T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5 79 an, ennusteiden menestys on kiih-
tyvästi kehittyvän nykyteknologian pohja. Lähin, mutta silti kaukainen, Silverin huomioima alue on ilmas- tonmuutos, jonka käsittelyssä hän korostaa teorian merkitystä, mut- ta menee silti metsään sen sivuut- taessaan.
Signaali ja kohina on hieno esi- tys tilastoihin ja todennäköisyyk- siin pohjaavan analyysin vahvuuk- sista, mutta myös tahaton osoitus sen heikkouksista. Se on lukemisen arvoinen – ja kritiikin tarpeessa.
Kirjoittaja on kosmologi.
Tiede ja uskonto törmäyskurssilla
Markus Lång
Ronald L. Numbers (toim.):
Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta.
Suom. Kirsi Nisula. Kirjapaja 2015.
Yleisessä ajattelussa tieteen ja us- konnon välinen suhde on ollut jännitteinen jo satoja vuosia ja nii- den vastakkainasettelua on lietsot- tu rintaman kummaltakin puolen.
Tarkoitushakuisilla kuvauksilla on pyritty korostamaan omaa erilli- syyttä. Valitettavasti totuuspakoi- suuteen ovat langenneet myös tie- deyhteisön edustajat – varsinkin ne, joille tieteestä on tullut ”uusi katekismus” ja jotka eivät ole täy- sin sisäistäneet tieteellisen ajatte- lun olemusta ryhtyessään ajamaan sen asiaa.
Erityisen jyrkkänä vastakkain- asettelu ilmenee Yhdysvalloissa, jossa syitä voitanee etsiä sikäläi- sestä koulutustasosta. Avoimeksi jää, kuinka monet tässä arvioita- van käännöskirjan myyteistä ovat saaneet omassa maassamme kovin- kaan merkittävää jalansijaa.
Artikkelikokoelmä sisältää johdannon ja 25 lyhyttä artikke- lia, joissa tarkastellaan ja kumo- taan tai ainakin horjutetaan eräi- tä yleisiä harhakäsityksiä. Yleista- juisen teoksen suomennos on ter- vetullut. Kirjan aikajänne ulottuu alkukirkosta kvanttimekaniikkaan ja älykkääseen suunnitteluun. Osa myyteistä – epätosista väitteistä – on yleisiä, osa yksityisiä. Useissa tapauksissa on kyse monimutkai- sen tilanteen yksinkertaistamises- ta ja tarkoitushakuisesta painot- tamisesta tai jopa väärien tietojen levittämisestä. Totuus löytyy, kun palataan mahdollisimman alkupe- räisiin lähteisiin.
Ytimekkäistä artikkeleista luki- ja saa erinomaisen yleiskatsauksen aiheisiin. Kirjan lopussa esitetään 60 sivun verran hyödyllisiä lähde- viitteitä laajempiin artikkeleihin ja monografioihin. Kirjassa on myös hakemisto.
Kirjan ensimmäinen myyt- ti kuuluu: ”Antiikin luonnontie- teen rappio johtui kristinuskon le- viämisestä.” David C. Lindberg se- lostaa artikkelissaan, kuinka klassi- sella tieteellä oli antiikin jälkeenkin yhä välineellinen arvo ja kirkkoisä Augustinus paitsi tunsi kreikka- laista kosmologiaa ja luonnonfilo- sofiaa myös kehotti hyödyntämään niitä Raamatun tulkinnassa, vaikka ne olivatkin pakanain luomia: vii- me kädessä kyse oli ”Jumalan to- tuudesta, vaikka se olisi kirjattuna pakanakirjoittajien teksteihin”.
Tieteenhistorian kansantajui- sissa esityksissä keskiaikaa on ku- vattu pimeäksi kaudeksi, jonka ku- luessa katolinen kirkko koetti tu- kahduttaa tieteenharjoittamisen.
Todellisuudessa kirkko kuiten- kin tuki esimerkiksi astronomis- ta tutkimusta ja yliopistot alkoi- vat kehittyä paavin aktiivisella tu- ella Bolognaan, Pariisiin, Oxfor- diin ja muualle, kuten Michael H.
Shank selostaa. Kun Aristoteleen luonnonfilosofiset opetukset kiel- lettiin Pariisissa vuonna 1210, ky- se oli paikallisesta tapauksesta ei- kä suinkaan siitä, että kirkko olisi kokonaisuutena kieltänyt antiikin luonnontieteen tutkimisen.
Giordano Brunoa ja Galileo Ga- lileita on pidetty eräänlaisina tie- teen marttyyreina. Edellinen pol- tettiin roviolla vuonna 1600, ja jäl- kimmäinen joutui peruuttamaan käsityksensä, joita oli esittänyt Ko- pernikuksen teoriasta. Brunoa on pidetty nykyaikaisen luonnontie- teen edeltäjänä, joka surmattiin näkemystensä tähden, mutta Jo- le Shackelford pitää tuomion syy- nä Brunon harhaoppista teologiaa.
