Pyöreän pöydän keskustelu naistutkijoiden asemaa koskevasta mietinnöstä näkymä

PYÖREÄN PÖYDÄN KESKUSTELU NAISTUTKIJOIDEN ASEMAA KOSKEVASTA MIETINNÖSTÄ*

Keskustelun alussa Veronica Stolte-Heiskanen ja Terttu Luuk- konen-Gronow, jotka olivat osal- listuneet mietinnön ja siihen liit- tyvien tutkimusten tekemiseen, esittelivät mietinnön taustaa ja työryhmän tehtävän asettelua.

Alkuvaiheessa oli pohdittu lähin- nä sitä, mikä olisi naisten tutki- januraa selvittävän työryhmän erikoistehtävä ja missä määrin pystytään erottamaan tieteelli- seen työhön liittyvät ongelmat yleisistä työssä käyvien naisten ongelmista. Tämän jälkeen siir- ryttiin keskustelemaan itse mie- tinnöstä ja sen yhteydessä julkais- tuista tutkimuksista.

Valikoitumisesta, perheellisyydes- tä ja urallaan onnistumisesta Anja: Minua kiinnostaisi tietää, miten tämä tutkimuspuoli oli suunniteltu ja miten nämä kolme erillistä tutkimusta syntyivät?

Veronica: Nämä tutkimuksethan on tehty työryhmän jäsenten va- paaehtoisena työnä. Minä satuin vetämään yliopistolla tutkimus- seminaaria, jonka puitteissa täl- laista tutkimusta voi tehdä ja sa- moin oli Raija Julkusella. Niiden.

takana ei ole siten mitään suu- rempaa suunnittelua. Ajateltiin, että kun tietoa on hyvin vähän, tällaiset pienetkin tutkimukset ovat parempi vaihtoehto kuin ei mitään tutkimusta.

Anja: Minua on jotenkin häm- mästyttänyt tapa, jolla tästä mie- tinnöstä on kirjoitettu julkisuu- dessa. Joissakin jutuissa on esiin- tynyt sellainen painotus, että per- he ei oikeastaan ole niin suun es- te. Ja kuitenkin näistä tutkimuk- sista käy ilmi, että ongelmia per- heen suhteen kyllä riittää.

Terttu: Tällainenpainotus on.

saanut alkunsa jostain lehdistö- tiedotteesta, jossa monasti jou- dutaan yksinkertaistamaan. Mie- tintöhän ei tällaista vaikutelmaa halutakaan antaa. Mutta siinä on ehkä haluttu korostaa tätä taval-

* Naisten tutkijanuran ongelmat ja esteet. Komiteanmietintö 1982:33.

laan radikaalia väitettä, että myös tiedeyhteisössä on jotain vikaa.

Ja onhan tämä mielenkiintoi- nen havainto, minkä nämä pienet työryhmän puitteissa tehdyt tut- kimukset samoin kuin kaikki muu tieto tieteellisestä tuottavuu- desta osoittaa, että niin miehistä kuin naisistakin perheelliset ovat tuotteliaampia . . . mutta tämä on vaikea ja monitahoinen asia.

Elina: Jokaisella ryhmällä on omat ongelmansa. Perheellisillä naisilla on ongelmana lapset, nai- mattomilla yksinäisyys, tuen puute tai sosiaalisen arvostuksen puute. Pitäisi melkein olla niin päin, että katsotaan kunkin ryh- män sisällä, voidaanko sen sisäi- siä ongelmia helpottaa. Vertailu ei anna oikeata kuvaa.

Auli: Mutta on tässä sekin ratkai- seva ongelma, että on tutkittu naisia, jotka ovat tavalla tai toi- sella jo päässeet tutkijanuralle.

Meillä ei ole mitään käsitystä niistä, jotka ovat jääneet tiepuo- leen, eivätkä ole tulleet vapaaeh- toisen kyselyn piiriin. Me emme tiedä, onko niistä suurin osa per- heellisiä vai perheettömiä.

Terttu: Kyllä tämän kirjeaineis- ton ideana oli juuri tavoittaa näi- tä epäonnistuneita . . . ja siihen tosiaan vastasi sellaisiakin, jotka olisivat halunneet tutkijoiksi ja ihmettelivät, mikseivät ole sitä nyt.

Maisa: Meillä oli vähän saman- tyyppinen metodi, kun teimme kirjaa päivähoidosta. Siihen ke- rättiin ihmisten kertomuksia päi- vähoitokokemuksista kuvitellen, että siihen saataisiin ihan hirvit- tävää aineistoa. Mutta niitä kaik- kein pöyristyttävimpiä juttuja ei tullut. Se antoi aikapaljon poh- timisen aihetta. Tuntui todella sil- tä, että nämä kaikkein kipeimmät ja hankalimmat asiat ovat sellai- sia, ettei niistä niin vaan kirjoita.

Mutta sitten minua on mieti- tyttänyt, että mitä kaikkea tähän todella sisältyy, että perheelliset

K

uinkapaljon tätä selittää, puh- das selektio?

Veronica: Mitä tarkoitat selekti- olla?

Maisa: Sitä, että naiset, jotka kaikkien näiden vaikeuksien jäl- keen ovat pysyneet tutkijanural- la, ovat sitten niin kovaa kamaa, että huolimatta neljästä lapsesta, he tekevät artikkelin kuukaudes- sa. Sehän on ihan eri ryhmä naisia kuin tutkijat keskimäärin.

Veronica: Mutta sama juttuon to- dettu myös miehillä. Tuottavuu- den ja perheellisyyden yhteydet tulevat esille kaiUialla, eivätkä vain tässä aineistossa. Olennai- sempi kritiikki tässä on se, onko määrä oikea tuottavuuden mit- tari. Tuottavuuden kvantitatii- vinen mittaaminen selittää osal- taan sitä, miksi tällaisia eroja löy-

t

uli: Palaan vielä tähän epäon- nistumiseen ja siihen, mitkä nai- set ovat tulleet näiden tutkimus- ten piiriin . . . Eikö ole niin, että on sellaisia naisia, jotka eivät tie- dosta omia tutkijan kykyjään ja jotka tutkijayhteisön velvollisuus olisi poimia, mutta joita profes- sorit ovat sukupolvesta toiseen laiminlyöneet?

Tämä olisi yksi porukka, joita.

nämä tutkimukset eivät saa kiin- ni. Toisaalta on myös sellaisia, jotka ovat hieman yrittäneetja kokevat epäonnistuneensa. He kokevat aina olevansayksilöinä epäonnistuneita, eivätkä ymmär- rä syytä muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa esim. aviomies selvästi kieltää tutkimasta ja to- dennäköisesti on harvoja, jotka kehtaavat tällaisen myöntää. Ja sitten on vielä niitä, jotka kaatu- vat oman huonon itsetuntonsa naruihin ja jotka kuvittelevat, et- tä syyt ovat yksilöllisiä eivätkä ymmärrä, että he kaatuvat naisel- lisen itsetuntonsa heikkouteen.

Tietysti voidaan sanoa, että täl- laisia miehiäkin on, mutta olettai- sin, että se on yleisempää naisille.

Anja: Minua on aina ällistyttänyt se, että kun meillä joku menesty- nyt miestutkija sattuu jäämään Yhdysvaltoihin, niin heti. nousee hirveäporu aivovuodosta, mutta ei

koskaan minkäänlaista porua yh- destäkään nthsesta,ji3ka on pu- donnut tästä pelistä. Tässä on täl- laista aivovuotoa alaspäin . . . Auli: Tässä tulee esille juuri tämä lahjakkuusreservien laiminlyönti.

Nainen tutkijanuralla?

Terttu: Nämä tekijät selittävät si- tä, miksi naistutkijoita on vähän.

Mutta mitkä sitten ovat niitä on- gelmia, joita naisilla on silloin, kun he ovat tutkijanuralla?

Anja: Koko tämä "tutkijanura"

on terminä hyvin problemaatti- nen. Meillä on suurin osa tutki- joista sellaisia, jotka saavat vuo- den sieltä, kaksi täältä, kolme tuolta, sitten tulee kausi, jolloin ei ole oikein mitään. Urasta ei voi p_uhua tällaisessa tilanteessa.

Terttu: Mutta tällainenhan tämä on, tämä suomalainen tutkijan- ura — taloudellisesti epävarma, eikä koskaan tiedä oikein, onko uralla vai ei!

Maisa: Omalta kohdaltani voisin käyttää tätä urakäsitettä suunnil- leen samassa merkityksessä kuin puhutaan "alkoholistin urasta".

Veronica: Joo, mutta alkoholistil- la se on varmempi!

Terttu: Kun noita tilastoja tutkii, niin tulee sellainen tunne, että si- tä mukaa kun naiset tulevat tut- kijoiksi, niin kyllä he omalla pai- nollaan pärjäävät. Noista aika- sarjoista huomaa, että jos naisten lisensiaattitutkintoja on onakin ajankohtana niin ja niin) paljon, niin muutaman vuoden kuluttua naisia on suhteellisesti yhtä pal- jon väitelleissä. Naisia pitäisi vain rohkaista suuntautumaan jatko- opintoihin.

Anja: Mutta nykyään on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat lisen- siaatteja ja jopa väitelleitä ja jotka ovat edelleen marginaalisia tässä yhteiskunnassa ja tutkijanural- laan, eivätkä oikeastaan tiedä, mistä seuraavana vuonna leipän- sä saavat. Niin että ei se ole mi- kään kriteeri, että saa tutkintoja suoritettua.

Terttu: Ei, mutta se on edellytys tietyille paikoille.

Veronica: Nämä ovat yleisiä tut- kijoiden ongelmia. Niistä on vai- kea sanoa, ovatko ne nimen- omaan naisten ongelmia.

Anja: Yleiset ongelmat tulee kär- jistyneemmin esille juuri naisten kohdalla.

Elina: Tästä minä olisin eri miel- tä. Onhan tässä muunkinlaisia ar- voja, joista yksi on se, että mies on elättää. Kyllä se on miehelle ko- vempi stressi, että sillä ei ole va- kinaista uraa, etenkin jos on lap- sia ja perhettä.

Anja: Riippuu perheestä.

Veronica: Mutta samalla on ole- massa toinenkin normi, jonka mukaan on ihan OK, että nainen lopettaa opiskelunsa ja ottaa jon- kun suhteellisen alhaisen työn, jotta mies pystyy jatkamaan opintojaan. Toisinpäin tällaista normia ei ole. Tässä on sellainen pitkän tähtäimen investointiaja- tus, että aluksi nainen voi elättää, koska mies voi sitten saada kun- nollista työtä.

Maisa: Perhe-elämästä tässä mie- tinnössä sanotaan kauniisti, että sen ja tutkimustyön yhdistämi- nen ei ole yksinomaan negatiivis- ta. Perhe-elämä antaa henkisen vastapainon työlle ja elämä muo- dostuu näin nkkaammaksi. Mut- ta samassa perhevaiheessa ole- vien muiden tutkijanaisten kans- sa käydyissä keskusteluissa se to- dellisuus välittyy kuitenkin usein aika toisenlaisena. Tokihan se on elämän rikkaus, että on pieniä lapsia, mutta kun tutkija joutuu tekemään pitkäjännitteistä aja- tustyötä ja keskittymään usein ai- ka vaikeisiin ongelmiin, niin käännä siinä taas vaihdetta sii- hen, että pystyt olemaan täysipai- noisesti lasten kanssa. Ja kun tätä työtä tekee vielä iltaisin, sen jäl- keen kun lapset ovat menneet nukkumaan ja myös viikonlop- puisin, niin siinähän menee koko elämä, niin kauan kuin sitä uraa.

riittää. Niin tärkeitä kuin esimer- kiksi harrastukset olisivat, niin kellä on ollut milloin pienten las- ten kanssa mahdollisuus harras- taa jotain omaa. Minä väittäisin,

että tämä on tietyllä tavalla nais- tutkijoiden ongelma.

Salme: Elina Haavio-Mannilal- lahan oli artikkelissaan tilasto, mistä näkyi, että pienten lasten isät olivat se väestöryhmä, joka harrastaa eniten! Se oli suoras- taan järkyttävä tutkimustulos.

Veronica: Tässä on vähän sellai- nen ongelma, että halutaan kaik- ki. Halutaan viettää ympäri vuo- rokautta tutkimuksen piirissä. (Ei ehkä ole ihan välttämätöntä käyt- tää koko vuorokautta tutkimus- työhön.) Halutaan olla lasten kanssa, halutaan harrastuksia ja halutaan vielä kaiken lisäksi, ettei meillä olisi huonoa omaatuntoa!

Maisa: Silloin kun on sidottu ly- hytaikaiseen rahoitukseen, jonka aikana pitää näyttää, kuinka pä- tevä on, että saisi lisää rahaa edes vuodeksi, niin on niinkuin hirt- tosilmukka kurkussa koko ajan.

On pakko tehdä töitä iltaisin.

Salme: Minulla on ainakin herän- nyt vastustus tällaista käsitystä kohtaan, että tutkiminen on sitä, että aloitetaan aamulla ja lopete- taan illalla klo 12.00. Tämä on myytti, jota halutaan ylläpitää ja se on erittäin hankala naisille.

Auli: Me näköjään reagoimme sii- hen vain huonolla omallatunnol- la.

Veronica: Kaikki yleismaailmal- lisesti saadut tutkimustulokset osoittavat, että ihmiset käyttävät aika vähän aikaa varsinaiseen tut- kimiseen. Eikä se tarkoita sitä, et- tä he olisivat silti huonompia tut- kijoita, koska tutkimuksen te- keminen on niin paljon muutakin kuin istumista ja kirjaimellisesti tehtävää tutkimusta . . . Tällai- nen klassinen myytti tutkijasta, joka istuu 18 tuntia päivässä eris-

täytyneenä jossain kammiossa, ei ehkä ole paras tutkijan kuva.

Mutta joka tapauksessa väit- täisin, että on paljon miellyttä- vämpää tehdä esim. 12 tuntia tut- kimusta kuin pakata seisoen 8 tuntia joitakin kuppeja Arabian tehtaalla tai siivota. Tutkijanaisil- la on kuitenkin verrattain hyvä asema ja elämä suhteessa moniin

TIEDE JA EDISTYS 3/83 Esittelyjäjaerittelyjä 47

muihin naisiin.

Maisa: Mutta kannattaako mei- dän sitten verrata. Koko tämä on- gelma asettuu aina eri valoon riip- puen siitä, mihin sitä verrataan.

Miksi ei koskaan esitetä näitä utopioita siitä, mitä me olisim- mekaan, jos meillä olisi kotiapu- laiset ja miehet, jotka olisivat osallistuneet lastenhoitoonja tie- deyhteisöt, jotka olisivat tukeneet ja o_hjanneet meidän opinnäyttei- tä. Mietittäisiin sitten tämän uto- pian kautta sitä, mikä meidän asemamme on tällä hetkellä.

Auli: Tämä olisi hyvä . . . Jos nyt ajattelisin omalta kohdaltani, mi- kä se utopia olisi, niin minä loisin yliopistoihin ihan erilaisen ilma- piirin, välittömämmän ja vähem- män uhkaavan, jossa ei kaiken ai- kaa epäillä toista ja kaiveta maata toisen jalkojen alta, vaan rohkais- taisiin ja tuettaisiin. Graduoh- jauksessa olen huomannut, että jos ottaa tällaisen äidillisen asen- teen, niin miten nopeasti ne val- mistuvat.

Elina: Mutta ajatelkaa nyt, mitä tästä seuraa, jos tällainen suuri empatia-aalto valtaa Suomen yli- opistot. Mitä siitä seuraa!

Veronica: Iso joukko turhautu- neita työttömiä.

Elina: Eikö tämä kuitenkin ole seurausta siitä, että tulijoita on enemmän kuin istumapaikkoja.

Jos kilpaillaan jostakin vähästä hyvästä, niin siinä sitten otteet karskiintuvat, mitä tiukempi ti- lanne on.

Auli: No, minkälaisia tutkijoita halutaan? Kylmäkiskoisuus ja autoritaarisuus kasvattaa liehit- telijöitä ja orjallisesti paradigman vakiintuneissa kuvioissa riippu- via. Jos halutaan erityyppisiä tut- kijoita, pitää olla erilaisia strate- gioita. Meikäläisen ympäristössä on ainakin kannustettu tällaisia, sanotaan nyt keskinkertaisia. Eli- na Haavio-Mannila sanoi pu- heessaan, että keskinkertaiset miehet ovat kaikkein kilpailuha- lukkaimpia.

Mitä olisi tehtävä

Anja: Voitaisiinko nyt siirtyä näi- hin työryhmän toimenpide-eh- dotuksiin?

Auli: Minusta nämä ehdotukset olivat hyvin vaatimattomia. Jot- kut niistä ovat jo toteutuneet, on esim. saatu enemmän naisia hal- lintoelimiin ja toimikuntiin. Mut- ta voiko nyt yleiseen asennoitu- miseen vaikuttaa mitenkään sillä, että opettajankoulutukseen ote- taan enemmän tasa-arvoa käsit- televää materiaalia ja sitten sitä tarjottiin vielä sekä peruskouluun että jatko- ja täydennyskoulutuk- seen. Minä ainakin suhtaudun penseästi sellaiseen tasa-arvo- materiaaliin, joka on etupäässä tuollaista kurjuusaineistoa, jossa osoitetaan, missä naiset eivät ole ja miten naisten pitäisi päästä sin- ne, missä miehetkin ovat. Sen si- jaan tarvitaan myönteisiä nais- malleja ja naisten mahdollisuuk- sien osoittamista eikä tätä iäni- kuista vertailua.

Anja: Tässä toimenpideluettelos- sa on kaikki hyvin eritasoiset eh- dotukset esitetty aivan samanar- voisina. Joku kirjoituskilpailu on esitetty yhtä painavasti kuin las- tenhoidon järjestäminen. Tähän tarvittaisiin jokin prioriteettijär- jestelmä, jossa sanotaan, mitä to- della halutaan, mikä on välttä- mätöntä ja mitä voidaan sen li- säksi tehdä, jos halutaan. Pitäisi keskustella myös siitä, kannate- taanko esim. naisten lievää suo- simista. Yhdysvalloissa on ollut melko yleistä, että esim. tiettyjen rotujen edustajia suositaan, kos- ka niitä on niin pitkään syrjitty ja silläpyritään vaikuttamaan tähän vinoumaan.

Veronica: Meillä tämä on yleensä herättänyt suurinta vastustusta.

Auli: Niin koska se on ainoa kon- kreettinen ehdotus, josta olisi sel- viä seurauksia. Nämä muut ovat niin mietoja — kuka nyt vastus- taisi sitä, että ilmestyy jokin pamfletti tasa-arvoisuudesta!

Anja: Joissakin tilanteissa olisin ollut todella iloinen, jos jotain lie- vää suosimista olisi harjoitettu.

Hain esim. kerran erästä assisten- tuuria, jota en saanut. Syyksi sa- nottiin, että kun sillä toisella ha- kijalla oli enemmän julkaisuja- kin. Silloin minulla niksahti Jo- tain päässä. Minulla on suhteel- lisen paljon julkaisuja siihen ai- kaan nähden,jonka olin yliopis- tolla, ja sinäkin kahtena assistent- tikautena synnytin kaksi lasta ja sen lisäksi oli kaksi keskenmenoa.

Ja lapset oli pieninä jatkuvasti sairaana. On se jotenkin tylsää, että mies voi sinä samana aikana tehdä koko ajan julkaisuja! Ja mistä sen tietää, miten tuottelias minä olisin tämän pikkulapsivai- heen jälkeen, mutta minut diska- taan jo tässä vaiheessa.

Auli: Niin, yksi naistutkija sanoi, että hän nykyään lisää aina ansio- luetteloonsa sen, että hänellä on kolme lasta. Se on niinkuin tuo- tantoa! Iän suhteen tämä pitäisi myös ottaa huomioon.

Salme: Matka-apurahat ja stipen- dit ovat jatkuvasti sidottu ikään.

Auli: Mutta sitten tässä on vielä yksi ongelma, tämä yksinäisiä tutkijanaisia koskeva ongelma, jonka suhteen työryhmä ei ole tehnyt mitään ehdotuksia. Tä- mähän on ollut tällainen totaali- sesti naisten ongelma, joka ehkä ratkeaa sitä mukaa kun naisten määrä akateemisissa yhteisöissä.

lisääntyy. Naisilla ei ole ollut työ- tovereinaan naisia, joiden kanssa.

tehdä yhteistyötä. Voihan sitä ai- na puhua naiskanslistille naisten asioista, mutta se on eri asia, kun voi näyttää työtänsä jollekin, voi ilmaista epävarmuuttaan jne.

Minulla on kokemuksia tällai- sesta epävirallisesta nai>ten ryh- mästä, jota me kutsuimme tekstii- linaisiksi Jyväskylässä. Ryhmä kokoontui eri puolilta Suomea noin kerran kuussa, kun joku oli saanut jotain kasaan ja siinä istut- tiin muutama tunti. Sillä tavalla saatiin yksi jäsen lisensiaatiksi puolessatoista vuodessa. Ei sillä ollut muuta tukea, koska sen työn- ohjaaja ei tiennyt aiheesta mi- tään.

Veronica: Väliaikaisena toimen-

piteenä tällaisten tu hmien pe- rustaminen voisi olla yvä. Ehkä komiteamietinnössäkin olisi voi- nut olla enemmän tällaisia ihan konkreettisia toimenpide-ehdo- tuksia.

Maisa: Olisi myös ollut hyvä, jos tutkijanaisten muutkin yhteisöt olisi otettu huomioon näissä toi- menpide-ehdotuksissa. Ruotsis- sahan nämä foorumit saavat val- tiolta tukea monta sataa tuhatta kruunua vuosittain. Näitä yhtei- söjä meilläkin tarvitaan.

Elina: Kyllä se on tuo päivähoito, joka on keskeinen niillä tutkija- naisilla, joilla on lapsia. Minusta olisi ollut hyvä, jos olisi ehdotet- tu, että yliopistot perustaisivat yksityisiä päiväkoteja.

Työpaikan yhteydessä toimiva päiväkoti voisi olla joko sellainen parin kolmen tunnin parkkee- rauspaikka tai sitten täysipäiväi- nen, miten ihmiset itse haluavat.

Joku ehkä haluaa tehdä vain vä- hän töitä, mutta pitää yllä kon- taktia työpaikkaan. Tällä tavoin ei tarvitsisi uhrata imettämistä, mikä on ilmeisesti näiden pitkien äitiyslomien järjestämisen taka- na.

Salme: Pitäisi luodajoustava sys- teemi, ettei ura katkeaisi äitiys- loman takia.

Anja: Allergiset sairaudet lisään- tyvät hurjaa vauhtia ja se luo pai- neita pitkään imettämiseen — ja imettäminen vie aikaa, se vie ai- nakin 4 tuntia vuorokaudessa, ai- nakin minulta meni. Luin Dosto- jevskia silloin (naurahdus), mutta ei sitä voi täysipainoisesti tehdä työtä sinä aikana. Niin että mi- nun mielestäni pitkä äitiysloma on ihan hyvä asia, jos haluaa.

Veronica: Yksi asia, mikä minulle tuli vielä mieleen näistä yliopis- tojen yhteyteen perustettavista päiväkodeista on se, että sama ongelmahan on myös opiskelijoil- la. Miksi ei voida ajatella, että yli- opistoille perustettaisiin perheel- listen opiskelijoiden ja opettajien päiväkoteja.

Maisa: Toisaalta opiskelijathan saavat lapsensa tarhoihin, koska

ovat 0-tuloisia. Mutta tutkijat ja tutkijanaiset tulevat olemaan — jos tämä sama sosiaalipoliittinen suuntaus jatkuu — vielä vuonna.

2000 sellainen väliinputoajaryh- mä, joka ei ikinä saa lapsiaan mi- hinkään kunnalliseen päivähoi- topaikkaan. Yliopiston tai tut- kimuslaitoksen yhteydessä toi- miva tarha olisi myös esimerk- kinä muille ammattiryhmille. Se osoittaisi, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa ja että tällaisen rat- kaisun toteuttamista voi vaatia.

Elina.. Yksityisen tarhan perus- taminen on tällä hetkellä niin edullistakin, että se on vain kiinni organisoinnista ja tekemisestä.

Kunnat maksavat niin paljon sii- tä, eivätkä yliopistot menettäisi mitään. Ehkäyhden ihmisen, jo- ka hoitaa sitä asiaa hallinnollises- ti.

Auli: Palaan vielä tähän kiinti- öimiseen. Tässä mietinnössä ker- jätään tällaisia pieniä etuja naisil- le. Mutta sitten tavallaan myön- netään, että he kyllä kuitenkin hoitavat niitä lapsiansa. Jos nyt katsotaan, että lapset ovat naisen vastuulla, niin eikö naisen pitäisi saada siitä myös pisteitä, ja siitä seuraa tämä "lievä suosiminen".

Anja: Onhan meillä nytkin taval- laan kaupungeittain

Esim. joensuulainen tutkija, joka on helsinkiläistä epäpätevämpi, ohittaa helsinkiläisen, koska nyt on Joensuun vuoro. Eli tällaista kiintiöimistä tapahtuu koko ajan.

Auli: Tämä ei ole itse asiassa nai- sen suosimista sellaisenaan, vaan sen turvaamista, että on mahdol- lista tutkia ja pitää perhettä yhtä aikaa.

Terttu: Se on kyllä aika radikaali väite, että perheasioista pitäisi antaa lisäpisteitä . kyllähän se nyt ehkä herättää hirveästi vas- tustusta.

Veronica: Minäkin näkisin sen ongelmallisena . ja siinä on myös ristiriita — jos perheen nä- kökulmasta yritämme päästä eroon siitä ajatuksesta, että perhe on nimenomaan ja ainoastaan naisten vastuulla, niin suosimalla

perheellisiä naisia, me olemme vahvistamassa tätä ideaa edel- leen. Ei siis ole kyse perheellisistä naisista, kun puhutaan lievästä suosimisesta. Jos näin olisi, se oli- si perheettömien naisten syrjin- tää.

Anja: Mutta eikö tällaista yleistä naiskiintiötä voitaisi vain kylmäs- ti kokeilla tietyn määräajan, esim.

10 vuotta. Kokeiltaisiin ja katsot- taisiin ihan vaan sillä perusteella, että naisten resursseja on niin pal- jon valunut hukkaan tähän men- nessä.

Elina: Nyt on kyllä ongelmana se, miten nämä tavoitteet asetetaan.

On aloja, joissa on niin vähän edes potentiaalisesti naisia mistä valita ja toisia, joilla on jo naisia paljon. Mikä olisi se prosentti, koska 50 se ei voi olla.

Auli: Siinä mielessä olisikin joh- donmukaisempi se radikaali mal- li, jota Norjassa käytetään. Eli jos pätevien joukossa on nainen, niin otetaan se.

Veronica: Minusta tuntuu, että jos lähdetään tällaisesta mallista, niin yhtä hyvin voisi käyttää mitä muuta kriteeriä tahansa kuin su- kupuolta vastaavalla tavalla. Ja jo nyt suomalaisessa tiedeyhteisössä on se ongelma, että meillä mani- puloidaan niin kauheasti, tieteel- lisyydellä sinänsä on käytännössä niin vähän, jos enää mitään te- kemistä tieteen kriteerien kanssa.

Auli: Se on ongelmallista, mutta on toisaalta jännää, miten tämä tieteellisyyden peikko ponnahtaa aina esiin silloin, kun mainitaan nainen. Silloin siis vedotaan näi- hin tieteellisyyden kriteereihin.

Samalla tavalla pelättiin, että jos tieteellisiin toimikuntien valittai- siin naisia, niin toimikuntien taso laskee. Mutta kun taso nyt on mi- kä on Suomessa, kun se ei ole niin kovin huimaava millään tai har- valla alalla, niin sitten se rupeaa heti laskemaan, kun naisia tulee.

Naisilla on siis erityinen kyky las- kea tieteen tasoa.

Elina: Mutta kyllä se toisaalta voisi johtaa siihenkin niinkuin Tampereella, missä on näitä kut-

TIEDE JA EDISTYS 3/83 Esittelyjäjaerittelyjä 49

suttuja professoreita. Niin kyllä sitä sanotaan vaan vähän väliä, että ai, se on näitä kutsuttuja pro- fessoreita, sehän ei ole käynyt edes normaalia tieteellistä arvi- ointia läpi. Vastaavasti ehkä sa- nottaisiin, että tämähän on niitä naisprofessoreita, se on valittu vaan sen takia, että se on nainen.

Auli: Nyt on vielä ruvettu möyk- käämään lukion tyttöistymises- tä . Kansalaismielipide herää aina vaan silloin, kun tapahtuu tällainen paha tyttöistyminen, ei- kä tällainen paha ukkoistumi- nen . . . Tämä on kauhean tuhlaa- va tämä'ärjestelmä. Se tuottaa.

pljon tällaista a laista akateemista esi- tavaraa, ,naispuolisiaylioppilaita.

tulee hirveästi, samoin hum.kan- deja . . . ja sitten siitäkään ei lö - detä mitäänpotentiaalisesti l jakasta.

Naiset tieteellisissä yhteisöissä Anja: Kannattaisi miettiä vielä näitä tieteellisiä yhteisöjä, koska vaikuttamalla niihin, voidaan to- dennäköisesti vaikuttaa epäsuo- rasti myös siihen keskusteluil- mapiiriin, joka tässä maassa val- litsee. Ja onhan tämä keskustelu järjestetty Tutkijalliton puitteis- sa, joka on todella fallokraattisin organisaatio, missä minä olen koskaan ollut. Tosin täälläkin on naisia vähitellen alkanut tulla luottamustehtäviin, kun niitä en- sin oli vain muutama. Kaikki var- sinainen toiminta keskittyy kui- tenkin yhä miesten käsiin ja mie- het voi sanoa hyötyvänsä tieteel- lisistä yhteisöistä niiden tarjo- aman "keskusteluilmapiirin" ta- kia. Minä en ainakaan koskaan ole kokenut hyötyväni TutkijaEi- tosta minään "keskusteluilmapii- rinä".

Salme: Kerran oli Tutkijanaisissa puhetta siitä, miten vaikeaa on saada esiin. Westermarck-seuras- sakaan mitään läpi, ellei ole vä- hintään kaksi naista vaatimassa.

Auli: Meillä on tietysti tämä lisä- ongelma, että aina ei voi siihen toiseen naiseen luottaa.

Veronica: Se taas riippuu paljon siitä, mistä yhteisöstä ja tilantees- ta on milloinkin kysymys. Kyllä naiset edustavat komiteoissa ja hallinnossa kovin monta muu- takin asiaa kuin sukupuoltaan.

He voivat edustaa esim. erilaisia poliittisia ja alueellisia kantoja.

Mikä sitten ratkaisee sen, mihin suuntaan nainen solidarisoituu?

Minä kyllä luulen, että suomalai- sessa yhteiskunnassa, verrattuna moniin muihin, sukupuolisoli- daarisuus jää kovin, kovin vähäi- seksi.

Elina: Nyt kyllä täytyy mennä päästämään lastenhoitaja. Jat- kakoot ne, joilla on aikaa . . . Auli: Voisin kertoa siitä, miten asiat ovat vähitellen muuttumas- sa suomen kielen laitoksella. Se- hän on perinteisesti ollut tällai- nen miesten johtama laitos.

Viime kokouksessa tilanne oli kuitenkin aivan erilainen. Naiset ovat olleet niin pitkään syrjittyjä, että ne eivät enää pitäneet suu- taan kiinni — ei aggressiivisesti, vaan ihan asiallisesti. Tämä mies- ten autoritaarisuus ei pysy kasas- sa, kun joka asiaan tulee jokin kommentti tai jokin kyseenalais- taminen. Ja sitten ne saavat niitä raivokohtauksia ja me istuimme ja otimme aikaa, että huutaako toi kaveri 20 minuuttia vai 45. Ja sitten se vähitellen laukeaa. Minä näin käytännössä, miten tällainen autoritaarinen perinne pikkuhil- jaa laukeaa.

Tutkijaliitto on tietysti toista, kun se on piilevästi autoritaari- nen. Se on aikanaan syntynyt ikäänkuin vastapainoksi epäde- mokraattiselle käytännölle ja sit- ten se on vaivihkaa hankkinut täl- laisen rautaisen autoritaarisen systeemin, jota on paljon vaike- ampi murtaa. Täytyy olla todella kova kasvo,jos aikoo mennä nau- ramaan niille ja sanomaan, että teillä on kuulkaas pojat samat pe- lit kuin kaikilla muillakin (syvä hiljaisuus).