Saatana - ihmisten pahin vihollinen vai Jumalan salainen agentti?

Saatana -

ihmisten pahin vihollinen vai Jumalan salainen agentti?

ן ָָׂ֗ט ָׂש heprealaisessa Raamatussa

Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Pro gradu -tutkielma Eksegetiikka 25.1.2018 Samu Turunen 267282

2

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Teologian osasto Tekijät – Author

Samu Turunen Työn nimi – Title

Saatana – ihmisten pahin vihollinen vai Jumalan salainen agentti?

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä

– Date Sivumäärä – Number of pages

Eksegetiikka Pro gradu -

tutkielma x 25.1.2018 83

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Saatanalla on nykyajan puheessa ja mielikuvissa pahan olennon, Jumalan vastustajan ja ihmisten vihollisen maine. Saatanan kuva on muodostunut vahvasti Uuden testamentin tekstien, erityisesti Ilmestyskirjan sekä kirkkoisien opetusten pohjalta. Tutkimuksessani selvitänkin, millainen kuva Saatanasta annetaan heprealaisessa Raamatussa, ennen kirkkoisien ajatuksia ja Uuden testamentin tekstejä.

Tutkimuksessani selvitän, mikä on heprean sanaa ןָָָׂ֗֗ט ָׂש merkitys ja tarkoitus heprealaisessa Raamatussa. Selvitän tekstistä, onko sanaa käytetty erisnimenä, jolloin se tarkoittaa Saatanaa isolla kirjoitettavana, persoonallisena hahmonaan vai onko sanaa käytetty substantiivina, jolloin se viittaa ihmiseen tai muuhun hahmoon, joka toimii tekstissä. Sanan ollessa substantiivina, selvitän, mikä on sanalle paras käännös ja minkä merkityksen se luo kohteelle, johon viittaa. Sanan ollessa erisnimenä, keskityn Saatanan toimintaan ja tekoihin tekstissä, tekstin narratiiviin ja muiden hahmojen suhtautumiseen Saatanaa kohtaan.

ָָָׂ֗֗ט ָׂש

ן -sanaa koskevaa aiempaa tutkimusta on vähän. Monissa aiemmissa ןָ֗ ָׂט ָׂש-sanaa koskevissa tutkimuksissa keskitytään vain erisnimeen ja sitä kautta isolla kirjoitettavaan Saatanaan. Selkeästi lähimpänä omaa tutkimuskysymystäni kohtaan on P. L. Day, joka vuonna 1988 julkaisi tutkimuksen ”ןָָָׂ֗֗ט ָׂש in the Hebrew Bible”, mutta hänenkin tutkimuksessaan on asioita, joista olen eri mieltä.

Substantiivina sana ןָָָׂ֗֗ט ָׂש esiintyy 1. Sam. 29:4, 2. Sam. 19:23, 1. Kun. 5:18 ja 1. Kun. 11:14, 23, 25. Näissä teksteissä tekstin ןָָָׂ֗֗ט ָׂש on sotilaallinen tai poliittinen vastustaja tai vihollinen. Num. 22:22, 32 tekstissä sana on myös substantiivina, mutta tässä tekstissä sanalla viitataan enkeliin. Herran enkeli toimii tekstissä estäjänä Bileamin matkalle, joka on Herran tahtoa vastaan.

Erisnimenä sana ןָָָׂ֗֗ט ָׂש esiintyy Job. 1:6-12 & 2:1-7 ja Sak. 3:1-2. Jobin kirjassa Saatana tulee Jumalan eteen ja esittää Jumalalle vedon: Jobia tulee koetella ja katsoa, hylkääkö Job Jumalan. Jumala suostuu vetoon ja Saatana koettelee Jobia, kuitenkin Jumalan sallimissa rajoissa. Saatana esitetään Jumalan alaisuudessa olevana agenttina, asiamiehenä, joka tekee Jumalan antamia tehtäviä, mutta jolta löytyy omaakin päätäntävaltaa. Sakarjan kirjassa Saatana on syyttäjän tehtävässä taivaallisessa oikeudenkäynnissä ja syyttää Joosuaa. Tässä tekstissä Saatanan agentin rooliin annetaan myös syyttäjän tehtävä taivaassa. Saatana koettelee ihmisiä ja taivaassa syyttää heitä.

Ps. 109:6 ja 1. Aik. 21:1 tekstikohdat ovat rajatapauksia sanan ןָָָׂ֗֗ט ָׂש tutkimuksessa. Psalmin tekstissä sana kuvaa selkeästi syyttäjää ja syyttäjän tehtävää oikeudenkäynnissä. Missä oikeudenkäynti tapahtuu? Taivaallisessa oikeudenkäynnissä sana olisi Saatanan erisnimenä ja maallisessa sana olisi substantiivina kuvaamassa ihmistä. Itse päädyn vahvemmin substantiivin kannalle koko Psalmin 109 tekstin vuoksi, jossa viholliselle toivotut rangaistukset ovat maan päällistä elämää koskevia. 1. Aik. 21:1 on monen tutkijan mielestä ensimmäinen ja ainoa kerta, kun heprealaisessa Raamatussa esiintyy Saatanan aito erisnimi. Tähän on kuitenkin esitetty vastaväitteitä ja nähty sanan olevan substantiivina. Itse päädyn erisnimiseen Saatanaan. Tekstikohta on otettu 2. Sam. 24:1, mutta toimija on vaihdettu. Jumala vaihtuu 1. Aikakirjan tekstiin Saatanaksi.

Substantiivina sana ןָָָׂ֗֗ט ָׂש tarkoittaa ihmistä, joka on vastustaja tai poliittinen tai sotilaallinen vihollinen. Enkelistä substantiivina toimii käännös estäjä. Erisniminen Saatana ei heprealaisessa Raamatussa ole erityisesti paha, eikä varsinkaan Jumalan vihollinen. Hän on Jumalan palkollinen, joka suorittaa tehtäviä, jotka Jumala hänelle antaa. Saatana on taivaallinen agentti ja syyttäjä.

Avainsanat – Keywords

ָָָׂ֗֗ט ָׂש

ן , Saatana, heprealainen Raamattu, erisnimi, substantiivi, vastustaja, syyttäjä, sotilaallinen vihollinen, estäjä

3

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Philosophical faculty Osasto – School

School of Theology Tekijät – Author

Samu Turunen Työn nimi – Title

Satan – worst enemy of people or God’s secret agent?

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages

Biblical Studies Pro gradu -

tutkielma x 25.1.2018 83

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract

Satan is now days commonly seen as an evil creature and first an opponent of God and humans. This point of view is formed from New Testament, especially from the book of Revelation. Also, early Church-Fathers doctrines has shaped Satan evil. Satan has also seen as reason for all the bad in the world. Now I am going to examine is this truly the picture that Old Testament, Hebrew Bible has for Satan. What does the Hebrew Bible say about Satan?

My study handles a word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש which appears in the Hebrew Bible. This word has two meanings in the Hebrew Bible. First it is used as a common noun which indicate to a human or one time to an angel. Second, word is used as a proper name of Satan. First thing is to figure out the word meaning: is it noun or proper name. As a noun, I figure out the best translate to the word and what kind of meanings it has. As a proper name, I

will focus on Satan dialogue, duties and work in the text.

There are several studies about Satan but not many that would focus only Hebrew Bible and to the word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש. There is biographs and some studies (for example P. L. Day “ןָָָׂ֗֗ט ָׂש in the Hebrew Bible) that handles about ןָָָׂ֗֗ט ָׂש but these studies, doesn’t answer comprehensively all questions about the word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש.

Word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש is used as a common noun in 1. Sam. 28:19, 2. Sam. 19:23, 1: Kings. 5:18 and 1. Kings. 11:14, 23, 25. The word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש in these texts is military or political human adversary or enemy. In Num. 22:22, 32 word is also a noun, used about an angel, who come to stop Balaams journey.

The angel is also as an adversary, but I call the ןָָָׂ֗֗ט ָׂש of this text as an inhibitor.

The word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש is used also as a proper name in Job. 1:6-12 & 2:1-7 and Zak. 3:1-2. In the book of Job Satan come to join meeting of God and

“the sons of God”. He challenges God after God has told him about righteousness of Job. Satan suggest a test for Job and God accept the challenge. Satan tests Job but only the limits which God has set. Satan is a tester and heavenly agent, kind of deputy who works for God. Satan do what God tells him to do but Satan has some free will in his tests. In the book of Zacharia Satan is an accuser who accuses Joshua in the heavenly council. Satan is an agent and accuser in Hebrew Bible.

There is also two texts that are kind of borderline cases. Ps. 109:6 and 1. Chr. 21:1. In Psalm 109 verse 6 ָ֗ן ָָׂ֗ט ָׂש is an accuser in the court. Trial can be on the earth or in the heaven. If it is on the earth the accuser is human but if it is in the heaven the accuser is Satan. I will slightly end up to the terrestrial accuser which is human. In that way the word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש is a noun. The main argument for a noun is that the Psalm 109 speaks very terrestrial terms about the punishments for the Psalm writer enemy. However, arguments for the proper name and divine Satan are considerable so I won’t abandon it right away. 1. Chronicle 21:1, in my opinion, ןָָָָׂ֗֗֗ט ָׂש is a proper name. Also one significant thing is a clear connection between 1. Chr. 21 and 2. Sam. 24.

There is some different ways to use word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש in the Hebrew Bible. First it is a common noun that points at a human or an angel. When the word is noun, and used by a human, the best way to translate is adversary or (political or military) enemy or about an angel, inhibitor. Word ןָָָׂ֗֗ט ָׂש is also a proper name for divine person, Satan. This person is one of Gods paid, an agent who watch and tests humans and also is accuser in heavenly court.

