I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
39
Tieteellisten artikkeleiden markkinat tule- vat ratkaisemaan yleistyykö avoin saatavuus, ja yleistyykö se OA-lehtien tai rinnakkais- ten julkaisuarkistojen kautta [1]. Aiheen ym- pärillä käyty julkinen keskustelu on kuiten- kin tärkeää, koska sen avulla voidaan vaikut- taa avainasemassa oleviin tahoihin, kuten tut- kimustoiminnan rahoittajiin ja tiedeyhteisön järjestöihin, jotka valinnoillaan voivat rat- kaisevalla tavalla vaikuttaa kehityksen suun- taan.
Tieteessä tapahtuu -lehden sivuilla on jo kolmes- ti viimeisen puolen vuoden aikana käsitelty avointa Internetissä tapahtuvaa tieteellistä jul- kaisutoimintaa. Ilkka Niiniluoto alusti tulevaa keskustelua pääkirjoituksessaan lehden niteessä 4/2005 [2]. Outi Fingerroosin kirjoitus 7/2005:
ssä voidaan tulkita hätähuudoksi pioneerityötä tehneen ja määrärahajaossa toimituksensa mie- lestä kaltoin kohdellun OA-lehden puolesta [3].
Ja lopuksi Timo Turja tuo niteessä 8/2005 hie- man kriittisemmän sävyn Suomessa käytävään keskusteluun painottaen aiheeseen liittyviä yh- teiskuntapoliittisia näkökulmia [4].
Turjan artikkelin keskeisenä lähteenä on Opetusministeriön avoimen tieteellisen julkai- sutoiminnan työryhmän maaliskuussa julkis- tettu muistio [5], jonka pohjalta hän problema- tisoi Open Access-toimintaa ja pyrkii valotta- maan sekä sen puolestapuhujien että sen vas- tustajien argumentteja.
Aihepiiriin liittyvä keskustelu onkin maail- malla tällä hetkellä kiihkeää, erityisesti Iso-Bri- tanniassa, ja netti vilisee kannanottoja, jotka pi- kemminkin perustuvat luuloihin ja etujen val- vontaan kuin faktoihin. Kaupalliset ja tieteellis- ten seurojen ylläpitämät tiedekustantajat ovat huomanneet että Open Access pitkällä tähtäi- mellä voi muodostua uhaksi heidän toiminnal- leen, ja pyrkivät kirjoituksillaan ja julkishallin-
non päättäjiin kohdistuvalla edunvalvonnalla kylvämään epäluuloja avoimen verkkojulkaise- misen toimivuutta kohtaan.
Viime aikoina ”etulinjana” tässä taistelussa on erityisesti ollut Iso-Britannian keskeisen tie- dettä rahoittavan elimen (Research Councils UK) suunnitelma, jossa edellytetään että sen rahoi- tuksella syntyvien tieteellisten artikkeleiden ko- piot laitetaan vapaaseen verkkojakeluun, ensisi- jaisesti korkeakoulujen julkaisuarkistoihin [6].
Arvovaltainen Iso-Britannian tiedeakatemia Royal Society, jonka vuonna 1665 perustama lehti Philosphical Transactions oli ensimmäisiä tieteellisiä lehtiä, julkaisi äskettäin melko kriit- tisen kannanoton Open Access toimintaan [7].
Siinä esitettiin että yllä kuvattua suunnitelma ei vielä tulisi toteuttaa siihen liittyvien monien väitettyjen kysymysmerkkien takia. Yhdistyk- sen sisäpiirin valmistelema kannanotto herät- ti nopeasti vastalausemyrskyn jäsenkunnassa, ja 61 yhdistyksen jäsentä, joiden joukossa viisi nobelistia, ovat julkaisseet avoimen verkkokir- jeen, jossa he ilmoittavat tyrmistyksensä ja eriä- vän mielipiteensä [8].
Seuraavassa olen poiminut muutaman usein esitetyn väitteen Open Access -julkaisemisen haitoista ja esitän omat kannanottoni niihin.
