Edellytykset
Asukaslähtöisyys on yksi tekijä, joilla voidaan vähentää toiminnanohjaajien kokemaa työnkuvan laajuutta. Asukaslähtöisyys nousi myös yhtenä teemana toivottuun tilaan liittyen. Asukaslähtöisyys ja asukkaiden motivoiminen toimimaan voi vaatia kannus-tusta ja vahviskannus-tusta Ilona-taloille yhteisesti laadittavien työkäytäntöjen tai kannustus- tai tunnustusjärjestelmän kautta. Tämä vaatii pohdintaa sen suhteen, että missä määrin motivaation halutaan olevan sisäsyntyistä ja onko motivaation puute merkki siitä, että toimintaa ei tosiasiassa edes haluta.
Asukaslähtöisyydellä voidaan tarkoittaa monenlaista työotetta. Aineiston pohjalta Ilona-talojen asukaslähtöisyydellä tarkoitetaan seuraavanlaista: toiminta on asukkai-den hyväksi tehtävää, asukkaiasukkai-den näköistä ja suunnittelemaa sekä mahdollisimman asukasvetoista. Asukkaiden hyväksi tehtävä työ voi olla esimerkiksi palveluohjausta tai hiljaisempien asukkaiden toimintaan tutustuttamista. Asukasvetoisuudella, eli sillä, että asukkaat ohjaavat yhteisiä toimintoja, saataisiin enemmän hyödynnettyä toiminnanohjaajien työaikaa palveluohjaukseen sekä uusien ja hiljaisempien asukkai-den toimintaan tutustuttamiseen. Asukaslähtöisyyasukkai-den myötä asukkaita ei ole tarkoi-tus passivoida vaan asukkaat nähdään aktiivisina tekijöinä.
Jo aiemmin sivutut työkäytännöt voisivat luoda yleiset raamit ja roolit asukastoimin-nalle ja asukastoimikunnille. Tämän myötä asukastoimikunnat voisivat toimia itseoh-jautuvasti, nimetyissä rooleissaan, ja osaltaan keventää toiminnanohjaajien työtaak-kaa. Työkäytäntöjen ja pelisääntöjen merkitys nähtiin toivotussa tilassa myös yhtei-söllisyyteen liittyen hyvinvoivan yhteisön ja ongelmien kohtaamisen taustalla.
“Pelisäännöt asukkaille ja toiminnanohjaajille eri tilanteisiin.”
On tärkeää, että asukastoimikunnat uudistuisivat tietyin väliajoin, jotta toiminta ei jämähdä paikalleen ja tietyt asukkaat eivät kuormitu liikaa. Vastuun antaminen eri ih-misille lisää paitsi ihmisten merkityksellisyyden kokemusta, estää myös tunnetta siitä, että päätösten tekeminen on vain tietyn suljetun piirin käsissä. Uusien ihmisten otta-minen mukaan toimintaan turvaa myös toiminnan jatkuvuutta. (Kupari 2010, 20.) Vastuun jakautuessa asukkaille, myös toiminta on asukkaiden näköistä, toivotussa ti-lassa esille tulleen mukaisesti. Asukkaiden osallistaminen lisää myös kokemusta yh-teisöllisyydestä. Kuten aiemmin todettu, ihmiset kasvavat ja oppivat yhteisölliseen toimintaan osallistuessaan siihen, osallistuminen myös mahdollistaa yhteisöjen vah-vistumisen ja kehittymisen. (Ryynäsen 2016, 135 teoksessa Trilla 1997; Röpelinen 2008, 149.)
