Kiskonjoen latvavedet -alueen Natura-arviointi

HELSINKI – TURKU NOPEAN JUNAYHTEYDEN HANKEKOKONAISUUDEN YVA

Ympäristövaikutusten arviointiselostus, täydennys 2021

Kiskonjoen latvavedet -alueen Natura-arviointi

21.6.2021

Tämä liite korvaa YVA-selostuksen (Väyläviraston julkaisuja 55/2020) liitteenä 23 olleen Kiskonjoen latvavedet -alueen Natura-arvioinnin.

LIITE 5

2. päivitys

ESPOO-LOHJA-SALO RATALINJAN NATURA-ARVIOINNIN

PÄIVITTÄMINEN RADAN

YLEISSUUNNITELMAVAIHEESSA

VAIKUTUKSET KISKONJOEN

LATVAVEDET NATURA-ALUEESEEN

ESPOO-LOHJA-SALO RATALINJAN NATURA-ARVIOINNIN PÄIVITTÄMINEN RADAN YLEISSUUNNITELMAVAIHEESSA VAIKUTUKSET KISKONJOEN LATVAVEDET NATURA-ALUEESEEN

T F

Päivämäärä 21.6.2021

Laatinut Juha Kiiski, Emilia Vainikainen Tarkastanut Eevaliisa Härö

SISÄLLYS

1. Johdanto 1

2. Yleistä Natura-arvioinnista 1

2.1 Lainsäädäntö 1

2.2 Merkittävyys 2

3. Hankekuvaus 4

3.1 YVA-selostuksen ratalinjat ja tarkastellut vaihtoehdot

Varsinais-Suomen alueella 4

3.2 Varsinais-Suomen maakuntakaava 5

3.3 Yleissuunnitelman ratalinjaus Natura-alueella 6 4. Kiskonjoen latvavedet natura-alue (FI0200120) 7

4.1 Natura-verkoston tarkoitus EU:n tasolla 7

4.2 Kiskonjoen latvavedet Natura-alueen suojeluarvot ja niihin

kohdistuvat uhkatekijät 8

5. ESA-radan YS-ratalinjan sijoittuminen suhteessa Kiskonjoen latvavedet Natura-alueeseen 13

5.1 Radan sijainnin vaihtoehdottomuus 14

6. Ratahankkeen Kiskonjoen latvavedet Natura-alueelle

kohdistuvat vaikutukset 17

6.1 Yleistä rakentamisesta Natura-alueella ja sen läheisyydessä

6.2 Rakentamisen aikaiset vaikutukset 1718

6.2.1 Rakentamisen pysyvät vaikutukset 18 6.2.2 Rakentamisen väliaikaiset vaikutukset 19 6.3 Rakentamisen aikaisten vaikutusten lievennyskeinot 21

6.4 Liikennöinnin aikaiset vaikutukset 25

6.5 Liikennöinnin aikaiset vaikutukset 26

7. Vaikutusten merkittävyys 27

7.1 Vaikutusten merkittävyys Kiskonjoen latvavedet Natura-

alueen suojeluarvoille 27

8. Epävarmuustekijät 28

LIITTEET Liite 1

Maastokäynti Koskenalanen lampea ympäröivän Natura-rajauksen alueella Liite 2

Kiskonjoen latvavedet Natura-alueen Natura-tietolomake

1. JOHDANTO

ESA-radan linjausvaihtoehdoista tehtiin alustava yleissuunnitelma (AYS) 2010 ja

maakuntavaakatason linjausvaihtoehtoja tarkasteltiin 2010 valmistuneessa ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA). Kiskonjoen latvavedet Natura-alue on yksi Natura-alueista, jota koskevaa Natura-arviointia yhteysviranomainen radan vuoden 2010 YVA-raporttia koskevassa

lausunnossaan edellytti. Espoo-Lohja-Salo ratalinjauksen vaikutuksista Kiskonjoen latvavedet Natura-alueeseen on tehty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi Varsinais- Suomen vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä. Natura-arvioinnissa todettiin, että kun radan rakentamisessa huomioidaan riittävät lieventämistoimet, se voidaan toteuttaa

maakuntakaavaan valikoituneessa maastokäytävässä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n arviointivelvollisuus koskee yleisesti hankkeita, joiden vaikutukset kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, ovat luonteeltaan heikentäviä, laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä. Natura-alueeseen kohdistuvat vaikutukset on arvioitava suojeluarvojen kannalta luontotyyppi- ja lajikohtaisesti.

Tämän raportin ensimmäisessä päivityksessä (maaliskuu 2020) päivitettiin aiempi, Varsinais- Suomen vaihemaakuntakaavan laadinnan yhteydessä vuonna 2011 tehty Natura-arviointi.

Päivitys tehtiin vastaamaan yleissuunnitelmavaiheessa tarkentunutta suunnitelmaa radan sijoittumisesta ja rakenteesta. Natura-arvioinnin päivityksessä arvioidaan maakuntakaavaan valitun ratalinjan yleissuunnitelmaratkaisun vaikutukset Kiskonjoen latvavedet Natura-alueeseen.

Arviointi kohdistuu erityisesti Natura-alueeseen kuuluvan Koskenalanen lampea ympäröivään osa-alueeseen, jonka kautta suunniteltu ratalinja kulkisi. Päivityksen arvioinnissa huomioitiin yleissuunnitelman tarkkuustaso.

Tämä toinen päivitys, on tehty Espoo-Turku nopean junayhteyden YVA-prosessin yhteydessä.

Espoo-Salo radan yleissuunnitelmavaihe on osa Espoo-Turku nopean junayhteyden YVAn kokonaisuutta. Natura-arvioinnin aiempi päivitysversio oli syksyllä 2020 Espoo-Turku nopean junayhteyden YVA-selostuksen liitemateriaalina. Helmikuussa 2021 yhteysviranomainen esitti YVA-selostusta koskevan täydennyspyynnön. Täydennyspyynnön yhtenä vaatimuksena oli Kiskonjoen latvavedet Natura-arvioinnin täydentäminen. Tässä Natura-arvioinnin päivityksessä on pyritty huomioimaan täydennyspyynnössä esitetyt vaatimukset. Suhteessa Natura-

arvioinnin maaliskuun 2020 versioon täydennyksiä on tehty etenkin kappaleisiin 4- 8.

2. YLEISTÄ NATURA-ARVIOINNISTA 2.1 Lainsäädäntö

Natura-verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura-verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura -verkostoon, ei merkittävästi

heikennetä. Suojeluarvoja merkittävästi heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella.

Natura -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu.

Suomessa suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty.

Vastaavasti metsä- tai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä

ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja.

Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä

suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura-verkostoon. Lain 65 §:ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu:

”Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset”

(Luonnonsuojelulaki 65.1 §).

Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset

a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin b) ovat luonteeltaan heikentäviä

c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä.

Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura-suojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko:

• luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet),

• luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet),

• lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet),

• lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SAC-alueilla siten pääsääntöisesti luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien

vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen.

Nyt arvioinnin kohteena oleva alue on SAC-alue. Natura-aluerajauksen sisältä, Koskenalanen lammen eteläpuolelta, pieni alue on suojeltu luonnonsuojelualueena. Muuten kohde on maa- ja metsätalousalueella.

2.2 Merkittävyys

Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä.

Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus.

Kokonaisuudessaan vaikutukset on aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen

luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle, tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin arvioidaan olevan ominaispiirteiltään tavanomaista herkempi jo pienille elinympäristömuutoksille.

Taulukko 1. Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi.

Merkittävä vaikutus Kohtalainen vaikutus Vähäinen vaikutus Elinympäristön kyky ylläpitää

kansainvälisesti arvokasta luontotyyppiä ja sen lajistoa menetetään pysyvästi Haitallinen vaikutus alueen eheyteen, missä alueen eheydellä tarkoitetaan sitä ekologista rakennetta ja toimintaa, joka ylläpitää alueen luontotyyppejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita

Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys (silloin kun ne ovat kohteen suojeluperusteena) Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu.

Kansallisesti merkittävän lajin pysyvä menetys

elinympäristön, hävittämisen tai häirinnän myötä.

Kansainvälisesti tai

kansallisesti tärkeän alueen haavoittuminen siten, että se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden perusteella alue on suojeltu. Palautuu osittain tai kokonaan kun vaikutus lakkaa.

Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät.

Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta.

Paikallisesti arvokkaan alueen luontotyyppien toiminnan heikkeneminen tai lajien menetys, palautuu nopeasti vaikutuksen päätyttyä Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan paikallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien

avaintoiminnot säilyvät.

Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää, jos joku seuraavista kohdista toteutuu:

1) Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa.

2) Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista.

3) Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta.

4) Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta.

5) Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan.

3. HANKEKUVAUS

Espoo-Lohja-Salo oikoradan tarkoituksena on luoda nopea junayhteys Turun ja Helsingin välille.

Hankkeessa suunnitellaan Helsinki-Turku -välille nopeaa junayhteyttä. Hankkeesta on käytetty julkisuudessa nimeä ”tunnin juna Turkuun”. Yhteysvälillä on strateginen merkitys koko Suomen liikennejärjestelmässä. Nopea junayhteys lyhentää kaupunkien välistä matka-aikaa sekä laajentaa työssäkäynti- ja työmarkkina-aluetta.

Junayhteys vahvistaa Suomen kansainvälistä houkuttelevuutta sijoittajille ja elinkeinoelämälle kehittyneen infran myötä. Samalla se integroi Suomen rataverkon vahvemmin osaksi Euroopan Unionin TEN-t-verkostoa ja nopeuttaa logistisia yhteyksiä.

