Saatana on nykyisessä kielenkäytössä ja muodostetuissa mielikuvissa monesti nähty pahana, vähintäänkin Jumalan vastustajana ja ihmisten vihollisena. Saatanasta puhutaan persoonallisena hahmona, yleensä pahuuden perikuvana. Samoin Saatanaa käytetään retorisestikin ihmisten puheessa, esimerkiksi voimasanana, joka on omiaan luomaan tietynlaista kuvaa Saatanasta. Näkemys Saatanasta pahana ja julmana Jumalan vihollisena on tullut varhaisen kirkon piirissä syntyneiden tekstien sekä kirkkoisien opetuksien ja ajatuksien kautta. Tutkimuksessani olen tullut tulokseen, että heprealainen Raamattu kuitenkin kumoaa ajatuksen pahasta, Jumalan vastustajana olevasta Saatanasta.
Tutkielmassani olen selvittänyt ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanan merkitystä ja tarkoitusta heprealaisessa Raamatussa. Olen pyrkinyt tutkimaan ja tuomaan selkeästi esiin sanan käytön niin substantiivina kuin erisnimenä. Toisessa luvussa tutkin sanan merkitystä substantiivina, jolloin sitä käytetään kuvaavana sanana ihmisistä ja kerran enkelistä tekstissä.
Substantiivin merkityksessä sanan voi kääntää useammalla tavalla ja olen pyrkinyt osoittamaan mahdolliset käännökset ja perustelemaan niistä sopivimman käännösvaihtoehdon. Kolmannessa luvussa käsittelin ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanaa erisnimenä. Tällöin käännän sanan hahmon erisnimenä, Saatana. Erisnimen merkityksessä olen tutkinut, millainen hahmo Saatana on, mikä on hänen tehtävänsä ja mikä tarkoitus Saatanalla on tekstissä. Tutkielmassa olen neljänteen lukuun jakanut lähtökohtaisesti epäselvät tapaukset, joissa ei ole selkeää, onko sana ן ָָׂ֗ט ָׂש substantiivina vai erisnimenä. Olen muodostanut oman näkemykseni siitä, kumpi on kyseessä.
74
Tutkimusteksteissäni kirjottaja tuo esiin useita hahmoja, tapahtumia ja näyttämöitä, joissa kertomus etenee. Joka tekstissä on oma päähenkilönsä, jonka ympärille muut hahmot kietoutuvat. Olen tutkielmassani ottanut huomioon myös kirjoittajan näkemystä Saatanan käytöstä ja kirjoittajan tarkoituksesta käyttää Saatanaa tekstissään. Erityisesti erisnimen Saatana omaava hahmo on tärkeä osa tekstejä, joissa hän esiintyy. Tällöin kirjoittaja on voinut käyttää tätä hahmoa myös haluamassaan tarkoituksessa.
Sana ן ָָׂ֗טָָׂ֗ש on heprealaisessa Raamatussa monimerkityksinen, kuten olen tutkimuksessani osoittanut. Se on sekä kuvaannollisena substantiivina että erisnimenä, esiintyen yhteensä yhdeksässä eri kontekstissa heprealaisen Raamatun sivuilla. Se ei ole siis kovin yleinen sana, mutta joka kerta käytettynä se tuo oman voimakkaan lisänsä tekstiin. Hyviä, tekstin mukaisia merkityksiä sanalle tutkimukseni mukaan ovat vastustaja (tätä voidaan käyttää myös silloin, kun joku tekstin hahmo toimii ”saatanamaisesti” ja ”nousee saatanaksi”), vihollinen (sotilaallinen tai poliittinen), syyttäjä (maallinen), Saatana (erisnimi hahmolle), Syyttäjä (taivaallinen) ja Koettelija. Yleisnimityksenä substantiiville on mielestäni vastustaja (toki voisi puhua myös pienellä kirjoitettuna ”saatanasta”, mutta tämä vaatisi selitystä, mitä tällä tarkoitetaan) ja erisnimelle Saatana.
Sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש käytetään substantiivin merkityksessä, kun puhutaan vihollisesta, vastustajasta tai jostakusta, joka toimii kertomuksen päähenkilön tai jonkun muun tietyn hahmon pyrkimystä ja tahtoa vastaan. Sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש käytetään 1. ja 2. Samuelin kirjassa sekä 1.
Kuninkaiden kirjassa puhuttaessa sotilaallisesta tai poliittisesta vastustajasta tai vihollisesta. Tässä tarkoituksessa filistealaiset kuvaavat Daavidia (1. Sam. 29:4), Daavid kuvaa Serujan poikia (2. Sam. 19:23), Salomo kuvaa omia vihollisiaan (1. Kun. 5:18) ja myös Salomon vastustajia kuvataan ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanalla (1. Kun. 11:14, 23, 25). Näissä teksteissä sanan kohteena olevia ihmisiä voi kutsua joko vastustajiksi, vihollisiksi tai myös
”saatanoiksi”, jolloin kutsumanimi on voimakkaampi, mutta monesti varsin osuva.
Tällöin tarvitaan kuitenkin tarkempaa määrittelyä, mitä ”saatanaksi” kutsumisella oikeastaan tarkoitetaan.
Numerin tekstissä (Num. 22:22, 32) ן ָָׂ֗ט ָׂש on substantiivina kuvaamassa Herran enkeliä, joka on tullut estämään Bileamin matkan teon, koska matka on vastoin Herran tahtoa.
75
Enkeli tulee estämään matkan ja toimimaan Bileamin vastustajana. Yksi ן ָָׂ֗ט ָׂש-sanalla kuvattujen ihmisten ja tässä tapauksessa enkelinkin tavoitteista on tappaa kohteensa.
Tämä poikkeaa siitä tehtävästä, jota erisnimen Saatana omaava hahmo tavoittelee tutkimusteksteissäni. Hänen tehtävänsä ei esimerkiksi Jobin kirjan tekstissä ole tappaa, vaan se nimenomaisesti kielletään häneltä (Job. 2:6).
Substantiivina sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש käytetään kuvaamaan vastustajina toimivia ihmisiä ja yhden kerran enkeliä. Sanan tarkoitus on ilmaista kohteensa toimintaa, tapaa ja tehtävää tekstissä ja myös osoittaa, miten muut tekstin hahmot suhtautuvat tähän hahmoon.
Samoin se saattaa tuoda kohteelleen (henkilölle, johon sanalla viitataan) vaarallisen, jopa pahan kuvan (näin ainakin 1. Kun. 5:18) ja luo uhkaavaa ilmapiiriä tekstin henkilöille.
Lukija tunnistaa, että ן ָָׂ֗ט ָׂש on jonkun tekstin hahmon mielessä uhkana. Suoranaisesti sanalla ei kuitenkaan ole tarkoitus tuoda mielikuvaa jostakin pahasta tai demonisoida kohdetta. En myöskään näe, että tällä uhkakuvalla on välttämättä yhteyttä erisnimiseen Saatanaan.
Omana, persoonallisen hahmon erisnimenä sanaa ן ָָׂ֗ט ָׂש käytetään Jobin ja Sakarjan kirjoissa sekä 1. Aikakirjassa. Saatana on Jumalan taivaallisena agenttina, eräänlaisena asiamiehenä ja edustajana toimiva hahmo, jolla on useampia tehtäviä. Hänen tehtävänsä Sak. 3:1-2 tekstikohdassa on toimia taivaallisen oikeustuomioistuimen, taivaallisen neuvoston syyttäjän tehtävässä. Hänen tehtävänsä on syyttää Joosuaa oikeudessa ja tuoda esiin perusteluja sen puolesta, miksi Joosuaa ei tulisi nimittää ylipapiksi ja temppeliä rakennetaan. Toisaalta Saatana on myös agentti, joka käy toimittamassa Jumalan antamia tehtäviä maan päällä, kuten 1. Aik. 21:1 tekstissä Daavidin viekoittelun, jonka seurauksena Daavid toimii Jumalan tahtoa vastaan.
