TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2018 63 KIRJALLISUUS
ja työ yhteiskunnassa tunnetaan yhä huonosti. Sotahistorian sin- nikkään kertaamisen ja agraariyh- teiskunnan töissä perinnevaljais- sa esiintyvien liinaharjojen valossa monikäyttöinen suomenhevonen näyttäytyy jopa historiansa vanki- na. Yksin tässä riittäisi tutkittavaa, kun ihmisen ja eläimen suhde on yhä monipuolisemman kiinnostuk- sen kohteena yhteiskunta- ja hu- manistisissa tieteissä myös Suo- messa.
Menneiden saavutusten ko- rostaminen aiheuttaa imagolli- sia rasitteita asetelmassa, jossa Suomen hevoskanta on kansain- välistynyt. Suomenhevosia on va- jaat 20 000, mutta se edustaa enää neljännestä koko hevoskan- nasta. Tutkittavaa riittäisikin vaik- kapa ”vanhanaikaisuuden” ja
”kansallisuuden” mielikuvien suh- teesta Suomen rajojen avautumi- seen. Samalla hitaasti kehittyvä ja pitkäikäinen kylmäverirotu he- rättää uudenlaista kiinnostusta kohtuullistamisen, elämänrytmin hidastamisen ja paikallisuuden ko- rostamisen ruumiillistumana muun muassa kaupunkilaisten ratsuhar- rastajanaisten keskuudessa.
Sotahistoriaa ja maa- ja metsä- taloustyötä korostava runsas kuvi- tus houkuttelee kirjan pariin. Mus- tavalkovalokuvien lisäksi mukana on kansakoulujen opetustauluja, akvarelleja, puupiirroksia ja he- vosnäyttelyiden kunniakirjoja. Va- lokuvat hevosen työtehtävistä ja sotataipaleelta on koottu museoi- den ja kuvapalveluiden arkistoista.
Osa kuvista on katseltavissa myös netissä SA-kuvan maksuttomassa kuvapalvelussa ja aiemmissa suo- menhevosen sotataipaleesta ker- tovissa kirjoissa.
PAULIINA RAENTO
Kirjoittaja on aluetieteen professori ja rahapelitutkimuksen dosentti Tampe- reen yliopistossa.
Tieteen huumorista ja kummallisuuksista
Glen Wright: Academia Obscura – The hidden silly side of higher education. Unbound 2018.
Miten Star Wars -elokuvia voidaan lähestyä tieteellisen tutkimuk- sen näkökulmasta? Miten toden- näköistä on, että seisovat lehmät käyvät pian makuulleen? Nämä ja useat muut vähemmän vakavat ai- hepiirit saavat huomiota esikois- tietokirjailija Glen Wrightin Aca- demia Obscura -teoksessa. Kirja on läpileikkaus tieteen ja korkean koulutuksen norsunluutorniin huu- morin ja kummallisuuksien näkö- kulmista. Teoksen kirjoittaja, Glen Wright, on tohtoriopiskelija, joka viivytteli väitöskirjansa työstämi- sessä, koska halusi käyttää aikaa tutustuakseen tieteen ”pimeään puoleen” ja sen lukemattomiin ku- riositeetteihin.
Kirjan syntytarina on mielen- kiintoinen ja harvinainen. Se on täysin lukijoidensa rahoittama. Kir- jan julkaisija esittelee verkkosivuil- laan kirjailijoiden ideoita, joita he haluaisivat toteuttaa yhdessä luki- joiden kanssa. Kiinnostuneet voi- vat sitten rahoittaa haluamiaan projekteja. Kirjailijat saavat samal- la teoksistaan myös normaalia rei- lumman korvauksen, sillä kirjan tuotosta puolet menee sen kirjoit- tajalle. Tämä teos on Wrightin pyr- kimys tuoda valoa yksinäiseen ja ilottomaan tieteen tekemiseen.
Huumorin kaksijakoisuus Wrightin mielestä huumorilla on tiedemaailmassa kaksijakoinen
suhde. Hän jakaa tuon suhteen karkeasti kahteen koulukuntaan.
Toinen koulukunta ei salli tietees- sä minkäänlaista huumoria, kun taas toisen koulukunnan mielestä kaikki voisivat vähän löysätä ja ot- taa rennommin.