Avainsanat – Keywords

ָָָׂ֗֗ט ָׂש

ן , Hebrew Bible, noun, proper name, Satan, adversary, accuser, inhibitor, military enemy

4

Sisällys

1. JOHDANTO ... 5

1.1TUTKIMUSKYSYMYS ... 9

1.2TUTKIMUSMETODIT ... 13

1.3TUTKIMUSHISTORIA ... 16

2. ן ָָׂ֗ט ָׂש-SANA SUBSTANTIIVINA HEPREALAISESSA RAAMATUSSA ... 21

2.11. JA 2.SAMUELIN KIRJA ... 22

2.21.KUNINKAIDEN KIRJA ... 25

2.3NUMERI ... 29

2.4JOHTOPÄÄTÖKSET ... 33

3. ן ָָׂ֗ט ָׂש -SANA ERISNIMENÄ HEPREALAISESSA RAAMATUSSA ... 34

3.1JOBIN KIRJA ... 35

3.2SAKARJAN KIRJA ... 48

3.3JOHTOPÄÄTÖKSET ... 54

4. KIISTELLYT TAPAUKSET – ן ָָׂ֗ט ָׂש-SANA SUBSTANTIIVINA VAI ERISNIMENÄ? ... 56

4.1PSALMIEN KIRJA ... 57

4.21.AIKAKIRJA ... 62

4.3JOHTOPÄÄTÖKSET ... 71

5. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 73

6. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 78

6.1LÄHTEET: ... 78

6.2SANAKIRJAT JA KIELIOPIT: ... 78

6.3KIRJALLISUUS: ... 79

5

1. Johdanto

”Ei ole hauska puhua Saatanasta, mutta opetus hänestä tuottaa meille turvallisuuden:

hän on näet vihollinen ja on erittäin tärkeä tuntea vihollinen oman turvallisuutemme tähden.”¹

”Saatana on ollut paras ystävä, joka kirkolla on koskaan ollut, koska hän on pitänyt sen toiminnassa kaikki nämä vuodet!”²

”Ruma ja luonnoton, nilkuttaa pudottuaan alas taivaasta, lepakon siivet selässä muistuttamassa menetetystä enkeliasemasta, käärmeen häntä, kahleet käsissä, liekeissä roihuava tukka tai parta julistamassa helvettituomiota.”³ Saatanan muotokuva on muuttuva ja ihmismielen kehittämä. Kuitenkin sellaisena, kuin Saatanan ulkonäkö kuvitellaan, Saatana nähdään ja mielletään: pelottavana, pahana ja langenneena. Aina ihmisiä pohdituttanutta teodikean ongelmaakin⁴ saadaan lievennettyä syyttämällä Saatanaa: Jumala voi edelleen olla sekä hyvä että kaikkivoipa, mutta Saatana riehuu ja aiheuttaa pahuutta maailmaan.

Saatana, Paholainen, Syyttäjä, Kiusaaja, Koettelija, Belsebul, Beliar, Masterna⁵… Saatanalla on monia eri nimiä ja nimityksiä. Suomalaisessa perinteessä on tullut tutuksi myös sana Perkele. Raamatussa mainittuja nimiä ovat Saatana, Paholainen, Belsebul ja Beliar. Samasta jumalallisesta hahmosta käytetään kuitenkin yleensä kolmea nimeä:

heprealaisperäinen Saatana, kreikkalaisperäinen Diabolos ja latinalaisperäinen Lusifer.

Hahmosta käytetään myös monia toiminnallisia nimiä, jotka kertovat Saatanan työstä ja toiminnasta, esimerkiksi edellä mainittu Syyttäjä. Tutkielmassani käytän nimitystä Saatana.

1 Johannes Krysostomosta mukaillen.

2 Anton LaVey, 1969, Saatanallinen Raamattu ”yhdeksän saatanallista julkilausumaa”.

3 Kuula 2010, 219.

4 Ongelma maailmassa olevan pahuuden ja Jumalan hyvyyden ja kaikkivaltiuden välillä. Jos Jumala on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä?

5 Konttinen 1996, 410. Vanhan ja Uuden testamentin välisenä aikana käytetty termi Saatanasta.

6

Saatana on mielenkiintoinen ja samalla hyvin ristiriitainenkin hahmo. Minulle on nykyaikana eri lähteistä, kuten maalauksista, elokuvista ja jopa eri uskonnollisista opetuksista noussut Saatanasta monesti kuva Jumalan vihollisena tai vastustajana ja eräänlaisena pahan ilmentymänä. Omalta osaltaan tällaiseen mielikuvaan on varmasti vaikuttanut myös sanan käyttö yleisenä voimasanana. Harvoin sanaa käytetään positiivisessa merkityksessä. Saatana saatetaan kuvata vaikkapa punaisena sarvipäänä, millaisena se sitten ilmestyy myös ihmisten mielikuviin, kun tämä nimi mainitaan.

Samoin on monesti eri tilanteissa Jumalan ja Saatanan välille kuvataan kamppailu, mikä nähdään hyvän ja pahan välisenä, dualistisena taisteluna. Apokalyptinen ajattelu ja Raamatun tekstien apokalyptiikka ovat vaikuttaneet tämän ajatuksen muodostumiseen.

Apokalyptista näkemystä ja eskatologista ulottuvuutta on lisännyt kolmen ensimmäisen vuosisadan⁶ teologien ajatukset Saatanan roolista. Omalta osaltaan kuvaa Saatanasta pahana ja vaarallisena vihollisena on lisännyt Ilmestyskirjan kuvaukset lopun aikojen taistelusta (Ilm. 20:10). Samoin esimerkiksi Augustinus ulkoisti maailmaan tulleen pahan Saatanan vastuulle paratiisikertomuksessa.⁷ Saatana olikin yleisesti ottaen pahuuden aiheuttaja valistukseen asti.⁸

Juutalaisuudessa kuva Saatanasta oli kuitenkin alkanut muuttua jo aiemmin, ajatus Saatanasta pahana on Vanhan ja Uuden testamentin väliseltä aikakaudelta⁹. Yhä enemmän oli alettu korostaa Saatanan pahuutta, kun aikaisemmin siitä ei ollut juurikaan puhuttu. Koska Israel joutui elämään vieraiden kansojen sorron alaisuudessa ja juutalaiset joutuivat näkemään kansansa kärsimystä, mielikuva Saatanasta muuttui yhä väkevämpään ja pahempaan suuntaan. Maailmasta oli tullut juutalaisessa ajattelussakin hetkellisesti Saatanan ”temmellyskenttä”, jossa hyvän ja pahan välinen kamppailu oli voimissaan.¹⁰

6 Kuula 2010, 44.

7 McGrath 2011, 317.

8 Lehtinen 2004, 10.

9 Dahood 1970, 102.

10 Konttinen 1996, 410.

7

Varhaisten kirkkoisien vaikutus Saatanan hahmon määrittämiseen on ollut suuri.

Antiokian piispa Ignatios väitti Saatanan aiheuttavan heresiat¹¹ kirkon piiriin. Samoin kirkkoisät määrittelivät Saatanan alkuperää: Papias ajatteli Saatanan olevan ”langennut enkeli”¹², jonka tehtävänä oli ollut maiden ja kansojen hallitseminen, mutta joka halusi enemmän. Tatianus laajensi ajatusta Saatanan esikoisuudella: Saatana olisi ollut enkeleistä ensimmäinen, mitä muut seurasivat. Vielä kirkkoisä Ireneus määritti lankeamisen ajankohdankin, sillä hänen mukaansa Saatana lankesi luomisen jälkeen ja muut langenneet enkelit Nooan aikana.¹³

Raamattu ei kerro suoraan, mistä Saatana olisi saanut alkunsa tai tullut maailmaan. Koska Raamatun mukaan Jumala on kuitenkin luonut kaiken olemassa olevan, on Saatanankin oltava Jumalan työstä lähtöisin. Saatanan ensiesiintyminen Raamatussakin on kyseenalainen: monesti Saatanan katsotaan luikertelevan käärmeen hahmossa paratiisissa (1. Moos. 3)¹⁴, mutta koko kertomuksessa ei mainita Saatanaa nimeltä. Ensimmäisen kerran Raamatussa heprean saatana-sana esiintyy 4. Mooseksen kirjassa.

Kirkkoisien ajatus Saatanasta langenneena enkelinä pysyi vahvana kristittyjen keskuudessa. Vanhan testamentin pohjalta kehitetystä käsityksestä enkeleistä löydettiin hyvin tätä ajatusta tukevia teemoja. Serafit ja Kerubit nousivat erityisesti mielenkiinnon kohteeksi, sillä Saatanan katsottiin olevan jompikumpi, todennäköisesti Kerubi Hesekielin kirjan luvun 28 mukaan. Tämän lankeemuskäsityksen mukaan Saatana heitettiin alas taivaasta lankeemuksensa jälkeen.¹⁵ Tätä tuki, enkelioppia jatkaen, myös muun muassa 2. Pietarin kirjeen kohta (2. Piet. 2:4), missä todetaan joidenkin enkelien tehneen syntiä ja Jumalan syösseen heidät ”kahleissa maan pimentoon”¹⁶. Samoin esimerkiksi Jeesus sanoo nähneensä ”Saatanan lankeavan taivaasta kuin salama” (Luuk.

10:18).

11 Harhaopit. Kirkko taisteli monia oppeja vastaan, mitkä poikkesivat katolisen kirkon opeista. Nämä opit julistettiin harhaopeiksi, esimerkiksi donatolaisuus.

12 Tämä ajatus nousee jo Henokin kirjoista.

13 Liimatainen 1995, 67.

14 Näin esimerkiksi Lehtinen (2004, 20).

15 Kuula 2010, 32.

16 KR 92. Käytän Kirkkoraamatun vuoden 1992 käännöstä, ellei toisin mainita; hepreankielisten tutkimustekstien jälkeen tulevat suomennokset ovat omiani.

8

Saatana liitetään usein myös helvettiin. Oman värinsä Saatanasta ”helvetin herrana” on antanut keskiajan teologien ja taiteilijoiden innokkuus helvettiin ja sen tutkimukseen.

