Merkittävä teos Turun akatemian latinasta näkymä

66 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 KIRJALLISUUS

naista lisäarvoa kirjan sisältöön.

Natsikortti!-otsikon alle laitet- tu kertomus Hitlerin hovikuvaaja Heinrich Hoffmannin kuvaluet- telosta, jota kirjoittajat väittävät

”kaikkien kuvapankkien kanta- äidiksi” kummastuttaa, sillä vas- taavia luetteloita ylläpidettiin eri kuvatoimistoissa jo ennen Hoff- mannin toimistoakin.

Lukijana minua häiritsi se, että tekijät eivät perustele teemaluku- jen johdantoteksteissä esitettyjä väitteitä. Teoksessa ei ole myös- kään kirjallisuus luet teloa. Etenkin oppikirjaksi tarkoitetussa kirjas- sa edes jonkinlainen valikoiva bib- liografia antaisi aiheesta kiinnos- tuneelle hyvän työkalun.

Tekijät ovat onnistuneet pitä- mään tekstit lyhyinä, mikä taas voi olla oppikirjassa ansio. Napakat, noin sivun mittaiset tekstit tarjoa- vat asiallisen johdatuksen aihei- siinsa. Toisaalta kun tekstit ovat lyhyitä, on ehkä liioittelua luon- nehtia teosta kuvituskuvan ”ruu- miinavaukseksi” sillä pohjia myö- ten aiheet eivät tule käsiteltyä.

Kirjasta puuttuvat myös käytän- nössä kokonaan esimerkiksi ku- vituskuvan historiallista kehitystä avaavat luvut, jotka olisivat hyvin sopineet taustoittamaan journalis- tisen piirroskuvituksen historiaa, onhan nimenomaan piirretty kuvi- tus vanhin käytetyistä journalisti- sen kuvituksen lajeista.

Kaiken kaikkiaan teoksesta jää lukijalle ristiriitainen olo. Kir- ja tarjoaa asiallisen johdatuksen kuvituskuvaan ja siihen vaikutta- viin tekijöihin, mutta sisältää myös pinnallisia viittauksia eri teemoi- hin. Positiivisena puolena voidaan mainita kirjan kuvituksen ja teks- tin saumaton yhteispeli, jossa teki- jät ovat onnistuneet hienosti, sekä teoksen kieli, joka on erinomaisen mukaansatempaavaa ja miellyttä- välukuista.

OLLI KLEEMOLA

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja historiantutkija, joka on erikoistunut his- torian visuaalisuuteen ja kuvallisiin läh- teisiin. Kleemola toimii Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa.

Merkittävä teos Turun akatemian latinasta

1828). Suomalaisen Kirjallisuu- den Seura 2018.

Aikaisemmin julkaisemansa mit- tavan Suomen kirkkojen latinan (2004, ks. Tieteessä tapahtuu 2/2005, s. 55–59) rinnalle on do- sentti Reijo Pitkäranta julkaissut toisen yhtä suuritöisen ja merkit- tävän teoksen, sanakirjan Turun akatemian väitöskirjoissa esiin- tyvistä uudemmista latinan sa- noista. Voi vain aavistella, millai- nen työmäärä on kulunut tällaisen useiden eri tieteenalojen erikois- sanastoa sisältävän sanakirjan laa- timiseen ja millaista laajaa oppi- neisuutta se on edellyttänyt.

Humanistisen ja teologisen sanaston ohella mukana on run- saasti esimerkiksi kasvitieteellistä, eläintieteellistä ja lääketieteellistä sekä kemian, geologian ja astro- nomian sanastoa. Kaikkiaan teok- sessa on hieman yli 6 000 sanaa, joista noin 5 500 on aiemmissa sanakirjoissa ennen esiintymättö- miä. Aiheellisesti – ja samalla vaa- timattomasti – tekijä toteaa, että sanakirjasta voitaisiin käyttää ni- mitystä Addenda lexicis Latinis / Lisäyksiä latinan sanakirjoihin.

Kyse ei ole vain latinan sanakir- joista. Tekijä on nimittäin huo- maut tanut, että The Oxford Eng- lish Dictionary on etymologisissa selityksissään varustanut tähdellä (*) aiemmin dokumentoimattomat latinan sanat. Nyt tuo merkki voi-

daan poistaa yli 20 sanan kohdal- la, koska ne esiintyvät Turun aka- temian dissertaatioissa.

Sanakirjassa on yksittäisten sa- nojen kohdalla esitetty selitys la- tinaksi, suomennos ja esimerkki tai kaksi sanan esiintymisestä väi- töskirjoissa. Lisäksi on ilmoitettu mahdollinen kreikkalainen kanta- sana. Pitkäranta ei ole tyytynyt an- tamaan käännöksinä niin sanottu- ja sivistyssanoja, vaan on esittänyt myös suomenkielisen selityksen (esimerkiksi eudaemonologia on paitsi ’eudaimonismi’ myös ’onnen merkitystä korostava oppisuunta’, probabilismus puolestaan on ’to- dennäköisesti päteviin perusteisiin nojaava katsomus’). Sanakirjalla luulisi olevan käyttöä myös ruotsa- laisten oppihistorioitsijoiden kes- kuudessa. Siltä kannalta voi valit- taa, ettei sanojen ruotsinnoksia ole otettu mukaan, mutta latinankieli- nen selitys tehnee merkityksen kui- tenkin asiantuntijalle selväksi.

Pitkärannan sanakirjaan on si- sällytetty sellaiset sanat, jotka ei- vät esiinny tavallisissa klassisen latinan sanakirjoissa ja jotka siis ovat uudempaa perua. Sanakirjan perusteella voidaankin tehdä hel- posti kiinnostavia havaintoja lati- nan kielen kehityksestä uudella ajalla. On merkillepantavaa, että latina kehittyi edelleen ja vasta- si uuden, etenkin luonnontieteelli- sen tutkimuksen haasteisiin uutta sanastoa kehittämällä, vaikka se pitemmän päälle ei pystynytkään kilpailemaan uusien kielten kans- sa. Tieteellistä sanastoa kehitettiin etenkin kreikan kielen pohjalta, kreikkalaisia sanoja latinalaista- malla. Näin on menetelty silloin- kin, kun käytettävissä olisi ollut omakielinenkin ilmaisu. Esimerkik- si itsemurhaa merkitsevien mors voluntaria (vrt. saksan Freitod) ja suicidium -sanojen (vrt. engl. sui- cide) rinnalla on sana autochiria (kreik. autos, ’itse’ ja kheir, ’käsi’).

Toinen silmiinpistävä tapa oli muo- dostaa yhdyssanoja käyttäen sel- laisia yhdyssanatyyppejä, joita klassisessa latinassa ei ollut. Nii- tä ovat esimerkiksi insecto-testa- ceotheologia, ’hyönteis- ja äyriäis-

TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 67 KIRJALLISUUS

teologia’ ja erilaisia värivivahteita merkitsevät sanat kuten rufo-tes- taceus, ’tiilenpunainen’ tai rufes- centi-brunus, ’punertavan ruskea’.

Paljon löytyy myös diminutiivimuo- dosteita, kuten pyöreää merkitse- vän teres-sanan johdannainen te- retiusculus, ’jonkin verran (pitkän) pyöreä’ (ehkä yksinkertaisempi suomennos olisi ’soikeahko’).

Nykyään tutkittavien tieteiden ohella sanakirjassa mainitaan usei- ta varsin erikoisilta tuntuvia tietei- tä ja oppeja, kuten vistitia, ’vää- ryyden voimaa torjuva tiede’ (sana perustuu etymologisointiin vis- ja iustitia-sanojen pohjalta). Etenkin teologian alalta on lueteltu useita erityistieteitä, suuntauksia ja oppe- ja tai niiden kannattajia, kuten mo- dalismus, ’harhaoppi, joka piti Kris- tusta Jumalan ilmenemismuotona’, hierobotanica, ’oppi Raamatun kasveista’ tai phthartolatra, ’Kris- tuksen ruumiin turmeltumisopin kannattaja’. Bibliometria ei Turun akatemiassa ollut käytössä, mut- ta tunnettiin kylläkin psychometria,

’sielua koskevien ilmiöiden mitta- us’. Skolastisesta perinteestä muis- tuttavat sellaiset sanat, kuten ali- cubietas, ’jossakin oleminen’, ja aliunditas, ’muualta oleminen’.

Mukana on useita ennusta- misen muotoja, kuten beloman- tia, ’nuolista ennustaminen’. Dac- tylomantia on saanut latinalaisen selityksen divinatio ex anulo eli

’sormuksesta ennustaminen’.

Käännös on oikea, joskin termi it- sessään on erikoinen, koska krei- kan sana daktylos ei tarkoita sor- musta vaan sormea. Huvittavimpia tutkimuksen alueita on aglosso- tomographia, ’kieltä vailla ole- van suun kuvaus’. Sanakirja myös opettaa, että sanalla anaesthesia on paitsi merkitys ’tunnottomuus’, myös merkitys ’lapsellinen mielet- tömyys’. Samoin käy ilmi, että sa- nan humorista merkitys ei ole ’hu- moristi’ vaan ’humoraalipatologian kannattaja’ eikä florista ole ’floris- ti’ vaan ’kasvitieteilijä’. Liquoris- ta on puolestaan henkilö, joka on

’välinpitämätön siitä, mitä juomaa ehtoollisen nauttimiseen käyte- tään’, kun taas ubiquitista on ’Kris-

tuksen ruumiin kaikkiallisuutta koskevan opin kannattaja’. Myös vääriä tai näennäisiä asioita luetel- laan: pseudo-alkuisia sanoja mu- kana on nelisenkymmentä.

Yliopistoterminologian osal- ta voidaan mainita sellaiset har- vinaisemmat sanat kuten acade- miarcha, ’yliopiston professori’, ruspator, ’tutkija’, ja acroateri- um, ’luentosali’ (vrt. kreikan ak- roama, kuunteluesitys) tavalli- sempien professor, investigator ja auditorium -sanojen asemes- ta. Löytyy sellainenkin tieteenhar- joittaja kuin corollista, ’kasvien luokittelija teriön perusteella’. Yli- opisto- ja koulumaailmaan liittyvät myös sanat docticellus, ’halpa-ar- voinen oppinut’, ja magisterulus,

’eräänlainen opettaja’. Charlata- neria-sanan, ’toisten petkuttami- nen oman edun vuoksi’, kohdalla on mainittu J. B. Menckeniuksen klassinen teos De charlataneria eruditorum (’Oppineiden harjoitta- masta petkutuksesta’). Zeteticus on ’tutkimusintoinen’, ’skeptikko’.

Uudistushaluttomuudesta kertoo puolestaan verbin novaturire, ’olla uudistushaluinen’, kohdalla an- nettu esimerkki: venefica talium novaturientium ficta argumenta (’myrkyllisiä sellaisten uudistusha- luisten keksityt argumentit’).

Latinan käyttäjät joutuivat myös luomaan vastineita uusille ammattinimikkeille ja arvonimille.

Sanakirjasta löytyvät esimerkiksi sellaiset termit kuten bancocom- missarius, ’pankinjohtaja’ ja ban- ciruptor, ’vararikon tekijä’ (vrt.

engl. bankrupt, ’vararikkoinen’, ja suomen pankrotti, ’vararikko’), vicechiliarcus, ’everstiluutnant- ti’, subconductor, ’aliurakoitsija’, dendrarcha, ’metsänhoitaja’ ja pa- gimagister, ’nimismies’. Vicecubi- cularius-sanalle annettu merkitys

’hovimies’ vaikuttaa liian yleiseltä;

kyseessä on ollut jokin spesifim- pi tehtävä ja asema hovissa, ’vara- kamariherra’, ’kamaripalvelijoiden varaesimies’, Ruotsin yhteydessä myös hovi- tai kamarijunkkari.

Väitöskirjoissa esiintyviä erisni- miä ei joitain mytologisia nimiä lu- kuun ottamatta ole otettu mukaan.

Kuitenkin mukana on henkilönni- mistä johdettuja adjektiiveja. Ky- seessä ovat oppihistoriasta tutut nimet, joiden runsaus jo itsessään osoittaa, miten Turun akatemi- assa seurattiin aikansa tieteelli- siä virtauksia ja tunnettiin johtavi- en eurooppalaisten ajattelijoiden ja tiedemiesten teoksia.

On myös ymmärrettävää, että Turun akatemian väitöskirjois- sa on paljon sanastoa, joka liittyy Pohjoismaiden historiaan ja van- haan kirjallisuuteen. Esimerkkinä mainittakoon vain sana pulchrico- mus, ’kaunotukka’, jota on käytet- ty puhuttaessa Norjan kuninkaas- ta Harald Kaunotukasta. Sanojen käyttöä valaisevien, väitöskirjois- ta poimittujen latinakielisten teks- tinäytteiden yhteydessä on myös muutamia viehättäviä suomenkieli- siä fraaseja.

Sanakirjassa on lukuisia nimi- tyksiä eri lintujen ääntelylle, ku- ten joutsenten ääntely drensatio tai hanhen ääntely gingritio. Erityi- sen runsaasti on sanoja, jotka ku- vaavat erilaisia puiden ja kasvien lehtien muotoja, kuten lyrato-run- cinatus, ’lyyramainen ja taakään- teisesti hammaslaitainen’. Eri- koistermejä eri aloilta ovat myös blestrismus, ’ahdistuneisuus, jo- hon liittyy heittelehtiminen’, ca- tamidiatio, ’julkinen jalkapuuran- gaistus’, strigeportium, ’noitien lento ilmassa’, organopoeeti- ca, ’apuvälineiden valmistustai- to’ ja dorophagia, ’lahjusten inno- kas vastaanottaminen’ (vrt. kreik.

dōron, ’lahja’, ja phagein, ’syödä’,

’ahmia’) sekä vastaava tekijännimi dorophagus. Maaseutuun liittyen sanakirja antaa muiden muassa sanat agronomia, ’maanviljelystie- de’, ruricultura, ’maaseutukulttuu- ri’, ja subrusticitas, ’hieman maa- laismainen tapa’.

Mukana on myös sana exoti- cotamium, ’ulkomaisten aarteiden säilytyspaikka’. Vastaavasti sana- kirjassa on kaikenlaista tavalla tai toisella eksoottiseksi ja vieraaksi katsottua tarkoittavia sanoja.

Sanakirja on kauttaaltaan huo- lellista ja tarkkaa työtä. Vain joita- kin pienempiä huomautuksia voi-

68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 KIRJALLISUUS

daan tehdä. Proprinceps-sanan,

’vararuhtinas’, voisi kääntää mie- luummin ’sijaishallitsijaksi’, ’re- gentiksi’. Cryptopapismus-sanan käännös ’salapaavius’ saattaa olla hieman harhaanjohtava; latinalai- sen selityksen mukaan kysees- sä on favor papae cladestinus, siis salainen paavin kannattami- nen, suosiminen. Hakusanan Nor- densköldianus käännös ’(A. E.) Nordenskiöldiä koskeva’ viittaa väärään henkilöön. Koska sana esiintyy vuonna 1795 julkaistussa väitöskirjassa, kyseessä ei voi olla vuonna 1832 syntynyt tunnettu A.

E. Nordenskiöld. Sana viitannee yleensä Nordenskiöld-sukuun.

Kirjassa on myös sanakirjan kokoamisessa käytettyjen latinan ja kreikan sanakirjojen sekä eräi- den muiden lähteiden luettelo, jossa mainitaan kaksi suomalais- ta keskiajan latinaa käsittelevää sanakirjaa, Magnus Hammarströ- min Glossarium till Finlands och Sveriges latinska medelstidsur- kunder (1925) ja Reino Hakamie- hen Glossarium Latinitatis medii aevii Finlandicae (1958). Mukaan olisi toivonut myös eri tieteen- alojen, kuten lääketieteen ja kas- vitieteen, sanakirjoja ja sanastoja, joita ilmeisesti on jouduttu ahke- rasti käyttämään. Sivistyssano- jen etymologiasta kiinnostuneiden kannattaa Pitkärannan sanakirjan rinnalla lukea Kalevi Koukkusen Vierassanojen etymologista sana- kirjaa (1990).

Pitkärannan sanakirja on kai- ken kaikkiaan erittäin merkittävä lisä olemassa oleviin uudemman ajan latinan sanakirjoihin kansain- välisestikin katsottuna samalla kun se on tärkeä rinnakkaisteos Jorma Vallinkosken Turun akate- mian väitöskirjojen luettelolle. Se on myös osoitus suomalaisten la- tinistien jatkuvasti lisääntyneestä kiinnostuksesta uudemman ajan latinaa kohtaan. Oppihistorian tut- kijoiden ohella Pitkärannan sana- kirjasta on varmasti iloa kaikille la- tinan harrastajille.

H. K. RIIKONEN

Kirjoittaja on professori (emeritus).

Luonnontieteiden ja kulttuurintutkimuksen vuoropuhelu

Matthew Rampley: The Seduc- tions of Darwin: Art, Evolution, Neuroscience. Penn State Uni- versity Press 2017.

Vuoropuhelu luonnontieteiden ja taidealojen välillä on perinteisesti ollut haastavaa. Dialogin nykyinen tila sekä ongelmakohdat muodos- tavat lähtökohdan Matthew Ramp- leyn teokselle The Seductions of Darwin: Art, Evolution, Neuros- cience. Kirjassa Rampley tarkas- telee tämän päivän kulttuurintut- kimusta ja luonnontieteellisten menetelmien soveltamista huma- nistisilla aloilla. Taidehistorijoitsi- jana hän on pääasiassa kiinnostu- nut luonnontieteellisen ajattelun vaikutuksesta taiteiden tutkimuk- seen ja estetiikkaan. Teoksen vii- tekehyksen muodostavat erityi- sesti evoluutioteoriaa soveltavat tutkimussuuntaukset. Rampleyn keskeisenä tavoitteena on tarkas- tella, mitä kulttuurintutkimukses- sa voidaan saavuttaa perinteisistä humanistisista tutkimusmenetel- mistä poikkeavilla biologiaan pe- rustuvilla lähestymistavoilla. Tätä luonnontieteellisen ajattelun mer- kitystä hän pyrkii arvioimaan nä- kökulmien vastakkainasettelun kautta.

Motiivina poleemiseen sävyyn kirjoitetulle teokselle on toiminut poikkitieteellisen kulttuurintutki- muksen yleistyminen. Tämän li- säksi kohennusta kaipaa vallitseva keskusteluympäristö, jonka kehi- tys on Rampleyn mukaan pysähty- nyt viime vuosisadan alkupuolelle.

Esimerkiksi yleistä dualismikes- kustelua tieteiden eroista käydään

edelleen syvistä ideologisista po- teroista käsin. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa luonnontieteilijöiden keskuudessa suosittu näkemys muista tieteenaloista luonnontie- teille alisteisina. Vaikka yksipuoli- nen humanististen alojen itsenäi- syyden kyseenalaistaminen onkin aiheetonta, myöntää Rampley esi- merkiksi kulttuurintutkimuksessa käytetyn termistön epämääräisyy- den antavan aihetta kritiikkiin.

Jyrkkien akateemisten asen- teiden lisäksi luonnontieteiden ja kulttuurialojen välisen dialogin kehittämisen tiellä on myös käy- tännöllisempiä esteitä. Vastoin useiden luonnontieteilijöiden nä- kemyksiä, esimerkiksi biologian selitysvoima on rajallista kulttuurin ilmiöitä tutkittaessa. Rampley tote- aakin, että neurologinen tutkimus voi kyllä tuottaa tarkan kuvauk- sen yksittäisistä aivotiloista, mutta kyseinen lopputulos ei itsessään vielä riitä selittämään kulttuurisia objekteja, kuten yksittäisiä taide- teoksia. Tämänkaltaisiin luonnon- tieteellisen näkökulman ongelma- kohtiin ei kulttuurintutkimuksen kentällä ole riittävästi puututtu.

Rampleyn mukaan humanistit ovat suhtautuneet luonnontieteellisten menetelmien leviämiseen lähin- nä välinpitämättömästi tai vähätel- len. Perusteltujen vasta-argument- tien puute on johtanut siihen, että jäykkä luonnontieteellinen men- taliteetti on lisääntynyt kulttuurin- tutkimuksen kentällä. Rampleyn mielestä tämä kehityssuunta tulee ottaa kriittiseen tarkasteluun.

Edellämainituista näkökohdis- ta huolimatta Rampley suhtautuu avoimesti ajatukseen luonnon- tieteisiin perustuvasta kulttuurin- tutkimuksesta. Hänen mukaansa esimerkiksi biologista alkuperää olevien menetelmien ja teorioiden soveltamista kulttuurin- ja taitei- den tutkimukseen tulee arvioida saavutettujen tulosten perusteel- la. Tämä on ymmärrettävää, sillä kovienkaan tieteiden parissa ke- hitettyjen menetelmien ja johto- päätösten suora torjuminen ei pa- ranna vuoropuhelun tasoa vaan pahentaa jo olemassa olevia tie-