SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN HOITOSUUNNITELMA
Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät –Life Saara Rytkönen
Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 6.11.2001
ESIPUHE
Saariniemi-Tervalahden hoitosuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät –projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luon- non Life –rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suo- men Natura 2000- verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa on Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut.
Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyt- tää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-alueiden hoito- ja käyttö- suunnitelmat tai hoitosuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoitotoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä. Suunnitelmiin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opas- tuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aika- välillä.
Saariniemi-Tervalahden hoitosuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksesta. Natura-alueella tehtiin suunnitelmaa varten linnustoseurantaa ja lahopuumittauksia vuonna 2001. Ari Latja Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä vastasi linnustoseurannoista ja antoi asiantuntija-apua suunnitelman laadintaan. Lahopuumittaukset teki suunnittelija Maija Huusko Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluista.
Hoitosuunnitelmaan on tehty korjaus kuviokohtaisten hoitotoimien osalta kappaleeseen numero seitsemän 17.3.2003.
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ... 5
2 SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS ... 6
2.1 Perustiedot ... 6
2.2 Alueen maankäyttö ... 7
2.4 Kasvillisuus ... 7
3 LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE ... 8
3.1 Yleistä ... 8
3.2 Suojeltavat luontotyypit... 8
3.3 Kasvilajiston suojelu ... 8
3.4 Eläimistön suojelu ... 8
3.4.1 Linnusto ... 8
3.4.2 Nisäkkäät ... 9
3.4.3 Hyönteiset ... 9
4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT ... 9
4.1 Suojelun tavoitteet ... 9
4.2 Suojelun toteutustilanne ... 10
4.3 Uhkatekijät ... 10
4.3.1 Kuusettuminen ja muu puuston sulkeutuminen ... 10
4.3.2 Metsätalous ... 10
5 PERUSSELVITYKSET ... 11
5.1 Linnustoseurannat ... 11
5.2 Luontotyyppien kartoitus ... 11
5.3 Lahopuumittaukset ... 11
6 HOITOTOIMET ... 12
6.1 Hoidon yleiset tavoitteet ... 12
6.2 Luonnonhoito ... 12
6.2.1 Kuusien poisto... 12
6.2.2 Lahopuun lisääminen... 12
6.2.3 Lehtipuualikasvoksen raivaus ... 13
6.2.4 Vanhojen niittyjen hoitotoimet ... 13
6.3 Tikkojen talviruokinta ... 13
6.4 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin ... 13
6.5 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset ... 14
6.6 Jatkotoimenpiteet ... 14
7 HOITOTOIMET OSA-ALUEITTAIN ... 14
7.1 Hoitokohteet... 14
7.2 Kaariniemi ... 15
7.3 Saariniemi ... 15
7.4 Mäntyniemi ... 16
7.5 Kurvalansaari-Veitsinen ... 16
7.6 Koivusaari ... 17
8 MERKINTÄ JA OPASTUS ... 17
LIITTEET
Liite 1: Saariniemi-Tervalahden Natura-rajaus (kartta) Liite 2: Linnustoselvityksen tulokset v. 2001
Liite 3: Suojelun toteutustilanne vuoden 2001 loppuun mennessä Liite 4: Kartoitetut arvokkaat luontotyypit v. 2001 (kartta) Liite 5: Kuviokohtaiset hoitotoimet (kartta)
1 JOHDANTO
Saariniemi-Tervalahden Natura-alue on yksi Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -projektissa mukana olevista kohteista. Alue kuuluu Suomen Natura 2000-verkostoehdotukseen sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin mukaisena alueena (SPA). Alue kuuluu myös val- takunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin (Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992). Projekti kohdistuu Natura -alueen lehtipuuvaltaisiin valkoselkätik- kametsiin, lisäksi tavoitteena on ohjata Natura-aluetta ympäröivien talousmetsien käyttöä pienialais- ten valkoselkätikan ruokailumetsien säästämiseksi.
Valkoselkätikka on luokiteltu Suomessa valtakunnallisesti uhanalaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2001).
Valkoselkätikan uhanalaisuuden syynä on sopivien pesimä- ja ruokailubiotooppien väheneminen, mikä johtuu lehtipuuvaltaisten metsien vähenemisestä perinteisten maankäyttömuotojen, kaskeami- sen ja laiduntamisen loputtua sekä havupuita suosivien metsätaloustoimenpiteiden voimakkaasti lisäännyttyä. Aiemmin valkoselkätikka on pesinyt Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Nykyisin pääosa kannasta elää suppealla alueella Keski- ja Itä-Hämeessä sekä Etelä-Savossa. Suomen tikkapopulaatio saa täydennystä syksyisin Laatokan Karjalasta ja Kannak- selta tapahtuvien tikkavaellusten seurauksena, mutta tämä ei riitä jos sopivia elinympäristöjä ei ole jäljellä Suomessa. Pohjois-Karjalan maakunnallinen sijainti on tässä yhteydessä merkittävä.
