2020
Saarenjärven alueen
luonnonhoitosuunnitelma
KATRI SALMINEN, TERHI AJOSENPÄÄ, MARIA YLI-RENKO
1
Sisällys
1. Johdanto ... 3
2. Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset ... 6
3. Saarenjärven kunnostustoimenpiteet ... 23
3.1. Kasvillisuuden poisto maalta ... 23
3.2. Kasvillisuuden poisto vedestä... 23
3.3. Ruoppaus ... 24
4. Vähäjärven kosteikko ... 26
2
3
1. Johdanto
Saarenjärvi sijaitsee Salon ja Raaseporin kaupungeissa Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntien rajalla. Se on Kiskonjoen keskiosassa sijaitseva noin 4 km pitkä, kapea (100-300 m) ja matala jokiuoman laajentuma, joka on pahoin umpeenkasvanut. Järven pinta-ala rantametsineen on noin 112 hehtaaria, josta vesialueen ala on noin 75 hehtaaria.
Saarenjärvi rajautuu eteläosastaan pääasiallisesti mäkiseen metsämaastoon ja pohjoisosaltaan loivasti viettäviin peltoihin sekä tontteihin. Saarenjärvi kuuluu Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen, ja linnuston erityissuojelualueeksi eli SPA-alueeksi perustettu Saarenjävion on rauhoitettu yksityisenä suojelualueena. Saarenjärvi kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2014.
Saarenjärven luonnonhoitosuunnitelma on valmistunut osana ympäristöministeriön rahoittamaa Saarenjärven ravinteiden keräämisen yhteistyö- ja ylläpitohanketta (SAAVI), joka toteutettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen ELY- keskuksen ja ProAgria Länsi-Suomi ry./Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten kanssa vuosina 2017-2019.
Luonnonhoitosuunnitelman kohteena ovat Saarenjärven ranta- ja vesistöalueet. Alueelta etsittiin monimuotoisuuskohteita, hoidettavia rantaniittyjä ja ruovikoita sekä mahdollisia ruoppaukseen soveltuvia alueita.
Suunnitelman tarkoituksena on tarkentaa Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä Saarenjärven ja sen lähialueiden osalta. Samalla luonnonhoitosuunnitelma jää paikallisten toimijoiden tueksi ja se pyrkii innostamaan paikallisia luontoarvojen ylläpitoon. Suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on täysin vapaaehtoista eikä niiden esittely edellytä toimenpiteitä.
Lisätietoa luonnonhoitosuunnitelman toteutukseen laidunnuksen osalta voi hakea laidunpankki.fi -palvelusta, josta löytyy laidunnustietoa ja jossa voi hakea joko laidunmaata eläimilleen tai eläimiä laiduntamaan omille kohteilleen.
Laidunpankki on valtakunnallinen sivusto, jota ylläpitää ProAgria Etelä-Suomi ja Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntijat. Ruovikon niitosta ja rantaniittyjen hoidosta saa lisätietoa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylläpitämältä ymparisto.fi/ruoko -sivustolta. Sivustolta löytyy tietoa ruovikoiden niitosta ja hyötykäytöstä maataloudessa ja puutarhassa, ja tietoa on sovellettavista myös muiden ilmaversoisten vesikasvien kuten järvikaislan, - kortteet ja osmankäämin niittoihin. Perinnemaisemat.fi -sivustolta löytyy tietoa erilaisista perinnemaisematyypeistä, niiden lajistosta ja hoidosta. Sivustoa ylläpitää Perinnemaisemayhdistys ry., jonka tavoitteena on edistää perinne- ja kulttuurimaisemien hoitoa tarjoamalla mm. koulutus- ja asiantuntija-apua viljelijöille, yhdistyksille ja muille toimijoille.
Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta löytyy tietoa eri hoitomenetelmistä sekä mahdollisista rahoituskanavista. Suunnitelman tavoitteena on ollut ohjata alueen hoitoa ja käyttöä niin, että alueen luontoarvot turvataan. Järven kunnostuksesta lyötyy tietoa Vesistökunnostusverkoston sivuilta, joka välittää tietoa ja kokemuksia vesistöjen kunnostamisesta ja on kaikille avoin yhteydenpitofoorumi (www.ymparisto.fi/vesistokunnostusverkosto).
4
Näkymä Saarenjärven kosteikkokasvillisuudesta kesäkuun alussa 2018. Laidunnuksella voitaisiin estää ranta-alueiden kuivuminen ja nykyistä pahempi umpeenkasvu. Kuva: Terhi Ajosenpää.
5
Kiskonjoen ja Saarenjärven rannoille on paikoitellen levinnyt myrkyllinen myrkkykeiso. Myrkkykeison tunnistaa hieman vaaleanpunaisesta, koiranputkimaisesta kukinnosta sekä kapeista, sahalaitaisista lehdyköistä. Myrkkykeiso kasvaa matalassa vedessä lammissa, järvissä, patoaltaissa, joissa, ojissa, märillä tulvaniityillä ja vähäsuolaisissa merenlahdissa. Kasvi kukkii heinä- elokuussa ja leviää kasvullisesti juurakonkappaleista. Laidunnuksessa olevilla kohteilla on syytä tarkistaa, että alueella ei esiinny myrkkykeisoa.
