Näin syntyi Kultelan Savenvalajamuseo · DIGI

u£ ⁶⁰ i)f)<$i$fr)£

VUOSIKIRJA 5 0 - 1981

Tapio Horila

NÄIN SYNTYI KULTELAN SAVENVALAJAMUSEO

Someron Kultelan ensimmäinen savenvalaja oli Tammisaaresta tul­

lut Johan August Roos, joka perusti kylään verstaansa 1869. Roosien savenvalajasuku jatkui kolmessa polvessa ja heidän lisäkseen tuli muita saman alan yrittäjiä. Laajimmillaan Kultelan saviastiateollisuus oli 1920-luvulla, jolloin kylässä toimi viisi savenvalajan verstasta. Seuraa- villa vuosikymmenillä useimmat yritykset lopettivat siksi, ettei työlle ollut jatkajaa. 1960-luvulla oli jäljellä enää vain yksi alan päätoiminen yrittäjä. Hän oli Kalle Männistö, joka oltuaan Johan August Roosin pojan Kalle Roosin oppilaana oli rakentanut verstaansa Kultelaan Här­

kätien varteen 1932.

Kalle Männistö syntyi Kultelassa 10. 10. 1899. Kun hän joulu­

kuun 28. päivänä 1974 kuoli, katkesi Kultelan kylän alun toista sataa vuotta kestänyt savenvalajaperinne.

Jo 1960-luvulla oli Kalle Männistön kanssa ollut puhetta siitä, että hän luovuttaisi verstaansa museoksi sen jälkeen, kun hän joskus kylläs­

tyisi savityöhön ja rupeaisi eläkkeelle. Näihin keskusteluihin mestari viittasi, kun Pertti Virtaranta 1969 Kultelassa nauhoitti hänen puhet­

taan, jonka litterointi sittemmin julkaistiin Someron murrekirjassa, (s.

149. Haastateltavan muisti on pettänyt siinä, että hän selittää minun ehdottaneen verstaan siirtoa Someron torppamuseon yhteyteen, vaikka museotontti oli tuolloin jo täyteen rakennettu.)

Somero-Seuran kokouspöytäkirjoihin Kultelan museoasia ilmestyy ensi kerran 29. 4. 1974. Johtokunnan kokousselostuksessa kerrotaan (5

§): ” Keskusteltiin savenvalajan museon järjestämisestä. Puheenjohtaja kertoi keskustelleensa savenvalaja Kalle Männistön kanssa ja tämä oli ilmoittanut, ettei hän enää jatka savenvalajan työtä. Rakennus on ra­

kennettu v. 1932 ja vaatisi paljon korjausta. Se sijaitsee vuokratontilla,

mutta Männistön arvion mukaan se saisi siinä olla. Annettiin Voitto Ollonqvistin tehtäväksi suunnitella rakennuksen korjausta.

Hanke ei kuitenkaan lähtenyt vielä etenemään. Vaikka Männistö periaatteessa oli verstaansa museoinnin kannalla ja oli asian johdosta ollut innostunutkin, hän tarkemmin harkittuaan oli alkanut pelätä, et­

tä museotouhu häiritsisi hänen vanhuutensa rauhaa. Hänen asuntonsa näet sijaitsi verstaan lähellä, Härkätien toisella puolen. Tämän vuoksi mestari toivoi, että hanketta vielä lykättäisiin, ja me tietenkin kunnioi­

timme hänen toivomustaan. (Ptk29. 7. 74.)

Kuten mainittiin, Kalle Männistö kuoli saman vuoden, 1974:n, joulukuun loppupäivinä. Seuraavan tammikuun keskivaiheilla soitti minulle Helsingistä hänen tyttärensä Maire Soini ja ilmoitti, että peri­

kunta oli valmis luovuttamaan Männistön verstaan kaikkine laitteineen ja irtaimistoineen Somero-Seuralle museoksi. Pyysin, etteivät omaiset kajoaisi verstaan sisustukseen, vaan antaisivat sen olla siinä kunnossa, mihin se savenvalaja Männistöltä jäi. He noudattivatkin pyyntöäni.

