Marxismin argumentoinnista
— Wolfgang Fritz Haugin haastattelu
Wolfgang Fritz Haug Länsi-Berliinin Freie Universitätin filosofian professori, vieraili syk- syn 1981 alussa Suomessa. Hänet tunnetaan meillä jo laajalti aikakauslehti DAS ARGU- MENTin julkaisijana: tämän lehden artikkelei- ta on usein käännetty myös Tiede ja edistyksen palstoille. Haug on myös itsenäinen tutkija, joka on ehtinyt vaikuttaa monella alueella. Ehkä par- haiten hänet tunnetaan tavaraestetiikan kritii- kin isänä. Tämä suuntaus, joka tarkastelee tar- peiden ja viettien manipulaatiota joukkotiedo- tuksesa, mainonnassa ja markkinoilla, on Suo- messa vaikutanut mm. TANDEMin tunnettuun mainontaraporttiin. Nyttemmin Haug on ulot- tanut tavaraestetiikan kritiikkiään erityisesti ideologian ja kulttuurin ongelmiin, osaksi yh- dessä ideologiateoriaprojektin kanssa. Eräs Haugin toiminnan ulottuvuus on ollut materia- listisen tietoteorian kehittely ja tältä pohjalta
"Pääoman" tulkitseminen. Tänä vuonna ilmes- oykin suomeksi hänen kirjansa, joka koostuu luennoista johdannoksi "Pääoman" opiskeluun.
Tutkijahiton kautta on tulossa artikkelikoko- elma, joka sisältää erityisesti tavaraestetiikan kritiikkiin ja kulttuuritutkimukseen liittyviä tekstejä.
T&E: Suomalaisissa tutkijapiireissä monet tun- tevat Sinut aikakauslehti DAS ARGUMENTin julkaisijana. Kuinka luonnehtisit tämän lehden linjaa ja tehtäviä?
WFH: Me määrittelemme toimituksellisen ohjelmamme keskeisesti näin: teoreettinen ke- hittely ja keskustelu tulevan vasemmistoliiton perspektiivissä. Käännymme työn, tieteen ja kulttuurin voimien puoleen, joiden artikuloi- tumista ja toimintakykyä haluamme edistää.
Työväenliikkeen ja sivistyneistöliikkeen ohel- la kohdistamme huomiomme naisliikkeeseen ja ekologiseen liikkeeseen. Olemme vuodesta 1962 ensimmäisenä länsisaksalaisen vasem- miston keskuudessa käsitelleet teemaa seksu- aalisuus ja herruus/naisten vapautuminen
systemaattisesti ja säännöllisesti. Niinikään ARGUMENT perustettiin opiskelijaryhmien julkaisuksi atomivarustelua vastaan 1959: ai- nakin atomiongelmien käsittelyssä, jotka ny- kyään ovat leimahtaneet esiin ydinenergian problematiikassa, aikakauslehtemme on kuu- lunut alkuunpanijoi 'n
Mutta emme tee vain aikakauslehti AR- GUMENTia, vaan myös kirjasarjaa AR- GUMENT-SONDERBÄNDE ja sarjaa AR- GUMENT-STUDIENHEFTE, joissa pai- namme perustavan tärkeitä keskustelupu- heenvuoroja koulutustarkoituksiin ja autta- maan teoreettisen kulttuurin muodostumista.
Tässä koko ohjelmassa on monia temaattisia painopisteitä. Laajin osaohjelmamme on esi- merkiksi sosiaalilääketiede, siis edistykselli- nen lääketiede. Tämän ohella voi mainita kriittisen psykologian, automaatiotutkimuk- sen, kulttuuri- ja ideologiateorian, vaihtoeh- toisen talouspolitiikan, ekologian. Käymme myös keskustelua sosialismista. Aikakausleh- dessämme on. sellaisia osastoja kuin työväen- luokan historian kirjoittaminen ja stalinismi- tutkimus, joilla haluamme antaa perustaa so- sialismikeskustelulle historiallisen tutkimuk- sen ongelmakenttien osalta.