Kuva: Jouko Rikkinen, Creative Commons 4.0. http://pinkka.helsinki.fi/pinkat/#/speciescards/8537
6
2. Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset
Kuvio 1 (0,5 ha)
Kallioista mustikka- ja puolukkatyypin metsää, jossa pääpuulajina on mänty. Rinteillä kasvaa kuusta, koivua ja pihlajaa.
Puusto on pääosin varttunutta. Alueen pohjoisosa on rehevämpää ja vanhempaa kuusivaltaista sekametsää, jonka keskellä on luonnontilainen tihkupinta. Tihkupinnoilla kasvaa lehväsammalia ja palmusammalta ja niiden ympäristössä kookkaita tervaleppiä, pihlajaa, paatsamaa, sudenmarjaa, käenkaalia, rentukkaa ja hiirenporrasta. Alueen kaakkoiskulma kuuluu Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen. Kuviolle ei ole annettu hoitotoimenpiteitä Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa.
Hoito: Puustoa voidaan harventaa suosien sekametsärakennetta. Laitumen puolelta reunametsät voi ottaa mukaan laidunnukseen. Tihkupinta ja sen välitön lähimetsä jätetään luonnontilaiseksi ja laidunalueen ulkopuolelle.
Rehevän tihkupinnan kasvillisuutta sekä kalliometsää, josta avautuu aavistuksen näkymää Saarenjärvelle. Kuvat: Katri Salminen
7 Kuvio 2 (1,3 ha)
Umpeenkasvamassa oleva, pääosin avoin ranta-alue järven ja tien välissä. Alue on todennäköisesti vanhaa laidunta.
Tien reunassa kasvaa nuoria istutettuja kuusia ja mäntyjä, katajaa, vaahteraa, leppää, koivua, raitaa sekä pajupensaita.
Metsänreunassa, kuvion 1 kallioreunassa kasvaa isoja kuusia, koivua, mäntyä, katajaa, pihlajaa, alikasvoskuusta, sananjalkaa ja kenttäkerroksessa kasvaa erilaisia heiniä. Tien reunan lehtipuustoa on paikoin raivattu, jonka jäljiltä se kasvaa tiheää vesaikkoa.
Avoimen alueen kasvillisuus vaihettuu järven kosteikkokasvillisuudesta rantaniityn tuoreeseen ja kosteaan niittykasvillisuuteen. Kasvillisuus on rehevää ja kookasta, kuten mesiangervoa, koiranputkea, kastikkaa, kurjenjalkaa, järvikaislaa, ranta-alpia, järviruokoa, ruokohelpeä, suursaroja, osmankäämiä, kurjenmiekkaa ja pajuja. Tien ja kuvion 1 läheisessä rinteessä on laikuittain matalampaa tuoreen ja kuivan niityn lajistoa, kuten ahomansikkaa, ahomataraa, särmäkuismaa ja pukinjuurta.
Alue on kapea, mutta kohtalaisen tasainen ja kuuluu osittain Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen. Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa toimenpidesuosituksena on ollut laidunnus.
Hoito: Tienreunapuustoon tehdään maisemaraivaus, jossa jätetään alueelle vaihtelevasti puustoa ja pensaikkoa.
Maisemaraivauksessa pyritään aina luonnolliseen lopputulokseen ja vältetään kaavamaisuutta. Kasvillisuutta poistetaan sektoreittain, jolloin maisemaraivaus on helppo uusia tulevina vuosina. Avoimelle osalle ja reunametsään suositellaan laidunnusta ensisijaisesti naudoilla, myös lampaiden laidunnus on mahdollista. Laidunnuksella saadaan pidettyä alue jatkossa avoimena eikä alue pääse kasvamaan umpeen. Laiduneläimet myös tallaavat ranta-aluetta, jolloin ranta kovettuu ja maa-alueen ja veden raja erottuu selkeämmin ja eläimet pääsevät syömään matalan veden kosteikkokasvillisuutta pidemmältä.
Ennen laidunnuksen aloitusta vesirajassa, jossa kasvaa järviruokoa, kortetta, kaislaa ja saroja olisi hyvä tehdä niittomurskaus. Metsän reunapuusto toimii suojana eläimille laidunkauden aikana. Metsänreuna pyritään tekemään puoliavoimeksi reunavyöhykkeeksi kuusia poistamalla (tihkupinnan kohdalla kuuset jätetään). Laitumeen voidaan ottaa mukaan kuvio 2 b, joka on suojavyöhykkeenä.
8
Kuviolle voisi myös pystyttää infotaulun, jossa kerrotaan Saarenjärven luonto-olosuhteista ja historiasta. Infotaulun voisi sijoittaa pienelle levikkeelle Saarenjärventien varteen, johon kunnostuksen jälkeen saisi parin auton parkkipaikan alueella liikkujille.
Vasemmassa kuvassa rehevää rantaniittyä ja tiheää metsänreuna kuvion eteläosassa. Oikeassa kuvassa on suojavyöhyke (kartassa kuvio 2b), jonka voisi ottaa mukaan laidunalueeseen. Kuvat: Terhi Ajosenpää.
9
Keväällä kuviolla näkyy runsaasti tulvaveden kuljettamaa kasvimassaa, joka maaduttuaan rehevöittää ja lisää kasvualustan paksuutta, mikä kuivattaa aluetta entisestään. Kuvat Katri Salminen.