Kuuluisa helvetin kuvaus on Danten ensimmäinen kirja Jumalallisessa näytelmässä. Siinä Saatanan asuinpaikkana kuvataan helvetti. Saatana hallitsee helvetin, kadotuksen valtakuntaa, Kristuksen vallitessa taivasten valtakuntaa.¹⁷ Samoin esimerkiksi Jeesuksen vertauksessa viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46) mainitaan, että kadotukseen joutuvat menevät paikkaan, joka on varattu ”Saatanalle ja hänen enkeleillensä”.

Kasteeseen on kristillisessä kirkossa pitkään liittynyt Paholaisen, Saatanan hylkääminen.

Tämä käytäntö on vieläkin joissakin kirkkokunnissa käytössä. Kastekaavassa kastettava, tai lapsikasteen ollessa kyseessä lapsen kummit, ovat sanoutuneet irti Saatanasta, hylänneet hänet ja kaikki hänen tekonsa. Tämä on ollut omiaan lisäämään kirkon piirissä kuvaa Saatanasta Jumalan ja hänen seuraajiensa vastustajana. Tähän viittaa myös luvun aloittanut lainaus: Saatanan on ajateltu olevan ihmistenkin, ”Jumalan omien”, vihollinen.

Uudessa testamentissa Saatanaa kuvataan ihmisen kannalta vaarallisen itsenäiseksi suhteessa Jumalaan. Näin esimerkiksi 1. Piet. 5:8: ”Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi syödä.”¹⁸ Heprealaisessa Raamatussa (Vanha testamentti) ei ole kovinkaan montaa tekstikohtaa Saatanasta. Lehtisen mukaan heprealaisen Raamatun maininnat Saatanasta kuvaavat sitä, että Saatana toimii täysin Jumalan antamissa rajoissa, toisin kuin Uudessa testamentissa.¹⁹ Tämä toteutuu kyllä tietyissä teksteissä, mutta tämän tutkielman tutkimustekstit osoittavat Saatanan itsenäistäkin toimintaa heprealaisessa Raamatussa.

Jos puheenvuoron antaa Saatanalle itselleen, mitä hän sanoo itsestään? Saatanasta puhuu Jeesus, esimerkiksi Luuk. 10:18 ja yleensä Saatanasta puhuukin joku muu kuin hän itse, esimerkiksi vain ulkopuolisen kertojan silmin. Luukkaan evankeliumissa 4:6 Saatana päästetään ääneen ja hän kertoo, että koko tämä maailma ja kaikki sen loisto on hänen vallassaan ja hän voi antaa sen kenelle tahtoo. Tämä on harvoja puheenvuoroja, joka Saatanalle annetaan ja jossa hän puhuu itsestään ja tehtävästään.

17 McGrath 2011, 643-645.

18 Lehtinen 2004, 18.

19 Lehtinen 2004, 18.

9

Kiinnostuin aiheena Saatanasta jo kandidaatintutkielman kohdalla, missä tutkin Uuden testamentin synoptisissa evankeliumeissa olevaa autiomaakertomusta (Matt. 4:1-11, Mark. 1:12-13, Luuk. 4:1-13). Siinä Saatana koettelee Jeesusta. Saatana kuvataan ennen kaikkea koettelijana, jonka tehtävänä oli järjestää koetukset ja sen jälkeen lähteä pois.

Tämän tapahtuman tutkiminen avasi uusia näkökulmia tästä hahmosta ja niinpä halusin jatkaa tutkimusta edelleen. Mielenkiintoni syttyi heprealaiseen Raamattuun, aikaan ennen Uuden testamentin tekstejä.

1.1 Tutkimuskysymys

Edellä olen käsitellyt nykyistä kuvaa Saatanasta, joka tuntuu olevan vahvasti muodostettu heprealaisen Raamatun, eli Vanhan testamentin, jälkeen syntyneiden tekstien pohjalta.

Käsityksen juuret ovat heprealaisessa Raamatussa, mutta ne ovat hämärtyneet ja jääneet taka-alalle niin kirkon kuin muidenkin tahojen muodostettua voimakasta kuvaa Saatanasta. Siksi onkin syytä selvittää, millainen kuva Saatanasta annetaan ennen Uuden testamentin tekstejä ja kirkkoisien ajatuksia. Tutkimuskohteena olevat heprealaisen Raamatun tekstit saattavatkin yllättää sillä kuvalla, jonka ne antavat Saatanasta.

Tutkielmassani selvitän, millaisessa merkityksessä ja tarkoituksessa heprean kielen sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש (satan) käytetään heprealaisessa Raamatussa, miten se tulisi ymmärtää ja millainen tehtävä sillä on tekstissä. Olen tutkielmassani jakanut tekstimateriaalini sanan käyttötarkoituksen mukaan, sillä sana esiintyy heprealaisessa Raamatussa kahdessa eri tarkoituksessa. Sanan toisena tarkoituksena on sen käyttö pienellä alkukirjaimella kirjoitettavana substantiivina, jolloin se ei ole erisnimenä. Tällöin sanan tarkoituksena on kuvata ihmisen tai muun henkilöhahmon toimintaa ja tehtävää. Käytän termiä substantiivi tässä merkityksessä tutkielmassani. Toinen tarkoitus sanalle on sen käyttö erisnimenä, jolloin se kuvaa jumalalliseen ulottuvuuteen kuuluvaa erisnimistä Saatana-hahmoa. Kun ן ָָׂ֗ט ָׂש tarkoittaa erisnimeä, käännän sen isolla alkukirjaimella Saatana ja puhun erisnimestä hahmolle.

10

Sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttö teksteissä on hyvin vaihtelevaa ja sanan käännös saattaa vaihdella tekstin mukaan silloin, kun se on substantiivina. Pappinen huomauttaa väitöskirjassaan, että ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa käytetään vahvasti myös retorisena keinona heprealaisenkin Raamatun tekstissä.²⁰ Onko sanan käytöllä haluttu tuottaa lukijalle tietynlaisia mielikuvia tai onko kirjoittajalla ollut joku muu tarkoitus käyttäessään sanaa? Sanan käyttö substantiivina ja oikean merkityksen löytäminen sille on ensimmäinen osa tutkielmaani.

Erisnimisen Saatana-hahmon²¹ määrittämisessä tulen keskittymään teksteihin ja niiden antamaan kuvaan Saatanasta. Tekstien kertomus on näin ollen merkittävä. Kertomuksen etenemisen, hahmojen vuorosanojen, hahmojen keskinäisten suhteiden ja näiden hahmojen toiminnan tutkiminen avaavat Saatanan tehtävän ja tarkoituksen tekstissä.

Erisnimisen Saatanan tutkimus on toinen tutkielmani osa ן ָָׂ֗ט ָׂש -sanan tarkoituksen selvittämiseksi heprealaisessa Raamatussa.

Kun käytän tutkielmassani nimitystä Saatana sanasta ן ָָׂ֗ט ָׂש sen ollessa erisnimenä, tarkoitan Saatanaa hahmona, jonka tehtävää ja olemusta olen tutkielmassani selvittämässä. Tällöin en annan Saatanalle mitään valmiita merkityksiä. Nimen Saatana käyttäminen on kuitenkin osaltaan ongelmallista, sillä suomenkielisenä sanana sillä on tietty merkitys ja käännettyyn nimeen Saatana liitetään tiettyjä odotuksia ja mielikuvia, joita olen johdantoluvun alussa esitellyt. Pyrin tutkielmassani mahdollisimman selkeästi osoittamaan, ovatko nämä mielikuvat oikeutettuja vai eivät ja millainen tämä Saatana oikeasti on heprealaisessa Raamatussa. Tutkielmassani käytän nimeä Saatana mielikuvavapaana nimenä ilman valmiita merkityksiä, vaikka tiedostankin, että tämän käännöksen käyttämisestä herää tiettyjä mielikuvia.

20 Pappinen 2017, 15.

21 Clines (2011, 122) nimeää erisnimisen Saatanan ”yliluonnolliseksi vastustajaksi”. Tällä hän erottaa sen ihmistä merkitsevästä vastustajasta. Tällöin se ei tosin eroaisi Num. 22:22, 32 esiintyvästä enkelistä – eikö enkelikin ole yliluonnollinen?

11

Sana ן ָָׂ֗ט ָׂש käännetään usein syyttäjä, vastustaja²² tai panettelija.²³ Näin esimerkiksi silloin, kun sana on substantiivina viittaamassa ihmisen tai enkelin toimintaan ja tehtävään.

Hamilton jakaa sanan käytön otsikoihin ”maanpäälliset saatanat” ja ”taivaalliset saatanat”.²⁴ Itse en tätä jakoa käytä, sillä olen nähnyt paremmaksi jakaa sanan esiintymisen joko substantiivin tai erisnimen merkityksessä. Viimeiseen tutkimuslukuun olen ottanut tekstit (Ps. 109:6 ja 1. Aik. 21:1), joissa tämä jako on epäselvä: sana voi olla joko substantiivina tai erisnimenä.

Useasti sanalle on annettu huonojakin käännösratkaisuja, kuten esimerkiksi Saarisalon

”Raamatun sanakirjassa” sana käännetään suoraan merkitsemään vastustajan lisäksi vihollista.²⁵ Erityisesti silloin, kun puhutaan erisnimestä, vihollinen on huono käännös.

Substantiivinakin se vaatii mielestäni tarkennusta: mikä vihollinen? Jos erisnimistä Saatanaa kutsutaan viholliseksi, siinä annetaan sanalle ja samalla tälle taivaalliselle hahmolle valmiiksi väritetty tarkoitus ja viholliseksi kutsujan näkökulma näkyy liikaa.

Tällöin tekstin ei annettaisi kertoa sopivaa nimitystä.

Tutkielmassa tulen käyttämään lähdemateriaalina heprealaista Raamattua, Biblia Hebraica Stuttgartensiaa. Tutkielmassani puhun heprealaisesta Raamatusta. Tutkittavan materiaalin olen rajannut heprealaiseen Raamattuun, koska tällöin tutkimuksen tuloksissa saadaan näky mahdollisimman varhaisten kirjoitettujen tekstien mukaiseen kuvaan ן ָָׂ֗ט ָׂש- sanasta ja Saatanasta. Myös tutkimuksen ihannepituus vaikutti tekstimateriaalin rajaamiseen.