Valkoselkätikan elinympäristöjen vähentymisen myötä lajin suomalaiset populaatiot ovat pienenty- neet voimakkaasti ja alkaneet isoloitua. Valkoselkätikan pesivän parimäärän on arvioitu olevan Suomessa viime vuosina n. 30 paria, minkä lisäksi Suomessa liikkuu n. 40-50 valkoselkätikkayksi- löä. Isolaation seurauksena lajin selviytyminen on entistä heikompaa, koska pienetkin muutokset ulkoisissa tekijöissä, geeneissä, pesimämenestyksessä, kuolleisuudessa, sukupuoli-jakaumassa, kumppanin löytämisessä jne. voivat olla kohtalokkaita valkoselkätikkapopulaation säilymiselle Suomessa. Pohjois-Karjalan valkoselkätikkapopulaation kannalta keskeisimmät alueet ovat Life- projektiin sisältyviä Natura –alueita.
Valkoselkätikan tyypillistä elinympäristöä ovat valoisat, järeäpuustoiset ja rehevät sekametsät sekä vanhat rehevät lehtimetsät, joissa on runsaasti lahoavaa puustoa. Lajille sopivia biotooppeja on säi- lynyt erityisesti vanhoissa kaskimetsissä sekä järvenrantojen lehtimetsissä. Valkoselkätikan esiin- tyminen kertoo alueen hyvästä soveltuvuudesta myös monille muille uhanalaisille lajeille. Lajin säilymiseksi nykyiset elinympäristöt olisi säilytettävä ja uusien elinalueiden kehittyminen tulisi tur- vata.
Tässä hoitosuunnitelmassa esitetään perustiedot Saariniemi-Tervalahden Natura-alueesta sekä tar- vittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata valkoselkätikalle ja myös muulle arvok- kaalle eliölajistolle tärkeiden elinympäristöjen säilyminen.
2 SAARINIEMI-TERVALAHDEN NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS
2.1 Perustiedot
Saariniemi-Tervalahden Natura-alue (FI0700024) sijaitsee osaksi Liperin ja osaksi Polvijärven kunnan alueella, molempien kuntien yhteisen rajan tuntumassa (kuva 1, peruskartta 4224 01). Natu- ra-alueeseen sisältyy kolme erillistä osa-aluetta Saariniemessä (Saariniemi, Kaariniemi, Mäntynie- mi) sekä alueita Viinijärven Koivusaaresta ja Kurvalansaari-Veitsisestä (Tervalahden saaret). Pro- jektialue kattaa koko Natura-alueen, jonka pinta-ala on yhteensä 106 hehtaaria. Alueesta 50,9 heh- taaria on valtion omistuksessa ja 55,1 hehtaaria yksityisessä omistuksessa olevaa maata. Saariniemi- Tervalahden Natura-aluerajaus on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 1).
Tehtävänimike:
Luonut:
ArcView Version 3.0 Esikatselu:
Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa.
Kommentti:
Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella.
Kuva 1. Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen sijainti.
2.2 Alueen maankäyttö
Saariniemen-Tervalahden alueen metsät ovat pääosin peltojen ja talousmetsien sekä Viinijärven rajaamia vanhoja koivuvaltaisia kaskimetsiä, joita on aikaisemmin laidunnettu. Laidunnuksen loputtua metsät ovat alkaneet kuusettua ja alikasvospuusto tihentyä. Alueella on paikoin myös umpeenkasvavia, pienialaisia vanhoja peltolaikkuja. Tervalahden saarissa ja Saariniemessä on lisäksi nuoria ja varttuneita istutuskuusikoita.
2.4 Kasvillisuus
Saariniemen, Kaariniemen ja Mäntyniemen metsät ovat suurimmaksi osaksi kosteapohjaista vanhaa koivumetsää, jossa kasvaa sekapuina haapoja, leppiä sekä mäntyjä. Metsät on rantavyöhykkeen paju- ja leppäkasvustoja lukuunottamatta melko harvapuustoisia. Lehtipuualikasvos on monin paikoin tiheä. Lehtilahopuuta on runsaasti sekä pysty- että maapuuna.
Saariniemen vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat mustikkatyypin tuore kangas (MT) ja puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kangasmetsät sijoittuvat enimmäkseen kallioisille mäille.
Muita yleisiä kasvillisuustyyppejä ovat saniaiskorpi (SK) ja metsäkortekorpi (MkK), jotka sijoittuvat kallioisten kankaiden välisiin painanteisiin. Paikoin esiintyy pienialaisesti käenkaali- lillukkatyypin tuoretta lehtoa (ORT) ja käenkaali-oravanmarjatyypin tuoretta lehtoa (OMaT) sekä kosteaa isoalvejuurivaltaista saniaislehtoa (AthAssT).
Kaariniemen vallitseva kasvillisuustyyppi on käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas (OMT), lisäksi alueella esiintyy MT-kangasta sekä rantapajukkoa. Kaariniemen alueen metsä on monin paikoin soistunutta ja aluskasvillisuus heinittynyttä. Pienillä kallioisilla mäillä kasvaa kohtalaisen paljon mäntyjä koivujen ja haapojen lomassa.
Mäntyniemen alueella esiintyvät yleisimmät kasvillisuustyypit ovat MT ja OMT. Alueen keskiosas- sa sekä luoteisosassa pienten lampien lounaispuolella on kosteaa saniaislehtoa (AthAss). Koivu- harmaaleppävaltaisia lehtoja lukuunottamatta Mäntyniemen alue on koivu-mänty-sekametsää.
Tervalahden saarissa (Koivusaari ja Kurvalansaari-Veitsinen) on eri-ikäisiä koivu- tai leppävaltaisia metsiä sekä tiheäkasvuisia istutuskuusikoita. Rantavyöhykkeillä on tiheitä nuoria lehtisekametsiä.