T&E: Omissa töissäsi olet puhunut paljon ma- terialismistaj a korostanut sen merkitystä. Mikä tämä merkitys on? Millaisena näet marxilaisen materialismin eriisyyden?
WFH: Modernin marxismin "syntymäto- . distuksessa", Feuerbach-teeseissä, on toteu- tettu kaksinainen katkos: katkos idealismien kanssa ja katkos spekulatiivisten, "havainnoi- vien" materialismien kanssa. Niin kauan kuin marxismi haluaa pysyä elävänä, sen täytyy ai- na syntyä uudelleen. Feuerbach-teesit ovat erinomainen muistutus marxilaisesta tulevai- suudesta menneisyydessä.
36 Marxismin argumentoinnista 1 • 82 TIEDE JA EDISTYS
Toteutui siis katkos havainnoivan materia- lismin kanssa, joka lähestyy todellisuutta vain objektin muodossa, ei subjektiivisesti, prakti- sesti. Ja katkos idealistisen subjektivismia kanssa, joka tuntee vain henkisen toiminnan, mutta ei työtä, elinehtojen tuottamisen ja muuttamisen toimintaa. Feuerbach-teesien
"uutta materialismia" kiinnostaa olioiden tu- leminen niiden toimintayhteydessään. Niiden tulemisen ja yhteistoiminnan ulkopuolella oli- oilla ei ole mitään "olemusta".
TAE: Kirjasi "Vorlesungen zur Einfährung ins 'Kapital"' ("Luentoja 'Pääomaan' johdatte- lemiseksi") ilmestyy tänä vuonna suomeksi.
Kuinka tätä Marxin perusteosta tulisi lukea ny- kyisin, ajatellen erityisesti korostamaasi "uuden materialismin" näkökulmaa?
WFH: Varsin ajankohtainen on "Pääo- man", siis poliittisen taloustieteen kritiikin, anti-ekonomistinen lukutapa. "Ekonomis- miksi" kutsun kaiken ja jokaisen redusoimista taloudelliseen, siis erään dimension absoluti- soimista, joka tosin on perustava, mutta joka on käsitettävä monimutkaisessa vuorovaiku- tussuhteessa muiden suhteellisen itsenäisten instanssien kanssa olevaksi. Poliittisesti eko- nomismia vastaa luokkareduktio. Siinä on re- formistinen ja stalinistinen variantti. Politiik- ka, kulttuuri, myös teoreettinen kulttuuri, ide- ologia jne. käsitetään pelkkinä talouden "hei- jastumina". Käytäntö, praxis, toimiva käsit- täminen ja asioihin tarttuminen, hävitetään enemmän tai vähemmän "rautaisista laeista"
puhumisen taakse (Kautskysta Staliniin). Te- oreettisesti niin sanottu pääomalogiikka meni jopa pidemmälle: se redusoi historian enem- män tai vähemmän eksplisiittisesti taloudellis- ten kategorioiden itsejohtamisprosessiin. Täs- tä tolkuttomuudesta ja näistä vahingollisista poliittisista ideologioista on tehtävä välirikko.
Mutta onko tällöin tehtävä välirikko myös Marxin "Pääoman" kanssa? Silloin tehtäisiin välirikko tieteelliseen perustanasettamiseen.
Siis on mentävä leijonien luolaan. Meidän täytyy kehittää sellainen taloudellisen teorian lukemistapa, joka tarttuu ekonomismiin siel- lä, mistä se nousee. Tätä tarkoitusta varten riittää, että Marxin teoria löydetään uudel- leen. Ja tämä merkitsee: käsittää se tuotanto- aktistaan käsin. Havaitsemme tällöin, että keskeisissä kohdissa hän rekonstruoi taloudel- listen muotojen ja funktioiden synnyn viittaa- malla käytännön välttämättömyyteen. "Joh- dannossa Pääomaan" olen yrittänyt osoittaa tämän arvomuodon analyysin kohdalla.