Väite: OA-julkaiseminen vaikuttaa haitalli- sesti tieteellisten seurojen julkaisutoimintaan Tutkimusrahoittajien vaatimusten tieteellisten artikkeleiden rinnakkaiskopioiden tallentami- sesta keskitettyihin (esim. PubMedCentral [9]) tai eri yliopistojen pystyttämiin avoimiin jul- kaisuarkistoihin arvioidaan vaikuttavan haital- lisesti erityisesti tieteellisten seurojen ylläpitä- miin tiedelehtiin. Tässä skenaariossa julkaisuar- kistojen vapaan sisällön kasvun arvioidaan vä- hentävän tilausmaksuja ja sitä kautta mm. yh-
Keskustelua
Open Access -keskustelu kiihtyy myös Suomessa
Bo-Christer Björk
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
40
distysten mahdollisuutta käyttää julkaisutoi- minnasta saatua ylijäämää muihin tarkoituk- siin, kuten seminaarien tai yleisöluentojen jär- jestämiseen. Toisaalta tieteelliset seurat pelkää- vät omien lehtiensä muuttamista avoimiksi, koska arvelevat, että tästä voisi seurata jäsenka- toa (lehti on usein jäsenyyteen liittyvä etu, tai jäsenet saavat lehden huomattavan edulliseen hintaan).
Nämä pelot ovat osin oikeutettuja, mutta ajat muuttuvat ja seurojen tulisi arvioida missi- onsa uudestaan vastaamaan Internet-ajan vaa- timuksia ja mahdollisuuksia. Onko tärkeämpää esimerkiksi järjestää harvoille ja valituille kuu- lijoille julkaisutuloilla subventoituja yleisölu- entoja, mitä mm. Royal Society pitää tärkeänä, kuin edistää oman alan tiedonvälitystä mahdol- lisimman tehokkaasti ja saavuttaa suuri joukko uusia lukijoita?
Pienten maiden tiedelehtien osalta tilanne on hieman toisenlainen, eli niissä paperimuo- toisten lehtien tuotantoa ja levitystä joudutaan usein subventoimaan julkisella rahoituksella.
Tällöin herää kysymys, eikö tällainen tuki kan- nattaisi keskittää sisällön tuottamiseen ja avoi- meen verkkopalveluun, ja edellyttää että pa- periversiosta, jos sille edelleen riittää kysyntää, perittäisiin tilaajilta marginaalikustannukset.
Väite: Avoin verkkojulkaiseminen vaarantaa tieteellisten artikkeleiden laadunvarmistuk- sen
Tämä väite on kaksijakoinen. Toisaalta on esi- tetty että jos kirjoittajat omatoimisesti ryhtyvät julkaisemaan erilaisia käsikirjoituksia verkos- sa omilla verkkosivuillaan tai korkeakoulujen- sa julkaisuarkistoissa, lukijoiden on vaikea tie- tää eroa näiden ja todella vertaisarvioinnin läpi- käyneiden artikkeleiden välillä.
Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten uuti- nen [10], jossa esitettiin että OA-liike olisi jou- tunut vaikeuksiin juuri tästä syystä, eli jopa ar- vostettujen tiedelehtien laatu olisi kärsinyt roi- masti niiden siirryttyä OA-julkaisumuotoon.
Konkreettisena esimerkkinä artikkelissa tuotiin esiin että arvovaltaisessa British Medical Journal -lehdessä olisi ilmestynyt ”kymmenittäin jul- kaisuja” joissa väitettiin, että AIDS ei olisi HI- viruksen aiheuttamaa. Kävin itse tarkistamassa asian verkosta. Kysymyksessä oli ilmeisen häi- riintynyt henkilö, joka oli kirjoittanut BMC:n virtuaaliselle yleisöpalstalle (”rapid response”) kymmeniä tämänsuuntaisia kommentteja, jotka
joku reportteri oli sattunut löytämään. Tällais- ta ei toki pääsisi tapahtumaan tiukemmin val- votussa lehden paperiversiossa, mutta kuka ta- hansa tutkija tai lääkäri ymmärtänee varsinai- sen tieteellisen artikkelin ja tällaisten mielenil- maisujen välisen eron.