Ongelmaksi voi koitua, miten innostaa asukkaita mukaan yhteiseen toimintaan ja pi-tää innostusta yllä. Yhtenä keinona voi olla asukkaiden palkitsemisjärjestelmien ke-hittäminen. Esimerkiksi Jyväskylän vuokra-asunnot (JVA) palkitsevat ja kannustavat
asukkaitaan toimintaan etupistejärjestelmän kautta. Asukkaat saavat etupisteitä esi-merkiksi toimikunnassa olemisesta. Etupisteillä asukkaat pystyvät tekemään erilaisia muutostöitä tai varustetason parannuksia koteihinsa (JVA:n Pisteet kotiin - asukas-etupistejärjestelmä palkitsee vuokralla asuvaa! N.d.) Palkitsemisjärjestelmän kehittä-minen voi pohjautua myös esimerkiksi motivaation prosessiteorioihin, jotka pyrkivät selittämään, miten ihmisen toiminnan ylläpito ja ohjaaminen tapahtuu. Prosessiteori-oista esimerkkinä Edwin Locken ja Gary Lathamin kehittämä päämääräteoria. Teorian mukaisesti ihmisten on hankala sitoutua epämääräisiin tavoitteisiin ja tällöin myös sitoutuminen sekä suorittaminen ovat heikkoa. (Locke & Latham 1990, Pirisen 2011 mukaan, 24-25.) Ilona-taloissa asuu monia yhteisön kannalta merkittäviä asukkaita.
Näiden aktiivisten asukkaiden yhteisöä vahvistavan toimijuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on yksi mahdollinen edellytys yhteisön vahvistumiselle. Toiminnan-ohjaaja toimii mahdollistajana, mutta asukkailla on myös vastuu ja mahdollisuus tuoda esiin osaamistaan, luovuuttaan ja hiljaista tietoa yhteiseksi hyväksi.
Vuorovaikutus toimijoiden kesken ja työn haasteiden hallinta
Toiminnanohjaajilla on käytännön kokemus työssä koettavista arjen haasteista, niin omaan työhön kuin asukkaiden yhteisöllisyyteen liittyen. Nämä haasteet tulisi olla myös Jason organisaation kaikkien eri tasojen tiedossa, sillä ne ovat merkityksellisiä sekä toiminnanohjaajien työnkuvan että toiminnan laajentamisen ja uusien Ilona-kohteiden näkökulmasta. Tietojen vaihtaminen ja vuorovaikutus hallituksen, työnte-kijöiden sekä asukkaiden välillä on toimivassa yhteisössä merkityksellistä (Jäppinen 2012, 46, 53). Asukkailla on paras asiantuntijuus asumiskokemuksista, kuulluksi tule-minen kyseisiin kokemuksiin liittyen luo merkityksellisyyden kokemusta.
Työntekijät esittivät erityisesti toiminnan nykytilan laatimisen vaiheessa käytännön arjesta nousevia haasteita. Haasteista nousi keskeisenä seikkana esille, jo aiemminkin kuvattu, työnkuvan laajuus sekä haaste työajan riittävyydestä. Tämän perusteella työnkuva voi näyttäytyä tällaisena, ja jopa epäselvänä, myös asukkaille. Kirkastettu työnkuva tulisi välittää täsmällisesti toiminnan osallisille: toiminnanohjaajille, Jason hallitukselle, tärkeille sidosryhmille ja myös asukkaille. Kun työnkuva on kaikilla
tie-dossa, siinä on helpompi pitäytyä. Toisaalta pidemmällä jänteellä voidaan tarvita väli-neitä siihen, miten pysyä työnkuvassa. Tämä voi vaatia esimerkiksi delegointi- ja vuo-rovaikutustaitojen vahvistamista.
Työssä koetut haasteet vaikuttavat kokemukseen työn hallinnan tunteesta. Hallinnan tunnetta voidaan vahvistaa työtehtävien määrittelyllä ja suunnittelulla, töiden orga-nisoinnilla ja jakamisella, työtilanteen rauhoittamisella, keskustelun avulla sekä mieli-kuvien käytöllä (Järvinen 2016). Käytettävissä olevaan työaikaan liittyen on tärkeää, että työntekijä pystyisi kiireen tunteenkin keskellä olemaan läsnä ja luomaan vaiku-telman kiireettömyydestä. Toiminnan kasvaessa, uusien Ilona-talojen rakentumisen myötä, haaste työajan riittävyydessä voi kasvaa. Toiminnan käynnistäminen ja käyn-nistyminen vaatii työntekijäresursseja ja osaamista. Aineiston perusteella toiminnan-ohjaajan säännöllinen läsnäolo talossa lisää asukkaiden turvallisuuden tunteen muo-dostumista (Kupari 2010, 34).