"Pääomaa" luettaessa on hyvä seurata ää- rimmäisen tarkkaavaisesti käsitteiden ja tie- tojen kehittelyä. Jotta pystyisimme käyttä- mään tätä kirjaa mielekkäästi, meidän on ni- mittäin kehitettävä sen teoriaa edelleen. Mei- dän on pystyttävä soveltamaan sitä sellaiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen, jollaista ei ollut Marxin aikana ja jota Marx ei myöskään voinut nähdä ennakolta. Tällaiseen sovelta- miseen suuntautuva lukutapa ei voi merkitä muuta kuin sitä, etttä ratkaiseva huomio an- netaan käsitteenmuodostukselle ja tiedonsaa- vuttamisen tavalle.
T&E: Kuinka yleisemmin ottaen luonnehtisit marxismia tieteenä? Nykyään väitetään usein, että marxismia tulee täydentää erilaisilla sosi- ologian, psykoanalyysin jne. kannoilla. Miten vastaat näihin väitteisiin?
WFH: Marxismi ei loppujen lopuksi ole mi- kään erikoinen oppirakennelma, vaan laaja yritys ja ponnistus nähdä ja hahmottaa todel- lisuus työtätekevien ja riistettyjen luokkien näkökannalta sekä yhteiskunnallisen työn suunnitelmallisen ja demokraattisen organi- soinnin perspektiivissä. Tietyssä mielessä on siten parempi puhua tieteellisestä sosialismis- ta. Tällä ei voi olla minkäänlaisia varauksia ja rajoja tutkia määrättyjä kohteita, kokeilla me- todeja, vetää mukaan eri näkökohtia.
Pidän väitettä, että marxismi ei pysty saa- vuttamaan riittävää tulkintaa yhteiskunnasta
TIEDE JA EDISTYS 1 • 82 Marxismin argumentoinnista 37
mielettömänä. Tällä lausumalla on parhaassa tapauksessa seuraava sisältö: marxilaisen te- orian määrätty kanta, marxilaisen ajattelun määrätty koulu ei kykene tai ei vielä kykene tiedostamaan määrättyjä yhteyksiä. Itse asi- assa esimerkiksi marximin klassikoiden teo- riat eivät riitä ilman edelleenkehittelyä käsit- tämään nykytodellisuutta tai kehittämään rat- kaisuja vasta ilmestyneisiin ongelmiin. Kuten Marx aikanaan omilla tutkimusalueillaan opiskeli ja käytti hyväksi porvarillisia teorioi- ta, niin samoin meidän tulee tehdä laajalti ny- kyisin. Kieliteoria, persoonallisuusteoria, ide- ologiateoria, erityisesti politiikan teoria ovat eräitä alueita, joilla on polttavia kehittelytar- peita.
T&E: . . . Voidaanko sitten puhua erillisistä marxismin tieteenteoriasta?
WFH: Itse ymmärrän marxismin tieteen- teorialla sitä tapaa, jolla marxismi perustelee itsensä tieteellisenä teoriana ja oikeuttaa tä- män perustelunsa sekä ajattelee yhteiskunnal- lisen ja institutionaalisen olemassaolonsa. Tä- tä perustefua ei vain ole paljon kehitetty. Esit- täisin teesinomaisesti eräitä tähän kehittelyyn liittyviä ongelmia.
(1) Juuri marxilaisen teorian ainutlaatuinen käytäntöön suuntautuneisuus, praxisorien- taatio, joka on muotoiltu ilmauksessa "teorian ja käytännön ykseys", tekee käytännön erityi- sen haavoittuvaksi teoreettisten hajaantumis- ten kautta. Tätä kautta tämä ilmaus voi muo- dostua teoreettisen kehityksen esteeksi. Teo- rian ja käytännön yhteys on siten ajateltava uudelleen. On annettava paljon suurempi suh- teellisen itsenäisyys teorialle ja toisaalta pal- jon pienempi välitön käytännöllinen päte- vyysvaatimus teorialle.