Sana ן ָָׂ֗ט ָׂש esiintyy heprealaisessa Raamatussa 27 kertaa.²⁶ Erisniminen, isolla alkukirjaimella kirjotettava Saatana esiintyy 18 kertaa ja ihmistä kuvaavana tai muuta

22 Vanhassa testamentissa vastustaja on kuka tai mikä vain, joka asettuu Jumalan tahdon tielle tai asettuu vastustamaan kollektiivisesti tai yksilöllisesti Jumalan kansaa tai Jumalan valitsemia ihmisiä (Efird 1985, 14).

23 Hamilton (1992, 985) huomauttaa, etteivät sanat syyttää ja panetella ole synonyymeja, vaikka siltä vaikuttaisikin. Syyttää merkitsee hänen mukaansa virheiden löytämistä ja valheellisten tai tosien syytösten antamista toista vastaan. Panettelu taas on aina valheellista ja sillä pyritään vahingoittamaan toisen henkilön mainetta.

24 Hamilton 1992, 986.

25 Saarisalo 1985, 958.

26 Liimatainen (1995, 36) väittää sanan esiintyvän heprealaisessa Raamatussa 25 kertaa. Oman tutkimuksen tuloksen lisäksi tämän väitteen virheellisyyden tukena on esimerkiksi Liljeqvist (1991, 453).

12

jumalallista olentoa, kuin Saatanaa tarkoittavana substantiivina, 9 kertaa. Huomattavasti useammin sanaa siis käytetään Saatanasta omana persoonallisena hahmonaan. Tällöin Saatanalla on tietty rooli, jossa hän toimii. Kun puhutaan tämän roolin haltijan toiminnasta, sanan käytöllä on selkeä motiivi ja tehtävä tekstissä ja sitä on näin ollen ollut loogista käyttää.

Varhaisisraelilaisissa teksteissä ennen eksiiliä, eli Jes. 1-39, Hesekiel, Hoosea ja Aamos, ei mainita sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש kertaakaan missään muodossa.²⁷ Sana esiintyy teksteissä, jotka yleisesti sijoitetaan 600-500 -luvuille eKr.²⁸ Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että entisajan israelilaiset eivät tunteneet persoonallista, yliluonnollista hahmoa, joka voisi vastustaa Jumalaa.²⁹

Tutkielman disposition olen muodostanut tekstien ympärille. Olen jakanut sanan ן ָׂט ָׂש tutkimuksen kolmeen osaan, lukuihin 2-4. Toisessa luvussa keskityn Raamatun kohtiin, joissa sanan tehtävänä ei ole kuvata Saatana-hahmoa, vaan jonkun toisen toimijan tekemistä ja tehtävää tekstissä, toisin sanoen saatanaa substantiivina, pienellä kirjoitettuna. Kieliopillisella määrittelyllä on tässä luvussa tehtävänsä, sillä tietyt prepositiot osoittavat sanalle oikeanlaisen käännöksen. Tekstit ovat Num. 22:22, Num.

22:32, 1. Sam. 29:4, 2. Sam. 19:23, 1. Kun.5:18 ja 1. Kun 11:14, 23, 25.

Kolmannessa luvussa on Raamatun kohdat, joissa erisnimen Saatana omaava hahmo toimii. Nämä ovat Job. 1:6-2:10 ja Sak. 3:1-2. Kolmannessa luvussa käsittelen siis heprean sanaa, jota käytetään tekstissä erisnimenä, tarkoittamassa persoonallista Saatanaa. Keskityn teksteihin ja niiden kertomaan Saatanasta, tämän toiminnasta, tehtävästä ja puheenvuoroista. Merkittävää on myös muiden kertomuksen hahmojen suhtautuminen Saatanaan.

Neljännessä luvussa tutkin kahta rajatapauksena olevaa tekstikohtaa Ps. 109:6 ja 1. Aik.

21:1. Näiden tekstien kohdalla on epäselvää, käytetäänkö ן ָׂט ָׂש-sanaa ihmistä merkitsevänä substantiivina vai erisnimenä Saatanalle. Tekstien tulkinta riippuu vahvasti siitä,

27 Liimatainen 1995, 37.

28 Breytenbach & Day 1999, 730.

29 Konttinen 1996, 409.

13

kummassa tarkoituksessa sana on tekstissä. Tässä luvussa pyrin osoittamaan eri näkökulmia kummankin tarkoituksen osalta ja tekemään oman johtopäätökseni, missä tarkoituksessa sana on tekstissä.

Viidennessä luvussa kokoan tutkimustulokset. Tässä luvussa katson mitä olen saanut selville sanan käytöstä luvuissa 2-4 ja kokoan näistä oman näkemykseni sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käytöstä heprealaisessa Raamatussa.

1.2 Tutkimusmetodit

Raamatun tutkimus ja selittäminen on tullut tarpeeseen ja eri raamatuntutkimuksen metodit ovat syntyneet uusien kysymysten kautta. Tietyn metodin käytöllä ei saa vastausta kaikkiin mahdollisiin tekstistä syntyviin kysymyksiin. Kirkkoisien suosima allegorisointi³⁰ sai väistyä humanismin, reformaation ja valistuksen ajalla tulleen historiallisen kysymyksenasettelun tieltä. Eksegetiikassa metodit vastaavat siihen, mitä niiltä kysytään.³¹ Näin ollen tutkimuksessani käytän useampaa metodia.

Pyrin tekemään selkeän jaon siinä, milloin heprealaisessa Raamatussa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa käytetään substantiivina ja milloin erisnimenä. Näin pystyn osoittamaan myös tekstin kirjoittajan tarkoitusperää sanan käytölle. Tekstin kirjoittaja on esimerkiksi saattanut haluta käyttää erisnimistä Saatanaa tietystä syystä tekstissä ja tämän syyn selvittäminen on yksi osa tutkielmaani. Kirjoittajan syyt käyttää erisnimistä Saatanaa tekstissä selviävät Saatanan toimintaa ja tehtävää tutkimalla. Selkeä tapaus, jossa Saatana on haluttu tietystä syystä tekstiin, on esimerkiksi 1. Aik. 21:1 teksti, joka on otettu 2. Sam. 24:1 tekstistä, mutta siinä on Jumalan tilalle vaihdettu toimijaksi Saatana.

Niin sanottuihin historiallisiin metodeihin kuuluvat esimerkiksi kirjallisuuskritiikki ja redaktiokritiikki, joita käytän tutkielmassani. Historiallisilla työvälineillä tutkitaan tekstin historiallisia ja kirjallisia taustoja ja juuria sekä tekstin etenemistä halki ajan. Kirjallisissa

30 Kirkkoisät pyrkivät etsimään vertauskuvallista, syvällisempää merkitystä tekstille sen takaa tai rivien välistä (Kiilunen 1997, 18).

31 Kiilunen 1997, 26.

14

metodeissa, kuten narratiivisessa metodissa, tutkitaan tekstiä itsessään ja eri tekstin elementtien suhteita sekä tekstin ja lukijan välistä vuorovaikutusta.³²

Kirjallisuuskritiikin tavoitteena on selvittää, onko teksti yhtenäinen tai epäyhtenäinen, aito vai epäaito. Tekstin epäyhtenäisyyttä selvitettäessä etsitään ristiriitoja, toistoa, myöhempää näkökulmaa tai esimerkiksi persoonan vaihtuvuutta.³³ Samoin siinä pyritään selvittämään tekstin kirjoittaja, kenelle tämä kirjoittaa ja minkälaisessa tilanteessa.

Tällöin voidaan ajatella, että tekstin kirjoittajan elinolosuhteet ja historiallinen konteksti ovat vaikuttaneet tekstiin ja sanavalintoihin.

Redaktiokriittinen työvaihe edellyttää kirjallisuuskriittistä työvaihetta ensin.

Redaktiokritiikissä teksti tavallaan ommellaan yhteen, kun kirjallisuuskritiikissä se on hajotettu. Vanhan testamentin tutkimuksessa käytettynä erityisesti teksteistä löytyvät saumakohdat ovat redaktiokriittisessä tutkimuksessa tärkeitä.³⁴ Omassa tutkielmassani esimerkiksi 1. Aikakirjan ja 2. Samuelin kirjan kohdat ovat muuten lähes yhtenevät, mutta suurimpana erona on tekstin toimijan vaihtuminen. Samoin Jobin kirjan ensimmäisen ja toisen luvun ja loppukirjan välillä näyttää olevan epäyhtenevyyttä, alku toimii ikään kuin johdattajana lopun kertomuksen tapahtumiin.

Kun tutkin sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttöä erisnimenä, hyödynnän redaktiokriittistä metodia selvittääkseni tekstin kirjoittajan tai redaktorin tarkoitusta Saatanan käytölle. Tutkin, onko Saatana tekstissä tiettynä tekstiin välttämättömänä kuuluvana hahmonaan vai toimisiko teksti ilman Saatanaa. Voisiko jokin toinen hahmo hoitaa Saatanan tehtävän?

Jos näin on, on Saatanan käytölle ollut todennäköisesti jokin syy ja sillä on haluttu vaikuttaa lukijaan. Voidaan siis olettaa, että myös heprealaisen Raamatun osalta tekstin kirjoittaja on saattanut käyttää Saatanaa retorisena keinona. Se, miten sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käytön on tarkoitus vaikuttaa lukijaan ja lukijan tulkintaan, onkin osa tutkimustani. Toisaalta tämä sama koskee sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttöä myös substantiivina.