Tämän jälkeen museohanke edistyi ripeästi. Tammikuun 30. päi­

vänä 1975 Männistön tyttäret Maire Soini ja Irja Ollila luovuttivat So­

merolla Torkkolan tilitoimistossa isänsä savenvalajaverstaan lahjakirjan Somero-Seuralle. Seuran puheenjohtajana olin ottamassa lahjakirjan vastaan yhdessä johtokuntaan kuuluvan Voitto Ollonqvistin kanssa, jo­

ka rakennusalan ammattimiehenä ja Kultelan savenvalajaperinteestä kiinnostuneena oli ottanut huolekseen verstaan remontin. Samassa paikassa laadittiin helmikuun 22. päivänä verstaan tontin luovutus- asiakirja, jossa mainitaan, että tontti, joka kuuluu Kultelan Mattilan taloon, saa olla vuokratta Somero-Seuran hallinnassa niin kauan kuin verstas on savenvalajamuseona. Tontin luovuttivat talon isännät Pentti ja Juhani Mattila. Pian tämän jälkeen pyysin valokuvaaja Otto Aukion kuvaamaan laajakulmakamerallaan verstaan sisustuksen.

Kun kuuden hengen talkooryhmä oli ensin tyhjentänyt verstaan, tuli korjaustöiden vuoro. Verstaan päätyseinä oli niin pahoin pullistu­

nut, että rakennus oli vaarassa luhistua. Päätyseinä piti suurelta osin uusia, samoin osa sokkelia ja ikkunanpuitteet. Remontin tekijäksi oli saatu kokenut kirvesmies Lauri Koskinen ja tämän apulaisiksi Niilo Niilimäki ja Niilo Nyberg sekä Koskisen poika Jouni. He aloittivat kor­

jaustyöt 19. maaliskuuta.

Jo helmikuun loppupäivinä oli Somero-Seuran johtokuntaan kuu­

luva rakennustarkastaja Reino Toikka tehnyt korjaustöistä 16 000 mk:n kustannusarvion. Jätimme tämänsuuruisen raha-anomuksen

Kalle Männistö dreijaa. Dreijan edessä kuusi osapalaa, 1 ö ö s 1 ä , joiden takaa nä­

kyy k a s a k k a , mittalaite. Valok. Pekka Kujanpää 1962.

Museovirastolle, jolta sitten saimme 8 000 mk. Tämä summa ei tietysti olisi läheskään riittänyt, elleivät pitäjäläiset olisi tukeneet hanketta monenlaisilla lahjoituksilla ja talkootöillä. Niinpä miltei kaikki puuta­

vara saatiin ilmaiseksi.

Tässä ei ole mahdollista luetella kaikkia lahjoittajia. Mainitsen vain mielestäni tärkeimmät. Tukkipuita antoivat seuraavat Kultelan ja lähi-

Kalle Männistön v. 1932 rakennettu savenvalajaverstas ennen remonttia 6. 3. 75. Pää­

tyseinä oli pullistunut ja luhistumaisillaan. Verstaan jatkona lautaseinäinen vaja, josta käsin polttouunia lämmitettiin ja jossa oli polttopuuvarasto. Kattopahvin repeämästä näkyy, että rakennuksessa on ollut alunperin pärekatto. Valok. Otto Aukio.

kylien metsänomistajat: Raimo Ali-Yrkkö, Arvi Haavisto, Armas Juo­

te, Eino Juote, Unto Kenno, Arvo Kulmala, Perttu Laaksonen, Reijo K. Mattila, Jaakko Pirttilä, Kalle Pirttilä, Nikolai Syrjälä, Viljo Tuom i­

nen ja Aimo Vähätalo. Lahjoittajat huolehtivat myös puiden kuljetuk­

sesta Koivulan sahalle.

Muuta puutavaraa, kuten hirsiä ja lautoja, antoivat Erkki Aalto (Kerkola), Vilho Lukumies, Juhani ja Pentti Mattila, Eero Suutela ja Juhani Talonen. Kaksi viimeksi mainittua, jotka kuuluivat Somero- Seuran johtokuntaan, antoivat lisäksi runsaasti kuljetusapua samoin myös Eino ja Jorma Juote sekä Hannu Koivula.

Pienten katkojen jälkeen — mm. ei ollut löytyä ikkunanpuiden te­

kijää — seinä- ja sokkeliremontti valmistui toukokuun loppuun men­

nessä.

Männistön kattotalkoiden toinen päivä 9■ 8. 1975. Oik. Juhani Talonen, Frans Linja, Vihtori Karikytö, Erkki Oksanen, Bruno Aalto, Hannes Sallinen, Jukka Pohjola, Erkki Salminen (seisomassa), Voitto Ollonqvist, Kustaa Leppälä, Arvo Toivonen. Valok. T.

Horila.