Rahoituskampanjan aikaan Wright sai eräältä huolestuneel- ta tutkijalta sähköpostia, jossa il- maistiin, että aikomus vitsailla tärkeillä asioilla saattaa vaaran- taa hänen elämäntyönsä. Tieteen maailmasta löytyy silti paljon huu- moria ja sille on tilauksensa. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä, jois- ta Wright kirjassaan kertoo, on niin kutsuttu Huumori-Nobel-pal- kinto, jotka jaetaan vuosittain tut- kimuksille, jotka saavat ihmiset nauramaan ja miettimään. Tä- män palkinnon saajiksi ehdote- taan vuosittain jo yli 9 000 saajaa ja tutkimusta.
Kirjailija on jakanut kirjan kym- meneen eri osioon. Niiden kan- taviksi teemoiksi on valikoitunut viime vuosina tiedemaailmaa pal- jon puhuttaneet ilmiöt. Puolet kir- jan sisällöstä on pyhitetty kolmelle teemalle: julkaisemiselle, aka- teemiselle julkaisemiselle sekä kirjoittamiselle. Opettamiseen, impaktilukuihin ja tutkimuksen vai- kuttavuuteen liittyvää huumoria esitellään runsaasti. Kirjan loppu- puoli keskittyy tutkimuksen po- pularisoimisen hauskuuksiin ja varjopuoliin Twitterissä ja kong- resseissa. Ihan kirjan lopussa on vielä katsaus eläinten roolista tie- teessä, johtopäätökset sekä kirjan vertaisarvioinnin kaksi lausuntoa.
Julkaise tai unohdu
Jatkuva julkaisujen tuottaminen on kirjailijan mukaan akateemi- sen maailman mantra, kirous sekä pääasiallinen syy sen olemassa ololle. Akateemisissa julkaisuis- sa käytetään paljon vaikeita ja kli- seisiä ilmaisuja lukijoiden houkut- telemiseksi. Erityisesti artikkelien nimissä käytetään paljon elokuva- viittauksia ja niitä Wright listaakin laajasti. Hän on kaivanut esiin tut- kimuksia, jotka ovat muun muassa selvittäneet kliseisten ilmaisujen
64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2018 KIRJALLISUUS
määrää lääketieteellisten julkai- sujen otsikoissa. Näistä esimerk- kinä state of the art -ilmaisu, jota on käytetty vuosina 1971–2010 yh- teensä 3 518 tieteellisen artikke- lin nimessä.
Wright valottaa myös akatee- misen julkaisun syntyhistoriaa 1600-luvulta lähtien. Samalla hän osuvasti kritisoi sitä, miten ve- ronmaksajien rahoilla tehtyä tut- kimusta piilotetaan isojen julkai- sujättien maksumuurien taakse.
Kirjailija esittelee lisäksi vähem- män tunnettuja vaihtoehtoja tie- teellisistä aikakausjulkaisuista, joi- hin käsikirjoituksia voi lähettää.
Esimerkiksi The Journal of Uni- versal Rejection -lehti ei jätä epä- varmaksi, mikä on mahdollisuus saada vaivalla tehty tutkimus jul- kaistuksi. Kyseinen lehti nimittäin hylkää kaikki käsikirjoitukset. Leh- ti kuitenkin painottaa, että käsikir- joitus kannattaa lähettää arvioita- vaksi, koska tutkimusten aihepiiriä ei ole rajattu, päätösprosessi on yleensä nopea ja kirjoittajat saa- vat täysin pitää oikeutensa julkai- semaansa työhön.
Wright esittelee kirjassaan myös paljon tutkimuksen vaikutta- vuutta arvioivia vaihtoehtoisia ta- poja. Yksi tällainen on niin sanottu K-indeksi eli Kardashian-indeksi.
Se vertaa tutkijan Twitter-seuraa- jien määrää vertaisarvioidun tut- kimuksen viittauksien määrään.
Mitä korkeampi tutkijan K-indek- si on, sitä todennäköisempää on, että kyseisen tutkijan julkinen profiili on rakentunut tieteellises- ti epävarmalle pohjalle. Matala in- deksiluku taas kertoo, että tutkijan sosiaalisen median vaikuttavuus on aliarvostettua.
