seminen hypoteettiseksi estää tällaisen imp- likaation. Hypoteettisilla kysymyksillä toi- saalta estetään implikaatiot prognoosistaja toisaalta voidaan implikoida kipeätkin tu- levaisuuden näkymät mahdollisiksi.
LOPUKSI
Peräkylän tutkimus nojaa keskustelunana- lyysin periaatteiden mukaisesti vahvasti empiirisen aineiston analyyseihin. Tässä on esimerkkien laajuuden vuoksi esitelty ai- noastaan aineistoanalyyseista nousseet tut- kimustulokset. AIDS-neuvonnan aineisto- esimerkkejä löytyy myös suomeksi glossat- tuna Keskustelunanalyysin perusteet -kir- jasta (Peräkylä I997).
››AIDS Counselling» on tutkimus epä-
muodollisesta institutionaalisesta keskuste- lusta. Se osoittaa, mitkä vuorovaikutuskei- not palvelevat AIDS-neuvonnan institutio- naalisia tehtäviä ja Milanon koulukunnan perhesysteemiteorian ideoita ja mitä piile- viä vuorovaikutuksellisia mahdollisuuksia perhesysteemiteorian tekniikoilla on. I MIA l-IALONEN
Sähköposti: Mía@Stakes.Fi
LÄHDE
PERÄKYLA, ANssı 1997: Institutionaalinen keskustelu. - Liisa Tainio (toim.), Keskustelunanalyysin perusteet s.
177-203. Vastapaino, Tampere.
SUOMI TOISENA KIELENÄ -TUTKIMUSTA OULUSSA
Suornenoppücn kieli tutkimuskohteena.Toimittaneet Helena Sulkala & Minna Zarnan-Zadeh.
Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksen julkaisuja 5. Oulu l996.
232 s. ISBN 95 I -42-4508-3.
ELENA SULKALA ja MINNA ZAMAN- ZADı-:H ovat toimittaneet artikkeli- kokoelman, jossa tarkastellaan suomea toi- sena ja vieraana kielenä. Kokoelman kym- menen artikkelia on sijoitettu kolmen ala- otsikon alle: Suomi toisenaja vieraana kie- lenä virolaisilla, Kohti sujuvaa suomea ja Oppimateriaali tutkimuskohteena. Ensim- mäisen ja viimeisen osan artikkelit ovat te- maattisesti yhtenäisiä. Suurin osa artikke- leista perustuu joko tekeillä oleviin tai val- miisiin pro gradu -tutkielmiin. Osa niistä on tutkimusten tekijöiden itsensä muokkaa- mia, osan on kirjoittanut työn pohjaltajoku muu.
Suomi toisenaja vieraana kielenä viro- laisilla -osan artikkelit liittyvät Oulun yli-
Vl RITTÄIÄ 4/1997
opiston suomen ja saamen kielen ja logo- pedian laitoksessa käynnissä olevaan suo- malais-virolaiseen tutkimushankkeeseen.
LEENA NIssı LÄNavausartikkeli tarkastelee tiiviin katsauksenomaisesti Virossa annetta- van suomen kielen opetuksen ja tutkimuk- sen kehitystä ja niiden nykytilaa. Artikke- lissa on myös lyhyesti esitelty virolaisille tarkoitettuja suomen kielen oppikirjoja ja kielioppeja, virolaisten laatimia virolais- suomalais-virolaisia yleissanakirjojaja eri- tyisalojen sanastoja.
Ensimmäisen osan kolme muuta artik- kelia käsittelevät virolaisten suomen- oppimista. OuTı -MARı AKULTALAHTI tarkas- telee viiden aikuisen virolaisen Suomessa asuvan suomenoppijan kielenoppimisvai-
keuksia. Tarkastelun pohjaksi Kultalahti on valinnut Fred Eckmanin 1970-luvulla kehit- telemän tunnusmerkkisyyshypoteesin. ns.
MDH-hypoteesin (markedness differential hypothesisY, jonka mukaan kielenoppi- misvaikeudet voidaan ennustaa vertaamal- la systemaattisesti lähde- ja kohdekielen kielioppeja ensiksikin toisiinsa ja toiseksi vertaamalla niiden tunnusmerkkisyys- suhteita universaaliin kielioppiin. Tutki- muksessa informanteille osoittautuvat vaikeimmiksi ne suomen kielen piirteet. jot- ka ovat viroon verrattuna tunnusmerkki- sempiä. Tällaisia ovat jälkitavujen pitkät vokaalit (esim. jälken projälkeen), jälkita- vujen astevaihtelu (esim. ajattellut pro ajatellut), partitiivimuotoinen predikatiivi (esim. niin no lukenıitıeıı, se on nıínustaniin luonnollinen - - pro luonnollista) ja kAAn- liitepartikkelin käyttö (esim. kumpi/tan se oliki pro olikaan). Puutteena tutkimuksessa -tai sen raportoinnissa - on se, että teki- jä ei mainitse, mistä kaikista kielenpiineistä mainitut ovat seuloutuneet vaikeimmiksi.
Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty muuta- mia keskeisiä suomen ja viron eroja (esim.
vokaalisointu sekä dinja nnzn ääntäminen).
Nämä piirteet sivuutetaan maininnalla, että
››vaikeudet niiden tuottamisessa johtuvat puhtaasti äänteellisistä seikoista» Samalla perusteella tarkastelusta olisi voinut jättää pois myös jälkitavujen pitkät vokaalit ja astevaihtelun. Sekaannusta aiheuttaa myös se, että kirjoittaja on määritellyt tunnus- merkkisyyden kunkin piirteen osalta eri kriteerein, minkä hän tosin mainitsee artik- kelin lopussa.
SAARA HıNTsALANtarkastelun kohteena on se, miten kuusivuotiaana Suomeen adop- toitu virolaistyttö, Teija (pseudonyymi), omaksuu eräitä suomen kielen verbisuf- fikseja. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat ne sekamuodot, joita Teija on tuotta-
'Täsmällisempi suomennos olisi ollut MD-hypoteesi.
@
nut niiden kahden vuoden aikana, jolloin hänen kielensä on vaihtunut virosta suo- meksi. Ensimmäisellä nauhoituskerralla Teija tuottaa useita viron mukaisia (esim.
imperat. näitta `näytä”) ja suomen mukaisia muotoja (esim. kato °katso`), mutta myös sekamuotoja (esim. kävisin 'kävin' < vir.
käisiıı+ suom. kävin). Sekä viron mukais- ten verbien että sekamuotojen määrä vä- henee Teijan kielessä kuitenkin melko no- peasti. Haastattelija on nauhoituksissa puhunut Teijan kanssa sekä suomea että viroa, mikä on tietysti sekoittanut Teijaaja määrännyt keskustelukieltä ja sen vuoksi vaikuttanut Teijan tuotoksiin. Puutteena tutkimuksessa voidaan pitää myös sitä, että viron- ja suomenkielistä kontekstia ei tau- lukoissa mitenkään eroteta. Kaikkiaan lu- kijalle jää kovin epäselväksi, mitkä kaikki piirteet on katsottu sekamuodoiksi, sillä kirjoittaja on laskenut niihin sekä fonolo- gisia. morfologisia että syntaktisia poik- keamia. Esimerkiksi lauseessa sitte lintu alka laula pojale ensimmäinen infinitiivi laula on laskettu sekamuotoihin, samoin lauseenja sitte tytto istulaja kattelee taivut- tamaton istuja-verbi.
Myös SıRJEHAssıNENtarkastelee kaksi- kielisen lapsen kielenkehityksen sekamuo- toja. Hänen tutkimuksensa kohteena on yhtä aikaa kahta kieltä oppivan suomalais- virolaisen Marko-pojan kieli. Markon äiti puhuu äidinkielenään suomea ja isä viroa.
Marko on tutkimusta tehtäessä l.l0-2.6 vuoden ikäinen. Hassisen mukaan Marko käyttää ikävaiheessa 2.1-2.6 erityisen pal- jon sekamuotoja, minkäjälkeenjääjäljelle vain muutamia ››riskiryhmään›› kuuluvia - ts. kielten samankaltaisuudestajohtuvia _ muotoja. Marko alkaa tiedostaa itsensä kaksikieliseksi puhujaksi 2.2 vuoden iässä, jolloin hän alkaa käyttää koodinvaihtoa keskustelustrategiana. Hassinenjakaa Mar-
kon tuottamat sekamuodot kontekstuaali- siin sekamuotoihin ja lausuman sisäisiin sekamuotoihin. Nämä ryhmät on jaettu edelleen useaan alaryhmään. Valitettavasti vain Hassisen käyttämä systeemi ei avau- du lukijalle. Ryhmien nimitykset ovat epä- selviä (esim. kontekstuaalisten sekamuoto- jen toinen alaryhmä on nimeltään ››seka- muotolausuma sisältää ainakin yhden lausumansisäisen sekamuodon>›). Lisäksi lapsen sama tuotos (esim. iso auto, vaara) saattaa kuulua kumpaankin pääryhmään.