Heinäkuun 19. päivänä tehtiin suurimmaksi osaksi talkootyönä sa- venvalajamuseon paikoitusalue. Tämän käyttöön tiiliputkitehtailija Urho Kankare oli korvauksetta luovuttanut lisämaata, koska Mattilan talosta saatu museon tontti oli parkkipaikan ajoväylälle liian lyhyt. Ee­

ro Suutela lahjoitti paikoitusalueen pohjustamiseen n. 200 kuutiomet­

riä soraa ja osallistui talkootyöhön Voitto Ollonqvistin kanssa. Kalle Suutela hoiteli kuormauksen. Juhani Talonen tasoitteli parkkialuetta traktorilla.

Verstasrakennus tarvitsi myös uuden katon. Siinä oli alun perin ol­

lut pärekatto, joka myöhemmin oli peitetty huovalla. Entisen ” tikku- kattokauden” jäänteinä oli pitäjän taloissa säilynyt pärevarastoja, jotka lahjoitettiin Somero-Seuralle Somero-lehdessä julkaistun kyselyn jäl­

keen. Suurimman lahjoituksen, 20 m 3, teki Unto Roos Pitkäjärveltä.

Kultelan savenvalajamuseo remontin jälkeen heinäkuussa 1976. Museossa työnäytteitä antanut Reino Tammi toteaa, että päätyseinä, ikkunanpuitteet, osa sokkelia ja katto on uusittu. Etualalla Härkätie. Valok. Somero-lehti.

Savenvalajamuseo katettiin talkoilla kahtena päivänä. Ensimmäise­

nä päivänä, 26. 7., osallistui talkoisiin 17 henkeä ja toisena päivänä kahta viikkoa myöhemmin 14 (kuva).

Maukkaasta tarjoilusta huolehtivat molempina päivinä rouvat Kyl­

likki Aalto, Eeva Haapala, Kerttu Hovila, Kaarina Laine ja Taimi Lu- kumies.

Kattotalkoista ilmoitettiin Somero-lehdessä julkaistuin yllykekir- joituksin.

Naapurit Elma ja Yrjö Imara sekä Arvo Toivonen pitivät keskenään vielä rakennuksen ympäristön siivoustalkoot.

Kuten jo kerrottiin, verstas oli kevättalvella tyhjennetty sellaisista tavaroista, jotka remontin aikana olisivat voineet hävitä tai särkyä. Re­

montin jälkeen elokuun 30. päivänä kannettiin esineet takaisin ja sijoi­

tettiin entisille paikoilleen. Tämä oli helppoa, sillä meillä oli käytettä­

vissä valokuvaaja Aukion ennen tyhjennystä ottamat tarkat, isokokoi-

Ovesta oikealla riippuu Kalle Männistön työesilnnoja, f ö r k k e l e i t ä , hänen huivinsa ja karvalakkinsa sekä nelikulmainen seula lasitusameita varten. Ovesta vasem­

malla riippuu isompi nelikulmainen seula savikuoppaan seulottavaa hiekkaa varten, sitten "vanhapiika’’-mallinen öljylamppu, jota käytettiin ennen kuin tuli sähkövalo, sekä pari saven irrotuslastaa. Puunappuloihin päättyviä teräslankoja käytettiin, kun leikattiin mankeloidusta ja vanutetusta savipötköstä yhteen dreijaukseen tarvittavia osapaloja, löösejä, tai kun irrotettiin valmiiksi muotoiltu tuore savityö dreijasta. Sa­

massa ryhmässä riippuvaa puista kyynärämittaa ei Männistön tyttären Irja Ollilan tietä­

män mukaan käytetty savityössä, vaan se lienee ollut muistoesine mestarin lapsuuden­

kodista, jossa isä oli suutari ja äiti ompelija. Valok. Otto Aukio 6. 3. 75.

set laajakulmavalokuvat, joissa näkyivät pienimmätkin esineet. Tähän museon seinien ja hyllyjen 'vaatettamiseen’ osallistuivat kanssani Bru­

no Aalto, Vihtori Karikytö, Vilho Lukumies, Jukka Oksanen ja Voitto Ollonqvist. Näistä Lukumies ja Oksanen olivat Kalle Männistön van­

hoja naapureita.

Eniten aikaansa Männistön verstaan korjaustöihin uhrasi rakennus- työnjohtaja Voitto Ollonqvist. Hänen ansiotaan oli, että rakennustyöt sujuivat hyvin ja että Somero-Seura suoriutui niiden kustannuksista.

Ollonqvist hankki palkalliset työntekijät, suunnitteli ja johti korjaus­

työt sekä lahjoitus- ja talkootoimet ja huolehti myös siitä, että niitäkin rakennustarpeita, joista oli pakko maksaa, oli tarvittaessa saatavilla.