Toiminnan nopean kasvamisen myötä aineistosta nousi esiin toive tilanteen stabiloin-nista.
“Tilanteen rauhoittaminen (kasvuvauhti ollut huima).”
Tilanteen rauhoittaminen loisi mahdollisuuden yhteisöllisyyden vahvistamiselle, niin sanotulle me-hengelle, myös mahdollisesti Ilona-talojen välillä sekä edellytykset toi-mintaympäristö- tai riskianalyysin tekemiselle. Esimerkiksi toimintaympäristön ana-lyysissä painoarvo voi olla sidosryhmien tunnistamisessa sekä sidosryhmien odotus-ten tunnistamisessa ja huomioimisessa – seikoissa, jotka voivat vaikuttaa organisaa-tion maineeseen tai kysyntään (Juutinen 2016, 86, 124). Analyysien avulla on mah-dollista saada talteen heikkoja signaaleja, jotka auttavat toiminnan suuntaamisessa (Juutinen 2016, 140).
Osaaminen ja reflektiivinen suhde työhön
Koulutus ei noussut aineistossa suuressa mittakaavassa esille asukastoiminnanohjaa-jien työssä tarvittavaan osaamiseen liittyen. Koulutus ja osaaminen voidaan kuitenkin
nähdä positiivisina tekijöinä etenkin edellä käsitellyn työn haasteiden hallinnan taus-talla. Toiminnanohjaajan työn ollessa hyvin moninaista ja toiminnan laajetessa, työn-tekijän tulee pystyä joustavasti liikkumaan erityyppisissä toimintaympäristöissä, mi-hin koulutus ja osaaminen luovat edellytykset. Tukena tässä toimii jatkuvan oppimi-sen periaate, reflektiivinen suhde työhön sekä oman kokemustiedon ja tutkimustie-don hyödyntäminen työn kehittämisessä. (Tuomela, Kannasoja & Rämänen 2004, 10.)
“Tiimin tukikeinot: työnohjaus, koulutus?”
Aineiston perusteella toiminnanohjaajan tulee hallita lukuisat eri substanssit sekä ky-ettävä muokkaamaan omaa työotetta asukkaan ja asukasyhteisön mukaan. Jot-kut asukkaista kaipaavat keskustelua ja läsnäoloa, toiset puolestaan haluavat palve-luohjausta. Omaa työtä joutuu välillä määrittelemään uudelleen ja työotetta sekä tehtäviä priorisoimaan. Tämä saattaa käydä työntekijälle raskaaksi ja johtaa yksilö-työn tekemiseen yhteisöyksilö-työn kustannuksella erityisesti, jos resurssit ovat vähäiset työmäärään nähden. Työntekijä saattaa kokea työn hallinnan tunteen katoamista työpaineiden keskellä. Työntekijät pysyvät työkykyisinä ja antavat panoksensa työn-tekoon tulevaisuudessakin, kun työntekijöiden jaksamisesta ja työn ilosta huolehdi-taan. Etätyö on tutkimusten mukaan yksi keino edistää työntekijöiden jaksamista rauhattoman työtilanteen ja aikataulujen keskellä. (Kasvio, Räikkönen & Huttunen 2013, 13-14.)
Työtä tulisi reflektiivisesti tarkastella myös siitä näkökulmasta, että teenkö tai teem-mekö tavoitteen mukaista työtä ja sitä työtä, mitä kuuluukin yhteisten suuntaviivojen mukaan.
“Toiveita tulee, kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan osata tehdä.”
Työnkuvaa voi vahingossa ja haitallisesti laajentaa myös itse, jos pyrkii täyttämään kaikkien odotuksia tai tekemään kaiken omatoimisesti.