32 McKenzie & Haynes 1999, 6.

33 Riekkinen & Veijola 1983, 80, 88-104.

34 Riekkinen & Veijola 1983, 220.

15

Lähtökohtana on se, että redaktorilla on saattanut olla syy ottaa tekstiinsä sellaisia tekstikohtia tai hahmoja, jotka palvelevat tämän redaktorin päämäärää. Tällöin epäyhtenevyydet tekstissä osoittavat tekstin kirjoittajan ajatusta tai painotusta. Tekstin kirjoittajan tulisi olla objektiivinen kaikin puolin, mutta Boothin mukaan kukaan ei pysty täyteen objektiivisuuteen.³⁵ Tämä koskee myös heprealaisen Raamatun kirjojen kirjoittajia. Tekstejä on kopioitu ja ympäristö muuttunut, mikä voi heijastua tekstiin.

Käytän tutkielmassani yhtenä metodina narratiivista kritiikkiä. Sana narratiivi tarkoittaa kertomusta. Narratiivista kritiikkiä käytetään jo olemassa olevan, viimeisen muodon saaneen kertomuksen tutkimisessa.³⁶ Narratiivinen tutkimusmetodi keskittyykin siis kertomukseen, sen rakenteeseen ja hahmoihin. Erityisesti kysymykset koskien juonta ja hahmoja ovat peruspilareita narratiivisessa tutkimuksessa. Osa strukturalisteista nostaa hahmot olennaisimmaksi osaksi juonen kannalta.³⁷ Kertomuksen hahmot ja niiden toiminta paljastavat juonen ja sen käänteet. Hahmoilla saadaan kertomuksen juoni esiin ja löydetään kirjoittajan tarkoitus tekstissä.

Heprealaisessa Raamatussa sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש käytetään substantiivina, jolloin sana on nimeä antavana, kuvaavana terminä. Substantiivina sana ן ָָׂ֗ט ָׂש antaa merkityksen viittaamalleen kohteelle nimeämällä tämän. Tutkin sanaa siinä kontekstissa, jossa se on tekstissä ja selvitän parhaan mahdollisen käännösvaihtoehdon sanalle silloin, kun sitä käytetään tekstissä substantiivina. Näissä teksteissä sanan tehtävä selviää käännöksen kautta. Mikä on sanan merkitys tekstissä ja millaisen tehtäövän ja mielikuvan se luo viittaamaansa asiaan tai henkilöön?

Sana ן ָָׂ֗ט ָׂש on erisnimenä merkitsemässä persoonallista, taivaalliseen ulottuvuuteen sijoitettavaa Saatana-hahmoa, joka toimii tekstissä. Kun todetaan sanan olevan erisnimisessä tarkoituksessa, keskityn Saatanan tehtävään ja rooliin tekstissä ja siinä ympäristössä, jossa Saatana on. Tällöin narratiivisen metodin mukaisesti selvitän Saatanan hahmoa tämän mahdollisten keskustelujen, tekojen ja toiminnan kautta. Muiden

35 Booth 1961, 68.

36 Gunn 1999, 201.

37 Gunn 1999, 213.

16

tekstissä olevien hahmojen suhtautuminen ja käyttäytyminen Saatanaa kohtaan on samoin tärkeä osa hahmoa tutkittaessa.

Raamatun tekstissä on monesti ulkopuolinen kertoja. Tällainen kertoja voi olla tekstin kirjoittaja tai joku muu. Narratiivisen metodin kannalta myös tämä kertoja on merkityksellinen. Esimerkkinä tästä voidaan pitää Jobin kirjaa ja etenkin sen alkua. Siinä toimii tällainen ulkopuolinen kertoja. Tekstissä on viestin lähettäjä eli kertoja, viesti eli teksti itsessään, sekä viestin vastaanottaja eli lukija.

Kertoja on varsin vahva auktoriteetti heprealaisessa Raamatussakin. Hän esittää muun muassa Job. 1:22, että Job ei kapinoi Jumalaa vastaan eikä syytä tätä kaikista koettelemuksista huolimatta. Booth kysyykin, että mistä tämä tiedetään? Eikö vain Jumala voi tietää kapinoiko Job häntä vastaan vai ei? Hän jatkaa, että ulkopuolinen kertoja sanoo asian olevan näin ja lukijan tulee hyväksyä tämä käsitys. Tällainen niin sanottu ”keinotekoinen auktoriteetti” on tunnettu narratiivisessa tekstissä kautta aikain (mm. myös Aristoteles ja Homeros).³⁸ Monesti kertoja tuo arvokasta tietoa kertomuksen ja hahmon tutkimuksen kannalta.

Selvitän tutkimuksessani sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש tarkoitusta eri metodien avulla ja ennen kaikkea tiettyjen kysymysten kautta. Tekstille esitetyt kysymykset avaavat sanan tarkoituksen ja saan tarkan vastauksen tutkimuskysymykseeni. Näitä kysymyksiä ovat: 1) Onko sana substantiivi vai erisnimi? 2) Mikä on sanan tarkoitus, esimerkiksi sopiva käännös tekstissä ja sen kontekstissa? Millaisen merkityksen se tuo viittaamalleen kohteelle ja tekstiin itsessään? 3) Miten tekstin ןָָָׂ֗֗ט ָׂש toimii tekstissä ja miksi hän toimii kyseisellä tavalla? 4) Miten tekstin muut hahmot suhtautuvat saatanaan/Saatanaan? 5) Mitä tekstin kirjoittaja on halunnut sanan käytöllä viestiä?

1.3 Tutkimushistoria

38 Booth 1961, 4.

17

Saatana on kiinnostanut tutkijoita aina. Tutkimus Saatanasta on mennyt suunnasta toiseen koko kristinuskon historian ajan. Itsenäisiä tutkimuksia Saatanasta on jonkin verran, mutta suurin osa Saatana-tutkimuksesta tuntuu keskittyvän kommentaarien yhteyteen.

Heprealaisen Raamatun tai Septuagintan eri kirjojen kommentaareissa tutkitaan tekstejä, joissa Saatana mainitaan, mutta ne antavat aina vain sen kirjan ja tutkijan näkökulman kyseisen tekstin kontekstissa.

Samoin lähes kaikissa artikkeleissa ja tutkimuksissa keskitytään erisnimiseen Saatanaan eikä heprealaisen Raamatun ן ָָׂ֗ט ָׂש - sanaan. Yhtenäisiä esityksiä ןָָָׂ֗֗ט ָׂש -sanasta ei ole tehty montakaan. Biografiota on muutama, mutta ne keskittyvät laajasti myös Uuden testamentin kuvaan sekä historialliseen näkemykseen Saatanasta ja monesti näitä on sotkettu keskenään. Heprealaisen Raamatun näkemys jää varsin vajaaksi ja monesti kirjoittajan oma näkemys näkyy varsin tuntuvasti. Muutamia aiempia tutkimuksia voin kuitenkin nostaa esiin.

P. L. Day³⁹ on kaikesta aiemmasta Saatanan ja ennen kaikkea ןָָָׂ֗֗ט ָׂש-sanan tutkimuksesta selvästi lähimpänä omaani. Hän huomauttaa, että hänen tutkimuksensa on oikeastaan vasta toinen heprealaisen Raamatun ן ָָׂ֗ט ָׂש -sanasta tehty tutkimus.⁴⁰ Day tuo tutkimuksessaan esiin sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttöä ja tarkoitusta heprealaisessa Raamatussa. Hänen tutkimuksensa on kattava esitys sanan juurista ja käytöstä. Samalla hän luo varsin suuren katsauksen ja tutkii tekstejä ja kirjoja, missä sana esiintyy. Joskus tuntuu, että hän keskittyy jopa enemmän kaikkeen muuhun kuin itse sanan määrittämiseen.

Erona omaan tutkimukseeni on lähinnä sanan käyttö substantiivina, ei-taivaallisessa kontekstissa, jota edustavia tekstikohtia hän ei käsittele kuin lyhyesti (1. ja 2. Sam., 1.

Kun.). Itse esimerkiksi olen käynyt läpi sanan muotoa ja pohdin erilaisia käännösratkaisuja, joita Day ei tee. Samoin Dayn teoksen jälkeen on tullut paljon näkemyksiä sanaa koskeviin teksteihin ja uusiakin tutkimuksia Saatanasta, joita pystyn hyödyntämään tutkimuksessani. Monesti tuntuu myös, että Day on keskittynyt paljolti muuhunkin kuin sanan tai hahmon tutkimukseen ja harhautuu välillä polulta.

39 Day 1988.

40 Ensimmäinen on R. Klugerin 1948 julkaisema ”Die Gestalt des Satans im Alten Testament”. Day 1988, 3.

18

Dayn lähtökohdat tutkimukseen ovat kuitenkin samat kuin itselläni. Day toteaa johdannossaan: ”Tutkimus ei yritä identifioida Saatanan alkuperää, vaan meidän tulee luopua kaikista mielikuvista ja käsityksistä Saatanasta, jos haluamme selvittää sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש tehtävää jokaisessa tutkittavassa tekstissä.”⁴¹ Tämä on omakin lähtökohtani: sanan tutkiminen ilman ennakko-oletuksia. Itse otan kuitenkin laajemman näkökulman sanaan ja tutkin yhtä lailla tarkasti kaikki tekstit, joissa ן ָָׂ֗ט ָׂש esiintyy.

Kellyn⁴² teos on yleisesitys Saatanan hahmosta, historiasta ja raamatullisista juurista.

Tosin heprealaisen Raamatun (Kellyllä Vanhan testamentin) osuus on todella kapea ja sanan sekä tekstien tutkinta on varsin vähäistä. Kaikkia tekstejä ei ole edes käsitelty ja esimerkiksi Jobin kirjan kohdalla Kelly ei edes esittele tekstiä kokonaan, vaan ainoastaan toteaa lukijan kyllä tietävän, miten kertomus menee.⁴³ Tutkimuskysymykseni kannalta Kellyn teos ei tarjoa paljoakaan tietoa.

Efird⁴⁴ ja Conrad⁴⁵ ottavat Saatanaa koskevissa artikkeleissaan esiin heprealaisen Raamatun (he nimittävät Vanhaksi testamentiksi) osalta ainoastaan Saatanan erisnimenä.