(2) Marxilainen teoria on yhtenäinen, mut- tei itseensä sulkeutunut. Haluan muotoilla sen avoimuuden tavalla, joka pitää kiinni vaati- muksesta tiedostaa kokonaisyhteys käytän-
nöllisessä tarkoituksessa ja kiistää paikan kai- kelta toispuoleiseen suuntautuvalta mystisis- miltä.
(3) Teoreetikon täytyy oppia ajattelemaan yhdessä kahta vaatimusta, jotka arkiymmär- ryksessä näyttävät sulkevan toisensa pois:
vaatimusta ajatella ajattelua mahdollisena ja jopa välttämättömänä. Tässä mielessä marxi- lainen teoria ei ole vain homogeeninen proses- si, vaan ristiriitainen ja pluraalinen prosessi, jossa samanaikaisesti kuullaan monia keske- nään ristiriitaisia ääniä.
(4) Keskeiseksi tulee siten ratkaisun, näiden vastakohtien keskustelun organisaatio. Aivan liian usein marxilaiset teoreetikot ovat itse huutaneet sosialistista (valtio- tai organisaa- tio-) valtaa avukseen kilpailussa muiden te- oreetikkojen kanssa. Ja meidän intellektuaa- liset vihamielisyytemme kuuluvat määrätyistä syistä myrkyllisimpiin ja pahansuovimpiin.
Paljon vahinkoa sosialistiselle liikkeelle on koitunut sellaisista vihollisuuksista.
T&E: Millä tavalla itse olette pyrkineet organi- soimaan mielipiteenvaihtoa? Olemme kuulleet eräänlaisen kansanyliopiston perustamisesta Länsi-Berliiniin.
WFH: Todellakin, kansanyliopisto (Volksu- ni) on suurimpia saavutuksiammevlime vuo- sina. Kansanyliopiston nimi tulee Ruotsista, jossa Centrum för marxistiska sämhällsstu- dier on järjestänyt vastaavia tapahtumia.
Meille kyseessä on ennen muuta se, että työn, tieteen, kulttuurin ja ympäristöliikkeen voi- mille tarjotaan mahdollisuus käsitellä ongel- miaan teoreettisesti. Tapahtuman järjestäjinä ovat yksityiset ammattiyMistysihmiset ja tut- kijat — eivät mitkään organisaatiot. Tämä projekti on tullut mahdolliseksi, vaikka va- semmisto on poliittisesti heikko, sillä työläis- ten kanssa yhteistyöhön suuntautuva tiede vaihtoehtokulttuuri on vahvempi kuin kos kaan Saksan liittotasavallassa. Samoin am
38 Marxismin argumentoinnista 1 • 82 TIEDE JA EDISTYS
mattiliittojen kiinnostus taloudellisen kehi- tyksen sisältämiin tieteellisiin aineksiin on kasvanut. Pyrkimyksenä on myös edistää nais 'liikkeen yhteydenpitoa ammattiyhdistys- ten ja tieteen edustajiin.
Ensimmäisen, keväällä 1980 pidetyn kan- sanyliopiston esiintyjistä voidaan mainita Klaus Holzkamp, Robert Jungk, Ernesto Laclau, Rudolf Bahro, Uwe Wesel, Ingeborg Drewitz, Frigga ja Wolfgang Fritz Haug sekä Wolf Biermann. Aiheet ulottuivat vuoden 1945 jälkeisestä naiskirjallisuudesta aurinko- energiaan ja Marxin "Pääoman" suhteeseen ekonomismiin. Mukana oli eri poliittisia voi- mia, kristittyjä, nais- ja ympäristöliikkeen jä- seniä, tutkijoita.