Helsingistä länteen suuntautuva rata on mainittu myös hallitusohjelmassa kehityskohteena.

Kyseessä on siis yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke.

Yleissuunnitelma tehdään 95 kilometrille uutta rataa. Siinä kerrotaan oikoradalle määritellyt tavoitteet, suunnitellaan radan sijainti yleiskaavan tarkkuustasolla, arvioidaan radasta aiheutuvat vaikutukset ja niiden torjumistoimenpiteet sekä määritellään alustavat kustannukset.

3.1 YVA-selostuksen ratalinjat ja tarkastellut vaihtoehdot Varsinais-Suomen alueella

Kuva 1. Aiemmat ratalinjausvaihtoehdot Varsinais-Suomen maakuntakaava-alueella (AYS ja YVA 2010).

Tämän Natura-arvioinnin kannalta oleellisimman Koskenalasen sijainti on esitetty tähdellä.

Espoo-Lohja-Salo oikoradan alustavan yleissuunnitelman YVA–raportissa 2010 todettiin, että ratalinjausvaihtoehdon Mk tai E suunnittelun eteenpäin vieminen edellyttää luonnonsuojelulain 65

§:n mukaista arviointia. Natura-arviointia edellytettiin myös ELY-yhteysviranomaisen

lausunnossa. Yleissuunnitelmavaiheeseen vietäväksi valikoitui ratalinjavaihtoehto: Mk ja E+M.

Kiskonjoen latvavedet Natura-arviointi toteutettiin Varsinais-Suomen vaihemaakuntakaavan laadinnan yhteydessä.

Espoo-Lohja-Salo oikoradan linjaus käsittää koko matkalla kaksi vierekkäistä ratalinjaa.

Kaksiraiteisen ratalinjan ratakäytävän leveys vaihtelee välillä 80-120 m. Raideleveys on suurin pitkien tunnelien läheisyydessä, jolloin raiteet on sijoitettava rinnakkaisiin erillisiin tunneleihin.

Ratageometrian mitoitusnopeudeksi oikoradalla on esitetty 300 km/h.

3.2 Varsinais-Suomen maakuntakaava

Kuva 2. Kuvaote voimassa olevasta *Varsinais-Suomen maakuntakaavayhdistelmästä, Koskenalanen lampea ympäröivä Natura-alueen rajaus ja sen pohjoisosan ylittävä radan maastokäytävä erottuvat keskellä.

*Vahvistetut/hyväksytyt maakuntakaavat Varsinais-Suomessa:

E18-moottoritien vaihemaakuntakaava, vahvistuspäätös 25.9.2002 (korvautunut Salon seudun maakuntakaavalla)

Turun kaupunkiseudun maakuntakaava, vahvistuspäätös 23.8.2004 Salon seudun maakuntakaava, vahvistuspäätös 12.11.2008

Salo-Lohja -oikoradan vaihemaakuntakaava, vahvistuspäätös 4.12.2012

Loimaan seudun, Turun seudun kehyskuntien, Turunmaan ja Vakka-Suomen maakuntakaavat, vahvistuspäätös 20.3.2013

Tuulivoimavaihemaakuntakaava, vahvistuspäätös 9.9.2014

Taajamien maankäytön, palveluiden ja liikenteen vaihemaakuntakaava, hyväksytty maakuntavaltuustossa 11.6.2018

3.3 Yleissuunnitelman ratalinjaus Natura-alueella

Yleissuunnitelman ratalinjaus sijoittuu alustavan yleissuunnitelman (2010) mukaista ratalinjaa noin 90 metriä pohjoisemmaksi. Natura-alueen kohdalla rata on sillalla. Yleissuunnitelmassa tutkittu linjauksen pohjoisempi sijainti vähentää Natura-alueen suojeluarvoihin kohdistuvia vaikutuksia. Natura-alueen rajaus on pohjoisemmaksi sijoittuvan linjauksen kohdalla noin 15 metriä kapeampi. Alueen pohjoisin osa sijoittuu kahden tien erkanemiskohdan väliin ja Natura- alueen kapeaa pohjoisosaa halkoo nykytilassa hiekkatie. Tien ja Natura-rajauksen länsipuolella on käsiteltyä metsää. Koskenalaseen pohjoisesta, Syvälammesta, laskeva virtavesi alittaa nykyisen Natura-aluetta sivuavan tien putkitettuna. Radan siirrolla pohjoisemmas vältetään Natura-alueen luonnontilaisimmat osat sekä alueen pirstaloituminen.

Kuva 3. Ratalinjausvaihtoehdot Natura-alueen kohdalla. Pohjoisempi ratalinjaus on valittu

yleissuunnitelmavaiheessa. Varsinais-Suomen vaihemaakuntakaavaa varten tehty Natura-arviointi tehtiin AYS-linjauksesta, joka on kuvissa esitetyistä linjausvaihtoehdoista eteläisempi.

4. KISKONJOEN LATVAVEDET NATURA-ALUE (FI0200120)

4.1 Kuvaus

Kiskonjoen latvavedet Natura 2000 –alue on 56 hehtaarin laajuinen erityisten suojelutoimien alue (SAC), joka koostuu useasta erillään olevasta osa-alueesta. Näistä Koskenalasen osa kattaa Natura-alueesta 6,9 hehtaaria. Osa-alueet sisältävät varsin luonnontilaisina säilyneitä vesistön osia sekä pienvesiä ja suoalueita. Natura-alueen suojelun perusteina ovat sillä esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit, ja/tai luontodirektiivin liitteen II lajit.

Natura-alueen luontodirektiivin luontotyypit ja pinta-alat (ha):

Natura-luontotyyppi pinta-ala

 3110 Karut kirkasvetiset järvet 12,8

 3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 22,3

 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 16,7

 3260 Pikkujoet ja purot 2,8

 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 8,3

 7230 Letot 0,18

 91D0 Puustoiset suot* 3,9

Yhteensä 69,98

*priorisoitu luontotyyppi

Natura-tietolomakkeella ilmoitettu luontotyyppien yhteispinta-ala on noin 70 hehtaaria ja koko Natura-alueen pinta-ala 56 hehtaaria. Tietolomakkeella ei ole ilmoitettu luontotyyppien

mahdollisista päällekkäisyyksistä. Yksityisomistuksessa olevana Natura-alueena Metsähallituksen kuvioaineistoissa ei ole tarkempia tietoja luontotyyppien sijoittumisesta tai pinta-aloista. Näin ollen pinta-alojen poikkeamisesta suhteessa toisiinsa ei ole tarkempaa tietoa.

Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit:

 saukko

Natura-alueen lammilla pesii säännöllisesti kaakkuri (Gavia stellata), joka on lintudirektiivin liitteen I laji. Lintudirektiivin muuttolinnuista alueen virtavesiympäristöissä esiintyy koskikara (Cinclus cinclus). Kyseiset lajit eivät kuitenkaan ole alueen suojelun perusteina, koska aluetta ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella. Natura-alueeseen kuuluva Mullaston Lohioja on

luonnonvaraisen taimenen lisääntymisalue. Natura-tietolomake on esitetty liitteessä 2.

ESA-radan alustavan yleissuunnitelman mukaisen ratalinjan läheisyydessä tehtiin nykytilatietojen päivittämiseksi luonto- ja lajistoselvityksiä 2017 (Sitowise 2017). Maastoselvityksessä havaittiin myös luontodirektiivin liitteen IV lajin viitasammakon esiintyminen Natura-alueen rajaukseen sisältyvässä Koskenalanen lammessa. Lisäksi Koskenalasen ympäristöön tehtiin kesällä 2018 maastokäynti Natura-luontotyyppien rajausten ja alueen nykytilan tarkistamiseksi (Liite 1).

Kiskonjoen latvavedet Natura-alueen suojeluarvojen turvaaminen toteutetaan koskiensuojelu-, luonnonsuojelu-, vesi-, rakennus-, ja metsälailla.

4.2 Natura-verkoston tarkoitus EU:n tasolla

Euroopan unionin luonnonsuojeludirektiivit, luontodirektiivi (92/43/ETY) ja lintudirektiivi

(79/409/ETY), edellyttävät jäsenvaltioilta Natura 2000–suojelualueiden ja luonnon hoitoalueiden verkoston laatimista. Verkoston tarkoitus on turvata luontodirektiivin luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sekä lintudirektiivissä tarkoitettujen erityssuojelualueiden suojelu.

Suojeluverkostoon sisällytettävien alueiden valinnassa on kiinnitetty huomiota erityisesti luontodirektiivissä lueteltuihin ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin ja lajeihin.

Natura-alueille voidaan sijoittaa toimintaa, joka ei merkittävästi heikennä suojeluarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty verkostoon. Mikäli verkostoon liitetylle alueelle kohdistuu

käyttöpaineita, jotka ovat ristiriidassa suojelutavoitteiden kanssa, voi valtioneuvosto

luonnonsuojelulaissa säädetyin edellytyksin päätöksellään mahdollistaa yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen toteuttamisen.

Suotuisan suojelutason toteutuminen Suomessa ratahankkeen vaikutusalueella esiintyvien luontotyyppien osalta

Suomi on raportoinut Euroopan unionin komissiolle tiedot luontodirektiivin toimeenpanosta ja luontotyyppien suojelutasosta kaudelta 2013 – 2018. (Ympäristöministeriö 2019) Raportin sisältämät tiedot ratahankkeen linjausvaihtoehtojen vaikutusalueella sijaitsevien Natura- verkostoon liitettyjen suojeltujen luontotyyppien suojelutasosta on esitetty kappaleessa 4.2 kunkin, hankkeen vaikutusalueelle sijoittuvan, luontotyypin kuvauksen lopussa. Radan vaikutusalueelle sijoittuvat luontotyypit ovat: 3160, 3260, 7140 ja 91D0.

