Minnekä lie, polkuni vie…
Maria Forsman
Kirjasto- ja informaatioalan oppimispolut houkuttelivat salin täydeltä alan opet- tajia, opiskelijoita, tutkijoita ja käytännön työssä olevia Helsingin yliopistossa 5.10.2007 pidettyyn seminaariin. Yhteisenä huolena tuntui olevan se, miten teoria ja käytäntö kohtaavat alalla, joka muuttuu niin nopeasti.
A
ikaisempina vuosina kirjastoalaa pidettiin rau- hallisena suojaisena satamana, jonne mm. työs- sä uupuneet opettajat hakeutuivat. Viimeisen 20 vuoden aikana tuosta rauhasta ei ole ollut paljoa jäljellä. Puheenvuoroista välittyi hyvin huoli sii- tä, miten kirjastoalan ammattilaisilta vaaditaan perinteisten kirjastotaitojen lisäksi monenlaisia osaamisalueita, kuten viestintäosaamista, peda- gogista osaamista, johtajaosaamista ja jopa juri- dista osaamista.lutus, jatkokoulutus – on nykyisellään välttämä- töntä, jotta ei tipahda junasta.
Tämän seminaarin tärkeä anti oli se, että teo- ria (opetus ja tutkimus) ja käytäntö (kirjasto- ja tietopalvelumaailma) kohtasivat ja pääsivät kes- kustelemaan. Alan opiskelijat ovat ennenkin ol- leet viestinviejiä ja tiedon kuljettajia näiden kah- den välillä, mutta myös nokikkain tarvitaan vuo- ropuhelua, ajatusten vaihtoa ja mahdollisten vää- rien käsitysten oikaisua.
Seminaarin järjesti Kirjastoseurojen neuvotte- lukunnan asettama työryhmä, joka koostui kirjas- toalan koulutuslaitosten ja kirjastoseurojen edus- tajista. Tapahtuma oli innostava, mikä näkyi vir- keänä keskusteluna. Puheenvuoroissa tuli esiin lähinnä yliopistokoulutukseen liittyviä kysymyk- siä, mutta ehkä jatkossa keskustellaan laajemmin koko kentästä.
Tietoa kirjoittajasta:
Maria Forsman, kirjastonjohtaja Helsingin yliopisto, Valtiotieteel- lisen tiedekunnan kirjasto email. maria.forsman@helsinki.fi
&
Tulevien ammattilaisten kannalta moninaisen osaamisen tarve herätti paljon kysymyksiä. Mut- ta missä tätä osaamista saa? Kenelle kuuluu sen tarjoaminen? Yliopistoissa ja ammattikorkeakou- luissa opetetaan perustaitoja, mutta tulisiko niis- sä opettaa myös jotain sellaista, jota emme vie- lä tiedä tarvitsevamme? Tulisiko niiden osata aa- vistaa tulevaa?
Teorian ja käytännön roolit eivät näytä selviltä.
Vai onko käytännön kirjastotyö nyt se veturi, jo- ka vetää perässään niin tutkimusta kuin opetus- takin? Pitäisikö opetusta antavien laitosten seu- ratakin kirjastojen kulkua? Toisaalta elinikäinen oppiminen – täydennyskoulutus, henkilöstökou-