Lahopuuta on runsaasti.
Koivusaaren vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat MT- ja OMT –kankaat sekä hiirenporrasvaltainen kostea saniaislehto (AthAss). Lehtoa esiintyy laaja-alaisesti Koivusaaren eteläosassa sekä kapeam- pana vyöhykkeenä saaren itärannalla. Saaren keski- ja pohjoisosissa on mänty- ja kuusivaltaisia tuoreita kangasmetsiä sekä varttuneita ja tiheäkasvuisia istutuskuusikoita.
Kurvalansaari-Veitsisen yleisiä kasvillisuustyyppejä ovat MT- ja OMT –kankaat sekä käenkaali- oravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT) ja hiirenporras-isoalvejuurivaltainen kostea saniaislehto (AthAss). Paikoitellen esiintyy pienialaisia käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteita suur- ruoholehtolaikkuja. Sekä Kurvalansaaressa että Veitsisessä on myös vanhoja umpeenkasvavia suur- ruohojen luonnehtimia peltoaloja. Kurvalansaaressa on lisäksi varttunutta istutuskuusikkoa.
3 LUONTOTYYPPIEN JA LAJIEN SUOJELUN TARVE
3.1 Yleistä
Natura-alueen suojelu- ja hoitotoimilla tähdätään valkoselkätikan säilyttämisen lisäksi myös muiden eliölajien sekä arvokkaiden luontotyyppien säilyttämiseen. Erityisen tärkeää on uhanalaisten ja har- vinaisten sekä vaateliaiden lajien suojelu.
Natura-aluetta koskevat uhanalaisten lajien sekä lintudirektiivin liitteen I ja luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymä- ja seurantatiedot tallennetaan uhanalaisten lajien tietojärjestelmään.
3.2 Suojeltavat luontotyypit
Alueella esiintyviä EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnonmetsät, puustoi- set suot, kasvipeitteiset silikaattikalliot sekä vaihettumissuot ja rantasuot. Näistä erityisen tärkeiksi luokiteltuja luontotyyppejä ovat boreaaliset luonnonmetsät ja puustoiset suot. Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyy pinta-alaltaan eniten boreaalisia luonnonmetsiä (20%).
Kesällä 2001 alueella kartoitettiin hoitotoimien arvioinnin yhteydessä muita, pienialaisesti esiinty- viä arvokkaita luontotyyppejä. Kartoituksessa löydettiin useita metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä: reheviä lehtoja, saniaiskorpia sekä lampien välittömiä lähiympäristöjä.
3.3 Kasvilajiston suojelu
Natura-alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointeja, eikä alueelta ole tiedossa uhanalaisten kasvi- lajien tai luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintymiä. Kurvalansaaressa kasvaa kuitenkin Pohjois-Karjalassa harvinaisena esiintyvä nevaimarre. Kasvistoltaan monimuotoiset lehdot ja rehe- vät korvet Saariniemessä, Mäntyniemessä ja Tervalahden saarissa otetaan tikkametsien hoidon to- teutuksessa huomioon.
3.4 Eläimistön suojelu
Hoitotoimilla pyritään turvaamaan ja parantamaan erityisesti alueella esiintyvän arvokkaan eläinla- jiston elinmahdollisuuksia. Hoitotoimia suunniteltaessa on huomioitu ennen kaikkea linnuston, mut- ta myös nisäkkäiden ja hyönteisten elinympäristövaatimukset, vaikka linnustoa lukuun ottamatta muita eliöryhmäkohtaisia selvityksiä alueella ei ole tehty.
3.4.1 Linnusto
Alueella esiintyy monipuolinen lintulajisto, johon kuuluu myös useita uhanalaisia lintulajeja. Alu- eella pesiviä valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja ovat valkoselkätikka (äärimmäisen uhanalai- nen) ja pikkutikka (vaarantunut), ja myös uhanalaisesta ampuhaukasta (vaarantunut) on tehty ha- vaintoja. Valkoselkätikan pesimäaikaisia havaintoja on tehty alueella säännöllisesti 1980-luvun
Alueella esiintyviä EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja ovat liro, kotka, mehiläishauk- ka, rusko- ja sinisuohaukka, metso, palokärki, peltosirkku, pikkulepinkäinen, pyy, sinirinta, val- koselkätikka sekä helmi-, hiiri-, suo-, varpus- ja viirupöllö.
3.4.2 Nisäkkäät
Natura-alueen vanhat lehtisekametsät haapakolopuineen ovat liito-oravalle soveliasta elinympäris- töä, ja laji esiintyykin melko suurella todennäköisyydellä usealla osa-alueella. Liito-orava on Suo- messa valtakunnallisesti uhanalainen laji (VU). Liito-orava kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin eli se on luokiteltu tärkeäksi lajiksi, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja joka edellyttää tiukkaa suojelua. Liito-orava on lisäksi luokiteltu luontodirektiivissä ensisijaisen tärkeäksi lajiksi. Liito-oravan mahdolliset elinympäristöt huomioi- daan Natura-alueen metsien hoitotoimia toteutettaessa. Hoitotoimia ei uloteta sellaisten alueiden välittömään läheisyyteen, joilla on todennäköisesti liito-oravan reviiri.
