Asukastoiminnanohjauksen kehittämi- nen Jason ILONA -taloissa työntekijöi- den näkökulmasta
Heikkilä Maarit Luukkola Maiju
Opinnäytetyö
Marraskuu 2019
Sosiaali- ja terveysala
Sosionomi (AMK)
Kuvailulehti
Tekijät
Heikkilä, Maarit Luukkola, Maiju
Julkaisun laji
Opinnäytetyö, AMK
Päivämäärä Marraskuu 2019 Sivumäärä
50
Julkaisun kieli Suomi
Verkkojulkaisulupa myönnetty: x Työn nimi
Asukastoiminnanohjauksen kehittäminen Jason ILONA -taloissa työntekijöiden näkökul- masta
Tutkinto-ohjelma Sosionomi (AMK) Työn ohjaaja Tuija Ketola Toimeksiantaja
Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhteisöllisissä seniorien asukasyhteisössä toimi- vien asukastoiminnanohjaajien työtä. Työn tavoitteena oli asukastoiminnanohjaajien toi- menkuvan selkeyttäminen kartoittamalla toiminnan nykytilaa ja toivottua tilaa eli sitä, mil- laista toiminnan haluttaisiin olevan. Opinnäytetyössä esitetään myös edellytyksiä toivotun tilan saavuttamiseksi. Työn toimeksiantajana toimi Varttuneiden asumisoikeusyhdis- tys Jaso.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, työssä yhdistyivät konkreettinen kehittämistoiminta ja tutkimuksellinen lähestymistapa. Teoreettinen viitekehys muodostui yhteisösosiaalityön ja yhteisöllisyyden sekä työn kehittämisen teorioiden pohjalta. Aineisto tuotettiin työelä- män kehittämismenetelmien, ideariihen ja learning cafén avulla aikavälillä touko-elokuu 2019. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aineiston perusteella asukastoiminnanohjaajien työnkuva kaipaa kirkastamista sekä yhtei- siä työkäytäntöjä. Tuloksista nousi esille työnkuvan laajuus sekä haaste työajan riittävyy- destä. Yhteisöllisyyteen ja asukaslähtöisyyteen halutaan aineiston perusteella keskit- tyä. Asukaslähtöisyys näyttäytyy osittain haasteena, mutta enimmäkseen tavoitteena ja mahdollisuutena.
Johtopäätöksenä voidaan todeta toiminnan kannalta olevan tärkeää, että työn suuntaviivat ovat tiedossa kaikilla organisaation tasoilla. Nykytilassa koetut haasteet vaikuttavat aineis- ton perusteella kokemukseen hallinnan tunteesta, mitä voidaan vahvistaa työtehtävien määrittelyllä ja suunnittelulla, töiden organisoinnilla ja jakamisella sekä työtilanteen rau- hoittamisella. Toivottuun tilaan pääseminen on mahdollista työn haasteiden hallinnalla, asukaslähtöisyydellä ja työn reflektoinnilla sekä vuorovaikutuksella eri toimijoiden kesken.
Avainsanat (asiasanat)
Yhteisöllisyys, yhteisöasuminen, yhteisöllinen senioritalo, asukastoiminnanohjaaja, kehittä- mistyö, työnkuvan kehittäminen, ideariihi, learning café, sisällönanalyysi
Muut tiedot (salassa pidettävät liitteet)
Description
Authors
Heikkilä, Maarit Luukkola, Maiju
Type of publication Bachelor’s thesis
Date
November 2019 Language of publication:
Finnish Number of pages
50
Permission for web publi- cation: x
Title of publication
Developing the work of the resident community advisors in Jaso´s ILONA houses from the perspective of the employees
Degree programme
Degree Programme in Social Services Supervisor
Ketola, Tuija Assigned by
Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso Abstract
The purpose of the thesis was to develop the work of the resident community advisors working in a senior housing community. The aim of the thesis was to clarify the role of the resident community advisors by examining the present state and the desired state of their work, in other words, what they would like their work to be. The prerequisites for achiev- ing the desired state were also introduced in the thesis. The work was assigned by Vart- tuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso.
The research approach was qualitative, combining a concrete developmental work with a research-based approach. The theoretical framework was based on theories of community social work, community theories and work development. The material was produced by using workplace development methods, brainstorming and a learning café that were held during a period extending from May to August 2019. The collected material was analysed with material-based content analysis.
Based on the results of the study, the job description of the resident community advisors needed clarification and commonly agreed guidelines. The results also highlighted the scope of the job and the challenge of the adequacy working time. Based on the material, the desired focus of the operations should be on community and resident orientation. The results show that resident orientation is a challenge but mostly a goal and an opportunity.
In conclusion, it is important that the work guidelines are similar and known at all levels of the organization. Based on the data, the challenges experienced in the present state influ- enced the experience of managing the work, which can be strengthened by defining and planning work tasks, organizing and distributing work and calming the working situation.
The desired state is possible to achieve by managing the work, focusing on residential ori- entation with the help of reflection and interaction between different actors.
Keywords/tags (subjects)
Communality, community living, communal senior house, community advisor, develop- ment project, job description development, brainstorming, learning cafe, content analysis Miscellaneous
Sisältö
1 Johdanto ... 3
2 Yhteisöllisyys ja asumisyhteisöt ... 4
2.1 Yhteisöllisyys asukastoiminnan tavoitteena ... 4
2.2 Yhteisösosiaalityön kehittyminen ... 6
2.3 Yhteisöasuminen ja yhteisöllisyyden muodot ... 8
2.4 Erilaisia yhteisöasumisen ratkaisuja ... 9
3 Yhteisöjä tukevan työn kehittäminen ... 11
3.1 Asukastoiminnanohjaus ja yhteisöllisyyden tukeminen ... 12
3.2 Työn hallinnan tunne ... 14
3.3 Työelämän tutkimuksellinen kehittäminen ... 16
4 Kehittämistyön toteutus ... 17
4.1 Kehittämistyön tarkoitus ja tavoitteet ... 18
4.2 Kehittämistyön eteneminen ... 18
4.3 Kehittämismenetelmät ja aineiston kerääminen ... 20
4.4 Aineiston analyysi ... 24
4.5 Eettisyys ja luotettavuus ... 25
5 Kehittämistyön tulokset ... 26
5.1 Asukastoiminnanohjaajien työn nykytila ... 27
5.2 Asukastoiminnanohjaajien näkemysten mukainen työnkuva ... 30
5.3 Edellytykset toivottuun tilaan pääsemiseksi ... 32
6 Johtopäätökset ... 37
7 Kehittämistyön pohdinta ja jatkotutkimusaiheet ... 38
Lähteet ... 41
Liitteet ... 46
Liite 1. Aineiston analysointi ... 46
Kuviot
Kuvio 1. Kehittämisprosessin toteutuminen ... 19
Kuvio 2. Ideariihen pääteemat ... 21
Kuvio 3. Ideat koottuna yhdelle seinälle ideariihen päätteeksi ... 22
Kuvio 4. Kehittämisprosessi ... 27
Taulukot Taulukko 1. Nykytila ... 28
Taulukko 2. Toivottu tila ... 30
Taulukko 3. Edellytykset toivottuun tilaan ... 32
1 Johdanto
Opinnäytetyön tarkoituksena on jäsentää Jason yhteisöllisissä Ilona-senioritaloissa työskentelevien asukastoiminnanohjaajien (käytetään myös termiä
toiminnanohjaaja) työtä. Asukastoiminnanohjaajat kannustavat ja innostavat
asukkaita yhteiseen toimintaan, ovat tukena ja apuna asukasdemokratiaan liittyvissä asioissa sekä osallistuvat monipuolisesti asukastoiminnan kehittämiseen. Toiminnan tavoite löytyy nimen takaa - “Ilona” tulee sanoista ”Ikääntyville, Laatua, Osallisuutta ja Neuvoja Asumiseen ja arkeen”. Opinnäytetyö toteutuu työelämän tutkivana kehittämisenä. Tutkimuksellinen osio ja aineiston kerääminen toteutetaan kehittämistyössä työelämää kehittävien menetelmien avulla.
Tulevaisuudessa ikääntyvä väestö tulee olemaan entistä heterogeenisempi ja haluaa entistä vahvemmin määritellä itse asumistaan sekä tarvitsemiaan palveluja. Kasvava trendi erityisesti ikäihmisten keskuudessa on yhteisöllisten asuinmuotojen
yleistyminen. Yhteisöllisen asumisen kuvataan lisäävän psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia muun muassa osallisuuden ja sosiaalisuuden kokemusten myötä.
Hyvinvointipolitiikassa kiinnostus yhteisöllisiin ratkaisuihin ja verkostoihin on lisääntynyt samaa tahtia, kuin perinteiset sosiaaliset turvaverkostot; perhe, suku ja naapurusto ovat menettäneet merkitystään. Tutkimusten mukaan ikääntyneet eivät myöskään halua kasvattaa läheistensä hoivataakkaa. Näin ollen vastuu
vanhuusvuosien sujumisesta siirtyy entistä enemmän yksilön itsensä harteille.
(Nieminen 2019, 4-5; Roivanen & Ranta-Tyrkkö 2016, 7, 164.)
Opinnäytetyön kehittämisympäristö on Keski-Suomessa toimiva Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso. Jaso on vastannut väestön ikääntymiseen ja laadukkaan, esteettömän sekä yhteisöllisen asumismuodon tarpeeseen rakentamalla Ilona-taloja, joissa toimintoja ja yhteisöllistä asumista koordinoi asukastoiminnanohjaaja. Jason ensimmäinen Ilona-talo valmistui vuonna 2014. Tällä hetkellä asumiskohteita on yhteensä viisi: Kuokkalassa, Huhtasuolla, Palokassa, Vaajakoskella ja Laukaassa.
Jyväskylän Kankaalle rakennettavan Ilona-talon arvioitu valmistusaika on vuonna 2021. Kiinnostus sekä kysyntä taloja kohtaan on suurta.
Suuresta kysynnästä ja uusien talojen rakentamisesta johtuen Ilona-talojen parissa työskentelevien aika on suurimmaksi osin mennyt asiakasrajapinnassa toimimiseen.
Toiminnanohjaajien työnkuvan tarkasteluun, yhteisten suuntaviivojen löytämiseen ja kehittämiseen ei ole jäänyt halutulla tavalla aikaa. Kehittämiselle on selkeä tarve, jotta toiminta pysyy laadukkaana ja samankaltaisena eri talojen välillä.