4.3 Kiskonjoen latvavedet Natura-alueen suojeluarvot ja niihin kohdistuvat uhkatekijät Kiskonjoen latvavedet Natura-alueen suojeluarvoihin lukeutuu 7 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä, joista kustakin on tarkempi kuvaus tässä kappaleessa. Kunkin luontotyypin kohdalla käsitellään myös siihen kohdistuvia uhkatekijöitä.

Alueen suojeluperusteena on myös luontodirektiivin liitteen II laji saukko (Lutra lutra). Myös saukon elintapoja ja elinympäristövaatimuksia, sekä lajiin kohdistuvia uhkia käsitellään tässä kappaleessa.

Virallisen Natura-tietokortin mukaan latvavesistöalueet ovat herkkiä happamoitumiselle. Tämä johtuu pienistä valuma-alueista, joilla ei esiinny neutraloivia maalajeja. Aluekokonaisuuden kannalta tärkeimmiksi uhkatekijöiksi mainitaan happamoituminen, rakentaminen, sekä metsätalous.

Karut kirkasvetiset järvet (3110)

Tähän luontotyyppiin kuuluvat hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta (Littorelletalia uniflorae). Luontotyyppi sisältää matalia, niukkaravinteisia lampia ja järviä, sekä niiden monivuotista usein matalaa ja vyöhykkeistä vesi- ja rantakasvillisuutta. Rantojen maaperä on karua. Kasvivyöhykkeiden valtalajeja ovat raani (Littorella), nuottaruoho (Lobelia dortmanna), tai lahnaruohot (Isoletes). Boreaalisella alueella myös ruskoärviää (Myriophyllum alterniflorum), sekä vesisammalia (Drepanocladus spp., Warnstorfia spp., Fontinalis spp.)

Suomessa tähän luontotyyppiin luetaan kirkasvetiset ja niukkaravinteiset nuottaruohojärvet, joita on lähinnä harju- ja deltamuodostumien yhteydessä. Pohjaversoiset kasvit viihtyvät kirkkaassa vedessä ja ne muodostavat tyypillisesti lähelle rantaa nuottaruohovyöhykkeen ja syvemmälle lahnaruohovyöhykkeen. Rannoilla on usein harvoja kasvustoja järviruokoa (Phragmites australis) ja järvikortetta (Equisetum fluviatile). Myös uposlehtiset kasvustot ovat harvoja. Raanivaltaista vesikasvillisuutta esiintyy Suomessa vähän.

Luontotyypin edustavuus arvioidaan sekä pohjaversokasvillisuuden että muun vesi- ja rantakasvillisuuden monimuotoisuuteen ja luontotyypille ominaisten piirteiden vallitsevuuden perusteella. Alueen luonnontilaisuuden arvioinnissa vaikuttavat veden laatu ja sitä mahdollisesti muuttava kuormitus sekä rantojen luonnontilaisuus.

Uhkatekijöitä

• Kuormituksen lisääntyminen

•

Humuspitoiset järvet ja lammet (3160)

Luontotyyppiä edustavat luonnontilaiset järvet ja lammet, joiden vesi on turpeen tai happaman humuksen ruskeaksi värjäämää ja pH on usein alhainen (3-6). Ne sijaitsevat tavallisesti

turvepohjalla joko soilla tai luontaisesti soistuvilla kankailla.

Suomessa suurin osa järvistä on humuspitoisia (dystrofisia) etenkin runsassoisilla alueilla. Niissä kasvillisuus on tavallisesti harvaa ja pH 4,5-6. Rantavyöhyke on usein soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Vesisammalia (Warnstorfia sp.) voi olla runsaasti ja

kelluslehtisten kasvien määrä vaihtelee. Ilmaversoista (Equisetum, Phragmites) kasvillisuutta on hyvin niukasti. Luontotyyppi on ollut Suomessa hyvin yleinen, mutta metsätaloudelliset ojitukset ovat johtaneet sen harvinaistumiseen.

Luontotyypin edustavuutta arvioidaan suorannan kehittyneisyyden, vesikasvillisuuden

tyypillisyyden ja ympäröivän alueen erämaisuuden perusteella. Luonnontilaisuuden arvioinnissa huomioidaan veden lasku, hajakuormitus, ojitukset valuma-alueella, rantapuuston hakkuut, sekä rantarakentaminen. Vedenalaiset sammalkasvustot voivat laajoina olla merkki

happamoitumisesta.

Uhkatekijöitä

• Kuormituksen lisääntyminen

• Rantojen rakentaminen

• Rantapuuston hakkuut

• Ojitukset

• Vedenpinnan lasku

• Happamoituminen

Luontotyypin esiintymien laadun heikentyminen on Suomessa boreaalisella alueella laaja-alaista ja Etelä-Suomessa esiintymien määrä on vähentynyt merkittävästi

• Levinneisyys ja esiintymisalueen boreaalinen alue on suotuisa (kehityssuunta vakaa)

• Suojelutason rakenne ja toiminta on epäsuotuisa ja riittämätön (kehityssuunta vakaa)

• Tulevaisuuden ennuste suojelutasosta on epäsuotuisa riittämätön

• Suojelutason kokonaisarvio epäsuotuisa riittämätön (kehityssuunta vakaa) Pikkujoet ja purot (3260)

Tätä luontotyyppiä edustavat vuorten alapuoliset tasankojoet ja purot, joissa on vedenalaista tai kelluslehtistä kasvillisuutta (Ranunkulion fluitantis- ja Callitricho-Batrachion) tai vesisammalia.

Näiden virtavesien vedenpinnantaso on kesällä alhainen.

Suomessa luontotyyppiin kuuluu luonnontilaisia virtaavia pikkujokia ja pienvesiä, kuten puroja ja lähteisiä puroja. Luontotyyppiä uhkaavat metsätalous ja muu maankäyttö. Luontotyyppi on tärkeä monille eläin- ja kasviryhmille ja siihen voidaan sisällyttää myös luonnontilaltaan

heikentyneitä kohteita, jos niissä on arvokasta lajistoa tai ne ovat erityisen edustavia. Pikkujokiin luetaan varsinaisten pienvesien lisäksi myös laajuudeltaan pienet kohteet, esim. lyhyet

joenpätkät tai pienehköt kosket, joissa on yhtenäinen sammalkasvillisuus.

Luontotyyppiin voi kuulua hyvin erilaisia kohteita. Edustavuutta voidaan arvioida mm. uoman monipuolisuuden osalta, johon vaikuttavat sekä uoman rakenteellinen vaihtelu, pohjan laatu että lajiston edustavuus. Edustavuutta lisää, jos rantavyöhykkeellä esiintyy sekä suo- että

metsäkasvillisuutta tai monilajista varjostavaa puustoa. Luonnontilaisuuteen vaikuttavat perkaukset ja niiden intensiivisyys, vedenlaatu, rantavyöhykkeen puuston ja kasvillisuuden luonnontilaisuus sekä rannan luonnontilaisen suojavyöhykkeen leveys.

Uhkatekijöitä

• Kuormitus

• Uoman muuttaminen yksipuolisemmaksi

-esim. ruoppaaminen, oikominen ja perkaaminen

• Rantojen rakentaminen

• Rantapuuston hakkuut

• Happamoituminen

Etelä-Suomessa luontotyypin rakenne ja toiminta on heikentynyt erittäin voimakkaasti. Osa esiintymistä voidaan katsoa hävinneiksi. Myös metsälain suojaamien purojen ja norojen tilaa heikentävät valuma-alueen hydrologiaan vaikuttavat maanmuokkaustyöt ja ojitus.

• Levinneisyys ja esiintymisalueen boreaalinen alue on suotuisa (kehityssuunta vakaa)

• Suojelutason rakenne ja toiminta on epäsuotuisa huono (kehityssuunta vakaa)

• Tulevaisuuden ennuste suojelutasosta on epäsuotuisa riittämätön (kehityssuunta vakaa)

• Suojelutason kokonaisarvio on epäsuotuisa huono (kehityssuunta vakaa)

Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210)

Luontotyyppiin luetaan boreaalisella tai hemiboreaalisella vyöhykkeellä sijaitsevia jokireittejä tai niiden osia, jotka ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia. Vedenpinnan vuodenaikainen korkeusvaihtelu on suurta ja talvella pinta jäätyy. Jokireitit ovat vaihtelevia. Vesi on

niukkaravinteista ja ravinnepitoisuus on korkeimmillaan jokisuulla.

Tähän tyyppiin luetaan edellä kuvattua pikkujoet ja purot -luontotyyppiä laajempia vesistökokonaisuuksia ja virtaamaltaan suurempia jokia tai niiden osia. Luonnontilaisuutta heikentäviä tekijöitä ovat uoman perkaaminen tai muuttaminen, rantojen rakentaminen, veden laadun heikkeneminen, sekä tulvarytmin mahdollinen häiriintyminen.

