• Ei tuloksia

Minnekä lie, polkuni vie. näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Minnekä lie, polkuni vie. näkymä"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Minnekä lie, polkuni vie…

Maria Forsman

Kirjasto- ja informaatioalan oppimispolut houkuttelivat salin täydeltä alan opet- tajia, opiskelijoita, tutkijoita ja käytännön työssä olevia Helsingin yliopistossa 5.10.2007 pidettyyn seminaariin. Yhteisenä huolena tuntui olevan se, miten teoria ja käytäntö kohtaavat alalla, joka muuttuu niin nopeasti.

A

ikaisempina vuosina kirjastoalaa pidettiin rau- hallisena suojaisena satamana, jonne mm. työs- sä uupuneet opettajat hakeutuivat. Viimeisen 20 vuoden aikana tuosta rauhasta ei ole ollut paljoa jäljellä. Puheenvuoroista välittyi hyvin huoli sii- tä, miten kirjastoalan ammattilaisilta vaaditaan perinteisten kirjastotaitojen lisäksi monenlaisia osaamisalueita, kuten viestintäosaamista, peda- gogista osaamista, johtajaosaamista ja jopa juri- dista osaamista.

lutus, jatkokoulutus – on nykyisellään välttämä- töntä, jotta ei tipahda junasta.

Tämän seminaarin tärkeä anti oli se, että teo- ria (opetus ja tutkimus) ja käytäntö (kirjasto- ja tietopalvelumaailma) kohtasivat ja pääsivät kes- kustelemaan. Alan opiskelijat ovat ennenkin ol- leet viestinviejiä ja tiedon kuljettajia näiden kah- den välillä, mutta myös nokikkain tarvitaan vuo- ropuhelua, ajatusten vaihtoa ja mahdollisten vää- rien käsitysten oikaisua.

Seminaarin järjesti Kirjastoseurojen neuvotte- lukunnan asettama työryhmä, joka koostui kirjas- toalan koulutuslaitosten ja kirjastoseurojen edus- tajista. Tapahtuma oli innostava, mikä näkyi vir- keänä keskusteluna. Puheenvuoroissa tuli esiin lähinnä yliopistokoulutukseen liittyviä kysymyk- siä, mutta ehkä jatkossa keskustellaan laajemmin koko kentästä.

Tietoa kirjoittajasta:

Maria Forsman, kirjastonjohtaja Helsingin yliopisto, Valtiotieteel- lisen tiedekunnan kirjasto email. maria.forsman@helsinki.fi

&

Tulevien ammattilaisten kannalta moninaisen osaamisen tarve herätti paljon kysymyksiä. Mut- ta missä tätä osaamista saa? Kenelle kuuluu sen tarjoaminen? Yliopistoissa ja ammattikorkeakou- luissa opetetaan perustaitoja, mutta tulisiko niis- sä opettaa myös jotain sellaista, jota emme vie- lä tiedä tarvitsevamme? Tulisiko niiden osata aa- vistaa tulevaa?

Teorian ja käytännön roolit eivät näytä selviltä.

Vai onko käytännön kirjastotyö nyt se veturi, jo- ka vetää perässään niin tutkimusta kuin opetus- takin? Pitäisikö opetusta antavien laitosten seu- ratakin kirjastojen kulkua? Toisaalta elinikäinen oppiminen – täydennyskoulutus, henkilöstökou-

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tutkijoita ja opiskelijoita palvelee nyt- temmin myös teos Palavasta rakkau- desta äidinkieleen: Silva Kiurun tutkimuk- sia suomen kirjakielen historiasta (2009),

Rod Gardner, joka on tehnyt väitöskir- jan australialaisten pariskuntien mm-par- tikkelin käytöstä, on todennut tällaisesta minimiosallistumista osoittavasta partikke- lista,

Tämäntasoisessa tutki- muksessa tuntuu kuitenkin turhalta kertoa lukijalle, että ››suomen kielessä adjektiivit ovat morfosyntaktisesti lähellä substantii- veja, joilla

Helsingin yliopistossa kirjoittajamaksuihin liittyvä työ on kirjaston, useiden kustantajien ja yliopistopalveluiden taloushallinnon yhteispeliä, jossa kirjasto on

kehittämisen työryhmien yhteistä muistiota Helsingin yliopiston kirjasto- ja tietopalvelujen rakenteellinen kehittäminen 2007–2015. Muistio on

Suurin osa valituista oli Helsingin yliopiston jatko-opiskelijoita, mutta mukana oli myös muiden korkeakoulujen tutkijoita sekä kaltaisiani viestintää työkseen tekeviä

Jos Helsingin yliopistossa järjestetään tulevaisuudessa tutkijakoulutusta niin, että tohtorin tutkintoon sisältyy kaikille yhteisiä, akateemisia taitoja kehittäviä opintoja,

Kirjasto- ja informaatioalan kansainvälisyyden monipuolinen asiantuntija, IFLA:n entinen pääsihteeri, Etelä-Afrikan Pretorian yliopiston professori Peter Lor vierailee Suomessa