Savenvalajamuseo ei tullut vuoden 1975 aikana valmiiksi. Sen si­

sustuksesta puuttui olennainen osa: näytteet Kalle Männistön savenva- lajantaidosta. Vaimon kuoleman masentamana ja fyysisen raihnaisuu­

den lisääntyessä mestari ei enää kahtena viime vuotena tehnyt uusia töitä, vaan myi vanhat varastonsa loppuun. Edustavien työnäytteiden hankkiminen katsottiin niin aikaa vieväksi puuhaksi, että museon vih­

kiäisjuhla ja avaaminen yleisölle oli siirrettävä seuraavaan vuoteen, kos­

ka kesäkin oli jo pitkälle kulunut. Somero-Seuran kesä oli ilman saven- valajaverstaan remonttiakin ollut aivan riittävän työteliäs. Niinpä kesä­

kuussa oli katettu museon pitkä pihattorakennus talkoilla. Myös tätä varten piti kerätä pitäjältä päreitä, joista osa riitti savenvalajaverstaan- kin kattoon. Heinäkuussa oli vietetty museon pihalla joka toinen vuosi järjestettävää Someron päivän juhlaa, joten vihkiäisjuhla samana kesä­

nä olisi ollut liikaa.

Pulmanamme oli, mistä saada verstaaseen Kalle Männistön kera­

miikkaa. Pitäjällä oli runsaasti hänen töitään, mutta oli odotettavissa, etteivät ihmiset mielellään luopuisi näistä Kultelan vanhan saviteolli- suuden viimeisistä tuotteista, etenkin kun kansanomaisen keramiikan keruu oli edellisvuosina tullut muotiasiaksi. Meillä ei remontin jälkeen ollut myöskään varaa ruveta saviastioita kovalla hinnalla ostamaan.

Miniältäni keraamikko Kerttu Horilalta saamani vihjeen perusteella kirjoitin 26. 8. 75 Taideteollisen korkeakoulun keramiikan yliopetta­

jalle Kyllikki Salmenhaaralle pyytäen, että hän teettäisi korkeakoulun oppilastöinä jäljennöksiä Kalle Männistön tuotannosta. Yliopettajan lähettäminä kävivät Somerolla lokakuun alkupäivinä Taideteollisen korkeakoulun keramiikkalinjan oppilaat Pirjo Huhko ja Maija Vieri- maa. He saivat mukaansa Kalle Männistön tekemiä erityyppisiä savias­

tioita malleiksi jäljennöksiä varten mm. Jukka Oksaselta, Voitto Ollon- qvistilta ja Kaija Horilalta.

Yritys ei täysin onnistunut kai siksi, että yliopettaja Salmenhaara joutui lähtemään Yhdysvaltoihin luentomatkalle. Kun toukokuussa 1976 hain mallit ja jäljennökset Taideteollisesta korkeakoulusta, ha­

vaitsin että työ oli jäänyt kesken ja että jäljennökset väriltään poikkesi­

vat Männistön töistä. Tytöt olivat aiemmin ilmoittaneetkin, että työ oli heille ylivoimaisen vaikea. Jäljennökset, 23 kappaletta, ovat nähtävissä

Tässä kuopassa, sekoitettiin verstaaseen tuotuun saveen noin kymmenesosa hienoa hiekkaa ja tarpeen mukaan vettä. Sen jälkeen savi ajettiin vasemmalla näkyvän kaksite- laisen m a n k e l i n läpi. Kuopan yläpuolella pesuvati sekä kaksi kattilaa ja kauho­

ja, joita käytettiin, kun sekoiteltiin lasitusaineita. Ylempänä t e e s i o r s i a ja nii­

den päällä t e e s i l a u t o j a (astioiden kuivatuslautoja), joilla on vielä Männistön tekemiäpolttamattomia astioita. Valok. Otto Aukio 6. 3. 73.

savenvalajaverstaan ylimmällä hyllyllä muistona museon sisustusvai- heen pienestä yksityiskohdasta. Töistä ei tarvinnut maksaa.

Kesäkuussa 1976 savitöitä harrastava vahtimestari Reino Tammi Someron Kirkonmäeltä kunnosti verstaan dreijan, pyörivän levyn, jon­

ka päällä saviastiat muotoillaan. Tämän jälkeen pyysin Kerttu Horilaa dreijaamaan museon hyllyille Männistön mallien mukaan joukon savi­

astian teelmyksiä kuivumaan. Ennestään oli laudoilla joukko Männis­

tön tekemiä, lasitusaineella siveltyjä astioita, jotka olivat jääneet mes­

tarilta polttamatta. Näin museossa tulevat näkyviin savenvalannan eri työvaiheet.

