Lääketieteen opiskelijoiden työelämävalmiudet

(1)

Lääketieteen opiskelijoiden työelämävalmiudet

Ella Kinnunen Tutkielma Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos / Lastentaudit ja lastenneurologia Maaliskuu 2021

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Lääketieteen koulutusohjelma

Kinnunen Ella: Lääketieteen opiskelijoiden työelämävalmiudet Opinnäytetutkielma, 38 sivua, 1 liite

Tutkielman ohjaaja, Professori Jarmo Jääskeläinen Maaliskuu 2021

Asiasanat: lääketiede, opiskelijat, kesätyö, kompetenssi

Lääkärikoulutus valmistaa opiskelijoita toimimaan itsenäisesti lääkärin tehtävissä. Suomessa lääketieteen opiskelija pääsee tekemään lääkärin sijaisuuksia suoritettuaan neljän ensimmäisen vuoden opinnot. Näin ollen usein ensimmäisen kerran lääkärin sijaisena toimitaan neljännen vuoden jälkeisenä kesänä. Tällöin mahdollisia työskentelypaikkoja ovat terveyskeskuksen vuodeosasto, sekä erikoissairaanhoito. Viiden ensimmäisen vuoden opinnot suoritettuaan voi työskennellä myös terveyskeskuksen vastaanotolla.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaiset valmiudet lääketieteen opiskelijoilla on toimia kesätöissä. Tarkasteltavaksi valittiin opiskelijat, jotka olivat ennen kesätöitään olleet neljännen- tai viidennen vuosikurssin opiskelijoita, ja jotka näin olivat voineet toimia lääkärin sijaisena.

Tarkoituksena oli myös selvittää, millaista palautetta opiskelijat saivat, ja oliko vastauksissa eroja opiskelijoiden vuosikurssien tai yliopistojen välillä.

Tutkimus toteutettiin sähköisesti kyselytutkimuksena. Linkki E-lomakkeelle lähetettiin sähköpostitse kaikkien Suomen viiden lääketieteen koulutusyksikön viidennen ja kuudennen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoille koulutusohjelmavastaavien kautta. Vastausprosentti viidennen vuosikurssin opiskelijoiden osalta oli 40 % ja kuudennen vuosikurssin opiskelijoiden osalta 46 %.

Keskimäärin opiskelijoiden koettu osaaminen oli hyvää, joten opiskelijoilla oli todennäköisesti vähintäänkin kohtuulliset valmiudet työhön. Eri osa-alueilla oli kuitenkin eroja: esimerkiksi toimenpideosaamisessa Oulun ja Tampereen yliopistojen neljännen vuosikurssin opiskelijoiden välillä oli merkitsevä ero. Vastaavaa eroa ei kuitenkaan ollut viidennen vuosikurssin opiskelijoiden välillä. Myös potilaan haastattelussa, potilaan tutkimisessa, yhteistyössä sekä potilas-lääkäri- vuorovaikutuksessa oli merkitseviä eroja.

Pääosin opiskelijat saivat työstään positiivista tai pääasiassa positiivista palautetta sekä esimiehiltä että potilailta tai potilaiden omaisilta. Viidennen vuosikurssin opiskelijat kokivat osaamisensa keskimäärin hieman heikommaksi kuin neljännen vuosikurssin opiskelijat.

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine

Medicine

Kinnunen, Ella: Working competencies of medical students Thesis, 38 pages, 1 appendix

Tutor: Professor Jarmo Jääskeläinen March 2021

Keywords: medicine, students, summer job, competence

Medical education prepares students to practice medicine independently. In Finland, medical students can work as doctors after completing the first four years of studies. At this stage, hospital wards or wards at primary health care are possible work sites. After five years of studies, students can also work at outpatient clinics or in primary health care.

The goal of this research was to study, how capable medical students are to act as doctors. This study focuses on students who had completed their fourth or fifth study year. The study also aimed at studying the feedback for the students from the employee, other personnel, and from the patients.

The study material was collected with an online survey. The link to the electronic form was sent via email to all fifth- and sixth-year medical students in Finland. The response rate was 40% for fifth year students and 46% for sixth year students.

On average, the students experienced that their medical skills were good, which indicates that they have had at least a satisfactory capability to perform their duties. However, there were some differences in certain ability areas between medical schools, for example in procedural skills, patient interviewing skills, cooperation skills, and doctor-patient interaction skills.

In general, students got positive or mostly positive feedback both from their supervisors and patients.

(4)

SISÄLLYS

1. Johdanto 2

2. Tausta 3

3. Aineisto ja menetelmät 6

4. Tulokset 7

4.1 Opiskelijoiden onnistuminen asteikolla 1–5 valituissa kategorioissa 7

4.2 Palaute esimieheltä 15

4.21 Neljännen vuosikurssin opiskelijat 15

4.22 Viidennen vuosikurssin opiskelijat 16

4.3 Palaute potilailta tai omaisilta 17

4.4 Opiskelijoiden kokemat onnistumiset 20

4.5 Opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat 27

5. Pohdinta 35

Lähdeluettelo 38

Liitteet

LIITE 1 E-lomakkeen kysymykset

(5)

2 1. JOHDANTO

Lääkärin sijaisena toimiessaan lääketieteen opiskelijat pääsevät testaamaan opiskelujen aikana saamiaan tietoja ja taitoja käytännössä. On tärkeää sekä opiskelijan itsensä että potilasturvallisuuden kannalta, että opiskelijalla on riittävästi teoreettista tietoa ja kliinistä taitoa työn harjoittamiseen (1). Lääkärin työtä ja työssä tarvittavia kädentaitoja oppii kuitenkin tekemällä, ja tähän opiskelijoilla on hyvä mahdollisuus kesätöiden aikana (2).

Kliinistä työtä tekevän lääkärin on tärkeää kommunikoida sekä potilaiden että muiden työyhteisön jäsenten kanssa, toimia eettisten standardien mukaan, pyrkiä edistämään terveyttä, opiskella ja lisätä ammattitaitoaan jatkuvasti sekä opettaa muun muassa lääketieteen opiskelijoita, tehdä potilaslähtöisiä päätöksiä ja tarvittaessa konsultoida, sekä kyetä toimimaan johtajana ammatillisessa toiminnassa (3).

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset valmiudet lääketieteen opiskelijoilla on työelämään opiskelujen aikana, eli kuinka he pärjäävät kesätöissään aikaisemmin mainituissa kategorioissa.

Tavoitteena oli myös selvittää esimiehiltä sekä potilailta saaman palautteen laatu, missä asioissa opiskelijat kokivat onnistumisia kesätöidensä aikana ja mitkä asiat olivat haastavia. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko neljännen ja viidennen vuosikurssin vastauksien välillä eroa sekä mahdolliset eroavaisuudet eri yliopistojen välillä. Täysin vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty, mutta Lääkäriliitto tekee vuosittain opiskelijakyselyitä kesätöihin liittyen. Esimerkiksi vuoden 2019 syksyllä käynnistyneessä kyselyssä aiheina olivat opiskelijoiden kesätyökokemukset ja hyvinvointi (4).

(6)

3 2. TAUSTA

Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon laajuus Suomessa on 360 opintopistettä ja koulutuksen suunniteltu kesto kuusi vuotta (5). Lääketiedettä voi Suomessa opiskella viidessä yliopistossa:

Helsingin, Tampereen, Turun, Itä-Suomen ja Oulun yliopistossa(6). Itä-Suomen yliopiston sivuilla koulutuksen tavoitteista sanotaan seuraavaa: ”Lääkärikoulutuksen tavoitteena on, että opiskelijalla valmistuttuaan on tiedolliset, taidolliset ja psykososiaaliset valmiudet työskennellä menestyksellisesti niin sairaalassa kuin perusterveydenhuollon tehtävissä lääkärinä, asiantuntijana, kehittäjänä ja työryhmänsä johtajana” (7).