6 Johtopäätökset
Tämän kehittämisprojektin tutkimuksellisen osion perusteella voimme päätyä johto-päätökseen, että toiminnanohjaajan työnkuva kaipaa kirkastamista sekä toiminnan-ohjaajille että sidosryhmille. Yksi keskeisistä tuloksista on, että toimivan ja hyvinvoi-van yhteisön taustalle tulisi muodostaa yhteiset työkäytännöt. Tämä voi toisaalta vai-kuttaa toiminnanohjaajan joustavuuteen negatiivisesti, mutta lisätä
positiivi-sessa mielessä työn hallinnan tunnetta. Mikäli työkäytännöt ovat samat ja yh-dessä laaditut, myös työn tekemisen linja pysyy samansuuntaisena talosta riippu-matta. Toisten hyväksi tehtävässä työssä on se riski, että työ voi vähitellen imaista mennessään. Työnkuva voi tämän myötä ikään kuin vahingossa laajentua, kun työn-tekijä pyrkii täyttämään asukkaiden odotuksia ja toiveita. Tällä voi olla myös asuk-kaita passivoiva vaikutus. Erityisesti hankalissa tilanteissa on helpottavaa pystyä no-jautumaan yhdessä sovittuun toimintalinjaan. Lisäksi selkeät työkäytännöt voivat vä-hentää työn kuormittavuutta ja kokemusta työnkuvan laajuudesta.
Tulosten perusteella yksi haastetta tuottava tekijä on Ilona-talojen kiivas rakennus-tahti. Yhteisöasuminen ja asukastoiminnanohjaus on kokonaisuudessaan verrattain uutta, toiminnan haasteita alkaa vasta vähitellen näyttäytyä. Nämä haasteet voivat kuitenkin olla merkityksellisiä toiminnan kannalta jatkossa, sillä takeita suosion jatku-vasta kasvusta ei ole. Asumisen alkuinnostuksen ja ensihuuman jälkeen voi seurata kyllästyminen. Myös suurten ikäluokkien poistuma voi vaikuttaa Ilona-talojen asukas-määriin (Murto 2017). Ilona-talojen eri ikävaiheet ja toiminnan laajentuminen voivat olla myös tekijöitä, jotka vaikuttavat aineistossa nousseiden yhteisten työkäytäntöjen luomisen onnistumiseen. Toisaalta Ilona-talojen eri-ikäisyys olisi voinut näkyä aineis-tossa suuremmassakin mittakaavassa. Voidaan myös pohtia Ilona-talojen erilaisuu-den hyväksymistä ylipäätään – onko aiemmin kuvattujen yhteisten talojen välisten työkäytäntöjen luominen edes kannattavaa ja toisaalta aineistosta nousseen sallivan ilmapiirin vastaista? Talokohtaisen yhteisöllisyyden lisäksi yhteisöllisyys ulottuu tällä hetkellä myös Ilona-talojen välille. Huomionarvoista onkin, missä määrin tämänkal-taista talojen välistä yhteisöllisyyttä voidaan ylläpitää toiminnan laajentuessa ja uu-sien Ilona-talojen myötä. Vai halutaanko tämänkaltaiseen talojen väliseen yhteisölli-syyteen edes panostaa tai kiinnittää huomiota?
Aineistossa korostui toive toiminnan asukaslähtöisyydestä.
Asukaslähtöi-syys on myös yksi tekijä, joka johtaa talojen erilaistumiseen. Ihmisten toiveet, ha-lut ja käytös eivät ole samanlaisia ja voivat muotoutua yhteisönsä mukaan. Asumis-yhteisöjen, kuten Ilona-talojen ei voida olettaa pysyvän muuttumattomana ajan kulu-essa, vaan ennemmin kyse on yhteisöllisyyden prosessista. Tämä vahvistaa jo Glas-sin (2013) aikaisemmissa tutkimuksissaan toteamaa, että yhteisön syntyyn, kehitty-miseen ja muokkautukehitty-miseen vaikuttaa samanaikaisesti muutokset yhteisön asuk-kaissa ja yhteiskunnassa. Toisaalta on syytä huomioida, että yhteisössä elävien jäsen-ten käyttäytymiseen vaikuttaa osittain myös yhteisö.
Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta aineistosta esiin noussut toive siitä, että or-ganisaation eri tasojen ja käytännön työn tulisi kulkea samaan suuntaan ja toimin-nanohjaajien työnkuvan olla kaikkien tiedossa. Tämä edellyttää muun muassa ajanta-saista tiedon ja ajatusten vaihtoa päättävän elimen ja työntekijöiden välillä. Vuoro-vaikutuksen avulla voidaan varmistaa, että toiminnan tavoite ja asukastoiminnanoh-jauksen suuntaviivat näyttäytyvät samanlaisina eri osapuolille. Edellinen voi vaikut-taa positiivisessa mielessä kokemukseen työnkuvan laajuudesta ja paranvaikut-taa työn hal-lintaa sekä luoda luottamusta siitä, että taustalla on koko organisaatiotason tuki. Toi-minnanohjaajilla on myös tärkeää ja jaettavaa tietoa asiakasrajapinnasta, tämänkal-tainen tieto voi olla merkittävää tulevaisuutta suunniteltaessa. Tulevaisuusnäkökul-masta myös erilaiset riski- ja toimintaympäristön analyysit ovat mahdollisia työväli-neitä toivottuun tilaan pääsemiseksi.
7 Kehittämistyön pohdinta ja jatkotutkimusaiheet
Opinnäytetyömme oli tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena oli sel-keyttää yhteisöllisissä senioritaloissa työskentelevien asukastoiminnanohjaajien työtä. Työssä yhdistyivät konkreettinen kehittämistoiminta ja tutkimuksellinen lähes-tymistapa. (Toikko & Rantanen 2009, 19). Saavutimme kehittämistyölle asetta-mamme tavoitteet ja saimme kehittämistyön prosessista hyvää palautetta toimeksi-antajalta – työn koettiin auttavan toimintamallin kehittämisessä. Onnistuimme
kehit-tämistyöhön sisältyvän tutkimusaineiston keräämisessä ja aineiston analyysi on py-ritty kuvaamaan mahdollisimman läpinäkyvästi ja huolellisesti. Myös analyysivaihee-seen kuuluvat epävarmuustekijät on nostettu esille. (Toikko & Rantanen 2009, 124, 129.)
Kehittämistyön ajankohta oli onnistunut, sillä kyse on kasvavasta toiminnasta, jossa yhteisten suuntaviivojen hakeminen on tärkeää. Kehittämistoiminnan aloittamisen lähtökohtana olivat nykyisen toiminnan ja tilanteen haasteet sekä toisaalta näky jos-takin uudesta, johon muutos voisi johtaa. Toisaalta kyse oli toiminnanohjaajien työn jäsentämisestä ja siten selkeyttämisestä sekä tarvittaessa muutosten tekemisestä esittämiemme havaintojen perusteella. Yksittäisen työntekijän näkökulmasta kehittä-mistyössä voi olla kyse havainnosta tai muutoksesta omassa työnteon tavassa.
Toikon ja Rantasen (2009, 10) mukaan ennakoimattomuus on tyypillistä uutta luoville ja innovatiivisille prosesseille. Tämä tarkoittaa Ylöstalon (2005, 119) mukaan sitä, että toimintaa ei voi aina etukäteen suunnitella tarkasti, vaan uuden tiedon on an-nettava ohjata toimintaa, sillä toteutusvaiheessa projekti elää aina jonkun verran. Ke-hittämisen prosessimainen ja reflektiivinen luonne kulki läpi koko työn, sillä suunni-telma ei ollut liian rajaava. Tämä mahdollisti sen, että korjasimme ja täsmensimme kehittämisprosessin kulkua, sillä uutta kehittämistä koskevaa tietoa ja aineistoa syn-tyi työn edetessä.