Toinen variaatio tästä väitteestä on, että kir- joittajamaksua perivät lehdet voivat joutua hou- kutukseen hyväksyä laadultaan arveluttavia ar- tikkeleita, jotta saisivat riittävästi maksavia kir- joittajia. Tilanne on kuitenkin aivan samanlai- nen tilauspohjaisessa julkaisumallissa, jossa esi- merkiksi neljännesvuosittain ilmestyvät lehdet voivat joutua houkutukseen madaltaa rimaa, jotta lehti voisi ilmestyä luvatussa rytmissä ja tilaajat saisivat rahoilleen vastineen.
Tämänkaltaiset laatuongelmat ovatkin pi- kemminkin tunnusomaisia uusille, toimintaan- sa aloittaville lehdille jotka yrittävät vakiinnut- taa asemaansa, eikä toimintamalli sinänsä ole määräävin tekijä. Mainittakoon että ISI on ver- rannut seurantaansa kuuluneiden yli 200 OA- lehden vaikuttavuuskertoimia (Impact factor) vastaavien tutkimusalueiden lehtiin yleensä eivätkä erot olleet kovin merkittäviä [11]. Jot- ta OA yleistyisi nopeasti, pitäisi vanhojen va- kiintuneiden lehtien siirtyä vapaaseen verkko- jakeluun ja tällöin erityistä laatuongelmaa tus- kin esiintyisi. Kolmen suuren kustantajan äs- kettäin aloittamat ”Open Choice” kokeilut ovat tältä osin merkittävä edistysaskel [12]
Väite: Open Access julkaiseminen ei ole sen halvempaa kuin nykyinen tilauspohjainen toimintamalli
Erityisesti alkuvuosina OA-liikkeen puolesta- puhujat esittivät varsin naiiveja väitteitä tieteel- lisen kustantamisen kustannuksista ja miten niitä voisi leikata murto-osaan siirtymällä va- paaehtoistoimintaan. Eräiden kustantajien erin- omaiset taloudelliset tulokset ja pitkään jatku- nut tilaushintojen nousukierre ovat myös anta- neet aihetta olettaa, että hinnoissa on runsaas- ti ilmaa.
On melko varmaa, että jopa nykyiset suuret kustantajat pystyisivät tuottamaan kirjoittaja- maksuilla rahoitettuja OA-lehtiä noin parikym- mentä prosenttia halvemmalla kuin tilausmak- supohjaisia. Tämä olisi mahdollista luopumal- la kokonaan paperiversion tekemisestä (tai pe- rimällä siitä erikseen marginaalikustannukset) ja esimerkiksi tilausten markkinoinnissa ja hal- linnoinnissa saavutettavilla säästöillä. Toisaal- ta kysymyksenasettelu on hieman samankaltai-
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
41
nen kuin jos kysyttäisiin millä budjetilla Micro- soft pystyisi kehittämään Linux-käyttöjärjestel- män. Muuttamalla toimintatapoja perusteelli- semmin olisi mahdollisuuksia suurempiin sääs- töihin.
OA-julkaisemisen suurimmat taloudelliset vaikutukset muodostuisivat kuitenkin tieteelli- sen kommunikaatioketjun myöhemmissä vai- heissa. Tutkimukset ennen Internetin yleisty- mistä osoittivat, että jos yhden artikkelin julkai- sukustannukset olivat keskimäärin noin 5000 $ [13], niin saman artikkelin muut kuin tilausmak- sukulut kirjastoille artikkelin elinkaaren aikana olivat tästä vielä puolitoistakertaiset [14]. Jo siir- tyminen valtaosaltaan elektronisiin lehtilisens- seihin on vähentänyt huomattavasti kirjastojen käsittely- ja varastointikustannuksia. Ja vaikka tilausmaksujen poistuminen on vain näennäinen säästö, koska ne OA-mallissa peritään tuotanto- ja jakeluketjun aikaisemmassa vaiheessa, on tila- usten priorisoinnissa ja neuvottelukuluissa saa- vutettavissa huomattavia todellisia säästöjä. Ket- jun lopussa lukijat saavuttavat myös suuria sääs- töjä, kun esimerkiksi viittauksen takia tiettyä jul- kaisua etsivä lukija löytää ja saa kopion nähtä- väksi muutamassa sekunnissa.