Jobin kirjassa Saatana esiintyy selkeästi ainoastaan kirjan prologissa, ensimmäisissä kahdessa luvussa. Nämä luvut ohjaavat lukijaa ymmärtämään loppukirjaa ja sen tapahtumia. Job. 1:6-12-2:1-7 tekstissä Saatanan tehtävä on samalla moninaisin ja epäselvin. Hän on tullut paikalle Jumalan ja ”Jumalan poikien” kokoontumiseen ja Jumala kyselee Saatanan tehtävän edistymisestä. Saatana kertoo ”kuljeskelleensa pitkin poikin maata”, joten hänen tehtäväänsä kuuluu myös itsenäinen kiertely maan päällä.
76
Toisaalta, kun Saatana saa Jumalan houkuteltua vedonlyöntiin Jobia vastaan, hän on se, joka suorittaa koettelut Jobille ja aiheuttaa tämän suistumisen huipulta pohjalle. Saatana on Jobin kirjassa varsin omatoiminen hahmo, joka ei ole lähelläkään niin Jumalan
”hihnassa”, kuin on joskus annettu ymmärtää.
Saatana persoonallisena hahmonaan ei siis ole Jumalan vastustaja tai vihollinen, ei suoranaisesti paha eikä ihmistenkään vihollinen. Toki, kuten olen sanan substantiivin merkityksistä todennut, yksi sanan merkityksistä on vihollinen, mutta nimenomaan sotilaallista tai poliittista ihmis-vihollista. Ihmisen näkökulmasta Saatana kuitenkin saattaa näyttäytyä vihollisena pyrkiessään koetteluillaan saamaan ihmisen hairahtamaan pois Jumalan tahdosta. Saatana on Jumalan palkkalistoilla oleva syyttäjä ja agentti, joka suorittaa työnantajansa antamat tehtävät. Hänen tehtävänsä on koetella, mutta Saatanalla ei ole voimaa Jumalan yli, vaan hän toimii Jumalan alaisuudessa.
Saatanan pääasiallisena tehtävänä on siis koetella ja syyttää ihmisiä. Hän koettelee ihmistä, kuten Jobia, Jumalan sallimissa rajoissa (Saatana ei saanut viedä Jobin henkeä).
Koettelut Saatana kuitenkin suorittaa itse. Jumala antaa rajat ja niiden sisällä Saatana toimii itsenäisesti. Saatana ei heprealaisessa Raamatussa syytä ihmisiä maan päällä, vaan toimii syyttäjänä ollessaan taivaallisessa ympäristössä. Joosuan syytösten kohdalla ollaan profeetan näyssä taivaallisessa oikeusistunnossa, jossa Saatana on oikealla puolella syyttäjän paikalla.
Nimen Saatana käyttämisessä on oma haastavuutensa. Se on käännös, jota on käytetty pitkään ja jolle on muodostunut omat tietyt mielikuvat ja se ymmärretään tietyllä tavalla ja tietyssä valossa. Olen tätä mielikuvaa käsitellyt tutkielmani johdannossa.
Tutkimuksessani pyrin osoittamaan Saatanan olevan erilainen, kuin sen vahvan mielikuvan mukainen, joka hänestä on. Ihmisille saattaa tulla tietynlainen kuva mieleen kuullessaan tai lukiessaan nimen Saatana, mutta tätä mielikuvaa olen pyrkinyt muuttamaan ja selkeyttämään heprealaisen Raamatun osalta. Mielestäni käännettyä nimeä Saatana voidaan hyvin käyttää, mutta esimerkiksi Raamatun käännökseen nimen kohdalle voisi laittaa selventävän nootin, jossa kerrotaan hahmon ominaisuuksista ja estetään vääränlainen mielikuva.
77
Puhuttaessa erisnimisestä Saatanasta on otettava huomioon myös tekstin kirjoittajan mahdollinen tarkoitus sanan käytölle. Tämä näkyy tutkimusteksteissäni erityisesti Jobin ja 1. Aikakirjan kohdalla. Jobin kirjassa Saatanaa ei oikeastaan tarvittaisi, vaan teksti toimisi ilman prologiakin (luvut 1 ja 2). Kuitenkin prologin liittäminen tekstiin vie vanhurskaalle miehelle vaivojen ja kärsimysten aiheuttamisen Jumalan niskasta Saatanalle. 1. Aikakirjan tekstikohta 21:1 on otettu 2. Sam. 24:1 tekstistä ja 1. Aik. 21:1 kohdalla Jumalan tilalle on vaihdettu Saatana Daavidin viekoittelijaksi. Todennäköisesti onkin haluttu pitää Jumalan ja Daavidin välit hyvinä ja ottaa väärään toimintaan viekoittelevaksi henkilöksi joku muu kuin Jumala.