3.4.3 Hyönteiset
Natura-alueen hyönteislajisto on huonosti tunnettu. Valkoselkätikan elinympäristöjen säilyttämiseen tähtäävät hoitotoimet hyödyttävät vanhojen lehti- ja lehti-havusekametsien hyönteislajistoa. Laho- puun riittävyyden turvaaminen vaikuttavaa erityisesti lahopuusta riippuvaisten kovakuoriaisten säi- lymiseen.
4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT
4.1 Suojelun tavoitteet
Alue kuuluu valtakunnalliseen valkoselkätikan suojelusuunnitelman kohteisiin. Projektialue on tär- keä uhanalaisen valkoselkätikan pesimäalue ja talvielinpiiri. Valkoselkätikka on Suomessa rauhoi- tettu laji ja kuuluu myös luonnonsuojelulain mukaisiin erityisesti suojeltaviin sekä EU:n lintudirek- tiivin liitteen I lajeihin. Alueella on myös huomattava merkitys muiden uhanalaisten lajien ja vanho- jen lehtimetsien lahopuusta hyötyvien lajien suojelussa.
Suojelun tavoitteena on turvata valkoselkätikan ja myös muun arvokaan eliölajiston säilyminen alueella. Tavoitteeseen pyritään toteuttamalla vielä suojelemattomien osa-alueiden suojelu rauhoi- tuksin tai ostamalla alueita valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Valtiolle hankituista alueista on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelualue. Arvokkaan eliölajiston säilyminen edellyttää myös lajien elinympäristöjen aktiivisia hoitotoimia.
Projekti kohdistuu myös Natura –alueen ulkopuolisiin talousmetsiin, joissa tehtävillä metsätalous- toimilla voi olla huomattava vaikutus Natura –alueen valkoselkätikkapopulaation elinvoimaisuu- teen. Valkoselkätikan suojelussa on oleellisen tärkeää ulottaa lajien elinympäristöjen säilyttäminen myös suojeluverkoston ulkopuolelle potentiaalisten pesimä- ja ruokailualueiden säilyttämiseksi ja
4.2 Suojelun toteutustilanne
Saariniemen-Tervalahden Natura-alueen toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Alueesta 50,9 heh- taaria on valtion omistuksessa olevaa aluetta ja 27,4 hehtaaria yksityisomistuksessa olevaa rauhoi- tusaluetta. Valtion maalle ei ole toistaiseksi perustettu luonnonsuojelualueita. Natura-alueen suoje- lusta on toteuttamatta 27,7 hehtaaria. Suojelun toteutustilanne vuoden 2001 loppuun mennessä on esitetty liitteenä olevassa kartassa (liite 3).
Välimaan tilan yksityinen luonnonsuojelualue (1,3 ha) Kaariniemessä perustettiin 7.8.1998 Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä numero 689 L. Luonnonsuojelualuetta koskevien määrä- ysten mukaan alueella on kielletty:
- rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen;
- maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen tai maa- tai kallioperän vahingoittaminen;
- ojittaminen;
- metsänhakkuu sekä muu kasvien tai niiden osien ja sienten ottaminen tai vahingoittaminen, lu- kuun ottamatta marjojen ja ruokasienten poimimista;
- luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen;
- tulenteko;
- liikkuminen moottoriajoneuvoilla;
- muut toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen.
4.3 Uhkatekijät
4.3.1 Kuusettuminen ja muu puuston sulkeutuminen
Valkoselkätikkametsiä uhkaa kuusettuminen ja muu puuston liiallinen sulkeutuminen kohteen kai- killa osa-alueilla. Saariniemi-Tervalahden tikkametsät ovat vanhoja kaskimetsiä, joita on aikaisem- min laidunnettu. Laidunnuksen loputtua vanhat lehtimetsät ovat alkaneet kuusettua ja metsien ali- kasvospuusto voimakkaasti tihentyä. Ilman havupuuston ja ylitiheän alikasvospuuston vähentämistä metsät muuttuvat valkoselkätikalle epäedullisiksi. Tikkametsissä kuusettuminen ja alikasvoksen liiallinen tihentyminen heikentää tikkametsien laatua erityisesti valkoselkätikan pesimäbiotooppei- na. Liiallinen kuusettuminen uhkaa muutenkin valkoselkätikan viihtymistä alueella.
4.3.2 Metsätalous
Alueella on vielä suojelematonta yksityistä talousmetsää. Tikkametsissä mahdolliset metsätalous- toimet heikentäisivät alueen luontotyyppejä ja niiden arvokkaan lajiston, mm. valkoselkätikan elin- mahdollisuuksia.
Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen valkoselkätikkaparien säilymistä uhkaavat myös aluerajauk- sen ulkopuolella olevissa metsissä toteutettavat metsätaloustoimet, sillä nämä yksityisomistuksessa
5 PERUSSELVITYKSET
Natura-alueella tehtiin linnustoseurantaa, arvokkaiden luontotyyppien kartoitus sekä lahopuumitta- uksia hoitosuunnitelman pohjaksi vuoden 2001 keväällä ja kesällä. Nämä selvitykset ovat olleet tarpeen hoitotoimien suunnittelua varten ja ovat perustana myöhemmälle hoitotoimien vaikutusten arvioimiselle.
