FINGRID 2006 400 kV johtohanke Keminmaa – Petäjäskoski ARVIOINTISELOSTUS YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN

(1)

FINGRID 2006

ARVIOINTISELOSTUS

400 kV johtohanke Keminmaa – Petäjäskoski

(2)

(3)

ALKUSANAT

Tämän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tarkoituksena on ollut selvittää ympäristö- vaikutukset pitkällä aikavälillä toteutettavalla 400 kV voimajohdon reitille Keminmaa – Petäjäskoski (Rovaniemi).

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kuvattu kahden eri pääreittivaihtoehdon merkit- tävimmät ympäristövaikutukset ja niiden lieventä- mistoimenpiteet. Lisäksi arviointiselostus sisältää tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista.

Hankkeesta vastanneesta Fingrid Oyj:stä työhön ovat osallistuneet vanhempi asiantuntija Jorma Sintonen ja ympäristöyksikön päällikkö Sami Kui- tunen. Yhteysviranomaisena on toiminut Lapin ympäristökeskus, jossa tehtävästä on vastannut ylitarkastaja Leena Ruokanen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteut- tamisesta on vastannut Ramboll Finland Oy, jossa projektipäällikkönä on toiminut FM Jari Mannila ja projektisihteerinä mm. FM Janne Rautio.

Arviointimenettelyä on käsitelty ohjausryhmässä, johon ovat kuuluneet Lapin liiton, Lapin ympäris- tökeskuksen, Metsähallituksen, Lapin maakuntamuseon, Rovaniemen maalaiskunnan, Tervolan ja Keminmaan kuntien sekä Fingrid Oyj:n ja Ramboll Finland Oy:n edustajat.

Kuva 1. Nykyinen voimajohto ylittää Kemijoen tul- vauoman Petäjäskoskella.

(4)

(5)

TIIVISTELMÄ

Hankkeen perustelut

Sähkön kulutusennusteet osoittavat sähkön käy- tön edelleen kasvavan Meri-Lapin alueella. Alueen muuntotehoa on aiemmin lisätty muuntoasema- laajennuksin Keminmaalla. Voimansiirtoverkon ikääntyessä myös tarve sen huollon ja kunnossa- pidon vaatimille keskeytyksille lisääntyy.

Fingrid Oyj:llä on sähkömarkkinalain mukainen kantaverkon kehittämisvelvoite. Verkon kehittä- minen pohjautuu yhtiön laatimiin pitkän aikavälin verkon kehittämissuunnitelmiin. Sähkömarkkina- lain mukaisesti Fingrid Oyj:n tulee myös edistää sähkömarkkinoiden toimintamahdollisuuksia.

Suunniteltu Keminmaa-Petäjäskoski -johtohanke vahvistaa alueen voimajärjestelmän käyttövar- muutta normaalikäytön ja 400 kV verkon keskeytys- ja huoltotilanteissa sekä mahdollistaa ennusteiden mukaisen sähkönkäytön lisääntymisen.

Hanke lisää myös Suomen ja Ruotsin välistä siirtokapasiteettia noin 200 MW, mikä edistää sähkö- markkinoiden toimintamahdollisuuksia vähentä- mällä siirtorajoituksia Suomen ja muiden pohjoismaisten verkkojen välillä.

Hankkeesta vastaavat

Hankkeesta vastaava on Fingrid Oyj, jossa vas- tuuhenkilöinä ovat vanhempi asiantuntija Jorma Sintonen ja ympäristöyksikön päällikkö Sami Kui- tunen.

Yhteysviranomaisena toimivassa Lapin ympäristö- keskuksessa vastuuhenkilönä on ylitarkastaja Lee- na Ruokanen.

Ympäristövaikutusten arviointime- nettely

Laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointime- nettelystä (YVA-laki 468/1994, 267/1999 ja YVA- asetus 792/1994, 268/1999) edellyttävät, että ennen 400 kV voimajohdon rakentamista, hankkeen ympäristövaikutukset tulee selvittää riittävästi.

YVA-menettely jakautuu kahteen vaiheeseen: ar- viointiohjelmaan ja arviointiselostukseen. Ensim- mäisessä vaiheessa laadittava arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on suunnitelma siitä, mitä hankkeen vaikutuksia arvioidaan ja miten arvioinnit tehdään. YVA-ohjelma sisältää myös tiedot hankkeesta, sen vaihtoehdoista, aikataulusta ja tiedottamisesta. Arviointiohjelman luonnos esiteltiin yleisötilaisuuksissa. Saadun palautteen perusteella ohjelmaa täydennettiin ja se asetettiin sen jäl- keen virallisesti nähtäville vaikutusalueen kuntiin.

Nähtävilläoloaikana kansalaisilla oli mahdollisuus esittää mielipiteensä ohjelmasta yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ympäristökeskukselle. Lapin ympäristökeskus pyysi arviointiohjelmasta myös lausunnot eri sidosryhmiltä ja kunnilta ja antoi sen perusteella oman lausuntonsa, joka oli ohjeena ympäristövaikutusten selvitystyölle.

Tässä arviointiselostuksessa esitellään eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, vaihtoehtojen vertailu, arviointimenettelyssä käytetty aineisto ja arviointimenetelmät sekä arviointiin mahdollisesti liittyvät epävarmuustekijät. Lisäksi selostuksessa kuvataan haitallisten vaikutusten lieventämismah- dollisuuksia.

Yleisö ja sidosryhmät ovat yleisötilaisuuksissa voineet tutustua selostukseen luonnosvaiheessa ja kommentoida sitä. Palautteen perusteella selvityk- siä tarkennettiin tarvittavin osin.

Lopullinen arviointiselostus asetetaan virallisesti nähtäville vaikutusalueen kuntiin. Nähtävilläoloai- kana kansalaisilla ja sidosryhmillä on mahdollisuus ilmaista näkemyksensä selvityksistä jättämällä mielipiteensä yhteysviranomaiselle. Yhteysviran- omainen pyytää jälleen eri tahoilta lausunnot ja antaa arviointiselostuksesta lausuntonsa, johon YVA-menettely päättyy.

Tutkittavat vaihtoehdot

Ympäristövaikutusten arvioinnissa tutkitaan to- teuttamisvaihtoehtojen lisäksi yleensä hankkeen toteuttamatta jättämistä eli ns. 0-vaihtoehtoa, el- lei sitä YVA-asetuksen (11 §) mukaan katsota eri- tyisestä syystä tarpeettomaksi. Tässä hankkeessa 0-vaihtoehtoa ei tarkasteltu, koska se ei ole Fing- rid Oyj:n mukaan kantaverkon toiminnan kannalta mahdollista. Hankkeen tarpeen arvioi sähkömark- kinaviranomainen eli Energiamarkkinavirasto ra- kentamislupahakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Reittivaihtoehto A (VE A) sijoittuu Kemijoen län- sipuolelle nykyisten voimajohtojen rinnalle välil- lä Kuikero - Varevaara ja Kinnula - Petäjäskoski.

Muualla johto sijoittuu uuteen maastokäytävään, joka muodostaa noin puolet koko 60 kilometrin pi- tuisesta voimajohtoreitistä.

Reittivaihtoehto B (VE B) sijoittuu Kemijoen itä- puolelle samaan maastokäytävään nykyisten johtojen kanssa ja Taivalkoskelta lähtien puretun 110 kV voimajohdon johtoalueelle sitä leventäen. Reit- tivaihtoehdon B pituus on noin 60 kilometriä.

Johtoaluekuvat ja pylväsratkaisut ovat alustavia, ja niitä tarkennetaan jatkosuunnittelun yhteydes- sä.

(6)

Vaikutusten arvioiminen

Vaikutusten arviointi on tehty asiantuntijatyönä vaikutusalueen ympäristöstä saatujen tietojen perusteella. Saatavilla olevaa aineistoa on täydennet- ty kartta- ja ilmakuva-analyysein, maastoinven- toinnein sekä sidosryhmähaastattelujen avulla.

Arviointityötä varten perustettiin ohjausryhmä, johon kutsuttiin Lapin ympäristökeskuksen, Lapin liiton, Metsähallituksen, Lapin maakuntamuseon ja alueen kuntien edustajat. Ohjausryhmä on kokoontunut arviointiohjelma ja arviointiselostus -vaiheissa kerran.

Ympäristövaikutusten arviointiohjelman luonnos valmistui toukokuussa 2005, jolloin hankkeesta pidettiin yleisötilaisuudet Rovaniemen Muurolan koululla sekä Tervolan ja Keminmaan kunnantaloilla.

Hanketta koskevasta arviointiohjelmasta kuulutet- tiin 30.9.2005 ja se oli yleisön nähtävillä vaikutusalueen kunnissa 3.10.–3.11.2005 välisenä aikana, jolloin siitä on voinut antaa mielipiteitä ja lausuntoja. Lausuntoja ja mielipiteitä annettiin yhteensä 16 ja yhteysviranomainen antoi ohjelmasta oman lausuntonsa 30.11.2005.

Lausunnon pohjalta arviointityötä, joka käynnistyi jo kesällä 2005, on täsmennetty syksyn aikana.

Tammikuun lopulla 2006 valmistui arviointiselostuksen luonnos, josta järjestettiin yleisötilaisuudet samoissa paikoissa kuin ohjelmastakin. Saadun palautteen perusteella arviointiselostusta on täs- mennetty ja se on jätetty yhteysviranomaiselle jatkotoimenpiteitä varten.

Merkittävimmät vaikutukset

Vaihtoehdon A merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat metsätalouteen, kun metsää joudutaan poistamaan tarvittavan lisämaan alta lähes 300 ha. Vaihtoehto A kiertää asutusta ja luonnon arvo- kohteet. Sen sijaan joitakin arkeologisia kohteita jää johdon tuntumaan.

Vaihtoehto B ylittää Suuripään Natura-alueen ja aiheuttaa monin tavoin haittaa luonnon arvoille.

Vaihtoehto sijoittuu Kemijoen läheisyydessä asutuksen keskelle ja vaikuttaa heikentävästi ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Lisäksi johto ylit- tää Kemijoen kahdessa paikassa ja sijoittuu näky- västi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaiseen arvokkaaseen maisemaan.

Talousmetsää menetetään Suuripään Natura-alueen kautta sijoittuvassa vaihtoehdossa B vähiten, koska johtoreitti sijoittuu puretun 110 kV voimajohdon johtoalueelle.

