MOR-Y05-006
3497000
3497000
3498000
3498000
3499000
3499000
6765000 6765000
6766000 6766000
6767000 6767000
6768000 6768000
6769000 6769000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
KIVONTEENKANGAS VALKEALA
Tietokantatunnus: MOR-Y05-006 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:3113 12 Alueen pinta-ala: 57,7 ha
Korkeus: 130 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 30 m Muodon suhteellinen korkeus: 10 m Moreenimuodostuman sijainti: Kivonteenkangas sijaitsee Valkealassa Rämälän kylässä noin
kilometrin alueen itäosassa kulkevan yhtenäisen
harjujakson länsipuolella Mikkeli-Kouvola-tien eteläpuolella.
Geologia
Kivonteenkankaan moreenimuodostuma koostuu sekä kallioperän korkokuvan aiheuttamasta, ympäristöään korkeammalle nousevasta mäestä että sen päälle syntyneestä kumpumoreenikentästä. Kumpujen muoto on selkeä, vaikkakaan niiden rinteet eivät ole erityisen jyrkät. Kumpujen halkaisija on noin 20 - 30 metriä. Itse muodostumalla on selkeät, paikoin hyvinkin jyrkät ulkorinteet. Kivonteenkangas on melko laaja-alainen muodostuma, pinta-alaltaan lähes 60 hehtaaria. Alue sijaitsee Salpausselkien vyöhykkeellä, I ja II Salpausselän välissä.Baltian jääjärven aikana alue oli matalaa vettä. Yoldia-ajan alussa Itämeri ulottui enää vain matalina lahtina alueen laaksoihin. Pintalohkareisuus on alueella hyvin runsasta, yleisesti yli kymmenen lohkaretta aarilla, etenkin alueen lounaisosassa. Niiden muoto on osittain pyöristynyt. Myös suuria lohkareita on muutamia.
Pohjoisosassa alue rajautuu Kivonteenojaa myötäilevään hiekkakerrostumaan.Kivonteenkankaan alueelta ei ole leikkaustietoja, mutta koska sekä aivan alueen eteläosassa sijaitsee Homokanvuoren kallioalue että alueen kaakkoisosassa on kalliopaljastuma, moreenin paksuus ei todennäköisesti ole koko alueen korkeuseroa vastaavaa 30 metriä, vaan lähinnä kumpujen korkeutta vastaava. Etenkin alueen eteläosissa kalliopinta saattaa olla
hyvinkin lähellä maanpintaa (Rainio et al. 1989).
Biologia
Metsät ovat edustavimmillaan järeitä varttuneita kuusikoita (MT). Aluskasvillisuus on mustikkaista ja varjoisimmissa kohdissa sammaleista. Alle puolet alueesta on nuoria taimikoita tai nuorehkoja kasvatusmetsiä.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu ympäristöstä paikoin selvästi sen melko suuren suhteellisen korkeuden vuoksi. Ympäristöön ei kuitenkaan avaudu juurikaan maisemaa lähinnä kasvillisuudesta johtuen. Sisäinen ympäristö ei ole erityinen, vaikkakin varsin selkeä ja se vaihtelee käsittäen sekä kumpualueen että kallioperän korkokuvasta johtuvan korkean moreenimuodostuman. Lähiympäristöä luonnehtii mäkinen metsämaasto jota täplittävät lukuisat soistumat.
Kirjallisuutta
Rainio, H., Toivonen, T. & Paukola, T. 1989. Toikkala. Maaperäkartta 1 : 20 000 selitys. Karttalehti 3113 12.
Geologian tutkimuskeskus.