2 Yhteisöllisyys ja asumisyhteisöt
Tietoperustamme rakentuu yhteisösosiaalityön, yhteisöllisyyden ja työn kehittämisen teorioiden pohjalta Työn kehittämistä käsittelemme seuraavassa kappaleessa. Yhtei- söllisyys on tärkeä näkökulma, niin yhteisöllisen asumisen kuin työntekijöiden yhtei- söllisyyden näkökulmasta. Seuraavaksi avaamme yhteisöllisyyden ja yhteisösosiaali- työn käsitteitä ja kehittymistä sekä niiden suhdetta asukastoimintaan. Tämän jälkeen käsittelemme yhteisöasumista ja yhteisöllisyyden muotoja. Kappaleen lopussa käymme läpi erilaisia yhteisöasumisen muotoja Suomessa.
2.1 Yhteisöllisyys asukastoiminnan tavoitteena
Opinnäytetyön yksi merkittävimmistä käsitteistä on yhteisöllisyys, joka on Jason toiminnan ydin. Toiminnanohjaajan työstä osa on asukkaisiin kohdistuvaa yksilötyötä ja osa koko asukasyhteisöön, toisiin Ilona-taloihin ja muihin paikallisiin toimijoihin kohdistuvaa työtä. Yhteisöllisyys kiteytyy ajatukseen, että olemalla kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa on mahdollista saavuttaa asioita, joiden saavuttaminen yksin on äärimmäisen vaikeaa tai mahdotonta (Korkiamäki 2016, 71). Edeltävä ajatus on tärkeä yhteisöllisen asumisen lisäksi myös toiminnanohjaajien työyhteisössä ja keskinäisessä työskentelyssä. Sosiaalipedagogiikassa korostetaan, että ihmisen perusolemus on yhteisöllinen ja yksilö kaipaa tunnetta yhteisöön kuulumisesta.
Sosiaalinen yhteisö luo mahdollisuuden persoonan kasvulle ja kehittymiselle. Ihmiset kasvavat ja oppivat yhteisölliseen toimintaan osallistuessaan siihen, ja tämä
osallistuminen mahdollistaa yhteisöjen vahvistumisen ja kehittymisen. Yhteisöllisyys
ei kuitenkaan synny ylhäältä alaspäin annettuna. (Ryynäsen 2016, 135 teoksessa Trilla 1997; Röpelinen 2008, 149.)
Modernissa yhteiskunnassa yhteisöllisyyden voidaan ajatella pohjautuvan vuorovaikutussuhteisiin erilaisissa ryhmissä, kuten perheissä, ja työ- sekä paikallisyhteisöissä. Kulttuurin ja yhteisöllisyyden suhdetta terveyteen ja
hyvinvointiin tutkineen neurologi Markku Hyypän (2002, 48, 178) mukaan löysin sitein solmitulla sosiaalisella verkostolla, eli yhteisöllä, tarkoitetaan ihmisryhmää, jonka jäsenet ovat konkreettisessa tai symbolisessa vuorovaikutuksessa keskenään.
Tällaista ryhmää yhdistää myös jokin yhteinen päämäärä, tehtävä tai muu tarkoitus.
(Kts. myös Lehtonen 1990, 197-233.) Jäsenyys yhteisöön tuo ihmiselle tärkeän ja turvaa luovan tunteen ryhmään kuulumisesta sekä samaistumisen kokemuksia muihin samassa yhteisössä oleviin. Yhteishengen tunne ja tunne siitä, että henkilö kokee olevansa hyödyllinen osa yhteisön toimintaa, on yhteisöön kuuluvalle itsetunnon kannalta tärkeää. Myönteiset tunteet sitovat ihmiset yhteen ja
vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Hyyppä 2002, 25-26, 125; Jaakkola 2015, 28.)
Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä yhteisöllisyys on alettu tuntea myös sosiaalisen pääoman eli yhteishengen käsitteellä. Tyypillisesti yhteisön ajatellaan olevan
sosiaalisen pääoman perusta. Mitä enemmän yhteisön jäsenillä on keskinäistä luottamusta ja vastavuoroista tukea, sitä suurempi on yhteisössä vallitsevan sosiaalisen pääoman määrä. Vapaaehtoinen osallistuminen puolestaan vahvistaa sosiaalista pääomaa ja lisää hyvinvoinnin kokemusta. Myös yhteisön jäsenten monipuolisuudella eli heterogeenisuudella on positiivinen vaikutus sosiaalisen pääoman lisääntymiseen. (Hyyppä 2002, 57, 47; Korkiamäki 2016, 71.)
Yhteisöllisyyden hyviä puolia on pyritty nostamaan esiin, koska niitä pidetään tavoittelemisen arvoisina. Yhteisöllisyyden katoaminen on herättänyt myös huolta.
Yhteisöllisyys koetaan ihmisen elämänlaadun kohentajana ja voimavarana. Se on noussut esiin myös sosiaaliseen pääomaan ja hoivaan liittyvissä keskusteluissa. (Krok 2008, 193.) Moniäänisyys puolestaan on yhteisöllisyyden toteutumisen edellytys.
Mitä yleisemmästä asiasta on kyse, sitä oleellisempaa on moniäänisyyden
varmistaminen. Muuten ulkopuolisuus tai vain tunne ulkopuolisuudesta voi vaarantaa yhteisöllisyyden rakentumisen. (Jäppinen 2012, 46, 53.)
Yhteisöllisyyden kritiikissä nousee esille tiiviissä yhteisössä vallitsevan
yhteenkuuluvuuden tunteen kääntöpuoli – ulkopuolelle jääminen ja ulkopuolelle sulkeminen. Yhteisön puute voi aiheuttaa pahoinvointia ja toisaalta yhteisö voi olla myös pahoinvoinnin lähde. Kun kyseessä on asumisyhteisö, avainkysymykseksi nousee, miten asioista päätetään ja saavatko kaikki yhteisön jäsenet äänensä tasapuolisesti kuuluviin. Yhteisön ei myöskään voida olettaa syntyvän itsestään ilman, että siinä elävät jäsenet sitoutuvat toimimaan muiden hyväksi. Tämä merkitsee tasapainoilua sekä yksilön hyvän että yhteisen hyvän välimaastossa.
Toisaalta, vaikka vastuunotto muista ihmisistä ja osallistuminen lisäävät kokemusta yhteisöllisyydestä, niistä ei tulisi muodostua normeja, joiden kautta paikka yhteisössä ansaitaan. (Hyyppä 2002, 63, 99; Korkiamäki 2016, 74.)
2.2 Yhteisösosiaalityön kehittyminen
Yhteisöllinen työ on asukastoiminnanohjaajien tekemän työn taustalla. Yhteisöllisen työn yksiselitteinen määritteleminen on haastavaa. Suomalaisen yhteisöllisen sosiaa- lityön juuret yltävät sosiaalipoliitikko ja rauhanliikkeen johtaja Jane Addamsiin (1860- 1935) henkilöityneeseen setlementtiliikkeeseen. Addams korosti ympäristön vaiku- tusta ihmisten hyvinvointiin. Setlementtiliikkeen peruslähtökohtiin kuuluivat käsit- teet, kuten naapuri, naapurusto, naapurussuhde ja naapuriapu sekä ajatus luonnolli- sesti syntyvästä vuorovaikutuksesta erilaisten ihmisten kesken. Addams jalkautui myös itse asukkaiden pariin ja toiminta lähti ihmisten avuntarpeista. Oleellista toi- minnassa oli toivon herättäminen. Tällä tarkoitetaan luottamusta ihmisissä ja yhtei- söissä vallitseviin voimavaroihin, ihmisen kykyyn muokata itseään ja ympäristöään sekä yhteistoiminnan positiiviseen voimaan. Lyhyesti voidaan sanoa, että Addamsin tavoitteena oli luoda ihmisille edellytyksiä toimia yhdessä ja yksilöinä, ei hallinnoida heitä. (Toikko 2008, 104–105; Puurunen 2016, 24-26.)
Alueellisen sosiaalityön kehitys alkoi Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Tavoitteena oli kehittää sosiaalipalveluja vastaamaan asukkaiden paikallisia tarpeita. Suomessa
“community workin” käsitteelliseksi vastapariksi miellettiin pitkään yhteisösuuntau- tunut, 1960-luvulla Pohjoismaihin rantautunut, yhdyskuntatyö. Yhdyskuntatyön jat- kumona voidaan 1990-luvulla pitää kaupunkisosiaalityötä ja lähiöiden kehittämis- hankkeita. Yhteisösosiaalityön (community social work) käsite vakiintui Suomessa vuonna 2003 sosiaalityön yliopistoverkoston (Sosnet) ammatillisen erikoistumisalan pohjalta. Yhteisösosiaalityö toimii kattokäsitteenä sosiaalityön piirissä toteutettavalle yhteisötyölle ja sen keskiössä on ollut Addamsista lähtien kansalaisuuden ja kansa- laisyhteiskunnan vahvistaminen. Yhteisösosiaalityö sisältää alueellisten yhteisöjen li- säksi esimerkiksi institutionaaliset ja kulttuuriset yhteisöt sekä sosiaaliset verkostot.
Yhteisösosiaalityön ajatuksena on tehdä töitä paikallisten kanssa varhaisen väliintu- lon mahdollistamiseksi ja verkostojen kehittämiseksi. (Roivanen 2016, 109, 118;
Roivanen 2008, 26.) Toiminnan ydin on ennaltaehkäisevässä työskentelyssä, ja kuten Jason Ilona-taloissa, paikallisten voimavarojen hyödyntämisessä sekä yhteisön jäsen- ten valtaistamisessa toimimaan yhteiseksi hyväksi. Asukkaita ei pyritä hallinnoimaan, ja työ suunnataan asukkaiden tarpeisiin. (Halonen 2015, 13; Närhi 1996, 21.)
Yhteisösosiaalityötä voidaan tarkastella Matthieksen ja Närhen (2014, 109-110) mu- kaan myös ekososiaalisen viitekehyksen näkökulmasta. Tällöin perinteinen rakenteel- linen sosiaalityö, joka käsittää yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen tutkiskelun, laajenee luonnon ja ihmisyhteisöjen välisen riippuvuussuhteen tarkasteluun. Tässä huomioidaan myös ihmisen arkielämän sosiaaliset, fyysiset ja kulttuuriset puitteet.