10 Kuvio 3 (0,31 ha)
Umpeenkasvamassa oleva, pääosin avoin ja kapea ranta-alue järven ja tien välissä. Tien varressa kasvaa muutama huonokuntoinen kuusi, tervaleppää ja koivuja. Alempana järven rantavyöhykkeellä on rehevää kostean niityn kasvillisuutta, joka vaihettuu kosteikko- ja rantakasvillisuuteen. Alue on hyvin kapea ja kuuluu järven puolelta osittain Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen. Tällä kohdalla Saarenjärventie kulkee lähellä, mutta selkeästi korkeammalla kuin Saarenjärvi.
Puustoa raivaamalla ja avaamalla näkymiä järvelle maisema monipuolistuu huomattavasti tienkäyttäjille.
Huonokuntoisia kuusia poistamalla ja reunapuustoa harventamalla lisätään puuston elinvoimaisuutta ja luodaan pehmeä reunavyöhyke.
Hoito: Tienreunapuustoon tehdään maisemaraivaus, jossa jätetään alueelle vaihtelevasti puustoa ja pensaikkoa.
Maisemaraivauksessa pyritään aina luonnolliseen lopputulokseen ja vältetään kaavamaisuutta. Kasvillisuutta poistetaan sektoreittain, jolloin maisemaraivaus on helppo uusia tulevina vuosina. Puustoa ja pensaikkoa poistetaan sen verran kuin maiseman avartamiseksi on tarpeellista.
Kuvissa näkyy lehtipuuvaltaista reunavesakkoa, joka peittää tienkäyttäjän näkymät vesistöön. Aukkopaikoista aukeaa hieno näkymä Alaspään suuntaan. Kuvat: Katri Salminen.
11 Kuviot 4 ja 5 (0,2 ha ja 0,36 ha)
Lammaslaitumet päärakennuksen välittömässä läheisyydessä. Ruoho- ja heinävaltaisia, pääosin avoimia alueita, joissa kasvaa mm. koivua, tervaleppää, kuusia ja haapaa. Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa toimenpidesuosituksena on ollut maisemaraivaus.
Hoito: Laidunnuksen jatkaminen alueilla. Rantaruovikon niittäminen avaisi maisemaa Saarenjärvelle ja parantaisi alueen maisema- ja virkistyskäyttöarvoa.
Lampaat ovat laiduntaneet kuvioilla 4 ja 5 kesällä 2019. Kuva: Katri Salminen.
12 Kuvio 6 (0,61 ha)
Alue on vanhaa peltoa tai niittyä, joka on osittain ollut vapaa-ajan käytössä. Alueella kasvaa harvakseltaan järeitä haapoja ja poppeleita sekä koivuja ja mäntyä, muutoin alue on avointa ja heinävaltaista. Lähempänä rantaa maata on pengerretty ja siellä on vanha puinen terassi sekä näkösuojaksi istutettu kuusirivistö. Ranta-alueen puustoa on harvennettu ja näkymä järvelle on paikoitellen avoin. Alueelle on levinnyt komealupiini. Alueen itäkulmassa sijaitsee vanha huonokuntoinen kesämökki ja leikkimökki, jotka on rajattu pois kuviosta.
Hoito: Alueen hoitaminen laiduntamalla samassa yhteydessä viereisen lammaslaitumen kanssa. Laidunnuksella päästäisiin todennäköisesti eroon myös haitallisesta vieraslajista, komealupiinista. Komealupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloidien vuoksi, mutta pieninä määrinä se ei ole haitallinen laiduneläimille varsinkin, jos eläimet pääsevät syömään kasvustoja alkukesällä. Ennen laidunnusta rakenteet tulee purkaa ja vanhat työkoneet siirtää pois alueelta. Lisäksi kuusirivistön voisi poistaa näkymän parantamiseksi tieltä järvelle ja laidunalan lisäämiseksi.
Alue on puoliavointa rinnettä, jossa kasvaa näkösuojaksi istutettu kuusirivi. Kuvat: Katri Salminen
13 Kuviot 7 ja 8 (0,77 ha ja 0,45 ha)
Kuvio 7 on avoin nurmivaltainen alue ja kuvio 8 on vanha pelto, jossa on kesällä 2019 laiduntanut nautoja. Kuvio 7 rajoittuu metsään sekä Saarenjärventiehen ja pienempään yksityistiehen. Kuvion 7 kaakkoiskulmasta on kaadettu puustoa kesän 2019 aikana ja näkymät kuviolle ovat auki tieltä katsottuna. Kuvion tien toisella puolella sijaitsee lammaslaidun ja tien toinen puoli on puustoinen.
Hoito: Laidunnuksen jatkaminen alueilla ja metsäreunojen laajempi mukaan ottaminen laidunalaan. Reunametsiä olisi hyvä harventaa, jos ne otetaan mukaan laidunnukseen. Reunapuuston raivauksessa vältetään kaavamaisuutta ja jätetään kasvamaan mahdollisuuksien mukaan eri-ikäistä ja -lajista puustoa ja suositaan katajia ja kukkivia ja marjovia pikkupuita ja -pensaita.
Kuvio 7 sijaitsee näkyvällä paikalla Saarenjärventien vieressä rajoittuen metsään. Laitumeen voisi ottaa mukaan metsänreunaa.
Kuvat: Katri Salminen.
14 Kuviot 9–11 (3,47 ha)
Laaja avoin kokonaisuus, joka soveltuisi yhtenäiseksi laidunalueeksi. Kuvio 9 on osittain peltona, jossa viljellään maisemakasveja kuten auringonkukkaa. Kuviolla 11 on nurmipelto, jota laidunnetaan lampailla.
Kuvio 10 on pääosin avoin ja lajistoltaan monipuolinen. Rinteen yläosa on kuivaa ja puustoisempaa. Alaosa on tasaista ja kosteampaa rantaniittyä, ja se on säilynyt avoimempana. Alueen yläosassa tien varressa kasvaa mm. pihlajaa, koivua, mäntyä, kuusta ja haapaa. Pääosa alueesta on heinävaltaista vanhaa peltoa, jossa rinteen kuivemmalla yläosalla kasvaa laikuttain keltanoa, ahdekaunokkia, ahomataraa, ketohopeahanhikkia, kissankelloa, ahomansikkaa ja syyläjuurta.
Hiekkaisemmilla alueilla kallion kupeessa kasvaa myös ketonelikka, kevätkynsimö sekä kevättaskuruoho. Rantaniityllä kasvaa viiltosara, mesiangervo, kurjenmiekka, nurmilauha, nurmipuntarpää, maitohorsma, rohtovirmajuuri, kurjenjalka ja rönsyhansikki. Kuvion pohjoisosassa Saarenjärventien reunassa kasvaa haitallista vieraslajia, komealupiinia, joka uhkaa vähitellen levitä koko alueelle.
Hoito: Kaikki kolme kuviota kattavasta alueesta saisi hienon ja laajan niittyalueen, jota voidaan hoitaa joko laiduntamalla tai niittämällä. Alueen laiduneläimiksi soveltuvat naudat tai lampaat. Ennen laidunnusta ylärinteen lehtipuustoa kannattaa raivata avoimemmaksi maisemaraivauksen periaattein, jossa kasvillisuutta poistetaan sektoreittain, jolloin maisemaraivaus on helppo uusia tulevina vuosina. Vanhat ja kookkaat lehtipuut säästetään. Rantaniityn alaosaan voi tehdä rantakasvillisuuden murskauksen, jolloin uusi kasvusto pääsee keväällä nopeammin kasvuun. Vesiruovikko tulisi niittää, jotta kohteelle saadaan avovesiyhteys. Myös pajupensaikot poistetaan rantavyöhykkeeltä. Niittohoidossa niitettävä biomassa on kerättävä ja kuljetettava pois alueelta. Niitetty biomassa voidaan kompostoida ja hyödyntää katteena tai maanparannusaineena.
15
Alueen keskellä sijaitsee vanha lato, jonka läheisyydessä kasvaa komea vanha pihlaja. Se kannattaa ympäröivää puustoa raivaamalla tuoda paremmin esille. Kuvat: Katri Salminen.
16 Kuvio 12 (9,43 ha)
Laaja, järvelle hyvin loivasti viettävä pelto ja rantaniittyalue Saarenjärventien ja Vihiniemenlahden välissä. Aluetta hoidetaan laiduntamalla. Alue on tulvaherkkä ja pahimpien tulvien aikaan se on Saarenjärventielle asti kokonaan veden peitossa. Pellot ovat nurmella ja niiden käyttöä suojavyöhykkeinä suositellaan jatkossakin.
Alueen pohjoisreunaan Saarenjärventien lähelle on levinnyt haitallista vieraslajia, komealupiinia, joka on levinnyt jo laitumen yläosiin. Komealupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloidien vuoksi, mutta pieninä määrinä se ei ole haitallinen laiduneläimille. Riittävän ajoissa aloitettu laidunnus ja riittävä laidunnuspaine estävät todennäköisesti komealupiinia leviämästä pidemmälle laitumelle.
Alueen rantaosissa raivattiin keväällä ja syksyllä 2018 rantapajukkoa ja vesialueella kokeiltiin talviruo’on niittoa jään päältä. Natura 2000 hoito- ja käyttösuunnitelmassa hoito-ohjeena alueelle on ollut suojavyöhykesuositus.
Hoito: Laidunnuksen jatkaminen alueella ja vesiruovikon niittäminen, jotta laitumelle saadaan avovesiyhteys.
Komealupiinin torjuminen tarvittaessa, jos laiduneläimet eivät syö kasveja. Pajupensaiden raivausta jatketaan, mikäli karja ei saa niiden kasvua taltutettua. Alueelle suositellaan rotaatiolaidunnusta. Varsinkin alkukesästä laidunpainetta pyritään mahdollisuuksien mukaan kohdistamaan vesirajaan.
Loivasti Saarenjärvelle viettävä laidun ja kevättulvan jälkiä rantaniityllä. Kuvat: Katri Salminen.
17 Kuviot 13–16 (0,44 ha, 0,33 ha, 0,28 ha, 0,41 ha)
Pellon metsäsaarekkeita, jotka ovat paikoitellen umpeenkasvamassa ja tiheäpuustoisia. Kohteilla pienimuotoisia ketolaikkuja ja kasvillisuutta ovat mm. mäkitervakko, silmäruohot, pukinjuuri, siankärsämö, huopakeltano, heinätähtimö, ahdekaunokki, kevättaskuruoho, kanerva ja nurmipiippo. Puustona kasvaa katajia, mäntyä, pihlajaa, koivuja ja haapavesakkoa. Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa hoitoehdotuksena on ollut raivaukset sekä laidunnus mahdollisuuksien mukaan. Kuviolle 13 voisi sijoittaa toisen Saarenjärven infotaulun, jossa kerrotaan alueen luonnosta sekä Saarenjärven vaiheista ja kunnostuksesta.
Hoito: Kohteilla voisi tehdä maisemallisen raivauksen, jossa alueille jätetään monilajista ja kerroksellista puustoa ja tuodaan valoa ja tilaa ketokasvillisuudelle. Etenkin haapavesakkoa on hyvä poistaa. Tarvittaessa ennen haapojen raivausta haavat voidaan kaulata noin vuotta ennen raivausta. Kaulaamisessa poistetaan kuori rungon ympäriltä noin 10–30 senttimetrin leveänä vyönä. Kaulaaminen onnistuu kaikkein helpoiten keväällä, koska kuori irtoaa silloin helpoiten. Laidunnus olisi hyvä hoitomuoto ainakin kuviolla 13, johon voisi mahdollisuuksien mukaan ottaa mukaan Vähäjärvelle tehtävän kosteikon tulvapenkereen.
Kuvion 13 ladolle johtavan tien reunat, jossa toinen puoli on säilynyt avoimena ja toinen puoli on kasvanut umpeen. Kuvat: Katri Salminen.
18 Kuvio 17 (1,05 ha)
Maisemallisesti tärkeä hakamainen metsäsaareke, joka on otettu uudelleen laidunnuksen piiriin. Alue rajoittuu peltoihin, Saarenjärventiehen sekä tilakeskukseen. Alue on kallioinen ja puustossa on kookkaita mäntyjä, kuusta, koivua, haapaa ja tammentaimia. Puusto on paikoitellen liian tiheää. Aluskasvillisuus on heinäistä ja niittylajeja kasvaa paikoitellen.
Hoito: Laidunnuksen jatkaminen kohteella ja puuston osittainen harventaminen. Harvennuksissa tehdään tilaa kookkaille maisemapuille (männyt ja koivut) raivaamalla puustoa niiden ympäriltä. Raivauksissa säästetään tammentaimet ja alueen laidunnuksessa tammentaimien ympärille voidaan aluksi laittaa verkko, jossa taimet pääsevät rauhassa kasvamaan muutaman vuoden.
Puustoa kasvaa laitumella paikoitellen liian tiheässä. Puustoa on hyvä harventaa tekemällä tilaa kookkaille maisemapuille. Kuvat:
Katri Salminen.
19 Kuvio 18 (1,28 ha)
Laidunnuksessa oleva hakamainen metsäsaareke, jossa näkyvät hyvin vanhan laidunhistorian piirteet. Alueella kasvaa runsaasti katajaa ja puusto on aukkoista, paikoin tiheämpää. Pääpuulaji on mänty ja seassa kasvaa tuomea, pihlajaa ja haapaa. Katajan lisäksi pensaskerroksessa on korpipaatsamaa ja vadelmaa. Kallioalueen lounaisrinteellä on kallioketo- ja niittyalueita, joissa kasvaa monipuolista lajistoa, kuten tuoksusimake, aholeinikki, haurasloikko, huopakeltano, maksaruohot, päivänkakkara, tummaraunioinen, suolaheinät, mäkitervakko, pukinjuuri, kissankello ja kevätkynsimö.
Ylempänä metsäisillä kuvioilla on valtalajeina metsälauha ja sananjalka. Alueella kasvaa myös huomionarvoisia lajeja, kuten mäkikuisma, keltamatara, mäkikaura, litteänurmikka, ketopiippo, mäkivirvilä, hietalemmikki, ketoneilikka, ketotädyke ja nurmilaukka.
Hoito: Laidunnuksen jatkaminen aluella ja kaakkoiskulman avoimen niittyalueen mukaan ottaminen laidunalueeseen.
Puuston harventaminen paikoitellen, erityisesti tilakeskusta lähinnä olevan nuoren mäntypuuston harventaminen ja laitumen aidan pellon puolella kasvavien mäntyjen poistaminen. Kohteella on merkitystä Saarenjärven kaukomaisemassa, joten lounaisnurkan väljennys ja pehmennys parantaa kohteen maisemallista ilmettä.
Alueen edustavin ketorinne, jossa kasvaa edelleen useita huomionarvoisia lajeja. Hoidon jatkaminen laiduntamalla on ensiarvoisen tärkeää tällä kohteella.Kuvat: Katri Salminen
20 Kuvio 19-20. (4,39 ha, 2,19 ha)
Tulva-altista rantaniittyä, joka on keväisin lumien sulaessa kokonaan veden alla. Rantaniittyä on laidunnettu aiemmin 1960-luvun puoliväliin asti ja nykyään niittyä hoidetaan jälleen laiduntamalla. Keväällä ja syyskesällä 2018 raivattiin talkoilla pajukkoa ranta-alueelta ja kokeiltiin talviruovikon niittoa jäältä. Syyskesällä 2018 alueella tehtiin niittoja käsin, jolloin saatiin avattua hieman rantaa avoimeksi veteen saakka. Lisäksi syksyllä 2018 tehtiin vesikasvillisuuden niittoja alueen edustalla. Kohde kuuluu kokonaisuudessaan Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen ja alueen hoito- ja käyttösuunnitelman hoitoehdotuksena on ollut niittyalueen peruskunnostus niittomurskaamalla ja laidunnuksen aloitus nautakarjalla.