5.1 Linnustoseurannat
Linnustoseurantaa tehtiin 1.4.-30.6.2001. Tikkareviirit kartoitettiin huhtikuun alussa kulkemalla alueet läpi hiihtäen tai kävellen varhain aamulla. Muuta linnustoa koskevat laskennat tehtiin sovel- letulla kartoitusmenetelmällä huhti- ja toukokuun alussa sekä kesäkuun puolivälissä. Alueet kuljet- tiin jalan (tai hiihtäen) niin, ettei mikään kohta jäänyt 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Runsaim- mista lajeista merkittiin muistiin lintujen parimäärät ja harvalukuisempien lajien reviirit merkittiin myös kartalle. Lintulaskentojen tulokset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 2).
5.2 Luontotyyppien kartoitus
Arvokkaita luontotyyppejä kartoitettiin hoitotarpeiden arvioinnin yhteydessä kesällä 2001. Luonto- tyypit on otettu hoidon suunnittelussa huomioon, eikä tikkametsien hoitotoimia kohdisteta arvok- kaiden luontotyyppien alueelle mikäli toimet vaarantavat luontotyyppien ominaispiirteiden säilymi- sen.
Kartoituksessa löytyneitä arvokkaita luontotyyppejä ovat lehdot ja rehevät korvet. Nämä luontotyy- pit ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tuoreita ja kosteita lehtoja esiin- tyy Saariniemessä ja Mäntyniemessä sekä Tervalahden saarissa. Reheviä korpia on Saariniemessä.
Lehdot ja rehevät korvet on esitetty kartalla suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 4). Alu- eella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit on esitetty ja alueen kasvillisuutta on kuvattu tämän suunnitelman aikaisemmassa kappaleessa Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen yleiskuvaus.
5.3 Lahopuumittaukset
Natura-alueen yhdellä osa-alueella, Metsähallituksen hallinnassa olevassa Mäntyniemessä tehtiin lahopuuston mittauksia syksyllä 2001. Mittauksissa selvitettiin lahopuun määrä ja laatu puustoku- vioittain. Kuvioilta laskettiin lahojen pysty- ja maapuiden runkojen lukumäärä sekä mitattiin laho- puiden keskipituus ja –läpimitta puulajeittain. Lisäksi selvitettiin lahopuiden lahoaste ja laskettiin lahopuuston kokonaistilavuus. Mittaustulosten perusteella on arvioitu lahopuun riittävyyttä laho- puusta riippuvaisten eliöiden säilymisen kannalta.
Mittausten mukaan Mäntyniemessä on keskimäärin vähän lahopuuta (n.5 m3/ha). Lahopuusto koos- tuu lähinnä lehtilahopuusta (koivu, haapa) ja on jakautunut alueelle melko tasaisesti. Lahopuumitta- usten maastolomakkeet eivät ole suunnitelman liitteenä, vaan niitä säilytetään Pohjois-Karjalan ym-
6 HOITOTOIMET
6.1 Hoidon yleiset tavoitteet
Valkoselkätikkametsien hoidolla on kolme keskeistä tavoitetta: 1. valkoselkätikan pesimä- ja ruo- kailumetsien säilymisen turvaaminen lajille sopivina elinympäristöinä, 2. lajille epäedullisiksi muuttuneiden metsien palauttaminen tikan elinympäristövaatimuksia vastaaviksi ja 3. uusien elinympäristöjen luominen valkoselkätikan asuttamien metsien läheisyydessä. Valkoselkätikkamet- siä hoitamalla turvataan myös muiden kolopesijöiden ja muun lahopuusta riippuvaisen eliölajiston (esim. hyönteiset, käävät) monimuotoisuuden säilyminen ja lisääntyminen.
6.2 Luonnonhoito
Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätik- katyöryhmän antamia suosituksia (1991) ja Metsien ennallistamisoppaan (Tukia ym. 2001) ohjeita sekä Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojeluntarve -työryhmän (Aapala ym. 2000) tutkimus- tuloksia.
Saariniemi-Tervalahden Natura-alueen hoitotoimia ovat viljelykuusikoiden harvennus, alikasvos- kuusien poistaminen lehtipuuvaltaisissa metsissä, tiheiden mäntymetsiköiden harvennus ja tiheiden lehtipuualikasvosten raivaus. Myös lahopuun lisäämistä voidaan suunnitella riittävien lahopuumit- tausten perusteella. Näillä metsien puulajisuhteisiin ja ikärakenteeseen vaikuttavilla hoitotoimilla pyritään ensisijaisesti parantamaan valkoselkätikan elinympäristöjen laatua.
6.2.1 Kuusien poisto
Kuusien määrän vähentäminen lisää metsien avonaisuutta ja edesauttaa metsien säilymistä lehti- puuvaltaisina. Viljelykuusikoissa tehdään puustoon pieniä, esim. yhden aarin kokoisia aukkoja kuu- sia kaatamalla puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi. Pienaukottamisen seurauksena lahopuun ja lehtipuiden osuus aukkopaikoissa kasvaa. Lisäksi lehtipuuvaltaisilla alueilla lähes kaikki alikasvos- kuuset tulisi poistaa huomioiden kuitenkin mahdolliset liito-oravan reviirit metsissä. Liito-oravan pesäpuiden läheisyydestä kuusia ei tule poistaa. Lisäksi kaikki yksittäiset järeät ylispuukuuset sääs- tetään liito-oravan suojaksi. Hakkuu- ja raivaustyöt tehdään metsurityönä. Kaadetut kuuset voidaan jättää metsiin lahopuiksi.