Väite: Vapaissa verkkolehdissä tapahtuva kustannusten siirto lukijoilta tiedon tuottajil- le hyödyttää epäoikeudenmukaisella tavalla tiedon passiivisia kuluttajia
Siirryttäessä Open Access -julkaisemiseen sel- laiset tahot, erityisesti yrityssektorilla, jotka ei- vät itse tuota julkaisuja mutta ovat niiden ku- luttajia, saisivat epäsuorasti julkisilla varoil- la subventoidun pääsyn näihin tietoihin. Tämä moraalinen näkökulma esiintyy usein keskus- telussa. Yhdysvalloissa on esimerkiksi julkais- tu laskelma, jossa on vertailtu eri yliopistojen kustannuksia tilausmaailmassa ja kuvitteelli- sessa kirjoittajamaksuilla kustannetussa Open Access -ympäristössä [15]. Laskelmien mukaan ne huippuyliopistot, joissa tuotetaan paljon tie- teellisiä artikkeleita, joutuisivat maksumiehiksi siirryttäessä OA-lehtiin.
Tämä ns. vapaamatkustajien ongelma on kansantaloudellisesti erittäin mielenkiintoinen, ja argumentti voidaan itse asiassa kääntää toi- sin päin eli avoimen saatavuuden eduksi. Ny- kyisin valtaosa tieteellisten lehtien tilausmak- suista tulee korkeakouluista ja julkisista tutki- muslaitoksista (esim. Springerin osalta noin 85
% [16]).
Asetelmasta voi johtaa kahdentyyppisiä hy- poteeseja. Yritysten tilausmaksujen poistumi- nen ei kustantajille olisi rahallisesti niin mer- kittävä menetys kuin voisi olettaa, ja siirtymi- nen OA-malliin toisi suurin piirtein saman ver- ran säästöjä. Toinen ja mielestäni lisätutkimus- ten arvoinen hypoteesi on että tieteellisiä leh- tiä ei, nykyisen kalliin ja tiedonhankintaa han- kaloittavan tilausmallin takia, lueta läheskään niin paljon yrityspuolella kuin innovaatiotoi- minnan ja kansantalouden kannalta olisi toivot- tavaa. Yrityksethän eivät esimerkiksi Suomessa pääse osallisiksi FinELib-konsortion neuvotte- lemista lisensseistä, ja kynnys tilausten ja mak- sullisten yksittäisartikkeleiden hankintaan on usein korkea. Monet korkeakouluista yrityksiin siirtyneet tutkijat ovatkin yhtäkkiä huomanneet että tietohuolto oleellisesti on heikentynyt siir- tymisen jälkeen. Jos OA tulisi yleiseksi julkai- sumalliksi, edistäisi tämä merkittävällä tavalla globaalisti tutkimustiedon hyödyntämistä yri- tysten kehitystoiminnassa
Avointa saatavuutta puoltavat argumentit
Open Access-julkaisemisen puolesta esitettyjä argumentteja voidaan jaotella kolmeen eri ka- tegoriaan:
Moraaliset. Nämä argumentit painottavat, että tieteen tulokset ovat pääosin julkisella rahoi- tuksella aikaansaatu julkinen hyödyke, ja että tulosten tästä syystä tulisi olla kaikkien tarvit- sevien ulottuvilla ilmaiseksi, kun se kerran ny- kytekniikan ansiosta on mahdollista lähes ole- mattomin marginaalikustannuksin. Toinen tä- hän kategoriaan liittyvä argumentti painottaa että OA tukee erinomaisesti tieteen perinteistä avoimuutta. Lisäksi OA:n eräät puolestapuhu- jat kiinnittävät usein huomion joidenkin kus- tantajien ylisuuriin voittoihin, joita välillisesti ylläpidetään julkisin varoin.
