P SALMIEN KIRJA - KIISTELLYT TAPAUKSET – ן ָָׂ֗ט ָׂש-SANA SUBSTANTIIVINA VAI ERISNIMENÄ?

4. KIISTELLYT TAPAUKSET – ן ָָׂ֗ט ָׂש-SANA SUBSTANTIIVINA VAI ERISNIMENÄ?

4.1 P SALMIEN KIRJA

Psalmien kirja on kokoelma lauluja, joissa monesti joko pyydetään Jumalalta jotakin tai ylistetään ja kiitetään Jumalaa. Erityisesti Psalmissa 109 pyydetään, mutta myös valitetaan ja anotaan Jumalalta apua.

Psalmissa 109 kirjoittaja aloittaa valittamalla vihollisista, jotka panettelevat häntä ja ovat hänen kimpussaan. Psalmissa tulee kuitenkin muutos jaksojen 1-5, 6-19 ja 20-31 välillä.

Jakeissa 1-5 ja 20-31 on kyseessä useampia vihollisia, mutta jakeissa 6-19 vihollisia on vain yksi. Monien tutkijoiden mielestä jakeet 1-5 ja 20-31 ovat olleet aiemmin yksi kokonaisuus, joka on halkaistu, jotta jakeet 6-19 sopivat väliin.

Psalmissa yksityinen henkilö huutaa Jumalaa avukseen ja haluaa Jumalan asettavan vihollisensa tuomioistuimen eteen, jossa vihollinen on syytettynä ja syyttäjä on häntä vastaan, seisoen hänen oikealla puolellaan. Tässä jakeessa on varsin selkeä oikeuden

istunnon kuvaus. Jae 6 tuntuu olevan hieman irrallinen muusta kokonaisuudesta, jossa kirjoittaja kuvailee värikkäästi sitä, mitä hänelle on tapahtunut ja mitä hän haluaa viholliselleen tapahtuvan. Tässä jakeessa hän kesken kaiken esittääkin toiveen siitä, kuka ja miten nämä jatkossa esille tuodut rangaistukset viholliselle annetaan.

Ps. 109:6

6 ׃ו ֹֹֽׁני ִּמ ְי־לַעָ֗ד ָֹּׁ֥מֲעַיָ֗ן ָָׂ֗ט ָׂש ְְ֝וָ֗ע ָ֑ ָׂש ָׂרָ֗ויֵ֣ ָׂלָׂעָ֗ד ֵ֣ ק ְפ ַה

6 Aseta jumalaton häntä vastaan ja syyttäjä seisokoon hänen oikealla puolellaan vannomisessa käytettävällä kädellä.

Psalmin tekstissä sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttö ja sen tarkoitus on rajatapauksena, sillä tässä tekstissä ei ole täysin selvää, onko kyseessä erisniminen Saatana vai pienellä kirjoitettava substantiivi. Sanan tehtävä tekstissä on selkeästi osoittaa syyttäjää, mutta tämä syyttäjä voi olla taivaallisessa tai maallisessa ympäristössä. Taivaallisen ympäristön ajatus tulee, jos tekstin nähdään sijoittuvan samanlaiseen ympäristöön kuin Jobin ja Sakarjan kirjoissa.

Mikäli psalmin laulajalla onkin ollut mielessä jo tässä maailmassa tapahtuva oikeus, on maallinen yhteys selvä.

Clines kääntää sanakirjassaan sanan tässä tarkoittamaan vaihtoehtoisesti juridista vastustajaa.¹⁴⁸ Zengerin mukaan tekstissä on syyttäjä, mutta toteaa, että vaihtoehtona voisi olla myös puolustaja.¹⁴⁹ Day huomauttaa myös, että jotkut tutkijat ovat jakeen 3 perusteella argumentoineet, että tässä tekstissä ei olisi kyse oikeustuomioistuimesta ja syyttäjästä, vaan siinä puhutaan sotakentästä.¹⁵⁰ Tällöin käännöksenä olisi vastustaja tai vihollinen.

Sana ן ָָׂ֗טָָׂ֗ש ei saa tässä tekstissä itselleen artikkelia tai muuta määrettä. Näin sana on samanlaisessa muodossa kuin 1. Kuninkaiden kirjassa. Erona näkyy se, millaisena tekstissä puhuva henkilö näkee tekstin ”saatanan”. Psalmin tekstissä ן ָָׂ֗ט ָׂש ei olekaan uhka

148 Clines 2011, 123.

149 Zenger 2011, 129-130.

150 Day 1988, 31.

tai jopa pahana nähtävä hahmo, kuten 1. Kuninkaiden kirjassa, vaan Psalmin 109 päähenkilön näkökulmasta hyvä ja itseään auttava hahmo. Tekstissä tuntemattomaksi jäävän vihollisen näkökulmasta ן ָָׂ֗ט ָׂש on toki negatiivinen, mutta tässä tekstissä sana näyttäytyy nimenomaan tekstin henkilölle positiivisena hahmona hänen kannaltaan. Näin ei ole aiemmissa teksteissä.