Koska kehittämistyö kohdistui ei-näkyvään kohteeseen, työn haasteeksi nousi tavoit-teiden saavuttamisen arviointi ja mittaaminen. Pääsimme omaan tavoitteeseemme eli toiminnanohjaajien työnkuvan selkeyttämiseen nykytilan ja toivotun tilan kautta sekä tämän tarkastelun avulla kuvasimme edellytykset toiminnan kehittämiselle. Tut-kimuskirjallisuuden mukaan selkeintä olisi, jos projekti- tai kehittämistyön tulok-set olisivat havaittavissa, laskettavissa ja mitattavissa. Toisinaan tavoitteiden saavut-taminen edellyttää kuitenkin tulkintaa. Sosiaalialalla tavoiteltavista vaikutuksista ei aina edes löydy yhteiskunnallista yksimielisyyttä. (Toikko & Rantanen 2009, 38, 71, 149.) Kehittämistyön tulosten siirrettävyyteen liittyy myös problematiikkaa. Koska
jo-kainen kehittämisprosessi oli ainutkertainen, tulosten istuttaminen sellaisenaan työ-ympäristöön voi olla haastavaa. Kehittämistoiminnan tuotosten voidaan tässä mie-lessä ajatella olevan kontekstisidonnaisia. (Toikko & Rantanen 2009, 126.)
Aiheeseemme liittyen kiinnostavia jatkotutkimusaiheita ovat työntekijöiden työhy-vinvointiin liittyvät näkökulmat opinnäytetyössämme esille nousseiden haasteiden valossa. Työhyvinvointia kehitettäessä voisi esimerkiksi vahvistaa positiivia voimava-roja ja kääntää katseet hyvän huomaamiseen. Mahdollisena jatkotutkimusaiheena voisi tarkastella myös asukkaiden näkemyksiä toiminnanohjaajan työn kehittämisen tarpeesta ja vertailla sen yhdenmukaisuutta tässä työssä tulleiden näkökulmien kanssa. Puolestaan kannustejärjestelmän kehittäminen Ilona-talojen asukkaille voisi olla toiminnan asukasvetoisuuden kannalta tarpeellista. Kannustejärjestelmän avulla toimintaan voisi olla mahdollista saada uusia asukkaita ja toiminnassa jo mukana ole-via olisi mahdollista innostaa ja sitouttaa. Myös esimerkiksi toivotun tilan mukaisen kirkastetun työnkuvan konkreettinen luominen olisi tärkeää. Työntekijät voivat kui-tenkin itse olla parhaita asiantuntijoita kirkastetun työnkuvan luomisessa.
Lähteet
Aivoriihi. 2019. Artikkeli Innokylä.fi-verkkosivuilla. Kuntaliiton, SOSTE:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivut. Viitattu
19.2.2019. https://www.innokyla.fi/web/malli109565.
Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.
Dahlström, M. & Minkkinen, S. 2009. Loppukiri. Vaihtoehtoista asumista seniori-iässä. Helsinki: Werner Söderström.
Engelberg, M. 2017. Työ ikääntyneiden parissa palkitsee tekijäänsä. Artikkeli sanoma-lehti Keskisuomalaisessa 25.8.2017. Viitattu
21.10.2019. https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Työ-ikääntyneiden-parissa-palkitsee-tekijäänsä/1032907.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino.
Glass, A. 2013. Lessons Learned from a New Elder Cohousing Community. Journal of Housing for the Elderly, 27 (4), 348-368.
Halonen, U. 2015. Jason tarina. Geronom.
Pdf-tie-dosto. https://www.jasoasunnot.com/wp-content/uploads/2019/01/jason-tarina-0415-e-versio-1.pdf.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja Kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hyyppä, M. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä:
PS-kustannus.
Hämäläinen, J. 2018. Tällaiset ovat liki 400 asukkaan hulppeat yhteistilat – iso Seura-huone, kuntosali, verstas, oma leffateatteri... Artikkeli Vantaan Sanomat-sanomaleh-dessä, asumisen palstalla 14.1.2018. Viitattu
29.1.2019. https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/597699-tallaiset-ovat-liki-400-asukkaan-hulppeat-yhteistilat-iso-seurahuone-kuntosali.
Jason toimintaperiaatteet. 2015. Varttuneiden asumisoikeusyhdistys JASOn verkkosi-vut. Viitattu 10.2.2019.https://www.jasoasunnot.com/jaso-yhdistys/.
Jolanki, O. & Vilkko, A. 2015. The meaning of a ‘sense of community’ in a Finnish sen-ior cohousing community. Journal of Housing for the Elderly. Special Issue: Northern Light on Housing for Elderly People Research, 29 (1-2), 111-125.