Vaihtoehdon B alavaihtoehtoina tutkittiin Suuri- pään Natura-aluetta ja asutusta kiertäviä reitte- jä. Niiden toteuttaminen vähentää vaihtoehdon B haittoja asutukselle ja luonnon arvoille, mutta ei vähennä maisemaan koituvia haittoja.

Luvat ja päätökset

Laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointime- nettelystä edellyttävät YVA-menettely vähintään 220 kV ja 15 km pitkissä voimajohtohankkeissa.

Ennen hankkeen toteuttamista Fingrid Oyj hakee Energiamarkkinavirastolta sähkömarkkinalain mukaista rakentamislupaa sekä valtioneuvostolta lunastuslupaa. Molempiin lupahakemuksiin liitetään ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä saa- tava yhteysviranomaisen lausunto. Rakentamislu- paa haetaan vuoden 2006 aikana ja lunastuslupaa vuonna 2007. Fingridin Oyj tavoitteena on saada voimajohto käyttöön vuonna 2009.

Johtopäätökset

Vaihtoehdossa B on selvästi enemmän haitallisia tai kielteisiä vaikutuksia kuin vaihtoehdossa A.

Vaihtoehto B on luonnon, maiseman, kulttuuripe- rinnön, maatalouden ja ihmisten elinolojen kannalta huonompi vaihtoehto kuin A. Vaihtoehto A on ainoastaan metsätalouden kannalta huonompi vaihtoehto kuin B.

Eri vaihtoehtojen haitalliset vaikutukset eivät ole merkittävyydeltään kovin suuria. Jos kaikki mah- dolliset lieventämistoimenpiteet otetaan huomioon, voidaan kumpikin vaihtoehto toteuttaa. Tämä edellyttää kuitenkin Suuripään Natura-alueen ja asutuksen kiertämistä, kuten vaihtoehdon B ala- vaihtoehdoissa on esitetty.

Vaikka kaikki vaihtoehdon B ongelmallisten kohti- en kiertovaihtoehdot toteutettaisiin, on vaihtoehto B lievennettynäkin vaikutuksiltaan haitallisempi kuin vaihtoehto A.

(7)

Kuva 2. Yleiskartta suunnittelualueesta ja voima- johdon reittivaihtoehdoista. Ympyrällä merkityissä kohdissa tutkittiin asutusta kiertäviä vaihtoehtoja.

(8)

SISÄLLYSLUETTELO

ALKUSANAT ... 1

TIIVISTELMÄ ... 3

SISÄLLYSLUETTELO ... 6

1 HANKKEEN KUVAUS JA PERUSTELUT ... 8

1.1 Hankkeen kuvaus 8 1.2 Hankkeesta vastaava 9 1.3 Hankkeen perustelut 9 1.4 Hankkeen edellyttämät luvat ja päätökset 9 1.5 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin 9 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY ... 10

2.1 Arviointimenettelyn sisältö 10 2.1.1 Arviointiohjelma 11 2.1.2 Arviointiselostus 11 2.2 Arviointimenettelyn osapuolet 11 2.3 Tiedottaminen ja kansalaisten osallistuminen 11 2.4 YVA-menettely osana voimajohdon suunnittelua 12 2.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 12 2.4.2 400 kV ja 220 kV voimajohdon johtoreitin suunnittelu, pylväiden paikat ja yhteispylväiden käyttö 12 2.4.3 Luontokohteet johtoreitin suunnittelussa 13 2.4.4 Voimajohdon käyttö ja kunnossapito 14 3 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT ... 15

3.1 Vaihtoehtojen muodostaminen 15 3.2 Alustavat ja mielipiteissä ehdotetut vaihtoehdot sekä niiden karsinta 15 3.3 YVA-menettelyssä tutkitut vaihtoehdot 15 3.3.1 Reittivaihtoehto A (VE A) 16 3.3.2 Reittivaihtoehto B (VE B) 18 4 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA ... 21

4.1 Maisema ja kulttuurihistoria 21 4.2 Asutus 21 4.3 Maanomistus ja kaavoitus 22 4.4 Merkittävät luontokohteet 22 4.4.1 Natura 2000-alueet 22 4.4.2 Muut suojelualueet 24 4.4.3 Muut luontokohteet 24 4.5 Pohjavesialueet 26 5 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI ... 27

5.1 Selvitettävät ympäristövaikutukset 27 5.2 Vaikutusalueiden rajaus 27 6 VAIKUTUKSET LUONNONOLOIHIN ... 28

6.1 Vaikutusmekanismit 28 6.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 28 6.3 Natura-arviointi 29 6.4 Vaikutukset Natura-alueisiin 30 6.5 Vaikutukset luonnonsuojelualueisiin 33 6.6 Vaikutukset linnustoon 34 6.7 Vaikutukset muihin luontokohteisiin 34 6.8 Vaikutukset uhanalaisiin ja suojeltaviin lajeihin 34 6.9 Vaikutukset luonnontilaisiin alueisiin 35 6.10 Vaikutukset pohjavesiin 35 6.11 Vaikutusten lieventäminen 35 6.12 Vaihtoehtojen vertailu 35 6.13 Yhteenveto ja johtopäätökset 37 7 VAIKUTUKSET MAISEMAAN ... 38

7.1 Vaikutusmekanismit 38 7.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 38 7.3 Vaikutukset lähi- ja kaukomaisemaan 38 7.4 Vaikutusten lieventäminen 41 7.5 Vaihtoehtojen vertailu 42 7.6 Yhteenveto ja johtopäätökset 42 8 VAIKUTUKSET KULTTUURIPERINTÖÖN ... 43

8.1 Vaikutusmekanismit 43

8.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 43

8.3 Vaikutukset kulttuurihistoriallisiin kohteisiin 44

8.4 Vaikutusten lieventäminen 45

8.5 Vaihtoehtojen vertailu 45

8.6 Yhteenveto ja johtopäätökset 45

(9)

9 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN ... 46

9.1 Vaikutusmekanismit 46

9.3 Kaavatilanne 46

9.4 Vaikutukset maa- ja metsätalouteen 46

9.5 Vaikutukset asutukseen 47

9.6 Vaikutukset virkistyskäyttöön 49

10 VAIKUTUKSET IHMISTEN ELINOLOIHIN ... 50

10.1 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset 50

10.3 Vaikutukset elinoloihin ja

viihtyvyyteen 50

10.4 Voimajohtojen aiheuttamat sähkö- ja magneettikentät 51

10.4.1 Saatu palaute ja tehdyt laskelmat 51

10.4.2 Sähkökenttä ja

magneettikenttä 51

10.4.3 Suositusarvot väestön pitkäaikaisesta altistumisesta sähkö-

magneettisille kentille 51

10.5 Voimajohtojen aiheuttama melu 51

10.6 Voimajohdon vaikutukset kiinteistöjen arvoon 52 10.7 TV- ja radiohäiriöt johdon

tuntumassa 52

11 EPÄVARMUUSTEKIJÄT ... 54

12 KESKEISET VAIKUTUKSET ... 55

12.1 Luontovaikutukset 55

12.2 Maisemavaikutukset 57

12.3 Vaikutukset kulttuuriperintöön 57

12.4 Vaikutukset maankäyttöön 57

12.5 Elinolot ja viihtyvyys 57

12.6 Yhteenveto ja vaihtoehtojen vertailu 57 12.7 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 57

12.9 Ympäristövaikutusten seuranta ja niistä raportointi 58 13 JATKOSUUNNITTELU ... 59 14 SEURANTAOHJELMA ... 59 LÄHDELUETTELO ... 60

(10)

1 HANKKEEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1.1 Hankkeen kuvaus

Suunniteltu voimajohto sijoittuu Keminmaan ja Tervolan kuntien sekä Rovaniemen kaupungin alueille. Uuden johdon molempien vaihtoehtojen pituus on noin 60 kilometriä. Johtoalueelta poistetaan voimajohdolle vaaraksi oleva puusto. Lisäksi johtoaukealle tehdään rakentamisen edellyttämiä huoltotieyhteyksiä läheiseltä tieverkolta.

Kuva 3. Meri-Lapin alueen voimajohtoverkko. 400 kV johdot sinisellä, 220 kV johdot vihreällä ja 110 kV johdot punaisella. Suunnitellut reittivaihtoeh- dot mustalla katkoviivalla.

(11)

1.2 Hankkeesta vastaava

Fingrid Oyj on valtakunnallinen sähkön siirron kan- taverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen sähkön siirron toimivuudesta sähkömarkkinalain perusteella myönnetyn sähköverkkoluvan ehtojen mukaisesti.

Yhtiön on hoidettava sähkömarkkinalain edellyttä- mät velvoitteet siten, että kantaverkko on käyttö- varma ja siirtokyvyltään riittävä. Yhtiötä valvova viranomainen on Energiamarkkinavirasto.

Fingrid on perustettu 1996 ja sen operatiivinen toiminta alkoi syyskuussa 1997. Yhtiö omistaa Suomen kantaverkon ja kaikki merkittävät ulko- maanyhteydet. Voimajohtoja on yhteensä noin 14 000 kilometriä ja sähköasemia 105 kappaletta.

Yhtiön asiakkaina on sähköntuottajia, suurteolli- suusyrityksiä sekä alue- ja jakeluverkonhaltijoita.

Vuonna 2005 Fingrid-konsernin liikevaihto oli 317 miljoonaa euroa.

1.3 Hankkeen perustelut

Sähkönkulutusennusteet osoittavat sähkön käy- tön edelleen kasvavan Meri-Lapin alueella. Alueen muuntotehoa on jo aiemmin lisätty muuntoase- malaajennuksin Keminmaalla. Voimansiirtoverkon ikääntyessä myös tarve sen huollon ja kunnossa- pidon vaatimille keskeytyksille lisääntyy.

Fingrid Oyj:llä on sähkömarkkinalain mukainen kantaverkon kehittämisvelvollisuus. Verkon kehit- täminen pohjautuu yhtiön laatimiin pitkän aikavälin verkon kehittämissuunnitelmiin. Sähkömarkkinoi- den toimintaedellytysten varmistamiseksi Fingrid tekee kantaverkkosuunnittelua yhteistyössä asi- akkaidensa ja muiden pohjoismaisten kantaverk- koyritysten kanssa. Sähkömarkkinalain mukaisesti Fingrid Oyj:n tulee edistää myös sähkömarkkinoi- den toimintamahdollisuuksia.

Nyt suunnitteilla oleva johtohanke Keminmaa – Petäjäskoski vahvistaa alueen voimajärjestelmän käyttövarmuutta niin normaalikäytön kuin 400 kV verkon keskeytys- ja huoltotilanteissa sekä mahdollistaa ennusteiden mukaisen sähkön käy- tön lisääntymisen. Hanke lisää Suomen ja Ruot- sin välistä siirtokapasiteettia noin 200 MW. Siir- tokapasiteetin lisäys edistää sähkömarkkinoiden toimintamahdollisuuksia vähentämällä siirtorajoituksia, eli ns. verkon pullonkauloja, Suomen ja muiden pohjoismaisten verkkojen välillä. Suunni- teltu 400 kV voimajohto Keminmaa - Petäjäskoski liittää pitkän eteläisen Suomen ja Ruotsin välisen 400 kV yhdysjohdon Pikkarala (Oulu) – Keminmaa – Svartbyn (Ruotsi) keskikohdastaan entistä kiin- teämmin Suomen kantaverkkoon vahvistaen siten kantaverkon siirtokykyä. Siirtorajoitusten pie- nenemisestä hyötyvät sekä sähkön tuottajat että sähkönkäyttäjät.

1.4 Hankkeen edellyttämät luvat ja päätökset

Laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointime- nettelystä edellyttävät YVA-menettely vähintään 220 kV ja 15 km pitkissä voimajohtohankkeissa.

Ennen hankkeen toteuttamista Fingrid Oyj hakee sähkömarkkinalain mukaista rakentamislupaa Ener- giamarkkinavirastolta. Lupahakemukseen liitetään ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä an- nettava yhteysviranomaisen lausunto.

Fingrid Oyj hakee lunastuslain mukaista lunastuslupaa valtioneuvostolta. Lupa-hakemukseen liitetään lain edellyttämät selvitykset, kuten ym- päristövaikutusten arviointiselostus ja siitä saatu yhteysviranomaisen eli Lapin ympäristökeskuksen lausunto. Lunastuslupa-asian valmistelee kauppa- ja teollisuusministeriö.

1.5 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin

Fingrid Oyj käynnisti vuoden 2000 alussa YVA-menettelyn 400 kV voimajohdosta Muhoksen Pyhän- selältä Tornion seudulle ja sieltä edelleen Ruotsiin.

Hankkeen tarkoituksena on määrittää pitkällä ai- kavälillä toteutettava 400 kV voimajohto Pyhän- selkä (Muhos) – Tornion seutu (Ruotsi) maakun- takaavoihin merkitsemistä varten. YVA-menettely päättyi, kun yhteysviranomaisena toiminut Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskus antoi lausuntonsa 16.8.2001. Kyseinen johto edistää osaltaan sähkömarkkinoiden toimintamahdollisuuksia vä- hentämällä siirtorajoituksia Suomen ja muiden pohjoismaiden verkkojen välillä.

Petäjäskosken sähköasemalta on suunniteltu myös 110 kV yhteyttä Tervolan itäosassa sijaitsevalle Konttijärvelle vireillä olevaa kaivoshanketta varten.

(12)

2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY

2.1 Arviointimenettelyn sisältö

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki 468/1994 ja 267/1999 sekä YVA-asetus 268/1999 ja 792/1994) edellyttää arviointimenettelyn soveltamista vähintään 220 kV ja 15 kilometrin pituisissa voimajohtohankkeissa. Ympäris- tövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) jakautuu kahteen päävaiheeseen: arviointiohjel- maan ja arviointiselostukseen.

Tämä YVA-menettely on toteutettu vielä YVA-lain ja -asetuksen 1994/468 mukaisesti. Eduskunnalle on annettu vuoden 2005 lopulla hallituksen esitys YVA-lain ja -asetuksen muuttamiseksi, joka voi- maan tullessaan muuttaa arviointiohjelman ja -selostuksen sisältövaatimuksia.

Kuva 4. YVA-menettelyn eteneminen ja vuoropuhelu.

(13)

2.1.1 Arviointiohjelma

Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia selvitetään ja miten selvitykset tehdään.

Arviointiohjelmassa esitetään lisäksi perustie- dot hankkeesta, tutkittavista vaihtoehdoista sekä suunnitelma tiedottamisesta ja aikataulusta.

Arviointiohjelman luonnoksesta järjestettiin 3 eri yleisötilaisuutta Rovaniemen maalaiskunnassa (nykyinen Rovaniemen kaupunki), Tervolassa ja Keminmaalla 18. ja 19.5.2005. Tilaisuuksista tie- dotettiin paikallislehdissä ja ilmoitukset tilaisuuksista julkaistiin Pohjolan Sanomissa ja Lapin Kan- sassa lauantaina 14.5.2005.

Arviointiohjelmasta oli mahdollisuus antaa huo- mautuksia ja mielipiteitä yhteysviranomaiselle.

Lausuntoja ja mielipiteitä annettiin yhteensä 16, joista 9 oli pyydettyjä lausuntoja ja 7 oli mielipi- teitä. Niiden pohjalta yhteysviranomainen antoi oman lausuntonsa 30. marraskuuta 2005. Lausun- non perusteella arviointityötä on täsmennetty.

2.1.2 Arviointiselostus

Tähän arviointiselostukseen on koottu tarvittavat selvitykset ja arviot hankkeen ympäristövaikutuk- sista. Selostuksessa on esitetty eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, vaihtoehtojen vertailu, arvioinnissa käytetty aineisto lähdeviitteineen, arvi- ointimenetelmät ja yhteenveto arviointityöstä. Li- säksi selostuksessa on kuvattu arviointiin liittyvät epävarmuustekijät sekä haitallisten vaikutusten lieventämis- ja torjuntamahdollisuuksia.

Arviointiselostuksen luonnoksesta on järjestetty yleisötilaisuudet vaikutusalueen kunnissa tammikuun 25. ja 26. päivänä 2006. Saatu palaute on otettu huomioon arviointiselostuksen viimeiste-

lyssä. Valmistuneesta arviointiselostuksesta yhteysviranomainen tiedottaa samalla tavoin kuin arviointiohjelmasta. Arviointiselostuksen nähtävil- läoloaikana viranomaisilta pyydetään lausunnot ja asukkailla sekä muilla intressiryhmillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä yhteysviranomaiselle.

Yhteysviranomainen kokoaa selostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa. Arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto otetaan huomioon myöhemmässä päätöksenteossa ja lupaharkinnas- sa.

2.2 Arviointimenettelyn osapuolet

Hankkeesta vastaavana toimii Fingrid Oyj ja yhteysviranomaisena Lapin ympäristökeskus. Ympäris- tövaikutusten arviointiohjelman ja arviointiselostuksen on laatinut Ramboll Finland Oy.

Hankkeen YVA-menettelyä varten on perustettu ohjausryhmä, johon on kutsuttu alueen kuntien, Lapin ympäristökeskuksen, Lapin liiton, Lapin maakuntamuseon, Metsähallituksen sekä Fingrid Oyj:n ja konsultin edustajat. Ohjausryhmä on kokoontunut kaksi kertaa hankkeen keskeisimmissä vaiheissa.

Muita mielipiteiden antajia yksityishenkilöiden li- säksi olivat Senaatti-kiinteistöt, Xenus ry, Lapin lääninhallitus, Metsähallitus ja Tiehallinto. Fingri- din Oyj vastineet saatuihin mielipiteisiin ovat arviointiselostuksen liitteenä.

2.3 Tiedottaminen ja kansalaisten osallistuminen

YVA-menettely on avoin prosessi, johon asukkailla ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus osallistua.

YVA-menettelyn eteneminen on esitetty kuvassa

4. Asukkaat ovat voineet osallistua hankkeeseen esittämällä näkemyksensä yhteysviranomaisena toimivalle Lapin ympäristökeskukselle sekä epävi- rallisesti myös Fingrid Oyj:lle tai konsultille.

Arviointiohjelman luonnoksen valmistuttua jär- jestettiin yleisötilaisuudet vaikutusalueen kunnissa toukokuun 18. ja 19. päivänä 2005. Yleisötilaisuuk- sista ilmoitettiin hankkeen vaikutusalueen pää- lehdissä (Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat).

Muille alueen lehdille toimitettiin lehdistötiedote yleisötilaisuuksien ajankohdista. Yleisötilaisuudet pidettiin Rovaniemen Muurolan koululla sekä Ter- volan ja Keminmaan kunnantaloilla. Tilaisuuksissa asukkailla ja sidosryhmillä oli mahdollisuus tutustua suunnitelmiin ja alustaviin vaihtoehtoihin sekä esittää mielipiteensä hankkeesta joko Fingrid Oyj:

lle tai konsultin edustajille.

Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksen valmistumisesta hankkeen vaikutusalueen lehdissä ja kuntien ilmoitustauluilla. Lisäksi yhteysviranomainen pyytää arviointiselostuksesta tarvittavat lausunnot. Yhteysviranomainen tiedottaa myöhemmin antamastaan lausunnoista.

Arviointiselostuksen luonnosvaiheessa järjestet- tiin toiset yleisötilaisuudet alueen kunnissa samoissa paikoissa kuin arviointiohjelman luon- nosvaiheessakin. Yleisötilaisuuksista ilmoitettiin hankkeen vaikutusalueen päälehdissä. Muille alueen lehdille toimitettiin yleisötilaisuuden ajankohdista lehdistötiedote. Tilaisuuksissa käytiin läpi arviointiohjelmasta saadut mielipiteet ja lausunnot sekä esitettiin niille Fingridin vastineet. Tilaisuuk- sissa yleisölle esitettiin arvioidut vaihtoehdot sekä arvioinnin alustavat tulokset.

Hankkeen tiedottamista ja osallistumista varten on perustettu Internet-sivusto osoitteeseen:

http://www.ﬁngrid.ﬁ/portal/suomeksi/ ymparis- to_ja_voimajohdot/ymparistoasiat/yva-menettelyt/

keminmaa_-_petajaskoski/

(14)

Arviointiselostus laitetaan nähtäville Fingrid Oyj:n ja Lapin ympäristökeskuksen Internet-sivuille. Pa- lautetta varten hankkeelle avattiin oma sähköpos- tiosoite (KI-PT@ﬁngrid.ﬁ), jonne on voinut myös esittää kommentteja ja kysymyksiä.