Ilmaisulla ”oikealla puolellaan, vannomisessa käytettävällä kädellä” tarkoitetaan tässä tuomioistuinta ja siinä olevaa syyttäjän tehtävää. Koko psalmi puhuu kauttaaltaan oikeustuomioistuimeen liittyvin termein ja siinä toivotaan viholliselle tuomiota hänen teoistaan.¹⁵¹ Syyttäjän tehtävänä on olla todistajana väärintekijän teoista. Zengerin mukaan tässä tekstissä annetaan syyttäjälle myös valtaa määrittää oikeudenistunnon lopputulema, joka tulee olemaan kuolema, rikosten laadun mukaisesti.¹⁵² Mistä tämä Zengerin ajatus kumpuaa, ei ole selvää, eikä Zengerkään sitä perustele. Näkemys on varsin tekstistä irrallinen, sillä syyttäjän tehtävään kuuluu kyllä ehdottaa rangaistusta, mutta ei päättää siitä lopullisesti. Muuallakaan Raamatun syyttäjät eivät päätä rangaistusta, vaan päätöksen tekee oikeusistuimen tuomari.

Onko Psalmitekstin kirjoittaja ollut tietoinen Saatanan olemassaolosta ja tämän syyttäjän tehtävästä? Tällöin Psalmin laulajalla on saattanut todellakin olla mielessään erisniminen Saatana-hahmo ja tämän tehtävä, kun hän on käyttänyt sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש tekstissä. Toisaalta, jos sana käännetään merkitsemään maallista syyttäjää, se vastaa tekstin kontekstia ja haluttua mielikuvaa oikeusistuimesta. Näin ollen myös maallinen syyttäjä on perusteltu. Tällöin sana olisi substantiivina tekstissä.

Dahoodin mukaan tässä tekstissä on viittaus kuoleman jälkeiseen, taivaalliseen oikeudenkäyntiin ja hän kääntääkin sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש tarkoittamaan erisnimeä Saatanalle.¹⁵³ Tätä hän perustelee Saatanan tehtävällä Raamatussa, mikä on esimerkiksi Sakarjan ja osittain Jobinkin kirjassa syyttäjän tehtävä. Dahood kutsuukin tekstin käännöksessään Saatanaa

151 Zenger 2011, 130.

152 Zenger 2011, 132.

153 Dahood 1970, 98, 101-102.

nimellä ”the Evil One”.¹⁵⁴ Hänen näkemyksensä poikkeaa kuitenkin varsin paljon monista tutkijoista ja Hamilton toteaakin, että Dahood olisi ainoa nykytutkija, joka näkee tässä taivaallisen, erisnimisen Saatanan toimimassa.¹⁵⁵

Hamiltonin mukaan Psalmin kirjoittaja on tässä ollut verbaalisen ja fyysisen pahoinpitelyn vastaanottajana ja vain Jumalan avulla syyllinen saadaan tuomiolle ja oikeus voi tapahtua.¹⁵⁶ Hän on anoja, joka tuo oikeutetun pyyntönsä Jumalalle. Hänen vihollisensa haluavat tuoda hänen tuomiokseen kuoleman ja kuolemansa seuraukset hänen perheelleen.¹⁵⁷ Kuitenkin on hieman epäselvää, ketä puhutellaan kuudennessa jakeessa (ja jatkona seitsemännessäkin). Todennäköisesti puhuttelun kohteena on ד ֵ֣ ק ְפ ַה eli oikeusistunnon puheenjohtaja, mutta yhtä paljon myös syyttäjänä toimiva henkilö.¹⁵⁸

Dahoodin näkemys taivaallisesta oikeudenkäynnistä on perusteltu, mikäli puhuttelun kohteena jakeessa 6 on Jumala, jota pyydetään laittamaan syyttäjä tätä vihollista vastaan.

Jos tähän liitetään Zengerin näkemys siitä, että puhuttelun kohteena on oikeusistunnon puheenjohtaja, on tämän tekstikohdan tuomioistuimen puheenjohtajana Jumala. Tällöin olisi loogista ajatella taivaallista oikeudenkäyntiä ja syyttäjänä taivaallista, erisnimistä Saatana-hahmoa.