Taloudelliset argumentit pyrkivät vertaile- maan eri julkaisumallien kustannuksia. Inter- net on muuttanut julkaisutoiminnan infrastruk- tuuria tavalla, joka tiedonvälitysketjun näkö- kulmasta mahdollistaa kokonaiskustannuksil- taan huomattavasti edullisemman ja myös tut- kimustoiminnan kokonaisvaikutusten kannalta paremman toimintamallin.
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
42
Käytännölliset argumentit lähtevät siitä, että avoin saatavuus on webin käyttötavoista kaik- kein luontevin ja lukijan kannalta helpoin. Ei liene aivan puhdas sattuma että World Wide Web:in perusta luotiin juuri tutkimuslaitokses- sa (CERN), tutkijoitten omien tarpeitten tyydyt- tämiseksi.
Pitkällä tähtäimellä tieteellisten artikkeleiden markkinat, erityisesti kirjoittajien tekemien va- lintojen kautta, tulevat ratkaisemaan yleistyykö avoin saatavuus, ja yleistyykö se OA-lehtien tai rinnakkaisten julkaisuarkistojen kautta. Aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu on kuiten- kin tärkeää, koska sen avulla voidaan vaikut- taa avainasemassa oleviin tahoihin, kuten tutki- mustoiminnan rahoittajiin ja tiedeyhteisön jär- jestöihin, jotka valinnoillaan voivat ratkaiseval- la tavalla vaikuttaa kehityksen suuntaan.
Mitä voisimme tehdä seuraavaksi Suomessa?
Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten julkaisuar- kistojen perustaminen on ja täydessä käynnis- sä, ja tietoisuus OA:sta ja sen mahdollisuuksis- ta on laajalti levinnyt kirjastoväen puolella. Sik- si seuraavaksi olisi panostettava erityisesti tut- kijoiden aktivointiin, sillä vain he pystyvät täyt- tämään arkistot omien julkaisujensa kopioilla.
Tässä meritoituneimmat tutkijamme ja tutki- musryhmien vetäjät ovat avainasemassa, kos- ka heillä on paljon vaikutusvaltaa siihen, mihin lehtiin heidän tutkimusryhmissään olevat kol- legat lähettävät käsikirjoituksensa ja myös ver- kon käyttöön rinnakkaiskopioiden levittämi- seen.
Hollannissa on esimerkiksi toteutettu han- ke, jossa maan tunnetuimpien tutkijoiden kes- keisimmät teokset on kertaluonteisena projek- tina viety yliopistojen julkaisuarkistojen pesä- munaksi, tarkoituksena innostaa muita seuraa- maan perässä [17].
Lähiaikoina olisi myös tutkittava tutkimuk- sesta raportoivien rekisterien ja varsinaisten jul- kaisuarkistojen integrointia kuvailutietojen ta- solla, jolloin tutkija samalla kertaa selviäisi hal- linnollisesta raportointivelvoitteestaan ja julkai- sun OA-version tallentamisesta. Ruotsissa tämä näkökulma on jo ollut esille kansallisessa ku- vailutietojen standardointityössä [18].
Suomalaisten tiedelehtien tukijärjestelmää ollaan tällä hetkellä muuttamassa, ja nyt oli- si hyvä tilaisuus tehdä strategisia valintoja. On
ymmärrettävää että useimmilta suomalaisilta tiedelehdiltä puuttuu voimavaroja omin voi- min siirtyä elektroniseen julkaisemiseen. Mik- si ei tällaisille lehdille voisi tarjota omaa kansal- lista portaalia, johon ne yksinkertaisella tavalla voisivat tallentaa artikkeliensa PDF-versiot va- paaseen jakeluun ja arkistointiin, mieluiten tie- tenkin heti, mutta jos lehdet varovaisuussyistä niin haluavat, esimerkiksi vuoden viiveellä.