Hakkuut ja raivaustyöt tehdään metsurityönä ja kuljetuksissa käytetään tarpeen vaatiessa mahdolli- simman kevyttä ja pienikokoista metsäkonetta. Laajamittaiset, viljelykuusikoihin kohdistuvat hoito- toimet tehdään vaiheittain useiden vuosien kuluessa, etteivät vaikutukset kasvillisuuteen olisi liian voimakkaita. Puustoon kohdistuva liian voimakas harvennus aiheuttaa helposti aluskasvillisuuden heinittymistä ja lehtipuiden vesakoitumista.
6.2.2 Lahopuun lisääminen
le. On arvioitu, että keskimäärin 20-30 m3/ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta täyttäisi useim- pien lahopuusta riippuvaisten eliöiden elinympäristövaatimukset Etelä-Suomen metsissä.
Lahopuun määrää voidaan lisätä alueilla, joilla lahopuuta ei ole päässyt riittävästi kehittymään. La- hopuuta voidaan lisätä puita kaulaamalla tai vaurioittamalla puita vesurilla tai moottorisahalla sekä kaatamalla puita maahan. Lahopuun lisäys tehdään siten, että vaurioitettavat tai kaadettavat puun- rungot ovat esim. 5-8 puun ryhmissä eri puolilla hoidettavaa kuviota, jolloin alueelle muodostuu lahopuukeskittymiä. Tavoitteena on, että lahopuuta olisi Natura-alueen metsissä suositusten mukai- sesti vähintään 20 m3 hehtaarilla.
6.2.3 Lehtipuualikasvoksen raivaus
Alikasvospuustoa raivataan alueilla, joilla se on kehittynyt hyvin tiheäksi. Varsinkin pihlajat ja le- pät, joissakin tapauksissa myös tuomet saattavat kasvaa hyvin tiheinä kasvustoina vaikeuttaen tik- kojen liikkumista ja varjostaen metsän alaosaa. Lehtipuualikasvosta raivataan tekemällä alikasvok- sen tiheimpiin kohtiin esim. 10 x 10 m tai 20 x 20 m aukkoja. Alikasvosta raivattaessa poistetaan lähinnä pihlajaa, sillä leppä vesoo helposti, jos sitä raivataan. Alikasvoksen raivaus tulisi tehdä 2-3 perättäisenä vuotena, jotta tulokset olisivat hoidon tavoitteiden mukaiset.
6.2.4 Vanhojen niittyjen hoitotoimet
Natura-alueella on joitakin vanhoja niittyjä, joista useimmat ovat taimettuneet. Vanhat niityt voi- daan jättää kehittymään taimikoiden kautta lehtimetsiksi. Metsän kehittymistä voidaan kuitenkin nopeuttaa raivaamalla alikasvospuustoa ja jättämällä suuremmat puut kasvamaan. Näin syntyvistä avoimista, nuorista metsistä kehittyy ajan kanssa sopivaa ympäristöä valkoselkätikalle. Avoimet, heikosti puustottuneet niityt voidaan myös haluttaessa istuttaa koivulle.
6.3 Tikkojen talviruokinta
Valkoselkätikkametsiin järjestetään vuosittain talviruokinta. Tikkapopulaatioiden ollessa erittäin pieniä talviruokinnan järjestämisellä on keskeinen merkitys yksilöiden selviämisessä yli talven;
samalla ruokinta vaikuttaa suoraan yksilöiden lisääntymisen onnistumiseen.
Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen paikalliset jäsenet järjestävät valkoselkätikan talvi- ruokinnan. Ruokinta aloitetaan jokaisena projektivuotena loka-marraskuussa, jolloin kaikille projek- tin tikkakohteille viedään ruokintarasvaa. Rasvan lisäykset tehdään tarpeen mukaan kaksi kertaa marras-huhtikuun välisenä aikana.
6.4 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin
Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Natura-alueella esiintyvien arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti niitä EU:n lintu- direktiivin lajeja ja luontodirektiivin luontotyyppejä, joiden perusteella alue on sisällytetty Suomen
Hoitotoimien avulla edistetään erityisesti valkoselkätikan elinympäristöjen säilymistä ja pyritään luomaan lajille myös uusia elinalueita. Samalla turvataan vanhojen lehtimetsien säilyminen. Hoito- toimien seurauksena luonnon monimuotoisuus Natura-alueella lisääntyy. Hoidon toteutustavat ja – ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse arvokasta eläimistöä.
6.5 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset
Hoitotoimia tehdään projektin aikana yhteensä 41,8 hehtaarin alueella. Valkoselkätikka on aikainen pesijä, minkä vuoksi hoitotoimia ei tule tehdä 15.2.-30.6. välisenä aikana. Kuusien poisto tehdään talvella 2003-2004.Talvella toteutettavat hoitotyöt saadaan päätökseen ennen valkoselkätikan soi- dinajan alkua helmikuun puoliväliin 2004 mennessä. Lehtipuualikasvoksen raivaus tehdään val- koselkätikan pesinnän päätyttyä syksyllä 2003.
Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vastaa yksityisomistuksessa olevien alueiden hoitotöiden val- vonnasta. Maanomistajat voivat halutessaan osallistua hoitotoimien toteutukseen. Muutoin hoitotöi- tä tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta metsäpalveluyrittäjiltä. Valtion maiden hoitotöi- den valvontaan osallistuu myös Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut, mutta käytännön jär- jestelyjä hoidetaan projektin puitteissa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa.
