342
Reijo Miettisen, Juha Tuunai- sen, Tarja Knuuttilan ja Erika Mattilan Tieteestä tuotteeksi on ajankohtainen teos hallitsevan tiede- ja tutkimuspolitiikan se- kä modernia tiedettä perustavan hyödyllisyys-väitteen kannalta.
Lupaus tutkimuksen tuomista kehittyneemmistä teknologi- oista, paremmista koneista ja fiksummista laitteista on aina ollut perusteena, kun tieteelle on vaadittu resursseja. Kuvain- nollisesti voisikin sanoa, että hyödyllisyyden alttari on hal- linnut ja hallitsee tieteen kirk- koa. Hyödyttömyys on puoles- taan varmin kadotukseen johta- va synti. Pyrkimys hyödyllisyy- teen hallitsee tutkijoiden tutki- mustyötä päivisin. Öisin heitä ahdistaa hyödyttömyyden pel- ko.
Miettisen ym. tarkastelukoh- teena on tieteellisen tutkimuk- sen ja innovaatiotoiminnan vastavuoroisuus yliopistollis-
Tieteen ja teknologian tutkimuksen tuomaa
Reijo Miettinen, Juha Tuunainen, Tarja Knuuttila & Erika Mattila (2006). Tieteestä tuotteeksi? Yliopistotutkimus muutosten risti- paineessa. Yliopistopaino, 283 s.
ten tutkimusryhmien näkökul- masta. Tieteen ja teknologian tutkimuksessaan he hyödyntä- vät eri tieteiden tarjoamia tietä- misen teknologioita ja tiedon- muodostuksen välineitä. Teok- sessa käydään läpi ja arvioidaan yliopistollisen tutkimuksen muutosta käsittelevää kirjalli- suutta sekä tarkastellaan tutki- mustyön hedelmien ja hyötyjen todentamista konkreettisissa ta- pauksissa nyt, kun valtiojoh- toista yliopistoa luodaan poliit- tisesti uudelleen yrittäjämäisen valtion, markkinamonopolia tavoittelevan bisneksen, profes- sionalisoituvan työelämän ja horjuvan kansalaisyhteiskun- nan ristipaineissa. Tutkimusryh- mä onkin erinomaisen sopiva yksikkö analysoida, miten toi- mintaympäristöä luetaan ja tul- kitaan yliopiston piirissä, miten tulkinta käännetään hyödylli- syyttä tavoittelevaksi tutkimus- toiminnaksi ja miten tuon toi-
minnan tulokset muovataan edelleen joksikin yhteiskunnal- lisesti toivotuksi ja markkinoil- le kelpaavaksi hyödyksi.
Teoksen ensimmäisestä osas- ta vastaa Reijo Miettinen. Hän luonnehtii hyvin tiedepolitii- kan käänteitä, tieteen, tutki- muksen ja tuotteiden suhdetta koskevien käsitysten kiistan- alaisuuksia ja niihin liittyviä poliittisia jännitteitä sekä tar- kastelee normeja tieteessä. Käy ilmeiseksi, etteivät tutkijat ole erityisen objektiivisia tai epä- poliittisia tahoja tieteen luon- netta ja yhteiskunnallista mer- kitystä koskevissa kannanotois- saan. ”Perustutkimusta”-väit- teestä ei enää ole suojaksi, joka mahdollistaisi tutkijan omien tietämisen tarpeiden luovan to- teuttamisen. Yksilöllinen luo- vuus ja keksimiskyky halutaan nyt kanavoida hallittavammak- si ja mobilisoida organisoidum- min.
Miettisen kirjoittamaan osaan sisältyy hyvä johdatus tieteellisen tutkimuksen kovim- paan osaan, jos kriteerinä käyt-
uKIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu4/2006
343 tää rahoituksen määrää ja talo-
udellisia voittoja, eli biotietei- siin ja -tekniikkaan sekä erin- omainen analyysi tietotuottei- den omistusoikeuden ja paten- toinnin myötäsyntyvistä risti- vetoisuuksista. Hän luo moni- puolisen katsauksen alan tutki- mukseen ja keskusteluun kadot- tamatta omaa näkökulmaansa.
Onnistuminen lukujen otsi- koinnissa ei tässä osassa yllä samalle hyvälle tasolle.
Kenelle kuuluu tutkimuksen hyöty?