Lopuksi minulla on ilo todeta, että kun olin valmistelemassa tätä kirjoitusta kotoa käsin, Tieteessä tapahtuu -lehden avoin elektroninen versio oli oiva apu. Paras tapa Open Access -pe- riaatteen mainostamiseksi onkin, että lukijat ja tiedon loppukäyttäjät konkreettisesti huomaa- vat, miten paljon vapaa saatavuus auttaa hei- tä heidän omassa työssään, ja alkavat toteut- taa periaatetta myös omien kirjoitustensa osal- ta sekä asettaa vaatimuksia asian edistämiseksi omissa yhteisöissään.
VIITTEET
[1]Vakiintunut englanninkielinen termi on ’Open Ac- cess’, lyhennettynä ’OA’. Tekstissä käytetään jom- paakumpaa näistä tai suomenkielisiä käsitteitä
’avoin verkkojulkaiseminen’, ’avoin saatavuus’.
[2] Ilkka Niiniluoto. Tieteellinen julkaisutoiminta mur- roksessa. Tieteessä tapahtuu, pääkirjoitus 4/2005, http://www.tieteessatapahtuu.fi /0405/Niiniluo- to.pdf
[3] Outi Fingerroos. Open access ja tieteellisten aikakausjulkaisujen parempi huomen. Tieteessä tapahtuu, 7/2005, http://www.tieteessatapahtuu.
fi /0705/fi ngerroos.pdf
[4] Timo Turja. Tieteellisten julkaisujen avoin saata- vuus, haaste poliittiselle arvioinnille, Tieteessä tapahtuu, 8/2005, http://www.tieteessatapahtuu.
fi /0805/turja.pdf
[5] Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistio, Opetusministeriö, 18.3.2005, http://
www.minedu.fi /julkaisut/tiede/2005/tr08/ku- vailu.html
[6] Access to Research Outputs, Research Councils UK, Draft Position Statement, 28.6.2005, http://www.
rcuk.ac.uk/access/index.asp
[7] Royal Society position statement on ”Open Access”, http://www.royalsoc.ac.uk/page.asp?id=3882 [8] Open letter to Lord Rees, president of the Royal Soci-
ety, http://www.frsopenletter.org/, 7.12.2005 [9] National Institute of Healthin julkaisuportaali,
http://www.pubmedcentral.nih.gov/
[10] Vapaa verkkotiede jo vaikeuksissa, Helsingin Sa- nomat, nimetön artikkeli, 2.12.2004
[11] The Impact of Open Access Journals, ISI study, http://scientific.thomson.com/media/presen- trep/acropdf/impact-oa-journals.pdf
[12] University of Oxford Press, Blackwell ja Springer tarjoavat kirjoittajille mahdollisuuden ostaa oman artikkelinsa ”vapaaksi” muuten tilauspohjaisissa lehdissä.
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
43
[13] King, Donald ja Tenopir, Carol, Economic Cost Models of Scientifi c Scholarly Journals, Proceed- ings of the ICSU Press workshop, Oxford, 1998, http://www.bodley.ox.ac.uk/icsu/kingppr.htm [14] Odlyzko, Andrew. Competition and Co-opera-
tion: Libraries and Publishers in the Transition to Electronic Scholarly Journals. Journal of Electronic Publishing, Vol 4/No 4, 1998, http://www.press.
umich.edu/jep/04-01/odlyzko.html
[15] Phil Davis: Calculating the cost per article in the current subscription model, Spreadsheet, Revised version, 13.5.2005, Cornell University, http://peo- ple.cornell.edu/pages/pmd8/
[16] Suullinen tieto Springerin edustajalta, Jan Velter- opilta, Lokakuu 2005
[17] Creame of Science. http://www.creamofscience.
org/en/page/language.view/keur.page [18] Rekommendationer beträffande ett nationellt for-
mat för publiceringsdatabaser, Sveriges univer- sitets- och högskoleförbund, http://www.suhf.