Dahoodin näkemys taivaallisesta Saatana-hahmosta on varteenotettava ja mielenkiintoinen. Se liittäisi tämän tekstin varsin mutkattomasti esimerkiksi Sakarjan kirjan tekstiin ja syyttämistilaisuus voitaisiin nähdä hyvinkin tulevan maailmanajan tapahtumana. Ja miksi viholliselleen rangaistusta haluava huutaisi apua Jumalan Syyttäjältä tähän maailmaan? Hamiltonin ajatus oli, että Psalmin kirjoittajan henkeä uhattaisiin ja tämä tietäisi sen. Näin ollen olisi loogista ajatella, että kirjoittaja haluaa kuolemansa jälkeen oikeuden kohtaavan vihollisiaan. Tosin Zenger toteaa, että

154 Dahood 1970, 102. Dahoodin mukaan nimityksen ”the Evil One” on katsottu syntyneen heprealaisen Raamatun ja Uuden testamentin välisellä aikakaudella. Jos hänen näkemyksensä tekstin viittauksesta kuoleman jälkeiseen, kenties taivaalliseen oikeudenkäyntiin, on oikea, hän huomauttaa, että silloin on syytä tarkastella uudestaan nimityksen ”the Evil One” syntyaikaa. Tällöin nimityksen syntyaika saattaisi olla noin 200 eKr.

155 Hamilton 1992, 986.

156 Hamilton 1992, 986.

157 Zenger 2011, 126.

158 Zenger 2011, 132.

oikeudellisen avun huutaminen Jumalalta on suhteellisen yleistä heprealaisessa Raamatussa ja Lähi-Idän rukousperinteessä.¹⁵⁹

Mihin viitataan sanomalla: ”Aseta jumalaton häntä vastaan ja syyttäjä---”? Kuka on tämä jumalaton? ”Hänellä” viitataan Psalmin kirjoittajan viholliseen. Tällöin jumalaton viittaisi sanaan ן ָָׂ֗ט ָׂש ja tekstin syyttäjää nimitetäänkin tässä jumalattomaksi. Dahoodin näkemystä jatkaen tällä sanalla voitaisiin viitata erisnimiseen Saatanaan, jos on ollut jo tieto tällaisen hahmon olemassaolosta. Kuitenkin esimerkiksi Zenger kääntää saman kohdan ”Aseta jumalaton mies häntä vastaan ja syyttäjä---”. Hän siis toteaa tämän jumalattoman olevan ihminen. Samoin Zenger huomauttaa useiden kääntäneen tekstin alun myös muulla tavalla kuin imperatiivina, esimerkiksi: ”Anna jumalattoman miehen olla asetettuna häntä vastaan---”.¹⁶⁰ Tämä tukee siis sittenkin enemmän maallista vaihtoehtoa.

Suurin osa tutkijoista¹⁶¹ asettuu kuitenkin substantiivin ja maallisen ”saatanan” taakse.

Dahood on ainoa, joka pitää erisnimen ja taivaallisen Saatanan tässä tekstissä. Näin oikeastaan kukaan substantiivin kannalla oleva ei lähde perustelemaan kantaansa. Heille tuntuu olevan täysin selvää, että Psalmin tekstissä sana ן ָָׂ֗ט ָׂש on substantiivina ja viittaa maalliseen, pienellä kirjoitettavaan syyttäjään eli ihmiseen. Tekstissä itsessään ei ole mitään, mikä viittaisi suoranaisesti taivaalliseen yhteyteen, eikä siinä mainita taivaallista tuomioistuinta, kuten Sakarjan kirjassa.

Kun katsotaan muita jakeita Psalmin 109 tekstissä, niistä löytyy vahvat perusteet maallisen syyttäjän puolesta. Psalmissa esitellyt toiveet siitä, mitä kirjoittajan viholliselle tapahtuu, viittaavat varsin selvästi ajalliseen todellisuuteen ja maalliseen maailmaan.

Laulaja toivoo, että hänen vihollisensa ”elinpäivät jäisivät lyhyiksi” ja hänen ”lapsensa orvoiksi, vaimonsa leskeksi” ja ”koronkiskuri riistäisi hänen omaisuutensa”. Näiden toiveiden perusteella voidaan päätellä myös tämän oikeusistunnon olevan tämän maailmanajan asia ja ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanan kuvaavaan substantiivina maallista ihmissyyttäjää. On hyvin todennäköistä, että Psalmin kirjoittaja haluaa oikeutta jo elinaikanaan.

159 Zenger 2011, 130.

160 Zenger 2011, 127.

161 Esimerkiksi Day 1988, Hamilton 1992, ja Zenger 2011.

Zenger huomauttaa, että redaktori on todennäköisesti tarkoituksella nimennyt Psalmin 109 ”Daavidin psalmiksi” ja asettanut Psalmin 109 Psalmien 108 ja 110 väliin, keskelle

”Daavidin trilogiaa”. Tässä ”trilogiassa” esitetään tarkkaa kuvaa kuninkaasta ja vakiinnutetaan ”kuninkaallisella teologialla” (messianismilla) kyllästettyä tekstiä. Hänen mukaansa Psalmi 109 käsittää niin sanottua ”kotimaista politiikkaa”. Se kuvaa kuninkaan velvollisuutta huolehtia vähäosaisista ja kaltoinkohdelluista.¹⁶² Tämä konteksti perustelee osaltaan sanan käyttöä substantiivina.

