseksi tutkintokieleksi heti, kun asetus Yleisistä kielitutkinnoista an- nettiin vuonna 1994.
Poikkeuksellisen aktiivinen Siitonen oli myös yliopistojen kolmannen tehtä- vän parissa. Hän teki tunnetuksi suomi toisena kielenä -alaa sekä kotimaassa että muualla, mutta oli mukana myös koti- seututyössä kirjoittamalla ja puhumalla Satakunnan ja Varsinais-Suomen mur- teista, lapsuutensa ja aikuisuutensa kieli- muodoista, monella foorumilla. Kieli ei ollut hänelle vain tutkimuskohde vaan myös ilmaisuväline. Tämä puoli tuli esiin erityisesti runonlausuntaharrastuksen
kautta. Kieli ajattelun välineenä taas oli esillä paitsi työssä myös kotona. Filosofi- aviomies lienee edesauttanut tämän kiin- nostuksen synnyssä. Monet kerrat sain olla mukana innostavissa kielifilosofi- sissa keskusteluissa Siitosten ruokapöy- dän ääres sä.
Kirsti Siitonen oli loppuun asti innos- taja ja vaikuttaja sekä oman työnsä että oppilaidensa ja työtoveriensa kautta. Tu- run yliopistoyhteisö ja muunkielisten suomen kielen opetus ja tutkimus sekä Suomessa että koko maailmassa on me- nettänyt aina hyvää mieltä ympärilleen luoneen, sisukkaan ja ideoita pursuavan ihmisen.
Maisa Martin etunimi.sukunimi@jyu.fi Kirjoittaja on suomi toisena kielenä -alan
emeritaprofessori ja Kirsti Siitosen pitkäaikainen yhteistyökumppani ja ystävä.