Savenvalajamuseon vihkiäiset oli suunniteltu pidettäväksi heinä­

kuun 11. päivänä. Siihen mennessä oli ainakin yritettävä saada kokoon

Ikkunan edessä savenvalajan tärkein työväline, pyörivä d r e i j a , joka saadaan liik­

keelle potkimalla lattian rajassa olevaa leveämpää vauhtipyörää. Dreijalevyn vasem­

massa reunassa sojottava tikku on k a s a k k a , dreijatessa käytetty korkeus- ja le- veysmitta. Seinänraossa ikkunasta oikealle dreijatessa tarvittavia mittatikkuja ja muo- toilulastoja, s e e n o j a . Pitkällä pöydällä ikkunoiden välissä mestari v a n u t t i savea käsin käytettyään sitä ensin mankelissa (oik.). Pöydän yläpuolella seinässä metal- lilasta, jolla kaavittiin savi pöydästä. Mankelin vieressä puulaatikko, jolla savea siirret­

tiin kuopasta mankeliin. Tämän yläpuolella hyllyssä Männistö säilytti tilikirjaa ja pape­

reita, jotka sisälsivät mm. muistiinpanoja asiakkaiden tekemistä tilauksista. Hyllyssä myös vati, jossa on lehmänsarvia. Näitä käytettiin pursottimen tapaan, kun astioita dreijan päällä r i n g l a t t i i n , koristeltiin juoksuttamalla sarvesta piimämäistä valkosaviliuosta. Samassa vadissa myös lasitusjauheita. Valok. O tto Aukio 6. 3. 75.

ja verstashuoneeseen näytteille enemmän Männistön valmiita alkupe­

räisiä töitä. Lisäksi oli koetettava hankkia muidenkin Kultelan mesta­

rien luomuksia, jotka aiottiin sijoittaa museorakennuksen vajan hyl­

lyille. Tässä tarkoituksessa julkaistiin Somero-lehdessä kesäkuun alussa kaksi kertaa kysely. Mutta katsotaan ensin, millainen oli keramiikkati- lanne verstaassa kesäkuussa 1976 ennen kuin kysely alkoi vaikuttaa.

Polttouuni. Edessä ovat suuaukkoon muurattavat tiilet. Uunin sisässä ja lattialla k a p s e l e i t a , joita käytetään poltettavien esineiden suoja-astioina. Uunista va­

semmalle lämmityskamina. Siitä vas. ylhäällä pyöreä ja nelikulmainen (näkyy puolit­

tain) hieno seula, joilla seulottiin lasitusaineita, kuten murskattua k i s s e 1 i k i - v e ä (valkoista kvartsia). R a p p u i m i a (uunin edessä) tarvittiin, kun nostettiin tuoreita savitöitä teesilaudoilla orsille kuivumaan. Valok. Otto Aukio 6. 3. 75.

Kalle Männistön töitä

raakoja (ei lasitettuja eikä poltettuja) 6 kpl

polttamattomia, lasitettuja:

maljakoita 6 kpl

erilaisia vateja 17 + 3 + 1 yht. 21 kpl

lyhytvartinen kulho 1 kpl

kolpakoita 12 kpl

erilaisia poltettuja (verstaan jäämistöä) 7 kpl

TKK:ssa tehtyjä jäljennöksiä 23 kpl

TKK:ssa mallina olleita Männistön töitä 19 kpl

Kerttu Horilan jäljennöksiä, raakoja 23 kpl

yht. 118 kpl

Torppamuseossa ja sen varastossa ollutta muiden Kultelan savenva­

lajien jäämistöä tuotiin savenvalajamuseon vajaan. Siinä oli arvokkain Aili Virran lahjoittama suurehko vati, jonka pohjassa oli signeeraus A.

Roos. Tämä on ainoa varma Someron ensimmäisen savenvalajan Johan August Roosin (1842—97) työ, jonka olemme saaneet kokoelmiimme.

