Muistelmia Kyyjärven keskikoulun ensi vuosilta
Iin suorittanut Jyväskyläs
sä auskultoinnin vuosina 1964 ja 1965 saadakseni pätevyyden lehtorin toi
meen. Otin yhteyttä Karstulan yh
teiskoulun rehtoriin ja tiedustelin, onko mahdollista saada sieltä työtä.
Rehtori Heikki Soini lupasi ystäväl
lisesti järjestää minulle ruotsin tun
teja opetettavaksi.
Elokuun alkupäivinä Kyyjärven kunnanjohtaja Eino Kainu ja Toivo Uusisalo ilmestyivät pappilaan uu
sien, m ullistavien tietojen kanssa.
He olivat ajaneet asioita siihen pis
teeseen, että oli annettu lupa Valtion keskikoulun perustamiselle, mikäli heillä olisi tiedossaan auskultoinut lehtori toim innan aloittam iseen.
Epäröin, olisiko minulla rohkeutta ja voimia tehtävän vastaanottam i
seen. En kuitenkaan kauaa miettinyt ja lupauduin. Olin saanut itsevar
muutta auskultoim isen aikana, ja olinhan ollut tuntiopettajana Kuor
taneen yhteiskoulussa. Ongelmana oli nyt se, miten tästä ilmoitan Kars
tulan yhteiskoulun rehtorille. Hän oli kovasti järkyttynyt, koska koulu menettäisi Kyyjärven 40 oppilasta ja minutkin..
Kunnan edustajat Kyyjärveltä toivat minulle viestiä, että minun on lähipäivinä mentävä kouluhallituk
seen esittäytymään. Niin meninkin ja kävin kaikissa kouluhallituksen osastoissa esittelemässä itseni. Olin vasta 28-vuotias. He hyväksyivät minut yksimielisesti virkaan ja an
toivat ison nipun ohjeita ja kiertokir
jeitä, joihin oli tutustuttava ennen koulun alkamista.
Kyyjärven kunta oli valinnut vanhempainneuvoston, josta minul
le oli paljon apua ja tukea. Siihen kuului Eino Kainu, Allan Karstu- nen, Toivo Löytönen ja Toivo Hei- nua minun lisäkseni. Yhdessä pää
timme lukukausimaksuista vapau
tukset ja alennukset sekä ruokamak- suista vapautukset.
Kunnalla oli kiire saada opetusti
lat kuntoon syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä. Löytyihän se van
ha kansakoulu kohisevan kosken rannalta. Toinen rakennus oli saanut joskus palovaurioita mutta toinen oli suhteellisen hyvässä kunnossa.
Syyskuun ensimmäisenä päivä
nä 1965 saapui koululle 40 oppilas
ta, jotka kaikki hyväksyttiin ensim
mäiselle luokalle. Osa oppilaista oli
käynyt kansakoulua kuusi vuotta ja vuosien mittaan huomasin oppilai
den olevan kehittyneitä ja taso oli korkea. Samaa voi myös sanoa myö
hemmin tulleista luokista. Järjestys- häiriöitä ei ollut eikä onneksi tullut vahinkoja huolimatta vuolaasta kos
kesta ja osittain palaneesta koulu
rakennuksesta.
On kuitenkin kerrottava eräs hu
vittava, tosin vaarallinen tilanne.
Valvova opettaja kiersi välitunnin aikana luokat. Eräs poika oli kuiten
kin jäänyt luokkaan. Kuullessaan opettajan askeleet hän juoksi ja hyp
päsi ikkunasta. Ikkuna olikin kiinni ja ruutu meni säpäleiksi. Poika sai poskeen naarmun ja lääkärille oli tietenkin m entävä. Pahem m inkin siinä olisi voinut käydä.
Jotta koulu voisi alkaa, oli yhtenä ongelmana opettajat. Käännyin vä
littömästi kansakoulun johtajan Ka
levi Variksen puoleen. Sieltä saim
me hyviä opettajia, jotka auliisti ha
lusivat tunteja opetettavakseen. He olivat apuna ja tukena monissa ti
lanteissa. Hyvä yhteistyö vallitsi keskikoulun ja kansakoulun välillä viiden vuoden ajan. Itselläni oli ope
tettavana ruotsin ja englannin kieli.
Vanha kansakoulu, jossa keski
koulu aloitti toimintansa
64
Keskikoulun ensimmäiset oppilaat viidennellä eli viimeisellä luokalla valmiina lähtemään jatkokoulutukseen. Kirjoittaja va
semmalla.
Opetustyön ohella m inulla oli vastuunalainen tehtävä. Olin nimit
täin koulun rahastonhoitaja. Laskin opettajien palkat ja veronpidätykset sekä tilasin rahat koulun hankintoja varten. Tuli siinä samalla opeteltua kirjanpitoa. Kouluhallitus tarkasti kuukausittain kaikki tilitapahtumat.
Kouluhallitus piti meistä hyvää huolta järjestäm ällä tarkastuksia, jotka samalla olivat opetustilanteita opettajille. Heti ensimmäisenä vuon
na osastopäällikkö Kaukam aa tu
tustui kolmen päivän ajan kouluum
me. Häntä huvitti kovasti, kun kei
timme kahvia pystym uureissa ja pyysi "nokikahvia" vielä lisääkin.
Samoin häntä hauskuutti luokkien öljykamiinat, jotka rätisivät ja pauk
kuivat sekä päästivät pahaa kaasua.
Kolmantena vuonna lehtori Jaakko Honkonen suoritti historian tarkas
tuksen ja viidentenä vuonna Keski- Suomen lääninhallituksesta tuli suo
men kielen tarkastaja.
Me olimme siinä suhteessa uu
denaikaisia, kun saimme lämmintä ruokaa ruokatunnilla. Rouva Bertta Lahti, joka myös oli koulun siivooja,
haki kansakoululta hinkillä aterian, jonka oppilaat itse maksoivat. Heillä oli myös voileivät mukanaan.
Juhlia järjestettiin ensimmäisenä vuonna omassa koulussa, myöhem
min seurojentalossa ja kansakoulul
la. Vanhempainillat olivat tärkeitä tapahtum ia, sam oin luokkajuhlat.
Kerran lähtiessämme luokkaretkelle eräs oppilaan isä tuli auton viereen ja soitti kannelta ja lauloi hengelli
sen laulun varjelukseksi matkalle.
Kaunis tapahtuma!
Viidentenä vuonna eli 1969-70 alettiin tuoda rakennusmateriaalia uutta koulua varten. Koulu päätet
tiin pystyttää kansakoulun viereen Linna-nimiselle tontille. Siitä tuli ns.
viipalekoulu, joka on palvellut nuo
risoa näihin päiviin asti.
Vuonna 1970 mieheni sai vaki
naisen viran, joten muutimme ke
väällä Pylkönmäelle. Sain työpaikan Pylkönm äen kunnallisesta keski
koulusta ja jätin rehtorin tehtävät Kyyjärvellä viitasaarelaiselle Antti Pakarille. Matka Pylkönmäeltä Kyy- järvelle olisi ollut liian pitkä ja rasit
tava päivittäin kuljettavaksi.
Olen monesti ajatellut, miksi niin mahdottoman hyvin viihdyin opet
tajana ja rehtorina Kyyjärvellä. Syy oli varmaan siinä, että vanhemmat olivat vuosikausia toivoneet omaa koulua, joten he ottivat opettajat avosylin vastaan. Samoin oppilaat olivat tyytyväisiä, suorastaan onnel
lisia päästessään omaan kouluun, vaikka olosuhteet eivät olleet par
haat mahdolliset. Sen ajan kunnan edustajat ansaitsevat suurkiitoksen toimeliaisuudestaan koulun saami
seksi.
On ollut mielenkiintoista seurata oppilaiden kehittym istä ja asettu
mista omille paikoilleen. Monia en
tisiä oppilaita näyttää olevan kun
nan luottamustehtävissä, onpa kou
lun oppilas Aila Paloniemi valittu kansanedustajaksikin.
Toivotan onnea ja menestystä edelleen Kyyjärven nuorisolle.
O rvokki Linna