Hoitotoimien toteuttamisen kustannukset on arvioitu sen mukaan, että puuston ja taimikon poisto maksavat keskimäärin n. 333 euroa/ha. Hoitotoimien kohdentuessa Natura-alueella yhteensä 41,8 hehtaarille ovat kertaluontoisen hoidon arvioidut kokonaiskustannukset yhteensä noin 13 900 euroa.
6.6 Jatkotoimenpiteet
Projektin jälkeen kohteen seurannasta vastaa yksityismailla Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja valtionmailla Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Valkoselkätikan seurantaa jatketaan projektin jälkeen yhteistyössä Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan Pohjois-Karjalan ympäristökes- kuksen ja Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluiden toimesta.
Metsäkeskus edistää valkoselkätikan elinympäristöjen suojelua Natura-alueita ympäröivissä talo- usmetsissä päivittäen metsätaloussuunnitelmia projektissa laadittavilla hoito-ohjeilla.
7 HOITOTOIMET OSA-ALUEITTAIN
7.1 Hoitokohteet
Natura-alueen viidellä eri osa-alueella tehtiin hoitotarpeiden arviointi maastossa vuonna 2001. Osa- alueiden metsät ovat paikoitellen luontaisen sukkessiokehityksen ja myös aikaisempien metsätalo-
7.2 Kaariniemi
Alueella on suurimmaksi osaksi erittäin hyvää valkoselkätikkametsää, vanhaa koivikkoa, jossa run- saasti lahopuuta. Rannassa on mänty-koivu –sekametsää sekä leppää kasvava soistunut rantametsä.
Kuvio 1 (n. 22,5 ha):
Vanhaa koivikkoa, jossa runsaasti lahopuuta.
Hoitotoimet: Tiheimpien lehtipuualikasvosten raivaus, pienten alikasvoskuusien poisto.
Kuvio 2 (0,2 ha):
Rannan tiheä nuori mänty-koivu -sekametsä. Rannassa soistunut, pajua ja leppää kasvava kaistale, joka on hyvää pikkutikkabiotooppia.
Hoitotoimet: Nuorimpien mäntyjen poistoa lehtipuiden suosimiseksi.
Kuvio 3 (0,6 +0,4 ha):
Eteläreunan kallioisilla kumpareilla mänty-koivu-haapa -sekametsää.
Hoitotoimet: Nuorimpien mäntyjen poistoa lehtipuiden suosimiseksi.
7.3 Saariniemi
Suuri osa alueesta on maastoltaan kallioista ja puustoltaan varttunutta mäntyvaltaista sekametsää.
Puustossa on myös kookkaita koivuja ja haapoja. Osa alueesta on maapohjaltaan kosteaa, koivuval- taista varttunutta lehtimetsää. Alueen keskelle jäävän umpeenkasvaneen pellon reunoilla ja pienillä metsäsaarekkeilla kasvavaa tiheää nuorta lehtipuustoa. Tiehen rajoittuvalla itäreunalla on nuorta sekametsää, osin tiheää viljelykuusikkoa ja -männikköä, osin erittäin tiheää lepikkoa. Tälle alueelle on vaikea kohdistaa toimenpiteitä.
Kuvio 1 (4,4 ha):
Umpeenkasvava pelto ja lehtipuuvaltaisia metsäsaarekkeita.
Hoitotoimet: Nuoren lehtipuuston harvennus pellon reunoilla ja lehtipuusaarekkeissa.
Kuvio 2 (1,0 ha):
7.4 Mäntyniemi
Alueen itä- ja eteläreuna kosteapohjaista vanhaa koivikkoa, jossa runsaasti lahopuuta. Varsinkin eteläreunalla tiheää lehtipuualikasvustoa. Keskiosa kuivempaa mäntyvaltaista metsää, jossa ei juuri hoitotarpeita. Sama koskee pohjoisosan varttunutta sekametsää. Aivan pohjoiskärjessä on myrsky kaatanut lähes kaikki puut noin puolen hehtaarin alalta.
Kuvio 1 (2,6 ha):
Soistunutta koivuvaltaista kangasmetsää.
Hoitotoimet: Tiheän lehtipuualikasvoksen raivaus (pihlaja).
7.5 Kurvalansaari-Veitsinen
Sekä eteläisellä että pohjoisella osa-alueella on lehtipuuvaltaisia rantametsiä ja umpeutuvia vanhoja niittyjä. Eteläisellä alueella on myös eri-ikäisiä viljelykuusikoita. Pohjoisemmalla alueella on lisäksi mäntyvaltaisia kangasmetsäkumpareita. Molemmilla osa-alueilla on lehtoja.
Kuvio 1 (1,4 ha):
Umpeenkasvava, kostea vanha niitty. Aluskasvillisuus suurruohovaltaista. Kuvion keskellä on pie- nialainen nuori viljelykuusikko. Nuoria ja varttuneita kuusia kasvaa lisäksi harvakseltaan kuvion reunoilla.
Hoitotoimet: Kuusien poisto yhdessä tai useammassa vaiheessa.
Kuvio 2 (1,3 ha):
Tiheä viljelykuusitaimikko, jossa kasvaa myös koivun ja haavan taimia.
Hoitotoimet: Kuusien poisto vähitellen useassa vaiheessa lehtipuiden suosimiseksi.