Tieteen tunnetuksi tekemiselle sekä popularisoimiselle on omis- tettu kirjassa paljon sivuja, koska se on nykyisin merkittävä osa tut- kijan työtä. Perinteisistä popula- risoimisen tavoista kirjailija nos- taa esiin kongressit ja löytää niistä paljon mustaa huumoria. Osuviksi esimerkeiksi käyvät kongressien paneelikeskustelut, joissa yleisön kysymykset kääntyvät tuskastut- tavan pitkiksi kommenteiksi, jotka
eivät liity keskustelun aiheeseen.
Osansa saavat myös sessioiden puheenjohtajat, jotka eivät osaa huolehtia aikataulusta ja päätyvät näin ollen viemään aikaa kahvi- ja ruokatauoilta.
Nopea ja kevyt lukukokemus Kirjan huumori on lopulta hyvin erityislaatuista, eikä se välttämät- tä aukea kaikille. Koska kirja on englanninkielinen, osa sen sisäl- löstä ei toimi suomalaisessa kon- tekstissa. Silti teos herättää ajat- telemaan, mitä kaikkea tieteessä tutkitaankin sekä kuinka paljon ajatonta ja piilotettua huumoria tiede sisältää. Teoksen luvut ovat sillisalaattia, joten ne ovat help- polukuisia. Lukukokemus ei kirjan hajanaisen sisällön takia ole kovin eheä, mutta tällaisenaan teos on erinomaista vapaa-ajan lukemista tai sopii mainiosti luettavaksi pai- nettuna tai sähköisenä versiona muun muassa kongressimatkoilla.
MARKUS MYKKÄNEN
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja viestin- nän tutkija.
Huippututkimusta tunturien sylissä
Lassi Saressalo: Kertomus Ke- vosta. Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevon vuosikym- menet. Turun yliopisto 2017.Suomi on biologian ja etenkin eko- logian suurvalta, jos tieteen me- nestystä mitataan tutkimuksen eturintamassa etenemisellä ja tun- nettuudella kansainvälisen tie-
deyhteisön parissa. Etelä–pohjois- suunnassa yli tuhannen kilometrin mittainen maamme tarjoaa oivia tutkimusmahdollisuuksia ekolo- geille, joiden kohteena ovat eliöi- den ja niiden ympäristön väliset suhteet. Suuri osa noin 50 000 eliölajistamme on levittäytynyt vain osaan maata, joten meillä piisaa le- vinneisyysrajoja, ekologille oivia tutkimuskohteita – rajan toisella puolellahan lajin elinolovaatimuk- set täyttyvät, toisella puolella ei- vät. Yhdysvaltalainen Ernst Mayr, 1900-luvun Darwiniksi sanottu evo- luutiobiologi, kehui suomalaisia lin- tutieteilijöitä jo 1960-luvun alussa juuri levinneisyysrajojen ja -muu- tosten huippututkijoiksi.
Kun Petsamo liitettiin Tarton rauhansopimuksella Suomeen, tuli siitä 1920–1930-luvuilla luonnon- tutkijoiden ja löytöretkeilijöiden paratiisi. Mutta samalla lailla tutki- joita on innostanut Lappikin omin- takeisine etelästä puuttuvine il- mastoineen ja elinympäristöineen, lajeineen sekä ekologisine ja eto- logisine sopeutumisineen.
Kevojärven rannalla, pari penin- kulmaa Utsjoen kirkolta etelään, toimivan Kevon tutkimusaseman 60-vuotishistoriikki on oiva osoitus pohjoisten alueiden ekologisen ja muunkin tutkimuksen eturintamas- ta ja samalla mainio lisä Suomen luonnon- ja yhteiskuntatieteellisen- kin tieteen historiaan. Historiikin on koonnut pieteetillä Turun yliopis- ton folkloristiikan dosentti Lassi Saressalo, jonka oma tutkimustyö saamelaisten ja Pohjois-Norjaan etenkin 1860-luvun nälkävuo sien jälkeen muuttaneiden kveenien kulttuurista liittyy kevolaiseen tutki- musperinteeseen.
Alun perin Kevo perustettiin vuonna 1956 Tunturi-Lapin kasvi- ja eläinmaailman kartoitusta ja elä- vän luonnon muutosten seurantaa varten. Biologinen perustutkimus ja ympäristötieteellinen seuran- ta ovat edelleen tutkimuslaitoksen tärkeimmät toimintamuodot. Ke- volla toimii myös säähavainto- ja seismologinen seuranta-asema.
Kevon tukikohdan synty on hie- no esimerkki yhden miehen, Turun