Vasta jälkikäteen hänestä leivottiin
”Galileon näkemyksellinen edel- läkävijä”, koska näin voitiin luoda vaikuttava tarina. Galileoa puoles- taan ei kidutettu eikä hän joutunut istumaan tyrmässä, kuten Mauri- ce A. Finocchino selostaa aikalais- asiakirjojen perusteella.
Kirja ei käsittele ainoastaan kristinuskoa, vaan siinä on myös artikkeleita islamin vaikutuksesta sekä juutalaisuudesta. Syed Noma- nul Haq osoittaa, ettei islamilainen kulttuuri suinkaan ole suhtautu- nut vihamielisesti luonnontietei- siin. Kirjassa sivutaan myös musli- mien ja juutalaisten suhtautumis- ta kreationismiin (Ronald L. Num-
80 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 5
bers). Erikseen käsitellään hiukan hätkähdyttävää myyttiä: ”Darwin ja Haeckel olivat osasyyllisiä nat- sibiologiaan.” (Yhdysvalloissa on tuollaistakin esitetty.) Robert J.
Richards selostaa, kuinka jopa Ste- phen Jay Gould omaksui tällaisen kannan, vaikka siihen ei ole pe- rusteita. Ernst Haeckel ei ollut an- tisemitisti, eivätkä natsit hyväksy- neet ”primitiivistä darwinismia”
eivätkä Haeckelin kirjoituksia. Ää- rimmäisyysmieliset kristityt vain koettavat mustamaalata evoluutio- teoriaa jopa Hitlerin avulla. Pyhäs- sä sodassa kaikki keinot ovat sal- littuja.
Oman lukunsa saa myös suosit- tu väite, että Charles Darwin oli- si kuolinvuoteellaan tullut uudel- leen uskoon ja hylännyt evoluutio- teorian. Tarina perustunee sensaa- tionhakuiseen sepitteeseen, mutta James Moore muistuttaa, ettei Dar- win koskaan katkaissut julkisesti välejään kirkkoon.
Kahta historiallista yhteenot- toa on jälkikäteen kuvattu jom- mankumman osapuolen voitok- si: Samuel Wilberforcen ja Tho- mas Huxleyn väittelyä Oxfordissa (30.6.1860) ja Daytonin ”apinaoi- keudenkäyntiä” (1925). Väittelyssä ei ilmeisesti ollut selvää voittajaa, varsinkaan kun puheenvuorois- ta ei ole säilynyt tarkkaa tietoa, ja oikeudenkäynti johti fundamenta- lismin vahvistumiseen, vaikka jäl- keenpäin (mm. näytelmässä Joka tuuleen kylvää) on kuvattu luomis- opin joutuneen naurunalaiseksi.
Tieteen on väitetty johtavan maallistumiseen, mutta John Hed- ley Brooke tekee artikkelissaan tär- keän erottelun tieteen maallistumi- sen ja tieteen aiheuttaman maallis- tumisen välillä. Uskonnollinen kie- lenkäyttö on melkeinpä kadonnut
luonnontieteellisistä tutkielmista, mutta luonnontieteilijöiden jou- kossa on yhä uskovia ihmisiä, jot- ka eivät näe ristiriitaa tieteen ja us- konnon välillä.
Kirjan Galileo tyrmässä ja mui- ta myyttejä tieteestä ja uskonnos- ta avulla ei voida millään muotoa osoittaa, ettei jumalia ole olemas- sa tai etteivät uskonnot ole totta, mutta purkaessaan myyttejä kir- ja tukeutuu nimenomaan tieteen menetelmään, jonka avulla voi- daan parhaiten muodostaa luotet- tavia käsityksiä.
Kiehtovuudestaan ja runsaasta annistaan huolimatta kirjaa ei voi lukea yhdeltä istumalta. Keskin- kertainen suomennos toistaa mo- nin paikoin englanninkielisiä lau- serakenteita, rektioita ja välimerk- kikäytänteitä. Muutamat virkkeet on luettava monta kertaa, ennen kuin niistä saa tolkkua: ”Koperni- kuksen ajattelun yhdistäminen an- tiikin ajatukseen Pythagoraan kes- kustuleen perustuvasta kosmo- logiasta merkitsi muutakin kuin vanhan heliosentrisen mallin tor- jumista.” Jotkin käännösratkaisut ovat virheellisiä: ”määriä” po. suu- reita, ”teknisesti” po. muodollises- ti, ”ministeri” po. pastori, ”Tier- ra del Fuego” po. Tulimaa jne. Sa- na discussion on suomennettu ai- na ”keskusteluksi”, vaikka monissa kohdissa kyse on pohdiskelusta tai käsittelemisestä. Tieteellinen ar- tikkelikokoelma olisi edellyttänyt huolellisempaa toimitustyötä.
Kirjoittaja on helsinkiläinen filosofian tohtori ja suomentaja.