Kuvio 3 (1,1 ha)
Lehtipuusekametsä, pääpuulajit haapa ja harmaaleppä. Puusto ikärakenteeltaan monipuolista. Kuvi- olla kasvaa myös koivuja, mäntyjä ja kuusia.
Hoitotoimet: Pienet alikasvoskuuset poistetaan.
Kuvio 5 (1,1 ha):
Vanha kostea suurruohoniitty, jolla kasvaa nuori koivikko.
Hoitotoimet: Nuorimpien lehtipuiden harvennus.
Kuvio 6 (1,8 ha):
Koivuvaltaista rantametsää, jossa tiheä lehtipuualikasvos. Kasvillisuustyyppi on lehtomainen kan- gas.
Hoitotoimet: Tiheän lehtipuualikasvoksen raivaus.
7.6 Koivusaari
Saaren eteläosassa sekä itä- että länsirannoilla on edustavaa tervaleppäkorpea. Saaren keskiosassa on kuivia mäntykankaita. Natura-rajaukseen sisältyvän alueen keski- ja pohjoisosassa on nuoria ja varttuneita viljelykuusikoita ja lehtipuuvaltaisia rantametsiä.
Kuvio 1 (1,6 ha):
Nuori, tiheä viljelykuusikko.
Hoitotoimet: Kuusien poisto pienaukottamalla useassa vaiheessa.
Kuvio 2 (1,0 ha):
Lehtipuuvaltaista rantametsää, joka osittain vanhaa niittyä. Kuviolla kasvaa alikasvoskuusia ja tihe- ää lehtipuualikasvosta.
Hoitotoimet: Tiheän lehtipuualikasvoksen raivaus ja alikasvoskuusien poisto.
8 MERKINTÄ JA OPASTUS
Yksityiset rauhoitusalueet Koivusaaressa, Kurvalansaari-Veitsisessä ja Saariniemessä on merkitty maastoon suojelualue -kyltein. Valtion omistuksessa olevat alueet merkitään, kun niistä on muodos- tettu suojelualueita.
Hoidettaville alueille (Saariniemi, Kaariniemi) pystytetään hoidosta kertovat informaatiotaulut
9 SEURANTA
Saariniemen-Tervalahden alueelle järjestetään linnustoseurantoja, joiden avulla saadaan tietoa teh- tyjen hoitotoimien vaikutuksista lintulajistoon. Seurannat kohdistuvat erityisesti valkoselkätikkaan.
Seurannoilla saadaan myös tarvittavaa tietoa seurattavien lajien suotuisan suojelutason valtakunnal- lista arviointia varten. Linnuston seurantaa jatketaan projektin jälkeen 5-10 vuoden välein. Linnus- toseurannoissa avustaa Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys.
Linnustoseurantoihin sisältyy valkoselkätikkaseurannan lisäksi muun arvokkaan lintulajiston tar- peellinen seuranta. Valkoselkätikan seurannan on oltava niin intensiivistä, että saadaan tarkka kuva tikkapopulaatioiden koosta ja pesinnöistä sekä pesinnän onnistumisesta. Tämä edellyttää, että lajia seurataan sekä kevättalvella reviirinmuodostusaikaan että pesintä- ja poikasvaiheessa.
Linnustoseurantojen ensimmäinen ja työläin jakso ajoittui ensimmäiselle projektivuodelle. Ensim- mäisen vuoden aikana toteutetut seurannat olivat käytännössä luonteeltaan perusselvitystä (ennen hoitotoimia tehtävää lähtötilanteen seurantaa), jotka ohjaavat hoitotoimien suunnittelua. Linnusto- seurantojen pääpaino on valkoselkätikan seurannassa, jonka ohessa tehdään muun lajiston havain- nointi kaikilla käynneillä sekä tarvittavat linjalaskennat ensimmäisen vuoden lisäksi hoitotoimien jälkeen vuonna 2004. Välivuosina valkoselkätikan seuranta hoidetaan muiden vuosien tavoin osin talviruokintamatkojen yhteydessä. Näin toteutettuna muuhun kuin itse valkoselkätikkaan kohdistu- va seuranta muodostaa kohtuullisen pienen lisäkustannuksen, jolla kuitenkin saadaan välttämätöntä tietoa hoitotoimien suunnitteluun ja hoidon vaikutusten arvioimiseen.
Kirjallisuus
Aapala, K., Annila, E., Krogerus, K., Kuuluvainen, T., Lindholm, T., Merisaari, H., Mäkipää, R., Niemelä, P., Paloniemi, J., Salminen, P., Kuusinen, M., Raunio, A. ja Eisto, K. 2000: Metsien suo- jelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. -Suomen ympäristö 437. Ympäristöministeriö, aluei- denkäytön osasto. Helsinki.
Grönlund A., Lehtelä, M., Luotonen, H., Hakalisto, S. 1998: Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. - Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 61. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu.
Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahaston valkoselkätikkatyöryhmä 1991: Valkoselkä- tikka ja luonnonsuojelu- sekä virkistysalueiden metsien hoito. –Metsähallitus. Vantaa.
Maailman Luonnon Säätiön (WWF) valkoselkätikkatyöryhmä 1992: Valkoselkätikan suojelusuun- nitelma. -Ympäristöministeriön moniste.
Marjokorpi, A. 1995: Linnansaaren kansallispuiston valkoselkätikka-alueiden hoitosuunnitelma.
Metsähallitus. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B No 27. Metsähallitus. Vantaa.
Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus
