1. JOHDANTO
1.3 T UTKIMUSHISTORIA
38 Booth 1961, 4.
17
Saatana on kiinnostanut tutkijoita aina. Tutkimus Saatanasta on mennyt suunnasta toiseen koko kristinuskon historian ajan. Itsenäisiä tutkimuksia Saatanasta on jonkin verran, mutta suurin osa Saatana-tutkimuksesta tuntuu keskittyvän kommentaarien yhteyteen.
Heprealaisen Raamatun tai Septuagintan eri kirjojen kommentaareissa tutkitaan tekstejä, joissa Saatana mainitaan, mutta ne antavat aina vain sen kirjan ja tutkijan näkökulman kyseisen tekstin kontekstissa.
Samoin lähes kaikissa artikkeleissa ja tutkimuksissa keskitytään erisnimiseen Saatanaan eikä heprealaisen Raamatun ן ָָׂ֗ט ָׂש - sanaan. Yhtenäisiä esityksiä ןָָָׂ֗֗ט ָׂש -sanasta ei ole tehty montakaan. Biografiota on muutama, mutta ne keskittyvät laajasti myös Uuden testamentin kuvaan sekä historialliseen näkemykseen Saatanasta ja monesti näitä on sotkettu keskenään. Heprealaisen Raamatun näkemys jää varsin vajaaksi ja monesti kirjoittajan oma näkemys näkyy varsin tuntuvasti. Muutamia aiempia tutkimuksia voin kuitenkin nostaa esiin.
P. L. Day39 on kaikesta aiemmasta Saatanan ja ennen kaikkea ןָָָׂ֗֗ט ָׂש-sanan tutkimuksesta selvästi lähimpänä omaani. Hän huomauttaa, että hänen tutkimuksensa on oikeastaan vasta toinen heprealaisen Raamatun ן ָָׂ֗ט ָׂש -sanasta tehty tutkimus.40 Day tuo tutkimuksessaan esiin sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttöä ja tarkoitusta heprealaisessa Raamatussa. Hänen tutkimuksensa on kattava esitys sanan juurista ja käytöstä. Samalla hän luo varsin suuren katsauksen ja tutkii tekstejä ja kirjoja, missä sana esiintyy. Joskus tuntuu, että hän keskittyy jopa enemmän kaikkeen muuhun kuin itse sanan määrittämiseen.
Erona omaan tutkimukseeni on lähinnä sanan käyttö substantiivina, ei-taivaallisessa kontekstissa, jota edustavia tekstikohtia hän ei käsittele kuin lyhyesti (1. ja 2. Sam., 1.
Kun.). Itse esimerkiksi olen käynyt läpi sanan muotoa ja pohdin erilaisia käännösratkaisuja, joita Day ei tee. Samoin Dayn teoksen jälkeen on tullut paljon näkemyksiä sanaa koskeviin teksteihin ja uusiakin tutkimuksia Saatanasta, joita pystyn hyödyntämään tutkimuksessani. Monesti tuntuu myös, että Day on keskittynyt paljolti muuhunkin kuin sanan tai hahmon tutkimukseen ja harhautuu välillä polulta.
39 Day 1988.
40 Ensimmäinen on R. Klugerin 1948 julkaisema ”Die Gestalt des Satans im Alten Testament”. Day 1988, 3.
18
Dayn lähtökohdat tutkimukseen ovat kuitenkin samat kuin itselläni. Day toteaa johdannossaan: ”Tutkimus ei yritä identifioida Saatanan alkuperää, vaan meidän tulee luopua kaikista mielikuvista ja käsityksistä Saatanasta, jos haluamme selvittää sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש tehtävää jokaisessa tutkittavassa tekstissä.”41 Tämä on omakin lähtökohtani: sanan tutkiminen ilman ennakko-oletuksia. Itse otan kuitenkin laajemman näkökulman sanaan ja tutkin yhtä lailla tarkasti kaikki tekstit, joissa ן ָָׂ֗ט ָׂש esiintyy.
Kellyn42 teos on yleisesitys Saatanan hahmosta, historiasta ja raamatullisista juurista.