He käsittelevät vain Jobin, Sakarjan ja 1. Aikakirjan kohdat. Molemmat käyvät varsin niukasti läpi sanan etymologiaa ja muita käännösvaihtoehtoja. Kuitenkin he ottavat huomioon hieman sanan vastustaja (adversary) yhtenä käännösvaihtoehtona. He käsittelevät kuitenkin varsin pintapuolisesti sanaa ja lähinnä mainitsevat, että on olemassa tekstejä, joissa sana ei esiinny erisnimenä.

Breytenbach ja Day⁴⁶ sekä Gaster⁴⁷ käsittelevät artikkeleissaan tarkasti sanan etymologiaa ja termin merkitystä, sekä sen muodostumista heprean ja kreikan kielessä.

He ovat muodostaneet varsin kattavan kuvauksen Saatanasta, mutta eivät käsittele heprealaisesta Raamatusta muita, kuin Numerin (Breytenbach ja Day), Jobin, Sakarjan ja

41 Day 1988, 15.

42 Kelly 2006.

43 Kelly 2006, 21.

44 Efird 1985, 908-909.

45 Conrad 2009, 112-114, 116.

46 Breytenbach & Day 1999, 726-732.

47 Gaster 1986, 224-228.

19

1. Aikakirjan Saatanaa. Breytenbach ja Dayn artikkeli käsittelee varsin yksityiskohtaisesti Saatanan tehtävää näissä teksteissä ja sanan merkitystä ”taivaallisena saatanana”. Gaster tyytyy vain Jobin, Sakarjan ja 1. Aikakirjan teksteihin, joissa hänen päätavoitteensa vaikuttaa olevan sen vakuuttaminen, ettei yhdessäkään tekstissä sana ן ָׂט ָׂש ole erisnimenä.

Tässä hän poikkeaa varsin suuresti monista tutkijoista erityisesti Aikakirjan tekstin kohdalla. Gasterin artikkelin ydin tuntuukin olevan sen todistaminen, ettei ן ָָׂ֗ט ָׂש ole erisnimenä missään kohdin heprealaista Raamattua. Tässä hän onnistuu kuitenkin mielestäni hyvin heikosti ja hänen antinsa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanasta on muutenkin varsin kapea.

Hamilton⁴⁸ eroaa muista neljästä artikkelista siinä, että hän käsittelee kaikkia tekstejä heprealaisessa Raamatussa (Hamiltonilla Vanha testamentti), joissa esiintyy sana ן ָָׂ֗ט ָׂש.

Hän tutkii sanan muodostumista ja erilaisia käännösvaihtoehtoja, minkä jälkeen hän käsittelee oman nimityksensä mukaisesti ”maanpäällisiä saatanoita” ja ”taivaallisia saatanoita”. Tässä mielessä hän on lähempänä oman tutkimukseni tutkimuskysymystä kuin neljä muta kommentaarien artikkelia, koska hän ottaa huomioon kaikki tekstikohdat, joissa sana esiintyy. Käsittely on kuitenkin varsin pintapuolista, eikä hän vastaa kaikkiin kysymyksiin ja variaatioihin sanan osalta. Samoin tulen tutkielmassani käsittelemään joitakin Hamiltonin näkemyksiä, joista olen tutkimuksen perusteella eri mieltä ja joihin kaivataan tarkennusta ja laajempaa näkökulmaa.

Tietosanakirja-artikkelit, jotka olen tutkimukseen ottanut, käsittelevät ן ָָׂ֗ט ָׂש -sanaa monesti varsin hyvin, mutta hieman eri painotuksin ja laajuuksin. Tutkielmassani pyrin laajentamaan heprealaisen Raamatun antamaa kuvaa sanasta ja tuomaan laajempaa, moninaisempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa sanan käytöstä ja sen merkityksestä.

Samoin tekstin kirjoittajan näkökulma, sanan merkitys pienellä kirjoitettavan substantiivina sekä erisnimisen Saatana-hahmon toiminta jäävät näissä kirjoissa monesti vajaaksi.

Suomenkielisestä Saatanan tutkimuksesta esimerkiksi Kuulan⁴⁹”Paholaisen biografia” ja Lehtisen⁵⁰ ”Saatana” ovat hyvin lähellä toisiaan. Molemmat esittävät Saatanasta

48 Hamilton 1992, 985-987.

49 Kuula 2010.

50 Lehtinen 2004.

20

eräänlaisen yleisesityksen, missä käsitellään Raamatun tekstien lisäksi historiaa, muuta kirjallisuutta, taidetta ja ylipäätään kaikkea saatavilla olevaa aineistoa Saatanasta.

Erityisesti Lehtisellä on monia jopa perusteettomia väitteitä Saatanasta, joita käsittelen tutkimuksessakin. Molempien kirjojen puolesta tämän tutkimuksen kohteen käsittely jää kuitenkin varsin vähäiseksi ja pintapuoliseksikin. Esimerkiksi substantiivin tarkoituksessa olevaa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa eivät kumpikaan käsittele.

Liimataisen⁵¹ teoksen näkökulma taas on erilainen kuin omassa tutkimuksessani. Siinä Liimatainen tutkii ylipäätään pahuutta maailmassa erilaisina esiintyvinä ilmiöinä ja erityisesti psykoterapian kannalta. Saatanalle on omistettu muutama luku, joissa käydään Vanhan ja Uuden testamentin kuvaa Saatanasta läpi. Kuitenkin tämäkin teos on varsin suppea eikä käsittele sanaa sen monissa eri merkityksissä. Oma tutkielmani tuo selkeämmän ja laajemman kuvan heprealaisen Raamatun kuvaan Saatanasta.

Pappinen⁵² käsittelee väitöskirjassaan Saatanan käyttöä retorisena keinona Raamatun tekstissä. Hän sisällyttää siihen heprealaisen Raamatun puolelta Jobin ja Sakarjan kirjat, jotka ovat omassakin tutkimuksessani. Pappisen lähestymistapa on varsin eri kuin omani ja hänen tutkimuskysymyksensäkin on eri. Näin ollen hänen tutkimustaan ei oikeastaan voi verrata omaani. Kuitenkin olen ottanut hänen näkökulmansa Saatanasta retorisena keinona huomioon tutkimuksessani. Tämä tuo osaltaan uutta ulottuvuutta tutkimukseeni, mitä aiemmissa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa koskevissa tutkimuksissa ei ole ollut. Saatanan mahdollinen retorinen käyttö on mielenkiintoinen huomio sanan määrittämisessä.

Saatanasta tehty aiempi tutkimus ei vastaa tyydyttävästi heprealaisen Raamatun kuvaan Saatanasta ja etenkään ן ָָׂ֗ט ָׂש sanan monipuolisesta käytöstä. Näkökulma ja metodit ovat monesti olleet erilaisia ja Saatanasta on pyritty tekemään yleisesitystä, jossa kuvaan vaikuttaa Uuden testamentin kuva, samoin kuin apokalyptiikan ja kirkkoisien näkökulma.

Näin ollen esimerkiksi sanaan sisältyviin prepositioihin tai sen tarkkaan merkitykseen tekstissä ei ole aikaisemmin kiinnitetty huomiota. Persoonallisen Saatana-hahmon

51 Liimatainen 1995.

52 Pappinen 2017.

21

tutkimuksessa on monesti menty jo aiemmin valittuja polkuja ja monet kommentaarit ja aiemmat tutkimukset toistavat itseään.

Oma tutkielmani vastaa yksityiskohtaisesti kysymykseen sanan ן ָׂט ָׂש käytöstä ja tarkoituksesta heprealaisessa Raamatussa. Viimeksi tällainen tutkimus on tehty 1988⁵³, joten ajattelen, että on aiheellista tehdä uusi, hieman eri metodein tehty tutkimus.

Tutkimus Saatanan juurista ei ole valmista, vaikka siltä saattaa ensi silmäyksellä näyttääkin. Tutkimukselleni on tarvetta.

2. ן ָָׂ֗ט ָׂש-sana substantiivina heprealaisessa Raamatussa

Tässä luvussa käsittelen sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש kontekstissa, jossa se ei ole erisnimenä, vaan pienellä kirjoitettavana substantiivina. Tällöin sanaa käytetään kuvaamaan tekstissä olevan, pienellä alkukirjaimella kirjoitettavan ”saatanana” esiintyvän toimijan tekemistä ja toimintaa. Kuusi kertaa se kuvaa ihmisen toimintaa tai ihmistä, kaksi kertaa jumalallista väliintuloa, tutkimustekstissäni enkeliä. Selvitän teksteissä parhaan mahdollisen käännöksen sanalle ן ָָׂ֗ט ָׂש ja tutkin, millaisen kuvan se luo viittaamalleen kohteelle. Tässä luvussa pyrin osoittamaan sanan monimuotoisen käytön heprealaisen Raamatun teksteissä.

Day toteaa, että Leo Hoppenheim on artikkelissaan ”The Eyes of the Lord” todennut, että substantiiville ן ָָׂ֗ט ָׂש ei löydy yhtä ja samaa tulkintaa kaikissa niissä tapauksissa, missä se esiintyy heprealaisessa Raamatussa.⁵⁴ Tämän väitteen mukaan jokaisessa tekstissä, jossa sana esiintyy, olisi siis erilainen käännös sanalle. Tämän luvun tutkimuksessa tämä näkemys joutuu erityisesti koetuksen alle.

Numerin teksti on lähes poikkeuksetta sijoitettu edeltävissä tutkimuksissa yhteen Jobin, Sakarjan ja 1. Aikakirjan tekstien kanssa samaan lukuun. Tämän perusteluna on käytetty jakoeroa ”taivaallisten” ja ”maallisten” saatanoiden välillä. Itse olen nähnyt paremmaksi

53 Dayn tutkimus ”ן ָָׂ֗ט ָׂש in the Hebrew Bible” 1988.

54 Day 1988, 31.

22

kuitenkin jakaa tekstit substantiivin ja erisnimen perusteella. Tällöin saadaan selvitettyä parempi tekstin mukainen käännös ja tarkoitus sanalle.

Olen laittanut jokaisen käsiteltävän tekstikohdan alkuun lyhyen johdannon, jossa tuon esiin kyseisen tekstikohdan kontekstin ja ympäristön. Pyrin luomaan yleiskuvan siitä, millaiseen tekstijaksoon käsittelemäni jae tai jakeet kuuluvat ja mistä on kyse tekstissä ja kertomuksessa, johon ne sijoittuvat. Tämän jälkeen tulee tutkittava tekstikohta ja oma käännökseni ja sanan merkityksen käsittely.

2.1 1. JA 2.SAMUELIN KIRJA

Käsittelen 1. Sam. 29:4 ja 2. Sam. 19:23 tekstejä, joissa kutsutaan ihmisiä, yhtä tai useampaa, sanalla ן ָָׂ֗ט ָׂש. Kummassakin tekstissä Daavid on pääosassa. Samuelin kirjat ovat kuvausta Israelin kansan historiasta ja kansan vaiheista. Nämäkin kaksi tekstiä liittyvät sotaan ja rangaistukseen.

1. Sam. 29:4 tekstikohdassa filistealaisten päälliköiden puheiden kohteena on Daavid, jota kuvataan sanalla ןָ֖ ָׂט ָׂש ְל. Filistealaisten joukot ovat valmistautumassa sotaan Saulia vastaan. Filistealaiset tiedustelevat Akisilta heprealaisten joukoista ja Akis kertoo näiden olevan Daavidin joukkoja. Filistealaisten mielestä Daavidia ei voi ottaa sotaan mukaan, sillä hän saattaa pyrkiäkin kääntämään aseet heitä vastaan ja näin saamaan suosiota herraltaan⁵⁵. Daavidin vaarallisuus on tiedossa: ”-- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenin tuhansin” (1. Sam. 29:5). Daavid oli tekstissä tulossa miehineen jälkijoukkona sotapaikalle.

1.Sam. 29:4

ָֹׁ֗מוֹׁק ְמ־ל ֶאָ֗ ֙ב ֹׁשָׂי ְוָ֗שי ִָּ֗א ָׂה־ת ֶאָ֗ב ֵ֣ שָׂהָ֗םי ִָּ֜ת ְש ִּל ְפָ֗י ֨ ר ָׂשָ֗֩ולָֹ֗וּר ְמא ֵֹׁ֣יַוָ֗םי ִָּ֗ת ְש ִּל ְפָ֗י ֵ֣ ר ָׂשָ֗וי ָָׂ֜לָׂעָ֗וּ ֨פ ְצ ְקִּיַו

־א ֹֹֽׁל ְוָ֗ם ָׂשָ֗ו ֵֹׁ֣ת ְד ַק ְפ ִּהָ֗ר ֵ֣ ֶשֲאָ֗ ֙ו

ָ֗וּנָּ֥ ָׂל־הֶי ְה ִֹּֽי־אֹׁל ְוָ֗ה ָׂמ ָׂח ְל ִּמ ַבָ֗ ֙וּנ ָׂ֙מ ִּעָ֗ד ֵ֤ ר י ן ָ֖ ָׂט ָׂש ְל

ָ֗

ִָּ֗יָ֗ה ֶָ֗מ ַבוָּ֗הָ֑ ָׂמ ָׂח ְל ִּמ ַב

׃ם ֹֽ ה ָׂהָ֗םי ָּ֥ ִּשָׂנֲא ָׂהָ֗י ָ֖ שא ָׂר ְבָ֗או ֹ֕לֲֹהָ֗וי ָׂנֹׁדֲא־ל ֶאָ֗ ֙הֶזָ֗הָּ֥ ֶצ ַר ְת

55 Hamilton (1992, 986) tarkentaa tässä vielä, että tämä herra olisi Saul, Daavidin kuningas.

23

4 Ja filistealaiset päälliköt suuttuivat häneen ja filistealaiset päälliköt sanoivat hänelle:

”Lähetä se mies takaisin paikalleen sinne, minkä sinä olet määrännyt hänelle. Hänen ei tule laskeutua sotaan meidän kanssamme, ettei hän sodassa tule olemaan meille vastustajaksi. Millä muulla tavalla juuri tämä mies pääsisi herransa suosioon, kuin miestemme päillä?”

Sanan ןָ֖ ָׂט ָׂש voi tässä tekstissä kääntää useammallakin eri tavalla. Tekstissä ”tullaan saatanaksi”, eli sanan merkitys tekstissä on osoittaa ”saatanamaista toimintaa”. Sanan voisi parhaiten kääntää vastustaja tai sotilaallinen vihollinen. Filistealaisten päälliköt pelkäävät, että Daavid iskeekin miekan heidän joukkojensa selkään ja alkaa näin heidän vastustajakseen. Daavidin toimiessa ”saatanamaisesti” tekstissä, tähän toimintaan liittyy vastustamisen ja sotilaallisena vihollisena olemisen lisäksi siis ”selkään puukottaminen”

ja pettäminen, kuten myös viekoittelu⁵⁶, joka kuvastaisi myös sitä uhkaa, jota filistealaiset päälliköt Daavidista kokivat: hän voisi viekoitella joukkonsa filistealaisia vastaan.

Filistealaiset pelkäävät Daavidin vaihtavan puolta ja tavallaan alkavan petturiksi ja pettävän heidät.

Sanan ןָ֖ ָׂט ָׂשְָ֗ל prepositio ְָ֗ל on merkitsemässä päämäärää tai toimintatapaa. Sana osoittaa toiminnan, sen aktin mitä filistealaisten päälliköt pelkäävät. Tällöin sanan voi ainoastaan kääntää ja taivuttaa muotoon vastustajaksi. Toisaalta tarkkaan käännettynä sana voisi olla tule saatanaksi tai esimerkiksi tule toimimaan vastustajana. Tämän tekstin osalta mielestäni on perustelluinta puhua vastustajasta, mutta tällöin on huomioitava myös muut käännökset, jotka tähän ןָ֖ ָׂט ָׂש-sanan merkitykseen ja tämän tekstin "saatanan” toimintaan sisältyvät. Näitä voisi Raamatun tekstin kohdalla laittaa esimerkiksi noottiin, jolloin lukijalle olisi selvää sanan monipuolisuus.

Sanalla ן ָָׂ֗ט ָׂש luodaan tässä tekstissä tietynlaista ilmapiiriä Daavidia kohtaan. Filistealaisten päälliköiden kutsuessa Daavidia ”saatanaksi” he eivät kutsu häntä miksi tahansa vastustajaksi. Sana tuo uhkaavan ja jopa vaarallisen kuvan Daavidin päälle ja sillä pyritään osoittamaan Daavidin vaarallisuutta filistealaisten silmissä.

56 Sanan merkitys olisi tällöin sama kuin 1. Aik. 21:1, missä Saatana viekoittelee Daavidin suorittamaan väestönlaskun ja näin toimimaan väärin. Viekoittelija joutuisi viekoitelluksi!

24

Daavid on ollut tekstin ן ָׂט ָׂש 1. Samuelin kirjassa. Kun siirrytään 2. Samuelin kirjaan, asetelma kääntyy toisin päin ja Daavid saakin itselleen useampia hahmoja vastaan, joita kutsutaan nimityksellä ן ָׂט ָׂש.

2. Sam. 19:23 tekstikohta sijoittuu tapahtumasarjaan, jossa Benjaminin heimoon kuuluva Simei on aiemmin kironnut ja heitellyt Daavidia kivillä osoittaen mieltään tämän lähtiessä Jerusalemista (2. Sam. 16:5-14). Hän kuitenkin tulee pyytämään anteeksi (2. Sam. 19:20- 22). Serujan poika Abisai halusi tässä tilanteessa Daavidin tappavan Simein tämän kirottua Daavidia, ”Herran voideltua”. Daavid kuitenkin kutsuu Abisaita ja tämän veljiä

”saatanoiksi”, kun he edes ehdottivat tällaista. Hamiltonin mukaan Simein tappaminen, vaikkakin oikeutetusti, vaikeuttaisi huomattavasti Daavidin mahdollisuuksiin päästä Saulia kannattavien Benjaminin heimon jäsenten suosioon. Daavid päättää itse kuka kuolee ja mistä rikoksesta.⁵⁷

2. Sam. 19:23

23 ָ֗י ָּ֥ ִּכָ֗י ִּת ְע ַדָׂיָ֗או ֵ֣לֲֹהָ֗י ִִּּ֚כָ֗ל א ָׂר ְשִּי ְבָ֗ ֙שי ִּאָ֗ת ַמוּ ֵ֤יָ֗םו ָֹׁ֗י ַהָ֗ן ָ֑ ָׂט ָׂש ְלָ֗םו ָֹׁ֖י ַהָ֗י ָּ֥ ִּל־וּי ְה ִֹּֽת־י ִּכָ֗ה ָׂיוּר ְצָ֗יֵ֣ נ ְבָ֗ ֙םֶכָׂל ְוָ֗י ֵ֤ ִּל־ה ַמָ֗ד ִָּ֗ו ָׂדָ֗ר ֶמא ֵֹׁ֣יַו

׃ל ֹֽ א ָׂר ְשִּי־לַעָ֗ךְֶלָּ֥ ֶמ־י ִּנֲאָ֗םו ָֹׁ֖י ַה

23 Daavid sanoi: ”Miksi te Serujan pojat yritätte tulla minun vastustajikseni? Pitäisikö tänä päivänä kuolla israelilaisen ihmisen, kun minä tiedän olevani Israelin kuningas?”

Serujan pojat tulevat tässä Daavidin vastustajiksi. Tavallaan voitaisiin mieltää, että he toimisivat Daavidin ”saatanoina” tekstissä. Olen kuitenkin kääntänyt sanan ןָ֑ ָׂט ָׂש ְל merkityksessä vastustaja. Sana sisältää jälleen monenlaista toimintaa. Se sisältää esimerkiksi harhaan johtamista ja houkuttelua. Abisain tavoite on saada Daavid surmaamaan Simein varsin oikeutetustikin. Tällöin sanan merkitys olisi myös syyttäjä.⁵⁸ Tekstiin sanan paras käännös on kuitenkin vastustaja, johon voidaan ymmärtää ja sisällyttää edellä esitettyjä merkityksiä.