Yhdyskuntatyön perinteistä ammentava ekososiaalinen viitekehys sisältää kaksi tun- nettua pääsuuntausta - systeemiteoreettinen ja ekokriittinen. Opinnäytetyömme kannalta systeemiteoreettinen näkökulma on mielekkäämpi, sillä se painottaa sosiaa- lisen ympäristön merkitystä ihmisen hyvinvoinnille sekä korostaa kokonaisvaltaista ajattelua sosiaalityön toiminnassa. (Närhi 2015, 323; Närhi 1996, 6.) Toisaalta on huomioitava, että tänä päivänä sosiaali- ja terveyspalveluja keskitetään massiivisiin palvelukokonaisuuksiin ajatellen, että ihmisen hyvinvointi ja paikallinen elinympä- ristö eivät korreloi keskenään tai niiden välisen suhteen merkitys on pieni. Palvelujär- jestelmä ei tunnista asiakkaan ongelmia liittyen elinympäristöön tai pidä näitä resurs-
seja oleellisina suhdetta tarkastellessaan. Ratkaisuja haetaan ennemmin yksilön käyt- täytymisestä ja ominaisuuksista. Johtopäätös nykyisestä järjestelmäkeskeisestä pal- velujärjestelmästä on, että vuorovaikutuksen ja sosiaalisten verkostojen merkitys yk- silön elämäntilanteen ratkaisijana kapenee. (Närhi 2015, 325.) Tämä on kuitenkin ris- tiriitaista ekososiaalisen näkökulman yhteisöissä toimimisen painotukselle ja tämän päivän asuinyhteisöille.
2.3 Yhteisöasuminen ja yhteisöllisyyden muodot
Erityisesti senioreiden keskuudessa yhteisöasuminen on yleistymässä Suomessa. Yh- teisöllisten asuinyhteisöjen asukkailla on mahdollisuus laajentaa sosiaalista ympäris- töään, sillä omien asuntojen lisäksi taloissa on yhteisiä tiloja, kuten keittiö-, oleskelu- ja harrastetiloja. Sosiaalisuuden lisäksi yhteisöasumisen on todettu lisäävän myös osallisuutta. Kuvatut tekijät vaikuttavat yksilön psyykkiseen ja fyysiseen toimintaky- kyyn. Asuinyhteisössä asukkaat saavat myös kokea merkityksellisyyden kokemuksia, kun pääsevät jakamaan omia taitojaan ja osaamistaan esimerkiksi yhteisen pihan lai- ton yhteydessä. Yhteisöasumisen on kuvattu myös vähentävän kokemusta yksinäi- syydestä ja turvattomuudesta. Yksinäisyyteen ja turvattomuuteen voi positiivisessa mielessä vaikuttaa naapuriapu, jota on helpommin saatavilla, kun asukkaat ovat tut- tuja toisilleen. (Kettunen & Jaakkola 2017; Matthiess 2017, 153.)
Kuparin (2010, 9) mukaan yhteisö tarkoittaa samassa taloyhtiössä eläville asukkaille yhteisen elinpiirin jakamista, ryhmähenkeä ja ainakin osittain tuttuja naapureita. Tie- tyllä porukalla saattaa olla enemmän omaehtoista yhteistoimintaa. Harvoin kaikki osallistuvat koko talon yhteisiin tapahtumiin, mutta ovat silti osa yhteisöä. Asumi- seen liittyy sekä halu kuulua yhteisöön ja tavata naapureita, mutta toisaalta myös toive kotona rauhassa olemisesta. Suvi Krok (2008, 200) toteaa, että asuinyhteisön tuki saattaa yhteenkuuluvuuden tunteen lisäksi esiintyä konkreettisena hoivana, ku- ten kotiaskareissa auttamisena. Tämän tyyppinen hoivayhteisöllisyys ei kuitenkaan usein ulotu koko yhteisöä käsittäväksi. Seniorien asumisyhteisöissä tehdyistä empiiri- sistä tapaustutkimuksista on noussut samoja yllä kuvattuja teemoja. (Jolanki & Vilkko 2015; Jolanki & Teittinen 2015.)
Yhteisöllä tarkoitetaan asumisen näkökulmasta tavallisesti ihanteellista asuinyhdys- kuntaa. Ihanteellista yhteisöä pidetään usein harmonisena ja stabiilina sekä mahdol- listavan ihmisten elämisen sopusoinnussa. Tosielämässä asuinyhteisö kohtaa ristirii- toja, jotka usein juontavat ihmisten erilaisista intresseistä. Asukkaiden yksilöllisyys ja erilaiset arvot saattavat kolahtaa toisiinsa myös tavallisissa arkielämän kohtaami- sissa. (Krok 2008, 193-195.)
2.4 Erilaisia yhteisöasumisen ratkaisuja
Suomen lisäksi yhteisöasuminen on yleistynyt erityisesti Ruotsissa, Tanskassa, Hollan- nissa ja Yhdysvalloissa. Yhteisöasumista toteutetaan erilaisista lähtökohdista. Yleisim- min yhteisöasuminen käynnistyy asunto-osakeyhtiömuotoisten kiinteistöjen yhteisra- kennuttamisesta tai vanhojen kiinteistöjen remontoimisesta yhteisöllisiksi taloiksi.
Esimerkiksi Helsingissä sijaitsevan Loppukiri-yhteisön ja -rakennuksen ovat asukkaat yhdessä suunnitelleet sekä rakennuttaneet. Yhteisöasuntoja on rakennutettu myös asumisoikeuspohjalta. (Kettunen & Jaakkola 2017.) Senioreille suunnatuista yhteisöl- lisistä asumisratkaisuista seuraavaksi tarkastellaan Helsingissä sijaitsevia Loppukiriä ja Sukupolvienkorttelia sekä työmme kohdetta eli Jyväskylässä toimivan Jason Ilona- taloja.
Asunto Oy Helsingin Loppukiri
Idea Loppukiristä syntyi 1990-luvun lopussa kolmen naisen tapaamisen yhteydessä.
Idean syntymisen taustalla vaikuttivat naisten omien äitien kokemukset: loppuelä- män asumisratkaisut oli tehty liian myöhäisessä vaiheessa, eikä voimavaroja uuden elämäntilanteen sisäistämiseen enää ollut. Naiset päättivät perustaa yhdistyksen, jonka tavoite oli kannustaa seniori-ikäisiä ennakoimaan ikääntymistään ja suunnitte- lemaan hyvää vanhuutta. Keskeinen tarkoitus oli uudenlaisen seniorikulttuurin ja yh- teisöllisyyteen perustuvan senioritalon kehittäminen, missä asukkaat saavat osallis- tua arkiaskareisiin ja muun muassa talon yhteistilojen siivoamiseen. Kyseinen seniori- talo rakennettiin vuonna 2006 Helsingin Arabianrantaan naisten perustamalle Aktiivi- set seniorit –yhdistykselle, ja talo nimettiin Loppukiriksi. Loppukiri oli tuolloin ainoa yhteisöllisen asumisen senioritalo Suomessa. Loppukiri ei ole palvelutalo tai vanhain-
koti, sillä henkilökuntaa ei ole, jokainen asukas asuu omassa huoneistossaan. Palve- lut, kuten yhteinen ruuanlaitto talon kaikille asukkaille, yhteisten tilojen siivous ja osa talon huollosta tehdään yhdessä asukkaiden kesken. Malli Loppukiriin otettiin tukhol- malaisesta Färdknäppenistä, huomioiden erityisesti se seikka, että Ruotsissa seniorit ovat voineet asua talossa lähes elämänsä loppuun asti. (Dahlström & Minkkinen 2009, 30-32.)
Sukupolvienkortteli
Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsee opiskelija-asunnoista, Asuntosäätiön Hitas-yhtiöstä ja Setlementtiasunnoista muodostuva Sukupolvienkortteli. Vuonna 2017 valmistu- neessa korttelissa asuu lähes 400 asukasta lapsista seniori-ikäisiin. Kortteli korostaa yhteisöllisyyttä, talon yhteistilat on keskitetty yhdeksi kokonaisuudeksi asuntojen jat- keeksi. Korttelin suunnittelussa on otettu huomioon eri ikäisten ja eri tavalla asuvien henkilöiden toiveet. Asukas voi hyödyntää korttelin yhteisiä tiloja, kuten pesulaa, kuntosalia, musiikkihuonetta, aulan kahvilaa ja oleskelutiloja sekä kuntopolkunakin toimivaa esteetöntä sisäkatua. Tilat myös luovat kohtaamispaikkoja ja -mahdollisuuk- sia naapureiden välille ja houkuttelevat yhteiseen tekemiseen. (Hämäläinen 2018;
Yhteisöllisyyttä korostava Sukupolvienkortteli 2017.)
Sukupolvienkorttelissa toimii arkisin korttelivalmentaja eli kortteli-isäntä, jonka työn- kuvana on auttaa, tukea ja kannustaa asukkaita yhteisen tekemisen löytämisessä ja ylläpitämisessä. Sukupolvienkorttelissa yhteisöllisyys lähtee asukkaista. Korttelival- mentaja voi puolestaan olla apuna esimerkiksi korttelissa järjestettävissä tapahtu- missa ja juhlissa. Korttelissa toimii myös asukkaiden keskuudesta valittu korttelitiimi, joka organisoi ja kehittää toimintaa yhdessä korttelivalmentajan kanssa. Korttelitii- min tehtäviin kuuluu myös aktiviteettien koordinointi ja niistä tiedottaminen. Kortte- livalmentajasta aiheutuvat kustannukset sisältyvät asuntojen vuokriin. (Korttelitiimi 2017.)
Jason Ilona-talot
Kyseessä olevan opinnäytetyön toimeksiantajana toimii yhteisöllistä senioriasumisen mallia edustava Jaso, joka on voittoa tavoittelematon varttuneiden asumisoikeusyh- distys. Yhteisöllinen asumisoikeusasuminen on käynnistynyt vuonna 2014. Jason Ilona-talojen asunnot on suunnattu yli 55-vuotta täyttäneille ja asuinkohteet sijaitse- vat monipuolisten palveluiden ja hyvien kulkuyhteyksien lähellä. Jasolla on tällä het- kellä (syksy 2019) viisi Ilona-taloa: Huhtasuolla, Kuokkalassa, Palokassa, Vaajakoskella ja Laukaassa. Jokaisessa asuinkohteessa on yhteisiä tiloja asukkaille, minkä lisäksi ti- loissa työskentelee asukastoiminnanohjaaja, joka antaa ohjausta, neuvoja ja tukea asukkaille sekä koordinoi erilaisia toimintoja. Jason Ilona-talojen vahvuus on toimek- siantajan mukaan se, että toimintamallia rakennettiin asukkaiden kanssa yhteistyössä heti toiminnan alkumetreiltä lähtien. Talojen rakentaminen kustannetaan asumisoi- keusrahoituksella, loppu katetaan kuntarahoitukselta saadulla lainalla, johon yleis- hyödyllinen yhdistys on saanut ARA:n korkotuen. (Kettunen & Jaakkola 2017: Jason toimintaperiaatteet 2015.)