Hänen pojanpoikansa oli savenvalaja Einar Roos (1893— 1966), jonka verstaan jäämistön Einarin sisar Jenny Teränen 1967 lahjoitti Somero- Seuralle. Siihen kuuluvat mm. kauniit muurikaakelit ja niiden muotit sekä eräät työvälineet. Lisäksi Jenny Teräseltä saatiin neljä erilaista savi­

astiaa. Nämä kaikki on tuotu Männistöön lukuun ottamatta kaksikor­

vaista maljakkoa, jonka savenvalaja Kustaa Roos (1873— 1931) valmisti 1914 häälahjaksi Jenny Teräselle. Se on edelleenkin torppamuseon toistuvassa. Torppamuseon astiahyllyyn jäivät Einar Roosilta 1956 oste­

tut savivadit, joista syödään, kun museon tuvassa järjestetään talonpoi- kaispäivällisiä.

Tällainen oli Somero-Seuran keramiikkatilanne ennen kesän 1976 keruuta. Somero-lehdessä julkaisemamme kysely herätti ennakkoarve- lujamme enemmän vastakaikua. Kun sen lisäksi Voitto Ollonqvist oli lahjoitustenkin hankinnassa aktiivinen, oli ennen vihkiäisjuhlaa 20 henkeä lahjoittanut savenvalajamuseolle yhteensä 121 esinettä. Some­

rolaiset ja ennen muuta Kultelan kylän asukkaat olivat jälleen kerran lämmenneet kotiseutuaatteelle.

Suurin lahjoitus saatiin entiseltä savenvalajalta Aarne Lammenran­

nalta (1904— 1978). Siihen kuului hänen omia töitään 31 saviastiaa ja lisäksi 10 kpl savenvalajan työvälineitä. Hänen vaimonsa Selma antoi vielä koristetun kukkapurkin, joka on savenvalaja Janne Johanssonin (1886— 1927) käsialaa. Seuraavaksi suurin lahjoitus, 27 esinettä, tuli Mattilan talosta, jonka tontilla museo sijaitsee. Lahjoittajana oli talon vanhaemäntä Lahja Mattila. (Vuokranmaksuksi Männistö oli tehnyt ta­

lon tarvitsemat saviastiat. Muuta vuokraa ei ollut.) Männistön töitä saatiin myös hänen tyttäreltään Irja Ollilalta 10 kpl. Useita kappaleita Kultelan savituotteita antoivat lisäksi Sirkka Anttila, Taimi Lukumies, Alli Lehti, Meeri Kulmala, Lempi Vaselius ja Jenny Yli-Lukumies.

Savitöiden joukossa oli sellaisia, joiden tekijästä lahjoittaja ei tietä­

nyt. Tällöin oli korvaamatonta apua Kalle Männistön veljestä Mauno Vaseliuksesta (s. 1896). Tämä oli viimeksi elättänyt itsensä suutarina, mutta oli nuorena ollut 12 vuotta töissä savenvalaja Kalle Roosin vers­

taassa ja kulkenut myös kauppaamassa Kultelan savenvalajien töitä, toiminut ns. kuppilumpparina (Voitto Ollonqvistin tiedonanto). Va-

Näillä hyllyillä ja pöydällä Kalle Männistö säilytti valmiita, myytäviä tuotteitaan. Mu­

seossa näihin tiloihin on sijoitettu ne Männistön työt, jotka kesällä 1976 saatiin kerä­

tyksi. Pöydällä ja kolmannessa hyllyssä alhaalta perinnäisiä malleja: k o o 1 e j a , p i e p o k u p p e j a ja u u n i r u u k k u j a . Toisella ja kolmannella hyllyllä uudempaa, sodan jälkeistä tuotantoa, kuten k a h v i k u p p e j a , k o l p a ­ k o l t a , k u k k a m a l j a k o l t a ja värikkäitä h e d e l m ä v a t e j a .

Ylimmällä hyllyllä Taideteollisessa korkeakoulussa tehtyjä jäljennöksiä. Lattialla pol­

tossa käytettyjä suojakuppeja, k a p s e l e i t a . Valok. Olavi Virtanen.

selius tunsi eri mestareitten persoonallisen tyylin ja pystyi sen perus­

teella tunnistamaan lukuisia sellaisia töitä, joita tekijä ei ollut signee­

rannut.

Jokaiseen esineeseen teipattiin lappu, johon kirjoitettiin tekijän ja lahjoittajan nimi.

Keruun jälkeen museossa siis oli kaikkiaan noin 250 savityötä. Tä­

hän lukuun eivät sisälly verstaan lattialla säilytettävät savikupit, kapse­

lit, joita polton aikana on käytetty suoja-astioina.

Monia muitakin viimeistelytöitä tehtiin museossa ennen vihkiäisiä.