Tämän jälkeen kansanyliopisto alkoi laa- r-jentua koko vuodelle. Lisäsimme eri suunnit- teluryhmien autonomiaa, ja toiminta on kas- vanut jatkuvasti. Kesäkuun alussa 1981 ko- koonnuimme Länsi-Berliiniin. Keskustelu- kysymyksinä olevat mm. kuinka oppia Gram- scilta? Millaista on feministinen teologia? Mi- tä on sosialistinen kansankulttuuri?
ME: Miten sitten arvioisitte kansanyliopiston toiminnan tuloksia ja miltä tulevaisuus näyttää?
WFH: Kansanyliopiston tuloksia on arvioi- tava tavoitteiden suhteen. Tavoitteenahan on ollut saattaa yhteen erilaisia maailmankat- somuksellisia ja poliittisia näkemyksiä omaa- via vasemmistolaisia ryhmiä ja henkilöitä ja kehittää vasemmiston sisällä tehokkaampia ja.
ystävällisempiä toimintamuotoja. Tämän ta- voitteenasettelun ovat sanelleet reaaliset on- gelmat, joita on ollut muun muassa niin työ- tätekevien ja akateemisen sivistyneistön välil- lä kuin ylipäänsä vasemmiston sisäisessä kes- kipakoisessa keskustelussa. Kansanyliopiston perustamisella ei uskottu voitavan suoraan poistaa näitä ongelmia, mutta kylläkin ajatel-
tiin sen edesauttavan ratkaisuihin pääsemistä.
Ratkaisuihin on pyritty rauhanomaisen ar- gumentoinnin avulla: kansanyliopistossa val- litseekin osallistujien kesken samanlainen ju- listettu rauhantila kuin Olympiakisoissa.
Tavoitteiden toteuttamisessa on epäilemät- tä paljolti onnistuttu. Monet erilaiset vasem- miston ryhmät ja liikkeet (naisliike, rauhanlii- ke, ekologinen liike jne.) ovat löytäneet toisen- sa yhteisessä keskustelussa ja toiminnassa luo- pumatta autonomiastaan. Kysymys ei ole vain osallistujien suhteellisesta itsenäisyydestä, vaan todellisesta omaehtoisuudesta, jota ul- koinen organisatorinen pakko ei alista. Kan- sanyliopisto on tavoitteensa mukaisesti pys- tynyt lisäämään osallistujien toimintamahdol- lisuuksia, jolloin voidaan puhua toteutuneesta vasemmiston rakenteellisesta hegemoniasta il- man hegemoneja.
Esimerkiksi vasemmistolaiset protestantit ja katoliset kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa kansanyliopistossa. Tämä osoittaa, että kansanyliopisto edustaa onnistuneesti erään- laista vasemmiston yhteenliittymisen uuden- laista kulttuurin tyyppiä. Kansanyliopisto on projekti, joka on järjestäytynyt kulttuurin ta- solla, kulttuuriyhteisössä eikä valtiollisessa yhteisössä. Tämä projekti noudattaakin erilai- sia lainmukaisuuksia kuin jokin puolue. Vaik- ka kansanyliopiston tärkeänä tehtävänä on yhteistoiminnan järjestäminen työtätekevien kanssa, sitä ei pluralistisena muodostumana voi palauttaa pelkästään työväenluokan nä- kökulmaan, jota se ei voi myöskään ohittaa.
Osallistujiensa toiminnan kautta kansanyli- opisto pyrkii etenemään kulttuurin koko laa- jalla rintamalla moninaisena ja mahdollisim- man monilukuisena. Tässä suunnassa epäi- lemättä riittää toimintamahdollisuuksia, jos- kin myös vaikeuksia. Mutta ytimeltäänhän kansanyliopisto on omaehtoinen oppimispro- sessi, jossa tulevaisuus on aina haaste.