Suomessa lääketieteen opiskelija voi toimia lääkärin tehtävissä jo opiskelujensa aikana.

Suoritettuaan neljännen vuoden opinnot hyväksytysti, opiskelija voi toimia tilapäisesti lääkärin tehtävissä. Tällöin hän voi työskennellä terveyskeskuksen vuodeosastolla tai erikoissairaanhoidossa.

Erikoissairaanhoidossa työskennellessään opiskelijalla täytyy olla suoritettuna myös kyseisen erikoisalan opintojakso. Viiden vuoden opintojen jälkeen opiskelija voi työskennellä perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Tämä edellyttää viiden ensimmäisen vuoden opintojen hyväksyttyä suorittamista (8).Lääkkeitä lääketieteen opiskelijat saavat määrätä lääkärinä toimiessaan hoitamilleen potilaille (9).

Suomalaisen lääkärin ydinosaamista ei vielä vuonna 2018 oltu selkeästi määritelty, ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskus ehdotti, että tiedekunnat yhdessä yhdenmukaistaisivat osaamistavoitteitaan sekä määrittelisivät suomalaiselle lääkärille tarvittavat valmiudet (10).

Lääketieteen koulutusohjelmat ryhtyivätkin tämän perusteella selvittämään, mitä suomalaisesta yliopistosta valmistuvan lääkärin tulisi osata, ja kuinka yhteinen määritelmä luodaan (11).

Suomesta valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet on julkaistu kesällä 2020 (12).

Iso-Britannian General Medical Council (GMC) on laatinut standardit taidoista, joihin valmistuvan lääkärin pitäisi kyetä. GMC:n mukaan lääkärin ammatissa tärkeitä osaamisalueita ovat ammatilliset tiedot, taidot sekä asenteet. Ammatillisiin asenteisiin kuuluvat muun muassa eettisyys, potilasturvallisuus sekä johtajuus ja tiimityöskentely. Tähän voidaan myös katsoa kuuluvan lääkärin omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestä, huolehtiminen (1).

(7)

4 Ammatillisiin taitoihin kuuluvat esimerkiksi kommunikaatio ja vuorovaikutustaidot, diagnoosin asettaminen ja hoito, lääkkeiden turvallisesti määrääminen ja tiedon tehokas ja turvallinen hyödyntäminen. Kommunikaatioon ja vuorovaikutustaitoihin kuuluu niin potilas- lääkärivuorovaikutus sekä vuorovaikutus kollegoiden ja muiden ammattiryhmien kanssa.

Diagnoosin tekemiseen kuuluu myös potilaan fyysinen- ja psyykkinen tutkiminen. Potilaalle hoitoa valitessa on potilaan tahdon tiedostaminen ja kunnioittaminen osa ammatillisia taitoja. Lääkkeiden turvalliseen määräämiseen liittyy oikeiden annostusten valinta sekä lääkevasteen seuranta (1).

Suomalaisissa yliopistoissa vuorovaikutusopinnot kuuluvat lääketieteen peruskoulutukseen. Hyvällä potilas-lääkäri-vuorovaikutuksella on suuri merkitys, sillä se vaikuttaa positiivisesti potilastyytyväisyyteen, parantaa potilaan hoitomyöntyvyyttä ja vaikuttaa myös potilaan paranemiseen (13).

Ammatillisiin tietoihin puolestaan kuuluu muun muassa kyky käyttää lääkärin työssä biolääketieteellistä tietoa, sekä käyttää tutkittua tietoa potilaiden hoitamisessa. Biolääketieteellisen tiedon käyttöön liittyy kyky selittää ihmiskehon normaali toiminta ja sairausprosessien eteneminen tärkeiden ja yleisten sairauksien osalta, valita oikeat tutkimukset sekä hoidot sekä ymmärtää lääkkeiden mahdolliset sivu- ja yhteisvaikutukset. Tutkitun tiedon käytössä on tärkeä kyky osata arvioida tutkimuksien laatua (1).

CanMEDS jakaa seitsemän roolin alle lääkärin tärkeimmät kyvyt. Nämä roolit ovat lääketieteen asiantuntija, kommunikoija, yhteistyökumppani, johtaja, terveyden edistäjä, tutkija ja ammattilainen.

• Lääketieteen asiantuntija harjoittaa lääketiedettä omalla asiantuntemuksellaan ja omalla alallaan, tekee potilaslähtöisiä päätöksiä ja hoitosuunnitelmia, tarvittaessa konsultoi hoitosuunnitelmaa tehdessä ja edistää terveydenhuollon laadun sekä potilasturvallisuuden paranemista.

• Kommunikoija muun muassa luo potilas-lääkäri-suhteen potilaan ja hänen omaistensa kanssa, jakaa informaatiota sekä hoitosuunnitelman potilaan kanssa, sekä ottaa potilaan ja hänen omaisensa mukaan päätöksentekoon.

• Yhteistyökumppani esimerkiksi toimii tehokkaasti niin lääkäreiden kuin muidenkin terveysalan ammattilaisten kanssa, edistää yhteisymmärrystä ja ratkoo konflikteja.

(8)

5

• Johtaja on mukana kehittämässä terveyspalveluiden tuottamista ja osoittaa johtajuutta ammatillisessa toiminnassa.

• Terveyden edistäjä toimii sekä yksilöiden että yhteisön tasolla, johon sisältyy sairauksien ehkäisy, terveyden edistäminen sekä terveyden seuranta.

• Tutkija parantaa omaa työskentelyään jatkuvalla opiskelulla, opettaa mm. lääketieteen opiskelijoita ja muita terveysalan ammattilaisia, käyttää näyttöön perustuvaa tietoa työssään ja on mukana tuottamassa ja levittämässä terveyteen liittyvää tietoa.

• Ammattilainen esimerkiksi tunnistaa yhteiskunnan odotukset terveydenhoidosta ja vastaa niihin, sekä toimii eettisten standardien mukaisesti (3).

Potilaiden näkökulmasta hyvä lääkäri on empaattinen, huolehtii itsestään sekä ottaa potilaan mukaan päätöksentekoon. Empaattisuuteen kuuluu ystävällinen asenne, potilaan kuuntelu ja katsekontakti. Itsestään huolehtiminen johtaa siihen, että lääkäri on onnellinen ja nauttii työstään.

Potilaat toivovat päätöksenteossa lääkäriltä kärsivällisyyttä, hyvää kommunikointia sekä rehellisyyttä (14).

Lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissa Medisiinariliiton puheenjohtaja kertoo opiskelijakyselyissä selvinneitä toiveita opintoihin. Näissä on selvinnyt, että opetukseen haluttaisiin lisää toimenpiteiden harjoittelua sekä stressinhallintaa. Myös potilaiden ongelmien laaja-alaista tarkastelua toivotaan lisää. Opiskelijat myös toivoisivat moniammatillisen yhteistyön harjoittelua, sekä etenkin moniammatillisen työympäristön johtamistaitojen opettamista (15).

Perusterveydenhuollossa työskentelevien lääkärien on tärkeää osata tehdä pientoimenpiteitä.

Tällaisia perusterveydenhuollossa tehtäviä toimenpiteitä on muun muassa ihokoepalan otto (16).

Valmistuvien lääkärien toimenpidetaidot eivät tutkimusten mukaan ole toivotulla tasolla (17,18).

Tilanne ei vuosien 1997 ja 2014 välillä ole oleellisesti parantunut, vaikka tiedekunnissa käyttöön on otettu kädentaitojen harjoittelua varten esimerkiksi taitopajoja ja simulaatiokeskuksia (18).

(9)

6 3. AINEISTO JA MENETELMÄT

Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (liite 1) elo-syyskuun 2018 aikana. Linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin sähköpostitse kaikkien viiden koulutusyksikön 5. ja 6. vuosikurssien lääketieteen opiskelijoille koulutusohjelmavastaavien kautta.

Kyselylomakkeessa (E-lomake) kysyttiin vastaajan yliopisto, sekä vuosikurssi, jolla vastaaja oli ennen kesätöitä. Työpaikan osalta kysyttiin, työskentelikö opiskelija sairaalassa, terveyskeskuksen vuodeosastolla, terveyskeskuksen vastaanotolla vai jossain muualla, sekä erikoisala, jolla sairaalassa työskennelleet olivat töissä. Lomakkeessa vastaajia pyydettiin myös arvioimaan onnistumisensa asteikolla 1–5 seuraavissa: potilaan haastattelu, potilaan tutkiminen, diagnoosin löytäminen, toimenpiteet, potilas-lääkäri-vuorovaikutus, potilastietojärjestelmän käyttö, sairauskertomuksen laatiminen, yhteistyö, tiedonhaku sekä konsultointi. Vastaajilta kysyttiin myös, saivatko he palautetta esimiehiltään ja jos saivat, niin millaista. Kysyttiin myös, saivatko he palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan ja jos saivat, niin millaista.

Vastaukset siirrettiin ensin Excel-tiedostoon. Tiedostosta vastaukset ryhmiteltiin yliopisto- ja vuosikurssikohtaisesti. Ryhmittelyssä, taulukoissa sekä kuvissa on käytetty vuosikursseja, joilla vastaajat ovat olleet ennen kesätöitä. Numeeriset vastaukset ryhmiteltiin eri vuosikurssien sisällä yliopistoittain, ja laskettiin vastauksista keskiarvot jokaisessa kategoriassa. Nämä analysoitiin SPSS- ohjelman (versio 25) yhdensuuntaisella ANOVA-testillä, jotta saatiin selville, onko vuosikurssien sisällä yliopistojen välillä eroja. Tämän jälkeen käytettiin Tukeyn testiä (post hoc), jolla selvitettiin minkä yliopistojen välillä eroja oli.

Avoimista vastauksista laskettiin, kuinka monta kertaa vastaus toistui tietyn yliopiston valitun vuosikurssin vastauksista. Vastausten lukumäärä laskettiin sekä opiskelijoiden kokemista onnistumisista, että haastaviksi kokemista asioista. Vastaukset, jotka toistuivat useimmiten, valittiin kuviin kategorioiksi. Kyselyyn tulleet vastaukset ovat opiskelijoiden subjektiivisia näkemyksiä omista taidoistaan. Koska suurin osa vastauksista oli avoimia, näiden vastausten ryhmittelyyn vaikutti jonkun verran ryhmittelijän subjektiivinen näkemys.

(10)

7 4. TULOKSET

TAULUKKO 1. Kyselyyn vastanneet opiskelijat.

Helsinki Turku Tampere Kuopio Oulu

4.vuosikurssi 41/92 40/153 32/107 81/168 65/147

5.vuosikurssi 40/101 63/157 46/107 75/135 46/130

Taulukossa 1 on esitetty vastanneiden opiskelijoiden osuus aloituspaikan saaneista opiskelijoista.

Kyselyn vastausprosentti oli yhteensä 41%. Prosentuaalisesti eniten vastaajia oli Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoissa, joista 59% vastasi kyselyyn. Vähiten vastauksia saatiin Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoilta, joista 26% vastasi kyselyyn.

4.1 Opiskelijoiden onnistuminen asteikolla 1–5 valituissa kategorioissa

Kuvissa on esitetty opiskelijoiden onnistuminen asteikolla 1–5, joissa 1 on välttävä, 2 tyydyttävä, 3 hyvä, 4 kiitettävä ja 5 erinomainen.

KUVA 1. Opiskelijoiden kokemien onnistumisten keskiarvot vuosikursseittain.

(11)

8 Keskimäärin opiskelijoiden osaamistaso oli molemmilla vuosikursseilla vähintään hyvä (kuva 1).

Viidennen vuosikurssin opiskelijoilla kiitettävällä tasolla olivat potilaan haastattelu, potilas-lääkäri- vuorovaikutus ja yhteistyö. Neljännen vuosikurssin opiskelijoilla kiitettävällä tasolla olivat samat asiat kuin viidennen vuosikurssin opiskelijoillakin, mutta näiden lisäksi myös sairauskertomuksen laatiminen. Kuvasta 1 myös selviää, että neljännen vuosikurssin opiskelijat kokivat toimenpideosaamisensa heikommaksi, kuin viidennen vuosikurssin opiskelijat. Muuten neljännen ja viidennen vuosikurssien vastausten välillä ei ollut suuria eroja, ja molemmissa ryhmissä onnistuneimmiksi koettiin potilas-lääkäri-vuorovaikutus, yhteistyö sekä potilaan haastattelu.

KUVA 2. Potilaan haastattelun onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Neljännen vuosikurssin opiskelijoiden osalta merkittävä ero potilaan haastattelun (kuva 2) osalta oli Turun ja Oulun yliopistojen välillä (p=0,033). Muiden yliopistojen välillä ei ollut merkitseviä eroja.

Viidennen vuosikurssin osalta eri yliopistojen välillä ei ollut merkitseviä eroja. Kaikkien yliopistojen opiskelijoiden molempien vuosikurssien keskimääräinen onnistuminen on ollut vähintään hyvä.

(12)

9 KUVA 3. Potilaan tutkimisen onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Neljännen vuosikurssin opiskelijoiden osalta merkitseviä eroja potilaan tutkimisen koetussa osaamisessa (kuva 3) oli Turun ja Oulun yliopistojen välillä (p=0,002), Tampereen ja Oulun yliopistojen välillä (p=0,006) sekä Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen välillä (p=0,013). Viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kohdalla yliopistojen välisiä merkitseviä eroja ei ollut.

(13)

10 KUVA 4. Diagnoosin asettamisen onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Diagnoosin asettamisen koetussa osaamisessa (kuva 4) ei ollut merkitseviä eroja eri yliopistojen välillä kummankaan vuosikurssin osalta. Kaikissa ryhmissä osaamistaso on ollut keskimäärin hyvä.

KUVA 5. Toimenpiteiden onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

(14)

11 Toimenpiteiden osalta (kuva 5) merkitsevä ero (p=0,001) oli Tampereen ja Oulun yliopistojen neljännen vuosikurssin opiskelijoiden välillä. Viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kohdalla merkitseviä eroja ei ollut. Keskimäärin onnistuminen on ollut hyvää, pois lukien Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijat, joilla onnistuminen on ollut tyydyttävää.

KUVA 6. Potilas-lääkäri-vuorovaikutuksen onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Potilas-lääkäri-vuorovaikutuksessa Helsingin ja Oulun yliopistojen viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kokemien onnistumisten välillä oli merkitsevä ero (p=0,009) (kuva 6). Neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kohdalla yliopistojen välisiä eroja ei ollut.

(15)

12 KUVA 7. Potilastietojärjestelmän käytön onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Potilastietojärjestelmän käytössä ei ollut merkitseviä eroja kummankaan vuosikurssin osalta (kuva 7).

KUVA 8. Sairauskertomuksen laatimisen onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

(16)

13 Sairauskertomuksen laatimisessa ei ollut merkitseviä eroja kummankaan vuosikurssin sisällä (kuva 8).

KUVA 9. Yhteistyön onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Yhteistyössä merkitsevä ero (p=0,009) oli Helsingin yliopiston sekä Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin vastausten välillä (kuva 9). Muiden välillä merkitseviä eroja ei ollut. Myöskään viidennen vuosikurssin sisällä merkitseviä eroja ei ollut.

(17)

14 KUVA 10. Tiedonhaun onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain

Tiedonhaussa ei ollut merkitseviä eroja kummankaan vuosikurssin osalta (kuva 10).

KUVA 11. Konsultoinnin onnistuminen neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla yliopistoittain.

Konsultoinnissa ei ollut merkitseviä eroja eri yliopistojen välillä kummankaan vuosikurssin osalta (kuva 11).

(18)

15 4.2 Esimiehiltä saatu palaute

4.21 Neljännen vuosikurssin opiskelijat

Helsingin yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 29 (71 %) sai esimiehiltään palautetta, 12 (29 %) ei saanut. Opiskelijoiden saama palaute oli pääosin positiivista. Hyvää palautetta kertoi saaneensa seitsemän (17 %) opiskelijaa. Esimerkkejä hyvistä palautteista: ”Oikein hyvää, olen tervetullut myös jatkossa” sekä ”Hyvää palautetta; olin oma-aloitteinen ja konsultoin järkevästi ja hyvillä pohjustuksilla.” Kuusi opiskelijaa (15 %) sai hyvää palautetta, mutta he saivat myös neuvoja ja kehityskohteita tulevaisuutta varten. Tällaisia palautteita olivat muun muassa: ”Hyvä ote potilaiden kanssa, mutta toimintaa kannattaisi oppia tehostamaan/nopeuttamaan” sekä ” Positiivista, kehuja kliinisistä taidoista ja potilaan kanssa kanssakäymisestä. Myös negatiivista, tai rakentavaa, jos oli aihetta.” Rakentavaa palautetta sai kaksi (4,9 %) opiskelijaa. Esimerkkinä tällaisesta palautteesta: ”Rakentavia keskusteluja ruokapöydässä”. Yksi opiskelija kertoi saaneensa pääosin hyvää palautetta.

Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 43 (66 %) sai palautetta esimiehiltään ja puolestaan 22 opiskelijaa (34 %) ei saanut minkäänlaista palautetta. Palautteista 19 (29 %) oli pelkästään positiivista. Tällaisia palautteita olivat muun muassa: ”Positiivista. Soveltuisin hyvin anestesiologialle ja töitä olisi tarjolla jatkossakin” sekä ”Positiivista. Kehui huolellisuutta ja sitä, että pystyy luottamaan siihen, että kysyn jos en osaa.” Seitsemän opiskelijaa (11 %) kertoi saaneensa hyvää palautetta, mutta myös kehityskohteita sekä neuvoja. Esimerkkeinä näistä palautteista:

”Positiivista hyvin menneistä asioista. Lisäksi ystävällisiä korjausehdotuksia” ja ”Sain positiivista palautetta teksteistä ja kädentaidoista, myös kehittämiskohteita kerrottiin.” Rakentavaa palautetta sai viisi opiskelijaa (7,7 %). Opiskelijoiden saamia rakentavia palautteita olivat muun muassa: ”Ihan arkisia pieniä juttuja mitä voisi tehdä paremmin/eri tavalla” ja ”Lääkitysvalintoihin ohjeistusta.”

Itä-Suomen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista palautetta esimiehiltään sai 62 (77 %).

Opiskelijoista 19 (23 %) ei saanut minkäänlaista palautetta. Hyvää palautetta sai 38 opiskelijaa (47%), esimerkkeinä näistä: ”Hyvin meni, potilaiden kohtaaminen onnistui hienosti, sairauskertomukset olivat erittäin hyviä” ja ”Hyvää, olin reipas, tarkka, ja luonteva potilaiden kohtaamisessa. Valmis oppimaan uutta. Varmuus työhön kasvoi kesän mittaan.” Hyvää palautetta, mutta myös neuvoja ja kehityskohteita kertoi saaneensa 11 opiskelijaa (14 %). Yhtenä esimerkkinä opiskelijan saama palaute: ”Positiivista ja neuvoja jatkoa varten.” Pääosin positiivista palautetta

(19)

16 kertoi saaneensa kaksi opiskelijaa (2,5 %). Rakentavaa palautetta sai myös kaksi opiskelijaa (2,5 %).

Tällainen rakentava palaute oli muun muassa: ” Että täytyisi osata ottaa rennommin eikä stressaantua/huolehtia työstä liikaa.”

Tampereen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 25 (78 %) sai palautetta esimiehiltään, seitsemän (22 %) ei saanut. Palautteista 10 oli positiivisia (31 %). ”Pärjäsin erinomaisesti. Otetaan mieluusti töihin myöhemminkin.” Viisi opiskelijaa (16 %) sai hyvää palautetta, mutta myös neuvoja ja kehityskohteita. Tällaisia palautteita olivat esimerkiksi ”Innokas ja hyvällä asenteella, mutta paljon opeteltavaa vielä on” sekä ” Sekä asiallista, rakentavaa palautetta, että kehuja onnistumisista.”

Rakentavaa palautetta kertoi saaneensa kolme opiskelijaa (9,4 %).

Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 35 (88 %) sai palautetta esimiehiltään. Viisi opiskelijaa (13 %) ei saanut palautetta. Opiskelijoista 18 (45 %) kertoi saaneensa hyvää palautetta.

Neljä opiskelijaa (10 %) kertoi saaneensa positiivista palautetta, mutta myös kehityskohteita ja neuvoja. Rakentavaa palautetta kertoi saaneensa kaksi opiskelijaa (5,0 %). Yksi opiskelija sai enimmäkseen positiivista palautetta (2,5 %).

4.22 Viidennen vuosikurssin opiskelijat

Helsingin yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 27 (68 %) sai esimiehiltään palautetta.

Opiskelijoista 13 (33 %) ei saanut palautetta. Hyvää palautetta kertoi saaneensa 15 (68 %) opiskelijaa. Esimerkkeinä tällaisista palautteista: ” Sain kuulla, että pärjäsin tosi hyvin ja sovittiin jo että menen ensi kesänä samaan paikkaan” sekä ” Hyvää, erityisesti sain kiitosta hyvistä teksteistä ja onnistuneista konsultaatioista.”

Oulun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 25 (54 %) sai esimiehiltään palautetta.

Opiskelijoista 21 (46 %) ei saanut minkäänlaista palautetta. Saaduista palautteista kahdeksan (17 %) oli positiivisia. Viisi opiskelijaa (11 %) sai positiivista palautetta, mutta myös neuvoja ja ohjeita.

Esimerkkeinä: ” Sain hyvää ja kaivattua palautetta ja vinkkejä” sekä ” Enimmäkseen positiivista.

Asiallista ohjausta.” Kaksi opiskelijaa (4,3 %) kertoi saaneensa pääosin positiivista palautetta. Yksi opiskelija (2,2 %) sai negatiivista palautetta: ”Olen liian itsevarma, kirjallista palautetta en olisi saanut antaa, kuvittelen olevani osaston johtaja kun käytin itsestäni titteliä osastolääkäri.”