Jolanki, O. & Teittinen, O. 2015. Yhteisölliseen asumisoikeusasuntoon muuttaminen – muuttosyyt ja odotukset. Teoksessa Jason tarina. Toim. Halonen, U. Jyväskylä: Vart-tuneiden asumisoikeusyhdistys JASO, 33-39.
Juutinen, S. 2016. Strategisen yritysvastuun käsikirja. Talentum Media Oy. E-kirja.
JVA:n Pisteet kotiin - asukasetupistejärjestelmä palkitsee vuokralla asuvaa! N.d. Vii-tattu
22.10.2019. https://www.jva.fi/asukasetu/#pisteidenkertyminen%C2%A0tuolta Jäppinen, A. 2012. Onnistu yhdessä! Työyhteisön kehittämisen 10 avainta. Jyväskylä:
PS-kustannus.
Järvinen, P. 2016. Menestyvän työyhteisön pelisäännöt. Talentum Media Oy. E-kirja.
Kasvio, A., Räikkönen, T. & Huttunen, A. 2013. Kestävän työn kehittäminen Suomessa uudenlaisten resurssi- ja ympäristöongelmien aikakaudella. Yhteenveto työsuojelura-haston tukemana työterveyslaitoksella 2010-2013 toteutetun tutkimushankkeen tu-loksista. Työterveyslaitos Helsinki. Tampere: Juvenes Print.
Kettunen, I. & Jaakkola, H. 2017. Yhteisöasuminen on vaihtoehto ja vastaisku yksinäi-syydelle. Talentia-lehti. Viitattu 2.3.2019.
https://www.talentia-lehti.fi/yhteisoasuminen-on-vaihtoehto-ja-vastaisku-yksinaisyydelle/.
Kivinen, K. & Pajukoski, M. 2002. Toimijat, yhteistyö ja motivaatio. Teoksessa Ympä-ristö ja hyvinvointi. Toim. Tapaninen, A., Kauppinen, T., Kivinen, K., Kotilainen, H., Ku-renniemi, M. & Pajukoski, M. Helsinki: WSOY, 154-207.
Korttelitiimi. 2017. Sukupolvienkortteli.fi - Internetsivut. Viitattu 28.1.2019. https://sukupolvienkortteli.fi/korttelitiimi/.
Korkiamäki, R. 2016. Sosiaalinen pääoma käsitteenä ja sosiaalisina käytäntöinä. Te-oksessa Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. Toim. Roivanen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. United Press Global, 71-85.
Krok, S. 2008. Kerrostalonaapurusto yhteisöllisyyden kokemuksena. 2008. Teoksessa Yhteisöt ja sosiaalityö. Kansalaisen vai asiakkaan asialla? Toim. Roivanen, I., Nylund, M., Korkiamäki, R. & Raitakari, S. Jyväskylä: PS-Kustannus, 193-208.
Learning café eli oppimiskahvila. 2019. Innokylän www-sivut. Viitattu 29.4.2019. https://www.innokyla.fi/web/malli2825539.
Lehtonen, H. 1990. Yhteisö. Tampere: Vastapaino.
Leinonen, R. 2018. Sisällönanalyysi. Artikkeli Spokenin internetsivuilla - Litterointipal-velu yksityis- ja yrityselämän tarpeisiin. Viitattu
16.10.2019. https://www.spoken.fi/sisallonanalyysi/.
Matthies, A. 2017. Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa. Sosiologia-lehti 2/2017, 149-165.
Matthies, A. & Närhi, K. 2014. Ekososiaalinen lähestymistapa rakenteellisen sosiaali-työn viitekehyksenä. Teoksessa Sosiaalisosiaali-työn tutkimuksen vuosikirja. Toim. Pohjola, A., Laitinen, M. & Seppänen, M. Rakenteellinen sosiaalityö. UNIpress, 87-116.
Murto, R. 2017. Suuret ikäluokat muuttivat Suomen. Kolumni sanomalehti Kalevassa 13.1.2017. Viitattu 28.10.2019. https://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/suuret-ikaluokat-muuttivat-suomen/748703/.