Esimerkkinä vallinneesta hyvästä talkoohengestä, joka levittäytyi yli oman pitäjän rajojen, kerron vain, miten saatiin lipputanko. Siihen antoi puun Somero-Seuran johtokuntaan kuuluva Bruno Aalto Kerko- lasta, sen höyläsi Raimo Siintoharju Kuusjoelta, maalin antoi Markus Munkki Tl. Koskelta, tangon toi Kerkolasta museolla Erkki Aalto. So­

merolainen OI. Oras antoi lipputankoon nupin ja köyden ja lopuksi Someron Osuuskaupalta saatiin Suomen lippu. Työ ja ainekset koko operaatioon saatiin siis lahjana.

Vihkiäisjuhlan paikaksi luovutti tehtailija Urho Kankare verstaan takana aukeavan pellon, josta vastikään oli korjattu heinä.

Kolean, epävakaisen sääkauden jälkeen vaikeni 11. heinäkuuta lämpimänä ja aurinkoisena. Suomen liput liehuivat Kultelan kylässä.

Olosuhteet enteilivät tunnelmallista kesäjuhlaa.

Väkeä saapui torppamuseosta tuoduille penkeille n. 500 henkeä, mikä oli suhteellisen hyvä tulos, kun otettiin huomioon outo juhla­

paikka ja juhlan somerolaisesti ajatellen kyläkohtainen aihe.

Juhlan ohjelma oli pyritty suunnittelemaan tilaisuuden kohdetta valaisevaksi. Voitto Ollonqvist oli haastatellut jo vuosina 1972— 73 mm. Kalle Männistöä ja tämän veljeä Mauno Vaseliusta savenvalaja- verstaan rakennusvaiheista ja kertoi näistä, lausuen lisäksi johtokunnan puolesta yleisön tervetulleeksi ja kiittäen kaikkia kiitoksen ansaitsevia, kuten Kalle Männistön perillisiä, Mattilan isäntiä ja Museovirastoa.

Forssalainen suomen kielen lehtori ja kotiseutumies J. G. Vuorinie­

mi julkaisi 1928 runokokoelman "Som eron sointuja. Kotiseuturuno- ja Lounais-Hämeestä 11” . Tähän sisältyy Kultelan savenvalajista tehty runo Savenvalajan lauluja, jonka juhlassa tulkitsi taidokkaasti somero­

lainen lausuja- ja näyttelijätyttö Anne Nyström.

Jo aiemmin mainittu Kalle Männistön haastattelu, jonka prof.

Pertti Virtaranta 1969 oli nauhoittanut ja jota hän juhlassa ääninäyt­

tein esitteli, oli epäilemättä juhlan vaikuttavin ohjelmanumero. Haas-

Museossa näkyvät savenvalannan eri työvaiheet. Etualalla teesilaudoilla dreijauksen jäl­

keiset työt kuivumassa ennen lasitusta ja polttoa (Kerttu Horilan ja Reino Tammen jäl­

jennöksiä). Taempana Kalle Männistön jäämistönä lasitettuja, polttamattomia malja- koita. Valok. Olavi Virtanen 1981.

tattelussa Männistö kertoo vilkkaasti ja ilmeikkäällä Someron murteel­

la työstään. Hänen puheessaan vilahtelevat vierasperäiset savenvalajan ammattisanat, jotka olivat periytyneet sukupolvelta toiselle Tammisaa­

resta saapuneen ruotsikon Johan August Roosin kielestä. Pertti Virta- rannan toimittamassa Someron murrekirjassa on Kalle Männistön ker­

rontaa 12 sivua.

Hum.kand. Pekka Kujanpää kertoi Kultelan savenvalajaperinteen varhaisemmista vaiheista. Hänen asiantuntemuksensa perustui mm.

siihen, että hän oli kirjoittanut tutkielman ” Saviastioiden valmistuk­

sesta Somerolla” , joka julkaistiin Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Mu­

seoyhdistyksen vuosikirjassa 1969.