57 Hamilton 1992, 986.

58 Näin myös Day 1988, 26.

25

Sanan ןָ֑ ָׂט ָׂש ְל prepositio ְָ֗ל osoittaa edellisen tekstikohdan tavoin päämäärää ja toimintatapaa. Tässä tekstissä Serujan pojat toimivat Daavidin vastustajina ja yrittävät houkutella tämän väärään toimintaan. Tekstissä ”saatanoina” toimivat harhaanjohtajat eivät toimi huvin vuoksi, vaan heillä on jokin tietty päämäärä, jonka haluavat saavuttaa toiminnallaan. Toimintatapana on harhaan johdattaminen ja syyttäminen.

Samuelin kirjojen tekstikohdissa sana ן ָׂט ָׂש on kuvaamassa ihmistä tai ihmisiä. 1. Samuelin kirjassa se kuvaa Daavidia ja 2. Samuelin kirjan tekstissä Serujan poikia. Joka tapauksessa sanan tarkoitus on varsin selvä ja se kuvaakin näitä ihmisiä, jotka toimivat

”saatanoina”. Mielestäni paras tekstin mukainen käännös on kuvata Serujan poikien toimintaa sanalla vastustaja.

2.2 1.KUNINKAIDEN KIRJA

Käsittelen sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש 1. Kun. 5:18 ja 1: Kun. 11:14, 23, 25 tekstikohdissa, joissa sitä käytetään jälleen kuvamaan ihmistä ja ihmisen toimintaa. Näissä kaikissa teksteissä esiintyy kuningas Salomo ja tekstit liittyvät sotatilanteisiin. Israel on Jumalan valittu kansa ja 5 luvun tekstissä tuleekin ilmi Jumalan siunausta, mutta toisinaan Jumala vihastuu kansaan tai yksittäisiin hallitsijoihin, mikä tulee esiin kirjan luvussa 11.

1. Kun. 5:15-18 tekstissä Salomo kirjoittaa kirjettä Hiramille, Tyroksen kuninkaalle.

Salomo huomauttaa, ettei hänen isänsä Daavid pystynyt rakentamaan temppeliä, koska oli ollut niin kiireinen sodissa, laajentaessaan ja puolustaessaan valtakuntaansa. Nyt Salomolla on kuitenkin aikaa seurata tätä projektia ja rakentaa temppeli Herran sanan mukaisesti (1. Kun. 5:15-17, 19).

1. Kun. 5:18

הְיָ֗ ַחי ִּ֨נ הָ֗ה ָֹׂ֕תַע ְו

ָ֗ןי ֵ֣ אָ֗בי ָ֑ ִּב ָׂס ִּמָ֗י ָ֖ ִּלָ֗יַ֛ ַהלֱֹאָ֗הָ֧ ָׂו ן ָָׂ֔ט ָׂש

ָ֗

׃ע ָֹֽׂרָ֗עַגָּ֥ ֶפָ֗ןי ָ֖ א ְו

26

18 ”Ja nyt on Herra minun Jumalani antanut rauhan kaikkialla, ympärilläni ei ole vastustajaa ja mikään ennalta arvaamaton pahuus ei uhkaa.”

Hamiltonin mukaan tässä tekstissä sana ן ָׂט ָׂש on tarkoittamassa selkeästi sotilaallista vastustajaa, niitä, jotka uhkaavat toisten hyvinvointia.⁵⁹ Tähän samaan viittaa Clines:

sana merkitsee sotilaallista tai poliittista vihollista.⁶⁰ Sana ן ָׂט ָׂש on tässä tekstissä ilman artikkelia tai prepositiota ja olen kääntänyt sanan tarkoituksessa vastustajaa, vaikka yleisesti esimerkiksi 1. Aik. 21:1 vastaavaa ilman artikkelia esiintyvää sanaa on pidetty Saatana-hahmon aitona erisnimenä (luvussa 4 käsittelen tätä asiaa). Tosin vihollinen olisi toiminut lähes yhtä hyvänä käännösratkaisuna. Tärkeää tekstissä on kuitenkin mielestäni ymmärtää se, että tässä on kyseessä nimenomaan sotilaallinen ja poliittinen vastustaja/vihollinen.

Tekstissä huokaillaan helpotuksesta, Herra on antanut ַָ֗חי ִּ֨נ ה ”rauhan”. Sana merkitsee varsinaisesti lepäämistä, alas istumista, rauhoittumista ja lepoa sekä rauhaa ongelmilta ja vihollisilta.⁶¹ Tämä tukee näkemystä sotilaallisista vastustajista, joista Salomo on saanut tässä tekstissä rauhan. Jumalalla on siis valta antaa rauha ja estää ”saatanoita” nousemasta jotakuta vastaan, yhtä lailla kuin nostattaakin näitä ”saatanoita” vastaan. Ennen kaikkea kuitenkin tämänkin tekstin piirissä rauha on sitä, ettei mikään sotilaallinen tai poliittinen taho ole uhkaamassa.

Tekstissä sana ן ָׂט ָׂש rinnastetaan tekstin loppuun ”eikä mikään ennalta arvaamaton pahuus uhkaa.” Toki termit vastustaja ja vihollinen ovat negatiivisia mielikuvia luovia sanoja eikä niitä voi lähtökohtaisesti pitää hyvänä asiana. Silti on mielenkiintoista, että sana rinnastetaan näin suoraan pahuuteen. Tässä tekstissä pahana kohtalona ”ennalta arvaamattomana pahuutena” pidän Salomon mainitsemia saatanoita: vastustajia ja viholliskansoja, jotka ovat pitäneet hänet kiireisenä. Joka tapauksessa sanan käytöllä on haluttu herättää jopa pahuuteen rinnastettavia mielikuvia.

59 Hamilton 1992, 986.

60 Clines 2011, 123.

61 Gesenius 1846, 538-539.

27

Hamilton kuitenkin huomauttaa, että Salomo puhuu hieman ennenaikaisesti tässä tekstissä. Pari vuotta myöhemmin hän saa vastustajia.⁶² Siitä kerrotaan 1. Kuninkaiden kirjan luvussa 11.

1. Kuninkaiden kirjan luvussa 11 Salomo on kääntynyt pois Jumalasta ja rikkonut tämän tahtoa vastaan. Hän on alkanut palvoa vaimojensa epäjumalia. Tämän vuoksi Herra päättää rangaista Salomoa ja ottaa Salomon kuningaskunnan pois, yhtä osaa lukuun ottamatta (1. Kun. 11:1-13). Jumala nostaa Salomoa vastaan kaksi vastustajaa, kaksi

”saatanaa”: Hadadin ja Resonin. Tässä tekstissä, kuten edelläkin, esimerkiksi Hamiltonin mukaan on kyseessä sotilaallinen vastustaja valtakunnan ulkopuolelta.⁶³ Näkemys on hyvin perusteltu, ”saatanoiden” tehtävänä on valtakunnan hajottaminen eli toisin sanoen sotilaallinen vastustaminen.

1.Kun. 11:14, 23, 25

14 ׃םו ֹֹֽׁדֱא ֶבָ֗אוּ ָ֖הָ֗ךְֶלַ֛ ֶמ ַהָ֗ע ַרֶָּ֧֧ ֶז ִּמָ֗י ָ֑ ִּמ ֹׁדֲא ָׂהָ֗דֵ֣ ַדֲהָ֗ת ָ֖ אָ֗ה ֹׁמלֹ ְש ִּלָ֗֙ ן ָׂט ָׂשָ֗הֵ֤ ָׂוהְיָ֗ם ֶק ָׂ֨יַו

23 ׃ויָֹֽׂנֹׁדֲאָ֗הָ֖ ָׂבוֹׁצ־ךְֶל ֶֹֽמָ֗רֶזָּ֥ ֶע ְד ַדֲהָ֗ת ַ֛ א מָ֗ח ַָ֗ר ָׂבָ֗ר ֵ֣ ֶשֲאָ֗עָ֑ ָׂדָׂי ְל ֶא־ן ֶבָ֗ןו ָֹׁ֖ז ְר־ת ֶאָ֗ן ָָׂ֔ט ָׂשָ֗ ֙ולָֹ֗םי ָּ֥ ִּהלֱֹאָ֗ם ֶק ָׂ֨יַו 25 ׃ם ָֹֽׂרֲא־לַעָ֗ךְ ָ֖לֹ ְמ ִּיַוָ֗ל א ָׂר ְשִּי ְבָ֗ ֙ץ ָׂק ָׂ֙יַוָ֗ד ָ֑ ָׂדֲהָ֗ר ֵ֣ ֶשֲאָ֗הָ֖ ָׂע ָׂר ָׂה־ת ֶא ְוָ֗ה ֹׁמלֹ ְשָ֗י ֵ֣ מ ְי־לָׂכָ֗֙ל א ָׂר ְשִּי ְלָ֗ן ָ֤ ָׂט ָׂשָ֗י ִּ֨הְיַו

14 Ja Herra nosti vastustajaksi Salomolle Hadadin, Edomin kuningassukua.

23 Ja Jumala nosti (Salomon) vastustajaksi Resonin, Eldadin pojan, joka oli paennut Hadadeserin, Soban kuninkaan luota.

25 Koko Salomon elämän Reson oli Israelin vastustajana ja teki vahinkoa, kuten Hadad, joka oli Aramin (=Syyria) kuningas ja Israelin vihollinen.

Sana ן ָׂט ָׂש on tässäkin tekstissä ilman mitään artikkelia. Olen sanan kääntänyt vastustaja.

Yhtä lailla tekstin mukainen käännösratkaisu on esimerkiksi vihollinen, nimenomaan sotilaallinen tai poliittinen. Jumala nostattaa nämä tekstissä ”saatanoina” Salomoa

62 Hamilton 1992, 986.

63 Hamilton 1992, 986.