Nieminen, K. 2019. Vanhuuteen on varauduttava - Elämäsi voi olla yllättävän pitkä.
Uutisartikkeli sanomalehti Keskisuomalaisessa 6.10.2019, 4-5.
Närhi, K. 2015. Ekososiaalinen viitekehys sosiaalityössä. Artikkeli, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti Janus vol. 23 nro. 3/2015, 322–328.
Närhi, K. 1996. Sosiaalisten vaikutusten arviointi ekososiaalisen sosiaalityön väli-neenä. Sosiaali- ja terveysministeriö. Monisteita nro 7. Helsinki.
Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2009. Kehittämistyön menetelmät. Uuden-laista osaamista liiketoimintaan. Porvoo: WSOY.
Pirinen, M. 2011. Henkilöstön asennoituminen tulospalkkioita kohtaan eri organisaa-tiotasoilla. Motivaatio- ja sitoutumisnäkökulma. Pro gradu -tutkielma. Aalto-yliopis-ton Kauppakorkeakoulu, laskentatoimen laitos. Viitattu
22.10.2019. http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/12541/hse_ethesis_12541.pdf Puurunen, P. 2016. Yhteisötyön juurilla – setlementtiliike ja Jane Addams. Teoksessa Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. Toim. Roivanen, I. & Ranta-Tyrkkö, S.
United Press Global, 63-70.
Roivanen, I. 2016. Alueelliset yhteisöt sosiaalityön kenttinä ja työmuotoina. Teok-sessa Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. Toim. Roivanen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. United Press Global, 108-128.
Roivanen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. 2016. Yhteisöt ja sosiaalityö: johdantoa aiheeseen.
Teoksessa Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. Toim. Roivanen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. United Press Global, 7-19.
Ryynänen, S. 2016. Yhteisökasvatus näkökulmana yhteisöihin ja yhteisötyöhön. Teok-sessa Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. Toim. Roivanen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. United Press Global, 131-143.
Röpelinen, A. 2008. Lähiötyö lapsiperheiden parissa – mukavaa puuhastelua vai on-gelmiin tarttumista? Teoksessa Yhteisöt ja sosiaalityö. Kansalaisen vai asiakkaan asi-alla? Toim. Roivanen, I., Nylund, M., Korkiamäki, R. & Raitakari, S. Jyväskylä: PS-Kustannus, 127-140.
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV & KvantiMOTV - Mene-telmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 29.4.2019.
Saarenheimo, A., Pietilä, M., Maununaho, S., Tiihonen, A. & Pohjolainen, P. 2014. Ikä-polvien taju - Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Vanhus-työn keskusliitto.
Schaupp, M., Koli, A., Kurki, A. & Ala-Laurinaho, A. 2013. Yhteinen muutos. Työhyvin-vointia työtä kehittämällä. Keuruu: Otavan Kirjapaino.
Senja Kortepohjan kotoisa kortteli. Nd. Senja-korttelin internetsivut. Viitattu 16.4.2019. http://senjakoti.fi/palvelukoti-jyvaskyla-senjakoti/
Siirto, U. & Tuuri, K. 2015. Yhteisötyön menetelmät sosiaalialalla. Teoksessa Asiakas-työn menetelmät sosiaalialalla. Toim. Näkki, P. & Sayed, T. Keuruu: Edita.
Tilastokeskus. 2009. Väestöennuste 2009–2060. Suomen virallinen tilasto, julkaistu 30.9.2009. Helsinki: Tilastokeskus.
Toikko, T. 2008. Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. 2. painos. Tam-pere: Vastapaino.
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009.Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: näkökulmia ke-hittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampereen yli-opistopaino Oy.
Tuomela, S., Kannasoja, S. & Rämänen, M. 2004. Sosionomit palveluohjaajina –pro-jekti. Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen raportteja 2/2004.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2003. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 6. uud. p. Hel-sinki: Tammi.
Työn kehittäminen. N.d. Työterveyslaitoksen www-sivut. Viitattu 23.4.2019. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyon-kehittaminen/.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gau-deamus.
Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa: määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi.
Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa: määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi.