316
Viimeisen 20 vuoden aikana vuo- sittain suoritettujen tohtorintut- kintojen määrä on nelikertaistu- nut. Tilanne on luonut uuden- laisia haasteita sekä yliopistojär- jestelmälle, töiden ohjaajille että tohtorikoulutettaville. Yliopis- toille ja professoreille kasvaneis- sa jatko-opiskelijamäärissä on kysymys erityisesti ohjaukseen käytettävissä olevista voimava-
Anna-Raija Nummenmaa, Kirsi Pyhältö & Tiina Soini (toim.) (2008).
Hyvä tohtori! Tohtorikoulutuksen rakenteita ja prosesseja. Tam- pere University Press.
roista. Väitöskirjaa tekevälle toh- toroituminen on tasapainoilua ajan, rahan ja muodollisten vaa- timusten sekä toisaalta luovuut- ta vaativien erottautumispainei- den ristiaallokossa. Hyvät neu- vot tulevat nyt enemmän kuin tarpeeseen.
Hyvä tohtori! on syntynyt tohtorikoulutusta koskevien kes- kustelujen innoittamana. Kirjoit-
tajat edustavat eri tutkijasuku- polvia: osa reflektoi kokemaan- sa vastaväitelleen näkökulmas- ta kun osalla kirjoittajista on pitkä kokemus väitöskirjojen ohjaami- sesta. Lisäksi kirjassa on hyödynnetty tohtoriopiskelijoil- le suunnattua kyselyä, jossa sel- vitettiin opiskelijoiden asemaa tiedeyhteisössä, koulutuksen etenemiseen ja myös mahdolli- seen keskeyttämiseen vaikutta- neita tekijöitä, ohjauksen kehit- tämishaasteita sekä tieteellisen asiantuntijuuden ydinalueita.
Tie tohtoriksi usein arkipäiväistä puurtamista – vailla mystiikkaa
u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUS u 4/2008
317 Tohtorikoulutusta tarkastel-
laan yhdeksässä artikkelissa kol- mesta tulokulmasta. Näistä en- simmäinen antaa hyvän yleisku- van suomalaisen yliopistojärjes- telmän ja tohtorikoulutuksen ra- kenteista ja toimintaympäristös- tä. Siinä myös analysoidaan eri osatekijöiden keskinäisiä suhtei- ta. Toisessa näkökulmassa kes- kitytään ohjauksen kysymyksiin käytännönläheisesti. Kolman- nessa pohditaan, miten ja millai- sessa tohtorikoulutuksessa tie- teellisen asiantuntijuuden on mahdollista kehittyä, miten se on siirrettävissä yliopiston ulko- puolelle ja millaisia odotuksia valmiiseen tohtoriin kohdistuu.
Konkreettisia esimerk- kejä ohjauksen tueksi Kirjan toinen tulokulma on väi- töskirjan ohjausprosessin kan- nalta mielenkiintoisinta – ja toi- vottavasti myös hedelmällisintä antia. Se tarjoaa konkreettisia esimerkkejä ja ideoita ohjauskäy- täntöjen kehittämiseen. Puheen- vuorot kuvaavat valaisevasti oh- jausprosessin arkea sekä ohjaa- jan että ohjattavan kannalta. Nä- kökulma on ohjaajille tärkeä, koska pedagoginen ajattelu ja menetelmät ovat monille väitös- kirjoja ohjaaville vieraita.
Kun ohjaukseen liittyviä pro- sesseja ja säännönmukaisuuksia tehdään näkyviksi dokumentoi- malla kokeneiden ohjaajien hil- jaista tietoa, tehdään suuri pal- velus myös ohjauksen kohtee- na oleville jatko-opiskelijoille:
väitöskirjatyön tahmeat ja jännit- teiset vaiheet voivatkin johtua muista tekijöistä kuin jatko-opis- kelijan omasta persoonasta ja osaamisesta.
Osuva väitöskirjan ohjaami- seen liittyvä käsitteellinen oival- lus on myös se, että ohjaustilan-
ne on ammatillinen keskustelu.
Sille olisi hyvä sopia tavoite, jon- ka toteutumista seurataan ja ar- vioidaan jälkikäteen. Kirjoittaji- en mukaan opiskelijat arvostavat asiantuntevaa, asioita struktu- roidusti eteenpäin vievää mutta kuitenkin vuorovaikutukseltaan lämmintä ja empaattista ohjaus- ta.
Jatko-opiskelijat tekevät väi- töskirjaa hyvin erilaisista lähtö- kohdista. Tämä voi vaikuttaa paljonkin siihen, minkälaista oh- jausta jatko-opiskelijan on mah- dollista saada. Aivan erilaisessa asemassa ovat yliopistolla päi- vittäin työskentelevät väitöskir- jantekijät kuin vain silloin tällöin ohjaukseen ja seminaareihin osallistuvat jatko-opiskelijat. Jäl- kimmäisten asema perustuu jok- seenkin puhtaaseen ohjaussuh- teeseen, kun edellisten ohjaus- suhde voi olla siunattu tiiviillä päivittäisellä kanssakäymisellä.
Kirjassa kuvataan läheisen ja päivittäisen kanssakäymiseen positiivisia mahdollisuuksia: oh- jaussuhde voi koostua työtove- ruudesta, ystävyydestä tai työs- kentelystä ohjaajan alaisena.
Epämuodolliset keskustelut ja kahvihetket voivat tarjota jatko- opiskelijalle erittäin antoisia ja tärkeitä ohjauskokemuksia. Entä voiko läheinen työskentely muo- dostua ohjaussuhteessa rasit- teeksi? Tekijät eivät ole tarttu- neet tällaisiin väitöskirjatyön suuriin, usein hyvin yksinäisiin ongelmiin kuten opiskelijan ja ohjaajan välisiin vakaviin ristirii- toihin tai tutkimustyön kertakaik- kiseen kriisiytymiseen.
Pitäisikö ohjaajalla olla taitoa esimerkiksi ohjata opiskelija mui- den tukitoimien piiriin tai auttaa opiskelijaa ymmärtämään ja hy- väksymään, ettei väitöskirja ehkä koskaan valmistukaan. Miten laajalle ohjaajan vastuu näissä ti-
lanteissa voi tai pitäisi ulottua?
Sopii ohjaajille ja ohjattaville
Suosittelemme kirjaa sekä väitös- kirjojen ohjaajille että ohjauksen kohteena oleville opiskelijoille.
Merkillepantavaa on, että monet ohjausprosessiin liittyvät asiat toistuvat myös perustutkinto- opiskelijoiden ohjaamisessa, sa- moin kuin perustutkinto-opiske- lijoiden ohjausta käsittelevät oppaat ovat sovellettavissa toh- torikoulutukseen. Kirjoitustai- don kehittämiseen, aikataulutta- miseen ja suunnitteluun annetut ohjeet arkipäiväistävät ja konk- retisoivat joskus mystifioituakin luomistyöprosessia. Lisäksi teos antaa oivallisen yleiskuvan sii- tä, millaiseen rakenteelliseen ja tavoitteelliseen kontekstiin väi- töskirjojen ohjaajien ja opiskeli- joiden arkinen puurtaminen aset- tuu.
Tanja Helle ja Ville Viljanen
4/2008 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