Systeemin selvittely olisi kaivannut run- saasti lisää tilaa ja etenkin valaisevia esi- merkkejä.
Kohti sujuvaa suomea -osan avausartik- kelissa SARI TAPoLA esittelee niitä syntak- siin liittyviä vaikeuksia, joita hänen englan- ninkielinen informanttinsa kohtaa kääntä- essään suomea englanniksi. Informantti opiskeli tutkimushetkellä ensimmäistä vuotta suomen kieltä pääaineenaan Lon- toon yliopistossa. Tutkimusaineistosta puo- let on nauhoitettu oppitunneilla ja puolet informantin tehdessä kotitehtäviään ja ajatellessa samalla ääneen. Tapola on kerän- nyt nauhoituksista ne lauseet, joiden kään- tämisessä informantti on epäonnistunut. Ta- polan mukaan morfologisetja sanastolliset ongelmat johtuvat etenkin sekaantumista.
joita sattuu, kun informantti sekoittaa kes- kenään toisiaan muistuttavia kielenainek- sia, esimerkiksi sanoja tai päätteitä. Syntak- sissa puolestaan aiheuttaa vaikeuksia eräi- den rakenteiden (esim. nesessiivirakenteen on oltava) tunnistaminenja niitä vastaavien käännösten löytäminen. Jälkimmäisen on- gelman tarkastelu näyttää tekstiesimerkkien perusteella yhdeltä tutkimuksen kompas- tuskiveltä. Eräässä esimerkissä opiskelija yrittää kääntää romaanin juonta kuvaavan lauseen jotka tahtovat naíttaa hänet preesensillä want. Tämän hän korjaa nau- rahtaen imperfektiksi wanted to, koska preesenslause englannin kielessä tässä kon-
tekstissa kuulostaisi kummalliselta. Tähän opettaja heti toteaakin, että englannissa täs- sä kontekstissa käytettäisiin imperfektiä.
Kirjoittaja on kuitenkin tulkinnut opiskeli- jalla olevan vaikeuksia suomen preesensin kääntämisessä, vaikka mielestäni esimerk- ki osoittaa selvästi opiskelijan ymmärtävän suomen ja englannin kielenkäytön eron.
Seuraava esimerkki kuvaa hyvin, miten tarkkana epäonnistuneiden käännösten tul- kinnassa kannattaa olla: Opiskelija kääntää lauseen hän osti kaupasta lauseella he - - boughtfrom the shop, jonka opettaja kor- jaa muotoon bought in the shop. Syntype- räinen englantilainen ei yksinkertaisesti tee tällaista virhettä; kyseessä on metakielinen sanasta sanaan -käännös, jonka avulla opis- kelija ilmiselvästi jäsentää itselleen tai tois- taa alkuvaiheessa oppimaansa suomen kie- len paikallissijasysteemiä. Tutkimuksen ongelmaksi jää se. mitä pidetään käännös- virheenä: pidetäänkö virheenä epäidiomaat- tista englantiakin, jota oppija ei tuota ››oi- keana›› äidinkielenään vaan sanasanaisena käännöksenä. Hieman siis jää arvelutta- maan artikkelin kirjoittajan alussa esittämä luku, jonka mukaan informantilla on ollut vaikeuksia 245 lauseen kääntämisessä. Oli- sin myös halunnut nähdä kolikon toisen puolen eli sen, miten usein informantti on- nistuu käännöksissään ja mitkä rakenteet ovat helppoja kääntää.
PAı vıKARJALAıNENesittelee MERvı PA- soN pro gradu -tutkielman pohjalta taivutus- suffiksien ilmaantumista kahden Suomeen adoptoidun lapsen suomen kieleen. Etiopia- lainen Ababa on adoptoitu Suomeen 2.1 vuoden ja thaimaalainen Duang 2.9 vuoden iässä. Tutkimuksen mukaan Ababa ja Duang ovat omaksuneet suomen kielen taivutussuffiksit kutakuinkin samoin kuin verrokkitutkimusten suomalaislapset. Aba- ban ja Duangin kielestä myös puuttuvat samat taivutussuffiksit kuin verrokkilasten kielestä, ja taivutusvirheetkin ovat saman-
@
laisia kuin verrokeilla. Pason tutkimukses- sa on kuitenkin muutamia ongelmakohtia:
Miten verbisufñksin omaksuminen tai op- piminen on mitattu? Antaako suffiksiesiin- tymien laskeminen todella oikean kuvan sii- tä, miten ja milloin jokin taivutuspääte opi- taan? Useinhan lapset oppivat sanat leksi- kaalistumina (esim. imperatiivi kato), mikä ei vielä merkitse sitä, että he osaisivat produktiivisesti tuottaa imperatiivin. Tutki- muksessa suffikseja tarkaillaan ikään kuin itsenäisinä yksiköinä, joilla ei ole kos- ketusta siihen sanaan tai käyttöympä- ristöön, johon ne liittyvät.