Jakeiden 6-19 yhtenäisyys ja konteksti jakeissa 6 ja 7 osoittavat, että on kyse oikeudellisesta tapahtumasta, tuomioistuimesta ja sana merkitsee syyttäjää. Näin ollen en näe mahdollisuutta sotaan liittyvään kontekstiin, mistä Day on huomauttanut. Tosin Zengerin näkemys puolustajasta¹⁶³ ei ole sinänsä huono, sillä Psalmin tekstin kirjoittajan näkökulmasta tekstin syyttäjä on häntä puolustamassa, syyttäessään kirjoittajan vihollista. Substantiivina sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש ְְ֝ו¹⁶⁴ käytetään tässä ilmaisemassa syyttäjää, joka seisoo syytettynä olevan oikealla puolella.Se tuo selkeästi esille sanan tarkoituksen tekstissä.

Psalmin teksti 109:6 pysyy mielenkiintoisena rajatapauksena. Itse kallistun koko Psalmin 109 tekstin, kontekstin ja sanavalinnat huomioon ottaen substantiiviin, maallisen

”saatanan” puoleen. Tekstissä sanalla ן ָָׂ֗ט ָׂש siis tarkoitetaan syyttäjän tehtävässä olevaa ihmistä, maallisessa oikeudenkäynnissä. Kuitenkin erisnimisen, taivaallisen Saatanan mahdollisuutta en sulkisi kokonaan pois. Tekstistä on hankala kallistua täysin ja poissulkevasti vain toisen vaihtoehdon kannalle ja Psalmin runolliseen ja osin mystiseenkin tekstiin tämä kenties sopiikin. Sanan toimiminen substantiivina, maallista syyttäjää tarkoittavana sanana on mielestäni kuitenkin tekstissä perustelluin.

4.2 1. Aikakirja

162 Zenger 2011, 138.

163 Zenger 2011, 130.

164 Konjunktio ְְָ֗֝ו käännetään usein sanalla ja. Näin sen käännän nytkin. Toisaalta konjunktiolla voi olla tässä myös selittävä ja tarkentava merkitys. Tällöin suomennoksena voisi olla esimerkiksi nimittäin (Aspinen 2011, 308).

1. Aikakirja kuvaa Israelin kansan vaiheita liittyen näin paljolti samankaltaiseen sisältöön, mitä on Kuninkaiden ja Samuelin kirjoissa. Tässä 1. Aikakirjan 21 luvun tekstissä Saatana viekoittelee Daavidia. Viekoittelun onnistuttua Daavid käskee Joabia ja kansan johtomiehiä suorittamaan väestönlaskun. Joabin vastustelusta huolimatta väestönlasku suoritetaan ja Jumala näkee sen pahana. Tällöin Daavid joutuu valitsemaan yhden kolmesta vaihtoehtoisesta rangaistuksesta: kolme nälkävuotta, kolme kuukautta vihollisten vainoamana tai kolmen päivän ajaksi tulee rutto Israeliin. Daavid päättää jättäytyä Jumalan käsiin ja valitsee ruton. Herran enkeli miekka kädessään alkaa tuhota Israelia rutolla. Lopulta, Daavidin rukoiltua ja pystytettyä Herran tahdon mukaan alttarin, enkeli laittaa miekkansa tuppiin (1. Aik. 21). 2. Sam. 24 on lähes yhtenevä kertomus, jossa on kuitenkin joitakin eroavaisuuksia 1. Aik. 21 tekstiin.

Olen tässä luvussa päätynyt käsittelemään alussa 1. Aik. 21:1 ja 2. Sam. 24:1 tekstikohtien välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. 1. Aik. 21 ja 2. Sam. 24 välinen tekstillinen yhteys on mielestäni välttämätöntä käsitellä alkuun, sillä siinä esiintyvät erot vaikuttavat 1. Aik.

21:1 tekstikohdan käsittelyyn ja ymmärtämiseen. Tämän lyhyen erojen käsittelyn jälkeen siirryn sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käsittelyyn ja tutkimukseen tekstissä. Kuitenkin merkittävä ero tekstikohdan toimijassa on tärkeä huomioida silloin, kun mietitään kirjoittajan tarkoitusta sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käytöllä.

1. Aik. 21:1

1 ָ֗תו ָֹׁ֖נ ְמ ִּלָ֗ די ִּו ָׂד־ת ֶאָ֗ ֙ת ֶס ָׂ֙יַוָ֗ ל ָ֑ א ָׂר ְשִּי־לַע֙ ן ָ֖ ָׂט ָׂשָ֗ ד ָֹּׁ֥מֲעַֹֽיַו

׃ל ֹֽ א ָׂר ְשִּי־ת ֶא

1 Ja Saatana nousi seisomaan Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin suorittamaan väestönlaskun Israelissa.