Vahvana poikkeuksena muihin tekstikohtiin pidän Ps.109:6 tekstikohtaa. Siinä ן ָָׂ֗ט ָׂש on syyttäjä, joka on oikeustuomioistuimessa hoitamassa tehtäväänsä. En voi sanoa, että
”saatana” tässäkään tekstissä saa sinänsä positiivista leimaa, vaan edelleenkin kuva on uhkaava ainakin syytetyn osalta. Tosin syyttäjä näyttäytyy Psalmin 109 kirjoittajan näkökulmasta kuitenkin positiivisena hahmona, sillä hän toivookin tätä ”saatanaa”
vihollistensa syyttäjäksi. Tässä syyttäjä on siis tekstin päähenkilön puolella.
Psalmin tutkimustekstini ongelmana on se, että siinä ei voi täysin selvästi sanoa, onko kyseessä maallinen vai taivaallinen syyttäjä. Mikäli kyseessä olisi taivaallinen syyttäjä, tekstikohdassa puhuttaisiin erisnimisestä Saatanasta. Tämä näkemys on perusteltavissa, mikäli Psalmin kirjoittaja on ollut tietoinen Saatanan olemassaolosta. Tekstikohdan konteksti, tekstin muuten maalliset viittaukset ja toiveet kirjoittajan viholliselle tulevista rangaistuksista viittaavat kuitenkin maalliseen syyttäjään ja näin ollen substantiiviin.
Käännynkin itse enemmän substantiivin puoleen ja pidän sitä todennäköisempänä.
Kuitenkin näkemys erisnimisestä Saatanasta tekstissä ei ole mahdoton. Tekstin perusteella on mielestäni haastavaa asettua täysin poissulkevasti jommankumman vaihtoehdon taakse. Pidän kuitenkin substantiivia ja sanaa ihmistä merkitsevänä syyttäjänä perustellumpana tulkintana.
Olen jakanut tutkielmassani neljänteen lukuun sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש merkityksen epäselvissä tapauksissa. Vaikka olenkin näin toiminut tutkimuksen selkeyden sekä aiempien
78
tutkimusten näkemyksien selkeästi esiin tuomiseksi, mielestäni heprealaisessa Raamatussa on vain yksi epävarmempi tapaus. 1. Aik. 21:1 tekstissä sana on erisnimen merkityksessä ja siinä on selkeästi isolla kirjoitettava Saatana. Psalmin teksti jää epävarmaksi tapaukseksi, mutta siinäkin on vahvemmat perusteet substantiivin puolesta.
Sanan ן ָָׂ֗ט ָׂש käyttö heprealaisessa Raamatussa on siis yllättävänkin monimerkityksellistä.
Moni tunnistaa sanalle erisnimen merkityksen, kun puhutaan Saatanasta, mutta sana substantiivin tarkoituksessa voi jäädäkin usein huomaamatta. Sinänsä ajatus Saatanasta pahana ei ole aivan kaukaa haettu, sillä sana luo kohteeseensa uhkaavaa kuvaa.
Kuitenkaan erisniminen Saatana ei ole sellainen, kuin johdantoluvussa hänestä esitetty kuva antaa ymmärtää. Saatana ei ole ”kaiken pahuuden alku ja loppu” tai ”kiusaaja”.
Heprealainen Raamattu ei edes yhdistä Saatanaa millään tavalla helvettiin – ajatus Saatanasta ”helvetin herrana” ei ole heprealaisen Raamatun mukainen. Saatana on Jumalan alaisuudessa oleva työntekijä, agentti eli asiamies ja edustaja, koettelija ja syyttäjä, joka tekee työtänsä maan päällä ja myös taivaallisessa oikeusistunnossa.