Teoksen toinen osa käsittelee tutkimustulosten hyödyntämis- tä. Lähtökohtana on Juha Tuu- naisen väitöstutkimus, jossa seurattiin hyötykasvien jalosta- miseen solufuusio- ja geeninsiir- totekniikoin tähdännyttä kasvi- biotekniikan tutkimusryhmää.
Tutkimusryhmästä tuli yritys vuoden kuluttua Tuunaisen tut- kimuksen käynnistymisestä.
Taustalla olivat muutokset tut- kimuksen rahoituspohjassa, tie- totuotteiden kaupallistamiseen liittyvä toiminta, havainnot suurista katteista ja yritysyhteis- työ. Uusi yritys halusi ostaa ta- kaisin omaan käyttöönsä paten- tit, jotka tutkimusryhmä oli luo- vuttanut Helsingin yliopiston ja Sitran perustamalle teknolo- giansiirtoyhtiölle.
Tuunainen kuvaa selkeästi niitä ongelmia ja kiistakysy- myksiä, joihin yliopisto ja tut- kimusryhmä ajautuivat sopi- musneuvotteluissaan. Tutki- musryhmä istui huonosti tiede- kunnan laitosrakenteeseen eikä pyrkimys yhdistää yritys- ja yli- opistotoiminta herättänyt luot- tamusta. Siirtyminen bioteknii- kan instituutin suojiin johti on- gelmiin yliopiston omistamien laitteiden käytössä ja uusin so-
pimuksiin. Rajaa yrityksen ja yliopiston välille piirrettiin konkreettisesti tilojen pohjaku- viin, mutta käytännössä erilai- set uudelleen järjestelyt hämär- sivät näitäkin sopimusjärjeste- lyitä. Lopulta päädyttiin irtau- tumaan yliopistosta ja lopetta- maan akateemiset projektit.
Tuunainen pohtiikin lopuksi kuvaamaansa kehityskulkua yliopiston muutosta koskevien esitysten valossa.
Monitieteisyys – institu- tionaalista uhkapeliä?
Erika Mattila luonnehtii moni- tieteisen tutkimusyhteistyön etenemistä biometrisena lähes- tymistapana. Luku antaa hyvän kuvan yhteistyön kehittymises- tä, mutta enemmänkin nostaa esiin monitieteisyyden tuomia ongelmia, kuin pureutuu analy- soimaan niitä. Esimerkiksi käy huomio, että ”[m]onitieteisessä tutkimuksessa yhteisen tutki- muskohteen rajaaminen ja sen edellyttämän erityisosaamisen rakentaminen ovat haasteellisia tehtäviä” (s. 176), jota toivoisi seuraavan tämän haasteen luon- teen ja aspektien syvempi erit- tely.
Tarja Knuuttila puolestaan valottaa yliopistotutkimuksen kaupallistumista monikielisen kieliteknologian tutkimusyksi- kön ja Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen tarjoaman tapauksen valossa.
Tuloksena on hienosti laadittu tapausselostus. Teksti avaa itse työn kohdetta, valottaa tausto- ja, kiinnittyy elämään yliopis- tolaitoksella, liittää henkilö- kohtaiseen, yhdistää sujuvasti yleisempään ja kuljettaa lukijaa jäntevästi eteenpäin ajassa ja tapahtumien käänteissä. Kau- pallisen ja akateemisen tutki-
muksen ristivetojen tarkastelu – originaalisuuden tunnustami- nen, omistusoikeudet, kaksois- roolit ja tutkimuksen avoimuus – on sisällöllisesti rikas, kuvaa- va ja monipuolinen. Tekstistä on luettavissa, että nuoremmil- le tutkijasukupolville ominai- nen taipumus suhtautua epäile- västi vanhemman sukupolven tekemisiin ilmeni kriittisyytenä kaupallisia pyrkimyksiä koh- taan. Kaupallisuus puolestaan toi mukanaan epäluuloisuutta, salailua ja tiedon panttausta vanhemman tutkijasukupolven näkökulmasta. Uudenlainen ongelmanratkaisutaito työnsi syrjään perinteistä kielitieteel- listä kompetenssia osana tutki- jakoulutusta. Yritysihmiset ei- vät oikein ymmärtäneet yliopis- toihmisten täydellisyyden ta- voittelua omassa työssään ja jälkimmäisten halveksivaa suh- tautumista helppoihin tehtäviin.
Hankaluudet toimivan teknolo- gia kaupallistamisessa puoles- taan toivat yllätyksen yrittäjik- si ryhtyneille tutkijoille.
Yhteisesti laatimassaan joh- topäätösluvussa tekijät toteavat julistukset uudesta yliopistosta uusine tiedontuotantomuotoi- neen liikaa yleistäviksi ja yk- sinkertaistaviksi. Heidän mu- kaansa tutkittujen ryhmien työ kietoo yhteen ilmiön teoreetti- sen ymmärtämisen, laite- ja me- netelmäkehityksen sekä tulos- ten soveltamispyrkimysten.
Tutkittujen tapausten valossa näyttääkin siltä, ettei käytäntö- lähtöisyys riitä takaamaan toi- mivia sovelluksia eikä teoreet- tinen lähtökohta automaattises- ti poissulje niitä. Monitieteisyy- destä ne osoittavat sen, että yli- opistollisten peruskuvioiden sotkeminen on eräänlaista insti- tutionaalista uhkapeliä. Moni- tieteisen tutkimusyksikön muut-
4/2006 u AIKUISKASVATUS u KIRJA-ARVIOITA u
344
tuminen yliopistolliseksi lai- tokseksi tai sen osaksi ratkaisee osaltaan jatkuvuuden ongel- man, mutta synnyttää samalla koko joukon uusia.
Sattuma pelissä
Yksi ilmeinen tieteellisiin inno- vaatioihin vaikuttava tekijä, kun asiaa katsoo tämän teoksen kautta, on myöhemmin hyödyl- liseksi tai ratkaisevaksi osoit- tautuva sattuma. Tällaisten sat- tumien mahdollisuutta on yleensä ylläpitänyt tutkijoiden epätäydellisyys – heidän tietä- mättömyytensä ja osaamatto- muutensa – ja tutkimusympä- ristöjen avoimuus ja niihin liit- tyvä vapaus.
Miettinen ym. epäilevätkin tiede- ja teknologiapolitiikan mahdollisuuksia ennustaa, mil- laiset hankkeet kaikkein toden- näköisimmin johtavat uusiin avauksiin. Heidän mukaansa on epävarmaa, pystyvätkö yliopis- tot luomaan ja ylläpitämään sel-
laisia monipuolista osaamista omaavia yksiköitä, joita suuren patenttisalkun tehokas hyödyn- täminen vaatii.
Teoksen tekijät uskovat, että julkisesti rahoitettujen yliopis- tojen ydintoimintona säilyy kriittinen, tutkimuksen ja ope- tuksen yhteyden ympärille ra- kentuva tutkimus. Tieteentutki- joiden soisikin laajentavan nä- kökulmaansa juuri tuon opetuk- sen ja tutkimuksen yhteyden osalta.
Yhä suurempi joukko yli- opistojen ainelaitoksia tullee omistautumaan uusien jäsenten valmistamiseen johonkin pro- fessioon, kunhan tuo professio vain aluksi saadaan erotettua muista kilpailijoista. Ne valavat oman hyödyllisyytensä ja lai- toksella harjoitettavan tutki- mustyön merkityksen tällaisel- le koulutustehtävälleen. Tutki- muksesta tulee näin puhdas ammattiin valmentavan opetuk- sen tukitehtävä.
Tämä puolestaan ratkaiseval- la tavalla rajaa yliopistollisen tutkimuksen kriittistä luonnet- ta ja kriittisyyden luonnetta tut- kimuksessa. Julkisesti rahoitet- tu yliopistollinen tutkimus, joka periaatteessa voisi olla kaikkia varten, pyrkiä palvele- maan yhtäläisesti jokaista ja myötävaikuttaa täten paremmin toimivan kansalaisyhteiskun- nan rakentumiseen, näyttäisi jatkossa pikemminkin tuotta- van uusia suvereeneja tiedon valtakuntia ja enemmänkin tie- tämykseltään vajavaisia kuin tietämyksen aitoja haltijoita.
Tieteestä tuotteeksi? -teos kuvaa luontevalla tavalla tie- teellisen tutkimuksen tilaa yli- opistossa ja kokoaa sitä koske- vaa keskustelua. Tuloksena on onnistunut, ajankohtainen, aja- tuksia herättävä, luettavuudel- taan erinomainen ja mainiosti toimiva kokonaisuus.
uKIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu4/2006