Tosin heprealaisen Raamatun (Kellyllä Vanhan testamentin) osuus on todella kapea ja sanan sekä tekstien tutkinta on varsin vähäistä. Kaikkia tekstejä ei ole edes käsitelty ja esimerkiksi Jobin kirjan kohdalla Kelly ei edes esittele tekstiä kokonaan, vaan ainoastaan toteaa lukijan kyllä tietävän, miten kertomus menee.43 Tutkimuskysymykseni kannalta Kellyn teos ei tarjoa paljoakaan tietoa.
Efird44 ja Conrad45 ottavat Saatanaa koskevissa artikkeleissaan esiin heprealaisen Raamatun (he nimittävät Vanhaksi testamentiksi) osalta ainoastaan Saatanan erisnimenä.
He käsittelevät vain Jobin, Sakarjan ja 1. Aikakirjan kohdat. Molemmat käyvät varsin niukasti läpi sanan etymologiaa ja muita käännösvaihtoehtoja. Kuitenkin he ottavat huomioon hieman sanan vastustaja (adversary) yhtenä käännösvaihtoehtona. He käsittelevät kuitenkin varsin pintapuolisesti sanaa ja lähinnä mainitsevat, että on olemassa tekstejä, joissa sana ei esiinny erisnimenä.
Breytenbach ja Day46 sekä Gaster47 käsittelevät artikkeleissaan tarkasti sanan etymologiaa ja termin merkitystä, sekä sen muodostumista heprean ja kreikan kielessä.
He ovat muodostaneet varsin kattavan kuvauksen Saatanasta, mutta eivät käsittele heprealaisesta Raamatusta muita, kuin Numerin (Breytenbach ja Day), Jobin, Sakarjan ja
41 Day 1988, 15.
42 Kelly 2006.
43 Kelly 2006, 21.
44 Efird 1985, 908-909.
45 Conrad 2009, 112-114, 116.
46 Breytenbach & Day 1999, 726-732.
47 Gaster 1986, 224-228.
19
1. Aikakirjan Saatanaa. Breytenbach ja Dayn artikkeli käsittelee varsin yksityiskohtaisesti Saatanan tehtävää näissä teksteissä ja sanan merkitystä ”taivaallisena saatanana”. Gaster tyytyy vain Jobin, Sakarjan ja 1. Aikakirjan teksteihin, joissa hänen päätavoitteensa vaikuttaa olevan sen vakuuttaminen, ettei yhdessäkään tekstissä sana ן ָׂט ָׂש ole erisnimenä.
Tässä hän poikkeaa varsin suuresti monista tutkijoista erityisesti Aikakirjan tekstin kohdalla. Gasterin artikkelin ydin tuntuukin olevan sen todistaminen, ettei ן ָָׂ֗ט ָׂש ole erisnimenä missään kohdin heprealaista Raamattua. Tässä hän onnistuu kuitenkin mielestäni hyvin heikosti ja hänen antinsa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanasta on muutenkin varsin kapea.
Hamilton48 eroaa muista neljästä artikkelista siinä, että hän käsittelee kaikkia tekstejä heprealaisessa Raamatussa (Hamiltonilla Vanha testamentti), joissa esiintyy sana ן ָָׂ֗ט ָׂש.
Hän tutkii sanan muodostumista ja erilaisia käännösvaihtoehtoja, minkä jälkeen hän käsittelee oman nimityksensä mukaisesti ”maanpäällisiä saatanoita” ja ”taivaallisia saatanoita”. Tässä mielessä hän on lähempänä oman tutkimukseni tutkimuskysymystä kuin neljä muta kommentaarien artikkelia, koska hän ottaa huomioon kaikki tekstikohdat, joissa sana esiintyy. Käsittely on kuitenkin varsin pintapuolista, eikä hän vastaa kaikkiin kysymyksiin ja variaatioihin sanan osalta. Samoin tulen tutkielmassani käsittelemään joitakin Hamiltonin näkemyksiä, joista olen tutkimuksen perusteella eri mieltä ja joihin kaivataan tarkennusta ja laajempaa näkökulmaa.
Tietosanakirja-artikkelit, jotka olen tutkimukseen ottanut, käsittelevät ן ָָׂ֗ט ָׂש -sanaa monesti varsin hyvin, mutta hieman eri painotuksin ja laajuuksin. Tutkielmassani pyrin laajentamaan heprealaisen Raamatun antamaa kuvaa sanasta ja tuomaan laajempaa, moninaisempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa sanan käytöstä ja sen merkityksestä.