se/Main.aspx?ObjectID=758
Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori Svenska Handelshögskolanissa sekä FinnOA-työ- ryhmän puhenjohtaja.
www.lib.helsinki.fi /fi nnoa/
Timo Turja nosti artikkelissaan (Tieteessä ta- pahtuu 8/05) esille kiinnostavasti tieteelliseen julkaisemiseen liittyviä ajankohtaisia kysy- myksiä. Peruskysymykseksi voi nostaa tutki- mustulosten julkaisemisesta aiheutuvien kus- tannusten kohdentamisen: kuka siitä mak- saa nyt ja kenen tulisi maksaa? Ketä avoimes- ti saatavilla oleva tieteellinen tieto eniten hyö- dyttää? Onko kysymys, vallasta, rahasta, mo- raalista vai peräti arvoista? Asian esille nosta- minen on hyvä asia, mutta vaatisi mielestäm- me vielä syvällisempää pohdintaa.
Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin puuttua lyhyesti vain joihinkin artikkelin epätarkkuuk- siin. Turjan mukaan (s. 40) ”Suomessa Kansalli- nen elektroninen kirjasto FinELib on maksanut kirjastojen puolesta englantilaisen avoimen bio- ja lääketieteen lehtiportaalin BioMed Centralin vuosijäsenmaksun, jonka hinta on n. 16 000 eu- roa (2005).” Tosiasiassa maksettu yhteissumma koostui jäsenyliopistojen ja tutkimuslaitosten maksamista osuuksista, jotka määriteltiin or- ganisaation koon perusteella. FinELib ei siis ole maksanut ”kirjastojen puolesta”, se vain neu- votteli koko maan kattavan tarjouksen vuodek- si 2005.
Yksittäiset laitokset mahdollistivat siis omal- la rahoituspanoksellaan kaikkien suomalaisten tutkijoiden kirjoittamisen näihin open access - lehtiin. BioMed Central on nyttemmin muutta- nut maksuperusteitaan niin, että artikkeleista maksetaan niiden määrän mukaan. Valtakun-
nallista sopimusta ei vuodeksi 2006 enää sol- mita. Kirjoittajamaksujen rahoitus onkin siirty- mässä tutkimuksen rahoittajille, joista yhä use- ammat, joukossa Suomen Akatemia, hyväksy- vät nämä maksut tutkimuksen sivukuluiksi [1].
Toivommekin, että siirtymä tähän rahoitusmal- liin tapahtuisi nopeasti.
Turjan mukaan The Public Library of Scien- ce (joka ei ole lehti, vaan useita lehtiä julkaise- va kustantaja) ”toimii tappiollisesti. Lehden toi- minta on mahdollista vain ulkopuoliselta sääti- öltä saadun 9 miljoonan dollarin apurahan tur- vin”. Turjan lähteenä on Lila Gutermanin kir- joitus tammikuulta 2004, jolloin PLoS oli juu- ri aloittanut toimintansa. Todellisuudessa mai- nittu apuraha toimi alkupääomana ja mahdol- listi toiminnan aloittamisen. Public Library of Science on voittoa tavoittelematon (not-for-pro- fi t) organisaatio, mutta on selvää ettei organi- saatio pitkällä tähtäimellä pyri toimimaan tap- piollisesti.
Turja jatkaa, että ”ilmeisesti kaikki vertais- arviointia käyttävät merkittävät kansainväli- set avoimet tiedelehdet toimivat tappiollisesti”, mutta jo mainittu BioMedCentral, joka kustan- taa avoimesti saataville yli 130 lehteä, on kau- pallinen yritys. Kaikki sen julkaisemat lehdet ovat melko uusia, joten niiden ”merkittävyyt- tä” on toistaiseksi vaikea arvioida, mutta aina- kin vaikuttavuuskertoimet (impact factor) ovat osalla lehdistä korkeita [2]. Turja heittää ilmaan käsitteen ”kustannustoiminnan todelliset ku- lut”: näistä kuluista on olemassa tarkempiakin