PAı vıVIRKKUNEN käsittelee artikkelis- saan VıRvEJALosEN pro gradu -tutkielman pohjalta sitä, miten suomalaiset kuurot 18- 24-vuotiaat hallitsevat suomen kielen eli heille toisen kielen sanastoa. Jalonen on tutkielmassaan tarkastellut tekstin ymmär- tämistä sekä sanojen käyttöä kirjoitelmissa.
Tekstin ymmärtämistä on tutkittu kahden eriaiheisen pääkirjoitustekstin avullaja kir- joittamista kahden eriaiheisen kirjoitusteh- tävän perusteella. Jalosen tutkimuksen mu- kaan suurtaajuiset sanat ymmärretään paremmin kuin pientaajuiset. Kirjoitetuis- sa tuotoksissa painottuvat niin ikään suur- taajuiset sanat ja etenkin verbit. Kirjoitel- mien sanaston rikkautta koskevaksi TTR- arvoksi (engl. type/taken ratio eli sanojen ja saneiden suhde) Jalonen saa 27,6, joka on hänen mielestään melko pieni. Tähän olisi kaivannut vertailukohtia, jotta lukijakin olisi voinut arvioida tulosta. Sanaluokkaja- kauma on Jalosen mukaan kirjoitelmissa verbipainotteinen, ja lisäksi niissä toistuvat samat verbit. Tämänkään asian käsittelys- sä ei ole esitetty minkäänlaista vertailu- kohtaa. Kuitenkin artikkelissa tehdään niin- kin pitkälle meneviä päätelmiä. että _ Marjatta Saarnivaaraa lainaten - verbien suuren osuuden selitetään johtuvan kielen kehittymättömyydestä. Kirjoitelmien sano- jen frekvenssiä arvioidessaan Jalonen on
käyttänyt vertailukohtana Suomen kielen taajuussanastoa, joka ei tekstityyppien ero- jen vuoksi oikein sovellu tämäntyyppiseen vertailuun, ei ainakaan ilman kommen- tointia. Kaikkia näitä sanastomittareita käy- tettäessä olisi ollut tärkeää painottaa enem- män aiheen vaikutusta kirjoitelmien kie- leen. Tutkimuksen tulos on kaikkiaan se, että ne informanteista, jotka ovat oppineet viittomakieltä jo lapsena, käyttävät harvi- naisia sanoja enemmän ja ymmärtävät nii- tä paremmin kuin ne, jotka ovat oppineet sitä myöhemmin. Tämä tulos tukee aiem- man tutkimuksen perusteella saatua kuvaa.
että varhaislapsuudessa opittu viittomakieli auttaa kuuroa myös suomen kielen oppimi- sessa.
Kohti sujuvaa suomea -osan viimeises- sä. kokoelman parhaimpiin kuuluvassa ar- tikkelissa Mı NNAZAMAN-ZADEH tarkastelee ymmärtämisen ongelmia ja niiden käsitte- lyä kahden aikuisen suomenoppijan välisis- sä keskusteluissa. Tutkittavia, keskenään eri äidinkieltä puhuvia keskustelupareja on kuusi; kaikkien suomen kielen taito on vielä melko vähäinen. Tarkastelu on rajoitettu koskemaan juuri niitä keskustelujaksoja, joissa jompikumpi keskustelijoista eksp- lisiittisesti ilmaisee. ettei hän ymmärrä kes- kustelukumppaniaan. Zaman-Zadeh on saa- nut tutkimukseensa paljon vaikutteita keskustelunanalyysista, jonka termein hän analysoi. miten keskustelussa ilmaistaan ongelman olemassaolo ja miten ongelmat yritetään selvittää. Tutkijan mukaan stereo- tyyppinen käsitys kulttuurienvälisen kom- munikaation problemaattisesta perusluon- teesta on aineiston tarkastelun perusteella kestämätön. Hänen mukaansa keskustelijat voivat jo vähäisenkin kielitaidon turvin rat- koa keskustelussa ilmeneviä ymmärtämisen ongelmia ja heillä on useita keinoja turvata vuorovaikutuksen jatkuminen. Esimerkit osoittavat silti, että kielenomaksumisen
alkuvaiheessa keskustelut saattavat olla
l>
@
hyvinkin ongelmallisia.
Artikkelikokoelman viimeinen osuus, Oppimateriaali tutkimuskohteena, koostuu kahdesta artikkelista, KAısAKARPPISEN suo- men kielen oppikirjojen dialogiaja MERJA KARiALAısENja Mı NNAZAMAN-ZADEHıNtie- tokoneavusteista suomenopetushanketta koskevasta artikkelista. Karppisen artikke- li perustuu ANNıAUTERE-KESTIN pro gradu -tutkielmaan, jossa on tarkasteltu eräiden suomen kielen oppikirjojen dialogien 200 yleisintä sanaa. Tarkastelun pääkohteena on 200 yleisimmän sanan sanaluokkajakauma, joiden vertailukohdaksi on otettu Suomen kielen taajuussanastoja siihen perustuvaA Student's Glossary of Finnish -teos. Koska viimeksi mainitut teokset tarkastelevat kirjoitettua suomea, ne eivät tunnu dialogi- pohjaisen - kirjoitetunkaan _ aineiston relevanteilta vertailukohdilta. Tämä näkyy- kin monin paikoin tuloksissa, sekä sana- luokkajakaumien että yksittäisten sanojen eroissa. Artikkelin loppupuolella huomau- tetaan varsin osuvasti, että kirjoitettu dialo-
giaineisto on oma modifi oitutekstityyppin- sä, joka ei ole sen enempää puhe- kuin kir- jakieltäkään. Aineiston poikkeaminen kir- jakielestä tuleekin artikkelissa pitkin mat-
kaa esille.
Päätösartikkelissa Merja Karjalainen ja Minna Zaman-Zadeh esittelevät Oulussa kolmen oppilaitoksen yhteistyönä vireillä olevaa tietokoneavusteista suomen kielen harjoituskirja -hanketta. Tavoitteena on luo- da interaktiivinen harjoituspaketti, jonka avulla opiskelija voi itsekseen tehdä suo- men kielen harjoituksia.
Artikkelikokoelman useiden artikkelien lu- kemista ja arviointia vaikeuttaa niiden se- kava ja epätäsmällinen esitystapa, jonka vuoksi lukija joutuu koko ajan ponnistele- maan ymmärtääkseen lukemansa ja jopa
osittain arvailemaan, mitä kirjoittajat mil- loinkin tahtovat sanoa. Artikkeleissa on myös selviä virheitä, jotka osaltaan häm- mentävät lukijaa. Tällaisten seikkojen vuoksi myös artikkelien tieteellinen arvo joutuu kyseenalaiseksi. Toimittajat olisivat myös voineet valikoida tarkemminjulkais- tavat artikkelit, joita kokoelmassa on yh- teensä kymmenen. Olen kutakin artikkelia esitellessäni kertonut tutkimustulosten li- säksi myös artikkelien suurimmat heikkou- det. Niiden lisäksi kokoelmassa on runsaasti sellaisia korjausta kaipaavia seikkoja, joi- hin ei tässä ole mahdollisuutta tarkemmin syventyä: esimerkiksi epäselviä taulukko- ja ja kuvioita, väärin laskettuja prosentti- lukuja sekä terminologisia ongelmia. Myös sanonnan selkeydessä olisi ollut monin paikoin parantamisen varaa.
Suomi toisenaja vieraana kielenä -alalta on viime vuosina ilmestynyt useita artikke- likokoelmia. Yhteistä niille on se, että ne käsittelevät monenlaisia aiheita. Toinen luonteenomainen piirre on niiden sisällön ja kirjoittajien kirjava taso. Samassakin kokoelmassa saattavat jotkin artikkelit pe- rustua vankkaan tutkimukseen, jotkin taas kirjoittajan esimerkiksi opettajantyössä te- kemiin havaintoihin tai vain toisten tutki- mustulosten tai teorioiden referointiin.
Monenlaisen tiedon julkaiseminen on kyl- lä tarpeellista näin nuorella tutkimusalalla.
Olisi kuitenkin ehkä aika miettiä tarkemmin sitä, kenelle mikin kokoelma on tarkoitettu ja mitä ylipäänsä on tarpeen julkaista. Va- likoimattomassajulkaisemisessa on nimit- täin vaaransa, koska kaikki lukijat eivät yllä tarvittavaan kriittisyyteen. Vastuu artikke- likokoelmien laadusta ei voi kuulua muille kuin toimittajille jajulkaisijoille.I MARJA-TERTFU STORl-IAMMAR
Jyväskylän yliopisto, Suomen kielen laitos, PL 35, 40351 Jyväskylä
Sähköposti: storhamm@cc.j_yu.fi