Samoin tekstin kirjoittajan näkökulma, sanan merkitys pienellä kirjoitettavan substantiivina sekä erisnimisen Saatana-hahmon toiminta jäävät näissä kirjoissa monesti vajaaksi.
Suomenkielisestä Saatanan tutkimuksesta esimerkiksi Kuulan49”Paholaisen biografia” ja Lehtisen50 ”Saatana” ovat hyvin lähellä toisiaan. Molemmat esittävät Saatanasta
48 Hamilton 1992, 985-987.
49 Kuula 2010.
50 Lehtinen 2004.
20
eräänlaisen yleisesityksen, missä käsitellään Raamatun tekstien lisäksi historiaa, muuta kirjallisuutta, taidetta ja ylipäätään kaikkea saatavilla olevaa aineistoa Saatanasta.
Erityisesti Lehtisellä on monia jopa perusteettomia väitteitä Saatanasta, joita käsittelen tutkimuksessakin. Molempien kirjojen puolesta tämän tutkimuksen kohteen käsittely jää kuitenkin varsin vähäiseksi ja pintapuoliseksikin. Esimerkiksi substantiivin tarkoituksessa olevaa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa eivät kumpikaan käsittele.
Liimataisen51 teoksen näkökulma taas on erilainen kuin omassa tutkimuksessani. Siinä Liimatainen tutkii ylipäätään pahuutta maailmassa erilaisina esiintyvinä ilmiöinä ja erityisesti psykoterapian kannalta. Saatanalle on omistettu muutama luku, joissa käydään Vanhan ja Uuden testamentin kuvaa Saatanasta läpi. Kuitenkin tämäkin teos on varsin suppea eikä käsittele sanaa sen monissa eri merkityksissä. Oma tutkielmani tuo selkeämmän ja laajemman kuvan heprealaisen Raamatun kuvaan Saatanasta.
Pappinen52 käsittelee väitöskirjassaan Saatanan käyttöä retorisena keinona Raamatun tekstissä. Hän sisällyttää siihen heprealaisen Raamatun puolelta Jobin ja Sakarjan kirjat, jotka ovat omassakin tutkimuksessani. Pappisen lähestymistapa on varsin eri kuin omani ja hänen tutkimuskysymyksensäkin on eri. Näin ollen hänen tutkimustaan ei oikeastaan voi verrata omaani. Kuitenkin olen ottanut hänen näkökulmansa Saatanasta retorisena keinona huomioon tutkimuksessani. Tämä tuo osaltaan uutta ulottuvuutta tutkimukseeni, mitä aiemmissa ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa koskevissa tutkimuksissa ei ole ollut. Saatanan mahdollinen retorinen käyttö on mielenkiintoinen huomio sanan määrittämisessä.
Saatanasta tehty aiempi tutkimus ei vastaa tyydyttävästi heprealaisen Raamatun kuvaan Saatanasta ja etenkään ן ָָׂ֗ט ָׂש sanan monipuolisesta käytöstä. Näkökulma ja metodit ovat monesti olleet erilaisia ja Saatanasta on pyritty tekemään yleisesitystä, jossa kuvaan vaikuttaa Uuden testamentin kuva, samoin kuin apokalyptiikan ja kirkkoisien näkökulma.
Näin ollen esimerkiksi sanaan sisältyviin prepositioihin tai sen tarkkaan merkitykseen tekstissä ei ole aikaisemmin kiinnitetty huomiota. Persoonallisen Saatana-hahmon
51 Liimatainen 1995.
52 Pappinen 2017.
21
tutkimuksessa on monesti menty jo aiemmin valittuja polkuja ja monet kommentaarit ja aiemmat tutkimukset toistavat itseään.
Oma tutkielmani vastaa yksityiskohtaisesti kysymykseen sanan ן ָׂט ָׂש käytöstä ja tarkoituksesta heprealaisessa Raamatussa. Viimeksi tällainen tutkimus on tehty 198853, joten ajattelen, että on aiheellista tehdä uusi, hieman eri metodein tehty tutkimus.
Tutkimus Saatanan juurista ei ole valmista, vaikka siltä saattaa ensi silmäyksellä näyttääkin. Tutkimukselleni on tarvetta.