Hoito: Laidunnuksen jatkaminen ja vesiruovikon niittäminen, jotta laitumelle saadaan avovesiyhteys. Pajupensaiden raivausta jatketaan, mikäli karja ei saa niiden kasvua taltutettua. Alueelle suositellaan rotaatiolaidunnusta. Varsinkin alkukesästä laidunpainetta pyritään mahdollisuuksien mukaan kohdistamaan vesirajaan.
Alue on tulva-altista rantaniittyä, jota laidunnutaan nautakarjalla.Kuvat: Katri Salminen.
21 Kuvio 21 (1,56 ha)
Penger Kiskonjoen varressa, johon on mahdollisesti läjitetty ruoppausmassoja. Alueella kasvaa hakamaisesti koivua ja pihlajaa. Alue kuuluu pohjoista osaa lukuunottamatta Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen ja alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alue on ehdotettu jätettäväksi luonnontilaiseksi.
Hoito: Alue soveltuu laidunkäyttöön, koska alue on kovapohjainen ja rehevä, ja siellä kasvaa kookasta hakamaista lehtipuustoa. Laidunnusta ennen alueella on hyvä harventaa puustoa maisemaraivauksen periaatteilla, jossa kasvillisuutta poistetaan sektoreittain, jolloin maisemaraivaus on helppo uusia tulevina vuosina. Puustoa ja pensaikkoa poistetaan vain sen verran kuin maiseman avartamiseksi on tarpeellista. Tällöin saataisiin avattua näkymät Koskentieltä Kiskonjoelle ja Saarenjärvelle.
Laidunkäyttöön suositellaan kuitenkin ensisijaisesti otettavaksi Saarenjärven rannoilla olevia kuvioita, joilla on enemmän merkitystä niittylajistolle ja maiseman avartamiselle. Vaihtoehtoisesti tämä kohde annetaan kehittyä luonnontilaisena ja rehevänä lehtimetsänä.
Alueen puusto on lehtipuuvaltaista ja kasvillisuus on rehevää. Kuvat: Katri Salminen.
22 Kuvio 22 (7,64 ha)
Alueen pohjoisosa on pajuvaltaista ja kosteaa tulvaniittyä ja pensasluhtaa, jossa kasvaa mm. mesiangervoa. Eteläosassa on avoluhta, jossa kasvaa mm. suursaroja, ranta-alpia ja kurjenmiekkaa. Alue kuuluu lähes kokonaan Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen ja alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alue on ehdotettu jätettäväksi luonnontilaiseksi.
Hoito: Alue jätetään luonnontilaiseksi.
Pajuvaltainen ja kostea tulvaniitty, pensas- ja avoluhta jätetään luonnontilaiseksi. Kuvat: Katri Salminen
23
3. Saarenjärven kunnostustoimenpiteet
Saarenjärvi on pahoin umpeenkasvanut. Valtalajeina järvellä kasvavat järvikorte, järviruoko, järvikaisla, rantapalpakko, ulpukka, ja sarat. Rantaniittyjen edustalla kasvaa järvikortetta, jonka jälkeen tulee järviruokokaistale, joka on sekä maaruovikkoa että vesiruovikkoa. Järviruokokasvuston pinta-ala suurenee vuosittain ja järviruoko valtaa kasvutilaa muilta lajeilta. Vihiniemenlahden keskellä, jossa on loppukesästäkin avovettä, kasvaa kaisloja sekä ulpukkaa. Avovettä on pääosin veneväylillä ja mökkirannoilla sekä järven keskivaiheilla. Keskellä järveä kulkee kapea vesiuoma ja veneväylä.
Järvi on leveimmillään Vihiniemenlahdella. Loppukesäisin järvi on hyvin matala ja vesikasvillisuuden valtaama.
Rehevänä järvenä Saarenjärvi kehittyy luontaisesti kohti avovedetöntä luhtaista suota. Hoitotoimenpiteiden tulisikin keskittyä ravinteiden poistoon järvestä.
3.1. Kasvillisuuden poisto maalta
Rantaniittyjen hoito voi olla laidunnuksen lisäksi myös niittämistä, tai rantaniittyjä voidaan sekä laiduntaa että niittää.
Pitkään laidunkäytöstä poissa olleilla alueilla on hyvä tehdä kunnollinen peruskunnostus koneellisesti joko niittämällä tai niittomurskaamalla. Tämän jälkeen aloitetaan laidunnus, jolloin avoimuus saadaan parhaiten säilytettyä. Myös olemassa olevilla laitumilla on hyvä tehdä täydennysniittoa, jos laidunnuspaine ei ole riittävä alueen avoimena pysymiseen.
Maalla tehtävät niitot tulee tehdä lintujen pesimäajan ulkopuolella. Koska Vihinniemenlahti on SAAVI-hankkeessa tehtyjen inventointien perusteella viitasammakoiden elinaluetta, tulee alueella tehtävät maaniitot ajoittaa talvikaudeksi (marras–maaliskuu). Niittojäte on kerättävä pois alueelta, jotta kuollut kasvillisuus ei jää varjostamaan uutta kasvua ja rehevöittämään niittyä. Niittomassoja ei saa läjittää Natura 2000 -alueelle ja sen sisältämät ravinteet tulisi pyrkiä hyödyntämään jatkokäytössä esim. peltojen maanparannusaineena tai puutarhakatteena.
3.2. Kasvillisuuden poisto vedestä
Poistamalla vesikasvillisuutta umpeenkasvaneilta rannoilta voidaan parantaa linnuston ja kalaston elinoloja, lisätä veden vaihtuvuutta sekä edesauttaa virkistyskäyttöä. Vesikasvien poistolla pyritään lisäämään avovesialueita ja hidastamaan järven umpeenkasvua. On myös muistettava, että vesikasvit myös parantavat veden laatua ehkäisemällä aallokosta ja virtauksista aiheutuvaa rantojen eroosiota sekä pidättämällä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Tämän vuoksi vesikasvillisuuden poisto kokonaisuudessaan ei ole tarkoituksenmukaista, vaan niitoissa on pyrittävä vesikasvillisuuden mosaiikkiin.
Laidunniittyjen edustoilla olevat vesiruovikot tulisi poistaa kokonaan, jotta laitumille saadaan avovesiyhteys.
Ruovikkoon voi niittää mutkittelevia väyliä veden virtauksen parantamiseksi, jolloin happikadot saattavat vähentyä.
Vesikasvillisuuden niitoissa kannattaa hyödyntää tulva-aikoja, jolloin alueella päästään liikkumaan niittokoneen kanssa.
Keväisin vesikasvillisuuden poistolle otollisimmat ajat ovat heti jäiden lähdön jälkeen aina huhtikuun ensimmäiselle viikolle. Kevätniitoissa on erityisesti huomioitava lintujen pesimäajat, eikä niittotoimenpiteitä tule tehdä enää huhtikuun ensimmäisen viikon jälkeen. Tapauskohtaisesti voidaan arvioida myöhäisempienkin niittojen vaikutusta linnustojen pesintään, mutta näissä tapauksissa vaaditaan mm. ennen niittoja tehtävää selvitystä, ettei niitoilla tuhota lintujen pesäpaikkoja eikä aiheuteta muutenkaan häirintää pesinnälle. Niiton linnustovaikutuksen arviointi tehdään alueelliselle ELY-keskukselle tehtävän niittoilmoituksen yhteydessä. Syystulvilla kasvimassaa saadaan myös poistettua eikä tällä ei ole haitallisia vaikutuksia alueen linnustoon. Ravinteiden poiston kannalta niittojen paras ajankohta on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, jolloin kasvit ovat siirtäneet ravinteet juurakosta versoihin. Saarenjärvellä keskivedenkorkeus on kuitenkin ko. ajankohtana matala, joka saattaa haitata niittoja. Vesikasvillisuuden poistoon tarvitaan vesialueen omistajan lupa.
24
Niitto soveltuu ilmaversoisten kasvien, kuten järviruo’on, osmankäämin ja järvikortteen torjuntaan. Kasvien versot leikataan selvästi vedenpinnan alapuolelta ja niitto on hyvä toistaa vähintään 2–3 kesänä. Yleensä niiton jälkeen kasvillisuus rehevissä järvissä korvautuu toisilla lajeilla, kuten kelluslehtisillä ulpukoilla ja uistinvidalla ja uposlehtisillä ahvenvidalla ja karvalehdellä.
Kelluslehtisten poistoon tehokas tapa on juurakoiden poistaminen syksyllä, jolloin ravinteet ovat siirtyneet juurakosta versoon. Osa uposlehtisistä kasveista lisääntyy palasista ja niitolla saatetaan vain kiihdyttää niiden kasvua. Näiden lajien poistoon soveltuu parhaiten haraaminen tai raivausnuottaus.
3.3. Ruoppaus
Avovesialan lisäämiseksi Saarenjärven yhtenä kunnostusvaihtoehtona voi olla ruoppaus Vihiniemenlahdella sekä Alaspäässä. Kiskonjoen mukanaan tuomat ravinteet ja kiintoaines ovat laskeutuneet Vihiniemenlahteen ja laaja järvialue on loppukesästä pahoin umpeenkasvanut. Alaspään ranta-alueille suunniteltujen rantalaitumien lisäksi vesialan lisääminen ruoppaamalla parantaisi alueen vesiluonnon monimuotoisuutta ja vähentäisi alueen umpeenkasvua.
Ruoppaamalla aluetta kosteikkomaiseen suuntaan, saadaan lisättyä linnuston viihtyisyydelle tärkeää avovesialuetta ja estettyä järven umpeenkasvua sekä parannettua Saarenjärven kosteikkomaista luonnetta ja ravinteiden pidätyskykyä.
Samalla voidaan vaikuttaa myös virkistyskäyttömahdollisuuksiin avaamalla alueella oleva umpeutunut melontareitti sekä parantamalla alueen veneilymahdollisuuksia.
Mahdollisissa ruoppauksissa on huomioitava, että Vihiniemenlahti on viitasammakon elinympäristöä, joten ruoppaukset tulisi tehdä elokuusta syyskuun puoliväliin välisenä aikana, jolloin sammakon toukkia ei ole enää vedessä eivätkä aikuiset yksilöt ole vielä kaivautuneet pohjamutaan talvehtimaan.
Ruopatessa Saarenjärveen kaivetaan altaita, joiden syvään etuosaan kiintoaines laskeutuu. Altaat muodostavat ketjun, joita pitkin vesi pääsee virtaamaan. Altaiden etuosa kaivetaan syvemmäksi ja takaosa on matalampi. Tällöin kiintoaines laskeutuu altaan etuosaan. Tavoitteena on saada kiintoaines laskeutumaan rakennettujen altaiden syviin osiin. Jos ruopattujen altaiden halutaan toimivan tehokkaasti, niiden kunnossapito on välttämätöntä: altaita pidetään kunnossa perkaamalla, eli poistamalla pohjasedimenttiä ja niittämällä jatkossa vesikasveja alueelta. Altaat tulee tyhjentää kertyneestä lietteestä tarpeen mukaan. Ruoppaustoimet vaativat kuitenkin tarkan suunnitelman ennen toteutusta. Alle 500 m3 ruoppauksista tulee tehdä ruoppausilmoitus alueelliseen ELY-keskukseen ja yli 500 m3 ruoppauksia luvittaa Etelä- Suomen aluehallintovirasto. Alueelliseen ELY-keskukseen on myös hyvä olla ajoissa yhteydessä lajiston huomioon ottamisesta ruoppausten yhteydessä sekä mahdollista poikkeamisista luonnonsuojelulailla rauhoitettujen eläinten rauhoitussäännöksistä.
25
Havainnekuva ruoppauksista Saarenjärvellä. Ruoppauksessa tarkoituksena on kaivaa altaita ja ohjata veden kulkua laajemmalle alueelle. Näin saadaan lisättyä avovesialaa ja veden virtausta. Ruoppausalueet on hyvä yhdistää rantalaitumiin sekä niiden eteen tehtäviin maa- ja vesiruovikon niittoihin.
26
4. Vähäjärven kosteikko
Vähäjärven alueelle on laadittu erillinen kosteikkosuunnitelma. Noin 15 hehtaarinen Vähäjärvi sijaitsee Saarenjärvestä noin 300 m luoteeseen ja se on myös osa Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -aluetta. Linnuston erityissuojelualueeksi eli SPA-alueeksi perustettu Vähäjärvi sijaitsee yksityismailla ja alueen suojelu on toimeenpantu luonnonsuojelulain nojalla.
Vähäjärvi kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.
Aiemmin avovesipintaisena ja merkittävä lintujärvenä tunnettu Vähäjärvi on nykyisin runsaan järviruo’on ja pensaikon peittämää, eikä alueella esiinny tulva-aikoja lukuun ottamatta enää lainkaan avovettä alueen kuivatushistorian ja osittain sen myötä kiihtyneen umpeenkasvukehityksen seurauksena. Umpeenkasvua ovat vauhdittaneet myös Vähäjärven luontainen rehevyys sekä valuma-alueperäinen maa- ja metsätaloudesta syntyvä ulkoinen kuormitus.
Vähäjärven linnusto on kevään ja syksyn tulvatilanteissa erittäin monipuolista ja kosteikkoalueella tavataan tällöin säännöllisesti myös vaateliasta lajistoa. Esimerkiksi kosteikkosuunnitelman tekoaikaan 25.04.2018 suoritettujen maastomittausten yhteydessä Vähäjärvellä havaittiin ääntelevä kaulushaikara, luhtahuitti ja luhtakana. Alueen ekologista tilaa ja linnuston suojelupistearvoa olisi kuitenkin mahdollista nostaa entisestään toteuttamalla alueella kunnostustoimenpiteitä, jotka tähtäävät avovesialueiden lisäämiseen ja maiseman avoimena säilyttämiseen.
Kosteikkosuunnitelmassa esitettyjen kunnostustoimenpiteiden tavoitteena on parantaa Vähäjärven suojelubiologista arvoa, lisätä kosteikkolinnuston viihtyvyydelle tärkeän avoveden määrää sekä vähentää ja hillitä alueen haitallista kuivumista ja umpeenkasvua. Suunnitellut toimenpiteet lisäävät myös veden viipymäaikaa tehostaen samalla kosteikkoympäristön kykyä pidättää ravinteita ja kiintoainetta valumavesistä. Näkyvän avoveden määrän lisääntyminen parantaa merkittävästi myös alueen maisema-arvoja. Suunnitelman mukainen kosteikkokunnostus parantaisi merkittävästi Vähäjärven suojelubiologista arvoa ja nostaisi sen aseman kiistatta jälleen paikallisesti merkittävimpien lintuvesien joukkoon.
Suunnitelman mukaan Vähäjärven vedenpinnan nosto toteutettaisiin rakentamalla kaksi patopengertä. Padot tulisivat kosteikon eteläreunalle ja kaakkoiskulmaan. Kosteikon vedenpinnan säätelyä varten asennettaisiin säätökaivo. Vesi ohjattaisiin kosteikosta pois kivetyn tulvauoman/pohjapadon kautta.
27
Vähäjärven vedenpinnan nosto toteutetaan rakentamalla kaksi patopengertä, jotka rakennetaan kosteikon eteläreunalle ja kaakkoiskulmaan. Vedenpinnan säätelyä varten eteläreunaan asennetaan säätökaivo.