2.4 YVA-menettely osana voi- majohdon suunnittelua

2.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttö- tavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voivat koskea asioita, joilla on:

aluerakenteen, alueiden käytön taikka liiken- ne- tai energiaverkon kannalta kansainvälinen tai laajempi kuin maakunnallinen merkitys;

merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- tai luonnonperintöön; tai

valtakunnallisesti merkittävä vaikutus ekolo- giseen kestävyyteen, aluerakenteen taloudel- lisuuteen tai merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen.

(Maankäyttö- ja rakennuslaki 22 §, Vnp 30.11.2000)

Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista on todettu, että voima- johtolinjauksissa on hyödynnettävä ensisijaisesti olemassa olevia johtokäytäviä. Keminmaa-Pe- täjäskoski johtoreitin suunnittelussa on pääosin pyritty toteuttamaan uusi 400 kV johto nykyisten johtojen rinnalle ja johtoalueita hyväksi käyttäen.

Lisäksi valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteis- sa edellytetään, että alueiden käytössä, siis myös voimajohtohankkeissa, on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät luonto- ja kulttuuripe- rinnön arvot säilyvät.

1)

2) 3)

Kantaverkon voimajohdon rakentaminen on valtakunnallisesti merkittävä hanke. Valtioneuvos- ton päätöksen mukaisesti ne on myös osoitettava maakuntakaavoituksessa ja otettava huomioon muussa maankäytössä. Tällöin viranomaisten on katsottava, että voimajohdon toteuttamismahdol- lisuudet säilyvät ja ettei muilla toimenpiteillä vai- keuteta kaavan toteuttamista.

2.4.2 400 kV voimajohdon johtoreitin suunnittelu, pylväiden paikat ja yhteispylväiden käyttö

Ennen YVA-menettelyn käynnistämistä, päävoi- mansiirtoverkon suunnitteluprosessissa selvite- tään voimajohdon tarpeellisuus. Tehdyn järjestel- mäsuunnittelun perusteella Fingrid Oyj on tehnyt päätöksen YVA-menettelyn käynnistämisestä.

Johtoreittivaihtoehdot suunnitellaan alustavasti esisuunnitteluvaiheessa. Johtoreitti suunnitellaan vaihtoehtoineen peruskarttatasolla Suomen ympä- ristökeskuksen tuottama SYKE-aineisto huomioon ottaen. Johtoreitit tarkentuvat maastokäynnein ja tehdyin ympäristöselvityksin YVA-menettelyn yhteydessä. YVA-menettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon, minkä jälkeen Fingrid Oyj valitsee yleissuunnitteluun johtoreitin huomioiden arviointimenettelyssä esiin nousseet asiat ja saadut lausunnot.

Yleissuunnitteluvaiheen maastotutkimuksissa linja- taan maastoon valittu johtoreitti, mitataan maaston proﬁili sekä kartoitetaan risteävät johdot, tiet ja rakennukset. Saatujen mittaustulosten perusteella tehdään pylväiden sijoitussuunnittelu.

Pylväspaikkojen suunnittelussa huomioidaan ratkaisujen ympäristö-, tekniset ja taloudelliset te- kijät sekä nykyisen johtoalueen hyödyntäminen.

Ympäristötekijöitä lakisääteisten asioiden lisäksi ovat mm. maaston topograﬁa, perustusolosuhteet

ja näkyvyys. Teknisiä tekijöitä ovat mm. sähkö- turvallisuus, johtimien heilahdukset ja rakenteiden lujuudet. Suunnitellun johtoreitin on täytettävä mm. yllämainitut asiat ja lisäksi sen on oltava tek- nisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen.

Voimajohdon pylväsvälit ovat maaston proﬁilista riippuen noin 350 - 450 metriä. Harustettu portaa- lipylväs on keskimäärin 26 metriä korkea. Pylväs harustetaan johdon suuntaisesti teräsharuksin ja maahan upotettavin haruslaatoin. Pylvään perus- tukset ovat betonisia elementtejä, jotka upotetaan noin 1,5 - 2 metrin syvyyteen.

Voimajohtosuunnittelun tavoitteena on mm. lie- ventää teknisillä ratkaisuilla voimajohdon haitallisia maankäyttö-, luonto- ja maisemavaikutuksia.

YVA-menettelyssä esiin tulleisiin asutuksen, elin- keinotoiminnan ja luonnonolojen erityiskohteisiin kiinnitetään huomiota voimajohdon jatkototeutuk- sen eri vaiheissa.

Kantaverkon voimajohtoja suunniteltaessa pyri- tään myös siihen, ettei voimajohtoja rakenneta esimerkiksi asuntojen, päiväkotien, leikkikenttien tai koulujen välittömään läheisyyteen. Tämä johtuu siitä, että julkisessa keskustelussa esiintyvät käsitykset avojohtojen aiheuttamista mahdollisis- ta terveyshaitoista saattavat huolestuttaa ihmisiä.

Yhteispylväsrakenteilla voidaan säästää johdon tarvitsemaa johtoaluetta. Keminmaa - Petäjäskos- ki -hankkeessa on esimerkiksi tarkasteluvälillä B2 lähtökohtana, että 400 kV ja 110 kV johdot to- teutetaan lähtökohtaisesti koko matkalla yhteis- pylväillä. Ei kuitenkaan ole suositeltavaa sijoittaa eri voimajohtoja samoille pylväille pitkiä matkoja, koska sähkön siirron vikatilanteissa se vaarantaa kantaverkon käyttövarmuutta ja yhteispylväs- osuuden vika, esim. salamanisku, voi johtaa yhtä useamman voimajohdon samanaikaiseen vikaan- tumiseen ja sitä kautta laajempaan häiriöön kan- taverkossa. Mikäli toiseen yhteispylväsjohtoon tu-

(15)

lee vika, on molemmat voimajohdot tehtävä jän- nitteettömiksi vian korjaamisen ajaksi.

2.4.3 Luontokohteet johtoreitin suun- nittelussa

Johtoreitin suunnittelussa ja nykyisten johtojen kunnossapidossa huomioidaan merkittävät ympä- ristökohteet. Fingridillä on johtoreitin esisuunnitteluvaiheessa, eli YVA-menettelyn vaihtoehtojen muodostamisvaiheessa, käytössään paikkatieto- ohjelmisto, jossa on Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) paikkatietoaineisto suojeluohjelmista ja –alueista sekä muista luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävistä kohteista. Esisuunnittelu- vaiheessa tehdään maastossa tarkastuskäyntejä liittyen johtoreitin suunnittelun teknisiin kysymyk- siin.

Jos hankkeen toteuttaminen edellyttää YVA-me- nettelyä, se käynnistetään alustavan reittisuun- nitelman yhteydessä. Alustavassa reittisuunnitel- massa ei vielä määritetä johdon tarkkaa sijaintia eikä sen teknisiä yksityiskohtia. Alustavan reitti- suunnittelun ja YVA-menettelyn yhteydessä teh- dään olemassa olevan tiedon pohjalta riittävät luontoselvitykset, joiden perusteella voidaan valita johdolle toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Luon- nonoloihin kohdistuvia vaikutuksia tarkastellaan johtoreitin välittömällä lähialueella ja eri vaihtoehtojen luontovaikutuksia vertaillaan YVA-selostuksessa.

YVA-selostuksessa tehtyä luonnonolosuhteiden vaikutusarviota voidaan tarkentaa maastokäyn- nein, kun yhtiö on valinnut toteutettavan johtoreitin. Tarkennuksessa halutaan vielä varmistaa, että hankkeen toteuttamisen kannalta ei löydy mitään sellaista, joka aiheuttaisi johtoreittiin muutostar- peita.

Kuva 5. YVA-menettely osana voimajohdon suunnitteluprosessia.

(16)

2.4.4 Voimajohdon käyttö ja kunnossa- pito

Lunastetulle johtoalueelle ei saa rakentaa raken- nuksia eikä yli 2 metriä korkeita muitakaan raken- nelmia ilman yhtiön lupaa. Esim. teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen ym. sijoittamiseen ja rakentami- seen tarvitaan yhtiön lupa. Fingrid Oyj voi myös sopia maaomistajan kanssa johtoaluekohdista, joissa kiinnitetään erityistä huomiota kasvuston käsittelyyn.

Lupamenettely varmistaa, ettei johtorakenteel- le tai ympäristölle aiheudu vaaraa. Voimajohdon kunnossapitäminen sähköturvallisuusmääräysten mukaisesti edellyttää johtorakenteen ja johtoalueen säännöllisiä tarkastuksia ja kunnossapitotöitä, kuten johtoaukean puuston käsittelyä noin 5 vuoden välein. Johdon tekninen käyttöikä on 50 - 70 vuotta, jonka jälkeen voimajohto mitä todennäköi- simmin perusparannetaan.

Voimajohdon elinkaari voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen: valmistus ja asennus, käyttö sekä käytön jälkeinen käsittely. Yleisesti voidaan todeta, että voimajohdon käyttövaihe on ympä- ristövaikutusten kannalta merkittävin elinkaaren päävaihe. Tällöin merkittävimmät ympäristönä- kökohdat ovat sähkön siirron häviöt sekä maa- alan käytön rajoitukset ja maisemavaikutukset.

(17)

3 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT

desta. Yhtiön toiminnan keskeisinä lähtökohtina ovat Suomen sähköverkon järjestelmävastuu ja kehittämisvelvoite, samoin kuin sähkön laadun yl- läpitäminen korkeana. Fingrid Oyj:n sähkömarkki- nalaissa määrätyn järjestelmävastuun hoidon kannalta ns. 0 -vaihtoehtoa ei tässä tapauksessa ole katsottu mahdolliseksi.

Lopullisen ratkaisun 0-vaihtoehdosta eli hankkeen tarpeellisuudesta tekee Energiamarkkinavirasto sähkömarkkinalain mukaisessa rakentamislupa- käsittelyssä (sähkömarkkinalaki 18 §). Jos voimajohto ei ole tarpeellinen, virasto ei myönnä voimajohdolle rakentamislupaa.

Arviointiohjelmasta saaduissa mielipiteissä esitettiin kaksi uutta näkemystä johtoreitiksi eli

• Ehdotus: Vaihtoehdon A alun noudatteleminen Keminmaan puolella, jonka jälkeen Kemijoen ylitys Kaisaaren kohdalta. Fingrid Oyj:n näke- myksen mukaan esitetty vaihtoehto ei olisi to- teutuessaan asutuksen kannalta parempi kuin B-vaihtoehto. Kyseessä olisi haitan siirto toi- sille maanomistajille. Lisäksi johtoreitti pitenisi noin 10 kilometriä.

• Ehdotus: Metsähallitus ehdotti linjausta Torni- on ja Tervolan kunnanrajaa myöten Kaisavaa- raan, josta Petäjäskoskelle. Fingrid Oyj:n nä- kemyksen mukaan ehdotettu reittivaihtoehto olisi noin 12 kilometriä nykyisiä vaihtoehtoja pidempi. Lisäksi ennen Kaisavaaraa on soidensuojelun Natura-alue, jonka ehdotettu reitti läpäisisi. Korpijärven kylä asutuksineen sijoit- tuisi myös voimajohdon vaikutuspiiriin. Mieli- piteen esittäjän mielestä vaihtoehto B on huo- noin.

3.3 YVA-menettelyssä tutkitut vaih- toehdot

Alustavan karsinnan perusteella ympäristövaiku- tusten arviointimenettelyyn (YVA-menettelyyn) otettiin tarkasteltavaksi Keminmaan ja Petäjäskos- ken välillä kaksi eri reittivaihtoehtoa. Lisäksi vaihtoehdossa B on tutkittu asutusta ja Natura-aluetta kiertäviä alavaihtoehtoja.

Vaihtoehtoisia teknisiä pylväsratkaisuja on tutkittu kohdissa, joissa esim. maankäyttö ja asutus sitä edellyttävät. Suunnittelun tavoitteena on ollut so- veltuvien ja ympäristön kannalta toteuttamiskel- poisten pylväsratkaisujen etsiminen kullekin voimajohto-osuudelle.

400 kV johtojen virtapiirit on tarkoitus sijoittaa niin, että olemassa olevat johtoalueet ja rakenteet pystytään hyödyntämään tehokkaasti.

YVA-menettelyssä tutkitut pylväsvaihtoehdot ovat alustavia. Alustavasti pylvästyyppinä on suunniteltu käytettäväksi harustettua teräsrakenteista portaalipylvästä, jonka korkeus on keskimäärin 26 metriä. Pylväsvaihtoehdot ja tekniset ratkaisut tarkentuvat jatkosuunnittelussa. Lunastuslupaha- kemuksen yhteydessä Fingrid Oyj esittelee tar- kemmin johdon eri tekniset ratkaisut.

3.1 Vaihtoehtojen muodostaminen

Voimajohtojen suunnitteluprosessi on kokonai- suudessaan kuvattu edellä olevassa kappaleessa 2.4. Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella valtioneuvosto on asettanut valtakunnalliset alu- eidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan uusissa voimajohtohankkeissa on hyödynnettävä ensisijaisesti olemassa olevia johtokäytäviä (Maankäyttö- ja rakennuslaki 22 §). Edellä esitettyjä periaatteita noudattaen tässä YVA-menettelyssä on selvitetty alustavat johtoreitit kartta- ja maastotyönä.

3.2 Alustavat ja mielipiteissä ehdo- tetut vaihtoehdot sekä niiden karsinta

Alustavia vaihtoehtoja on selvitetty myös viran- omaiskeskustelujen perusteella. Niiden lisäksi on arvioitu alustavasti hankkeen toteuttamista joki- kaapelina. Jokikaapeliratkaisu karsittiin pois, koska vikatilanteessa sen käyttövarmuus ei olisi riit- tävä. Joessa olevat voimalaitokset ja kosket sekä 400 kV kaapelin tuottama lämpöenergia ovat mm.

esteenä 9-18 kaapelin sijoittamiselle jokiuomaan.

Kustannuksiltaan kaapeli olisi lähes 20-kertainen ilmajohtoon verrattuna.

Reittivaihtoehdot A ja B yhdistävä vaihtoehto ylitti joen Ossauskosken kohdalla. Vaihtoehto karsittiin pois, koska joen ylitys Kemijoki Oy:n voimalaitoksen kohdalla olisi ollut asutuksen vuoksi vaikea järjestää kohtuukustannuksin.

0-vaihtoehtoa ei tässä hankkeessa ole tarkas- teltu. Fingrid Oyj vastaa sähkömarkkinalain perusteella sille myönnetyn verkkoluvan ehtojen mukaisesti Suomen sähköjärjestelmän toimivuu-

(18)

3.3.1 Reittivaihtoehto A (VE A)

Reittivaihtoehto A (VE A) sijoittuu nykyisten voimajohtojen rinnalle välillä Kuikero - Varevaara ja välillä Kinnula - Petäjäskoski. Muilla osuuksil- la vaihtoehto sijoittuu uuteen maastokäytävään.

Vaihtoehdossa noin puolet voimajohdon koko- naispituudesta sijoittuu uuteen maastokäytävään.

Reittivaihtoehto on pääosin Kemijoen länsipuolella lukuun ottamatta ylitystä Petäjäskosken kohdalla.

Kuva 6. Reittivaihtoehdon A alustavat pylväsrat- kaisujen ja poikkileikkauksien tarkasteluvälit.

(19)

A1. Välillä Keminmaa-Liedakkala voimajohto 2x400 kV voimajohtojen rinnalla niiden itäpuolella.

Uutta johtoaluetta tarvitaan 35 metriä (kuva 6).

A2. Liedakkala-Kaisajoki voimajohto sijoittuu täy- sin uuteen maastokäytävään jossa johtoalue on 62 metriä (kuva 7).

A3. Välillä Kaisajoki-Vaajoki voimajohto sijoittuu 220 kV voimajohdon rinnalle, uutta johtoaluetta tarvitaan 36,5 metriä (kuva 8).

A4. Vaajoki-Louejoki voimajohto sijoittuu uuteen johtokäytävään, jossa johtoalue on 62 metriä le- veä (kuva 7).

A5. Välillä Louejoki-Petäjäskoski voimajohto kulkee nykyisen 400 kV voimajohdon rinnalla. Uutta

johtoaluetta tarvitaan 35 metriä (kuva 9). Kuva 7. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella A1.

Kuva 8. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut

tarkasteluosuuksilla A2 ja A4. Kuva 9. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkastelu-

osuudella A3. Kuva 10. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella A5.

(20)

3.3.2 Reittivaihtoehto B (VE B)

Reittivaihtoehto B (VE B) sijoittuu pääosin Ke- minmaa – Tervola - Petäjäskoski voimajohtojen kanssa samaan maastokäytävään sekä pohjois- päässä maastokäytävään, josta 110 kV voimajohdot on purettu pois (kuva 10).

Voimajohto kulkee Kemijoen itäpuolta lukuun ottamatta eteläpäässä Itäkosken ja Mykän välistä osuutta.

Pylväsratkaisujen lisäksi on tutkittu myös sellaisia reitin B alavaihtoehtoja, joilla asutuksen kannalta kriittisiä kohtia voidaan kiertää. Reittivaihtoehdon B varressa näitä kiertoreittejä on tarkasteltu nel- jässä kohdassa. Lisäksi alavaihtoehtona on tutkittu ympäristökeskuksen edellyttämä Suuripään Natura-alueen kiertävä reitti.

Kuva 11. Reittivaihtoehdon B alustavat pylväs- ratkaisujen ja poikkileikkauksien tarkasteluvälit.

(21)

B1. Välillä Keminmaa - Törmä voimajohto sijoittuu nykyisen 110 kV voimajohdon rinnalle. Uutta johtoaluetta tarvitaan 38 metriä (kuva 13).

B2. Välillä Törmä - Taivalkoski voimajohto raken- netaan yhteispylväin 110 kV johdon paikalle. Uut- ta johtoaluetta tarvitaan 13 metriä (kuva 14).

B3. Välillä Taivalkoski - Jyrkänkoskenperä voimajohto sijoittuu 220 kV voimajohdon rinnalle, vanhalle puretulle 110 kV voimajohdon johtoalueelle.

B4. Välillä Jyrkänkoskenperä - Laurinpaikka voi- majohto sijoittuu vanhalle puretulle 110 kV voimajohdon johtoalueelle, sitä 12 metriä leventäen (kuva 16).

B5. Välillä Laurinpaikka - Antinkorva voimajohto sijoittuu 400 ja 110 kV voimajohtojen rinnalle.

B6. Välillä Antinkorva - Petäjäskoski voimajohto kulkee suunnitteilla olevan 110 kV johdon rinnalla.

B7. Suuripään Natura-aluetta sekä useimpien asutusta kiertävien alavaihtoehtojen kohdalla voimajohto sijoittuu täysin uuteen maastokäytävään, jossa johtoalue on 62 metriä leveä. (kuva 16).

Kuva 12. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella B1.

Kuva 13. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella B2.

(22)

Kuva 14. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella B3. Kuva 15. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella B4 ja B7.

Kuva 16. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella B5. Kuva 17. Poikkileikkaus ja pylväsratkaisut tarkasteluosuudella B6.

(23)

4 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA

minkä vuoksi 30 - 50% soiden kokonaispinta-alasta on ojitettu (Lapin liitto 2001). Lehdot ja letot ovat melko yleisiä, sillä suunnittelualue sijoittuu ns. Lapin kolmion lehtoalueelle.

Kemijoessa on tarkasteluosuudella kolme pa- toa: Taivalkoski, Ossauskoski ja Petäjäskoski. Ne muodostavat jokeen paikoin laajoja patojärviä ja tekevät joesta leveän maiseman rungon. Kemijo- en rantavyöhykkeellä ovat myös merkittävimmät tarkastelualueen peltoaukeat. Reittivaihtoehto B sijoittuu Kemijoen maisemaan Taivalkoskella, Pe- täjäskoskella sekä Tervolan pohjoisosassa.

Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita tut- kittavalla alueella ei ole, mutta Kemijoki ranta-alu- eineen on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuri- ympäristö. Se leimaa koko alueen identiteettiä ja muodostaa kokonaisuuden, johon kuuluvat nau- hamaiset kylät ja asutus joen molemmin puolin.

Paikallisesti arvokkaita maisema-alueita on esim.

Tervolassa, missä kunta on tehnyt yleiskaavoituk- sen yhteydessä maisemaselvityksiä.

Fingrid Oyj:n 400 kV voimajohtohanke Keminmaan sähköasemalta Kemijoen varressa sijaitsevalle Pe- täjäskosken voimalaitokselle sijoittuu Keminmaan ja Tervolan kuntien sekä Rovaniemen kaupungin alueille.

4.1 Maisema ja kulttuurihistoria

Maisemamaakunnaltaan tarkastelualue kuuluu Peräpohjolan vaara- ja jokimaisemaan sekä Keminmaan maisemamaakuntaan. Aluetta luon- nehtivat Kemijokilaakso ja sitä ympäröivät, pohjoiseen mentäessä yhä korkeammat paljaslakiset vaarat.

Maaperä koostuu pääasiallisesti mannerjäätikön muovaamasta moreenista. Alue kuuluu nk. Lapin kolmion dolomiittiesiintymään, ja siksi maaperä on paikoittain emäksinen ja poikkeuksellisen ravintei- kas. Kallioperä on toisaalta hyvin vaihteleva minkä vuoksi maaperän rehevyys ja kasvillisuuskin vaih- televat paljon (Lapin liitto 2001).

Lapin kolmion alueen kunnista Keminmaan ja Ter- volan alueet toimivat kokeilualueina maa- ja met- sätalousministeriön Metso - toimintaohjelmassa, joka pyrkii yhdistämään metsien suojelun ja ta- louskäytön.

Kasvillisuudeltaan alue kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Suunnittelualueella yleinen met- sätyyppi on yleensä keskiboreaalisella vyöhyk- keellä harvinaisempi kuusivaltainen mustikkatyypin kangasmetsä, mikä johtuu suunnittelualueen ravinteisuudesta.

Vaikutusalueella on paljon soita, varsinkin sen ete- läosassa. Suot ovat pääasiassa aapasoita. Soita on otettu hyötykäyttöön maa- ja metsätaloudessa,

Asutusta on alueella ollut jo 6000 - 7000 vuotta sitten. Tuolloin merenpinta on ollut huomattavasti nykyistä korkeammalla ja asutus, joka oli pääosin rannoilla, noudattaa nyt monin paikoin 60 metrin korkeuskäyrää.

Tarkastelualueen kulttuurihistoriallisesti merkittä- vien kohteiden alustavassa selvityksessä ei voimajohdon vaikutusalueelta ole havaittu merkittäviä arvokohteita.

4.2 Asutus

Asutus on keskittynyt Kemijoen varteen sen molemmin puolin nauhamaisiksi kyliksi. Merkittävin kylä on Tervolan kuntakeskus, jossa on lähes 1000 asukasta. Voimajohdon reittivaihtoehto B sijoittuu asutuksen lähelle Taivalkosken Länsikoskella (noin 25 asuintaloa ja 10 loma-asuntoa) ja Itäkoskella (noin 35 asuintaloa ja 10 loma-asuntoa), Tervo- lan pohjoisosassa Ryynäsenrannan ja Suukosken kylissä (yhteensä noin 30 asuintaloa ja 25 loma-

Kuva 18. Suuripään suo

(24)

4.4 Merkittävät luontokohteet

4.4.1 Natura 2000-alueet

Tarkastelualueella sijaitsee neljä Natura–aluetta:

Pisavaara, Savioja, Auringonkorpi ja Suuripää.

Vaihtoehto B sivuaa Saviojan sekä Auringonkor- ven alueita ja kulkee Suuripään alueen läpi. Tar- kasteltavat Natura-alueet ovat luontodirektiivin mukaisia (SCI-alueet) tai lintudirektiivin mukaisia (SPA-alueet) erityisiä suojelualueita.

Reittivaihtoehto A:n pohjoispuolella, Tervolan ja Rovaniemen alueella sijaitsee luonnonsuojelulain nojalla perustettu Pisavaaran Natura-alue (4891 ha, FI 130 1801, SCI) joka samalla toimii luonnonpuistona (LPU 120018). Alue sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä suunnitellulta voimajohdosta. Alueeseen kuuluu lisäksi soidensuojelun perusohjelmassa oleva Pisavaaran korpialue, joka on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla (Suomen ympäristökeskus).

Saviojan Natura 2000 –alue (35 ha, SCI-alue, FI130 1302) sijaitsee Rovaniemellä. Natura-alu- een suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain nojalla. Alueen suojeluperusteena on luontodirektiivin luontotyyppi boreaalinen lehto (9050), jota on 95 % alueen pinta-alasta sekä luontodirektiivin liitteen II laji hajuheinä. Hajuheinä on rauhoitettu koko maassa ja kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin (NT). Hajuheinää ei maastotarkastuksessa tavattu voimajohtoreitin maastokäytävän läheisyydestä (tarkastelualue: 200 metriä voimajohdon molemmin puolin, yhteensä 400 metriä). Saviojan alue rajoittuu varsinaisen Saviojan puron rehevään rantavyöhykkeeseen ja alueen länsireuna sijaitsee 130 metrin matkalla vanhan puretun maas- tokäytävän kohdalla, johon vaihtoehto B on suunniteltu. Saviojan Natura-alueen länsiosa on rehe- vää lehtoa (Kuva 17) (Suomen ympäristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri).

Kuva 19. Rehevän vadelma- ja saniaiskasvillisuu- den seassa on runsaasti lahopuita Saviojan Natu- ra-alueen rantavyöhykkeellä. Kuva on otettu noin 20 metriä nykyisen puretun voimajohdon maasto- käytävän itäpuolella.

Auringonkorven Natura 2000 –alue (412 ha, SCI-alue, FI 130 1813) sijaitsee Tervolan kun- nassa. Natura-alueen suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain nojalla. Alue on merkittävä Lapin kolmion suokohde, lehtokohteen kasvillisuus on monipuolista ja tervaleppäkorvet ovat maamme pohjoisimpia edustavia lepikoita. Natura-alueen suojeluperusteena ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit; letot (5 %), aapasuot (90 %), boreaaliset lehdot (1 %) sekä puustoiset suot (4

%). Aapasuot ja puustoiset suot ovat priorisoitu- ja luontotyyppejä. Alueen suojeluperusteena on myös luontodirektiivin liitteen II laji lapinleinikki sekä kaksi uhanalaista lajia. Uhanalaisia tai suojeltavia lajeja ei tavattu maastotarkastuksen yhte- ydessä Natura-alueelta vanhan voimajohdon tuntumassa.

asuntoa) sekä Petäjäskoskella (yhteensä noin 45 asuintaloa ja 5 loma-asuntoa). Vaihtoehdon A lä- heisyydessä ei ole kylämäistä asutusta kuin Petä- jäskosken voimalaitoksen ympäristössä.

4.3 Maanomistus ja kaavoitus

Maanomistus noudattelee alueelle tyypillistä tapaa, jossa tilukset ovat pitkiä ja kapeita ja ne ulottuvat usein Kemijoen rannasta sisämaan suuntaan. Näin useille maanomistajille kuuluu osuus joen rannasta, pelloista ja sisämaan metsistä. Metsähallitus on myös merkittävä maanomistaja tarkastelualueella.

Tarkastelualue kuuluu pääosin Länsi-Lapin seutu- kaavaan, vain Rovaniemen kaupungissa sijaitseva Petäjäskosken alue kuuluu Rovaniemen maakun- takaavaan.

Tervolan kunnan alueella itäinen voimajohtoreitti tulee oikeusvaikutteiselle yleiskaava-alueelle Os- sauskosken pohjoispuolella.

Tervolan kunnan alueella on 8.4.2004 lainvoimai- seksi tullut Kemijokivarren osayleiskaava, joka kattaa jokivarren alueen. Osayleiskaava-alue rajautuu etelässä Keminmaan kuntaan ja pohjoises- sa Rovaniemen kaupunkiin. Kaava-alueen leveys on alle kilometrin joen molemmin puolin.

Rovaniemellä on käynnistynyt kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisen vuoksi alueiden käytön strategian laatiminen.

Muilta osin hankealuetta ei ole yleiskaavoitettu eikä tarkastelualueella ole voimassa olevia asema- kaavoja.

(25)

Auringonkorven eteläkärjen reuna rajautuu 90 metrin matkalla nykyisen 220 kV voimajohdon maastokäytävään, jonka vastakkaiselle puolelle reittivaihtoehdon B mukainen voimajohto on suunniteltu. Natura-alueen kaakkoisosa on rehevää ti- heäpuustoista rämettä (luontodirektiivin luontotyyppi puustoiset suo) (kuva 18).

Auringonkorven alue käsittää myös kaksi lehtojen- suojeluohjelmaan kuuluvaa kohdetta: Kirvesmaan lehdon ja Lapinjängän tervaleppäkorven. Kohteet ovat noin 3 kilometrin etäisyydellä voimajohdosta, joten ne eivät sisälly vaikutusten arviointiin.

Natura-alueista suurin on Suuripään Natura 2000 -alue (4278 ha, SPA/SCI-alue, FI1301811), joka sijaitsee sekä Tervolan että Keminmaan kunnissa. Natura-alue suojellaan luonnonsuojelulailla.

Natura-alueen suojeluperusteet ovat luontodirektiivin luontotyypit (SCI-perusteet): humuspitoiset lammet ja järvet (2 %), Fennoskandian luonnon- tilaiset jokireitit, (<1 %), letot (<1 %), *aapasuot (30 %), boreaaliset lehdot (1 %), *puustoiset suot (50 %) (* = priorisoitu luontotyyppi), sekä luontodirektiivin liitteen II lajit kiiltosirppisammal, iso- nuijasammal sekä 1 uhanalainen laji. Vaihtoehdon B tarkastelualueella luontotyypit ovat puustoiset suot ja aapasuot.

Alueen muut Natura-suojeluperusteet ovat Lintudi- rektiivin liitteen I linnut (SPA-perusteet): hiiripöllö, kalatiira, kapustarinta, kuikka, kurki, laulujoutsen, liro, metso, mustakurkku-uikku, palokärki, pikku- lokki, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, vesipääsky sekä 2 uhanalaista lajia.

Seuraavien muuttolintujen on myös todettu käyt- tävän Suuripään aluetta levähdysalueenaan: har- maalokki, harmaasieppo, isokuovi, jouhisorsa, jän- käkurppa, järripeippo, keltavästäräkki, kulorastas, käenpiika, leppälintu, metsähanhi, mustaviklo, naurulokki, niittykirvinen, nuolihaukka, pajusirk- ku, pensastasku, peukaloinen, pikkukuovi, puna- jalkaviklo, punavarpunen, riekko, sinisorsa, sirittä- jä, taivaanvuohi, tavi, tukkasotka, tuulihaukka ja valkoviklo.

Lapin ympäristökeskuksen ja Lintuyhdistys Xe- nuksen sekä Metsähallituksen ylitarkastajan Tuomo Ollilan tiedonantojen mukaan Suuripään pohjoisosan (kuva 19) ja Porttiaavan avosuoalu- eet ovat monille lintulajeille tärkeä elinympäristö.

Suuripään pohjoisosassa nykyinen linja sivuaa hie- noa rimpialuetta, joka on suoalueen paras lintujen pesimäpaikka yhdessä Suuripäänlampien kanssa.

Alueen läpi kulkee nykyinen 110 kV voimajohto.

Kemin Lintuharrastajat Xenus ry:n mukaan nykyisen voimajohdon eteläpuolella aivan pohjoisen rimmikkoalueen kaakkoisosassa pesii harmaa- lokkiyhdyskunta. Porttiaavalla nykyinen johto ja reittivaihtoehto B sijoittuvat rinnakkain lintusuol- le. Porttiaavan laidalla, nykyisen voimajohdon vieressä sen eteläpuolella sijaitsee sääksen pesä (Kemin Lintuharrastajat Xenus ry). Pesä on keino- tekoisesti rakennettu. Sääksi on silmälläpidettävä (NT) ja alueellisesti uhanalainen laji. Pohjoisosan rämesaarekkeen reunalla esiintyy myös mm. ve- sipääsky. Muita Suuripäässä esiintyviä lintulajeja ovat mm. sinisuohaukka, tavi ja sinisorsa. Sinisuo- haukka on silmälläpidettävä (NT) ja alueellisesti uhanalainen laji.

Kuva 20. Auringonkorven rehevä rämevyöhyke, joka rajautuu nykyiseen 220 kV maastokäytä- vään.

Kuva 21. Nykyisen 220 kV johdon takana (kaak- koon katsottuna) näkyy varsinainen Suuripään avosuoalue joka toimii lintujen levähdys- ja pesin- täalueena.

(26)

4.4.2 Muut suojelualueet

Luonnonpuistot

Reittivaihtoehdon A pohjoispuolella, Tervolan ja Rovaniemen alueella sijaitsee luonnonsuojelulain nojalla perustettu Pisavaaran luonnonpuisto (4891 ha, FI 130 1801, SCI). Alueeseen kuuluu lisäksi soidensuojelun perusohjelman Pisavaaran korpialue, joka on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla (Suomen ympäristökeskus). Alue sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä vaihtoehdosta A.

Soidensuojeluohjelman alueet

Saviojan alue kuuluu Natura 2000 -verkoston ohella myös soidensuojelun perusohjelmaan. Soi- densuojelualue on laajempi kuin Natura-alue. Soi- densuojelualue rajoittuu Saviojan rantavyöhyk- keeseen (17,78 ha, SSO120506). Vaihtoehto B kulkee lyhyellä matkalla alueen yli. Maastokäytä- vän ylityskohdassa alue on noin 130 metriä leveä.

Maastokäytävä ei nykyään ole luonnontilassa, eikä alueen sukkessio ole edennyt niittyvaihetta pidem- mälle (puusto korkeimmillaan 2-3 metrin pituisia taimia).

Auringonkorven alue käsittää Natura 2000-ver- koston ohella myös soidensuojelun perusohjelmaan (376,73 ha, SSO120507) kuuluvan Auringonkorpi -nimisen alueen, sekä kaksi lehtojensuojeluohjel- maan kuuluvaa kohdetta. Soidensuojelualueella ja Natura-alueella on hieman eri rajaus. Soidensuo- jeluohjelmaan kuuluva alueen eteläkärki päättyy nykyisen 220 kV voimajohdon tuntumaan ja etäi- syys voimajohdon vaihtoehtoon B tulisi olemaan noin 20 metriä. Soidensuojelualueen eteläpuolella sekä vaihtoehdon B alueella on ojitettua suota.

Suuripään alue käsittää Natura 2000 -verkos- ton ohella soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvan Suuripään alueen (SSO120489, 3271,72 ha).

Vaihtoehdossa B voimajohto leikkaa soidensuoje-

lualuetta noin 6,3 kilometrin verran. Soidensuoje- luohjelmaan kuuluvat suotyypit ovat vaihtoehdon B maastokäytävän alueella aapasuota (letot ja ne- vat) ja puustoiset suot (korvet ja rämeet).

Soidensuojelualue Lehmikumpu-Rätyaavan (SSO120508) pohjoisosa sijoittuu 100 metriä ny- kyisestä johdosta itään. Alue sijaitsee Tervolan kunnassa, noin 10 kilometriä kirkonkylästä kaakkoon. Alue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan reheviin aapasoihin ja on lajistollisesti arvokas pääasiassa lettorämettä ja lähdelettoa käsittävä letto.

4.4.3 Muut luontokohteet

Tervolan Lehtolassa suorassa johtoreittivaihto-eh- dossa B Pahaojan rantavyöhykkeellä esiintyy erit- täin rehevä, monipuolinen ja luonnontilainen rantatulvalehto (kuva 20). Alueellisesti uhanalainen tesmayrtti esiintyy Pahaojan varrella sillan vieres- sä noin 30 metrin etäisyydellä tarkasteluvaihto- ehdosta (Suomen ympäristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri).

Lehtolan läntisessä kiertovaihtoehdossa maasto on mustikkatyypin kangasmetsää. Noin 40 met- riä suunnitellusta johtoreitistä länteen sijaitsee tesmayrttiesiintymä Pahaojan rantavyöhykkeellä (Suomen ympäristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri).

Lehtolan itäisessä kiertovaihtoehdossa maasto on vanhaa kangasmetsää, joka Pahaojan tuntumassa muuttuu reheväksi lehtomaiseksi kankaaksi. Van- haa metsää kuvastavat vanhat, pystyyn kuolleet kuuset ja rehevä aluskasvillisuus.

Linnustollisesti arvokkaat alueet

Kemin lintuharrastajat Xenus ry:n mukaan, vaihtoehdon A vaikutusalueelta ei löydy merkittäviä lintualueita. Vaihtoehdon B alueella linnustollisesti arvokkaita alueita ovat Suuripään Natura-alueen ohella Kemijoen ylitykset. Alueen nykyisistä voima- linjoista seitsemän ylittää Kemijoen. Vaihtoehdon B mukainen voimajohto ylittää Kemijoen kahdesta kohdasta, Petäjäskoskella ja Ala-Paakkolassa. Ke- mijoki on Tornionjoen ohella Lapin tärkein lintujen muuttoreitti. Jokea muuttoreittinä käyttävät mm.

laulujoutsen, metsähanhi, merimetso ja lukuisat sorsalajit. Metsähanhi on valtakunnallisesti sil- mälläpidettävä (NT) laji. Merimetso on rauhoitettu koko maassa. (Kemin Lintuharrastajat Xenus ry, tiedonanto).

Kuva 22. Pahaojan rehevä rantatulvalehto Leh- tolassa. Kuva on otettu johtoreitin perusvaihtoeh- to B:n kohdalta.

(27)

jaitsee tikankonttiesiintymä noin 100 metriä länteen suunnitellusta johdosta (Suomen ympä- ristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri). Laji on Suomessa rauhoitettu ja uhanalaisuusluokituksel- taan vaarantunut.

Suuripään pohjoisosasta on löydetty erittäin uhanalainen (EN) lettorapuhämähäkki. Hämähäkin esiintymä löytyi kuoppapyydysten avulla vuonna 2000 Tervolan Karsikkokummun länsipuolelta 50- 100 metriä voimajohdosta kaakkoon. Esiintymä lienee vieläkin elinvoimainen, koska alueella ei ole tapahtunut ympäristömuutoksia. Lajin uhkana on ojitus ja turpeenotto sekä kunnostusojitukset ja aikaisempien ojitusten vaikutukset (Risto Väisä- nen, suullinen tiedonanto).

Vaarantunut (VU) silmuhiirensammal esiintyy Suuripään alueella noin 60 metriä vanhasta voimajohdosta pohjoiseen.

Vaarantunut (VU) eteläkehräsammalen esiin- tymä sijaitsee Suuripään alueella noin 20 metriä vanhasta voimalinjasta pohjoiseen jossa lajille so- pivaa aluetta löytyy useita neliömetrejä.

Vaarantunut (VU) lettohernesara sijaitsee Tuohi- maan koillispuolella, noin 200 metriä voimalinjan itäpuolella.

Suuripään kiertovaihtoehdosta ei tarkistukses- sa löytynyt direktiivi- tai muita suojeltavia lajeja.

Alue on kangasmetsää.

Neidonkenkä esiintyy lähellä vaihtoehdon B suunniteltua voimajohtoa Ala-Paakkolan Toimaan pohjoisosassa, mustikkatyypin kangasmetsässä 30-40 metriä nykyisestä 220 kV johdosta itään.

Kokonmaan länsirinteellä, noin 40 metriä suun-

nitellusta vaihtoehdon B voimajohdosta sijaitsee toinen esiintymä. Keminmaan Mykän esiintymä sijaitsee noin 100 metriä nykyisen johdon eteläpuo- lella. Kivikummun esiintymä sijaitsee nykyisestä johdosta noin 100 metriä pohjoiseen kivikummun kaakkoisrinteessä. Ison Teerikummun esiintymä sijaitsee noin 100 metrin päässä suunnitellusta johdosta. Neidonkenkä on rauhoitettu ja se on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi (VU).

Ketokatkero esiintyy Keminmaan Mykässä ny- kyisen 110 kV voimajohdon alla (Suomen ympä- ristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri), jonka viereen on suunniteltu vaihtoehdon B mukainen voimajohto. Alue on leveä ja aukea kallioniitty. Ke- tokatkero on erittäin uhanalainen (EN) ja luonnonsuojeluasetuksen mukainen erityisesti suojeltava laji (E). Laji viihtyy pitkään laidunnetuilla lannoit- tamattomilla niityillä, joten maastokäytävän ym- päristö on lajille suotuisa.

Vaihtoehdon A mukaisella reitillä, Louen Kön- kääntaipaleenkankaan eteläreunan lähteellä sijaitsee sirppihuurresammalen esiintymä. (Suomen ympäristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri).

Alueen tyyppi on puoliavoin, lähteinen lettokor- pi. Sirppihuurresammal on elinvoimainen (LC) ja määritelty alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi.

Könkääntaipaleenkankaan Sirppihuurresammalen esiintymästä noin 20 metriä etelään esiintyy let- torikko suoraan suunnitellun vaihtoehdon A mu- kaisen voimajohdon alla. Laji on vaarantunut (VU) ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan uhanalainen (U) (Suomen ympäristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri).