Uhkatekijöitä

• Kuormitus

• Uoman muuttaminen yksipuolisemmaksi

-esim. ruoppaaminen, oikominen ja perkaaminen

• Rantojen rakentaminen

• Rantapuuston hakkuut

Vaihettumissuot ja rantasuot (7140)

Luontotyyppiin sisältyy laaja ja monimuotoinen joukko kasviyhdyskuntia, jotka ovat vähä- tai keskiravinteisilla alustoilla ja muodostavat turvetta. Laajoilla suoalueilla pienistä tai

keskikokoisista saraikoista sekä rahka- ruskosammalista muodostuvat yhdyskunnat ovat näkyvimpiä. Niihin liittyy tavallisesti myös vesi- tai rantakasvillisuusyhdyskuntia. Soiden

kasvillisuus kuuluu Scheuchzerietalia palustris ja Caricetalia fuscae –lahkoihin. Tyyppiin sisältyvät myös veden ja maan rajapinnat, joissa kasvaa pullosaraa (Carex rostrata).

Suomessa luontotyypin voidaan tulkita tarkoittavan minerotrofisia nevoja, avo- ja pensasluhtia (vaihettumissuot) sekä soistuvia rantasoita (pallesuot).

Edustavuutta ilmentää tyypille ominainen lajisto. Luonnontilaisuuteen vaikuttaa erityisesti suon vesitalouden luonnontilaisuus.

Uhkatekijöitä

• Alueen vesitaloutta muuttava toiminta

Hemi-, etelä ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä kriittisin tekijä luontotyypin epäsuotuisan suojelutason kohdalla on verkoston rakenne ja toiminta.

• Levinneisyys ja esiintymisalue boreaalisella alueella on suotuisa (kehityssuunta vakaa)

• Suojelutason rakenne ja toiminta on jätetty arvioimatta

• Tulevaisuuden ennuste suojelutasosta on epäsuotuisa (kehityssuunta riittämätön)

• Suojelutason kokonaisarvio on epäsuotuisa, riittämätön (kehityssuunta heikkenevä) Letot (7230)

Letot ovat ravinteikkaita, emäs- ja kalkkipitoisia soita, joita luonnehtivat piensara- ja

ruskosammalyhdyskunnat. Letoilla kasvaa poikkeuksellisen paljon näyttäviä, erikoistuneita ja tiukasti kasvupaikkasidonnaisia lajeja. Letot ovat hyvin suuresti vähentyneet. Ne ovat kokonaan määrin

hävinneet monilta seuduilta ja ovat useimmilla seuduilla huolestuttavasti uhanalaistuneet.

Luontotyyppiin sisältyvät kaikki suomalaiset lettotyypit, lukuun ottamatta taarnaluhtalettoja.

Luontotyyppiin luetaan myös mm. lettorämeet ja lettokorvet.

Edustavuutta ilmentää lettokasvillisuuden ja -lajiston vallitsevuus suhteessa muiden suotyyppien kasvillisuuteen. Lettojen luonnontilan rakennetta arvioidaan puuston, myös ympäröivien

kivennäismaiden tai muiden luontotyyppien, luonnontilanperusteella.

Uhkatekijöitä

• Alueen vesitaloutta muuttava toiminta, metsien uudistamis- ja hoitotoimet ja rakentaminen.

Puustoiset suot (91D0) (priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi)

Luontotyyppiin kuuluvat kosteilla tai märillä turvemailla kasvavat havu- tai lehtipuumetsät, joilla vedenpinta on pysyvästi korkealla. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista. Puustoyhdyskunnissa vallitsevat tavallisesti hieskoivu, paatsama, mänty ja kuusi. Kenttäkerroksessa on soille tai yleisemmin niukkaravinteisille paikoille luonteenomaisia lajeja, kuten varpuja, rahkasammalia ja saroja.

Boreaalisella vyöhykkeellä tämä on hyvin laaja-alainen luontotyyppi, johon luetaan kuuluvaksi useimmat suoyhdistymiin kuulumattomat puustoiset suot, myös kuusta kasvavat korvet yhdistymien reunoilla ja erillisinä juotteina.

Edustavuutta kuvastaa korpi- ja rämevallitsevuus vallitsevuus kasvillisuudessa, kullekin suotyypille ominainen lajisto, kasvillisuuden rakenne ja alueen luonne. Tyypin

luonnontilaisuuteen vaikuttaa keskeisesti puusto. Hakkuut vaikuttavat alueen lajiston säilymismahdollisuuksiin ja voivat muuttaa alueen vesitaloutta.

Uhkatekijöitä

• Hakkuut

• Alueen vesitaloutta muuttava toiminta

Erityisesti Suomen etelä- ja keskiosissa metsätaloustoimenpiteet ovat vaikuttaneet myös ojittamattomien soiden puustorakenteeseen.

• Levinneisyys ja esiintymisalueen boreaalinen alue on suotuisa (kehityssuunta vakaa)

• Suojelutason rakenne ja toiminta on epäsuotuisa riittämätön (kehityssuunta heikkenevä)

• Tulevaisuuden ennuste suojelutasosta on epäsuotuisa, riittämätön

• Suojelutason kokonaisarvio epäsuotuisa, riittämätön (kehityssuunta heikkenevä)

Saukko (Lutra lutra)

Saukko suosii erityisesti pieniä järviä ja jokireittejä, mutta esiintyy myös suurempien järvien ja meren rannoilla sekä saaristossa. Saukon elinpiiri on tavallisesti laaja ja käsittää noin 20 - 40 kilometriä vesistöreittejä. Se käyttää vesiuomia kulkureitteinään, mutta liikkuu tarvittaessa maitse vesialueelta toiselle. Saukko on sopeutunut vesielämään ja virtaavat vedet ovat sille erityisen tärkeitä. Talvella se on riippuvainen sulista virtapaikoista. Saukon pääravintoa ovat kalat sekä talvella myös sammakot. Se pyydystää kaiken ravintonsa vedestä.

Saukko voi elää jopa 15 -18-vuotiaaksi, mutta niiden keski-ikä jää alle 5 vuoteen koska nuorten yksilöiden kuolleisuus on suuri. Saukko saavuttaa sukukypsyyden vasta 2-4 vuoden iässä, joten aikuiskuolleisuuden lisääntyminen voi olla lajille kohtalokasta. Saukko on yksineläjä, joka liikkuu reviirillään aktiivisesti. Yksilöt kohtaavat vain lisääntymisaikana. Saukot pariutuvat Etelä-

Suomessa viimeistään maaliskuulla ja poikueita syntyy touko-kesäkuussa sekä heinä-elokuussa.

Poikaset voivat liikkua emon seurassa jopa seuraavaan kesään saakka. Saukolla voi olla

reviirillään useita pesä- ja lepopaikkoja, joita on erittäin vaikea paikantaa. Ne voivat sijaita esim.

rantatörmissä tai juurakoiden suojassa.

Suomen viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin (2019) mukaan saukkokanta on elinvoimainen (LC). Maailmanlaajuisesti saukko on uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävä (NT).

Uhkatekijöitä

• Liikenne

• Rakennetut esteet

-erityisesti vesireiteille estevaikutuksen luovat siltarakenteet ja vilkas liikenne näillä silloilla lisäävät saukkojen liikennekuolemien riskiä

• Vesistöjen muokkaaminen

• Ravintoketjuun kulkeutuvat haitta-aineet

5. ESA-RADAN YS-RATALINJAN SIJOITTUMINEN SUHTEESSA KISKONJOEN LATVAVEDET NATURA- ALUEESEEN

ESA-radan yleissuunnitelman mukainen ratalinja sijoittuu yhden Kiskonjoen latvavedet Natura- alueen osa-alueen pohjoisosaan. Natura-alueen kohdalla rata sijoittuu kahden kallioalueen välillä pitkälle sillalle. Sillan itäpuolella rata on kallioleikkauksessa ja sillan länsipuolella rata sijoittuu tunneliin.

Kuva 4 Kuvaote ESA-radan yleissuunnitelmasta Koskenalasen kohdalla.

Koskenalanen niminen lampi sijaitsee Suomusjärven kirkonkylän pohjoispuolella, Karjalohjantien (1873) länsipuolella ja Kekkosentien (1872) pohjoispuolella. Natura-rajauksen länsipuolelle haarautuu tieltä 1873 yksityinen mökkitie (kuvassa 4 Y270). Koskenalasen rannan läheisyydessä, sen länsi- ja eteläpuolella, sijaitsee kaksi mökkiä. Natura-alueen aluerajauksen pinta-ala

Koskenalasella on 6,9 hehtaaria. Ratalinjauksen alustavan yleissuunnitelman linjauksen sekä yleissuunnitelmavaiheessa päivittyneen linjauksen sijoittuminen suhteessa Koskenalasta ympäröivään Natura-rajaukseen ja suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin on esitetty kuvassa 5. Luontotyyppien rajaukset perustuvat vuoden 2018 maastokäynnin havaintoihin (liite 1). Yleissuunnitelman mukainen uusi ratalinja ylittää Koskenalasen lampea ympäröivän Natura- rajauksen pohjoisosan, Koskenalasen pohjoisosaan laskevan uoman ja puustoisen suoalueen kohdalta.

Kuva 5. ESA-radan yleissuunnitelman linjauksen (pohjoisempi) sijoittuminen suhteessa Kiskonjoen latvavedet Natura-alueeseen kuuluvaan Koskenalanen lampeen. Kuvan alempi (eli eteläisempi) linjaus on alustavan yleissuunnitelman mukainen (2010).

