I T T E E SE
SÄ
TA
PAHT UU
5
Historiantutkimuksesta ja tutkimuksen historiasta
Päiviö Tommila
Historialla tarkoitetaan sekä mennyttä aikaa että sitä tutkivaa ja siitä kertovaa tieteenalaa.
Konkreettisesti historia on läsnä ympärilläm- me olevissa esineissä, rakennuksissa, kulttuu- rimiljöössä. Sisäisesti se on läsnä meissä, katso- muksissamme, tavoissamme ja kulttuuritraditi- oissamme. Uteliaisuus ympärillämme olevasta ja ympärillämme tapahtuvasta nostaa aina esiin kysymyksen ilmiöiden ajallisesta taustasta.
Historiaa on kutsuttu ihmiskunnan muistik- si. Varsinainen historiallinen aika alkoi ihmi- sen opittua siirtämään puhutun viestinnän piir- rosmerkeillä esitettäväksi. Kirjallisen kulttuu- rin aika alkoi Lähi-idän maissa jo muutama tu- hat vuotta sitten, meillä Suomessa 1100–1200-lu- vuilla. Historiallinen aikamme on siis perin lyhyt etenkin jos sitä verrataan ihmisolennon vaelluk- seen maan päällä.
Eripituiset viiveet ovat tunnettuja Suomessa myö hempienkin kulttuuri-innovaatioi den koh- dal la. Toisaalta taas eräissä kohdin on oltu hyvin kin ajan tasalla. Molemmista Suomen tie- teen historia tarjoaa esimerkkejä. Viive ei ollut pitkä, vaikka niin usein esitetään, ensimmäisten tunnettujen suomalaisten opiskelijoiden kirjoit- tautuessa Pariisin yliopistoon 1313, sillä tällöin koko Euroopassa oli vain kymmenkunta yliopis- toa. Tilanne oli toinen vuonna 1640, jolloin Suo- mi sai oman yliopiston. Tähän mennessä Euroo- passa oli näet ehditty perustaa jo 150 yli opistoa.
Tässä kohdin olimme siis periferiaa, mutta sa- malla on muistettava, että Ruotsin valta kunnan vanhin yliopisto Uppsalassa oli keski aikainen.
Tieteelliset innovaatiot, niin ideologiset kuin metodiset uutuudet on saatu ja haettu Suo- meen pääasiassa Euroopan keskeisistä maista ja yliopistoista, sitten myös Amerikasta. Tosin nii- tä ei Turun akatemian alkuaikoina edes kaivat- tu, sillä yliopiston tehtävä oli kouluttaa pappe- ja ja alempia virkamiehiä eikä asettaa kyseen-
alaiseksi luterilaisen ortodoksian valvomaa opetusta.
Mentaalinen eristyneisyys vaivasi pitkään
Uskonpuhdistus oli levinnyt Suomeen nopeas- ti, mutta 1600-luvun suuri uusi oppi, kartesiolai- suus, ei oikeastaan päässyt lainkaan leviämään Turussa, vaikka se eteni ja aiheutti suuria kiisto- ja Uppsalassa ja muualla. Vallalla ollut aristotee- linen järjestelmä näki tieteiden olevan valmiita, kun taas kartesiolaisuus kiisti tämän ja loi poh- jaa uudenlaisille näkemyksille ensiksi luonnon- tieteissä ja – kuten Uppsalassa – lääketieteessä.
Tohtori Maija Kallinen on osoittanut 1600-lu- vun Turun Akatemian luonnonfi losofi aa kos ke- vis sa tutkimuksissaan, miten Turussa karte sio- laisuus nähtiin uhkana ei vain tieteiden järjes- telmälle, vaan myös professorikunnan sosiaa- liselle rakenteelle. Turku ei niinkään ollut eris- täytynyt Euroopasta, mutta sen yhteydet suun- tautuivat lähinnä luterilaisuuden keskukseen Wittenbergiin. Tätä Kallinen kutsuu mentaali- seksi eristyneisyydeksi, joka ei ole ollut vierasta myöhemmillekään vuosisadoille.
Toinen 1600-luvun valtakatsomus oli ylti- öisänmaallisuus, jonka tehtävänä oli osoittaa ruotsalaiset maailman vanhimmaksi kansakun- naksi ja Ruotsi kaiken kulttuurin, myös tietei- den kehdoksi. Tällä tavoitteella oli suurvalta- kaudella sosiaalinen tilaus: ”Meistä muut ovat alkuisin, me olemme vanhin kansa”, julistettiin Kustaa II Aadolfi n ohjeissa 1630. Saman vuosi- sadan lopulla tätä tulkintaa alkoi kyseenalais- taa kriittinen katsomustapa, ja sitä vauhditti suurvalta-aseman menetys Suuren Pohjan so- dan seurauksena.
Myös kriittisyys liittyi kartesiolaisuuteen, mutta pohjoismaisessa historiantutkimuksessa,
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
6
jossa sen leviämisen tunnemme poikkeukselli- sen hyvin, oppi-isänä oli saksalainen fi losofi ja monitieteilijä Leibniz. Tämän oppilas oli histo- riantutkija ja tuleva arkkipiispa Erik Benzelius, ja hänen oppilaansa taas Turun akatemian his- torian professoriksi heti isonvihan jälkeen tul- lut Algoth Scarin; tämä hoiti virkaa peräti nel- jä vuosikymmentä. Scarinia ”suututti”, kuten hän julisti, edeltävän ajan ”herkkäuskoisuus”
eli ”paavinajan akkamaiset hullutukset”. Näin ovat kaikkien aikojen vihaiset nuoret miehet ajatelleet edeltäjistään. Scarin oli kuitenkin vie- lä ylimenokauden tutkija, ja humanististen tie- teiden ensimmäiseksi kriittiseksi tutkijaksi mo- dernimmassa mielessä kohosi 1700-luvun lo- pulla Henrik Gabriel Porthan. Paradigman muutokseen Leibnizistä Porthaniin tarvittiin neljä sukupolvea.
Tiedeyliopiston kehittyminen tutkimuksen kohteeksi
Nopea innovaatio vuorostaan oli saksalaisen humboldtilaisen tiede- ja sivistysyliopiston omaksuminen Suomessa. Berliinin uusimalli- nen yliopisto perustettiin 1810 ja sen tunsi tuo- reeltaan 1821 asetettu Turun yliopiston perus- sääntöjen uusimiskomitea. Vuoden 1828 perus- sääntö valmistui samaan aikaan kun yliopisto siirrettiin Helsinkiin, ja tästä alkoi kehitys kohti tutkimustyötä yhä enemmän painottavan tiede- yliopiston suuntaan. Kriittisten katsomustapojen omaksumisen kolmevuosisataista ja tiedeyliopis- ton kehittymisen kaksivuosisataista historiaa on Suomessa käsitelty perustutkimuksen tasolla ai- van liian vähän. Olisiko tässä haastetta Suomen Akatemialle?
Tiedeyliopiston tuloon yhdistyi Suomi-pro- jekti, omaleimaisen identiteetin etsiminen au- tonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi Venäjän yhteyteen siirretylle Suomelle. Se merkitsi ei vain oman historian ja oman kansalliskulttuu- rin etsimistä, vaan myös luonnon, maaperän ja maantieteellisen kokonaisuuden hahmotta- mista, itse suomalaista ihmistä unohtamatta.
Hegeliläis-snellmanilaisesta spekulatiiviisesta kansallisfi losofi asta tuli kattava aaterakennel- ma. Ajantasaisuudesta kertoo, että Hegel kuo- li 1831 ja Humboldt 1835.
Tutkimus monipuolistui ja syveni tiedeyli- opiston toisen nousuvaiheen aikana 1880-lu- vulta ensimmäiseen maailmansotaan. Se liit- tyi kaikissa maissa tapahtuneeseen voimakkaa- seen tieteen niin määrälliseen kuin laadulliseen
nousuun ja uusien tieteenalojen syntymiseen.
Myös tieteen menetelmät ja opit muuttuivat positivismin, liberalismin ja kaikki tieteet no- peasti läpäisseen darwinismin myötä. Alettiin perustaa laboratorioita ja laitoksia. Ulkomaisia opinto- ja tutkimusmatkoja sekä ulkomaisten asiantuntijoiden käyttöä kuvaavat käyrät nou- sivat. Samaan aikaan yliopiston opiskelijakun- ta alkoi nopeasti suomenkielistyä ja naisistua, missä suhteessa Suomi oli 1900-luvun alussa Euroopan johtavia maita. Ajankohtaiset ilmiöt, venäläistämispyrkimysten torjuminen ja sisäi- nen kielitaistelu, antoivat tutkimukselle haas- teita. Näissä oloissa kotimaahan kohdistunut kansallinen tutkimus jatkui tärkeänä.
Tiede aina aikaan ja paikkaan sidoksissa
Tiedeyliopiston kolmas nousuvaihe sijoittuu 1960-luvulta alkaneeseen omaan aikaamme.
Se on merkinnyt yliopistolaitoksen suurta kas- vua, valtiollisen tiedepolitiikan kohoamista yh- teiskunnassa vaikuttavaksi tekijäksi, tutkijakou- lutuksen ja tutkijanammatin varsinaista syntyä, tutkimusprojektien ja huippututkimusyksiköi- den nousua rahoituksen keskeisiksi kohteiksi, teknologiaoptimismia ja kansallista innovaatio- järjestelmää, jopa pienimuotoisen big sciencen muodostumista sekä eurooppalaisten esikuva- maiden korvaantumista ensin Yhdysvalloilla ja sitten uudelleen paluuta Eurooppaan. Tiedon ko- konaismäärä ja sen käsittelymahdollisuudet ovat kasvaneet valtavasti ja tiedonhallinnasta on tul- lut uusi – ja sanoisin maaginen – käsite.
Suomen tiedepolitiikan tavoitteena on ollut päästä tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuu- dessa BKT:sta maailman huipulle, missä on myös onnistuttu. Tieteen tekijöiden tavoitteena taas on ollut päästä ja pysyä luovuudessa ja tu- loksissa tutkimuksen kansainvälisessä eturinta- massa. Myös tässä on yhä useammin onnistuttu – ajateltakoon esimerkiksi geenitutkimusta – jos- kin molemmissa pyrkimyksissä pienen maan resurssit asettavat rajoja.
Onkin aina syytä muistaa, että vaikka tieteel- tä vaaditaan yleispäteviä pelisääntöjä, normeja, se on miljöösidonnaista, kytköksissä aikaan, paikkaan ja kulttuuriin. Jo normit ovat ajassa muuttuvia. Lisäksi tutkijan työssään tekemissä valinnoissa näkyy aina subjektiivinen moment- ti, olkoonkin että tavoitteeksi on asetettu objek- tiivisuus, riippumattomuus. Mitä nämä kaikki varaukset merkitsevät?
Tutkija on käynyt koulunsa ja yliopiston-
I T T E E SE
SÄ
TA
PAHT UU
7
sa aikansa tiedontason mukaisessa opillises- sa ympäristönsä. Hänelle on opetettu aikan- sa normatiiviset tutkimusmenetelmät ja eetti- set katsomukset. Kaikki nämä voivat muuttua hänen elinaikanaan, mutta eivät poista sitä, että hän myöhemmälläkin iällään toimii aikakau- tensa ehdoin. Tieteenhistoria ei voi arvioida ai- kaisemman ajan tutkijaa Scarinin tulkinnan ta- voin herkkäuskoiseksi tai väärässä olleeksi sil- tä pohjalta, että hänen jälkeisensä tutkimus on tuonut esiin hänelle tuntemattomia innovaati- oita. Meistä 1600-luvun Raamattupohjaiset tul- kinnat ihmiskunnan ja oman maan iästä ja kas- vusta saattavat herättää hymyilyä, mutta Turun akatemian professoreille ne olivat tieteen ajan- tasaista todellisuutta.
”Historiantutkimus ei ole totuuskomissio”
Muuttunut aika toi tutkimukselle uusia tavoit- teita niin Suuren Pohjan sodan jälkeen 1700-lu- vulla kuin Haminan rauhan jälkeen 1800-luvul- la. 1800-luvun jälkipuoliskolla taas alkava teollis- tuminen ja kaupungistuminen synnyttivät uusia teknillisiä, kaupallisia ja maatalous-metsätieteitä ja muun muassa talous- ja sosiaalihistorian tut- kimuksen. Tiedeyliopiston kolmanteen vaihee- seen 1960-luvulta lähtien kuuluivat nk. yleises- tä yhteiskuntapolitiikasta määritellyt painopis- tealueet.
Tutkimuksen suunnittelu tavoitteena yh- teiskunnan predestinoitu muuttaminen vietiin pisimmälle sosialistisissa naapurimaissa, jois- sa tieteen tehtävät määriteltiin puoluekokouk- sissa. Oleelliseksi tuli meilläkin kysymys siitä suunnataanko tutkimusta poliitikkojen vai tie- teen itsensä ehdoilla. 1990-luvun EU-Suomessa taas tieteen voimistunut globalisoituminen tuli kuulumaan ajan haasteisiin. Tieteen histo- rian oleellisiin taustekijöihin kuuluu siis kun- kin aikakauden tutkimukselle antamien haas- teiden eli aika- ja yhteiskuntasidonnaisuuksi- en tuntemus.
Sama koskee myös tutkimuksen sidonnai- suutta paikkaan. Tosin sanotaan, että tieteellä ei ole isänmaata, mutta todellisuudessa jokai- sella maalla ja jokaisella yliopistolla ja tutki- muslaitoksella on oma tutkimuspolitiikkansa.
Tutkimuksen yleiset normit ovat samoja, mut- ta sen kohteet ja suoritustavat ovat sidoksissa laitoksiin, niiden työyhteisöön ja sijaintiin sekä resursseihin. Tieteen kansainvälisyys ja yleen- sä tutkijoiden yhteistyö perustuvat erikoistu-
miseen ja omaleimaisuuteen, joita meilläkin yli- opistoilta vaaditaan, samoin kuin sijaintimaa- kunnan palvelua.
Eduskunnalle helmikuussa 2004 annettu esi- tys uudeksi yliopistolaiksi jopa velvoittaa yli- opistoja entistä enemmän edistämään yhteis- kunnallista vaikuttavuuttaan. Toivon mukaan yliopistot saavat myös kauan kaipaamaansa ta- loudellisten asioiden päätäntävaltaa.
Kaikista näistä sidoksista johtuu, että yleis- ten normien noudattamisesta huolimatta kak- si tutkijaa eivät aina päädy samasta aihees- ta samaan tulokseen, ja mitä kauemmaksi ek- sakteista tieteistä mennään humanistis-yhteis- kuntatieteelliseen tutkimukseen, sitä tavalli- sempaa on päätyä saman kohteen selvittelys- sä toisistaan poikkeaviin tuloksiin. Samaa läh- deainesta lähestytään ja johtopäätöksiä tehdään eri näkökulmista. Ranskan suuren vallankumo- uksen syistä on kirjastollinen erilaisia selityk- siä, ja monia on myös talvisodan rauhasta ja jat- kosodan synnystä. Mikään ei ole ”väärä”, mut- ta mikään ei myöskään tyhjentävä, sillä itse elä- mä ja tapahtumat ovat arvaamattoman komp- lisoituja.
Historiantutkimus ei toisaalta ole mikään to- tuuskomissio, mikä käsitys näyttää viime aikoi- na levinneen. Se kyllä pyrkii totuuteen, mutta omilla tieteellisillä ehdoillaan eikä toteuttamal- la ulkoa annettuja päämääriä.
Tiedeyhteisö ja sen lukuisat koulukun- nat torjuvat helposti uusia ajatuksia ja teorioi- ta, jotka toisinaan ovat tuomionsa kerettiläisi- nä ansainneetkin, mutta usein on tutkija myös voinut Galilein tavoin vakuuttaa e pur si muo- ve, se liikkuu sittenkin, ja selviytynyt voittajak- si. Viime vuosina fi lologimme ovat miehissä ja naisissa päättäneet nujertaa foneetikko Kalevi Wiikin teoriat Pohjois-Euroopan väestöliikkeis- tä ja varhaisista kielistä. Ryhtymättä tässä ero- tuomariksi voi todeta, että ainakin yhden pää- määrän Wiik on saavuttanut: suomalaisten syn- tyjuuria koskeva tutkimus on joutunut vilkkaa- seen liiketilaan, josta päästään eteenpäin vain eri alojen yhteistyöllä.
Suomen historian runko-ohjelma
On kiintoisaa todeta liki kolmen vuosikymmenen jälkeen, että tuolloin (1976) julkaisemani Suomen historian runko-ohjelma alkoi Suomen asuttamisen perustutkimuksen vaatimuksella. Ohjelmani oli kahdeksankohtainen, ja jokaisessa kohdassa oli useita tutkimusta odottavia osateemoja.
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
8
Useat tuolloin jo aloitetut hankkeet ovat valmistuneet. Näihin kuuluu juuri perusteil- la ollut laaja Suomen lehdistön historian projekti.
Myös uutta kansallista elämäkerrastoa puuhat- tiin, mutta sitä ryhdyttiin Suomen kansallisbiog- rafi ana toteuttamaan vasta paljon myöhemmin.
Huomaan tuolloin myös viitanneeni Suomen tieteen historian tarpeellisuuteen. Ajatuksen kypsyminen toteutuksen asteelle vaati kaksi- kymmentä vuotta. Monista teemoista on tehty tutkimusta, mutta kesken on jäänyt mm. han- ke Suomesta osana Itämeren aluetta. Aihe olisi mitä ajankohtaisin ja siihen liittyisi samalla lä- heisesti turvallisuuspolitiikan historia.
Toisaalta esimerkiksi sääty-yhteiskunnan eri kerrostumia ja muuttumista kansalaisyh- teiskunnaksi on käsitelty monissa ansiokkais- sa tutkimuksissa, mutta kokonaiskuva puut- tuu. Sama koskee koulutuksen kasvuhistori- aa eli koulutusyhteiskuntamme pitkiä juuria.
Molemmat ovat edelleen hyvin ajankohtaisia aiheita.
Vuoden 1976 jälkeen historiantutkimuksem- me on saanut monia uusia haasteita ja kohteita.
On syntynyt uusia tutkimusalueita kuten nais- historia – josta juuri olen lukenut laajan käsi- kirjoituksen teokseen Naiset historiankirjoittaji- na Suomessa – sekä arkipäivän ja yleensä mikro- historia, on levinnyt uusia annalistisia, postmo- derneja ja psykohistoriallisia lähestymistapo- ja, mutta ennen kaikkea on kasvanut kokonaan uusia tutkijapolvia uusin ajatuksin ja valmiuk- sin sekä edeltävän tutkimuksen kyseenalaistuk- sin. Heille kohdistan Suomen historiankirjoitus -teokseni mottona käyttämäni Max Weberin oi- vallisen ajatuksen: ”Jokainen tieteellinen suori- tus herättää uusia kysymyksiä; se pyytää tulla ohitetuksi ja vanhentuneeksi”.
Kirjoittaja on akateemikko. Artikkeli perustuu puhee- seen akateemikon arvonimen myöntämistilaisuudes- sa 23.3.2004.