2. Sam. 24:1

1 ָ֗דֵ֤ ִּו ָׂד־ת ֶאָ֗ ת ֶס ָׂ֨יַוָ֗ ל ָ֑ א ָׂר ְשִּי ְבָ֗ תו ָֹׁ֖רֲחַלָ֗ ה ָׂוהְי־ף ַאָ֗ ֙ף ֶס ֹׁ֨יַו

׃ה ָֹֽׂדוּהְי־ת ֶא ְוָ֗ל ָ֖ א ָׂר ְשִּי־ת ֶאָ֗הָּ֥ נ ְמָ֗ךְַ֛ לָ֗ר ֹׁמא לָ֗ ֙ם ֶה ָׂב

1 Jumala vihastui Israeliin ja viekoitteli Daavidia kansaa vastaan ja sanoi:

”Suorita väestönlasku Israelissa ja Juudeassa.”

Yhtäläisyys 1. Aik. 21 ja 2. Sam. 24 välillä on selvä ja Japhetin mukaan koko 1.

Aikakirjan 21. luku onkin otettu 2. Samuelin kirjan 24. luvusta. Kuitenkin Aikakirjan sävy muuttaa Samuelin kirjan antamaa kuvaa Daavidista ja erityisesti narratiivin kontekstista. Ensimmäinen jae on koko Aikakirjan tekstin keskustelluin ja tulkituin. Tämä johtuu Saatanan ilmaantumisesta kertomukseen. 2. Sam. 24. tekstissä ei ole Saatanaa, vaan Jumala viekoittelee Daavidin. Näin ollen Saatana kiinnittää lukijan huomiota jopa enemmän, kuin 1. Aikakirjan ja 2. Samuelin kirjan välinen tekstillinen yhteys.¹⁶⁵

1. Aikakirjan ja 2. Samuelin kirjan tekstikohdilla on joitakin eroavaisuuksia, kuten totesinkin. Samuelin kirjan tekstissä väestönlasku määrätään suoritettavaksi Israelissa ja Juudeassa. Aikakirjan kohdassa puhutaan vain Israelista.¹⁶⁶ Sanoissa esiintyvissä prepositioissa on myös pientä eroa. Suurimpana erona tekstien välillä on kuitenkin viekoittelun suorittaja. Aikakirjassa Saatana viekoittelee Daavidin, mutta Samuelin kirjassa se on Jumala. Samoin Jumalan viha Israelia kohtaan jätetään mainitsematta Aikakirjassa.

2. Samuelin kirjan luvun 24 alussa luodaan teologinen kehikko kertomukselle.

Väestönlaskenta on alussa esitelty synti, johon Jumala viekoittelee Daavidin. Aiemmissa tapahtumissa, esimerkiksi 2. Sam. 21:1, on esitelty Jumalan vihan syytä Daavidia kohtaan, mutta luvun 24 tekstissä Jumalan vihalle ei ole mitään syytä esiteltynä. Jumala kuitenkin viekoittelee Daavidin toimimaan tahtoaan vastaan. Tämä teologinen huomio vie vastuuta pois Daavidilta, mutta ei täysin.¹⁶⁷ Daavid on syyllinen niihin rikkomuksiin, jotka hän tekee, vaikka joku muu hänet niihin houkuttelisikin.

Kun lähdetään tutkimaan 1. Aik. 21:1 tekstikohtaa, lähes kaikki tutkimuskirjallisuus aloittaa tämän tekstikohdan kuvaamisen huomiolla siitä, että sana ןָ֖ ָׂט ָׂש on ilman mitään artikkelia, toisin kuin Jobin ja Sakarjan kirjan teksteissä. On siis sanomattakin selvää, että artikkelin puuttuminen on tärkeässä roolissa sanaa ja Saatana-hahmoa määritettäessä.

Tärkeintä tämän tekstin kohdalla onkin määrittää se, onko kyseessä todellinen erisnimi

165 Japhet 1993, 371-373.

166 Japhet (1993, 375) huomauttaa Aikakirjan Israelin merkitsevän ennen kaikkea yhtä, yhtenäistä kansaa, ei niinkään valtiota, kuten Samuelin kirjassa.

167 Japhet 1993, 373.

vai epämääräinen, yleinen substantiivi, sillä ei ole aivan varmaa, kumpaa sana ןָ֖ ָׂט ָׂש on tarkoittamassa.

Voimakkaita näkemyksiä on sekä erisnimen että substantiivin puolesta. Erisnimistä merkitystä sanalle tuo esimerkiksi Japhet. Hänen mukaansa tässä kohdassa Raamattua Saatanasta on tehty pahan ruumiillistuma ja ollaan lähimpänä dualistista käsitettä taivaallisista voimista, kuin muissa teksteissä.¹⁶⁸ Päinvastaista näkemystä edustaa esimerkiksi Gaster, joka huomauttaa, ettei tässä kohdassa ole ollenkaan kyse Saatanan erisnimestä, vaan yleisestä substantiivista, joka kuvaa henkeä, tässä kohdassa ihmisen haurauden personifikaatiota.¹⁶⁹

Tämän tekstin ןָ֖ ָׂט ָׂש on Japhetin mukaan hyvin kaukana hahmon uskonnollisista ja psykologisista juurista.¹⁷⁰ Näitä juuria hän ei tarkemmin erittele. Joka tapauksessa hahmon toiminta näyttää olevan ainakin ensi silmäyksellä linjassa heprealaisen Raamatun muihin tutkimusteksteihini nähden. Tekstissä ןָ֖ ָׂט ָׂש viekoittelee väärään toimintaan ja on Daavidin vastustajana, radikaalimmin sanottuna jopa vihollisena, koska viekoittelun seuraukset ovat Daavidille pahoja. Hahmo koettelee Daavidia ja viekoittelee tätä.

Onko tekstikohdassa kyse ylipäätään taivaallisesta hahmosta? Jobin ja Sakarjan kirjoissa ollaan tekemisissä taivaallisen ulottuvuuden kanssa ja tämä on yksi vahva peruste erisnimiselle Saatanalle. Tässä tekstissä ei kuitenkaan mainita mitään taivaallista yhteyttä ןָ֖ ָׂט ָׂש-sanalle, vaan hän viekoittelee Daavidia, eikä edes haasta Jumalaa millään tavalla (toisin kuin Jobin ja Sakarjan kirjoissa).¹⁷¹ Näin ollen onkin esitetty, että tässä tekstissä voisi olla kyseessä maallinen ”saatana”. Tähän Gasterkin viittaa.

Kuten olen todennut, useiden tutkijoiden mielestä tässä kohdassa käytetään jopa ensimmäistä kertaa heprealaisessa Raamatussa hahmon oikeaa, henkilökohtaista

168 Japhet 1993, 374.

169 Gaster 1986, 225.

170 Ihminen tuntee elämässään syyllisyyttä ja hakee usein syytä siihen. Oman näkemykseni mukaan kristinuskossa on monesti nähty Saatanan olevan tällaisen syyllisyyden ja ahdistuksen aiheuttaja, syyttäessään ja muistuttaessaan ihmistä synneistä.

171 Japhet 1993, 375.

erisnimeä.¹⁷² Esimerkiksi Japhet esittää, että useimmat koulukunnat ovat päätyneet tähän ratkaisuun nimenomaan artikkelin puuttumisen vuoksi, mikä erottaa sanan Jobin ja Sakarjan kirjojen vastaavista.¹⁷³ Olenhan kuitenkin Jobin ja Sakarjan kirjoissa katsonut sanan tarkoittavan erisnimeä Saatanalle sanassa esiintyvästä artikkelista huolimatta.

Ilman artikkelia sana ןָ֖ ָׂט ָׂש esiintyy myös 1. Kuninkaiden kirjassa. Olen kääntänyt 1. Kun.

teksteissä sanalle jonkin tietyn merkityksen (vastustaja) ja samoin Jobin ja Sakarjan kirjojen tekstikohdissa sanalle voidaan antaa jokin tarkemmin määritelty käännös, joka erisnimen kohdalla sisältyy Saatanan nimeen (esimerkiksi Sakarjan kirjassa Saatanaa voidaan kutsua nimellä Syyttäjä tehtävän mukaan). Conradin mukaan nyt käsiteltävässä 1. Aikakirjan tekstikohdassa sana olisi kuitenkin ensimmäistä kertaa heprealaisessa Raamatussa ilman mitään tarkkaan määrättyä tehtävää.¹⁷⁴ Itse kuitenkin ajattelen, että ןָ֖ ָׂט ָׂש viittaa tässäkin tekstissä myös Saatanan tehtävään, tässä tapauksessa viekoitteluun ja koetteluun.¹⁷⁵

Saatanan toiminnasta käytettävät verbit ovat samoja, joita käytetään Jobin (תוס tässä

”viekoitella”) ja Sakarjan (דמע tässä ”nousi vastaan”) kirjoissa Saatanan toiminnasta, mikä osaltaan mielestäni tukee sitä, että tässäkin tekstissä on tarkoitettu ”taivaallista”

Saatana-hahmoa erisnimenä.¹⁷⁶ Samoin 2. Sam. 24:1 tekstikohdassa, joka on 1. Aik. 21 varhaisempi teksti, esiintyy selkeä taivaallinen toimija (Jumala), mitä ominaisuutta viekoittelijalta tuskin on haluttu tässä vaihtaa. Kaiken kaikkiaan olisi erikoista, jos viekoittelijaksi olisikin vaihdettu Jumalan sijaan ihminen. Kuka ihminen edes pääsisi viekoittelemaan ja koettelemaan Daavidia vieläpä onnistuneesti? Onhan Daavid osoittanut aiemmin (2. Sam. 19:23), ettei mene maallisten ”saatanoiden” houkutteluun.

Mitä perusteita on substantiivin puolesta? Day käy läpi joitakin varhaisia tekstikohtia, joissa Saatanan tapaiselle toimijalle on annettu erisnimi, mutta Saatana-erisnimeä ei

172 Näin toteavat (asettuen joko itse tälle kannalle tai vain esitellen suurimman osan olevan tätä mieltä) esimerkiksi Japhet (1993, 374), Clines (2011, 123), Efird (1985, 908), Hamilton (1992, 985) ja Conrad (2009, 113).

173 Japhet 1993, 374. Tämän väitteen perusteluna voisi käyttää sitä, että hepreassa erisnimet eivät saa artikkelia. Edellsessä luvussa (3) on kuitenkin osoitettu, että tähän on poikkeuksia.

174 Conrad 2009, 113.

175 Tätä tukee myös Japhet (1993, 375).

176 Klein 2006, 418.

näissä esiinny. Hänen mukaansa on siis mahdollista, että Saatana ”kunnollisena ja oikeana” erisnimenä esiintyy vasta toisella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Tällä perusteella hän näkeekin, ettei ole syytä nähdä sanaa erisnimenä Saatanalle.¹⁷⁷

Miten sana tulisi substantiivina, maallisensa ”saatanana” ymmärtää? Dayn mukaan on neljä vaihtoehtoa. ל ָ֑ א ָׂר ְשִּי־לַעָ֗ ד ָֹּׁ֥מֲעַֹֽיַו ”nousi seisomaan Israelia vastaan” viittaa hänen mukaansa Kuninkaiden kirjan vastaaviin, sotilaallisiin ihmisvastustajiin. Tällöin kyseessä voisi olla joku Israelin kansan ihmisvihollinen. Toisena mahdollisuutena Day pitää 1. Kun 22:19-23 tekstissä mainittua ”henkeä”, joka menee valheen henkenä kuningas Ahabin profeettoihin Herran tahdosta ja aiheuttaa Ahabin kuoleman.

Kolmantena vaihtoehtona Dayn mukaan on ymmärtää sanan vain viittaavan johonkin määrittelemättömään taivaallisen kokouksen jäseneen. Tällöin Day kutsuu tätä hahmoa syyttäjäksi.¹⁷⁸

Neljäs ja Dayn mukaan todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin Num. 22:22-35 mukainen Herran lähettiläs (enkeli), joka tulee toteuttamaan Jumalan vihasta johtuvan tehtävän. 1.

Aik. 21:12,14 tekstissä Herran enkeli tulee miekka kädessä lyömään Israelin kansaa, kuten Herran enkeli Numerin tekstissä tulee Bileamin eteen miekan kanssa, valmiina lyömään häntä. Numerin tekstissä sana on ןֵ֣ ָׂט ָׂש ְל ja edellä esitetyn yhtymän vuoksi Day argumentoi, että epäsuorasti voidaan ajatella, että 1. Aikakirjan tekstissäkin on lähetetty tämä ןֵ֣ ָׂט ָׂש ְל. Näin ollen Day näkee 1. Aik. 21 kaksi taivaallista saatanaa: ensimmäinen on määrittelemätön syyttäjä, joka aiheuttaa Jumalan rangaistuksen Israelille ja toinen on rangaistuksen toteen panija.¹⁷⁹

Dayn näkemys 1. Aikakirjan ”saatanasta” on siis pienellä kirjoitettava, kuitenkin taivaallinen hahmo, joka on samantyyppinen kuin Num. 22:22, 32 tekstikohdissa oleva Herran enkeli. Näin ollen tekstissä ei olisi kyseessä erisniminen Saatana. Gaster on myös

177 Day 1988, 128-129, 132. Day tuo esiin ennen toista vuosisataa käytettyjä nimiä, joita ovat esimerkiksi Asmodeus (Tob. 3:8, 17) sekä Shemihazah ja Asael (1. Enok 6-11). Saatanaan verrattavissa olevista hahmoista on käytetty näitä nimiä. Oikeaa erisnimeä on käytetty siksi selkeästi hänen mukaansa vasta 168 eKr.

178 Day 1988, 143-144.

179 Day 1988, 144-145.

substantiivin kannalla, mutta hän ei perustele väitettään mitenkään.¹⁸⁰ Hänen väitteensä on kuitenkin se, että sana ןָ֖ ָׂט ָׂש on ilmaisemassa ihmisen, tässä tapauksessa Daavidin hairahtumista Jumalan tahdon mukaisesta toiminnasta. Näin ollen hän oikeastaan kieltää kokonaan vaihtoehdon minkäänlaisesta viekoittelijasta tai persoonallisesta koettelijasta tekstikohdassa.

Erisnimeä puoltaa ilmaisujen yhteydet Jobin ja Sakarjan kirjoihin, jossa sana on erisnimenä, tekstillinen yhteys 2. Sam. 24. kanssa, ilman artikkelia oleva sana (tosin selkeästi substantiivina olevissa teksteissä sanassa ei ole artikkelia) sekä viekoittelun onnistuminen, jonka seurauksena Daavid saadaan toimimaan Jumalan tahtoa vastaan.

Substantiivia puoltaa Dayn näkemys Numerin kanssa yhtenevästä enkelistä, mutta lopulta substantiivin puolesta on varsin vähän toimivia perusteita. Jos kyseessä olisi enkeli tai henki, kuten Day näkee, tekstissä todennäköisesti mainittaisiin se, kuten Numerissa on mainittu.¹⁸¹

1. Aik. 21:1 tekstissä sana ןָ֖ ָׂט ָׂש tarkoittaa joko erisnimeä Saatanalle, substantiivia, jolla kuvataan taivaallista hahmoa (enkeli tai jonkinlainen henki) tai vain ihmisen hairahtumista oikeasta toiminnasta. Mikään ei mielestäni ole täysin pois suljettu, mutta silti ajattelen, monien tutkijoiden mukaisesti, että voidaan hyvin perustein todeta sanan tarkoittavan erisnimeä Saatana-hahmolle. Vahvimmat perustelut ovat mielestäni erisnimen puolesta, kuten 2. Sam. 24:1 taivaallinen toimija ja se, että Daavidin viekoittelu onnistuu. Samoin Dayn näkemys taivaallisen hahmon suorittamasta koetttelusta sopii Saatanaan. Kuten olen osoittanut kolmannessa luvussa, Saatana on juuri sen kaltainen agentti, joka suorittaa Jumalan hänelle antaman työtehtävän. Tämä näkemys sopii tähän 1. Aikakirjankin tekstiin täysin.

Substantiivin puolesta esitetyt perusteet tuntuvat mielestäni jopa hieman väkisin kehitetyiltä ja oikeastaan erisnimeä vastaan ei ole sellaisia tekstin mukaisia perusteluita, jotka olisivat täysin johdonmukaisia. Gasterin näkemys vie taas pohjaa koko tekstiltä ja tuntuu kovin väkinäiseltä teorialta, jolla hän saa oman tavoitteensa mukaisesti osoitettua,

180 Gaster 1986, 225.

181 Sakarjan kirjassakin mainitaan ”Herran enkeli”, joka on paikalla siinä missä Saatanakin.

ettei persoonallista Saatanaa olisi koko heprealaisessa Raamatussa. Itse olen tästä täysin eri mieltä ja olen toivoakseni tutkimuksessani jo osoittanut Gasterin näkemyksen olevan varsin heikko.

Erisnimenä sana käännetään ja kirjoitetaan isolla: Saatana. Sanaan sisältyy kuitenkin tehtäviä. Japhetin mukaan sana ןָ֖ ָׂט ָׂש pitää tässä tekstissä muodon syyttäjänä ja vastustajana, joka toimii kuningasta vastaan saadakseen hänet tekemään väärin.¹⁸² Saatana on myös viekoittelijana ja toisaalta viekoittelun voi nähdä koetuksena Daavidille:

lankeaako Daavid toimimaan Jumalan tahtoa vastaan? Näin Saatana on myös koettelijana. Saatanan rooli tässä tekstissä poikkeaa hieman Jobin ja Sakarjan rooleista, mutta näkisin tämän olevan lähellä Jobin kirjassa esiintyvää hahmoa. Saatana kulkee samalla tavalla maan päällä ja koettelee ihmisiä. Saatanan viekoittelu tuo mieleen jopa 1.

Moos. 3. esiintyvän käärmeen viekoittelun: ihminen menee viekoitteluun ja kummassakin tapauksessa Jumala rankaisee ihmistä.

Saatana viekoittelee tekstissä Daavidin toimimaan väärin ja Jumala päättää rangaista Daavidia. Aivan kuten Jobin kirjassakin, Saatana tuntuu pääsevän kuin koira veräjästä.

Miksei Daavid tai Jumala syytä Saatanaa viekoittelusta ja johdattamisesta vääryyteen?

Jobin kirjassa Saatana on vastuussa niistä koettelemuksista, joita aiheutti Jobille, vaikka Jumala olikin niihin suostunut. Näin ollen voidaan ajatella, että myös ihminen on vastuussa vääristä teoistaan, vaikka Saatana niihin olisikin hänet houkutellut. Samoin Dayn ajatus siitä, että Daavidin viekoittelu johtuu Jumalan vihastumisesta, näyttää sen,

In document Saatana - ihmisten pahin vihollinen vai Jumalan salainen agentti? (sivua 57-73)