Alustavassa yleissuunnitelmassa 2010 radan suunniteltiin ylittävän Natura-alueen noin 15 metriä korkealla sillalla. Yleissuunnitelmassa 2021 ratalinjaus siltoineen sijoittuu noin 90 metriä

pohjoisemmaksi. Yleissuunnitelman mukainen linjaus sijoittuu Natura-alueen kapeampaan osaan ja on alikulkukorkeudeltaan vajaa 10 metriä. Natura-alueen itä-länsi -suuntainen leveys

yleissuunnitelman ratalinjauksella on hieman alle 40 metriä, kun se alustavan yleissuunnitelman mukaisen linjauksen kohdalla oli yli 55 metriä. Yleissuunnitelmassa silta ylittää myös Natura- alueen itäpuoleisen tien (yhdystie 1873), sekä tästä erkanevan yksityistien.

5.1 Radan sijainnin vaihtoehdottomuus

Koskenalasen kohdalla radan linjausta on muutettu suhteessa hankkeen alustavassa

yleissuunnitelmassa 2010 esitettyyn. Espoo-Salo oikoradan yleissuunnitelmassa 2021 ratalinjaus sijoittuu Natura-alueella 90 metriä pohjoisemmaksi kuin AYS-vaiheessa. Helsinki-Turku nopean junayhteyden YVA:ssa esitetty linjaus Natura-alueella on yhdenmukainen ESA-radan

yleissuunnitelman 2021 kanssa.

Yleissuunnitelmassa 2021 esitettyyn radan sijaintiin ovat vaikuttaneet voimakkaimmin

• Natura-alueeseen ja luonnonsuojelualueisiin kohdistuvien vaikutusten minimointi

• Asutus ja moottoritien sijainti

• Lahnajärven asemapaikkavarauksen sijoittelumahdollisuudet

• Hankkeen suunnitteluperusteista junayhteyden tavoitenopeus (ja siten ratageometrian rajoitteet)

Hankkeen suunnitteluperusteissa Natura-alueen ratajaksolle junayhteyden tavoitenopeudeksi on asetettu 300 km/h. Tavoitenopeus vaikuttaa merkittävästi ratageometriaan. Tavoitenopeudella 300 km/h kaarresäteen minimiarvo on 5000 m. Tällöin radan yksittäisen kohdan sijainnin muutokselle on vaikutuksia useiden kilometrien matkalla.

Alla on esitetty perusteet (ns. pakkopisteet ja rajoitteet) sille, miksi radalle ei ole voitu esittää vaihtoehtoista sijaintia Koskenalasen alueella. Sulkeissa esitetyt kohdenumerot viittaavat kuvan 6 kohdenumerointiin.

Kuva 6 Radan sijoittumista rajoittavat tekijät (muokattu kuvaote ESA-radan yleissuunnitelman luonnonympäristöä kuvaavasta liitekartasta). Koskenalanen sijoittuu kohteen 1 rajaukseen.

Kohdenumeroinnit vastaavat tekstin sulkeissa esitettyjä kohdenumeroita.

• Kiskonjoen latvavedet Natura-alueelle (1) kohdistuvien vaikutusten minimointi.

Ratalinjaus siirretty niin pohjoiseen, kuin muut suunnittelua ohjaavat tekijät ovat antaneet myöden.

• Koskenalasen länsipuolella radan sijaintia muutettiin samalla etäämmäs Kukutin luonnonsuojelualueesta (2), jotta vältytään radan sijoittuminen 2014 perustetulle luonnonsuojelualueelle (YSA230391).

• Radan moottoritien ylittämiskohtaan ovat vaikuttaneet Lahnajärven

asemapaikkavarauksen (10) ohella moottoritien pohjoispuoliset luonnonsuojelualueet (3): Rannanpellon luonnonsuojelualue (YSA207598), Syvälammen metsän

luonnonsuojelualue (YSA206694) ja Yliprykin luonnonsuojelualue (YSA230523).

Luonnonsuojelualueiden pohjoispuolella on myös mm. Kiskonjoen latvavedet Natura- alueen Saarilammen osa-alue.

• Ratalinjauksen siirtäminen etelämmäs Koskenalasen eteläpuolelle, johtaisi radan

sijoittumisen Koitonkorven luonnonsuojelualueelle (4)(YSA206962). Tällöin rata sijoittuisi myös Suomusjärven kirkonkylän asutusalueelle (ei numeroituna, Koskenalasen etelä- /kaakkoispuolella).

• Koskenalasen länsipuolella, Aneriojokilaakson alueella alkaa ratakaari (säde=5000 m), jonka kohdalla rataa on siirretty AYS-vaiheessa esitetystä etelämmäs. Tällä ratkaisulla rata saatu kauemmas Aneriojokivarressa sijaitsevasta Ahtialan kylästä (7) ja vältetty kylän länsipuolella sijaitsevan Hietalan tilan (6) jääminen ratalinjan alle.

• Radan siirtämisellä selvästi pohjoisemmaksi rata olisi sijoittunut Suomusjärven taajaman (8) alueelle ja ylittänyt Aneriojärven luonnonsuojelualueen (5) (YSA203023).

• Radan esitettyä eteläisempi linjaus olisi sijoittunut Siitoonjärven asutuksen (9) ja Kekkosentien eteläpuolisen asutuksen (10) alueille.

• Käytännössä ainoa mahdollinen paikka Lahnajärven asemapaikkavaraukselle (11) on E18 tien ylityksen jälkeen oleva suora osuus, jossa ratalinja on jo siirtynyt valtatien

eteläpuolelle. AYS:n geometrian mukainen suora osuus oli kuitenkin ainoastaan 400 metrin pituinen, joten se ei ilman geometriamuutosta olisi riittänyt asemavaraukselle.

Suoran suuntakulman muutoksella suoran pituus saatiin kasvatettua noin kilometrin mittaiseksi ja asemapaikkavaraukselle riittäväksi. Ratalinjaus (asemavaraus) sijoittuu lähimmillään vain vajaan 200 metrin päähän Siitoonjärven pohjoisrannasta ja on lisäksi melko korkealla 10 - 15 metrin penkereellä.

• Muina rajoitteina toimivat osaltaan selvästi lännempänä sijaitsevat kohteet (kuvan 6 rajauksen ulkopuolella). Aneriojokilaakson alueelta alkavalla pitkällä ratakaarteella on laaja-alaiset vaikutukset lännempänä. Lännempänä ratakaarre sijoittuu Vilikkalan tekolammen alueelle ja Hirsijärven asutuksen läheisyyteen. Näiden kohteiden osalta yhtenä vaihtoehtona tutkittiin radan siirtämistä reilummin pohjoisemmaksi. Tämä ei kuitenkaan katsottu mahdolliseksi luontokohteiden ja asutuksen vuoksi. Radan sijaintia rajoittavina pakkopisteinä toimivat osaltaan Hirsijärven itärannan viitasammakkoalue ja Hirsijärven länsipuoliset Niittusuon ja Bergvikin yksityiset luonnonsuojelualueet

(YSA206388 ja YSA244044). Lisäksi Hirsjärven asutuksen läheisyydessä radan sijoittumisen liikkumavara on varsin pieni. Valitulla ratalinjauksella on vältytty radan sijoittumiselta rakennuskantaa sisältävän Hirsijärven Tamminiemenlahden rantaan (joka vähentää ympäristö-, melu- ja maisemahaittoja alueella) ja saatu Hirsijärven itäpuoliset Pellonpään tila, Sammalon eläinklinikka ja Koistilan tila kauemmas ratalinjauksesta.

Radan siirtäminen pohjoisemmas olisi tarkoittanut myös radan sijoittumista keskemmälle Vilikkalan viitasammakkokohdetta.

Johtopäätöksenä todetaan, että radan sijoittaminen esitettyä sijaintia pohjoisempana tai etelämpänä tarkoittaisi joko

- selvästi suurempia menetyksiä muilla luonnonsuojelukohteilla ja/tai

- aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia Suomusjärven, Ahtialan tai Hirsijärven asutusalueilla sekä yksittäisten kiinteistöjen/tilojen että laajemman asutuksen osalta ja/tai

- suurempia vaikutuksia Kiskonjoen latvavedet Natura-alueeseen

Radan sijoittumiselle ei Koskenalasen kohdalla ole löydettävissä muuta tyydyttävää ratkaisua.

6. RATAHANKKEEN KISKONJOEN LATVAVEDET NATURA- ALUEELLE KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET

6.1 Yleistä rakentamisesta Natura-alueella ja sen läheisyydessä

Natura-rajauksen itä-länsisuuntainen leveys on radan ylimenokohdassa 47 metriä. Ratasillan pilarien välinen etäisyys on tavallisesti enimmillään noin 25 - 30 metriä. Yleissuunnitelman yleispiirteisemmässä suunnitelmassa kaksi ratasillan pilaria sijoittuisi Natura-alueen

ylityskohdalla Natura-alueen reunoille ja yksi ylityspaikan keskiosaan. Sillan alku- ja loppupäiden perustukset eli ns. siltakeilat jäävät Natura-alueen ulkopuolelle. Radan sähkölaitteet ja johtoja kannattavat rakenteet sijoittuvat sillalle.

Sillan rakentaminen on suunniteltu tehtäväksi Natura-aluetta reunustavilta teiltä käsin. Erillistä työmaa-aikaista ns. työsiltaa ei tarvita. Natura-alueelle sijoittuvien tukipilarien koko on 1,5 m x 9 m ja ne tuetaan teräspaalujen varaan. Tukipilarin pohjalle valetaan antura, jonka koko on 5 m x 9 m. Anturan kaivanto on hieman tätä laajempi (reunoilta + 2 metriä). Anturan yläpinta ulottuu 1 metrin syvyydelle maanpinnasta. Valmiin sillan leveys on noin 15 metriä.

Radan ja sillan rakennesuunnitteluun ja sen mahdollisuuksiin vaikuttavat paikalliset maaperän ominaisuudet. Rata on rakennettava suhteellisen tasaiselle ja lujalle maapohjalle. Natura-alueen ulkopuolella alustan tasoittaminen vaatii sekä louhimista että täyttöä aluerajauksen ulkopuolella.

Koskenalasta ympäröivä Natura-rajaus sijaitsee maastossa olevassa painanteessa, jonka pohjalta maasto nousee sekä itä- että länsisuuntaan lähes 30 metriä parin sadan metrin matkalla.

Ympäröivän maaston korkeus tasataan radan maastokäytävän tasalle. Radan maastokäytävän ulkopuolella maanpinta jää entiseen korkeuteensa, radan länsipuolella kallioalue säilyy myös tunnelijakson päällä.

Sillan itäinen päätykeila (jolta siltaosuus alkaa) sijoittuu 8 metriä korkealle penkereelle. Penger alkaa ratalinjaa pitkin mitattuna noin 20-25 metriä nykyisen tien itäpuolelta. Lähimmillään tien ja penkereen välinen etäisyys on noin 10 metriä (sillan pohjoispuolella). Itse silta tarvitsee

maaperän kaivutöitä ja massanvaihtoja ainoastaan tien läheisen, itäpuolisen paalutettavan välituen kohdalla (kaivuu <100 m3). Sillan päätytuki tulee ratapenkereeseen ja on paaluille perustettu.

6.2 Rakentamisen aikaiset vaikutukset 6.2.1 Rakentamisen pysyvät vaikutukset

Rakentamisen pysyviä vaikutuksia ovat puuston poisto ja pinta-alamenetykset tukipilarien alueella.

Puuston poisto

Kuva 7 Viistoilmakuva Koskenalasen lammen pohjoispuolelta. Kuvaussuunta pohjoiseen/luoteeseen.

Rakentamisen aikana radan maastokäytävältä on raivattava puustoa rakennusalueilta ja sillan tukirakenteiden tieltä. Sillan ympäristössä Natura-alueen puusto ei juurikaan muodosta

turvallisuusriskiä. Sillan alueella puusto on pääasiassa 6-12 metristä (kuva 7) ja siltakorkeus 8- 10 metriä. Korkeampia puita ovat ainoastaan muutamat länsipuolen tienreunan korkeammat havupuut. Matalampaa puustoa on mahdollista jättää kasvamaan tukipilarien väliselle alueelle siltakannen alla. Korkeampi puusto joudutaan kuitenkin kaatamaan tai typistämään. Ilman tarkempaa suunnittelua puustonpoiston maksimialueena pidetään tässä kuitenkin sillan kansialaa + 5 metrin levyistä puskurivyöhykettä, sekä tämän alueen ulkopuolella olevat rakennusalueet (työmaateiden pistot sillan kannen ulkopuolisella osalla). Natura-alueen sisällä tämä vastaa 1300 m².

Pinta-alamenetykset

Rakentamisalueina ovat siltapilarien ympäristö ja pilarien luokse rakennettavat työmaateiden pistot Natura-aluetta reunustavilta nykyisiltä teiltä (kuva 8). Ilman lieventämistoimia pinta- alamenetykset koskevat kaikkia rakentamisalueita, joiden yhteispinta-ala Natura-alueella on 800 m² (10 metriä leveät työmaatien varaus pilareille).

Kuva 8 Sillan Natura-alueelle sijoittuvien rakennusalueiden periaatekuva. Rakentamisalueet pilarien kohdalla kuvassa esitettyä hieman laajemmat (ei täysin mittakaavassa). Kuvaan ei ole merkitty laajemmin Natura-alueen ulkopuolisia rakentamisalueita. Natura-alueella osa rakentamisalueesta nykyisellä tielinjauksella.

6.2.2 Rakentamisen väliaikaiset vaikutukset

Ilman lieventämistoimia väliaikaisiin vaikutuksiin kuuluvat ainoastaan häiriövaikutukset ja

hankkeen vesistövaikutukset. Puuston palautuminen tulee kyseeseen siltakannen alueen 5 metrin puskurivyöhykkeen ulkopuolelle rakennettavilla työmaateillä. Tämän aluerajauksen ulkopuolella rakennusalueita (joilta puusto poistetaan) sijoittuu Natura-alueella vain nykyiselle itäpuoliselle tielle.

Häiriövaikutukset

Häiriövaikutuksilla on korkeintaan vähäisiä vaikutuksia saukkoon, koska siltapaikan läheisyydessä ei ole virtavesiä. Saukko saattaa liikkua Koskenalasen ja sen yläpuolisen kausinoron kautta Natura-alueen yläpuolisiin vesistöihin lähinnä satunnaisesti.

Vesistövaikutukset

Rakentamisen aikaisiin louhinta- ja maanrakennustöihin Natura-alueen ulkopuolella liittyy riski hienoaineksen (kiintoaines) leviämisestä ja ravinnekuormituksesta. Louhinnassa käytettävistä räjähteistä vapautuu nitraatteja, jotka voivat kulkeutua kuormittamaan vesistöä. Lisäksi rakentamisalueilla pintamaiden poisto voi vertautua metsätalouden hakkuiden vaikutuksiin.

Hakkuiden tapaan pintamaiden poiston kohteilla voi tapahtua viiveellä ravinnepäästöjä valuma- alueelle.

Vesistövaikutuksista merkittävimmiksi katsotaan kuitenkin kiintoainesvaikutukset. Ilman

työmaavesien käsittelyä ja ohjausta kiintoaines voi kulkeutua ja kerääntyä sekä suoalueelle että Koskenalasen lampeen ja vaikutus olisi selvempi alivirtaama-ajan ulkopuolella. Lammen alueella kiintoainesvaikutuksia olisivat samentuminen, sedimentoituminen ja mahdollinen ravinnetason kasvu. Ravinteisuuden lisääntyminen voisi huonoimmillaan johtaa mm. ranta- ja

vesikasvillisuuden muutoksiin. Samentuminen on vaikutuksiltaan väliaikaista, mutta sedimentaation ja ravinnetason vaikutukset pitkäkestoisempia.

Kuva 9. Yleissuunnitelman mukaisen ratasillan ja yksityisteiden sijoittuminen Natura-alueen kohdalla.

Natura-alueen länsipuolella louhittavan Syvälammen rautatietunnelin (kuva 9) hule- ja työmaavesiä voidaan ohjata poispäin tunnelin rakennusalueelta (kuva 10). Natura-alueen itäpuolelta louhittava kallioleikkaus viettää sen sijaan louhinnan jälkeen osin kohti Natura- aluetta. Vesien ohjaaminen ja puhdistaminen on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti sekä rakentamisen että radan käytön aikana.

Myös sillan rakentamisalueella irtoaa kiintoainesta, joka ilman työmaavesien käsittelyä huuhtoutuu ja kulkeutuu lammen suuntaan. Sillan rakentamisalueen kiintoainesvaikutus on kuitenkin pinta-alallisesti huomattavasti pienempi kuin länsipuolisen avoleikkausjakson rakentamisesta syntyvät vaikutukset.

Rakentamisen aikana ei vaikuteta merkittävällä tavalla suon vesitalouteen. Tukipilarien välillä on alueita, jotka eivät ole työmaa-alueena. Tämä mahdollistaa veden liikkumisen edelleen lammen suuntaan pintavaluntana. Natura-alueen itäreunalla sijaitsevan tukipilarin alta joudutaan todennäköisesti purkamaan nykyinen tien alittava, Natura-alueen ulkopuolinen rumpurakenne.

Uusi rumpurakenne rakennetaan todennäköisesti hieman pohjoisemmaksi. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta suon vesitalouteen (kyseessä Natura-alueelle johtava, tienvarressa kulkeva, muutettu kausinoro), koska rummun vaihto voidaan joko ajoittaa alivirtaamakaudelle tai vaihtoehtoisesti ohjata vedet rumputyömaan ohi.

Kuva 10. Yleissuunnitelman mukainen pituusleikkauskuva ratalinjasta Mk ja vaadittavista tasauksista Natura-alueen ylityskohdassa (riviväli=20 m). Natura-alueeseen kuuluva osuus on kuvassa

Karjalohjantien oikealla puolella. (Huom! Kuvassa länsi on oikealla.)

6.3 Rakentamisen aikaisten vaikutusten lievennyskeinot

Vesistövaikutusten minimoimisen kannalta työmaan suunnittelun ja toiminnan ensisijaisena toimena tulee olla kiintoaineksen muodostumisen ehkäiseminen. Työmaavesien

hallintamenetelmät ovat vasta toissijaisia, rakentamisessa muodostuneen kiintoaineen leviämistä hillitsevinä toimenpiteinä. Työmaavesien käsittelyssä tulee noudattaa työmaavesien käsittelyä koskevia yleisiä ohjeistuksia ja käyttää saatavilla olevia ratkaisuja erityisesti kiintoaineksen talteen ottamiseksi. Koskenalasen valuma-alueella ja sen läheisyydessä oleville

rakentamisalueille tulee laatia työmaavesien käsittelyn ohjeet ja omavalvontasuunnitelma.

Natura-alueella ja Koskenalasen läheisyydessä hanketoimija on sitoutunut laatimaan rakentamisen aikaisen kiintoaineksen minimointia ja työmaavesien käsittelyä koskevan suunnitelman, jolla vesiensuojelutehosta voidaan varmistua. Suunnitelma tulee hyväksyttää Varsinais-Suomen ELY-keskuksella. Jäljempänä on esitetty rakentamisen aikaisia

ratkaisuperiaatteita, joita Natura-alueella ja sen läheisyydessä voidaan käyttää.

Kiintoainesvaikutusten ehkäiseminen

Natura-alueelle kohdistuvien vesistövaikutusten minimoimisessa keskeisintä on estää hyvällä rakentamisen suunnittelulla ns. likaisten vesien eli kiintoainesta sisältävien vesien

muodostuminen Natura-alueen valuma-alueelle sijoittuvilla rakentamisalueilla.

Leviävän kiintoaineksen määrää voidaan vähentää mm. seuraavilla rakentamisen suunnittelun ns. matalan kynnyksen toimenpiteillä ja periaatteilla:

• Natura-alueen itäpuolinen avoleikkaus tulee suunnitella louhittavaksi mahdollisimman pitkälle idästä länteen, jotta työmaavedet eivät kulkeudu Natura-alueen suuntaan. Lisäksi näin menetellen Natura-aluetta ympäröivä pintamaa ja kasvillisuus toimivat

pintavaluntaa ja kiintoaineen leviämistä hillitsevinä Natura-alueen lähialueilla

louhittaessa. Samalla louhinta- ja tasaustöiden työmaavedet tulee ohjata Natura-alueen valuma-alueen ulkopuolelle. Avoleikkauksen eteläpuolella on vesienkäsittelyyn soveltuvia suopainanteita (

Kuva 9

Näiden painanteiden vedet ohjautuvat nykyisellään ojaverkostoa pitkin Suomusjärven suuntaan.

• Natura-alueen länsipuolella Koskenalasen valuma-alue on edellistä hieman suppeampi ja työmaavesiä voidaan ohjata helpommin valuma-alueen ulkopuolelle. Natura-alueen länsipuolisen tunnelin louhimisessa tulee noudattaa samaa periaatetta kuin itäpuolen avoleikkauksessakin (louhintaa ei aloiteta Natura-alueen puolelta).

• Natura-alueen rakentamisalueet ja työmaaliikenteen kulkureitit tulee minimoida ja niiden suunnittelussa tulee välttää eroosioherkempiä kohteita.

• Natura-alueen ja työmaa-alueiden välille tulee mahdollisuuksien mukaan jättää kasvillisuutta sisältäviä suojavyöhykkeitä (pienentää pintavalunnan

kiintoainesvaikutusta).

• Kasvillisuutta ja rakentamisalueita tulee tarpeen mukaan suojata esim. suojapeittein kiintoaineksen leviämisen ehkäisemiseksi (pintamaan eroosion ehkäisy osana rakentamisen vaiheistusta ja suunnittelua).

• Natura-alueen valuma-alueelle sijoitettavien täyttömaiden osalta:

o tulee välttää hienojakoisten maa-ainesten käyttöä (etenkin savimaat) sekä rakentamisen aikana että sen jälkeen

o tulee käyttää vain puhtaita maa-aineksia (ympäristömyrkyt, vieraslajit)

• Työmaa- ja hulevesien käsittelyn tarkempi suunnittelu. Tavoitteena on ohjata mahdollisimman suuri osa työmaavesistä Natura-alueen ulkopuolelle. Tämä tulee tarkentaa seuraavissa suunnitteluvaiheissa.

Työmaavesien käsittely

Kiintoainesvaikutusten toissijaisiin keinoihin kuuluvat rakentamisalueilla muodostuvien kiintoainesten käsittely. Muodostuneen kiintoaineen minimoimiseen ja käsittelyyn voidaan käyttää:

• Työmaavesien pH-mittaus omavalvontana (esim. 2 krt/vko)

• Hulevesipainanteita ja laskeutusaltaita (työmaavesien käsittelyssä ensisijaisesti käytettäviä ratkaisuja)

• Suodatusrakenteita (esim. silttiverhous Koskenalasen pohjoisosassa)

• Laskeutuslavat- ja kontit sekä kiintoaineksen kemiallinen saostaminen (jos vesien käsittely on muilla keinoin hankalaa).

• Jos vedenlaadun seurannan perusteella toimenpiteet eivät ole riittäviä, työmaalla tulee lisätä laskeutuslavojen määrää tai käsitellä veden pH:ta. Alhaisella (pH alle 6) kalkitus esim. puutarhakalkilla tai veden johtaminen kalkkirouhepadon läpi. Korkealla pH:lla (yli 9) keinoina voivat olla pumpun siirtäminen kaivannossa kauemmas tai

happojen/hiilidioksidin käyttö (esim. rikkihappokontti).

• Murskepatoja

Laskeutuslavojen periaatteena on pidättää kiintoainesta kierrättämällä vettä laskeutumiseen soveltuvalla, isolla lavalla. Koskenalasen kohteella laskeutuslavat ovat sinänsä käyttökelpoinen ratkaisu, koska alueella on niukasti viivytykseen sopivia paikkoja ja melko jyrkkä

korkeusvaihtelu. Laskeutuslavojen sijoittelu, toisin kuin laskeutusaltaiden osoittaminen, ei ole alueella ongelma. Laskeutusaltaita voidaan rakentaa kaivamalla ainakin siltapaikan koillispuolen painanteeseen, mikäli ratapenkereen ulottuma sen sallii.

Kuva 11 Vasemmalla pumppauskaivo, jonka avulla laskeutuslavalle johdettava vesi ei sekoitu liejuun, vaan lavalle ohjataan vain vettä. Oikealla sarjoitetut laskeutuslavat. Laskeutuslavat pidättävät kiintoainesta tehokkaasti, mutta niiden määrä tulee suhteuttaa aina käsiteltävän vesimäärän mukaan.

Kuva 12 Laskeutuslavan periaatteella toimiva ns. Siltbuster, joka on perinteistä lavaa tehokkaampi.

Muut vesistövaikutusten lievennystoimet Muihin mahdollisiin lievennystoimiin kuuluvat:

• Pölynsidonta/kastelu kuivana aikana

•

Maanrakennustöiden osoittaminen pääasiassa alivirtaamakaudelle

• Työmaakoneiden ja koneiden renkaiden pesupaikan osoittaminen Natura-alueen valuma- alueen ulkopuolelle

• Eroosion hallinta:

o Sallitut maksimiajat suojaamattomille maapinnoille o Säätilan huomioiminen rakentamisvaiheiden ajoituksessa o Asianmukainen työmaan pintojen suojaus työn viivästyessä

• Valunnan ja virtausreittien hallinta:

o Työmaan ja suojaamattomien maapintojen kiertäminen (esim. tilapäiset ojat, asiamukainen suojaus)

o Avoimen maapinnan ylityksessä tilapäiset eroosiota estävien putkien/kourujen käyttö

o Rakentamisalueiden ulkopuolisten suojavyöhykkeiden osoittaminen

• Muiden rakentamisen päästölähteiden (materiaalivarastot ja välivarastot, työmaajätteet) sijoittaminen ja suojaus

• Työmaavesien vedenlaadunseuranta:

o Kokemukset vedenlaadunseurannoista ja niiden käyttökelpoisuudesta ovat vaihtelevia. Tyypillisesti muutokset esiintyvät melko suurin vaihteluin vallitsevan vesitilanteen mukaan, eikä yksittäisiin näytetuloksiin ole välttämättä tarvetta reagoida vesienkäsittelyä korjaavin toimenpitein. Oletettavasti yksittäistä mittaustulosta paremman ja luotettavan kuvan vedenlaadun muutoksista antaa aikasarjan mediaanin vaihtelu. Myös vastaanottavan vesistön vedenlaadun seurannassa voidaan herkästi havaita voimakasta, luontaista vaihtelua.

Kokonaisuudessaan vesistövaikutuksia koskevat toimenpiteet ja suositukset tulee suunnitella sekä tarkentuvat suunnitelmat että rakentamisen toteuttamiskelpoisuus huomioiden.

Toimenpiteiden ja suositusten tulee olla luonteeltaan velvoittavia, esimerkiksi urakka-asiakirjojen tai työmaavesien käsittelyohjeen kautta.

Vesistövaikutusten kannalta merkityksellisintä on vesistövaikutusten ehkäisy, eikä tältä osin Koskenalasen alueella lieventämistoimien toteuttamiselle ole estettä.

Pintamaiden suojaaminen ja turvemaan palauttaminen

Rakentamisalueilla lievennystoimiksi esitetään rakentamisvaiheessa pehmeikkömaiden pintamaan suojausta (geoverkkorakenteet, lujite- ja suojakankaat) sekä pintamaiden ja kasvillisuuden palauttamista.

Turpeen satunnaisista pisteistä keppimitalla turvekerroksen paksuudeksi on arvioitu lammen pohjoispuolelle yli puoli metriä tai paikoin jopa lähempänä kahta metriä. Lammen läheisyydessä sijaitsevan isovarpurämeen luontotyypillä turpeen keskimääräinen turpeen paksuus Etelä- Suomessa on 1,5 metriä, sarakorvissa tätä vähemmän. Sarakorven alueella työnaikaiset tiet voidaan perustaa geoverkoilla lujitetuille ja lujitekankailla suojatuille alueille. Geoverkkoja käytetään yleisesti pehmeikkömaiden suojaamiseen väliaikaiselta toiminnalta.

Rakentamisalueiden suojaamisella kasvillisuutta ja suon pintakerrosta ei menetetä. Suon pintaan kohdistuu todennäköisesti jonkin asteista painautumista, mutta muutos on palautuva.