Uhanalaisten ja suojeltavien lajien esiinty- mät

Alueella esiintyy yhteensä kaksitoista uhanalaista ja suojeltavaa lajia. Natura-perusteena olevat lajit käsitellään erikseen alueen Natura-alueita kä- sittelevässä luvussa. Alueen nykyisten kaavojen sekä Oulun yliopiston kasvimuseon tiedonannon mukaan, tarkasteltavien vaihtoehtojen vaikutusalueella ei ole löytynyt Lapin kolmiolle tyypillisiä uhanalaisia kämmekkälajeja. Sen sijaan Suomen ympäristökeskuksen rekisterin ja maastotarkis- tuksen mukaan, joidenkin kämmeköiden; neidon- kengän, tikankontin esiintymiä löytyy vaihtoeh- don B tarkastelualueella. Muita tarkastelualueella esiintyviä uhanalaisia ja suojeltavia lajeja ovat ki- vikkoalvejuuri, ruohikkokieli, humala, ketokatkero, lettohernesara, silmuhiirensammal, sirppihuurresammal, etelänkehräsammal, lettorikko sekä lettorapuhämähäkki. Lajien tarkemmat sijainnit esitetään selostuksen yleiskartoissa.

Vaihtoehdon B alueella Saviojan viereisellä van- halla maastokäytävällä esiintyy ruohikkokieli.

Ruohikkokieli on silmälläpidettävä laji (NT).

Vanhassa maastokäytävässä heti Saviojan Natu- ra-alueesta länteen esiintyy humala. Humala on alueellisesti uhanalainen laji.

Saviojan Natura-alueen länsiosan rehevässä leh- dossa (Kuva 17) tavataan mm. laikuittain esiin- tyvää kivikkoalvejuurta, joka on elinvoimainen (LC), mutta alueellisesti uhanalainen laji (Suomen ympäristökeskus, uhanalaisten lajien rekisteri).

Vaihtoehdon B alueella Jaatilan Laurinpaikan rin- teessä Kaljunojan pohjoisrannan tuntumassa si-

(28)

4.5 Pohjavesialueet

Vaihtoehdon B Suuripään aluetta kiertävä alavaih- toehto (B7) ylittää Tervolan kunnassa Kauvonkan- kaan pohjavesialueen (1284502, I lk., Lapin ym- päristökeskus). Alavaihtoehdon mukainen voimajohto sijoittuu pohjavesialueen itärinteeseen Näi- jymaan tuntumassa. Johto ylittää Kauvonkankaan alueen noin 2,5 kilometrin matkalla.

Kauvonkankaan pohjavesialue on luokiteltu veden- hankinnan kannalta tärkeäksi pohjavesialueeksi (luokka I). Pohjavesialue muodostuu harjujakson leventymästä. Koko aluetta peittää 1-2,5 metriä paksu moreenikerros, ja sen alapuolella on paikoin 50-80 cm paksu turvekerros. Turvekerroksen alla sijaitsevat hyvin vettä johtavat ja varastoivat hiekka- ja sorakerrokset. Edellä kuvatuista syistä johtuen alue on hyvin arvokas pohjaveden muo- dostumisen kannalta. Pohjaveden päävirtaussuun- ta on kaakosta luoteeseen ja pohjavesi purkautuu alueen luoteispäässä sijaitsevasta lähteestä. Alu- eella ei ole paineellista pohjavettä.

Vaihtoehdon B alavaihtoehdon suunnitellulla maas- tokäytävällä ei ole vedenottamoita eikä vesijohto- ja. Pohjavesialueen pinta-ala on 7,9 km² ja muodostumisalueen pinta-ala 6,27 km². Pohjavesialu- een maan imeytyskerroin on 0,55 ja pohjavettä muodostuu alueella arviolta 6150 m³/päivässä.

Kuva 23. Kauvonkankaan pohjavesialue. Kuvassa ulompi raja esittää pohjavesialueen reunaa ja sisempi esittää varsinaisen muodostumisalueen reunaa.

(29)

5 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Tätä hanketta varten ei ennen arviointimenette- lyä ole laadittu erillisiä selvityksiä, vaan tarvittavat selvitykset kootaan ja tehdään menettelyn yhtey- dessä.

5.2 Vaikutusalueiden rajaus

Ympäristövaikutusten laajuus ja merkitys riippuu vaikutuksen kohteen luonteesta. Erityyppiset ym- päristövaikutukset kohdistuvat alueellisesti eri tavoin. Osa vaikutuksista kohdistuu vain paikallisesti, osa koskettaa laajoja valtakunnallisia kokonaisuuksia. Tyypillisiä valtakunnallisia kokonaisuuksia ovat Natura 2000 -ohjelma tai valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteiden asiakokonaisuudet.

Voimajohtoreitin ympäristövaikutusten tarkas- telualueeseen kuuluu itse johtoalueen lisäksi sen ulkopuolella olevia alueita. Voimajohdon rakentaminen saattaa muuttaa esim. luonnonoloja, maisemaa, ihmisten elinoloja, elinkeinoja ja viih- tyvyyttä johtoalueen ulkopuolellakin. Siksi vaikutusalueen laajuus tässä arvioinnissa vaihtelee noin 100 metristä (metsäalueet) jopa 3 kilometriin (avoimet peltoaukeat ja vesistöjen ylitykset) voimajohtojen molemmin puolin.

Useimmat vaikutukset ovat suoria, jolloin tarkastelualue ulottuu noin 100 metrin etäisyydelle uudesta voimajohdosta. Näitä ovat mm. useimmat luonto- ja linnustovaikutukset. Maankäyttöä tarkastellaan noin 300 metrin etäisyydellä johdosta.

Maisemaan ja kulttuuriperintöön kohdistuvia vaikutuksia tarkastellaan maisema- ja kulttuurialu- eiden muodostamina kokonaisuuksina sekä lähi- että kaukomaisemassa.

Kussakin vaikutuskokonaisuuden kappaleessa on yksityiskohtaisemmin selostettu vaikutusmekanismit, lähtötiedot ja arviointimenetelmät.

5.1 Selvitettävät ympäristö- vaikutukset

Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoite- taan voimajohdon aiheuttamia välittömiä ja välil- lisiä vaikutuksia ympäristöön. Arvioinnissa tarkastellaan sekä voimajohdon rakentamisen että käy- tön aikaisia vaikutuksia. YVA-lain mukaan arvioinnissa tulee tarkastella seuraavia kokonaisuuksia eli vaikutusryhmiä:

- Vaikutukset maaperään, luonnonvarojen hyödyntämiseen, vesiin ja vesistöihin, ilmaan ja ilmastoon, kasvillisuuteen ja eliöihin, joita tässä hankkeessa voivat olla vaikutukset kasvillisuuden ja eliöstön välisiin vuorovaikutussuhteisiin, luonnon monimuotoisuuden ja suojeluarvojen säilymiseen. Hanke ei vaikuta olennaisesti maaperään, pienilmas- toon, luonnonvarojen hyödyntämiseen, pohjavesiin eikä vesistöihin.

- Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, ra- kennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, joita tässä hankkees- sa voivat olla vaikutukset maankäyttöön, maa- ja metsätalouteen, kyläkuvaan, maisemaan ja kulttuuriperintöön. Hanke saattaa myös vaikuttaa pieniin yhdyskuntiin.

- Vaikutukset ihmisten terveyteen, elin- oloihin ja viihtyvyyteen, joita tässä hank- keessa voivat olla vaikutukset asumiseen ja virkistykseen sekä sähkö- ja magneettikentti- en mahdollisesti aiheuttamat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset.

(30)

6 VAIKUTUKSET LUONNONOLOIHIN

biotoopeille. Esimerkiksi pienen lehtokohteen pirs- toutuminen kahteen osaan voi heikentää molempien osien luonnonoloja ja siten vaarantaa lajien selviytymistä (kuva 24).

Voimajohtohankkeella ei ole merkittäviä vaikutuksia vesistöihin eikä pohjavesiin.

6.2 Lähtötiedot ja arviointime- netelmät

Kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvien vaikutusten arviointi on tehty selvittämällä luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta merkittäviin eliöyhteisöihin kohdistuvat muutokset ja niiden merkittävyys. Merkittävyyden määrittely perustuu alueiden suojelutavoitteisiin ja suojeluperustei- siin.

6.1 Vaikutusmekanismit

Laajimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat erityisesti voimajohdon uusilla johtoreittiosuuksilla, joiden johtoaukeilta poistetaan kokonaan puusto.

Alueilla, joissa uusi reitti sijoittuu vanhaan maas- tokäytävään tai nykyisen voimajohdon viereen, ovat hankkeen ympäristövaikutukset vähäisem- mät. Tällöin vanhaa maastokäytävää joudutaan leventämään, mutta tarvittava lisämaa-ala on uutta johtoreittiä pienempi.

Voimajohdon rakentaminen edellyttää puustos- ta vapaata johtoaukeaa. Voimajohtoalueilla kä- sitellään kasvillisuutta säännönmukaisesti noin viiden vuoden välein. Nykyisen voimajohdon yh- teyteen rakennettaessa joudutaan johtoaluetta leventämään, levennystarve vaihtelee 13-38 met- riin. Pylväät rakennetaan pääosin harustamalla ja pylväspaikkojen kohdalla maaperää joudutaan yleensä jonkin verran muokkaamaan. Rakennus- vaiheiden vaikutukset ovat kutakuinkin avohak- kuun suuruisia.

Luontovaikutusten tarkastelualue ulottuu metsä- alueilla noin 100 metrin etäisyydelle ja kosteikko- ja suoalueilla noin 200 metrin etäisyydelle uudesta voimajohdosta.

Rakentamisen aikana voi lintujen pesimiselle ai- heutua tilapäistä haittaa metsän raivauksen lisäksi työkoneiden melusta. Voimajohdon käytön aikaiset vaikutukset kohdistuvat kookkaisiin lintuihin, jotka saattavat menehtyä tai loukkaantua törmätessään voimajohdon ukkosjohtimiin (Kemin Lintuharras- tajat Xenus ry, tiedonanto).

Uusien johtoreittien toteuttaminen aiheuttaa luon- toalueiden pirstoutumista, millä voi olla kyseisen alueen laajuudesta riippuen kielteisiä vaikutuksia

Kuva 24. Puuston raivaaminen maastokäytävän alta voi johtaa metsäalueiden pirstoutumiseen. Kuva otet- tu VE A:n reitiltä Poutingista maastotarkastuksen yhteydessä syyskuussa 2005.