Jason toiminta-ajatuksen mukaisesti on tärkeää, niin yksilön kuin yhteiskunnan kan- nalta, että jokainen voi asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan ja hankkia tarvitsemansa palvelut omaan kotiin. Läheskään aina tämä ei onnistu siinä asun- nossa, jossa on eletty eläkeikään saakka. Jason asunnot tarjoavat esteettömän ja laa- dukkaan vaihtoehdon, joihin palveluiden tuominen on mahdollista. Asumismuodolla pyritään mahdollistamaan myös se, että senioreiden toimintakyky pysyy yllä mahdol- lisimman pitkään. (Jason toimintaperiaatteet 2015.) Myös Ilona-talojen asukastoi- minnanohjaajalla voi olla positiivinen vaikutus toimintakyvyn ylläpitämisen näkökul- masta.
3 Yhteisöjä tukevan työn kehittäminen
Työterveyslaitoksen mukaan työn kehittämisen taustalla on usein toimintakonsep- tien jatkuva uudistaminen ja uudistuminen, nopeatempoinen innovointi tai organi- saatiorajat ylittävä toiminta. (Työn kehittäminen n.d.) Kehittäminen voi sisältää niin
uusien ideoiden keksimistä, kuin niiden levittämistä ja vakiinnuttamista. Kehittämi- sen luonne voi olla myös asioiden parantamista, korjaamista ja edistämistä. Onnistu- essaan kehittäminen voi laajeta muidenkin toimijoiden käyttöön. Näin ollen kehittä- misen tähtäin voi olla myös uuden tiedon ja taidon siirtämisessä. (Toikko & Rantanen 2009, 15-17.)
Tässä teorialuvussa käsittelemme yhteisöjä tukevaa työtä yleisesti ohjauksen ja asu- kastoiminnanohjauksen näkökulmasta sekä työn hallinnan tunteen kautta. Luvun päättää työelämän tutkimuksellisen kehittämisen periaatteiden ja käytäntöjen avaa- minen. Asukastoiminnanohjaukseen liittyen pohdimme myös sen suhdetta aiemmin teoriassa esiteltyyn yhteisötyöhön.
3.1 Asukastoiminnanohjaus ja yhteisöllisyyden tukeminen
Ohjaus on työmuoto, jossa tavoitteena on ohjaajan ja ohjattavan yhteistyön avulla helpottaa ohjattavan oppimista, elämäntilanteen kohentamista tai päätösten teke- mistä. (Vänskä, Laitinen-Väänänen, Kettunen & Mäkelä 2011, 15-16). Yleisesti voi- daan sanoa, että ohjauksen tavoitteena on ohjattavan toimijuuden vahvistuminen, kun ohjaaja tukee ohjattavan kasvu-, oppimis-, työ- tai ongelmanratkaisuprosesseja.
Onnistuakseen ohjauksen tulee tapahtua kunnioittavalla, rakentavalla ja dialogisella tavalla. (Vehviläinen 2014, 12-14.) Ohjaustyöhön sisältyviä elementtejä ovat muun muassa tiedon antaminen, neuvominen, konsultaatio ja oppiminen. Pääpaino ohjaus- tilanteissa on kuitenkin yksilön omalla aktiivisuudella ja aloitteellisuudella. (Vänskä ym. 2011, 17-19.)
Asukastoiminnanohjauksessa on havaittavissa samoja piirteitä kuin aiemmin kuva- tussa yhteisötyössä. Yhteisötyö jaetaan tyypillisesti kolmeen eri muotoon: asukastyö- hön, organisaatiotyöhön sekä suunnitteluun ja päätöksentekoon vaikuttamiseen.
(Siirto & Tuuri 2015, 130.) Näistä opinnäytetyöhömme liittyvin muoto on asukas- työ. Yhteisötyön keskiössä on ennaltaehkäisevä työ, paikallisten voimavarojen hyö- dyntäminen ja yhteisön jäsenten osallistaminen toimimaan yhteiseksi hyväksi. Asu- kastoiminnanohjaajan työhön kuuluu muun muassa yhteisen toiminnan ideointi yh-
dessä asukkaiden kanssa, henkilökohtainen ohjaus, tiedottaminen, yhteistyö erilais- ten verkostojen kanssa, toiminnan ohjaaminen ja osallistumiseen kannustaminen.
Asukkaiden henkilökohtaiseen ohjaukseen ja neuvontaan kuuluu esimerkiksi palve- luiden hankkimisessa avustamista, teknologian käytön opastusta sekä neuvoja erilai- siin arjen asioihin liittyen. Asukastoiminnanohjaaja luo läsnäolollaan monelle yksin asuvalle turvaa, etenkin, jos omaisia ei ole tai he asuvat kaukana. (Jason toimintape- riaatteet 2015.)
Asukastoiminnanohjauksen ja yhteisötyön taustalla vaikuttaa samankaltainen ajatus siitä, että ihmisillä on kyky ja halu kehittää lähiympäristöään. Toiminta perustuu asi- akkaan tai asukkaan omaan aktiivisuuteen ja osallistumiseen. Yhteisötyön avulla pyri- tään myös lisäämään yhteisön hyvinvointia pienten ja mahdollisten muutosten avulla. Kantava ajatus yhteisötyössä on, että lähiympäristöllä ja yhteisöllä on suuri vaikutus yksilön hyvinvointiin, turvallisuuteen, vuorovaikutukseen ja persoonan muo- vautumiseen. Työntekijän rooli tässä prosessissa on mahdollistava, kannustava ja tie- toa välittävä. Työntekijän näkökulmasta yhteisötyö koostuu esimerkiksi erilaisten ak- tiviteettien järjestämisestä, parempien palveluiden varmistamisesta, rohkaisemisesta vastuun ottamiseen ja tavoitteesta päästä sosiaaliseen konsensukseen. (Siirto &
Tuuri 2015, 127-129.) Yhteisötyössä asukkaille tarjotaan myös mahdollisuus kokoon- tua ja vaikuttaa asioihin (Roivanen 2008; Tonteri 2001, Siirron & Tuurin 2015 mu- kaan, 130), minkä lisäksi keskeistä on sosiaalisten verkostojen tunnistaminen (Siirto
& Tuuri 2015, 131). Edeltävät näkökulmat sopivat myös yhteisölliseen asumiseen ja asukastoiminnanohjaajien tekemään työhön.
Ilona-taloissa yksi työmenetelmä, jolla asukkaiden ääni saadaan kuuluviin ja asuk- kaat osallistettua toimintaan, on toiminnanohjaajien järjestämät “toiminnanohjaa- jien tuumaustuokiot”. Tuumaustuokioissa asukkaat pääsevät vaikuttamaan, ideoi- maan ja pohtimaan esimerkiksi tulevia tapahtumia ja ajankohtaisia aiheita. Kuitenkin kaiken kaikkiaan näyttöön pohjautuvia yhteisöllisiä työmenetelmiä on sosiaalityön puolella melko vähän. Työmenetelmät ovat usein työntekijälähtöisiä ja riippuvat työnantajan organisoimasta koulutuksesta tai työntekijän omasta osaamisesta. (Siirto
& Tuuri 2015, 131.)
Asukastoiminnanohjaajan työn kohde, erityisesti yhteisöllisen asumisen alussa, on asukastoimikunnan ja asukastoiminnan käynnistämisessä apuna oleminen. Tämän jälkeen vastuu toiminnasta pyritään siirtämään mahdollisuuksien mukaan suurim- maksi osaksi asukkaille, mikä edellyttää luottamusta asukkaisiin (Kupari 2010, 36) ja asukkaiden aktiivisuutta. Asukastoimintaan osallistumisen taustalla ovat sekä toimin- nan kiinnostavuus ja sisältö, mutta myös erilaiset hyötynäkökulmat, kuten itsensä tärkeäksi kokemisen tunne. Asukasyhteisöjen toiminnan perustuminen vapaaehtoi- suuteen on kestävä tapa tukea yhteisöllisyyden muodostumista. (Kupari 2010, 16- 19.)
3.2 Työn hallinnan tunne
Kuten kehittämiskohteen esittelyssä on todettu, Jason toiminta on nopeassa ajassa laajentunut merkittävästi. Asukastoiminta Ilona-taloissa on alkanut vuonna 2014.
Asukastoiminnanohjauksen suuntaviivat on laadittu toiminnan alussa, toiminnanoh- jauksen rinnalla. Työn yhteinen suunta voi hämärtyä ja olla hankalasti hahmotetta- vissa muutoksen ja kasvun keskellä. Muuttuvat tilanteet edellyttävät, että työnteki- jöillä ja esimiehillä on käytettävissä yhteisiä välineitä toiminnan kokonaisarviointia varten. Tämä voi sisältää pohdintaa siitä, että 1) mitä teemme, kenelle ja miksi, 2) millä välineillä, järjestelmillä, periaatteilla ja toimintatavoilla saamme tuloksen aikaan sekä 3) minkälaisessa kokonaismuutoksessa toiminnan osatekijät ovat. Arki työssä muodostuu usein erilaisista työn sujuvuutta haastavista pulmista, jotka saattavat häi- ritä paitsi työyhteisöä myös asiakkaita ja kokemusta työn hallinnasta. Tämän kaltaiset pulmat voivat vaatia työn kehittämistä. Yleisesti työn kehittämisen avulla on mahdol- lista edistää työhyvinvointia, koska kehittäminen lisää työyhteisön aktiivista toimi- juutta sekä mahdollisuuksia vaikuttaa oman työn hallintaan ja kehittämiseen. Myös avoin vuoropuhelu, niin asiakkaiden kuin esimiesten kanssa, on merkittävässä ase- massa kehittämiseen liittyen. Näin mahdollistetaan myös se, että kehittäminen muo- dostuu yhteiseksi asiaksi ja vastuuksi. (Työn kehittäminen n.d; Yliruka & Koivisto 2009, 11.)
Ylirukan ja Koiviston (2009) mukaan Vataja ja Julkunen (2004) ovat tarkastelleet poh- joismaisen tutkimuskirjallisuuden avulla sosiaalialan työorganisaatioiden, työn orga- nisoinnin ja työyhteisöjen piirteitä, jotka ovat keskeisiä työyhteisöjen toimivuuden ja henkilöstön hyvinvoinnin kannalta. Tarkastelun tuloksena esiin nousivat työn suunni- telmallisuus, tavoitteiden selkeys, työn itsenäisyys ja vaikutusmahdollisuudet, johta- mistapa, työyhteisön ilmapiiri ja tukirakenteet sekä osaamisen kehittäminen. (Yli- ruka & Koivisto 2009, 14-15.) Työn kehittäminen johtaa työn hallintaan, erityisesti sil- loin, kun työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa kehittämiseen. Hallinnan tuntee- seen ja sen muodostumiseen liitetään “homman hanskaaminen”. Työn hallinta on työntekijöiden jaksamisen ja työssä viihtymisen ydintä. Vahva hallinnan tunne syn- nyttää harvemmin stressireaktioita. Yleisemmin stressireaktion käynnistävät ulkoiset ja sisäiset tekijät sekä paineet, jotka ovat voineet järkyttää hallinnan tunnetta. (Järvi- nen 2016.)
Työssä koettua hallinnan tunnetta heikentäviksi tekijöiksi on kuvattu muun muassa epäselvyyttä työtehtävissä ja vastuissa; työtä ei ehdi tehdä kunnolla, mikä vaikuttaa myös työn laatuun; tuen puute, mikä liittyy yksin tekemiseen; työn ennakoimatto- muus ja siihen liittyvät muutokset ja yllättävät häiriöt; työn hajanaisuus; yhteistyöon- gelmat ja ristiriidat sekä työmurheet ja töiden kotiin vieminen. Edellisiin liittyviä hal- linnan tunnetta vahvistavia tekijöitä ovat työtehtävien määrittely ja suunnittelu, töi- den organisointi ja jakaminen, työtilanteen rauhoittaminen, keskustelu ja ongelmien analysointi sekä mielikuvien käyttö. Työtehtävien määrittelyyn ja suunnitteluun liit- tyen esimiehen luomat suuntaviivat ja rajaukset auttavat työn tekemistä. Esimies nä- kee työn kokonaisuuden, joten hän pystyy ohjaamaan sitä myös strategisesti, huomi- oiden esimerkiksi työnjaon ja töiden selkeän järjestelyn. (Järvinen 2016.)
Äkillisesti vaihtelevissa työtilanteissa työntekijältä vaaditaan kykyä tehdä työtä tär- keys- tai kiireellisyysjärjestyksessä. Töiden organisoinnilla ja jakamisella viitataan sii- hen, että tiimin jäsenet ovat tietoisia yhteisestä tavoitteesta, omista ja muiden tehtä- vistä ja vastuista sekä toimintaan liittyvistä säännöistä. Tällöin myös työn hallinnan tunne vahvistuu ja selkeys työn tekemisessä lisääntyy. Selkeyden ylläpitäminen edel- lyttää jatkuvaa kommunikointia. Töiden tekeminen edellyttää myös häiriötöntä ai-
kaa. Työtilanteen rauhoittaminen mahdollistaa sen, että työtehtävän saa tehtyä huo- mattavasti nopeammin kuin rauhattoman työpäivän aikana. Esimerkiksi töiden kotiin vieminen voi olla työtilanteen rauhoittamista, mutta se voi olla myös viite hallitse- mattomaksi käyvästä työtilanteesta. Myös työpäivän aikaisella työn tauottamisella on merkitys työtilanteen rauhallisena pysymisessä. Ristiriitojen ja ongelmien läpi- käynnillä on myös suuri merkitys työn tekemisen kannalta. Usein asioiden ääneen sa- nominen ja asioiden jakaminen työyhteisössä auttaa stressaavissa tilanteissa, sillä sil- loin asiat saavat jäsennetyn muodon. Keskusteluissa työyhteisön kanssa on mahdol- lista saada uusia ideoita, näkökulmia ja ratkaisumalleja sekä huomata, ettei ole yksin työasioiden kanssa. Hallinnan tunnetta vahvistavista tekijöistä mielikuvat auttavat tunteiden käsittelyssä ja säätelyssä. Mielikuvista saa voimaa ja on hyvä, jos työpäivän aikana luo positiivisia mielikuvia. (Järvinen 2016.)
3.3 Työelämän tutkimuksellinen kehittäminen
Työelämän tutkimuksellinen kehittäminen voi painottua tieteelliseen tai näkemyksiin pohjautuvaan kehittämistyöhön, josta puhutaan myös arkiajatteluun pohjautuvana kehittämisenä. Ero täysin tieteellisen ja tutkimuksellisen kehittämistyön välillä on se, että halutaanko tutkittavasta ilmiöstä tuottaa uutta teoriaa vai saada aikaan käytän- nön parannuksia tai uusia ratkaisuja. Tutkimuksellisessa kehittämisessä, kuten tässä opinnäytetyössä, voidaan pyrkiä ratkaisemaan käytännönongelmia, uudistamaan käytäntöjä tai esimerkiksi luomaan uutta tietoa työelämän käytännöistä. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 17.)
Tutkimuksellisen kehittämisen tueksi tietoa hankitaan systemaattisesti käytännöstä ja teoriasta sekä hankittua tietoa arvioidaan kriittisesti. Erilaisia menetelmiä voidaan hyödyntää monipuolisesti ja mahdollisesti vuorovaikutteisesti eri tahojen kanssa.
Myös opiskelijat osallistuvat organisaatioiden kehittämiseen, tällöin kehittämistyö on yleensä pieni osa organisaation muutostyön kokonaisuutta, käsittäen esimerkiksi jon- kun prosessin yksittäisen vaiheen tai toimimisen suunnittelun, toteutuksen tai arvi- oinnin apuna. Selvää on, että käytäntöjen muuttuminen ja juurtuminen vie usein useita vuosia, kun taas opiskelijoiden kehittämistyöt ovat lyhytkestoisempia. (Oja- salo, Moilanen & Ritalahti 2009, 18-19, 23.)
Kehittämiseen liittyy oleellisesti myös muutos. Usein muutos käynnistyy, kun toimin- nankohde muuttuu asiakasmäärän kasvaessa tai asiakkaiden tarpeiden kehittyessä tai muuttuessa. Yhteisessä muutoksessa kannattaa kirkastaa se, mitä jatkossa teemme, kenelle ja miksi. (Schaupp, Koli, Kurki & Ala-Laurinaho 2013, 91.) Tämä aja- tus pätee myös kyseessä olevan kehittämistyön tausta-ajatuksena: asiakasmäärän kasvaessa ja toiminnan laajetessa on tärkeää, että toiminta ja sen suunta on selkeää kaikille. Tästä syystä on hyvä selvittää, missä ollaan nyt ja missä halutaan olla tulevai- suudessa.
Kehittämisen kenttää voidaan tarkastella myös tavoitteen määrittelyn kautta – onko kehittämisen tavoite määritelty ylhäältä tai ulkoapäin vai onko se työntekijöiden it- sensä määrittelemä. Koko kehittämisprosessi rakentuu tällöin toimijalähtöisesti avoi- messa ympäristössä organisaation sisäisesti ja etenee vaihe vaiheelta. Työntekijöillä on tällöin aktiivinen rooli työn kehittäjinä. Koko kehittämisen tavoite myös muotou- tuu yhteisen prosessin myötä. (Toikko & Rantanen 2009, 15-17.) Kuten kyseessä ole- vassa opinnäytetyössä. Kun ajatus kehittämisestä on herännyt työyhteisössä, ei uutta toimintaa keksitä tyhjästä, vaan kehittämisen voi aloittaa esimerkiksi jakamalla työ- yhteisön kesken näkemyksiä toiminnasta. Kehittämisen myötä syntyvää uutta toimin- taa ei voi täysin suunnitella valmiiksi paperilla, eikä mahdollinen uudenlainen toi- minta välttämättä ole heti käyttövalmis. Uudistukseen vaaditaan, että asioita teh- dään käytännössä uudella tavalla pitkäjänteisesti, samalla synnyttäen tekemisen kan- nalta merkittäviä kokemuksia. (Schaupp ym. 2013, 92.)
4 Kehittämistyön toteutus
Tässä luvussa käydään läpi kehittämistyön tarkoitus ja tavoitteet sekä työn etenemi- nen kokonaisuudessaan. Lisäksi esitellään käytetyt menetelmät sekä perustellaan menetelmien sopivuus kyseessä olevaan kehittämistyöhön. Luvussa kuvataan myös aineiston analyysi. Kappaleen päättää kehittämistyön eettisyyden ja luotettavuuden pohdinta.
4.1 Kehittämistyön tarkoitus ja tavoitteet
Tämä opinnäytetyö toteutuu työelämää tutkivana kehittämistyönä. Opinnäyte- työn tarkoituksena on kehittää asukasyhteisössä toimivien ohjaajien työtä. Opinnäy- tetyön tavoitteena on asukastoiminnanohjaajien työnkuvan selkiyttäminen kartoitta- malla työnkuvan nykytilaa ja toivottua tilaa. Keskitymme aiheeseen sosiaalialan viite- kehyksessä. Kehittämisen aikana tuotetaan tietoa seuraavien tutkimuskysymysten avulla:
1. Millaisena ohjaajat näkevät työnkuvansa?
2. Millainen ohjaajan työnkuvan tulisi ohjaajien näkemysten mukaan olla?
3. Millaisten edellytysten vallitessa työnkuvan muutos olisi mahdollista?
Aineistoa tuotetaan työelämän kehittämistyökalujen, ideariihen ja learning cafén avulla. Kehittämistyön tulokset esitellään Jason toimistolla toiminnanohjaajien ja asiakaspalvelupäällikön kanssa pidettävässä palaverissa sekä Jason hallitukselle ja erikseen sovittuna ajankohtana.
4.2 Kehittämistyön eteneminen
Sopimus kehittämistyöstä tehtiin Jason toimistolla toimeksiantajan kanssa marras- kuussa 2018. Vuoden 2018 alusta alkaen perehdyimme kehittämiskohteeseen teori- assa ja käytännössä. Järjestimme Jason toiminnanohjaajien ja asiakaspalvelupäällikön kanssa yhteensä kolme tapaamista. Ensimmäisellä 24.4.2019 järjestetyllä tapaami- sella, eli kehittämistyön ideointivaiheessa, keskustelimme yhteisesti työn tavoitteista ja tarkoituksesta sekä sovimme kehittämismenetelmistä ja niiden ajankohdista.
(Toikko & Rantanen 2009, 59). Tapaamisessa saimme myös tarkennettua työn näkö- kulmaa niin, että kehittämistyö ja siihen sisältyvä tutkimus olisi mahdollisimman suu- ressa määrin työyhteisöä hyödyttävä. Kesällä 2019 järjestetyissä kehittämistapaami- sissa toteutettiin learning café ja ideariihi-työskentelyä. Kyseiset kehittämismenetel- mät kuvataan tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Syksyllä analysoimme aineistosta saamiamme tuloksia ja koostimme kehittämistyön valmiiksi, työ palautettiin marras- kuussa 2019. Kehittämisprosessimme on havainnollistettu alla olevassa kuviossa 1.
Kehittämisprosessin aikana huolehdimme työn järjestelmällisestä ja analyyttisesta etenemisestä. Pyrimme arvioimaan kehittämisprosessia kriittisesti sen eri vai- heissa. Pidimme myös aktiivista yhteyttä työn toimeksiantajaan sekä huomiomme eettiset seikat. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 24.)
Kuvio 1. Kehittämisprosessin toteutuminen
Kehittämisprojektin toteutukseen ja seurantaan liittyi kiinteästi projektin monipuoli- nen dokumentointi. Toikon ja Rantasen (2009, 80) mukaan kehittämistoiminnan seu- ranta on hyvä pyrkiä systematisoimaan eri tavoin kerätyn dokumenttiaineiston avulla. Jokaisesta tapaamisesta kirjattiin pääkohdat ja työvaiheet sekä toimintaan osallistuneet henkilöt ylös muistioon, minkä myötä vaiheisiin oli helppo palata. Kehit- tämistoimintaa seurattiin epävirallisesti word online -dokumenteissa, joihin kirjattiin mieleen nousseita ideoita ja oivalluksia projektin etenemisestä ja tavoitteista.
(Toikko & Rantanen 2009, 81.)
4.3 Kehittämismenetelmät ja aineiston kerääminen
Kehittämismenetelmät käsittävät ne konkreettiset menetelmät, joilla aineiston ke- räys ja analysointi tapahtuvat (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 51). Aineistoa tuo- tettiin ideariihen ja learning cafén avulla.
Ideariihi
Hyödynsimme ensimmäisessä toiminnanohjaajien ja asiakaspalvelupäällikön kehittä- mistapaamisessa ideariihi-menetelmää aineiston muodostamiseksi. Kehittämistapaa- minen järjestettiin Jason toimistolla 16.5.2019. Emme kertoneet toiminnanohjaajille etukäteen, millaisiin kysymyksiin he tulevat ideariihen aikana vastaamaan, jotta emme vaikuttaisi saatuihin vastauksiin. Ideariiheen osallistui, kehittämistyön tekijät mukaan lukien, kuusi henkilöä.
Ideariihi on luovan ongelmanratkaisun standardimenetelmiä, jossa ideointi tapahtuu ryhmässä (Ojasalo ym. 2009, 145). Tutkimusmenetelmänä ideariihi on aktiivinen ja osallistava, tavoitteena on tuottaa spontaanisti lennokkaitakin ideoita uusien asioi- den kehittämiseksi ja käytänteiden luomiseksi. Ideariihen periaatteena on, että määrä tuottaa laatua. On todennäköisempää, että useiden ideoiden joukosta löytyy toteuttamiskelpoisia ja uusia näkökulmia toiminnanohjaajan työnkuvan tarkasteluun.
Valitsimme ideariihi-menetelmän, koska se on osallistava ja turvallinen tapa ideoida ja kehittää yhdessä. Menetelmä sopi hyvin toiminnanohjaajien kanssa toteutetta- vaksi moniäänisyyden sallivaksi ideointimenetelmäksi. Toisten ideoita ei arvioida, vaan niitä voi jatkokehittää. Ideariiheä oli kysymysten avulla helppo muokata kehittä- mistyötä hyödyntäväksi. (Aivoriihi 2019.)
Ideariihestä voi tehdä monia erilaisia muunnelmia. Osallistujat voivat yhden muun- nelman mukaan kirjoittaa lapuille mahdollisimman paljon ideoita. Ideat ripustetaan seinälle ja ideoinnin tyrehtyessä, osallistujat tarkastelevat muiden ideoita, joita voi kehitellä edelleen ja synnyttää uusia ideoita, jotka taas ripustetaan seinälle. (Ojasalo ym. 2009, 146.) Toteuttamassamme ideariihessä olimme rajanneet valmiiksi neljä eri- laista teemaa, joista toivoimme ideoita. Kun ideointivaihe alkoi tyrehtyä, esitimme muutaman tarkentavan kysymyksen aiheista, jolloin ideoita alkoi tulla lisää. Tässä
vaiheessa myös muiden ideat saattoivat herättää uusia ideoita. Alla olevassa kuviossa 2 esiteltävät neljä suurempaa pääteemaa nousivat kehittämistyön ja siihen sisälty- vän tutkimuksen tarkoituksen ja tavoitteiden pohjalta. Lisäksi olimme hahmotelleet itsellemme kunkin teeman alle muutamia apukysymyksiä siltä varalta, jos ideoita ei olisi jostain syystä syntynyt. Apukysymykset on kuvattu kuviossa teemojen alle.
Kuvio 2. Ideariihen pääteemat
Esivalmisteluna ideariihen pääteemat tulostettiin ja koottiin otsikoina isoille A2-pa- pereille, jotka kiinnitettiin kokoushuoneen seinälle. Lisäksi mukana oli erivärisiä post- it lappuja ja kyniä. Ajatuksena oli, että jokainen voi kirjoittaa mieleensä nousevia asi- oita post-it-lapuille ja käydä kiinnittämässä niitä vapaasti kunkin teeman alle. Tämän lisäksi osallistujien oli mahdollisuus antaa vapaata kommenttia yhdelle A2-pape- rille. Ideariihi eteni siten, että aluksi kerrottiin ideariihen tarkoituksesta ja sisällöstä.
Tämän jälkeen esiteltiin ideariihen pääteemat. Pyrkimyksenä oli, ettei osallistujia joh- datella liikaa vastauksiin. Puheessa painotettiin vapaata ideointia ja kaikkien mieleen tulevien asioiden kirjaamista, ilman liiallista miettimistä. Muutamien täsmentävien kysymysten jälkeen paperit alkoivat täyttyä post-it lapuista, joita jokainen kirjoitti ja kävi omaan tahtiin viemässä haluamansa teeman alle. Kukin osallistuja sai kirjata niin
monta lappua kuin halusi. Ideariihen tulokset ovat kokonaisuudessaan nähtävillä alla olevassa kuviossa 3.
Kuvio 3. Ideat koottuna yhdelle seinälle ideariihen päätteeksi
Varsinaisen ideointivaiheen jälkeen teemoja tarkasteltiin vielä yhdessä, teema kerral- laan, ja jokainen sai halutessaan tuoda julki ajatuksia herättäneitä asioita. Yhteensä vastauksia tuli 69. Ideoiden tarkempi yhteinen tarkastelu toteutui seuraavassa tapaa- misessa. Tarkoituksemme oli analysoida teemat seuraavaa kertaa varten ja läpikäydä ne kokoontumisen aluksi osallistujien kanssa.
Learning café
Ideariihen jälkeen järjestimme ohjaajille Jason toimistolla 29.8.2019 learning cafén eli oppimiskahvilan, joka on keskusteluun, tiedon luomiseen ja siirtämiseen tarkoitettu yhteistoimintamenetelmä. Learning caféssa osallistujien sallitaan esittää myös poik- keavia näkemyksiä, mikä mahdollistaa avoimen dialogin (Toikko & Rantanen 2009,
99). Learning caféssa paikalla olivat kaikki ideariihessäkin paikalla olleet toiminnanoh- jaajat, ja Jason asiakaspalvelupäällikkö eli aineistoa tuotti yhteensä neljä henkilöä. Ki- teytetysti learning cafén tavoitteena oli käydä vuoropuhelua aikaisemmin järjestetyn ideariihen tuloksista sekä pohtia sen perusteella, minkälaista työnkuvan toivottaisiin olevan. (Learning café eli oppimiskahvila 2019.)
Olimme valmistelleet learning caféa varten kolme suurta A2 paperia: yhdessä oli ideariihen tulosten pohjalta kiteytetty työn nykytila, toisessa toivottu tila ja kolman- nessa edellytykset toivottuun tilaan pääsemiseksi. Emme kiertäneet learning cafélle tyypilliseen tapaan pisteeltä pisteelle, vaan keskustelimme jokaisesta paperista yhtei- sesti. Ensiksi esittelimme nykytilan, mikä sisälsi ideariihen teemoitellut tulokset. Ky- seisellä paperilla kuvattiin seuraavat pääkohdat: työn sisältö, työn tavoitteet, tarvit- tava osaaminen, haasteet työssä. Pääkohtien ja niiden alla olevien alakohtien läpikäy- misen jälkeen kysyimme osallistujilta, tunnistavatko he kuvaamansa työn nykytilan, onko nykytila sellainen kuin kuuluukin vai kokevatko toiminnanohjaajat tarvetta muutokselle. Pyysimme nimeämään pieneltäkin tuntuvia konkreettisia huomioita ny- kytilaan liittyen. Aihe herätti runsasta keskustelua toiminnanohjaajissa, erityisesti työn sisältö ja haasteet -pääkohtien osalta. Oma roolimme learning cafén vetäjinä oli sekä keskustelujen alustaminen, aiheessa pitäminen ja lopuksi yhdessä pohdittujen asioiden tiivistäminen.
Tämän jälkeen osallistujien tehtävänä oli jäsentää toivottua tilaa eli tilaa, minkälai- sena toiminnanohjaajat haluaisivat työn ja toiminnan yhteisöllisissä senioritaloissa olevan. Keskustelun taltioimiseksi ja jäsentämiseksi käytettiin jo ideariihestä tutuksi tulleita post-it -lappuja. Keskustelun tarkoituksena oli saada esille havaintoja ja toi- veita liittyen asukasohjaajien työnkuvaan ja toimintaan sekä luoda tilaisuus avoimelle keskustelulle. Toiminnanohjaajia kannustettiin myös tuottamaan ajatuksia sekä ide- oita käytännön edellytyksistä toivottuun tilaan pääsemiseksi. (Toikko & Rantanen 2009, 101.) Pohdimme edellytyksiä aineiston perusteella kuitenkin myös kehittämis- työn tekijöinä. Apuajatuksina toivottuun tilaan liittyen käytimme kysymyksiä siitä, minkälaista toivoisi työn olevan tai minkälaiseksi muuttuvan esimerkiksi sisällön ja ta- voitteiden suhteen, mistä toiminnanohjaajat haluavat pitää kiinni ja mistä luopua. Lo- puksi kävimme menetelmän aikana työstetyn ”toivottu tila”-julisteen läpi yhdessä.
Tällä varmistimme, että esille nostettuja asioita oli mahdollisuus vielä korjata tai muuttaa. Nykytilaan liittyviä post-it lappuja saimme ideariihen yhteydessä yhteensä 69 kappaletta. Toivottua tilaa koskien saimme 22 vastausta ja edellytyksiä toivottuun tilaan pääsemiseksi muodostettiin 14 kappaletta.
4.4 Aineiston analyysi
Kvalitatiivisesti eli laadullisesti toteutetussa tutkimuksessa ei pyritä tilastollisiin yleis- tyksiin vaan kuvaamaan jotain tiettyä tapahtumaa tai esimerkiksi ymmärtämään toi- mintaa. Alasuutarin (2011) mukaan laadullisten tutkimusten menetelmät koostuvat kahdesta analyyttisestä vaiheesta: havaintojen pelkistämisestä ja arvoituksen ratkai- semisesta. Nämä vaiheet käytännössä nivoutuvat toisiinsa tutkimuksessa. Havainto- jen pelkistämisessä kyse on siitä, että aineistoa tarkastellaan tietystä teoreettisesta näkökulmasta ja havaintojen määrää karsitaan yhdistämällä havaintoja. Huomio ai- neistossa kiinnitetään vain kulloisenkin kysymyksenasettelun kannalta olennaisiin asi- oihin. (Alasuutari 2011, 39-40.) Tutkimuksen kokonaisuus muodostuu, kun arvoituk- sen ratkaisemisen vaiheessa tuotettuja havaintoja tulkitaan johtolankoina, joilla viita- taan muuhun tutkimukseen ja kirjallisuuteen. (Alasuutari 2011, 44-46.)
Analysoimme ideariihestä ja learning cafésta saatua aineistoa sisällönanalyysin kautta muodostuvin teemoittelun keinoin induktiivisella eli aineistolähtöisellä päätte- lyllä, jossa edetään aineiston ehdoilla. Teemoittelun avulla kehittämistyön tutkimus- aineistosta hahmoteltiin ja nostettiin esille tutkimuksen kannalta relevantteja aihepii- rejä ja koottiin yhteen samankaltaisuuksia. (Eskola & Suoranta 2008, 174, 179; Saara- nen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Teemoittelun avulla aineistosta etsitään tiettyä teemaa kuvaavia näkemyksiä ja näkemysten pohjalta muodostetaan oma pääteema (Tuomi & Sarajärvi 2011, 93). Aineiston analyysiä esitelty liitteessä 1.
Kokonaisuudessaan aineiston analyysin myötä oli havaittavissa, että toiminnanohjaa- jat sanoittivat hiukan eri tavoin samoja asioita ja aineisto toisti itseään. Samankaltai- suuksien löytämistä aineistosta helpotti se, että koodasimme samalle värille samojen aihepiirien sanoja. Tämän myötä pystyimme tiivistämään aineiston samankaltaisuu- det tuloksissa esiteltävään taulukkoon 1. (Leinonen 2018.) Aineistoa pelkistettäessä
eli redusoitaessa aineistosta karsittiin kehittämistyöhön sisältyvälle tutkimukselle epäolennainen pois etsimällä auki kirjoitetusta aineistosta tutkimustehtävän kysy- myksiin vastaavia ilmaisuja (Tuomi & Sarajärvi 2004, 11-12).
4.5 Eettisyys ja luotettavuus
Koska kehittämistyöhön sisältyvä tutkimus on laadullinen ja tutkimuskohteena ihmi- nen ja hänen elämis- sekä aatemaailmansa, tulokset eivät ole yksitulkintaisia, vaan tulkinnanvaraisia. Kehittämistyössä reliabiliteetilla eli luotettavuudella tarkoitetaan tiedon käyttökelpoisuutta ja uskottavuutta. Tässä kehittämistyössä luotettavuutta pyritään lisäämään nostamalla tuloksissa suoria sitaatteja aineistosta. Myös aineiston tulee olla riittävän kattava ja edustettava perusjoukkoa hyvin, vaikka kehittämistyö- hön sisältyvä tutkimus ei tähtää tilastolliseen yleistettävyyteen. Kehittämistoimin- nassa luotettavuuteen liittyy myös haasteita, esimerkiksi tutkimuksen toistettavuu- den näkökulmasta. Samanlaisten ryhmäprosessien toistettavuus ei ole itsestään sel- vää, vaikka tehtävänanto ja ryhmän olosuhteet pysyisivät samanlaisina. (Eskola &
Suoranta 1998, 63; Toikko & Rantanen 2009, 121, 123; Vilkka 2007, 149-150.) Sillä, että kaikki toiminnanohjaajat osallistuvat ideariiheen pyrittiin varmistamaan, että tutkimuksen saturaatiopiste saavutetaan ja uutta tietoa ei enää tule.
Tutkimusprosessissa on oltava tarkka, ettei sorru yhteenvetoa vinouttavaan ylitulkin- taan. Tätä voidaan välttää aineiston ja lähteiden huolellisella ja kriittisellä tarkaste- lulla. Tähän opinnäytetyöhön hyväksyimme vain tieteelliset tutkimukset ja julkaisut, viralliset asiakirjat ja raportit sekä luotettavista lähteistä olevat virallisten yhteisöjen verkkojulkaisut. Kehittämistyöhön sisältyvän tutkimuksen validiteettia, eli pätevyyttä, silmällä pitäen pyrittiin aineiston analyysissä paitsi läpinäkyvyyteen myös tehtyjen tulkintojen aineistolähtöiseen tarkasteluun. Tutkimuksen validiteetti perustuu siihen, että tutkimustulokset vastaavat asetettuihin tutkimusongelmiin. (Eskola & Suoranta 1998, 211-212; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 227, 231.)
Kehittämistyöhön sisältyvässä tutkimuksessa korostuu eettisyys, joka liittyy olennai- sesti tutkimuksen luotettavuus- ja arviointikriteereihin. Tutkimuksessa pyrittiin käyt-
tämään hyvän tieteellisen käytännön perusteita, joiden kautta tutkimuksen eetti- syyttä arvioidaan. Tieteelliseen käytäntöön kuuluu, että tutkija noudattaa rehelli- syyttä ja tarkkuutta tutkimustyössään, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimuksen arvioinnissa. Kehittämistyöhön sisältyvä tutkimus suunniteltiin, to- teutettiin ja raportoitiin tieteellisten vaatimusten mukaisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 127, 132-133.) Työelämälähtöisessä työssä korostuvat myös yritysmaailman eettiset säännöt, mikä tarkoittaa rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta. Kehittä- mistyöhön sisältyvän tutkimuksen ja kehittämisen kohteena olevien tulee tietää, mitä ollaan kehittämässä, mikä on toiminnan kohde ja tavoite sekä rooli kehittämis- hankkeessa. (Ojasalo ym. 2009, 48.) Huolehdimme myös tutkittavien henkilöiden anonymiteetin säilyttämisestä niin, että jokainen saattoi tuoda mielipiteensä julki avoimesti. (Toikko & Rantanen 2009, 129.)
Kehittämistyöhön sisältyvän tutkimuksen eettisyyteen liittyi myös käytettyjen ter- mien pohdinta. Päädyimme esimerkiksi käyttämään kolmatta ikää elävästä väestöstä termejä ikääntynyt tai seniori, vanhus -termin sijaan. Tutkimusten perusteella ikään- tymistä kuvaaviin eri käsitteisiin liittyy monenlaisia arvolatautuneitakin olettamuksia, jotka vaihtelevat sukupolvien kesken. Seniori saatetaan mieltää aktiiviseksi kansa- laiseksi, mutta vanhus-termi yhdistyy yleisemmin viimeistä ikääntymisvaihettaan elä- vään henkilöön. Käsitys ikääntymisestä on osa jokaisen ihmiskäsitystä. (Saarenheimo, Pietilä, Maununaho, Tiihonen & Pohjolainen 2014, 5.)
5 Kehittämistyön tulokset
Tässä luvussa esiteltävät kehittämistyöhön sisältyvät tutkimustulokset koostuvat ideariihen ja learning cafén avulla tuotetusta aineistoista. Tutkimustulokset on rapor- toitu tutkimuskysymysten mukaisesti tuloksista koostamiemme taulukoiden avulla.
Ideariihessä haettiin vastauksia siihen, millaisena ohjaajat näkevät työnkuvansa (ny- kytila). Ideariihen jälkeen järjestetyssä learning caféssa puolestaan etsittiin vastauk- sia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: millainen ohjaajan työnkuvan tulisi ohjaajien nä- kemyksen mukaan olla (toivottu tila), sekä millaisilla edellytyksillä toivottu tila olisi
mahdollista saavuttaa (edellytykset). Tuloksissa on esitetty perusteluina suoria sitaat- teja aineistosta.
Mahdollinen kehitys tai muutos voi kehittämistyömme perusteella tapahtua selvittä- mällä työn tai toiminnan kokonaisvaltaista nykytilaa. Nykytilan avulla on mahdollista tarkastella, minkälaista toiminnan haluttaisiin olevan eli, mikä on toivottu tila. Nykyti- lasta toivottuun tilaan pääseminen vaatii tiettyjen edellytysten täyttymistä tai ole- massaoloa. Myös käytettävissä olevat resurssit vaikuttavat edellytysten täyttymiseen ja toivotun tilan saavuttamiseen. Edellytysten täyttymisen jälkeen toivotusta tilasta on mahdollista vakiintua uusi nykytila kuten kuvattu alla olevassa kuviossa 4.
Koko kehittämisprosessin taustalla on ajatus työn jatkuvasta tarkastelusta ja kehittä- misestä, sillä sosiaaliala ja siinä olevat haasteet muuttuvat jatkuvasti (Tuomela, Kan- nasoja & Rämänen 2004, 12).
5.1 Asukastoiminnanohjaajien työn nykytila
Ideariihestä haettiin vastauksia ensimmäiseen tutkimuskysymykseemme: millaisena ohjaajat näkevät työnkuvansa? Tätä tilaa nimitetään työssämme nykytilaksi. Nykyti- lan pohjalla oli neljä valmiiksi laadittua teemaa: työn sisältö, työn tavoite, tarvittava Kuvio 4. Kehittämisprosessi
osaaminen sekä haasteet työssä. Aineiston perusteella työntekijöillä oli vain hieman erilaisia näkemyksiä ohjaajan työnkuvasta, riippuen esimerkiksi siitä, kuinka monessa Ilona-talossa toiminnanohjaaja työskentelee. Aineiston perusteella näkemykset olivat pääasiassa hyvin samankaltaisia esimerkiksi asukkaiden ohjauksen, neuvonnan ja ar- jessa apuna olemisen suhteen. Teemoihin saamamme vastauslukumäärät on mer- kitty sulkuihin alla olevassa taulukossa 1.
Taulukko 1. Nykytila
Nykytila
Työn sisältö (14)
Työn tavoite (16)
Tarvittava osaa- minen (18)
Haasteet työssä (21)
Yhteistyö moneen suuntaan
Asukkaiden arjen asioissa apuna oleminen
Monialainen osaa- minen
Työnkuvan laajuus:
työmäärä sekä työnkuvassa pysyminen Asukkaiden hen-
kilökohtainen neuvonta ja ohjaus
Tuki, ohjaus ja neuvonta
Neuvonta- ja ohjausosaaminen
Eri toimijoiden epäselvät roolit
Yhteisistä toiminnoista tiedottaminen
Toimintaan kannustaminen ja innostaminen
Delegointi- ja tiedonhankintakyky
Riittämättömyyden tunne: aika, läsnäolo
Kokonaisuus, joka on vaikea hahmottaa:
pirstaleisuus
Turvallisuuden tunne asukkaille
Ihmissuhdetaidot:
luonteen lempeys ja lujuus
Rauhallisen työajan tarve
Nykytilan valossa toiminnanohjaajat näkivät työnkuvansa pirstaleisena ja vaikeasti hahmotettavana kokonaisuutena. Aineiston pohjalta työ pitää sisällään yhteistyötä moneen eri suuntaan, asukkaiden henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta sekä yhtei- sistä toiminnoista tiedottamista. Pirstaleisuuden kokemuksesta kertoo myös työn haasteissa esille tullut työnkuvan laajuus, eri toimijoiden epäselvät roolit, riittämättö- myyden tunne, rauhallisen työajan tarve ja työn tuleminen osaksi vapaa-aikaa. Koet- tuja haasteita kuvaavat alla olevat aineistosta nostetut sitaatit. Kuvatut haasteiksi koetut tekijät voivat vaikuttaa teoriaosuudessa kuvaamaamme hallinnan tunteen ko- kemukseen. Työn hallintaa tai kokemusta siitä heikentävät esimerkiksi epäselvyy- det työtehtävissä ja vastuissa, työn hajanaisuus ja ajanpuute (Järvinen 2016.)
“Eri toimijoiden epäselvät roolit.”
“Kaikkien toimijoiden yhteinen näkemys puuttuu.”
“Työtehtävät lisääntyvät koko ajan.”
“Asukkaiden tarpeet vs. toiminnanohjaajan työtehtävissä pysyminen.”
Aineiston pohjalta työn kokonaisvaltainen tavoite on toimia asukkaiden hyväksi. Tätä kuvastivat työn tavoitteen teemassa esille nousseet: asukkaiden arjen asioissa apuna oleminen; tukeminen, ohjaaminen ja neuvominen; asukkaiden toimintaan kannusta- minen ja innostaminen sekä turvallisuuden tunteen luominen läsnäolon avulla. Esi- merkiksi asukkaiden neuvonta ja (palvelu)ohjaus nousi työn sisällön ja tavoitteen tee- massa seitsemän kertaa esille. Työn tavoitteen teemassa arjessa apuna oleminen sekä turvallisuuden tunteen luominen tulivat ilmi kahdeksan kertaa.
Työssä tarvittava osaaminen on aiemmin kuvattujen työn tavoitteiden ja haasteiden valossa laajaa. Tämän lisäksi toiminnanohjaajat kokevat myös itse työnkuvansa laa- jaksi.
“Apuna asukkaiden arjen asioissa.”
“Taloissa läsnäolon kautta luoda turvallisuutta asukkaille.”
“Monialainen osaaminen: tekniikasta – avustamisiin.”
“Luoteen: kärsivällisyys, lempeys ja lujuus.”
Neuvonta- ja ohjausosaamisen ohella työssä tarvitaan aineiston perusteella dele- gointi- ja tiedonhankintataitoja sekä ihmissuhdetaitoja. Koska kyse on ihmissuhde- työstä luonteen lempeyttä, mutta toisaalta myös lujuutta vaaditaan.
5.2 Asukastoiminnanohjaajien näkemysten mukainen työnkuva
Toinen tutkimuskysymys käsitteli toiminnanohjaajan näkökulmasta toivottua työnku- vaa, josta käytämme nimitystä toivottu tila. Sisällönanalyysin avulla learning cafén tu- losten ja nykytilan pohjalta muodostettiin alla olevaan taulukkoon 2 neljä teemaa, joita työnkuva pitää sisällään toivotussa tilassa: selkeät roolit, työskentelyn rauhalli- suus, yhteisöllisyys ja asukaslähtöisyys. Näiden alle on kuvattu teemaan liittyvät muut aineistosta nousseet näkökulmat. Toivottu tila vastaa selkeästi nykytilassa ko- ettuihin haasteisiin, kuten hankalasti hahmotettavaan kokonaisuuteen, epäsel- viin rooleihin ja kokemukseen työnkuvan laajuudesta.
Taulukko 2. Toivottu tila
Toivottu tila
Selkeät roolit Työskentelyn rauhallisuus
Yhteisöllisyys Asukaslähtöisyys Eri toimijoiden
selkeät roolit
Rauhallinen, toimiva työtila ja rauhallisen työajan tarve
Pelisäännöt hyvinvoivan yhtei- sön ja ongelmien kohtaamisen taustalla
Asukkaiden ideoiden vahvistaminen
Asukastoiminnan- ohjaajien roolin kirkastus
Toiminnan koko- naisvaltainen rauhoittaminen
Erilaisuuden
hyväksyminen, salliva ilmapiiri
Asukkaiden näköinen toiminta:
mitä asukkaat haluavat
Pelisäännöt eli työkäytännöt asukkaille ja ohjaajille
Organisaation eri tasot
kulkemaan samaan suuntaan
Uudet asukkaat mukaan toimintaan
Innostaminen toimintaan: innosta- van ympäristön luominen
Toiminnanohjaajat kokivat, että eri toimijoilla, niin toiminnanohjaajilla kuin asukas- toimikunnilla, tulisi olla selkeät ja tarkoituksenmukaiset roolit. Tämä edistää toimivan yhteisön rakentumista, mahdollistaa tehtävien ohjautumisen oikein sekä johtaa tur- vallisuuden tunteeseen työn hallinnan tunteen lisääntymisen myötä (Järvinen 2016).
Selkeyden toiveeseen liittyen erityisesti toiminnanohjaajan rooliin toivottiin kirkasta-
mista ja selkeästi sovittuja yhteisiä pelisääntöjä eli työkäytäntöjä. Esimerkiksi asuk- kaiden enenevä avun ja tuen tarve mietitytti suhteessa työn sisältöön – auttaako itse vai ohjatako eteenpäin? Muun muassa tällaisten kysymysten suhteen toiminnanoh- jaajan selkeä rooli, yhteinen linja ja yhteisten työkäytäntöjen luominen on tärkeää.
Näin myös asukkaat kokevat saavansa samanlaista ohjausta ja apua talosta riippu- matta. Yhteiset käytännöt nähtiin tarpeelliseksi myös asukkaiden keskinäiseen toi- mintaan. Yhteiset käytännöt voivat lisätä turvallisuuden tunnetta.
Ilona-talojen kiivas rakennusvauhti nostatti työntekijöissä toiveen tilanteen rauhoit- tamisesta. Samoin kaikkien eri organisaation tasojen kulkeminen samaan suuntaan oli toiminnanohjaajien näkemysten mukaan tärkeää. Kyseinen näkemys voi liittyä myös toiveeseen tilanteen rauhoittamisesta, minkä lisäksi samaan suuntaan kulkemi- nen vaikuttaa työntekijänäkökulmasta paitsi työnkuvan selkeyteen, myös turvallisuu- den tunteeseen. Rauhallisuus tukee myös senioreiden kanssa tehtävää työtä (Engel- berg 2017). Rauhallinen, toimiva työtila ja riittävästi aikaa sekä mahdollisuuksia kes- kittyä hiljaisempiin ja uusiin asukkaisiin nähtiin tärkeänä. Työskentelyn rauhallisuu- teen liittyy myös aineistosta noussut kokemus työtehtävien laajuudesta, mikä voi olla seurausta kiivaasta kasvuvauhdista.
Toivottuun tilaan liittyvinä teemoina aineistosta nousivat myös yhteisöllisyys ja asu- kaslähtöisyys. Teoriaosuudessa kuvatun mukaisesti moniäänisyys on yhteisöllisyyden toteutumisen edellytys (Jäppinen 2012, 46), mikä liittyy myös asukkaiden aktiivisuu- teen ja uusien asukkaiden toimintaan mukaan saamiseen. Toimivan ja hyvinvoivan yhteisön taustalla vaikuttavat aineiston mukaan yhteiset työkäytännöt ja pelisään- nöt. Asukaslähtöisyyteen liittyen tulisi toiminnanohjaajien mukaan huomioida, että toiminta on asukkaiden näköistä ja asukaslähtöistä.
“Asukaslähtöisyys. Seniori-ikäisten omien ideoiden vahvistaminen ja innostaminen.”
“Toiminta asukkaiden näköistä.”