Pintamaan palauttaminen ja kasvillisuuden palauttaminen koskee tukipilarin ulkopuolelle jäävää osaa tukipilarin anturasta. Anturan yläpinnan sijoittuessa 1 metrin syvyyteen

maanpinnantasosta, yläpinnan yläpuolelle tulee täyttöjä. Natura-alueen suoluonnon kannalta täyttö tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan paikalta talteen otetulla turvemaalla. Täyttöalueen

kasvillisuuden palautus kannattaa antaa tapahtua luontaisesti alueen omalla kasvillisuudella.

Pohjakerroksen sammalkerroksen saa elpymään nopeammin, jos pintakerrokseen levittää

esimerkiksi paikalta talteen otettua rahkasammalsilppua (kasvaa silpustakin). Oleellista on tasata täyttöalue mahdollisimman tarkkaan suonpinnan tasoon.

Pintamaan suojauksin ja turvemaan palautuksin toteutettuna pinta-alamenetysten pysyvä vaikutus on kahtalainen. Varsinaisen tukipilarin (1,5 m x 9 m) kohdalla aluemenetys koskee sekä maaperää että pintakasvillisuutta ja menetys on täysin pysyvä. Tukipilarin alla olevan anturan sijoittuessa 1 metrin syvyyteen pinta-alamenetys on anturan alueella pintakasvillisuuden osalta väliaikainen. Väliaikaisuus edellyttää kohteelle lieventämistoimena ominaisen kasvillisuuden (suokasvillisuus) ja maaperän (turve) palauttamista anturan yläpinnan tason yläpuoliselle osalle.

Maaperän palauttaminen koskee anturan yläpuolista yhden metrin maakerrosta. Anturan pinta- alasta itse tukipilarin alaa ei luonnollisestikaan voida palauttaa.

Tukipilarien osalta pysyvästi menetettävät alat ovat Natura-alueella yhteensä on noin 150 m² (sis. tukipilari + 2 m reunavyöhykevaraus)

Anturoiden väliaikaisesti menetettävät alat ovat Natura-alueella yhteensä noin 150 m² (sis.

anturan ala ja kaivannon reunat).

Työkoneiden vaikutus turvepohjaan ei ole riippuvaista talvien pakkas- ja routatilanteesta, koska rakennusalueet suojataan geoverkoin, geotekstiilein ja lujituspeittein.

6.4 Liikennöinnin aikaiset vaikutukset

Hankkeen vaikutukset valuma-alueeseen

Koskenalasen lammen valuma-alueen (kuva 11) pinta-ala on 2,0 km² (SYKEn VALUE-työkalulla laskettu), josta ehdoton valtaosa sijoittuu Koskenalasen ylävirranpuoleisten lampien ja niitä yhdistävien purojen/norojen vesistöjaksolle. Koskenalasen pohjoispuoleisen, Natura-alueeseen sisältyvän suoalueen lähivaluma-alueen koko on 0,4 km². Suon lähivaluma-alueen vuotuiseksi sadannaksi on arvioitu 262000 m³ (laskettu Helsingin Kaisaniemen 1981-2010 keskiarvolla, 655 mm/a/m²).

Tästä määrästä haihdunnan/kasvien käytön (evapotranspiraatio) osuus on eteläiselle Suomelle tyypillisesti (esim. Suomen Vesiyhdistys 1986, RIL 2003) noin 65 % ja pohjavedeksi alueen maa- ja kallioperä huomioiden imeytyy noin 10 % sadannasta. Pintavalunnan osuudeksi jää

suunnilleen 25 % sadannasta, joka ko. suoalueen osalta on 65500 m³. Luvut ovat karkeita arvioita, ja niihin vaikuttavat paikallisesti erityisesti maa- ja kallioperän laatu, maanpinnan topografia ja kasvillisuus.

Radan rakenteet muuttavat suhteellisesti hyvin vähän alueen valunnan olosuhteita, koska rata sijoittuu pitkälti pitkittäissuuntaisesti korkeuskäyrien kanssa, eikä muodosta varsinaista estettä pintavalunnalle.

Junaliikenteen Natura-alueelle kohdistuvat vaikutukset ovat vähäisiä. Liikenne on harvaa ja päästöjä ei juuri synny.

Kuva 13 Koskenalasen lammen koko valuma-alue ja siltapaikkaa koskeva paikallisen tason valuma-alue.

Koko valuma-alueelle tulee vesiä yläpuolisten vesistöjen alueelta, Koskenalasen pohjoispuolelta.

6.5 Liikennöinnin aikaiset vaikutukset

Liikennöinnin aikaiset vaikutukset rajoittuvat mahdollisiin puiden poistoihin. Koska puustoisilla soilla puusto on luontaisesti kasvultaan kituliaampaa, rajoittuu yksittäisten puiden poistotarve tulevaisuudessa lähinnä länsipuolisen tien reunaan. Yksittäisten puiden poistolla ei ole sanottavaa vaikutusta luontotyyppiin.

7. VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS

7.1 Vaikutusten merkittävyys Kiskonjoen latvavedet Natura-alueen suojeluarvoille Natura-alueelle kohdistuvat vaikutukset sijoittuvat luontodirektiivin luontotyypeistä pääosin luontotyyppien puustoiset suot, humuspitoiset järvet ja lammet sekä pikkujoet ja purot alueelle.

Puustoiset suot

Puustoiset suot luontotyyppi on EU:n luontodirektiivin luontotyypeistä ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Koskenalasen osa-alueen rajauksen pohjoisosassa vaikutukset kohdistuvat puustoisista soista sarakorpikuviolle. Natura-aluerajauksen eteläosien metsäisiin soihin toimenpiteiden vaikutukset eivät ulotu.

Maastossa mitattu puustoisen suon ala Koskenalasen pohjoispuolella on noin 1 hehtaari (pinta- ala on mitattu vuoden 2018 maastokäynnin rajaustietojen perusteella). Koko Koskenalasen Natura-alueella on puustoisia soita 7 % alueen 56 hehtaarista, eli noin 3,9 hehtaaria. Sillan kohdalla lievennystoimin toteutettuna hankkeen vaikutukset ovat:

- Pysyvä menetys on 0,015 hehtaaria (0,4 % luontotyypin kokonaisalasta) - Väliaikainen menetys (palautuva) on

o anturoiden osalta 0,015 hehtaaria (0,4 % luontotyypin kokonaisalasta)

o koko rakennusalueen osalta 0,08 hehtaaria (2,1 % luontotyypin kokonaisalasta) - Puuston poiston alainen osuus on 0,13 hehtaaria (3,3 % luontotyypin kokonaisalasta) Puuston poiston maksimaalinen alue on laskettu kattaen koko siltakannen alle jäävän alueen ja sen molemmin puolin 5 metrin puskurivyöhyke Natura-alueella. Pilarien välille on

rakentamisvaiheessa mahdollista säästää matalampaa puustoa, joka saattaa vähäisesti pienentää puuston poiston pinta-alaa. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus on pilarien pysyvän

menetyksen aluetta lukuun ottamatta säilyvää (vaikutukset rakentamisalueella väliaikaisia).

Kun edellä esitetyistä lievennystoimet ja rakennustöiden rajoitustoimet otetaan huomioon seuraavissa suunnitteluvaiheissa ja niitä noudatetaan radan rakennusvaiheessa, voidaan Natura- rajaukselle kohdistuvat vaikutukset rajata radan maastokäytävän sisään.

Luontotyypin puustoiset suot pinta-alasta Natura-alueella menetetään maksimaalisesti 0,4 % ja väliaikaisena, palautuvana rakennusalueena on puolestaan 2,1 %. Pysyvänä vaikutuksena, pysyvän pinta-alamenetyksen lisäksi, on puuston poiston alainen alue, joka vastaa 3,3 % koko luontotyypin alasta. Puuston poiston alueella rakentaminen heikentää luontotyypin

ominaispiirteitä, mutta se ei vertaudu tältä osin alueen täydelliseen menettämiseen tai suon toiminnan muutoksiin. Radan ja sillan rakentamisella ei ole juurikaan vaikutusta suoaltaan toimintaan tai valuntaan ja sitä kautta suokohteiden ekologisen toiminnan kannalta kriittiseen vesitalouteen. Kyseessä ei puuston poiston osalta ole myöskään pysyvä ja korjaamaton menetys (vrt. esim. ennakkotapaus C-258/11, 2013). Näin ollen vaikutukset luontotyypin edustavuuteen rajautuvat niin ikään vain puuston poiston alueeseen eli sillan alueelle ja pilarien pysyvien pinta- alamenetysten alueille. Pinta-alamenetysten osalta luontotyypin supistumisella ei ole merkitystä luontotyypin edustavuuteen tai toimintaan kokonaisuutena. Perusteluina ovat pinta-

alamenetysten ja puuston poiston pienialaisuus. Rakentaminen ei vaikuta luontotyypin pitkäaikaiseen kehityssuuntaan Natura-alueella kielteisesti. Hankkeella on etenkin puuston poiston kautta luontotyyppiin kielteinen vaikutus, mutta se ei ole merkittävä. Vaikutukset luontotyyppiin puustoiset suot ovat lievennystoimin arvioituna korkeintaan kohtalaisia.

Humuspitoiset järvet ja lammet

Hankkeen vaikutukset luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet rajoittuvat rakentamisen aikaisiin vesistövaikutuksiin. Luontaisesti lievästi happamilla humuspitoisilla lammilla riski

kiintoaineksen päätymisestä vesistöön on potentiaalisilta vaikutuksiltaan merkittävämpi kysymys kuin louhinnan typpipäästöt. Tyypillisesti fosforirajoitteisilla humuspitoisilla lammilla typen määrän kasvulla ei ole odotettavissa merkittävää vaikutusta. Typpipäästöt tulee kuitenkin