KAUPPANAISIIN KALASTAJISTA

Euran

esihistoria

KALASTAJISTA KAUPPANAISIIN

Pirkko-Liisa

Lehtosalo-Hilander

Etukannessa on Euran Luistarin haudasta 135 löydetyn koruneulan pronssinen yläpää, joka on koristettu nauhapunoksilla ja eläimenpäillä.

Pyöreine korvineen eläimet voisivat olla vaikka karhuja. Toinen koru on Laatokan kaakkois- puolelta. Se viitoittaatietä, jota pitkin tämä idänkävijöiden suosima korumuoto on levinnyt.

Vastineita Euran neulalle löytyyalueelta, joka ulottuu Norjasta Ukrainaan.

Valokuva jakannen suunnittelu:

Plrkko-Llisa Lehtosalo-Hllander

3

£ o o

I|2S 1

E* .SJEsEosSs-a ^{_3 S}

s>><>coi<i^i^>§si^o^^O ^{(o ai g .}g

Ifl^, <B

slisSa ₁

E ⁼ =co=co=co=roooO:ajic ^-l (D3Q.3«sEi™iscs'EcO£ ^«

£ °-'(ö"cö"ffl"(0'£"£""£"'« <B<B©C:oC(ö2m^:«OfSO=cos"=P ^?

8t03333<0(0<03(0C0C0t0>,(030-i>.«oO.t:m:CoO

2

2 coco

Q.

_3 CCD SCO

o jöco

eco

sl li

«o

°f

a e

co.5.

o ^~

co o

cg ^o

II

CO ^(O

ra ^._

•■s ^~ S c -S ^:_{2_} T 5

:2 £>_.£iSra ^£ | =ra :(0rä

>« ^-* >CB ^~ =o ^{E CO C W O}

:0 :^«_{=CO OT} =co^£ -e ^{» -=} o o

I fsfsH

^{I i}

^Igliliicl liii ■=!

|_«0

pilllllill

^s llill|§§iii|pl

i|

2 ^{*:>2*: « _i o. >* >- **:2_i _j} x i co c

2 ^ra

C0^:(0"5

o. 7= ra ^>

o. o. o ö ^' ra c -2 5 i S «S co °is m

<

1 ^|ii£!|i!|

Kartta ^Euran pitäjästä silloin, kun ensimmäiset esihistorialliset^löydöt alkoivat saapua julkisiin kokoelmiin (Lindström

1850, karttaliite).

Kiukainen erosi Eurasta omaksi seurakunnakseen

1914, Honkilahti ja Hinnerjoki liitettiin Euran kuntaan vuonna 1970.

Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander

KALASTAJISTA KAUPPANAISIIN Euran esihistoria

Kustantaja Euran kunta

Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander

KALASTAJISTA KAUPPANAISIIN

Euran esihistoria

Euran esihistorian kirjoittaminen on ollut ^osa Esihistorian Eura -projektia, jota ovat rahoittaneet Euran kunnan lisäksi EU/EAKR sekä museovirasto.

Teoksen ^on tarkastanut ^ja esipuheen on kirjoittanut FT Matti Huurre.

Valokuvat ja piirrokset:

Museovirasto

Satakunnan museo

Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander Rauno Hilander

Marjo Lehtosalo Kati Hilander

Antti Kylänpää Lauri Pohjakallio Martti Linna Jaana Riikonen Panu Nykänen

Jos tekijää ei ole ^mainittu, kuva on kirjoittajan.

Maastokartat:

Geologinen tutkimuskeskus Maanmittauslaitos

Karttojen copyright Maanmittauslaitos, lupa nro 150/VASU/2000.

Kartta-aineiston ^kopiointi tai muu käyttö ilman Maanmittauslaitoksen ^lupaa kielletty.

Taitto jakansien suunnittelu Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander

©Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander jaEuran kunta Vammala ^2000, VammalanKirjapaino Oy

ISBN 951-96964-1-5

ESIPUHE

Eura kuuluu maamme merkittävimpiin arkeologisiin seutuihin: Suomen esihistoriaa ei ole mahdollista kirjoittaa mainitsematta sellaisiapaikkoja kuin ^Kolmhaara, Käräjämäki, Luistari ja Pappilanmäki.

Ensimmäiset muinaisjäännökset Eurasta on saatu talteen jo 1840-luvulla, ja vuonna ^1870, maamme arkeologisen tutkimuksen vielä ollessa aivan lapsenkengissään, täällä tehtiin myös ensimmäiset muinaistieteelliset kaivaukset. Sen jälkeen lähes kaikki maamme eturivin ar- keologit ovat suorittaneet tutkimuksia seudun esihistoriallisissa kohteissa ja myös paikka- kuntalaiset ovat kiitettävästi toimittaneet löytöjään museoiden kokoelmiin. Eurasta onkin yli sadanviidenkymmenen vuoden kuluessa saatu kootuksi laaja jamonipuolinen arkeologinen aineisto, jota on käsitelty mm. Satakunnan maakuntahistorian osissa ^1,1 (Kivikausi. 1991), 1,2 (Pronssikausi. 1981) ja II (Rautakausi. 1952). Näistä varsinkin rautakautta koskeva osa on kuitenkin ehtinyt kokonaan ^vanhentua, sillä sen ilmestymisen jälkeisinä viitenäkymme- nenä vuotena tehdyt ^kaivaukset ovat tuottaneet paljon uutta tietoa erityisesti siitä ajasta.

Siksi on koko maakunnan kannalta ilahduttavaa, että Euralle nyt on kirjoitettu ajan tasalla oleva esihistoria, jokaperustuu vuoteen 2000 mennessä saatuihin tutkimustuloksiin.

Tähän tehtävään FT Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander on ollut mahdollisimman pätevä kir- joittaja. Paremmin kuin kukaan muu hän tuntee maamme nuoremman rautakauden, joka on Euran esihistorian runsaslöytöisin ja eniten tutkittu vaihe. Väitöskirjansa hän on tehnyt tutkimastaan Luistarin kalmistosta, joka on laajin, mitä Suomesta tunnetaan, ja sen lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia sekä tieteellisiä ettäkansantajuisia artikkeleita Euran löydöistä.

Hän on kuulunut myös työryhmään, joka on Luistarin 1000-luvun löytöjen perusteella suun- nitellut Euran muinaispuvun. Suorittaessaan täällä kaivauksia yli kolmenkymmenen vuo- den aikana hän on hankkinut perusteellisen paikallistuntemuksen, jota tällaisessa työssä ehdottomasti tarvitaan.

Kirjoittajan kokemus javankka asiantuntemus ^takaavat, ettei tieteellisestä tasosta ole tin- gitty. Siten teos on arkeologeillekin, etenkin rautakauden tutkijoille, hyödyllinen kokonais- esitys tämän monessa suhteessa tärkeän alueen aineistosta. Kuitenkaan paikallista esihis- toriaa ei kirjoiteta niinkään muille arkeologeille kuin paikkakuntalaisten luettavaksi. Monille

heistä tämä kirja on ehkä ainoa esihistoriasta kertova teos, mihin he tutustuvat, ja siksi sen pitää olla sellainen, jota jaksavat lukea muutkin kuin arkeologiaan enemmän perehtyneet.

Koska itse olen arkeologi, olen ehkä jäävi arvioimaan, miten kirjoittaja on tässä pyrkimyk- sessä onnistunut. Jokatapauksessa teksti on mielestäni kaikillesopivaa, lukukelpoista, luis- tavaa javärikästäkin, eikä sitä juuri raskauta ns. arkeologinen painolasti. ^Lisäksi poikkeuk- sellisenrunsas kuvitus antaa havainnollisenkäsityksen Eurasta löydetystä esihistoriallisesta esineistöstä.

Toivoakseni mahdollisimman monet euralaiset tutustuvat tämän teoksen avulla kotiseutun- sa vaiheisiin kivikaudesta kristinuskon tuloon saakka.

Matti Huurre FT

SISÄLLYS:

KIVIKIRVEIDEN AIKA ss. 9-29

Jään ja meren valtakunta ^- Vanhimmat löydöt ^- Ensimmäiset asuinpaikat ^- Asulnkuoppia ja kuoppallesiä ^-Arvoitukselliset haudat^-Lämmön lähteitä jakeittoliesiä ^- Vain kivet kertovat ELÄMÄ JA KUOLEMA KIVIKAUDELLA ss. 30-62

Kotapuut ja pyyntikunnat^-Pohjolan talvi, valo jalämpö^-Astioiden paistopaikka ^-Keitto, ^kuoppa jakuivaus ^-Pyyntimiehen ruokalista ^-Keräilyllä vaihtelua^-Kukin taitojensa mukaan^-Klvlse- pän kotona ^-Kivitekniikkaa ^- Hylkeenpyyntiä jakalastusta ^-Hirviä, karhuja japienempää riis-

taa ^- Naisen osa ^-Elämän väri^- Sarvia vaan el hampaita METALLIEN AIKAAN ss. 63-80

Kultaa, kuparia jakivikirveitä ^- Sotaklrveskansat ^-Kaksi väestöä ^-Kirveshaudat ^-Euran sota- kirveet ^-Jokilaakson asutuksen alku

KAHDEN ^KANSAN MAA ss. 81-114

Kun meri vei voiton maasta ^- Hiidenkiukaat ja läntinen pronssikausi ^- Siirtolaisten tuliaiset ^- Suvun yhteinen maa ^- Panellan suuri suku ^- Pronssin tiet ja turklskauppa ^- Pronsslkulttuurin reuna-alueella ^- Lulstarln asuinpaikka ^-Saviruukkujen naarmut jakuopat ^-Kummallisia kiviä

-Pronssiveltslja splraallneula ^-Röykkiöt jarautakuona

RÖYKKIÖITÄ, LUUKUOPPIA VAIKO RUUMISHAUTOJA ss. 115-130

Arvoitusten kalmistot ^-Asuin- jauhrialuelta^-Hävitetty hautapaikka ^-Hajalöytöjä japalaneita luita ^- Kukonmäen kumpu ^-Puuttuvatyhteydet

MUINAIS-EURAN RAUTAKAUTINEN KESKUS ss. 131-155

Pappila ja hautuumaa ^- Osmanmäki ja Käräjämäki ^- Vahenkylän hautapaikat^-Kaunismäki ja Luistan ^-Kauttuan vanhakylä ^-Kauttuan Linnavuori

KUOLEMAN ARKISTOT ss. 156-172

Vainajatkammioissa ^-Käräjämäen päällikkö ^- Ruumisarkkuja ja kaukalolta ^- Latomuksia ja hautapaasia ^-Pakanallisiajakristillisiä hautasuuntla^- Vainajien varusteet ^-Mahtimiesten muotia

- Vainajankoti ^-Suvun turva vai painajainen ASEISTUKSEN KEHITYS ss. 173-196

Sotureita ja saalistajia^-Keihäitä jakilpiä ^- Merovingiajanmiekkamiehet^-Aseita jaarvonmerk- kejä ^- Uudelle vuosituhannelle^- Sälliä, ^veitsiä,puukilpiä

ELINKEINOT EURASSA ss. 197-221

Maan muokkausta ja karjan kasvatusta ^-Metsästystä jakalastusta ^-Puutyöt, sarvijaluu sekä tuohi^- Savenvalantaa ^-Pajan kalketta ^-Koruseppä kotona vainaapurissa?^- Tuontitavaraaja kauppapaikkoja ^- Hautojen hopeat ^-Kätkemättä paras ^- Sveanmaan valtiaan vasalleja

PUKEUTUMINEN ss. 222-258

Koruttomat korut^- Viikinkiajanvärikkäät vaatteet ^-Kaksi komeaa ^”kaunotarta”^- Miehen puku:

nappeja ja komeita vöitä ^-Koruneulat ja suuret ^{soljet -} Mekkoja ja kaftaaneja ^- Pienokaisten pienet soljet

ARKIPÄIVÄN YMPÄRISTÖ ss. 259-272

Maisema ^- Talo ja tavarat ^- Pöytätavat jaruokailuvälineet^- Mitä syötiin ^-Suolatonta hapanta

- Pähkinät, herneetjahedelmät ^-Juureksia luonnosta ^-Kalakeittoa japaistia kuopassa ^- Ha- patettuja herkkuja ^-Kuivaa piimää ja juustoa^- Juomiajamuuta nautittavaa

YHTEISKUNNAN LUONNE ss. 273-293

Kuningas, käräjät ja kauppa ^- Suomi viikinkien ja skandinaavisen kaupan varjossa ^- Eura ja Köyliö polttopisteessä ^-Satakunnat ja merivallat^-Maanmuokkaajat ja metsän väki ^- Ylimyk- siä, yksilöitä, yhteisöjä ^- Jälleen kuninkaita ^-Arkeologiset löydöt yhteiskunnan kuvastajina ^-

Viikinkiajan yhteiskunta

LÖYDÖT VAIKENEVAT ss. 294-309

Ristiretkiaika käsitteenä ^-Lounais-Suomen ruumiskalmistot ^-Tyhjien hautojen arvoitus^-Kris- tittyjä pakanoita ^-pakanoita kristittyjä ^- Mahtimiehetjaahkerat emännät

LÄHDEVIITTEET ^ss. 310-317 KIRJALLISUUS ss. 318-322

LIITE: Harolan tutkitutröykkiöt ss. 323-324 LAATIKOT:

1. Kampakeramiikka ss. 22-23

2. Esihistorian ajoittamisesta: relatiivinen kronologia s. 33

3. Esihistorian ajoittamisesta: luonnontieteellisiä menetelmiäss. 75-76 4. Rauta s. ¹¹¹

5. Esihistorian ajoittamisesta: suljettujen löytöjen merkitys s. 151 6. Kulkutautiko? s. 156

7. Koirat ss. 194-195

8. Kauppaa ilman yhteistäkieltä ss. 216-217 9. Kulkuset ss. 252-253

10. Talot ^ss. 260-261

©Maanmittauslaitos,lupanro 150/VASU/2000.

Aineistonkopiointi jamuukäyttö ilman Maanmittauslaitoksenlupaakielletty.

Suomi Euran alue

1000.

0.

1000.

2000.

3000.

4000.

5000,

1. Ajoituskaavio, joka pohjautuu kivikauden osalta Carpelanin (1999 kuva 8) keramiikan ajoituksiin.

Esikeraaminen

Varhaiskampa-

'

Tyypillisen

'

Myöhäiskampak. .

-''

Kiukaisten

Pronssikausi

■

Esiroom.

•

Room.

Kansv•

^Merov

■

Viikinki-

•

Ristir.

aika

keram.

•

kampak.a

•

aika

Nuoraker.aika

kulttuurin

^aika

■

■

aika

■

aika

.aika .aika

,

aika

•

aika

Jäkärlän Luistarin

röykkiöt

Lauhianm.

Lauhianmäki

Pappilanmäki

keramiikkaa

ja

asuinpaikka

Käräjäm.

Pappilanmäki

Luistari

~j~~

Vasarakirves

Kukonm.

Osmanmäki

Hajalöytöjä

'■

kampak

Hajalöytöjä

kul

"

uuri

Hajalöytöjä Hajalöytöjä Kärä|ämäki

Haialöytöjen

•-

Runsaasti

Lähteenmäen

röykkiö

Yli-Nuoranne

miekat!

Kolmhaara

esineitä,

vähän

ia

aäter

muut

röykkiöt

Kaunismäki

Tyttöpuisto

keramiikkaa

Harala?

Luistari

Kauttuan

koulu

Kivikirveiden aika

Jään ja meren valtakunta

Viimeisimmän jääkauden aikana paikoin jopa kolmen ki- lometrin paksuinen jääkerros peitti koko Pohjois-Euroop- paa. Laajimmillaan jäämassat ulottuivat Keski-Euroop- paan asti, jaeteläisessä ^Euroopassa oli tundraa ja havu- metsiä. Eläimistö vastasi tätä kasvillisuutta, niin ^{että mam-} mutit, villakarvaiset sarvikuonot, visentit ja peurat olivat näiden alueiden haltijoina.

Noin 18 000 ^vuotta sitten mannerjäätikkö oli laajimmillaan, mutta sen jälkeen se alkoi sulaa ilmaston huomattavasti lämmetessä. Tundrakasvillisuus valtasi alueet, joilta jää väistyi, ja metsiä kasvoi ^sinne, missä aikaisemmin oli ol- lut tundraa. Kasvillisuutta seurasivat eläimet jariistaa ih- miset. Niinpä myös esinelöydöt, jotka ovat merkkejä in- himillisestä toiminnasta yhä pohjoisemmilla alueilla, alka- vat kertoa olosuhteiden muuttumisesta.

Jäätikkö ulottui Suomen etelärannikon vaiheille noin 13 000 vuotta sitten, ja ehkä vain tuhat vuotta myöhem- min ^se oli Salpausselkien kohdalla. Tällöin seurasi vii- leämmän sään vaihe, jonka aikana jään vetäytyminen hi- dastui. Koska mannerjään pintakerrokset kuitenkin edel- leen sulivat, näin muodostuvat purot kuljettivat jäähän sekoittunutta hiekkaa ja muita maalajeja jään reunalle, missä ^ne kerrostuivat lähes yhteen kohtaan. Näin ^muo- dostuivat Salpausselän harjut.

Tätä vaihetta seurasi uusi lämpökausi, jonka aikana jään sulaminen oli erittäin nopeaa. ^Niinpä koko nykyisen Suo- men alue oli vapautunut jääpeitteestä parissa ^tuhannes- sa vuodessa. ^Maanpinta oli kuitenkin niin ^pahasti laskeu- tunut jään painon alla, että suuret osat Suomen aluetta

olivat aluksi veden ^peitossa. Koska maankuori pyrkii saa- vuttamaan takaisin alkuperäisen muotonsa, maankohoa- mista ^on havaittavissa vielä tänäkin päivänä. Pohjanlah- den rannalla Merenkurkun korkeudella maa nousee ny-

kyisin lähes metrin sadassa vuodessa, mutta alussa ko- hoaminen ^on ollut huomattavasti nopeampaa. ^{Niinpä on} laskettu, että ^se Ala-Satakunnassa olisi jään väistyttyä ollut lähes viisi metriä sadan vuoden aikana. Näin ranta-

... .. .. , ^.. ... .

viiva olisi saattanut muuttua huomattavasti ^jopakymme- nessä vuodessa. (1).

Kun ensimmäiset ihmiset alkoivat retkeillä Euran alueel- la noin 7000 vuotta sitten, heidän ympäristönsä oli aivan erilainen kuin se, minkä me nykyisin näemme. Pyhäjär- ven jaKöyliönjärven kohdalla oli leveä merenlahti, jonka

suussa oli muutamia suuria ja paljon pieniä saaria. Suu- rin saarista oli ^siinä, missä Euran, Köyliön ja Säkylän ra- jat yhtyvät Pyhäjärven ja Köyliönjärven välillä. Esimerkiksi sellaiset ^paikat kuin Euran Kyöpelinvuori ja Köyliön Pirun- korpi ovat olleet tämän ^saaren alueella.

Toinen suuri saari on ollut tämän saaren länsipuolella ulot- tuen Lapin puolelta lounaasta koilliseen nykyisen Kajajär- ven ja Ahmasjärven eteläpuolitse aina Tirkkeliin ja Sika- suonkallioille. Kolmas suuri saari oli tästä luoteeseen ny- kyisen Lavajärven ympärillä ja neljäs vain kapean salmen

erottamana siitä edelleen luoteeseen Lapin Neittamojär- ven lounais-, länsi- ja luoteispuolella. Pienempiä saaria

jatkui tästä edelleen kohti luoteista molemmin puolin ny- kyistä Euran ja Lapin välistä rajaa.

Pyhäjärven länsirannan kohdalla oli pitkä luoteista kohti kurottuva niemi, jotarikkoivat sellaiset järvet kuin Vähä-

järvi, Iso Karstujärvi, Vähä Karstujärvi ja Palijärvi. Nämä olivat nykyistä suurempia. Niemen pohjoispäähän työntyi useita lahtia, ja se ulottui nykyiseen Lammijärveen, jota tuolloin ei ollut olemassakaan. Samoin meri lainehti koko Koskeljärven ympäristössä Auvoljärvestä Suomenperän-

järveen, javain pienet saaret siellä ja täällä ^pistivät siitä esiin.

Nykyisen Hinnerjoen alueella vain Vaaljoen ja Laitilan ra-

jan välisellä alueella oli suurehko saari jatoinen ^pienem- pi sijaitsi Auvol- ja Urmijärvien itäpuolella. Euran eteläi- sin kolkka Korpijärven (aikaisemmin "Karjajärvi”) länsipuo- lella oli osa mantereesta työntyvää niemeä, mutta kaikki muu olikin sitten veden peitossa, itse asiassa kaikki ^ne alueet, jotka nykyisin ovat tiheimmin asuttuja jarunsaim- min viljeltyjä. (2)

—>

2. Niukasti hiottu tasataltta ja käyräselkäinen kourutaltta (KM 19169:15,18), jotkaovat kuuluneet apteekkari Hjalmar Toiletin kokoelmiin Eurassa.

Esineetovatnykyisin talletettuina Kauttuan

tehdasmuseoon. Piirros MV.

Vanhimmat löydöt

Ensimmäiset asuinpaikat

Sitä kivikautista vaihetta, jolta Eurasta on eniten muisto- ja, arkeologit nimittävät Jäkärlän kulttuurin ajaksi. Tämä ns. Jäkärlän ryhmä on laajalle levinneen kampakeraami- Euran alueelta tavatut vanhimmat löydöt ovat irrallisia esineitä, kirveitä ja talttoja, joita niemille ja saarille ^saa- puneet pyyntimiehet ja kalastajat ovat jättäneet jälkeen- sä. Yhtään sellaista esinekokoelmaa, jokatodistaisi ^pitem- mästä asumisesta tai jatkuvista vierailuista, ei toistaisek- si ole tavattu, mutta pitää muistaa, että kiviterät ovat ol- leet vain osa käytettyä pyyntivälineistöä. Puusta tai luus- ta tehdyt työkalut eivät ole säilyneet tai ovat säilyneet vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Euran vanhimmat kiviesineet ovat siltä kaudelta, jolloin ei vielä osattu tehdä saviastioita. Sen tähden tätä aikakaut- ta nimitetään arkeologiassa esikeraamiseksi ajaksi. Siitä käytetään myös nimitystä Suomusjärven kulttuuri niiden löytöpaikkojen mukaan, joidentutkimusten perusteella se ensimmäiseksi pystyttiin määrittämään. Nämä asuinpai- kat sijaitsivat Anerionjärven ympäristössä Suomusjärven pitäjässä miltei puolimatkassa Helsingin ja Turun välillä.

Nyttemmin esikeraamiseen vaiheeseen kuuluvia asuin- paikkoja tunnetaan eri puolilta Suomea, jaeri menetelmillä saadut ajoitukset kytkevät ne aikaan yhdeksännestä kuu- denteen vuosituhanteen ennen ajanlaskumme alkua.

Vaihtelevista kivilajeista tehdyt alkeelliset kirveet, pallo- maiset nuijat, suuret liuskeiset keihäänkärjet ja runsas kvartsiesineistö ovat ominaisia kaikkein vanhimmille löy-

döille, nuoremmilla asuinpaikoilla kiviesineet ovat jo vali- koiduista raaka-aineista ja täydellisemmin hiottuja.

Euran alueelta ei ole tavattu yhtään pallonuijaa eikä yh- tään liuskeista keihäänkärkeä, mutta niukasti ^hiottuja kir- veitä ja käyräselkäisiä kourutalttoja, joita valmistettiin jo

esikeraamisena aikana, on löydetty muutamia. Nämä tus- kin ovat peräisin Suomusjärven kulttuurin vanhimmasta vaiheesta, vaan ne kuulunevat aikaan noin 7000 vuotta sitten. Puolet näistä esineistä on löydetty myöhemmän Turajärven kylän alueelta, jossatuolloinkin oli vain pieniä

saaria. (3)

sen kulttuurin länsisuomalainen muunnos, joka on saanut nimensä Maarian Jäkärlän suuren asuinpaikan mukaan.

Eräät tämän vaiheen huomattavimmat asuinpaikat ovat nykyisen Euran alueella.

Hinnerjoen Lammilan asuinpaikka tuli arkeologisen huo- mion kohteeksi jo vuonna 1910, kun Aarne ^Europaeus (sittemmin Äyräpää) ^retkeili eteläisessä Satakunnassa muinaisjäännöksiä kartoittaen. ^Europaeus havaitsi ^Hinner- joen pohjoispuolella Lammilan talon ja jokirannan välillä olevalla peltoalueella runsaasti kivilaji-ja kvartsi-iskoksia.

Alue vietti loivasti etelään kohti jokea ja sen laajuus oli n.

200x170 ^{m. (4)}

Julius Ailio suoritti paikalla kaivauksen vuotta myöhem- min. Tutkitun alueen ^laajuus oli vain vajaa sata neliömet- riä jaettuna kolmelle eri alueelle. Kolmannella alueella asuinpaikan jäljet olivat vähäiset, mutta ensimmäiseltä alueelta Ailio löysi kaksi kivettyä liettä ja toiselta yhden lieden ja siihen liittyvän nokialueen, jota ympäröi puhtaan hiekan vyöhyke. Tämän ulkopuolella hiekka taas oli vär- jäytynyt tummemmaksi. Nämä jäänteet Ailio tulkitsi telt- tamaiseksi asumukseksi, jonka seinien pystypaalut olivat olleet puhtaan hiekan kohdalla ja nokialue oli muodostu- nut lieden tuhkan sekaannuttua muihin asumisjälkiin ko- dan sisällä. Seinien ulkopuolella maa oli jälleen värjäyty- nyttä asuinpaikan tavallisista toimista. Oletetunteltan ^poh- jaan sekaantuneina oli särkyneiden saviastioiden palasia, lieden ympäristöstä taas tavattiin hioimia.

Vaikka tämän ^pienen kaivauksen tulokset olivat lupaavia, Lammilan asuinpaikalla ei ole sen enempää kaivettu. Suu- rin osa löydöistä on tullut esiin erilaisissa maanmuokkaus- töissä, joiden yhteydessä maanomistajan perhe on otta- nut esineet talteen jatoimittanut ^ne museoihin tutkittaviksi.

Aineisto käsittää satoja saviastianpaloja, kymmeniä kirvei- tä, talttoja, reikäkiviä ja käsihioimia. Pienesineitä, kuten poria, kaapimia ja nuolenkärkiä ^on huomattavan ^vähän, kuten aina silloin, kun löydöt ovat satunnaisia. Joukossa on kuitenkin liuskeinen rengas ja veitsi, jotka eivät ole kaikkein tavallisimpia löytöjä kivikautisilla asuinpaikoilla.

Torsten Edgren (5) on laskenut, että Lammilan ^asuinpai- kaita kerätyt saviastianpalat ovat peräisin noin neljästä- toista astiasta. Puolet näistä astioista on Jäkärlän kera-

miikkaa, osa taas vanhempaa tyypillistä kampakeramiik-

3. Jäkärlän keramiikkaa Hinnerjoen Lammilasta (KM 6128:47). Kuva MV/Ritva Bäckman 1991.

4. Liuskerengas Lammilan asuinpaikalta (RaumM

1597:32). Piirros Rauno Hilander 2000.

—>

Edgren 1966 kuva 5).

Munasaaren alue lisätty.

5. Munasaaren kuppikiven pintaan on hierretty ainakin viisi matalaa syvennystä, joista neljä näkyy tässä kuvassa pahoista varjoista huolimatta. Kuva Rauno Hilander 2000.

kaa. Joukossa on paloja kahdesta pienestä kupista, jois- ta ainakin toinen ^on Edgrenin mukaan Jäkärlän ryhmään kuuluva.

Kolmhaaran asuinpaikka (6) on vain noin 800 m:n pääs- sä Lammilasta paikassa, missä Vaaljoki yhtyy Hinnerjo- keen. Sen nykyinen nimi kertoo ^joen kolmesta haarasta, mutta sellaisetkin löydöt, joiden sanotaan olevan Peren tai Löytyn hiekkakuopasta, ovat tältä alueelta. Arkeologien tietoon asuinpaikka tuli vuonna 1938, jolloin teurastaja Linden Honkilahdelta ilmoitti löydöistään Muinaistieteel- liselle toimikunnalle, ja ensimmäiset kaivaukset siellä suoritettiin v. 1940. ^Myöhemmin tutkimuksia jatkettiin useaan otteeseen, niin että paikalla on tutkittu kaikkiaan n. 1564 m^2. Kaivausten suorittajia on ollut kolme. Jorma Leppäaho tutki ^paikkaa vuosina ¹⁹⁴⁰ ja 1948, C. F. Mei- nander vuosina 1948 ja 1955 jaTorsten Edgren vuosina 1956 ja 1959-63.

Kaivausalueista eteläisin ^{on ollut} ns. Munasaarella, joka on Vaaljoen itä- ja Hinnerjoen eteläpuolella sijaitseva matala kukkula. Siellätutkimukset ^ovat olleet lähinnä koe- kaivausten luonteisia. Eteläkukkulaksi ristitty alue jää jo- kien yhtymäkohdan pohjoispuolelle Hinnerjoen mutkan väliin ja ns. Pohjoiskukkula on siitä hieman pohjoisluotee-

seen. Viimeksi mainitut alueet ovat lähes täysin tuhoutu- neet hiekanotossa, kun sen sijaan Munasaaresta on vie- lä osa jäljellä. Tämän kukkulan laella ^on Euran ainoa ^var- ma kuppikivi, suurehko kivenmöhkäle, jonka pintaan on hierretty ainakin viisi pyöreätä syvennystä. Jäkärlän vai- heen aikaan Munasaari jaEteläkukkula olivat ^saaria, Poh- joiskukkula sijaitsi niemen kärjessä.

Silloin kun Jäkärlän keramiikkaa valmistettiin, kaikilla näil- lä alueilla oleskeltiin. Palasia on löydetty ainakin 75 eri astiasta, suurin osa näistä alueilta, jotka sijaitsivat Poh-

joiskukkulan lounaisrinteellä. Täällä tutkitun noin 260 m²:n alueelta on Edgrenin mukaan ^palasia noin 40 astiasta.

Palaset ovat kuitenkin enimmäkseen pieniä ja pinnaltaan rapautuneita, ja niinpä yhtäkään suurta astiaa ei ole ^saa- tu täydellisesti rekonstruoitua, pari pienempää kylläkin. (7) Toinen näistä on korkeudeltaan 53 ^{mm ja sen} suun ^läpi- mitta ^on 85 mm, toisen ^vastaavat mitat ^{ovat 60} ja 105 mm.

Edellisen ^{pinta on} koristettu pienillä rengasleimoilla, jäl- kimmäiseen on paineltu kalanruotokuviointi kampaleimoil- la. Suurin osa palasista lienee kuitenkin suurista suippo- pohjaisista astioista, joita on käytetty tavaroiden varas- tointiin.

Asuinkuoppia ja kuoppaliesiä

Kolmhaaran Pohjoiskukkulan lounaisrinteeltä on tavattu useita asumusten jäänteitä ja vielä useampia liedensijo-

ja (8). Eräs asumus on ollut osittain maahan kaivettu ja siihen on ^johtanut kapeampi käytävä, joka on laskeutu- nut porrasmaisesti noin 60 cm:n syvyyteen, missä asuin- kuopan lattia on sijainnut. Käytävä on ollut pohjoisen puo- lella ja se on yhtynyt asuinkuopan päätyyn suorakulmai- sesti. Kuoppa on ollut vain hieman yli kahden metrin le- vyinen ja neljän metrin pituinen, mutta pituus on voinut olla suurempikin, sillä hiekanotto oli katkaissut rakennelman.

Kuopan ulkopuolella etelässä oli kolme liettä, mutta itse kuopasta ei tavattu tulisijan jälkiä; sen hävitetyssä osas-

sa sellainen on tietysti voinut olla. Maahan kaivettuja kuoppia on arveltu talviasunnoiksi, ja sellaisessa lämmön- lähde olisi ollut paikallaan. Kovin ^monta ihmistä tällaiseen 8-10 m²:n huoneeseen tuskin ^on mahtunut asumaan, mutta ehkä jonkinlainen perhe kuitenkin. Sitä mukavam- pihan siellä on ollut nukkua, mitä ^{useampi on} ollut tilaa lämmittämässä.

7.Kartta Kolmhaaran vuonna 1940 kaivetusta alueesta 11.

Ylinnä on Jorma Leppäahon käytävälliseksi kuoppa-

asunnoksi tulkitsema jäänne, sen alapuolella on puoliksi kaivettu mahdollinen

asuinkuoppa ja alinna on laaja kodanpohja, joka erottui painanteena maanpinnassa.

Muut läikät ovatliesiä. (Edgren 1966 kuva 9).

9. Sakaranuija, ehkä ase, Kolmhaarasta (KM

11874).Kuva MV/Markku Haverinen 2000.

8. Jäkäriän keramiikkaa Koimhaarasta (KM 11196:

649,868, 13852:137, 14670:32.

Kuva mv/Ritva Bäckman 1991.

Vain ^parin metrin päässä tästä kuoppa-asumuksesta ta- vattiin jälkiätoisesta mahdollisesta asunnonpohjasta, joka kuitenkin kaivettiin vain puoliksi. Sen kohdalla likajäljet ulottuivat vain 20-40 cm:n syvyyteen, mutta näitä oli kai- vetullakin alueella yli kuuden metrin pituisella ja yli kah-

den metrin levyisellä alueella. Liettä ei tässäkään ollut li- kamaan alueella, mutta kaksi tulisijaa tavattiin ^sen koil-

lispuolella.

Kolmas asunnonpohja oli jälleen erilainen ja se näkyi jo maanpinnalla matalana painaumana. Puolet siitä oli jo aikaisemmin hävitetty hiekanajossa eikä loppuakaan ihan täydellisesti tutkittu, mutta jonkinlainenkäsitys sen muo- dosta kuitenkin saatiin. ^{Se näytti} olleen muodoltaan ^pyö- reä jasitä ympäröi paikoitellen 10-20 ^cm:n korkuinen ^valli, jonka kaivauksen suorittaja Jorma ^Leppäaho arveli olleen asumuksen ^seinän perustana. Vallin kaakkoisosan ^pääl- lä oli liesi, joka kuului asumusta myöhempään aikakau-

teen, sillä sitä laadittaessa valli oli rikkoutunut. ^{Myös pari} muuta myöhempää liettä oli sattunut vallin päälle ja asu- muksen alueelle. Kuitenkin hyvin säännöllinen pyöreä tu- lisija, joka sijaitsi melkein keskellä asunnonpohjaa, oli Leppäahon mukaan ollut tämän suuren, halkaisijaltaan yli kahdeksanmetrisen asumuksen keskusliesi.

Viimeksimainitusta majanpohjasta noin 400 m itään ^on hiekkakuopan toisella reunalla ja siten Pohjoiskukkulan

kaakkoisrinteellä ollut toinen samansuuruinen majanpoh- ja, jonkakeskuslieden läpimitta on suurimmillaan ollut^pari metriä ja syvyys majan pohjasta 85 ^cm. Tämäkin asun- nonpohja on näkynyt jo maanpinnalle painaumana, jon- ka syvyys on ollut noin 40 cm. Keskusliesi, josta osa oli valunut hiekkakuoppaan, oli ollut suippopohjainen ja var- sinkin sen pohjimmaiset kivet olivat ^olleetrikkipalaneita.

Tämän lieden hiilistä tehty radiohiiliajoitus on antanut tu- loksen, jonka mukaan liesi olisi ^peräisin noin kahden ja puolen vuosituhannen takaa. Edgrenin mukaan (9) se ei kuuluisikaan majanpohjan yhteyteen.

Myös alempaa Pohjoiskukkulan etelärinteestä löydettiin samantapaisia asumuksia. Rinteen alaosassa on joukko valtavan suuria siirtolohkareita ^javälittömästi näistä ^suu- rimman luoteispuolella oli yksi majanpohjista, toinen oli tästä pohjoiseen ja lähempänä aikaisemmin kuvattuja asumuksia. Viimeksi mainitussa ei erottunut vallia, kun sen sijaan siirtolohkareiden viereltä löydetyn painanteen ympärysvalli erottui selvästi jo ennen kaivausta.

Näissä kotamaisissa asumuksissa on jo ollut tilaa suur- perheellekin, sillä lattiapinta-alaa on ollut viitisenkymmen- tä neliömetriä, siis viisi kertaa enemmän kuin ensiksi ku- vatussa kuoppa-asunnossa. Majojen asukkaat ^{näyttävät-} kin olleen toista heimoa kuin käytävällä varustetun kuop- patalon haltijat, sillä heidän jäljiltään oli majoihin jäänyt piiesineitä ja -iskoksia sekä^kuopilla koristettua ^kampake- ramiikkaa. Sekä asumusten muoto että niistä löydetty esineistö kertovat ^Kolmhaaran apajille saapuneista vie- raista kokijoista.

Vielä kolmannestakin asumustyypistä on Kolmhaarassa ollut jälkiä. Vuoden ¹⁹⁵⁵ kaivauksissa Pohjoiskukkulalla havaittiin kaksi tai kolme pitkänomaista aluetta, joillaesiin- tyi pienistä kivistä tehtyä latomasta, ja vuonna 1948 ta- vattiin Eteläkukkulalta nelikulmainen 3x3 ^{m;n laajuinen}

pikkukivistä tehty kiveys. Sen päällä oli kaksi suorakul- maista liettä ^ja alla yksi, joka näytti liittyvän vanhempaan vallilla ympäröityyn asumukseen. Unto ^Salon mielestä (10) ylemmän rakennelman nelikulmainen muoto viittaa ennemmin pystyseinäiseen ^majaan kuin kartiomaiseen kotaan, ja hän kytkee sen paikalta tavatun pronssikauti- sen keramiikan yhteyteen. Siitä, mihin vaiheeseen soiki- omaiset kivetyt alueet olisi yhdistettävä, en ole nähnyt arvioita, mutta niiden ympäristöstä on vain Jäkärlän ryh-

12. Linnunkuvilla koristettuja saviastioitaon löydetty eri puoliltaSuomea viitisentoista, mutta niitä on myös

Suomenlahden eteläpuolelta ja idästä aina Uralille asti. Läntisin on toistaiseksitämä

Kolmhaarasta löydetty. Siinä on linnulla koholla olevat siivet ja ilmeisesti pieni pyrstökin, mutta Torsten Edgrenin mielestä (1966

a

10. Tyypillistä kampa- keramiikkaa Kolmhaarasta (KM 13852:177, 15218:228).

Kuva MV/Ritva Bäckman 1991.

11.

katkelma Kolmhaarasta (KM 15218:20).Kuvio esittänee joutsenta, joka ui siivet koholla. Kuva MV/

Ritva Bäckman 1991.

sopivastiosunutkuoppa olisi pelkkä sattuma ja päätä

koristava harja vastaavanlainen reunakoristus kuin yllä

vasemmalla olevassa

reunapalassa. Lintukoristeisen astian muut palaset ovat niin mitättömiä, että kokonaiskuvaa koristelusta ei voi saada.

Selitykset unohtaen linnuista voi muodostaa hauskan friisin.

Piirros Rauno Hilander^2000.

mälle ominaista keramiikkaa. Kuitenkin sen valossa, mitä viimeiset tutkimustulokset kertovat Kolmhaaran käytöstä hautapaikkana (11), nekin voisivat liittyä alueen myöhäi- seen käyttöön.

Arvoitukselliset haudat

Kolmhaarassa ei näet ole merkkejä pelkästään ihmisten elämästä, vaan siellä on myös kalmisto, johonnämä ovat haudanneet vainajiaan. Hautoja on havaittu kaikkiaan 26, mutta aivan varmasti niitä ^on ollut alkuaan huomattavas- ti enemmän (12). Useimmat tutkituista ovat olleet Etelä- kukkulan korkeimmalla kohdalla, ja muotonsa puolesta ne

jakaantuvat kolmeen ryhmään.

Seitsemän lounaisinta hautaa ovat olleet yksinkertaisia kuoppahautoja, joiden yhteydessä on ollut runsaasti pu-

namultaa. Niiden ^{muoto on} enimmäkseen ollut pyöristy- vä, soikea tai melkein pyöreä ja hautojen pituus on vaih- dellut suuresti. Hautakuoppien todelliset rajat ovat erot- tuneet heikosti, ja mahdollisesti punamulta ei ole kaikis- sa kuopissa peittänyt vainajaa kokonaan, jolloin ^värjäy- tynyt läikkä on antanut virheellisen kuvan haudan ^laajuu- desta. Joissakin näissä haudoissa ^on ollut tuohta puna- mullan päällä. Ne haudat, joiden suunta on selvillä, ovat olleet pohjois-etelä- tai lounas-koillissuunnassa ^ja niiden syvyys on vaihdellut 60 cm:stä 115 cm:iin.

Hautojen yksinkertaisen ulkomuodon vastakohtana ovat niiden rikkaat ^löydöt. Esimerkiksi numerolla

I

haudassa on ollut yksitoista meripihkarengastatai ^-riipus-

ta, kymmenkunta kauniisti iskettyä nuolenkärkeä ja puo- lenkymmentä muuta piiesinettä, haudassa II kuusi ^piistä tehtyä nuolenkärkeä jahaudassa V liuskeriipuksen ja pii-

nuolenkärjen lisäksi 57 meripihkaista korua ja 19 sellai- sen palasta. Niukemmin varustetuista haudoista ^yhdes- sä oli ^piikärki, toisessa piistä tehty veitsi jakolmannessa liuskeinen ongenkoukun varsi. (13)

13. Kolmhaaran kolme hauta- muotoa. Hauta I edustaa yksinkertaisia kuoppahautoja (tyyppi A), haudassa XI on laakakivet seininä ja kattona (tyyppi C) ja haudassa XII on vain yksi laaka punamulta- läiskän päässä (tyyppi B). Kuva onyhdistelmäkartoista Edgren

1966 kuvat 13 ja 28.

14. Piistä tehtyjä nuolenkärkiä (KM 14717:14,27,20,19) Kolmhaaran haudasta I (Edgren 1966 kuva 16, osa).

Toisen ryhmän hautoja oli kahdeksan. Niiden keskustas- sa oli soikea tai pyöreähkö punamultaläikkä, ja niiden pääpuolessa tai molemmissa ^päissä oli pystylaaka. Kah-

dessa haudassa pystylaaka oli tuettu mukulakivillä. ^Pu- namultaläikän ^{pituus vaihteli} runsaasta puolesta metris- tä yli kahteen metriin ja sen paksuus kahden ja seitsemän sentin välillä. Hautojen syvyys oli 60-90 cm ja suunta näyttää vaihdelleen lounas-koillisesta luode-kaakkoon (14). Tämän ryhmän haudoista vain yhdestä löydettiin yksi kvartsi-iskos (15).

Kolmannen ryhmän hautoja oli yksitoista. Niissä oli gra- niitti- tai hiekkakivilaatoista tehty paasiarkku, jota mahdol- lisesti joskus oli täydennetty puisella tukirakenteella tai kannella. Yhdessä haudassa näyttävät paadet peittäneen vain vainajan alaruumiin. Punamultakerros sen sijaan oli yleensä ollut yläruumiin päällä. Haudassa XX on lisäksi ollut pääpuolessa pienistä kivistä tehty latomus. Paasiark- kujen pituus on vaihdellut 120-190 ^cm:n välillä ja puna- multaläikän syvyys maanpinnasta on pienimmillään ollut 60 cm ja suurimmillaan kaksi metriä (hauta XX). Tämän ryhmän hautojen suunta oli useimmiten länsi-itä tai lou- nas-koillinen, ja pää oli niissä tapauksissa, kun ^{sen ase-} ma voitiin määrittää, lännen ^puolella. Esineitä ei ^tavattu.

Kaikissa niissä haudoissa, joissa vainajista oli jotakin jäl- kiä, nämä olivat maanneet selällään suoriksi ojennettui-

na. Parissa haudassa oli ollut lapsia, yhdessä haudassa voitiin vainajan todeta olleen 170cm:n pituinen, toisessa pituudeltaan 140 ^cm. Useimmat niistä haudoista, joissa luita oli säilynyt, olivat kolmatta ryhmää, siispaasien suo-

jaamia hautoja. Vain haudasta I, joka kuului ensimmäi- seen ryhmään, ja toiseen ryhmään kuuluvasta haudasta VII löydettiin luujälkiä, kun taas peräti kahdeksasta kol- mannen ryhmän haudasta niitä tavattiin. Tämän Edgren arveli johtuneen punamullan konservoivasta vaikutukses-

ta, mutta se lienee ollut vain ^osittain syynä. (16)

Vuoden ¹⁹⁹⁸ aikana suoritetuista Cl4-ajoituksista, jotka tehtiin hautojen XX jaXXIII luujäännöksistä, kävi näet ^ilmi, että kolmannen ryhmän haudat olivat todennäköisesti huomattavasti ^nuorempia kuin aikaisemmin oli ajateltu.

Väitöskirjassaan vuodelta 1966 ^Torsten Edgren oli ^pitä- nyt niitä Jäkärlän ryhmälle kuuluneina ja siten noin kuusi tuhatta vuotta vanhoina, mutta radiohiiliajoituksen mukaan vainaja haudassa XXIII oli haudattu noin ^neljä tuhatta

vuotta myöhemmin ja haudan XX asukki vielä 700-800 vuotta lähempänä meidän aikaamme, vasta kansainvael- lus- ja merovingiajan vaihteessa ^(17). Jos näin on tosiaan tapahtunut ja muutkin paasiarkut ovat yhtä myöhäisiä, ei ole mikään ihme, että luujäännökset ovat niissä selvem- piä kuin kivikautisissa punamultahaudoissa.

Kolmhaaran kaikilla kukkuloilla tavattiin Jäkärlän ^keramiik- kaa ja kiviesineistöä, ja myös tyypillisen kampakeramii- kan valmistajista merkit olivat selvät varsinkin Pohjoiskuk- kulan kaakkoisrinteellä. Piikärjet ja meripihka kytkevät paadettomat maahaudat viimeksimainittuun ^väestöön, jonkapunamultahautoja tunnetaan jorunsaasti eri ^puolil- ta Suomea. Jäkärlän ryhmältä, johon komeat paasiarkku- haudat aikaisemmin yhdistettiin, haudat jäävät nyt puut- tumaan, elleivät sitten taas uudet ajoitukset osoita, että toisen ryhmän päätypaadelliset haudat ovatkin tämän väestöryhmän vainajien leposijoja

Aivan ympäristöstä irrallaan paasiarkkuhaudatkaan eivät ole, vaikka ne ajoitettaisiin vasta pronssi- ja vanhimpaan rautakauteen. Edellä tuli jo mainittua nelikulmainen talo, joka on saattanut olla asuttu pronssikaudella, ja muuta- mia palasia keramiikkaa, jokakuuluu pronssi- jarautakau- den vaihteeseen, on tullut esiin eri puolilta Kolmhaaran asuinpaikkoja (18). Lisäksi Pohjoiskukkulalta on löydetty palasia yksinkertaisesta reikäkirveestä (19), jonka kaltai- set kuuluvat myöhäiskivikaudelle tai pronssikauden kivi- esineistöön. Munasaarelta on myös edellä mainittu ^kup- pikivi, jollaisia Pohjoismaissa tavataan vain metallikauti- sissa yhteyksissä, Suomessa yleensä vain rautakautisten kalmistojen läheisyydessä. Ehkä Kolmhaaran paasiarkku- haudoilla olisi tukevampikin metallikautinen ^tausta, jos kaivauksia olisi suoritettu silloin, kun hiekanotto ei vielä ollut tuhonnut aluetta.

Lämmön lähteitä jakeittoliesiä

Euran laajin kivikautisia jäännöksiä sisältänyt alue, jolla on suoritettu tutkimuksia, sijaitsee hiekkaharjulla, joka al- kaa Kauttuan ostoskeskuksen luota ja päättyy Käräjä- mäen ja hävitetyn Osmanmäen jälkeen. Tällä harjulla ta- vattuja kivikautisia asuinpaikkajäännöksiä on eri vuosien tutkimuksissa nimitetty monilla eri nimillä, mutta todellisuu- dessa tämä oli kivikaudella yksi yhtenäinen ranta, jonka eri osissa ihmiset liikkuivat. Alueen ^pituus Kauttuan kes-

15. Kolmhaaran hauta XX.

Piirros Edgrenin mukaan(1966 kuva 34)Rauno Hilander 2000.

16. Liesiä Kauttuan Tyttöpuiston asuinpaikalla, kuvattu lännestä.

Kuva MV/ Anne Vikkula 1982.

kystasta Käräjämäkeen on noin kaksi kilometriä, joten puolessa tunnissa ^pahansuopa kivikauden mies olisi voi- nut sirotella rikki menneen kirveensä ^kappaleet alueen kumpaankin päähän. Niinpä kun puhutaan Tyttöpuiston asuinpaikasta tai Kauttuan uuden koulun ⁽⁼ Kauttuan ala- asteen) asuinpaikasta, on syytä muistaa, että nämä ovat vain arkeologien nimityksiä eri vuosien kaivausalueille,

eivät ehkä lainkaan erillisiä asutuspesäkkeitä.

Tyttöpuiston löytöpaikka tuli ensimmäisen kerran huomion kohteeksi vuonna 1943, jolloin Sakari Pälsi havaitsi siel-

lä viitisentoista kuoppaliettä. Koska ^paikalta ei tuolloin saatu esinelöytöjä, sen perusteellisempi tutkiminen jäi sik- seen. Paikalle rakennettiin puisia omakotitaloja, joissa asui Kauttuan tehtaiden työläisiä. Vaikka satunnaisissa maanmuokkaustöissä tulikin esiin lisää liesiä, ne eivät saaneet kivikauden tutkijoita innostumaan. Niinpä vasta 1980-luvun alussa Tyttöpuiston alueeseen kiinnitettiin uudelleen huomiota. Tällöin omakotitaloista ^osa oli jo pu- rettu jaalueellesuunniteltiin rakennettavaksi kerrostaloja.

Museovirasto suoritti 1980-luvun kuluessa kaivauksia useaan otteeseen, javaikka suurin osa alueesta tutkittiin vain koekuopin, melko selkeä kuva liesialueen laajuudesta

KAMPA KERAMIIKKA Kampakeramiikaksi nimite- tään määrätyn muotoisia ja määrätyllä tavalla koristettuja saviastioita, joita esiintyy hyvin laajallaalueella kol- mannella, neljännellä ja viidennellä esikristillisellä vuosituhannella. Tämän alueen raja kulkee Jäämerel- tä Tornionjokea, Pohjanlah- tea jaAhvenanmerta ^myöten Veikselin suulle jasieltä Kievin kautta Kaman ja Volgan yhtymäkohtaan, vieläpä eteläiselle Uralille.

Koko tällä alueella valmistet- tiin suuria suippopohjaisia ruukkuja, joitakoristettiin kampaleimoilla jakuopilla.

Kampakeramiikka ei kuiten- kaan kaikkialla ollut aivan samanlaista, vaan sen valmistajat jakaantuivat lukuisiin paikallisiin ryhmiin.

Rajat näiden välillä olivat kuitenkin häälyviä, minkä on arveltu johtuneen siitä, että avioliitot^ryhmien välillä olivat tavallisia. On jopa arveltu, että kampakeraamisen väestön keskuudessa olisi ollut ^{sääntönä,} että puolisoa ei olisi saanut ottaa oman suvun tai heimon piiristä.

Tämä selitys kampakeramii- kan laajalle levinneisyydelle

ja rajojen epäselvyydelle edellyttää kahta ^asiaa, patriarkaalista järjestelmää, jossavaimo otettiin ^jasiirret- tiin miehen sukuun eli toi-

seen ^{paikkaan, ja sitä,} että naiset valmistivat saviastiat.

Kampakeraamiset ryhmät muodostavat maantieteelli- sesti kolme suurempaa ryhmittymää, joita nimitetään

itäiseksi eli uralilaiseksi,

Kampakeramiikkaa. Piirrokset Rauno Hilander 2000.

tämän vuoden jälkeen ja etsittävä uusi ^{alue, mutta} samoille paikoille palattiin taas uudelleen. Tämä väestö piti myös nautakarjaa, ja sen taholta tulleiden vaikutteiden ansiona pidetään ^maanvilje-

lyksen leviämistä Tanskaan jaRuotsiin.

kuoppakampakeraamiseksi eli keskiryhmäksi jaläntiseksi eli tyypillisenkampakeramii- kan ryhmäksi. Suomi kuuluu viimeksi mainittuun, johon

lasketaan myös Itä-Karjala, Itä-Baltia ja Itä-Preussi.

Tanskassa jaeteläisimmässä Ruotsissa varhaisinta kera-

miikkaa esiintyy ns. Ertebol- le-kulttuurissa(5200-4000 eKr). Tämä kuuluu rannikko- väestölle, jokaon tullut tunnetuksi tunkiokasoistaan.

Nämä sisältävätsuuret määrät ostereiden, simpukoi- den jamuiden merenelijöi- den ^kuoria, mutta myös keramiikkaa ja työkaluja.

Vaikka tämä väestö on aivan ilmeisesti saanut suuren osan ravinnostaan ^merestä, sen katsotaan olleen puoliksi maataviljelevä ja^tunteneen myös karjanhoidon.

Skandinavian ensimmäisenä varsinaisena maanviljelys- väestönä pidetään kuitenkin sitä, joka valmisti ^ns. suppilo- pikareita. Tämä väestö levisi Kaikki kampakeraamiset

ryhmät elivät vielä pyyntitalo- udesta, kun sen sijaan ^monet samanaikaiset väestöt

Euroopassa olivat jo siirty- neettai siirtymässä maata- louden ja karjanhoidon harjoittamiseen.

Keski-Euroopan vanhin maataviljelevä väestö valmis- ti niin kutsuttua nauhakera-

miikkaayli 7000vuotta sitten, jasen leviämistä Balkanin niemimaalta luotee- seen Jugoslaviaan, ^Unkariin, Itävaltaan, Tshekkoslovakiaan, Saksaan, Ranskaan, Bel- giaan jaHollantiin pidetään merkkinä viljanviljelyn leviä- misestä koko tälle alueelle.

Tämä väestö asui ^suurissa, jopa40 m:n pituisissa talois- sa, jotkamuodostivat kyliä hedelmällisille lössimaille.

Koska maita ei lannoitettu, viljelykset oli jätettävämuu-

Nauhakeraaminen astia

Ertebolle astia

Suppilopikari

Kuoppakeraaminen astia aluksi aina Södermanlantiin asti, _mutta väistyi pian täältä toisen, yksinomaan pyynnistä eläneen väestön tieltä. Tämä pyyntiväestötunnetaan

kuoppakoristeisesta keramii- kastaan, ja se oli levinnyt Ruotsiin, Etelä-Norjaan, Koillis-Tanskan rannikoille ja Ahvenanmaalle. Vähäisiä merkkejä siitä on myös Suomen rannikoilla. Sen vanhimmat asuinpaikat ovat samanaikaisia suppilopikari-

olleen sekatalous, pyynnin ohella alkeellistamaanvilje- lystä ja karjanhoitoa.

Suomen kampakeraaminen väestö eli siis aikana, jolloin sen läntiset naapurit jo opettelivat maatalouden ja karjanhoidon alkeita. Pyynti näyttää kuitenkin täällä olleen niin ^tuottavaa, että tarvetta elinkeinojen muutok- seen ei ollut, janiinpä kului vielä tuhansia vuosia ennen kuin Suomen mantereeltaon merkkejä tuottavasta talou- desta. Taipalsaaren Vaate- rannan löytöpaikan yhteydes- sä on tosinesitetty, että kampakeraamisella väestöllä olisi ollut kotieläiminään lampaita, mutta eläinluiden kuulumista paikan muiden löytöjen yhteyteen ei ole sitovasti osoitettu.

ja asuinpaikan luonteesta saatiin. Asuinpaikka sijaitsi 45 m:n korkeuskäyrän yläpuolella. Liesiä lukuunottamat- ta asumisjäännökset olivat heikkoja ja löydöksiä oli niu- kasti, mikä selittää sen, että niitä alettiin saada talteen vasta varsinaisten kaivausten aikana. Eniten tavattiin sa-

viastianpaloja, jotkaedustavat varhaisen kampakeramii- kan nuorempaa vaihetta ja Jäkärlän keramiikkaa. Kiviesi- neitä tai niiden kappaleita oli vain joitakin kymmeniä, nii- den valmistuksessa syntyneitä jätteitä kuitenkin huomat- tavasti enemmän. Hiiliajoitusten perusteella asuinpaikka on lähes kuuden tuhannen vuoden ikäinen. (20)

Asuinpaikka määritettiin n. 230x130 m laajaksi ja liesiä arveltiin olevan n. 70x150 m:n laajuisella alueella. Niitä oli ^paikoin erittäin tiheässä, ja Anne Vikkulan (21) suorit- tamien laskelmien mukaan liesien yhteismäärä saattaisi hyvinkin nousta yli tuhannen. Se, että liesiä näytti olevan huomattavasti tiheämmässä kuin suomalaisilla kivikauden asuinpaikoilla yleensä, sai Anne Vikkulan tarkastelemaan niiden rakennetta ja pohtimaan niiden tarkoitusta. Hän suoritti myös joukon käytännön kokeita ja päätyi siihen, että liesiä oli rakennettu nimenomaan ^tuottamaan mah- kulttuurin kanssa januorim-

mat kuuluvat sotakirveskult- tuurien aikaan.

Kuoppakoristeiset astiat, joistakoko kulttuuri on

saanut ^nimensä, muistuttavat tuskin lainkaan kampakera-

miikkaa, vaan niitä voisi pitää suppilopikarien muunnoksi- na. Myöhemmin kuoppakera- miikan valmistajat saivat vaikutteita sotakirveskulttuu- rien yksinkertaisista talous- astioista. Kampakeraamises- ta piiristä he ehkä ovat lainanneet pienet saviveis- tokset. Kuoppakeraaminen väestö eli metsästyksestä ja kalastuksesta sekä pähkinöi- den, omenoiden jamuiden villinä kasvavien hedelmien keruusta. Ruotsista tunne- taan myös asuinpaikkoja,

joidenväestöllä näyttää

Pälsin havaitsemien liesien lisäksi, joista tiedot eivät ol- leet kyllin selkeät, Vikkulalla ^oli käytettävissään kuvauk- set 58 liedestä, joiden hän ^sanoo olleen ^hyvin samanlai- sia. Kaikki liedet olivat säännöllisen pyöreitä, 0,8-2,0 m läpimitaltaan ja 15-30 cm:n syvyisiä. Kiviä oli 1-3 kerrosta ja ne olivat vahvasti palaneita ja pieniksi särkyneitä. Sel- vä hiilikerros vuorasi kuoppaa, jossa ne olivat. Vikkulan arvion mukaan suurimmat ^kivet olivat alkuaan olleet hal- kaisijaltaan 30-40 ^{cm, ja} hänen arvionsa mukaan myös jo aikaisemmin palaneita kiviä oli käytetty, koska kaikkia lohjenneita paloja ei tavattu liesien alueelta.

Liesiä oli runsaimmin tutkitun alueen eteläosassa, missä muu aineisto oli vähäisintä. Noin sata metriä pohjoisem- pana näyttää olleen toinen keskittymä, joka jossain mää- rin ^poikkesi edellisestä. Siellä oli runsaammin saviastian- palasia ja myös piiaineistoa, joka puuttui eteläiseltä alueelta. Vaikka täältäkin löydettiin neljä pyöreätä kuop- paliettä, yhdeksän muuta nokialuetta edustivat toisenlai- sia jäännöksiä. Ne olivat säännöttömämpiä ja epäselvem- piä muodoiltaan. Mahdollisesti ^pari niistä oli tuhoutuneita liesiä. ⁽²²⁾

Kauttuan uuden kansakoulun eli Kauttuan Ala-asteen asuinpaikka sijaitsee noin kolmen sadan metrin ^päässä edellisestä ^pohjoiseen samalla hiekkaharjulla, joka asuin- paikkojen käyttöaikaan on ollut pohjoiseen pistävä niemi meren rannalla. Maapohja on ollut lähes kivetöntä hienoa hiekkaa ja sitä on peittänyt varpukasvillisuus. Paikka ^on ollut jokseenkin suojaton, ja sen tähden on arveltu, että Jäkärlän keraamiikkaa valmistanut väestö, josta on merk- kejä harjun ylemmillä tasoilla, olisi oleskellut ^paikalla vain tilapäisesti esimerkiksi hylkeenpyynnin aikaan.

Myöhemmän rannan korkeudella, missä esiintyy tyypillistä kampakeramiikkaa, kiviesineistö on paljon monipuolisem- paa. Vaikka mitään laajoja tutkimuksia koulun ympäristös- sä ei ole suoritettukaan, 1950-luvulta lähtien, jolloin kou- lu rakennettiin, koulun oppilaat ja opettajat ovat poimineet piha-alueelta keramiikan ohella melkoisen määrän kiviesi- neitä, niiden teelmiä ja työstämisessä syntyneitä iskoksia.

Kun vuonna 1994 koulun uuden lisärakennuksen alta kai- vettiin 76 m²:n laajuinen alue, löydettiin neljä tulisijaa ja

17. Piirros Tyttöpuiston alueella kaivetusta liedestä 10, jonka läpimitta oli hieman toista metriä (Vikkula 1993 kuva 4).

dollisimman paljon lämpöä mahdollisimman ^pitkään.