(20)

17 Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 58 (77 %) sai esimieheltään palautetta.

Opiskelijoista 17 (23 %) ei saanut palautetta. Palautteista 35 (47 %) oli positiivisia: ” Pyydettiin uudestaankin töihin” sekä ” Positiivista, järkevät konsultaatiot ja kontakti potilaaseen.” Seitsemän opiskelijaa (9,3 %) sai hyvää palautetta, mutta myös ohjeita ja neuvoja. Esimerkkinä tällaisesta palautteesta: ” Pääosin positiivista, myös kannustusta hyväksyä enemmän omia päätöksiä ym.”

Kaksi opiskelijaa (2,7 %) kertoi saaneensa rakentavaa palautetta, ja yksi opiskelija (1,3%) pääosin positiivista palautetta.

Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 31 (67 %) sai palautetta esimiehiltään, 15 (33%) ei saanut palautetta. Palautteista 15 (33 %) oli positiivisia, esimerkiksi: ”vikana päivänä sanoivat, että hyvin meni. Tuletko jouluna?” Kaksi opiskelijaa (4,3 %) kertoi saaneensa sekä positiivista palautetta että neuvoja ja ohjeita. Yksi opiskelija (2,2 %) kertoi saaneensa negatiivista palautetta: ”positiivista palautetta ei tullut, negatiivista tuli aika ajoin.”

Turun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 47 (75 %) sai palautetta esimiehiltään.

Opiskelijoista 16 (25 %) ei saanut esimiehiltään minkäänlaista palautetta. Opiskelijoiden saamista palautteista 19 (30 %) oli positiivisia, esimerkkinä: ”lähiesimieheltä kyllä, positiivista, pyydettiin tulemaan takaisin töihin mahd. pian.” Kuusi opiskelijaa (9,5 %) kertoi saaneensa hyvää palautetta, mutta myös neuvoja ja ohjeita. Neljä opiskelijaa (6,3 %) sai pääosin positiivista palautetta.

4.3 Palaute potilailta tai potilaiden omaisilta 4.31 Neljännen vuosikurssin opiskelijat

Helsingin yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 28 (68 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Opiskelijoista 13 (32 %) ei saanut palautetta. Palautteista 11 (27 %) oli positiivisia, joista esimerkkeinä: ”Positiivista huomioon ottamisesta” sekä "onnistunut ammatinvalinta." Yhdeksän opiskelijaa (22 %) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta.

Tällaisia palautteita oli: ”Osa kiitteli kovasti, osa ilmaisi selkeästi haluavansa kokeneen lääkärin mielipiteen” ja ” Sekä positiivista että negatiivista. Lähinnä vuorovaikutuksesta tai hoitopäätöksien perusteista.” Kaksi opiskelijaa (4,9 %) kertoi saaneensa pääasiassa positiivista palautetta.

Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 45 (69 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Opiskelijoista 20 (31 %) ei saanut minkäänlaista palautetta. Palautteista 22 (34 %) oli

(21)

18 positiivisia. Tällaisia palautteita olivat muun muassa: ”Positiivista. Arvostivat perusteellista selittämistä ja potilaan pitämistä tilanteen tasalla.” Viisi opiskelijaa (7,7 %) kertoi saaneensa pääosin positiivista palautetta. Sekä positiivista että negatiivista palautetta sai neljä opiskelijaa (6,2 %). Yksi opiskelija (1,5 %) kertoi saaneensa vain negatiivista palautetta.

Itä-Suomen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 72 (89 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Opiskelijoista yhdeksän (11 %) ei saanut palautetta. Palautteista 39 (48 %) oli positiivisia. Esimerkkeinä näistä palautteista: ”Kiitettiin paneutumisesta ja asioiden selkeästä selittämisestä. Mieleen jäi omainen, joka totesi keskustelun jälkeen, että nyt on luottavainen olo”

sekä ”Olen hyvä lääkäri, jonka hoidossa tulee turvallinen olo.” Pääosin hyvää palautetta kertoi saaneensa 13 opiskelijaa (16 %). Sekä positiivista että negatiivista palautetta sai kahdeksan opiskelijaa (9,9 %), esimerkkinä tällaisesta palautteesta: ”Osa potilaista kiitti hoidosta/osa valitti tai totesi huijariksi.”

Tampereen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 25 (78 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Opiskelijoista seitsemän (22 %) ei saanut palautetta. Palautteista 17 (32 %) oli positiivisia, esimerkkinä: ”Potilaat olivat positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka luontevaa kanssani oli keskustella vaikeista asioista.” Sekä positiivista että negatiivista palautetta sai neljä opiskelijaa (13%). Esimerkkeinä tällaisista palautteista: ”Sain kiitoksia hoidosta ja välittämisestä sekä omaisilta että potilailta. Myös negatiivista palautetta tuli (etenkin omaisilta), kun hoidoissa ei tehty heidän pilliensä mukaan” sekä ”Osa kehui varsinkin kotiutuessa, osa arvosteli paljonkin mm.

kokemattomuutta ja epämieluisia hoitopäätöksiä (psyk. osastohoito).” Kaksi opiskelijaa (6,3 %) kertoi saaneensa pääosin positiivista palautetta.

Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoista 35 (88 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Viisi opiskelijaa (13 %) ei saanut palautetta. Palautteista 22 (55 %) oli positiivisia, esimerkkinä: ”Olivat tyytyväisiä että olin kuunnellut ja kohdannut heidät kunnioittavasti.”

Opiskelijoista neljä (10 %) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta. Esimerkkinä tällaisista palautteista: ”Vaihtelevaa. Toisilta kehuja, toisilta haukkuja, uhkauksia ja syytöksiä.” Neljä opiskelijaa (10 %) sai pääosin positiivista palautetta.

(22)

19 4.32 Viidennen vuosikurssin opiskelijat

Helsingin yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 39 (98 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Yksi opiskelija (2,5 %) ei saanut palautetta. Palautteista 18 (45 %) oli positiivisia, kuten:

”Ensimmäinen lääkäri joka ottaa tosissaan.” Yhdeksän opiskelijaa (23 %) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta. Tällaisesta esimerkkinä: ”suoraan kehuja, palautejärjestelmän kautta pari (perusteetonta) valitusta.” Pääosin positiivista palautetta sai kuusi opiskelijaa (15 %).

Oulun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 39 (85 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Seitsemän opiskelijaa (15 %) ei saanut palautetta. Palautteista 16 (35 %) oli positiivisia.

Tällainen palaute oli esimerkiksi: ”Kiitosta asioiden selittämisestä potilaalle ymmärrettävästi, kiitosta potilaan mukaan ottamisesta hoitopäätösten tekoon, kiitoksia potilaan asiaan perehtymisestä.” Pääosin positiivista palautetta sai viisi opiskelijaa (11 %). Neljä opiskelijaa (8,7 %) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta.

Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 63 (84 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Opiskelijoista 12 (16 %) ei saanut palautetta. Palautteista 33 (44 %) oli positiivisia. Esimerkkinä tällaisesta palautteesta: ”Oikealla alalla, toivottavasti tulen jatkossa töihin samaan paikkaan.” Yhdeksän opiskelijaa (12 %) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta, kuten: ”Kiitosta hyvästä hoidosta, huomautuksia huolimattomasta hoidosta.” Pääosin positiivista palautetta sai neljä opiskelijaa (5,3 %).

Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 43 (93 %) sai palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan. Kolme opiskelijaa (6,5 %) ei saanut palautetta. Palautteista 21 (46 %) oli positiivisia. Esimerkkinä tällaisesta palautteesta: ” Joitakin suoria kiitoksia ja kehuja, epäsuorasti esim. jotkut pyysivät erikseen minun vo:lle uudestaan tai olivat sanoneet hoitajalle hyvää.”

Seitsemän opiskelijaa (15 %) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta, kuten: ”laidasta laitaan, enemmän kuitenkin kiitoksia ystävällisyydestä ja hyvästä hoidosta. Toki joukkoon mahtui myös niitä, jotka olivat erittäin tyytymättömiä.” Pääosin positiivista palautetta sai kuusi opiskelijaa (13 %).

Turun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoista 55 (87 %) sai palautetta potilailtaan tai heidän omaisiltaan. Kahdeksan opiskelijaa (13 %) ei saanut palautetta. Palautteista 21 (33 %) oli positiivisia, joista esimerkkinä: ” Harmittelivat kun en voinut jäädä heidän omalääkäriksi.” Opiskelijoista 10

(23)

20 (16%) sai sekä positiivista että negatiivista palautetta. Tällainen palaute oli muun muassa:

”muutamat kiittivät hyvästä hoidosta, yhden mielestä yritin tappaa hänet ja kolmas sanoi, että kyllä huomaa, että olet opiskelija (ei tarkentanut mistä huomasi ja oliko kyseessä neg vai pos kommentti).” Pääosin positiivista palautetta sai viisi opiskelijaa (7,9 %).

4.4 Opiskelijoiden kokemat onnistumiset 4.41 Neljännen vuosikurssin opiskelijat

KUVA 12. Helsingin yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset.

Ilmoitettu lukumäärät.

Kuvassa 12 on esitetty Helsingin yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset valittuihin aihealueisiin liittyen. Vastauksissa nousi esille erityisesti potilas-lääkäri-vuorovaikutuksen onnistuminen. Seuraavaksi eniten vastauksissa mainittiin yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa, sekä diagnoosin löytyminen.

(24)

21 KUVA 13. Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset. Ilmoitettu lukumäärät.

Kuvassa 13 esitetään Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset. Eniten onnistumisia koettiin potilas-lääkäri–vuorovaikutuksessa. Seuraavaksi tulivat diagnoosin löytyminen ja yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa, jotka mainittiin vastauksissa yhtä monta kertaa.

KUVA 14. Itä-Suomen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset.

(25)

22 Kuvassa 14 on esitetty Itä-Suomen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset.

Eniten onnistumisia koettiin potilas-lääkäri-vuorovaikutuksessa. Seuraavina tulivat potilaan tutkiminen sekä yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa.

KUVA 15. Tampereen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset.

Kuvassa 15 on esitetty Tampereen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset.

Eniten mainintoja sai potilas-lääkäri-vuorovaikutuksen onnistuminen, toiseksi eniten yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa ja kolmanneksi eniten toimenpiteet.

(26)

23 KUVA 16. Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset. Ilmoitettu lukumäärät.

Kuvassa 16 on esitetty Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset. Eniten vastauksissa mainittiin potilas-lääkäri-vuorovaikutuksen onnistuminen. Toiseksi eniten mainintoja sai yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa, ja kolmanneksi eniten mainittiin potilaan tutkiminen.

4.42 Viidennen vuosikurssin opiskelijat

KUVA 17. Helsingin yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset.

(27)

24 Kuvassa 17 on esitetty Helsingin yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset. Eniten mainintoja sai potilas-lääkäri-vuorovaikutus, toiseksi eniten mainittiin toimenpiteet. Kolmanneksi eniten mainintoja sai yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa.

KUVA 18. Oulun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset. Ilmoitettu lukumäärät.

Kuvassa 18 on esitetty Oulun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset. Eniten vastauksissa mainittiin potilas-lääkäri-vuorovaikutuksen onnistuminen. Toiseksi eniten mainittiin toimenpiteiden onnistuminen. Kolmanneksi eniten mainittiin diagnoosin löytyminen ja yhteistyö muiden työntekijöiden kanssa, joista molemmat mainittiin yhtä monta kertaa.

(28)

25 KUVA 19. Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset.

Kuvassa 19 on esitetty Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset.

Eniten vastauksissa mainittiin potilas-lääkärivuorovaikutuksen onnistuminen. Toiseksi eniten mainittiin toimenpiteet, ja kolmanneksi eniten diagnoosin löytyminen.

KUVA 20. Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset.

(29)

26 Kuvassa 20 on esitetty Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset.

Vastauksissa eniten mainintoja sai potilas-lääkäri-vuorovaikutuksen onnistuminen. Toiseksi eniten mainittiin toimenpiteet, ja kolmanneksi eniten diagnoosin löytäminen.

KUVA 21. Turun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden kokemat onnistumiset. Ilmoitettu lukumäärät.

Kuvassa 21 on esitetty Turun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset. Eniten mainintoja sai potilas-lääkäri-vuorovaikutus. Toiseksi eniten mainittiin toimenpiteet, ja kolmanneksi eniten diagnoosin löytyminen.

(30)

27 4.5 Haastaviksi koetut asiat

4.51 Neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset

KUVA 22. Helsingin yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Kuvassa 22 on esitetty Helsingin yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat. Eniten vastauksissa nousi esille mm. epävarmuuden sieto, riittämättömyyden tunne ja itsevarmuus, jotka on taulukossa listattu opiskelijan psyykkisiin tekijöihin. Toiseksi eniten haasteita opiskelijat kokivat lääkitysasioissa. Myös ajankäyttö, konsultointi, johon tässä on laskettu myös senioritukeen ja sen puutteeseen liittyvät asiat, sekä omaisten kohtaaminen koettiin haastavaksi. Omaisten kohtaamisessa nostettiin esille etenkin haastavat omaiset, sekä opiskelijan ja omaisten eriävät mielipiteet.

(31)

28 KUVA 23. Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Kuvassa 23 on esitetty Oulun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat. Ylivoimaisesti eniten haasteita koettiin lääkitysasioissa. Myös ajankäyttö sekä omaisten kohtaaminen koettiin hankalina. Ajankäytöstä nostettiin mm. esille ajan riittämättömyys tiedonhakuun. Kaavioon valittujen kategorioiden ulkopuolelta nousi erityisesti esiin potilaan tutkimisen haastavuus, jonka mainitsi viisi opiskelijaa.

(32)

29 KUVA 24. Itä-Suomen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Kuvassa 24 on esitetty Itä-Suomen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat. Eniten mainittiin lääkitykseen liittyvät tekijät, kuten lääkitysmuutokset sekä lääkityksen kokonaisarvio. Myös konsultointi koettiin haasteelliseksi. Haastavaksi koettiin myös tietyt potilasryhmät, joista esimerkkeinä vihaiset potilaat ja huonosti kommunikoivat potilaat.

KUVA 25. Tampereen yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

(33)

30 Kuvassa 25 on esitetty Tampereen yliopiston neljännen vuosikurssin haastaviksi kokemat asiat.

Eniten vastauksissa mainittiin lääkitykseen liittyvät asiat, sekä omaisten kohtaaminen. Omaisten kohtaamisen ongelmista esimerkkinä: ”Omaisten epärealistiset odotukset hoidosta.” Myös konsultointi ja ajankäyttö, esimerkiksi aikataulussa pysyminen, koettiin haasteellisiksi.

KUVA 26. Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Kuvassa 26 on kuvattu Turun yliopiston neljännen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi koetut asiat. Haastavimmiksi koettiin lääkitykseen liittyvät asiat sekä ajankäyttö. Myös diagnoosin löytyminen koettiin haastavaksi.

(34)

31 4.52 Viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastaukset

KUVA 27. Helsingin yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Helsingin yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat on esitetty kuvassa 27. Eniten haasteita koettiin ajanhallinnassa, sekä tiettyjen potilasryhmien kohdalla, joista esimerkkinä masennuspotilaat sekä psykiatriset potilaat. Myös opiskelijan psyykkiset tekijät, kuten epävarmuus ja riittämättömyyden tunne, koettiin haastavina.

KUVA 28. Oulun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

(35)

32 Oulun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat on esitetty kuvassa 28. Eniten haasteita koettiin tiettyjen potilasryhmien kohdalla, kuten päihdepotilaat sekä sisäilmaoireilijat. Myös ajanhallinta, monisairaat potilaat sekä toimenpiteet koettiin haastavina.

KUVA 29. Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Kuvassa 29 on esitetty Itä-Suomen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat. Opiskelijan psyykkisiin tekijöihin liittyvät haasteet, kuten oma jaksaminen sekä muun elämän sovittaminen työhön, mainittiin useasti. Myös ajanhallinta ja tietyt potilasryhmät, kuten vanhukset ja lääkeriippuvaiset koettiin haastavina. Kaavion ulkopuolelle jääneistä kategorioista lääkitykseen liittyvät asiat mainitsi kahdeksan opiskelijaa.

(36)

33 KUVA 30. Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Tampereen yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat on esitetty kuvassa 30. Haastavimmiksi koettiin ajanhallinta sekä tietyt potilasryhmät, kuten lapset ja COPD- sekä astmapotilaat. Myös diagnoosin asettaminen koettiin haastavaksi.

KUVA 31. Turun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat.

Kuvassa 31 on esitetty Turun yliopiston viidennen vuosikurssin opiskelijoiden haastaviksi kokemat asiat. Eniten haasteita koettiin tiettyjen potilasryhmien kohdalla, joista esimerkkeinä

(37)

34 mielenterveysongelmaiset potilaat ja päihdepotilaat. Myös paperityöt, erityisesti lausunnot, sekä ajanhallinta koettiin haastavina.

(38)

35 5. POHDINTA

Opiskelijat arvioivat osaamistaan eri kategorioissa asteikolla 1-5. Sekä neljännen että viidennen vuosikurssin opiskelijoiden itse arvioima osaaminen oli keskimäärin vähintään hyvällä tasolla.

Kiitettävällä tasolla olivat potilaan haastattelu, potilas-lääkäri-vuorovaikutus ja yhteistyö, neljännen vuosikurssin opiskelijoilla lisäksi sairauskertomuksen laatiminen. Näin ollen opiskelijoilla on todennäköisesti ollut vähintäänkin kohtuulliset valmiudet työskentelyyn lääkärin sijaisena.

Numeerisista vastauksista kootuissa tiedoissa eri yliopistojen välillä erot ovat melko pieniä.

Neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoiden välillä eroja oli vähän enemmän, ja useissa kategorioissa viidennen vuosikurssin opiskelijat arvioivat osaamisensa hieman huonommaksi kuin neljännen vuosikurssin opiskelijat. Tällaisia olivat esimerkiksi diagnoosin asettaminen sekä potilaan tutkiminen. Tämä mahdollisesti johtuu siitä, että neljännen vuosikurssin opiskelijat työskentelivät useimmiten erikoissairaanhoidossa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla, kun taas suurin osa viidennen vuosikurssin opiskelijoista työskenteli terveyskeskusvastaanotolla.

Sekä neljännen että viidennen vuosikurssin opiskelijat kokivat kategorioista haastavimmiksi diagnoosin asettamisen ja toimenpiteiden tekemisen. Neljännen vuosikurssin opiskelijat kokivat toimenpiteet haastavimmiksi, kun taas viidennen vuosikurssin opiskelijat diagnoosin asettamisen.

Toimenpiteiden haastavuus selittynee vähäisellä toimenpiteiden toistomäärällä. Diagnoosin asettamisen vaikeus viidennen vuosikurssin osalta taas selittynee sillä, että viidennen vuosikurssin opiskelijat työskentelivät pääasiassa terveyskeskusvastaanotolla. Siellä työn keskeinen osa on diagnostiikka.

Toimenpideosaamisessa Tampereen yliopisto erottui neljännen vuosikurssin opiskelijoiden osalta edukseen. Viidennen vuosikurssin toimenpideosaamisen osalta yliopistojen väliset erot ovat tasoittuneet. Osaaminen näyttäisi paranevan neljännen ja viidennen vuosikurssin välillä, ja oletettavasti se paranee myös viidennen vuosikurssin ja valmistumisen välillä. Opiskelijoiden kokema toimenpideosaaminen oli kuitenkin heikompaa, kuin muiden kategorioiden osaaminen.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, ettei valmistuvien lääkärien kokema

(39)

36 toimenpideosaaminen ole toivotulla tasolla, ja näiden tietojen perusteella vaikuttaisi, ettei tilanne ole vielä ainakaan täysin korjaantunut.

Sekä neljännen että viidennen vuosikurssin opiskelijat kokivat onnistuneensa parhaiten potilas- lääkäri-vuorovaikutuksessa. Neljännen vuosikurssin osalta myös yhteistyö muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa onnistui yhtä hyvin. Kaikissa yliopistoissa lääketieteen opintoihin kuuluu vuorovaikutusopetusta. Tällä voi olla vaikutusta opiskelijoiden onnistumiseen erityisen hyvin juuri näillä osa-alueilla. Vuorovaikutuksen tärkeyttä myös korostetaan nykyään paljon opintojen aikana, joten voi olla, että opiskelijat kiinnittävät tähän itse paljon huomiota.

Pääasiallisesti molempien vuosikurssien opiskelijoiden esimiehiltään sekä potilailtaan ja heidän omaisiltaan saama palaute oli positiivista tai pääosin positiivista. Tämäkin puhuu sen puolesta, että opiskelijoiden osaaminen on keskimäärin hyvällä tasolla. Avoimissa vastauksissa molempien vuosikurssien kohdalla ylivoimaisesti useimmin onnistuneeksi mainittiin potilas-lääkäri- vuorovaikutus.

Enemmän eroa vuosikurssien välillä oli opiskelijoiden haastaviksi kokemien asioiden välillä.

Neljännen vuosikurssin opiskelijoiden vastauksissa yhdeksi useimmin mainituksi nousi lääkitysasiat, joka ei korostunut enää samalla tavalla viidennen vuosikurssin opiskelijoiden vastauksissa.

Molempien vuosikurssien vastauksissa usein mainittuja olivat kiire, tietyt potilasryhmät ja opiskelijan omat psyykkiset tekijät, kuten riittämättömyyden tunne. Mahdollisesti tätä eroa koetussa lääkitysosaamisessa voisi selittää neljännen vuosikurssin opiskelijoiden työskentely pääasiassa erikoissairaanhoidossa. Myös vähäisempi kokemus lääkkeiden käytöstä voi olla osasyynä.

Avoimissa vastauksissa mainittiin usein haastavana tietyt potilasryhmät ja usein kyseessä olivat muun muassa päihdeongelmaiset sekä psykiatriset potilaat. On mahdollista, että kyseisten potilasryhmien kohtaamisesta ei ole ennen kesätöitä kertynyt kokemusta. Kyseessä on myös usein potilaalle hyvin arkaluontoinen ja henkilökohtainen asia, joka voi olla vaikeaa ottaa puheeksi.

Riippuu varmasti myös opiskelijasta, millaiset potilasryhmät koetaan haastaviksi: jos ei ole ollut lasten kanssa aikaisemmin tekemisissä, voi lasten kanssa vuorovaikuttaminen tuntua erityisen haasteelliselta.

(40)

37 Myös opiskelijan psyykkiset tekijät mainittiin vastauksissa haastavina. Erityisesti riittämättömyyden ja epävarmuuden tunne, sekä oma jaksaminen nousivat vastauksissa esiin. Nämä varmasti osaltaan liittyvät kokemattomuuteen ja epävarmuuden sieto kasvanee kokemuksen myötä. Osaltaan vaikuttamassa voi olla myös se, että kuten avoimissa vastauksissa nostettiin esiin, konsultoiminen ja seniorituen saaminen koettiin melko usein myös haastavaksi. Tämä varmasti lisää esimerkiksi opiskelijan epävarmuuden tunnetta. Opiskelijan omaan jaksamiseen vaikuttanevat edellä mainitut riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteet. Myös ajankäytön ongelmat ja kiire mainittiin avoimissa vastauksissa. On hyvin todennäköistä, että nämä kaikki liittyvät osittain myös toisiinsa.

Kyselyyn vastanneiden osuus oli suhteellisen pieni, keskimäärin 41%, joka voi osaltaan vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Etenkin Turun yliopiston neljännen vuosikurssin osalta vastausprosentti oli matala, vain 26%. Kysely oli vapaaehtoinen, joka osaltaan on pienentämässä vastausprosenttia.

Kyselyn vastausprosenttia voisi saada kasvatettua vastaamiseen kannustamalla, muun muassa muistuttamalla kyselystä useampaan kertaan vastausaikana.

Kyselyssä kysyttiin opiskelijoiden saamaa palautetta, mutta tämä oli opiskelijan itsensä raportoimaa. Tutkimusta voisi mahdollisesti kehittää niin, että palautetta kysyttäisiin myös opiskelijoiden esimiehiltä suoraan. On myös mahdollista, vaikka kysely oli anonyymi, että mahdollista negatiivista palautetta saanut opiskelija ei tätä kyselyssä ole halunnut paljastaa.

Potilaiden osalta on mahdollista, että heidän antamansa palaute ei ole välttämättä mennyt opiskelijalle perille, jos tätä ei ole suoraan opiskelijalle annettu. Erittäin todennäköisesti on myös potilaita, jotka eivät ole palautetta antaneet, olisi se sitten ollut positiivista tai negatiivista.

(41)

38 LÄHDELUETTELO

1. Outcomes for graduates, General Medical Council. 2018. Saatavilla www-muodossa

osoitteessa: www.gmc-uk.org/education/standards-guidance-and-curricula/standards-and- outcomes/outcomes-for-graduates (luettu 4.10.2019)

2. Helenius I, Sinisaari I, Hirvensalo E, Remes V. Surgical procedure skills of graduating medical students: Effects of sex, working experience and research experience. J Surg Res

2002;102:178–184

3. The CanMEDS Physician competency framework, Royal College of Physicians and Surgeons of Canada. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

http://www.royalcollege.ca/rcsite/canmeds/canmeds-framework-e (Luettu 12.1.2020) 4. Opiskelijatutkimus käynnistyy syyskuussa, Lääkäriliitto. 2019. Saatavilla www-muodossa

osoitteessa: https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/opiskelijatutkimus-kaynnistyy- syyskuussa/ (luettu 15.12.2020)

5. Opintopolku, Opetushallitus. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.50949780345 (luettu 5.10.2019) 6. Lääketieteellisten alojen yhteisvalinta. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

www.laaketieteelliset.fi/opiskelu/laaketiede (luettu 5.10.2019)

7. Lääketieteen koulutusohjelma, Itä-Suomen Yliopisto. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

www.uef.fi/web/laake/laaketiede (luettu 5.10.2019)

8. Toimiminen terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä, Valvira. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/opiskelijat/toimiminen_terveydenhuollon_

ammattihenkilon_tehtavissa (Luettu 2.10.2019)

9. Opiskelijan oikeus määrätä lääkkeitä, Valvira. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/opiskelijat/opiskelijan_oikeus_maarata_laa kkeita (Luettu 2.10.2019)

10. Mäkelä M, Möller R, Stephens C, Croiset G, Telkkä J, Haavisto E, Seppälä H, Mustonen K, Huusko M. Tulevaisuuden lääkäreitä kouluttamassa. Suomen lääkärilehti 2018;73:1682–1683 11. Seppänen A. Lääkärin taitotason määrittely alkaa. Suomen lääkärilehti 2018;73:1644–1646 12. Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet, Helsingin yliopisto. 2020. Saatavilla www-muodossa

osoitteessa: https://www.helsinki.fi/fi/laaketieteellinen-tiedekunta/valmistuvan-laakarin- osaamistavoitteet (luettu 28.1.2021)

13. Pyörälä E, Hietanen P. Vuorovaikutustaidot osana lääkärin ammatillista kehittymistä. Suomen lääkärilehti 2011;66:469–473

14. Rios Izabel Cristina. Patient perspective on the good doctor. Med Educ 2019;53:1147-1148 15. Pennanen T. Lisää työelämätaitoja ja soveltamista, kiitos. Suomen lääkärilehti 2019;74:1182–

1183

16. Pitkänen S, Ylitalo L. Ihokoepalan otto. Suomen lääkärilehti 2014;69:3459–3463 17. Niemi-Murola L, Remes V, Turunen JP, Harjula A, Helenius I. Valmistuvat lääketieteen

opiskelijat vailla toimenpidetaitoja, Suomen lääkärilehti 2008;63:297–301

(42)

39 18. Niemi-Murola L, Karppinen H, Kaila M, Merenmies J. Valmistuvan lääkärin toimenpidetaidot –

kohti sulautuvaa opetusta, Duodecim 2016;132:260–265

(43)

LIITE 1. E-lomakkeen kysymykset

Opiskelupaikka Helsingin Yliopisto Oulun Yliopisto Itä-Suomen Yliopisto Tampereen Yliopisto Turun Yliopisto

Kesätöitä edeltävä vuosikurssi LT4

LT5

Kesätyöpaikka Sairaala

Tk-vuodeosasto Tk-vastaanotto Muu, mikä:

Sairaalatyön erikoisala

Onnistuminen eri osaamisen alueilla asteikolla 1-5 (1=huonosti, 5=erinomaisesti) Potilaan haastattelu

Potilaan tutkiminen Diagnoosin löytäminen Toimenpiteet

Potilas-lääkäri-vuorovaikutus Potilastietojärjestelmän käyttö Sairauskertomuksen laatiminen Yhteistyö

Tiedonhaku Konsultointi

Saitko palautetta esimieheltäsi?

Kyllä Ei

Millaista palautetta:

Saitko palautetta potilailta tai heidän omaisiltaan?

Kyllä Ei

Millaista palautetta:

Missä koit itse onnistumisia? (mahdollista vastata neljä asiaa)

Mitkä asiat olivat erityisen haastavia? (mahdollista vastata neljä asiaa)

Kuinka perusopetuksessa voitaisiin toimia toisin, jotta kesätyöt sujuisivat vieläkin paremmin?