Kalle Männistön tuttavia oli myös Museoviraston edustaja, silloi­

nen maisteri Osmo Vuoristo. Hän oli ollut maisteri Sven-Erik Krooksin kanssa filmaamassa Kalle Männistön työskentelyä 1962 Somero-Seuran

Museorakennuksen vajaan on sijoitettu seitsemän Kalle Männistöä aikaisemman Kul­

telan savenvalajan töitä ja työvälineitä. Talousastioita ja koriste-esineitä on yhteensä 63 kpl ja lisäksi 11 muurikaakelia ja saman verran niiden muotteja. Ylähyllyssä vasemmal­

la 1869 aloittaneen August Roosin ainoa museoon saatu työ. Seuraavat kuuluvat hänen pojalleen, ”Kultelan mestariksi” kutsutulle Kalle Roosille (1871—1924). Alahyllyllä iältään nuorimman, mutta myös ennen Männistöä lopettaneen Aarne Lammenrannan (1904—1978) töitä ja työvälineitä. Valok. Olavi Virtanen 1981.

pyynnöstä. Tästä syntyi filmi "Som eron savea” , jonka Vuoristo kävi vuosia myöhemmin esittämässä Somerolla. Kalle Männistö puolisoi­

neen oli seuraamassa esitystä. — Puheenvuorossaan maisteri Vuoristo kiinnitti huomiota mm. siihen, miten ” Männistön osaksi tuli vaikea tehtävä luotsata käsityöläisperinnettä läpi sen kriisin, jonka nopeasti teollistuva yhteiskunta vanhalle käsityölle ja käsityöläismestareille ai­

heutti. Vain katajainen sitkeys sekä tietoisuus omasta taidosta ja usko arvostusten uudelleen muuttumiseen teki mahdolliseksi kestää kriisi ja nähdä palkinnokseen, kuinka vanhaa taitoa alettiin vähitellen arvos­

taa” (Somero-lehti 13. 7. 76).

Juhlan yllätysesiintyjä, ” kaikkien aikojen kuuluisin somerolainen”

M. A. Numminen esitti pyynnöstäni kitaran säestyksellä kaksi laulua, joita yleisö hilpeänä kuunteli.

Repekka-mallinen kukkamaljakko, jonka savenvalaja Kustaa Roos valmisti 1914 hää- lahjaksi veljensä tyttärelle Jenny Teräselle. Someron museo. Valok. Anna-Mari Aura.

Somero-Seuran kunniakirja annettiin Voitto Ollonqvistille "tu n ­ nustuksen ja kiitollisuuden ilmauksena uskollisesta ja tuloksekkaasta toiminnasta paikkakunnan kotiseututyön ja erityisesti Kultelan saven- valajamuseon hyväksi” .

Juhlaan lähettivät tervehdyksensä Suomen Kotiseutuliitto, Helsin­

gin Somero-Seura, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ja Joki- läänin Kotiseutuyhdistys. Someron kunnan tervehdyksen toi kunnal­

lisneuvos Arvid Gustafsson.

Suomen ensimmäinen paikoilleen museoitu savenvalajaverstas oli vihitty tarkoitukseensa.

Savenvalajamuseo sijaitsee Härkätien varressa Someron keskustasta ja torppamuseosta n. 2,5 km Hämeenlinnaan päin. Sillä ei ole vakitui­

sia aukioloaikoja, vaan vierailuista on sovittava (puh. 924—45367, Kultelan Talouskauppa). Maksu aikuisilta on 3 mk, lapsilta 1 mk, seu­

rueilta 2 mk hengeltä. Koululuokat opettajan johdolla pääsevät mak­

sutta. Museossa on myytävänä Reino Tammen ja Irja Ollilan savitöitä.

*

Kirjoitus perustuu pääosiltaan kirjoittajan päiväkirja- ym. muistiinpanoihin ja So- mero-lehdessä 1975— 76 julkaistuihin Somero-Seuran talkoo- ja lahjoitusselostuksiin.

Valokuvat Somero-Seuran kuva-arkistosta.

KIRJALLISUUTTA:

Tapio Honla, Someron Kultelan viimeinen savenvalaja. Kotiseutu 3/1975. Eri­

painos esitteenä savenvalajamuseossa.

Pekka Kujanpää, Saviastioiden valmistuksesta Somerolla. Lounais-Hämeen Koti­

seutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja 1969. Forssa 1969.

Pekka Kujanpää, Kultelan kupintekijät. Someron Joulu 1969-

Marja-Leena Lehtinen, Kultelan savikylä. Opintotyö Fredrika Wetterhoffin Koti­

teollisuusopettajaopistoon 1974. 41 konekirjoitussivua + 7 kuvaliitesivua. Tekijän lahjoittama moniste Somero-Seuran arkistossa.

Tuomo Parko, Somerolaisen savenvalajan murresanasto. Kerätty 1965. Käsikirjoi­

tus Turun yliopiston Suomen kielen laitoksessa.

Pertti Virtaranta, Kalle Männistön elämäkerta ja haastattelu. Someron murrekir­

ja. Vammala 1973.