Annos koululaisen joulunaikaa
J ouluun oli aikaa enää muutama viikko.
Olin saanut uuden takin käyttööni, vaikka se joululahjaksi oli tarkoitettu. Takki oli kaunis ja siinä oli huppu, jonka sisällä oli valkoinen teddykarva. Olin kuitenkin harmis
sani. - Sulia on komea palttoo, sanoi Innasen Hannu, joka liittyi puurojuhlaan menijöiden joukkoon. - Palttoo, sehän on miesten sarka-
takki. kävi mielessäni. Lunta tipahteli /soina riekaleina uuden turkoosin vihreän takin hihalle. Kyyneleitä valui poskille. Takkia en kyllä enää pidä. Hannun tokaisu oli toki tarkoi
tettu kohteliaisuudeksi, ymmärsin jälkeenpäin, mutta palttoo. Äiti ihmetteli miksi uusi takki ei kelvannut päälleni pitkään aikaa. En voinut kertoa syytä.
Palttoosta huolimatta puurojuhlassa oli haus
kaa. Me sänkiäiset, ekaluokkalaiset olimme ensimmäistä kertaa juhlassa. Näyttämön yläpuolella luki: Eteenpäin, ylöspäin! Pientä sänkiäistä sanat ihmetyttivät. Isot oppilaat olivat tehneet ohjelmaa. Oli näytelmiä, kilpai
luja ja yhteislauluja. Tietysti ohjelmassa oli myös puuropuhe. Sen piti viidesluokkalainen etuoikeutetusti.
Sitten tuli joulupukki. Se, kenelle lai ttoi lahjan, oli arvottu etukäteen luokassa. Yri
timme pitää nimen salassa, mutta eihän se aina onnistunut. Kortteja oli kirjoitettu paljon.
Jotkut tilasivat niitä lehti-ilmoituksen kautta ja myivät sitten kavereille. Minulle alkoi tulla jaossa hirveä määrä kortteja. Kaikki olivat
samanlaisia. Ne olivat normaalia pienempiä, sellaisia koululaiskokoisia. Kortteja tuli ja tuli.
Olin aivan häkeltynyt ja häpeissäni. Niissä ei ollut lähettäjää, mutta tytöt pöydässä alkoivat kiusata. - Kyllä me tiedetään keneltä ne ovat.
Ne ovat Kuulasmaan Eskolta. Hän on ottanut koko sadan kappaleen nipun niiden kaupasta.
Ja tottahan se oli. sata korttia kaunokir/oituk- sella nimelleni osoitettuna. Silloin en osannut olla iloinen saamastani huomionosoituksesta, mutta nyt jälkeenpäin arvostan kovasti Eskon tekoa. Kirjoittaminen oli vienyt varmasti monta iltaa tai oppituntia.
L ahjojen ja korttien jaon jälkeen alkoi p iiri
leikki. puurojuhlan odotetuin tapahtuma.
Nuorisovanki/aksi kutsutun koulumme, sittemmin Tele-talona tunnetun, juhlasalissa oli isorakoinen lautalattia. Siinä kun piiriä taa
persimme, alkoi harmaa sankka pöly nousta lattian raoista. Se ei tahtia haitannut. Paras leikki oli "Ei ole leskeä ollenkaan". Siinä mentiin tyttö ja poika käsikädessä vastapäivään piiriä
Muutto uuteen kouluun 50 vuotta sitten, manalasta päivänvaloon.
56
Mannekiinit lavalla konnassa 1957.
kiertäen. Parittomat läppäsivät itselleen parin ja paria ilman jäänyt läppäsi taas itselleen
mieluisen. Leikkiä olisi jaksanut vaikka kuinka kauan. Isommat oppilaat osasivat vähän salonkitanssejakin. Oli Kehruuvalssi eli Mig- non, Kicapo ja Pas d Espagne. Niitä oli tuonut tullessaan Lea Riihimäki Raumalta. Hän to imi tyttöjen liikunnanopettajana ennen Auli Viika
ria, joka jatkoi tanssien opetusta.
P uurojuhlan lisäksi saimme järjestää konvareita. Ensimmäinen sänkikonva oli tapaus. Ohjelmaa harjoiteltiin kaiket välitunnit. Suunnittelimme työnjaon, lipunmyy
jät. puffetin tavaroiden hankkijat sekä kaikki tarpeelliset toimijat huolellisesti. Olimme itse tyytyväisiä konvaamme, vaikka vanhemmat oppilaat naureskelivat hömpötyksillemme.
Rehtorimme Jussi Rainio antoi kyllä tunnus
tusta omatoimisuudellemme. Rahaa kertyi sen verran, että saimme hankittua Ahtävän urheiluliikkeestä luokallemme oman lentopal
lon. Se oli ruskea, haljasnahkainen. Rinnakkais
luokan pojat sanoivat, että ihan huono pallo, mutta mitä siitä. Parin päivän päästä ilomme pallosta päättyi. Eräs kolmannen luokan poika sieppasi pallon ja potkaisi sen kohti Seippolan- mäkeä. Taivaalta alas saapuessaan pallosta oli jäljellä kasa ruskeita nahkariekaleita. Kame
limme Anni Aijälälle. luokanvalvojallemme.
mutta ei se tuottanut tulosta. Uutta palloa ei tullut.
Muutto uuteen kouluun tapahtui joulun alla -60. Pitkänä kulkueena marssimme kylän läpi kantaen koulun tavaroita kuten pokaaleja, kart
toja ja suurmiesten kipsipäitä ja tietysti ju lis
teita iskulauseineen. Puurojuhla ja konvakult- tuuri jatkuivat nyt uusissa tiloissa. Viidennellä luokalla meidän luokka sai järjestettäväkseen puurojuhlan. Ohjelmasta ei totisesti ollut pulaa.
Karl, tuttavallisemmin Kalle von Schoultz ohjasi näytelmän. Jälleen tietokilpailut, muoti
näytökset ja huippuhauskat poikien keijuleikit kuuluivat asiaan. Teimme myös upean alkuku- vaelman. Myöhemmin kyllä Marian paljaita käsivarsia paheksuttiin ylemmältä taholta.
Mutta piirileikki jatkui. Nyt vanhimpina osa- simme jo salonkitansseja. mutta pienet sänkiäi- set pyörivät ihan onnessaan "Leskeä".
J oulukatu oli avattu, voimapaperit näyteik
kunoista poistettu. Joulupukki, se oikea, heilutteli kättään ravintola Keski-Suomen (Tarhiansuu) parvekkeella. Koulussa kuhina kiihtyi. Joulunaika antoi koululaiselle paljon elämyksiä. Pienet asiat tuottivat suurta iloa.
Adventinaika kynttilöineen ja joululauluineen ja se puurojuhla piirileikkeineen, voiko sitä
tunnelmaa unohtaa?
Raija Komonen
