91 (241) Valtatie 5:ltä, silmätasolta katsottuna, etäisyys lähimpään tuulivoimalaa on 1,3 km, metsä peittää näkyvyyttä. Kuva 39. Valtatie 5, Mäntyselältä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys noin 1,3 km.

(1)

91 (241)

Kuva 39. Valtatie 5, Mäntyselältä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys noin 1,3 km.

Valtatie 5:ltä, silmätasolta katsottuna, etäisyys lähimpään tuulivoimalaa on 1,3 km, metsä peittää näkyvyyttä.

(2)

Kuva 40. Kuvaussektori Suomun päärinteeltä Untamovaaralle ja Kangaslamminvaaralle. Etäisyys Unta- movaaralle noin 15 km ja Kangaslamminvaaralle noin 19km.

Untamovaaran tuulivoimalat ovat noin 15 kilometrin etäisyydellä pohjois-luoteeseen Suomun matkailukeskuksesta. Suomutunturin rinteet avautuvat pohjois-koilliseen ja itään, joten tuulivoimalat on mahdollista hyvissä sääolosuhteissa nähdä ainakin osalta Suomun rinteitä. Kuvassa 41 on näkymä Suomun päärinteistä, hissilinjan kohdalta, katsojan suunta on kuusien yli kohti Untamovaaraa. Tämän rinteen juurella sijaitsee hotelli.

(3)

93 (241)

Kuva 41. Panoramakuva Suomun päärinteeltä Untamovaaralle ja Kangaslamminvaaralle (punaiset nuolet). Etäisyys Untamovaaralle noin 15 km ja Kangaslam- minvaaralle noin 19km.

(4)

Kuva 42. Katsojan katsoessa kiikareilla näkymää Suomun päärinteeltä. Etäisyys lähimpiin tuulivoimaloihin noin 15 km

(5)

95 (241)

Kuva 43. Näkymä Suomutunturin huipulta kulkevalta retkeilyreitiltä Untamovaaralle.

Yleisömielipiteissä pidettiin tärkeänä saada havainnekuva näkymästä Joutsijärven kylän kaupalta kohti Untamovaaran voimaloita. Nämä kuvat on esitetty seuraavassa.

(6)

Kuva 44. Kuvaussektori Sallantieltä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys voimalaan 11 noin 4,6 km.

(7)

97 (241)

Kuva 45. Näkymä Sallantieltä Untamovaaralle. Kuvausetäisyys voimalaan 11 noin 4,6 km.

(8)

Kuva 46. Kuvaussektori Joutsijärven kyläkaupalta Untamovaaralle. Etäisyys voimalaan 9 on noin 4,6 km ja voimalaan 11 noin 5 km.

(9)

99 (241)

Kuva 47. Näkymä Joutsijärven kyläkaupalta Untamovaaralle.

(10)

Kuvassa 47 Untamovaara näkyy taustalla, jakeluaseman takana. Kuvaustaso havainnollistaa kasvillisuuden peittävää vaikutusta sekä kaupalla liikkuvien ihmisten näkemää maisemaa Untamo- vaaralle katsottaessa. Kesällä kasvillisuus peittää tuulivoimaloiden näkyvyyttä Kuvissa 44 ja 46.

Talvella tuulivoimaloiden lavat voivat erottua selkeämmin, kun kasvillisuus on harvempaa.

Untamovaaran tuulivoimalat on nähtävissä myös Soppelan kylältä ja sen läheisyydestä, tietyiltä alueilta, joilla kasvillisuus tai maaston muodot eivät peitä näkyvyyttä.

(11)

101 (241)

Kuva 48. Kuvaussektori Soppelan kylän ja Kotalahden väliseltä pengertieltä. Etäisyys tuulivoimalaan 1 on noin 7,9 km.

(12)

Kuva 49. Soppelan ja Kotalahden väliseltä pengertieltä näkymä Untamovaaralle, etäisyys noin 7,9 km.

(13)

103 (241)

Kuva 50. Kuvaussektori Kaisankankaantieltä Untamovaaralle. Etäisyys voimaloihin 1, 2 ja 3 noin 6,2 km.

(14)

Kuva 51. Näkymä Kaisankankaantieltä Untamovaaralle. Etäisyys voimaloihin 1, 2 ja 3 noin 6,2 km.

(15)

105 (241)

Tuulivoimalat näkyvät metsärajan yläpuolella, mikä saattaa aiheuttaa visuaalista häiriötä maisemaan. Tuulivoimaloiden näkyvyys on lähestulkoon sama kesällä ja talvella, koska peittävä vaikutus on lähes sama. Voimalat sijoittuvat ympäristöä korkeammalle, mikä lisää niiden erottuvuutta maisemasta. Soppelan kylän Seurantalolta sekä Kaisankankaantien ja Kyläntien risteyksestä ote- tut kuvat kohti Untamovaaraa on esitetty seuraavassa.

(16)

Kuva 52. Kuva Soppelan seurantalolta Untamovaaralle.

Kuva 53. Näkymä Kaisankankaantien ja Kylätien risteyksestä Untamovaaralle.

Silmätasolta otetuissa Kuvissa 52 ja 53 havainnollistuu kasvillisuuden peittävä vaikutus. Untamo- vaaran tuulivoimalat eivät näy katsojalle.

(17)

107 (241) 7.5.4 Kuusivaara–Mömmövaara

Kuusivaara-Mömmövaaran maisemavaikutusarvioinnin yksi kohde oli Lehtolan kylä. Kylä sijainti estää tuulivoimaloiden näkymisen maisemassa. Lehtola sijaitsee Kemijärven rannalla Maa- Askanvaaran (laki 280 mmpy) peittäessä näkyvyyden hankealueelle.

Havainnekuvissa 55, 57 ja 59 näkymät ovat tieltä 945, Ämmänniemeltä Kauhaselän yli ja Rita- niemeltä Askanselän ylitse.

(18)

Kuva 54. Kuvaussektori tieltä 945 Kuusivaara-Mömmövaaralle. Etäisyys voimaloihin 4, 5, 6 ja 7 noin 2,6 – 3,2 km.

(19)

109 (241)

Kuva 55. Näkymä tieltä 945 Kuusivaara-Mömmövaaralle. Etäisyys voimaloihin 4, 5, 6 ja 7 noin 2,6 – 3,2 km.

(20)

Kuva 56. Kuvaussektori Ämmänniemeltä Kuusivaara-Mömmövaaralle. Etäisyys Mömmövaaran voima- loihin noin 10 km.

(21)

111 (241)

^Kuva

57. Näkymä Ämmänniemeltä Kuusivaara‐Mömmövaaralle. Etäisyys lähimpiin voimaloihin Mömmövaaralla on noin 10 km.

(22)

Kuva 58. Kuvaussektori Ritaniemeltä Kuusivaara-Mömmövaaralle. Kuvausetäisyys noin 7,3 km.

(23)

113 (241)

^Kuva

59. Ritaniemeltä Kuusivaara‐Mömmövaaralle. Kuvausetäisyys noin 7,3 km.

(24)

Ritaniemellä on loma-asutusta. Osa loma-asunnoista sijoittuu siten, että Askanselän saaret peit- tävät suoran näkyvyyden Kuusivaara-Mömmövaaralle. Osalle loma-asunnoista taas aukeaa nä- kymä tuulivoimaloille. Etäisyys Ritaniemestä on noin 7,3 kilometriä lähimpiin tuulivoimaloihin.

Yksittäiselle veneilijälle aukeaa esteettömiä näkymiä Kemijärven seliltä Kuusivaara- Mömmövaaran tuulivoimaloihin. Osittain saaret peittävät näkyvyyttä ja yli kymmenen kilometrin etäisyydeltä katsottuna voimalat erottuvat maisemasta heikosti.

7.6 Maisemakuvan muutoksen vertailu ja tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan Tuulivoimaloiden koko mahdollistaa niiden näkyvyyden laajalle alueelle. Tuulivoimalat ovat myös uusi elementti maisemassa, ja myös uusi tapa tuottaa energiaa. Suomessa tuulivoimaloita on rakennettu vähän, eikä täällä ole totuttu näkemään voimaloita. Saksassa ja Keski-Euroopassa tuulivoimalat ovat jo osa maisemaa. Uuteen maisemaan tottuminen vie aikaa. Hankkeen toteutuessa tuulivoimalat ovat osa maisemaa ainakin 25 vuotta.

Kemijärven maisemakuva muodostuu sitä ympäröivistä vaaroista ja itse Kemijärvestä. Vaaramai- sema on kumpuilevaa ja vaarat sijoittuvat maisemaan lomittain. Vaarojen muodostama maisemakuva on ehyt. Näin ne synnyttävät luonnollisia näköesteitä. Niemenkärjet, kuten Ämmännie- mi ja Ritaniemi kurkottavat Kemijärven selille, jolloin alueilta aukeaa esteettömiä näkymiä jopa yli 10 kilometrin matkalta.

Hankealueiden vaarat ovat monin paikoin avohakattuja, ja yhtenäisiä, luonnontilaisia metsäalu- eita on vähän. Kuitenkin metsätalouden maisemaa muokkaavia toimenpiteitä ei aina nähdä maisemaa huonontavina elementteinä. Maiseman kokeminen kauniiksi, rumaksi tai yhdentekeväksi on paljolti katsojasta riippuvainen eikä sitä voida aukottomasti arvottaa mitta-asteikolla. Maise- makuvan muutoksen suuruutta sen sijaan on mahdollista pohtia. Tuulivoimalat sijoittuvat vali- tuille vaaroille maksimissaan 9 – 15 voimalan kokonaisuuksina.

Taulukkoon 7 on koottu kylät, joista avautuu näkymiä tuulipuistoalueille, ja joiden maisemakuvaan hankkeilla voidaan katsoa olevan vaikutusta. Maisemamuutoksen suuruutta arvioidaan asteikolla: ei vaikutusta - vähäinen - kohtalainen – oleellinen vaikutus. Ei vaikutusta tarkoittaa, ettei kohteesta katsottaessa maisemakuva ei muutu, tuulivoimalat eivät ole katsojan havaittavissa.

Vähäinen maisemavaikutus syntyy, kun katsoja voi havaita esimerkiksi tuulivoimalan lavan puiden latvojen lomasta. Kohtalainen vaikutus syntyy, kun tuulivoimalat voidaan havaita maisemassa, mutta ne piirtyvät niin kaukana etteivät ne hallitse maisemakuvaa. Oleellinen maisemavaikutus on silloin, kun tuulivoimalat näkyvät maisemassa ympäri vuoden, aina, niin pilvisellä kuin sel- keälläkin säällä, ja pimeällä katsoja näkee voimaloiden lentoestevalot. Myöskään kasvillisuus ei peitä näkymää. Katsojan katse myös hakeutuu tuulivoimaloihin, kun maiseman muut elementit jäävät voimaloiden hallitsevuuden varjoon. Oleellinen vaikutus on niin voimakas, että se vaatii pitkän ajan sopeutumisen maisemakuvan muutokseen.

(25)

115 (241)

Taulukko 7. Maisemamuutoksen arviointi kylä- ja hankealuekohtaisesti.

Kylä Kangaslamminvaara Untamovaara Kuusivaara-

Mömmövaara

Joutsijärvi kohtalainen vähäinen ei vaikutusta

Puikkola vähäinen vähäinen ei vaikutusta

Soppela ei vaikutusta kohtalainen ei vaikutusta

Rytilahti ei vaikutusta ei vaikutusta vähäinen

Lehtola ei vaikutusta ei vaikutusta ei vaikutusta

Askanselkä ei vaikutusta vähäinen kohtalainen

Suomutunturi vähäinen vähäinen kohtalainen

Joutsijärven kylältä, tietyiltä paikoilta katsottaessa, Kangaslamminvaaran tuulivoimalat näkyvät maisemassa, joka aiemmin on ollut metsän peittämä vaara. Kylän asukkaille maisemakuvan muutosta voidaan arvioida kohtalaiseksi, koska tuulivoimalat eivät hallitse maisemaa, niitä ei myöskään voida havaita kaikkialta. Joutsijärven kylään sijoittuvalta Salpalinjalta Mikonvaaralle katsottaessa, etäisyys on noin 6 kilometriä. Havainnoijan ja tuulivoimaloiden välissä kasvaa met- sää ja sijaitsee noin 180 metriä korkea vaara, joka muodostaa osittaisen katvealueen. Nämä maiseman muut elementit ja havainnointimatkan etäisyys estävät tuulivoimaloiden suoran vertau- tumisen niiden ja kulttuurikohteiden välille.

Puikkolan kulttuuriympäristöön kohdistuvan maisemakuvan muutoksen voi kokea katsottaessa Puikkolasta Kangaslamminvaaralle tai Untamovaaralle. Maisemakuvan muutos on kuitenkin vä- häinen, sillä Puikkolan taloryhmän ja Kangaslammin ja Untamovaaraan väliin jää korkeaa metsää sekä erillisiä vaaroja, jotka muodostavat näkökentän katvealueita. Puikkolan kylän itäpuolella, kylän ja Kummunvaaran voimaloiden välissä kohoaa 260 metriä korkea Kyrövaara. Puikkolan ky- lältä Kangaslamminvaaralle sijoitettavaan lähimpään voimalaan kertyy matkaa noin 9,7 kilomet- riä ja väliin jää 200 metriä korkea Mäntyselkä, joka tosin on 43 metriä matalampi kuin Kangas- lamminvaaran rinteet, joihin tuulivoimalat sijoittuvat.

Soppelan kylälle Untamovaaran tuulivoimalat voivat muodostaa paikoitellen kohtalaisen maise- mavaikutuksen. Etäisyys kylältä hankealueelle on kuitenkin vähintään 7 kilometriä, jolloin tuulivoimalat eivät hallitse maisemakuvaa, vaikka ne ovat nähtävissä. Selkeällä säällä tuulivoimalat erottuvat paremmin, mutta utuisella säällä etäisyys tuulivoimaloihin heikentää niiden näkyvyyttä maisemassa.

Rytilahden kylästä ei ole tehty havainnekuvaa. Rytilahden kylän keskustasta (66.57N, 27.72I) on Untamovaaran hankealueelle, Paloselälle sijoitettaviin voimaloihin matkaa 9 kilometriä. Väliin jää Pieni Hirvasvaara, jonka lakialue kohoaa 300 mmpy korkeuteen. Rytilahden kylän länsireunal- ta, läheltä seututietä 945 katsottaessa kohti Untamovaaraa, Pieni Hirvasvaaran ja Iso Hirvasvaa- ran välistä, on mahdollista, että katsoja näkee Untamovaaran tuulivoimalat. Rytilahdesta etelään päin katsottaessa on mahdollista, että katsoja näkee Kuusivaaralle sijoitettujen tuulivoimaloiden lavat. Etäisyyttä kylästä Kuusivaaran voimaloille on 8 kilometriä.

Lehtolan kylä sijoittuu Kemijärven rantaan siten, että Kuusivaara-Mömmövaaran tuulivoimalat sijoittuvat kylän taakse, jolloin hankealueen ja kylän väliin jäävät vaarat estävät näkyvyyden.

Myös kasvillisuuden peittävä vaikutus on Lehtolan kylässä olennainen, silloin kun katsoja on lä- hellä korkeaa kasvillisuutta, peittää se muun ympäristön näkyvyyttä.

(26)

Askanselältä katsottaessa Kuusivaara-Mömmövaaran tuulivoimalat voivat aiheuttaa kohtalaisen ja osittain ehkä oleellisen maisemakuvan muutoksen. Osalle Ritaniemen loma-asutusta aukeaa esteetön näkymä tuulivoimaloille, reilun 7 kilometrin etäisyydelle. Selkeällä säällä, sekä talvella että kesällä, tuulivoimalat voidaan havaita hyvin. Sään ollessa sateinen ja utuinen, voimaloiden havaittavuus maisemassa on vähäisempi. Osalle Ritaniemen loma-asutusta Kuusivaara- Mömmövaaran tuulivoimalat jäävät läheisten saarten muodostaman katvevaikutuksen piiriin.

Suomutunturin rinteiltä hankealueille kertyy matkaa 13 – 19 kilometriä. Suotuisasta paikasta rin- teeltä katsottaessa tuulivoimalat voidaan havaita kaukomaisemassa, mutta maisemakuvan muutoksen voidaan arvioida olevan vähäinen, sillä kaukomaisemaan jää alueita, joille ei sijoitu tuulivoimaloita. Suomutunturin laella puusto on sen verran korkeaa, että se peittää näkyvyyttä. Mikä- li laella kulkevan retkeilyreitin varrelta aukeaa näkymä tuulivoimaloilla, arvioidaan maisemakuvan muutoksen olevan vähäinen. Etäisyys katsoja ja tuulivoimalan välillä on niin suuri, että hei- komman näkyvyyden säällä voimaloita ei voi havaita.

Hankkeen vaikutus Kemijärven maisemakuvan muutokseen vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 poikkeaa hieman hankealuekohtaisesti. Kangaslamminvaaralla ja Untamovaaralla vaihtoehto VE2 lisää maisemakuvan muutosta, jolloin voimalat ovat maisemassa näkyvämmin esillä. Joskin Kangas- lamminvaaran vaihtoehto VE2 ei lisää Joutsijärven kylän maisemakuvan muutosta, koska lisä- voimalat sijoittuvat Mikonvaaralle ja Kangaslamminvaaran länsireunaan.

Untamovaaralla vaihtoehto VE2 tuo kaksi voimalaa lähemmäksi Mäntyvaaran asuinkiinteistöjä ja tämä vaihtoehto lisää jo ennestään oleellisen maisemamuutoksen vaikuttavuutta.

Kuusivaara-Mömmövaaralla vaihtoehto VE2 ei lisää maisemakuvan muutosta, koska lisävoimala sijoittuu vaihtoehdon VE1 voimaloiden taakse, jolloin se ei lisää näkökentässä havaittavien voimaloiden määrää.

7.7 Arvioinnin epävarmuustekijät ja haittojen lieventäminen

Maisemamuutoksen tulkinnassa on pyritty näkemykseen, joka perustuu maisemamuutosten kir- jallisuusselvityksiin, karttatarkasteluihin, havainnekuvamateriaaliin, kohdekäyntiin sekä pien- ryhmäkeskusteluissa saatuun palautteeseen. Maisema ja kulttuuriympäristön arvokohteet on kuvattu kirjallisen lähtömateriaalin perusteella. Maisemakuvan muutoksen epävarmuus muodostuu siitä, että ihmisten kokemus maisemakuvan muutoksesta ja heidän kykynsä tottua muuttu- vaan maisemaan, ei ole tiedossa.

Tuulivoimalat ovat rakenteeltaan niin isoja, ettei niitä voida kätkeä maastoon suunnittelun kei- noin. Tuulivoimaloiden sijoittuminen muuta ympäristöä korkeammille vaaroille mahdollistaa niiden näkyvyyden kaukomaisemassa. Sen sijaan aivan voimaloiden lähellä oleskellessa kasvillisuus peittää näkyvyyttä.

Alueilla suoritettavat metsähakkuut voivat avata uusia näköyhteyksiä tuulivoimaloihin. Haittavai- kutusta voidaan lieventää metsähakkuiden ennakkosuunnittelulla. Näköyhteyksiä tuulivoimaloihin voidaan paikallisesti peittää esimerkiksi istutuksilla. Metsän suojiin jäävillä asuinalueilla ei ole suoraan näköyhteyttä tuulivoimaloihin. Huomioitavaa on myös metsän kasvu. Jo kymmenessä vuodessa metsän kasvu muuttaa näkymiä.

Maisemamuutoksen suuruuden arvioinnin epävarmuutta aiheuttaa se, että arvio perustuu ha- vainnekuviin, ei todelliseen kokemukseen. Maisemamuutoksen todellinen suuruus ja miten alueella liikkuvat ja asuvat ihmiset maiseman kokevat, todentuvat vasta hankkeen toteutuessa. Tuu- livoimaloiden massiivisuus ja voimalan kokoa vahvistava lapojen pyörimisliike tulevat erotta- maan ne maisemasta hyvin. On epävarmaa arvioida kuinka tuulivoimalat tulevat Kemijärven maisemakuvaan mukautumaan ja kuinka ihmiset tulevat ne kokemaan. Pimeänä vuoden aikana

(27)

117 (241)

tuulivoimaloista erottuvat lentoestevalot. Valoisan aikana säätila vaikuttaa siihen, kuinka pitkältä tuulivoimalat voidaan havaita.

Yksittäisten kiinteistöjen kohdalla maisemakuvan muutosta voidaan lieventää suojaistutuksin.

Ihmisen näkökentän ylittävä kasvillisuus tai rakennelmat estävät suoraa näkymää ja tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi pihapiirissä. Tällöin häiritsevänä koetut maisemaelementit voidaan häivyt- tää taustalle. Toki myös tällöin kiinteistöjen asukkaat joutuvat tottumaan uuteen maisemaan, jonka suojaistutukset tai -rakennelmat muodostavat.

7.8 Yhteisvaikutukset muiden tuulipuistohankkeiden kanssa

WPD Finland Oy suunnittelee Ailangantunturin ja Askantunturin alueelle 11 yksikön tuulivoima- puistoa. Alue sijaitsee noin 3 – 5 kilometrin etäisyydellä Kuusivaara-Mömmövaaran hankealuees- ta. Mikäli molemmat hankkeet toteutuvat, tulee noin 4 km²alueelle sijoittumaan yhteensä 19 – 20 tuulivoimalaa. WPD Finland Oy:n Ailangantunturin hankealue sijoittuu reilun seitsemän kilometrin etäisyydelle Luuksinsalmesta, jonka kautta esimerkiksi Kemijärven kesäristeilyt kulkevat.

Ailanganlahden poukamaan sijoittuu leirikeskus, mutta alueen kasvillisuus sekä korkeuserot peit- tävät tuulivoimaloiden näkyvyyden. Hankealueet on esitetty Kuvassa 60.

Kuva 60. WPD Finland Oy:n ja Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueiden sijoittuminen toisiinsa nähden.

Sekä Kuusivaara-Mömmövaaran että Ailangantunturin tuulipuistot sijoittuvat vaaroille siten, että ne voidaan havaita ainakin osittain kaukomaisemassa Askanselältä ja Ämmänselältä katsottuna.

Ailangantunturille ja Kuusivaara-Mömmövaaraan sijoitettavien tuulivoimaloiden lakikorkeudet ovat enimmillään 180 metriä. Vaaroille sijoittuessa tuulivoimalat nousevat ympäristöä korkeammalle. Tällöin ne erottuvat maisemassa hyvin.

(28)

8 VAIKUTUKSET KASVILLISUUTEEN, ELÄIMISTÖÖN JA LUONNON MONIMUOTOISUUTEEN

8.1 Arvioinnin kohdentaminen ja arviointimenetelmät

Tuulipuistohankkeella voi olla välillisiä tai välittömiä vaikutuksia alueen kasvillisuuteen ja eläimis- töön. Kasvillisuuden osalta suurimmat vaikutukset tapahtuvat tuulipuistojen rakentamisen aikana, kun kasvillisuutta poistetaan hankealueilta ja niille johtavilta tieosuuksilta. Tuulipuiston toiminnan aikana kasvillisuusvaikutukset ovat vähäisempiä ja ne liittyvät lähinnä teiden ylläpitoon.

Kasvillisuuden osalta arviointi kohdennetaan merkittäviin kasvupaikkoihin kuten vanhoihin met- säalueisiin sekä arvokkaampaan lajistoon. Arvokkaiden luontokohteiden osalta tarkastelun läh- tökohtana ovat alueella tehdyt kasvillisuusselvitykset sekä muu olemassa oleva selvitysaineisto.

Lajistotasolla tarkastelun painopisteenä ovat erityisesti suojeltavat lajit, valtakunnallisesti uhanalaiset lajit, Suomen vastuulajit, alueellisesti uhanalaiset lajit sekä luontodirektiivin lajit.

Linnuston osalta arviointi kohdistuu alueella pesivään lajistoon. Myös linnuston osalta tarkastelun painopisteenä ovat erityisesti suojeltavat lajit, valtakunnallisesti uhanalaiset lajit, Suomen vastuulajit, alueellisesti uhanalaiset lajit sekä lintudirektiivin liitteen I lajit.

Luonnonvarojen osalta arvioinnissa tarkastellaan hankkeen vaikutuksia luonnonvaroihin ja niiden hyödyntämiseen.

Arvioinnin pohjaksi on Suomen Luontotieto Oy tehnyt kasvillisuus- ja linnustokartoituksia Kan- gaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueilla kesällä 2010.

Maastotutkimusten lisäksi arvioinnin tukena on käytetty Suomen lintuatlaksen tietoja, uhanalais- rekisterin tietoja sekä kirjallisuutta ja lehtiartikkeleita. Paikallisilta metsästysseuroilta ja Kemijär- ven yhteismetsältä on saatu tietoja hirvien liikkumisesta hankealueille sekä metsäkanalintujen pesimäalueista.

Suomen Luontotieto Oy selvitti inventointialueelta luonnonsuojelulain 1996/1096 mukaisesti suojeltavat luontotyypit ja vesilain 1961/264 suojelemat kohteet. Suunniteltujen tuulivoimaloiden ympäristöstä 300 – 500 metrin etäisyydeltä tehtiin kasvillisuusselvitys, jonka yhteydessä et- sittiin uhanalaiset ja vaateliaat putkilokasvit sekä uhanalaislajistoa muista eliöryhmistä kuten kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit. Tuulipuistojen sijoittuessa metsäi- sille alueille, kohdennettiin arvio arvokkaisiin metsäisiin luontotyyppeihin ja erityisesti luonnonti- laisiin vanhoihin metsäkuvioihin.

Sähkönsiirtoreitit olivat kartoitushetkellä alustavia, joten selvitys tehtiin laajalta alueelta kävellen alueet läpi linjassa kahden henkilön voimin. Sähkönsiirtolinjojen osalta kartoitus keskittyi siirto- linjaurien kohdalla uhanalaisten lintulajien selvittämiseen.

8.2 Hankealueiden linnuston-, kasvillisuuden- ja eläimistön nykytila 8.2.1 Nisäkkäät

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän riistakantojen seurannan (riistakolmiolasken- nat) mukaan Kemijärvellä tavataan yleisiä nisäkkäitä kuten metsäjäniksiä, oravia, kettuja, näätiä, kärppiä ja saukkoja sekä hirviä, Taulukko 8. Suurpedoista Kemijärvellä tavataan satunnaisesti lä- hinnä karhuja. Susista, ahmoista ja ilveksistä ei esimerkiksi vuoden 2009 riistakolmiolaskennoissa tehty yhtään havaintoa (RKTL)

(29)

119 (241)

Taulukko 8. Vuoden 2010 riistakolmiolaskennoissa tehdyt jälkihavainnot. Karhun jälkihavainnot ovat vuodelta 2009 (RKTL).

Eläin Jälkiä/10 km/vrk Eläin Jälkiä/10 km/vrk

Metsäjänis 10,1 - 20,0 Kärppä 0,81 - 1,60

Orava 2,1 - 4,0 Saukko 0,11 - 0,20

Kettu 4,1 - 6,0 Hirvi 4,1 - 6,0

Näätä 0,51 - 1,00 Karhu 4,1 - 6,0

Hankealueiden kartoituksen perusteella sekä paikallisilta metsästäjiltä ja asukkailta saadun tiedon perusteella juuri hankealueille sijoittuvat suurpetohavainnot ovat harvinaisia. Näille kolmelle hankealueelle ei sijoitu esimerkiksi karhun pesähavaintoja. Hankealueilla liikkuu hirviä ja poroja.

Hirviin kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu luvussa 10, metsästysvaikutusten arvioinnin yhteydes- sä. Vaikutukset poroihin on käsitelty luvussa 16 elinkeinovaikutusten arvioinnin yhteydessä.

8.2.2 Linnusto

Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran pesimälinnustoa selvitettiin kesällä 2010. Pesimälinnustosta kartoitettiin EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi 2001) mainitut lintulajit. Pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoitusmenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen. (Suomen Luontotieto Oy 42/2010) Teoksesta Suomen lajien uhanalaisuus – punainen kirja, on ilmestynyt päivitetty painos, toim.

Rassi et al. 2010. Alueiden lintuhavainnot on käyty läpi päivitetyn painoksen perusteella ja tarkis- tettu lajien uhanalaisuusluokitus uudelleen.

Kangaslamminvaaran pesimälinnuston todettiin olevan alueelle tyypillistä. Vanhojen metsäkuvi- oiden tai muiden kohteiden niukkuus heikentää vaateliaan pesimälajiston elinmahdollisuuksia alueella. Untamovaaran pesimälinnustolajistoon kuuluu mm. sinipyrstö ja muita vanhan metsän indikaattorilajeja. Kuusivaara-Mömmövaaran pesimälinnuston todettiin olevan harvaa eikä vaa- teliaampaa lajistoa esiintynyt. (Suomen Luontotieto Oy 42/2010)

Taulukossa 9 on koottuna selvityksessä havaitut pesivät lajit sekä mahdolliset muut lintuhavainnot.

Taulukko 9. Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara–Mömmövaaran alueella kesällä 2010 tavatut pesivät ja muut havaitut lintulajit (Suomen Luontotieto Oy, 42/2010)

Tuulipuistoalue Pesivä lintulaji Muu havaittu Tuulipuistoalue Pesivä lintulaji Muu havaittu

lintulaji lintulaji

Kangaslamminvaara kulorastas pyy Untamovaara kulorastas hippiäinen

harmaasieppo ampuhaukka kuukkeli punatulkku

teeri tilhi pyy

kuukkeli leppälintu metso

tilhi sinipyrstö palokärki

leppälintu uhanalainen laji varpuspöllö

järripeippo

laulurastas Kuusivaara- urpiainen metso

metso Mömmövaara teeri tilhi

käpylintu harmaasieppo liro

pohjantikka leppälintu taivaanvuohi

idänuunilintu metsäkirvinen västäräkki

lapintiainen jänkäkurppa mustalintu

helmipöllö liro kaakkuri

käki valkoviklo kuikka

(30)

Uhanalaisista lintulajeista

Linnustoselvityksen tulokset on raportoitu Liitteessä 3, mutta lintulajien uhanalaisuutta on selvi- tetty vielä erikseen. Lajien uhanalaisuus selvitettiin Suomen lajien uhanalaisuus – punainen kirja 2010 Rassi et al. (toim.) kirjasta, Suomen vastuulajiluettelosta sekä alueellisten uhanalaisten lajien luettelosta, jotka on julkaistu www.ymparisto.fi sivustolla.

Suomen lajien uhanalaisuus – punainen kirja esittelee Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) lajien alueellisen uhanalaisuusarvioinnin kriteerit, jotka perustuvat lajien havaittuun, ar- vioituun, pääteltyyn tai ennustettuun populaation pienenemiseen, lajin levinneisyys- tai esiinty- misalueen kokoon, pienenevään ja jatkuvasti taantuvaan tai hyvin pieneen populaatioon tai kvantitatiiviseen analyysiin. Lisäksi Suomessa on dokumentoitu lajien elinympäristöt sekä uhan- alaisuuden syyt ja uhkatekijät. (Rassi et al. 2010)

Suomella on myös kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Suomen vastuulajit ovat lajeja, jotka ovat kotoperäisiä Suomelle tai Pohjois-Euroopalle. Vastuulajeiksi on myös valikoitunut lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on suppea ja kanta kaikkialla harva.

Lisäksi Suomen vastuulla on lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä esiintymisalueella, josta merkittävä osa on Suomessa. Vastuulajien valinnassa oh- jearvona oli, että Suomessa on 15 – 20 prosenttia Euroopan kannasta. Suomen vastuulajeja ovat erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit sekä eräät Itämeren linnut.

(Ympäristö 2005)

Lintudirektiivin liitteen I -lajit ovat Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, joiden suojelemi- seksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto). Vastaava velvoite koskee Suomessa säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkoalueita elinpiirinä käyttävien lajien osalta. (www.ymparisto.fi)

Taulukon 9 linnuista seuraavat ovat lintudirektiivin liitteen I -lajeja: helmipöllö, maakotka, pyy, huuhkaja, sinisuohaukka, hiiripöllö ja laulujoutsen, palokärki, ampuhaukka, kuikka, kaakkuri, pohjantikka, metso, teeri ja liro.

Lajiston alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa on tarkasteltu valtakunnallisesti silmälläpidettävi- en (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien uhanalaisuutta metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla. Kemijärven alue kuuluu pohjoisboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen.

Tuulipuistojen hankealueet ovat myös tärkeitä suurten petolintujen elämänkierron kannalta, yk- sityiskohtaisempi raportti asiasta on toimitettu Lapin ELY-keskukselle.

Useammalla hankealueella havaitut teeri, kuukkeli, pohjantikka, lapintiainen ja metso ovat huomioitu alueellisesti uhanalaisten lintujen listalla silmälläpidettäviksi (NT) lajeiksi ja, ne on todettu alueella esiintyviksi, mutta ei uhanalaisiksi.

8.2.3 Hankealueiden ja niiden lähiympäristössä havaittujen lintujen elinpiirit Petolinnut Génsbøl ja Koskimies (1995) mukaan

Petolinnut saalistavat lentämällä hyvän saalistusmaaston yllä tai väijymällä näköalapaikalta.

Maakotka leijailee korkealla, kun taas suohaukat lentävät matalalla vain muutaman metrin korkeudella. Piekana lekuttaa paikallaan avoimessa maastossa. Maassa liikkuvia saaliseläimiä petolinnut väijyvät paikallaan istuen esimerkiksi aidantolpalla, puunoksalla, heinäseipäällä tai sähkö- tolpan päällä. Petolintujen saalistustapa riippuu saalistettavasta eläimestä.

(31)

121 (241)

Petolintujen saalistustarkkailu on hankalaa, koska useimmat lajit saalistavat vain silloin, kun ne tuntevat olonsa turvallisiksi eli silloin kun ihminen ei ole paikalla.

Petolintujen muuttotavat ovat yhteydessä niiden asuttamien ilmastovyöhykkeiden olosuhteisiin.

Vaikka Suomen Lapissa talvella päivä on lyhyt, ilmasto kylmä ja luminen, jättävät maakotkat re- viirinsä vain nälän ajamina. Myös tunturi- ja kanahaukat voivat pitää reviirinsä talven läpi. Sen sijaan varpus- ja ampuhaukka muuttavat etelään, samalla kun niiden pääasiallinen ravintolähde pikkulinnut, muuttavat etelään. Piekanan pääasiallinen ravinto on pienet nisäkkäät, jotka talvella elävät lumen sisällä. Siksi myös piekana muuttaa etelään.

Suurikokoiset petolinnut, joilla on vähän luontaisia vihollisia, alkavat pesiä myöhäisemmässä iäs- sä ja tuottavat vähän poikasia. Tämä riittää optimaaliolosuhteissa lajin säilymiseen. Ihmisen toiminnan vaikutukset ympäristöön, ovat muuttaneet suurikokoisten petolintujen elinympäristöjä ja niiden kannat ovat vähentyneet.

Suurten petolintujen reviiri on hyvin laaja. Nämä linnut tarvitsevat ravintoa satoja grammoja päi- vässä, joten niiden täytyy saalistaa laajalla alueella löytääkseen tarpeeksi ravintoa. Esimerkiksi maakotkan saalistusreviiri voi vaihdella heikkojen metsästysmaiden 600 km²:sta hyvien metsäs- tysmaiden 20 km²:iin.

Metsäluonnon muutos on vaikuttanut petolintulajistoon. Lajiston yksipuolistuminen on seuraus- ta vanhojen metsien ja sitä kautta pesäpuiden häviämisestä. Istutustaimikossa ei ole tarpeeksi pesäpaikkoja isoille linnuille. Toinen syy lajiston yksipuolistumiseen on saaliseläinten häviäminen istutustaimikosta, koska se ei elinalueena tue monipuolista piennisäkäskantaa toisin kuin moni- muotoinen metsä. Metsäluonnon muutos on aiheuttanut myös rauhallisten pesäpaikkojen hä- viämisen ja arat lajit eivät tällöin löydä pesäpaikkoja.

Suomessa metsätalous on johtanut siihen, että metsistä poistetaan vanhat, mutta vankat puut, joita esimerkiksi sääksi, kotkat ja haukat käyttävät pesäpaikkoina. Metsäalueiden pirstoutuminen ja metsäautoteiden verkosto hävittävät rauhallisia pesäpaikkoja. Vanhojen metsien ja purokorpi- en hävittäminen on johtanut metso- ja pyykantojen taantumiseen, mikä taas vaikuttaa niitä saa- listavien petolintujen kantoihin. Hiiri- ja sinisuohaukka saalistavat avosoilla tai hakkuuaukeilla.

Suomessa petolintujen elinympäristön muutoksiin johtavia tekijöitä ovat elinalueiden pirstoutuminen teiden rakentamisen seurauksena, metsähakkuut, asutuksen ja kesämökkien levittäytymi- nen, moottorikelkkareitit, laskettelukeskukset, voimajohtolinjat ja uusimpana tuulivoimaloiden ilmaantuminen alueille, joita petolinnut aiemmin asuttivat.

Metsäkanalinnut

Teeri ja metso ovat niin sanottuja paikkalintuja eli ne liikkuvat vuoden aikana hyvin vähän. Teeri liikkuu noin 20 – 30 kilometriä ja metso yleensä alle 10 kilometriä. Molempia lajeja tavataan ainakin Kangaslamminvaaralla ja Untamovaaralla hankealueilla ja niiden lähettyvillä.

Teeri pesii metsä- ja suoalueiden nuorissa havu- ja sekametsissä, taimikoissa sekä soiden ja hak- kuuaukeiden reunamilla. Teeri lentää siivet kuperina ja sen siiven iskut ovat voimakkaita. Lento- ja liitojaksot vuorottelevat.

Metso pesii Peräpohjolan yhtenäisillä metsäalueilla, joilla kallioisia mäkiä, rämeenreunoja ja vanhaa puustoa. Metson lentää raskain siiveniskuin, ja vuorottelee lentämistä ja liitämistä. (Kos- kimies 2005)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuonna 2010 tekemien riistakolmiolaskentojen mukaan Kemijärvellä on vahvat metsäkanalintukannat (RTKL). Taulukossa 10 on vertailuna myös Rova- niemen ja Sallan metsäkanalintukannat.

(32)

Taulukko 10. Kemijärven metsäkanalintukanta vuonna 2010.

Riistanhoitoyhdistys Lintuja/km² metsämaata

Metso Teeri Pyy Riekko

Kemijärven rhy 5,8 6,8 4,4 2,1

Rovaniemen seudun rhy 4,5 4,9 3,1 1,1

Sallan rhy 5,0 6,3 2,7 1,7

Muut linnut Sinisuohaukka

Elää avoimilla alueilla kuten avosoiden rämereunuksilla, Lapissa tunturinummilla. Saalistaa pel- loilla, niityillä ja kosteikoilla. Ravintona pienet nisäkkäät ja pienet linnut, ruokavalio on rajatumpi kuin muilla haukoilla. Sinisuohaukka lentää matalalla näköön ja kuuloon luottaen eli voi lentää voimajohtoihin. (Génsbøl ja Koskimies 1995)

Sinisuohaukka pesii Tynnyriaavan Natura-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä Kangaslammin- vaaran tuulivoimaloista.

Piekana

Pesii harvakasvuisissa mäntymetsissä, jotka ovat soiden, järvien, jokien ja avohakkuiden pirsto- mia. Pääasiallinen ravinto on pienet jyrsijät, joiden runsaus säännöstelee myös piekanakantoja.

Saalistustapa on lekuttelemalla tunturin, suon, hakkuun tai viljelyksen yläpuolella noin 10 – 50 metrin korkeudella. Lentokorkeus altistaa voimajohtotörmäyksille. (Génsbøl ja Koskimies 1995) Ampuhaukka

Pesii avomailla tai niiden liepeillä, kuten soilla ja metsätundralla, valoisien mäntymetsien reunamilla. Pääasiallinen ravinto on pikkulinnut. Ampuhaukka saalistaa tähystämällä saalista ja huo- mattuaan saaliin kiihdyttämällä sitä kohti. Ampuhaukka voi seurata saalista tiheässäkin oksistos- sa. Laji on taitava lentäjä, mutta saalistustapa voi altistaa sen törmäyksille voimajohtoihin.

(Génsbøl ja Koskimies 1995) Laulujoutsen

Pesii harvalukuisena Peräpohjolassa. Pesiessä suosii matalia suo- ja metsäjärviä, mutta pesii myös avosoiden lammilla. Laulujoutsen lentää hitaasti voimakkain, hitain siiveniskuin. Laulujout- sen on suurikokoinen lintu, siipiväli on 218 – 243 cm ja paino 8,5 – 11 kg. (Koskimies 2005) Laulujoutsenia pesii Tynnyriaavan Natura-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä Kangaslammin- vaaran tuulivoimaloista.

Kuikka ja kaakkuri

Kuikka pesii harvalukuisempana karuilla pienehköillä metsä- ja suojärvillä. Kuikka lentää ripein, jäykin siiveniskuin.

Kaakkuri pesii erittäin harvalukuisena koko Suomessa. Sen pesimäalueeseen kuuluu nevareunai- set suo-, metsä- ja tunturilammet. Myös kaakkuri lentää nopein, jäykin siiveniskuin. (Koskimies 2005)

Helmipöllö

Pesii harvalukuisena Lapissa, suosii suurehkoja, iäkkäitä kuusi- ja sekametsiä korpien, rämeiden ja metsäpeltojen liepeillä. Pesintä riippuvainen myyräkannasta ja huonona myyrävuotena laji voi puuttua laajalta alueelta täysin. Helmipöllö liikkuu vain hämärässä tai öisin. Lentää nopeasti pehmein siivenlyönnein, hetkittäin liitäen. (Koskimies 2005)

(33)

123 (241) Hiiripöllö

Hyvinäkin myyrävuosina pesii harvalukuisena Peräpohjolassa. Suosii harvapuisia ja aukkoisia mäntymetsiä, hakkuuaukeita, suoreunoja ja tunturikoivikoita. Liikkuu sekä yöllä että päivällä.

Lentää nopeasti, haukkamaisen ripein siivenlyönnein, liitää välillä. Saalistaessa liitää lähellä maanpintaa ja syöksyy myyrän kimppuun. (Koskimies 2005)

Hiiripöllöjä pesii Tynnyriaavan Natura-alueella, noin 4 kilometrin etäisyydellä Kangaslamminvaa- ran tuulivoimaloista.

Huuhkaja

Huuhkaja on kookas, sen siipiväli on 160 – 188 cm ja paino 1,8 – 4,2 kg. Se pesii Etelä–Lapissa vain hajanaisesti. Suosii kallioisia ja laajoja metsäalueita rauhallisilla seuduilla. Saalistaa hämäräs- sä ja öisin metsässä ja hakkuuaukeilla. Lentää hitaasti matalin rivakoin siivenlyönnein. (Koskimies 2005)

Huuhkajia pesii Ottavaaran Natura-alueella. Ottavaaran Natura-alueen raja sijoittuu lähimmillään noin 150 metrin etäisyydelle Kuusivaara-Mömmövaaran lähimmästä tuulivoimalasta.

8.3 Lintujen törmäysriskit tuulivoimaloihin 8.3.1 Yleistä lintujen törmäysriskistä tuulivoimaloihin

Tuulivoimalat muodostavat törmäysriskin linnuille. Lintu voi törmätä tuulivoimalan lapoihin tai torniosaan. Lapojen aiheuttama ilmapyörre voi myös heittää linnun maahan. Yleisen arvion mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain yksi lintutörmäys yhtä voimalaa kohden. Kun verrataan lintujen törmäyksiä tuulivoimaloihin ja lintujen törmäyksiä muihin rakenteisiin, kuten korkeisiin rakennuksiin, voimajohtoihin ja ajoneuvoihin, kuolee Suomessa muihin törmäyksiin vuosittain viisi miljoonaa lintua. Myös metsästys aiheuttaa vuosittain tuhansien lintujen kuoleman. (Koistinen 2004)

Lintujen törmäysriski on suurin alueilla, joilla tuulivoimalat sijoittuvat lintujen muuttoreitille.

Tuulivoimaloiden sijoittaminen uhanalaisten petolintujen muuttoreiteille ja pesintäalueille ovat erittäin kohtalokkaita näille suurille ja leveäsiipisille lajeille. Nämä lajit lisääntyvät verrattain van- hana moniin pienempiin lajeihin nähden ja aikuiskuolleisuudella voi olla hyvin negatiivinen vaikutus populaatioon.

Lintujen törmäysriski on muuttoreitin lisäksi riippuvainen sääolosuhteista. Hyvällä näkyvyydellä tuulivoimaloiden koko sekä lapojen pyörimisliike on linnuille helppo erottaa ja ne väistävät voimaloita kiertämällä ne kaukaa. Huonolla näkyvyydellä törmäysriski on suurempi. Tuulivoimaloi- den lähellä elävät linnut taas oppivat väistämään voimaloita, aivan kuten muitakin korkeita estei- tä. ( Koistinen 2004, Lucas et al. 2007, BirdLife Suomi 2010)

Koistinen (2004) on esittänyt arvion, jonka mukaan keskimääräinen törmäysriski voimajohtoon on 0,7 törmäystä/voimajohto km/vuosi. Voimajohtoihin törmäämisen riski on suurin kanalinnuil- la, kahlaajilla ja lajeilla, joilla on suuri keskivartalo siipien kokoon verrattuna. Metsäkanalintujen, teeri ja metso, törmäysriskiä suurentaa niiden huono väistökyky, joka johtuu niiden fysiologiasta kuten silmän rakenteesta, ruumiin muodosta, lentotavasta ja lentonopeudesta. (FCG 2009) Isoilla linnuilla, kuten laulujoutsenella, koko ja linnun kömpelyys altistavat voimajohtotörmäyksil- le, koska niiden keskivartalo suuri verrattuna siipien kokoon. Pöllöjen saalistus hämärässä altistaa ne voimajohtotörmäyksille, vaikka ne ovat hyviä lentäjiä. Kahlaajat ovat lajiryhmänä yksi törmäysalttiimmista. (FCG 2009)

(34)

8.3.2 Hankkeen aiheuttaman lintujen törmäysriskin arvioiminen

Lintujen törmääminen tuulivoimaloihin ja törmäysriskin arvioiminen on epävarmaa. Törmäysriski on kuitenkin tuulivoimaloiden aiheuttama suora vaikutus lintuihin. Linnut törmäävät korkeisiin rakennuksiin ja voimajohtoihin, mutta ajan saatossa linnut ovat myös sopeutuneet elämään ihmisen rakentamassa ympäristössä. Ihmistoiminnan suurin uhka linnuille on elinympäristöjen muuttuminen. Petolinnuille kohtalokkaita ovat olleet ympäristömyrkyt ja metsästys. (Génsbøl ja Koskimies 1995)

Lintujen muuttoreitit eivät kulje valittujen hankealueiden lävitse, mikä laskee lintujen törmäys- riskiä tuulivoimaloihin. Hankealueilla elävät lajit todennäköisesti oppivat väistämään voimaloita.

Suurempi törmäysriski on lajeilla, jotka saalistavat hankealueilla.

Untamovaaran 20 kV keskijänniteilmajohdon ei katsota lisäävän lintujen törmäysriskiä. Ilmajohto sijaitsee metsäautotien reunassa. Vaikka puita harvennetaan johtoaukean kohdalta 10 metrin leveydeltä, kulkee johdin silti metsäisessä maastossa. Metsäosuuksilla linnut lentävät korkeam- malla, jolloin niiden törmäysriski johtolinjaan on pieni. Eräät lajit, kuten pöllö, saalistavat metsäs- sä ja ovat taitavia lentäjiä, mutta voivat pimeällä törmätä huonosti havaittavaan johtimeen.

Lintujen törmäysriskiä tuulivoimaloihin ei lähdetty arvioimaan törmäysmallinnuksen mukaan, sillä mallin väistökerroin on 95 %, mikä tarkoittaa, että 95 % linnuista väistää törmäykset. Ainakin Desholm ja Kahlert (2005) sekä Fernley (2009) ovat tutkimuksissa todenneet, että suurempi osa kuin 95 % linnuista väistää tuulivoimaloita. Törmäysmallinnuksen käyttö vaatii myös tarkat mitat linnuista ja lentonopeuden. Näitä ei kaikkien alueella pesivien lintujen osalta ollut saatavilla.

Yleisesti esitettyihin arvioihin perustuen (1 törm./voimala/vuosi ja 0,7 törmäystä/voimajohto km/vuosi) tuulipuistohankkeiden arvioitu törmäysmäärä vuodessa olisi siten

Kangaslamminvaara: 13 – 15 törmäystä/vuosi Untamovaara: 9 – 11 törmäystä/vuosi

Kuusivaara – Mömmövaara: 8 – 9 törmäystä/vuosi uusi ilmavoimajohto (n. 6 – 7 km): 4 – 5 törmäystä/vuosi

8.4 Pesimälinnustoselvitys 2010

Suomen Luontotieto Oy selvitti hankealueiden pesimälinnustoa luontotyyppiselvityksen yhtey- dessä 26.5 – 14.9.2010 välisenä aikana. Tarkempi raportti selvityksestä on Liitteenä 2.

8.4.1 Kangaslamminvaaran pesimälinnusto ja lintuhavainnot

Teeri (Tetrao tetrix) on luokiteltu NT lajiksi eli silmälläpidettäväksi Suomen lajien uhanalaisuuslu- ettelon mukaan (Rassi et al. 2010). Teeri on myös yksi Suomen vastuulaji. Syy luokitukselle on elinympäristön muuttuminen kuten metsien puulajisuhteiden muutokset, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen ja pyynti. Muutokset edellä mainituissa tekijöissä muodostavat uhkatekijän teerelle.

Kesällä 2010 tehdyn linnustoselvityksen mukaan Kangaslamminvaaralle suunnitellun tuulipuiston alueella, Mikonvaaralla, on tehty teerihavainto, joka koski munapesän päältä karkoitettua naa- rasta. Joutsijärven metsästäjät r.y:ltä saadun tiedon mukaan teeren soidinalue on myös Vil- veikonjängällä, noin 2,5 km etäisyydellä Mikonvaaralle sijoitettavasti tuulivoimalasta.

Myös kuukkeli (Perisoreus infaustus) havaittiin Mikonvaaralla. Kuukkelin luokitus Suomen uhan- alaisessa lajistossa on NT eli silmälläpidettävä. Kuukkeli on yksi viidestä lajista, jonka uhanalai-

(35)

125 (241)

suuden ensimmäiseksi syyksi on katsottu metsäelinympäristöjen muutokset, joiden aiheuttajana on useimmiten metsätalous. (Rassi et al. 2010) Kuukkeli on myös Suomen vastuulaji.

Metso (Tetrao urogallus) kuuluu NT luokkaan eli on lajina silmälläpidettävä. Metso on kärsinyt metsien puulajisuhteiden muutoksista ja pyynnistä. Myös metso on Suomen vastuulaji. Kum- munvaaran alueella tehtiin metsohavainto. Joutsijärven metsästäjät r.y:n mukaan metson soi- dinalueita on useampi Kangaslamminvaaran ympäristössä, lähin noin 2,1 km etäisyydellä Mikon- vaaralta. Outovaaralle sijoittuvista tuulivoimaloista lähin on noin 1,7 km etäisyydellä Outojärven läheisyydessä olevasta metson soidinalueesta.

Kangaslamminvaaran itä- ja pohjoisrinteiden ainoa lintuhavainto oli havainnointiaikana alueen yllä lentänyt ampuhaukka (Falco columbarius). Laji oli vuonna 2000 luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, mutta vuonna 2010 laji todettiin elinvoimaiseksi ja se poistettiin uhanalaisten lajien listal- ta.

Kangaslamminvaaran itärinteellä, tuulivoimala numeron 9, alueella havaittiin pohjantikka (Pi- coides tridactylus). Laji on Suomen vastuulaji ja sen uhanalaisluokitus on NT eli silmälläpidettävä.

Outovaaran alueella havaittiin pesivä helmipöllö (Aegolius funereus). Laji on saanut luokituksen NT eli silmälläpidettävä, mutta syy lajin heikkenemiseen on toistaiseksi luokiteltuihin tekijöihin kuulumaton syy, jota ei Suomen uhanalaisten lajien luettelossa ole eritelty. Helmipöllö on myös Suomen vastuulaji.

Outovaaralla havaittiin myös leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) ja isokäpylintu (Loxia pytyop- sittacus), jotka ovat Suomen vastuulajeja, mutta eivät uhanalaisia.

Linnustokartoituksissa tehdyt havainnot on esitetty Kuvassa 61.

(36)

Kuva 61. Kangaslamminvaaran lintuhavainnot kesällä 2010.

8.4.2 Untamovaaran lintukartoituksen havainnot

Untamovaaran alueella, jolla puustoa ei ole hakattu ja alue on lähes luonnontilainen, havaittiin linnustokartoituksessa kaksi laulavaa sinipyrstöä, joka on tyypillinen vanhan metsän laji. Sinipyrs- tö on määritelty vaarantuneeksi lajiksi, VU, perustuen lajin yksilömäärään. Uhanalaisuutta aiheuttaa vanhan metsän häviäminen sekä vanhan lehtipuuston ja lahoavan puun määrän vähene-

(37)

127 (241)

minen. Alueella havaittiin myös varpuspöllö (Glaucidium passerinum), joka on Suomen vastuulaji.

Kuva 62. Untamovaaran lintuhavainnot kesällä 2010.

Sinipyrstön elinpiiri Untamovaaran vanhoissa metsissä

Sinipyrstö, (Tarsiger cyanurus) on sieppojen heimoon kuuluva pikkulintu. Se on harvinainen Itä- Lapissa, Kuusamossa ja Kuhmossa. Laji talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja esiintyy Suomessa touko- kuusta syyskuuhun. Sinipyrstö suosii koskemattomia ja kosteita vaarojen rinteiden kuusikoita.

(Luontoportti 2011)

Sinipyrstön pesä on kannossa, mättäässä tai puunjuurten onkalossa. Sinipyrstö hyväksyy vain luonnontilaisen ikimetsän, tavallisimmin jyhkeän ja hämärän reheväkasvuisen kuusikon vaaran- rinteessä, pääosa lajin havainnoista onkin luonnonsuojelu- tai aarnialueilta. Juuri tällaisessa met- sässä tehtiin Untamovaaran sinipyrstöhavainto.

(38)

Untamovaaran vanhat metsät tarjoavat sinipyrstölle lajille sopivan elinpiirin. Untamovaaran vanhojen metsien hakkuut tulisivat pirstomaan lajin elinpiiriä ja on mahdollista, että laji häviäisi alueelta.

8.4.3 Kuusivaara-Mömmövaaran linnustokartoituksen havainnot

Alueen pesimälinnusto on niukkaa, mutta Mömmövaaran alueella pesii teeri. Tuulipuistoalueelle sijoittuva Askanaapa on ojituksesta huolimatta hyvin kosteapohjainen. Alueella havaittiin kelta- västäräkki (Motacilla flava), jonka elinympäristönä ovat avoimet niityt. Keltavästäräkin uhan- alaistumiseen vaikuttavat sen elinalueiden häviäminen niin Suomessa kuin lajin talvehtimisalueil- la Afrikassa, jossa Saharan aavikon laajentuminen on lisännyt lintujen kuolleisuutta muuttomat- kan aikana. Keltavästäräkki on vuonna 2010 saanut luokituksen VU eli vaarantunut laji. (Rassi et al. 2010) Askanaavalla havaittiin myös liro (Tringa glareola), laji ei ole uhanalainen, mutta on Suomen vastuulaji. Suomen kanta kattaa 30 – 45 % Euroopan kannasta. (Ympäristö 2005)

Kuusivaaran länsirinteillä pesii metsäkirvinen (Anthus trivialis). Laji talvehtii Afrikassa ja se kärsii Saharan autiomaan laajentumisesta, joka lisää lintujen kuolleisuutta muuttomatkalla. Lajin on alueellisesti uhanalainen pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. (Rassi et al. 2010)

Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) on Suomen vastuulaji. Jänkäkurppa kuuluu Välivaaran pe- simälinnustoon, kuten myös liro ja valkoviklo (Tringa nebularia), jotka myös ovat Suomen vastuu- lajeja. (Ympäristö 2005)

(39)

129 (241)

Kuva 63. Kuusivaara-Mömmövaaran lintuhavainnot kesällä 2010.

(40)

8.4.4 Linnustovaikutukset VE1 ja VE2 Kangaslamminvaara

Kangaslamminvaaran tuulivoimaloiden ja uusien teiden rakentaminen sekä nykyisten teiden le- ventäminen vaikuttavat alueen pesimälinnustoon elinympäristöjen pirstoutumisen ja - heikentymisen myötä. Vaikutus on todennäköisesti suurin alueen paikkauskollisiin metsäkanalin- tuihin, metsoon ja teereen. Uusien tielinjojen kohdilta havaittiin vain Outovaaralla helmipöllö.

Metso, isokäpylintu ja pyy havaittiin nykyisten metsäteiden läheisyydestä. Toisaalta metsäkana- linnut sopeutuvat liikenteeseen ja niiden tiedetään pesivän vain 30 metrin etäisyydellä liiken- nöidystä tiestä.

Elinympäristöjen häviäminen on kuitenkin paikallista. On todennäköistä, että alueen linnut löy- tävät uusia elinpiirejä tuulivoimaloiden ympärille jäävistä metsistä. Myös vanhan metsän alue, jossa lintuhavaintoja oli runsaasti, jää koskemattomaksi.

Untamovaara

Untamovaaralla linnustovaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin Kangaslamminvaaralla. Tuuli- voimaloiden sekä teiden rakentaminen ja leventäminen pirstovat joidenkin lajien elinympäristö- jä, mutta kokonaisuutena vaikutus on paikallinen. Vanhan metsän alue jää koskemattomaksi.

Untamovaaran pohjoisosaan, voimalan numero 11, lähistölle sijoittuu kuukkelin, tilhen ja var- puspöllön havainnot. Nämä lajit saattavat siirtyä alueen muihin osiin, ainakin rakentamisen aiheuttaman melun ja ihmistoiminnan aikana. Samoin voimalan 4 lähistöllä havaitut tilhi ja kuukkeli voivat siirtyä toisille alueille.

Untamovaaran vanhan metsä jäädessä koskemattomaksi, jäävät myös alueen linnustovaikutukset paikallisiksi ja vähäisiksi.

Kuusivaara-Mömmövaara

Kuusivaara-Mömmövaaralla pesimälinnusto on niukkaa. Lintuhavainnot sijoittuvat tuulivoimaloiden suunniteltujen sijoituspaikkojen ja uusien tielinjausten ulkopuolelle.

Kuvassa 63 rajatulta Askanaavan ojittamattomalta osalta on tehty havainnot lirosta, keltavästä- räkistä ja taivaanvuohesta. Uusi tielinjaus kulkee Askanaavan reunaa pitkin. Tienrakentamisen ja tuulivoimaloiden komponenttikuljetusten aiheuttamalla häiriöllä voi olla vaikutusta Askanaavan pesimälinnustoon, mutta vaikutus on lyhytaikainen ja paikallinen.

Kokonaisuudessaan alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden ja tielinjausten vaikutus alueen pe- simälinnustoon jää vähäiseksi ja paikalliseksi.

8.5 Kasvillisuus ja luontotyypit

Kasvimaantieteellisesti Kemijärvi kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen. Variksenmarja–

puolukka-tyypin mäntyvaltaiset metsät ovat alueella tyypillisiä. Itä- ja pohjoisosissa on yleisesti paksusammaltyypin harvapuisia kuusikoita. Koivumetsiä on vain vähän. Kemijärven nimikkokas- veja ovat pulskaneilikka ja maitohorsma. Vieraslajeista mainittakoon tataarikohokki, joka on le- vinnyt alueelle radan mukana idästä Venäjän puolelta (Lake Lapland 2010, kasvillisuus ja eläimis- tö)

Kesällä 2010 selvitettiin Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran kasvillisuutta ja luontotyyppejä. Alueilta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29§) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15 a § ja 17 a §). Inventointi suoritettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventoin-

(41)

131 (241)

tiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueilta selvitettiin myös kansallisesti uhanalaiseksi arvi- oitujen luontotyyppien esiintyminen Raunion ym. (2008) arvioinnin perusteella. (Suomen Luon- totieto Oy 42/2010)

Suomen Luontotieto Oy:n tarkempi raportti hankealueiden kasvillisuudesta on Liitteenä 2.

Untamovaaran alueella on tehty vuonna 1999 metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitus (METE). Kartoitus perustuu metsälain 10 §:ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoittamiseen, jotta mm. tietämättömyydestä johtuvia metsälain rikkomuksia vähennetään ja parannetaan metsänomistajien oikeusturvaa. (Ruokanen 2008)

Kangaslamminvaaran alueella ei METE-kartoituksen kohteita ole.

Kuusivaara-Mömmövaaran alueen METE-kartoituksen aineistoa ei ole käytössä. Aineisto ei ole julkisesti saatavilla, ja luovuttaminen vaatii maanomistajan luvan.

8.5.1 Hankealuekohtaiset kasvillisuushavainnot

Kasvillissuusselvitys on esitetty tarkennetusti Suomen Luontotieto Oy:n raportissa, joka on Liit- teenä 2. Selvityksessä kiinnitettiin huomiota erityisesti mahdollisten uhanalaisten putkilokasvien esiintymiin, suoalueisiin, vanhan metsän kohteisiin, jokiin ja puronvarsiin.

Kangaslamminvaara

Mikonvaaran alueella voimalapaikan ympäristö on keski-ikäistä harvennettua vaaramännikköä, jossa valtapuuna on mänty. Metsätyyppi on pääosin mustikkatyypin kangasta. Lakialueella vallit- see puolukka-kanervatyypin kuiva kangas.

Kangaslamminvaaran alueella kasvillisuus on havu- ja sekametsää. Vanhimmilla metsäalueilla metsän korkeus vaihtelee välillä 16 – 18 metriä, maksimissaan 18 – 20 metriä. Alue on ollut met- sätalouskäytössä ja harvennushakkuiden seurauksena lahopuuta ja keloja on alueella vähän. Jos- kin Kangaslamminvaaran vanhan metsän alueelle (esitetty Kuvassa 61) puusto on varttunutta ja lahopuuta on runsaasti. Vanhan metsän alue sijoittuu jyrkkään rinteeseen.

Outovaara on nuorehkoa tai keski-ikäistä hyvin harvapuustoista männikköä. Kuusi kasvaa har- vakseltaan loivilla rinnealueilla. Vallitsevana metsätyyppinä on puolukkatyypin kangas.

Untamovaara

Untamovaaran hankealueen Paloselkä on harvaksi hakattua männikköä. Laho- ja kolopuut puut- tuvat tältä alueelta täysin. Untamovaaran lakialue on osittain paljaaksi hakattua. Lakialueella on säilytetty vanhaa metsää Kemijärven yhteismetsän toimesta. Myös itärinteellä oleva vanhan metsän alue on hakkaamatonta ja siellä tehtiin kaksi sinipyrstöhavaintoa. Vanhan metsän alueella puusto on varttunutta ja alue on lähes luonnontilainen. Kookkaat kuuset, männyt, haavat sekä raudus- ja hieskoivut hallitsevat kasvillisuutta. Lahopuuta on runsaasti ja kääpälajisto on monipuolista.

Kuusivaara-Mömmövaaran on osittain keski-ikäistä männikköä, osittain taas harvennettua.

Mömmövaaran lakialue on niukkapuustoista, mutta rinteillä on laajoja katajikkoja ja suuria juo- lukkakasvustoja. Katajikkojen reunoilla kasvaa kultapiiskua ja muutamissa kohdissa siniheinää.

Kuusivaaralla kasvillisuus on sekä avohakattua metsää että nuorehkoa mäntyvaltaista kangas- metsää. Vitsavaaralla on hoidettua talousmetsää. Välivaara on hakattua ja sen puusto on hyvin harvaa.

Hankealueilla tehdyt kasvillisuushavainnot on koottu Taulukkoon 11.

(42)

Taulukko 11. Hankealueiden kasvillisuushavainnot kesällä 2010.

Kangaslamminvaara

Kuusi Picea abies Kataja Juniperus communis

Hieskoivu Betula pubescens Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Mustikka Vaccinium myrtillus Rätvänä Potentilla erecta Puolukka Vaccinium vitis-idaea Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata

Kanerva Calluna vulgaris Vanamo Linnea borealis

Metsälauha Deschampsia flexuosa Rauduskoivu Betula pendula

Siniheinä Molinia caerulea Mänty Pinus sylvestris

Untamovaara

Mänty Pinus sylvestris Variksenmarja Empetrum nigrum Puolukka Vaccinium vitis-idaea Rauduskoivu Betula pendula

Kanerva Calluna vulgaris Vanamo Linnea borealis

Kultapisku Solidago virgaurea Hieskoivu Betula pubescens Haapa Populus tremula Hiirenporras Athyrium filix-femina Raita Salix caprea Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata

Kuusi Picea abies

Kuusivaara - Mömmövaara

Mänty Pinus sylvestris Mustikka Vaccinium myrtillus

Metsälauha Deschampsia flexuosa Puolukka Vaccinium vitis-idaea Kataja Juniperus communis Juolukka Vaccinium uliginosum Siniheinä Molinia caerulea Kultapisku Solidago virgaurea

Kuusi Picea abies Maitohorsma Epilobium angustifolium

Kanerva Calluna vulgaris 8.5.2 Untamovaaran METE-alueet

Untamovaaran METE-alueet eli erityisen tärkeän elinympäristön alueet on esitetty Kuvassa 64.

(43)

133 (241)

Kuva 64. Untamovaaran METE-alueet eli erityisen tärkeän elinympäristön alueet.

Alue 1 on Räisäsenpalon vaaran länsipuolella oleva noro. Alue on lähes luonnontilainen korpi, jossa pieni noro. Osittain on kangasmaata. Ei kovin rehevä. Puron varressa kasvaa leppää, kurjen- jalkaa, metsäkortetta, lillukkaa, korpi-imarretta, pihlajaa, korpikastikkaa. Lahopuuta aika paljon.

Alue 2 lähellä Ylimmäistä Untamolampea, itäosa lähde, joka on metsälain mukaan tärkeä elinympäristö. Lähde on lähes luonnontilainen, johon jätetty 20 metrin suojavyöhyke. Noron varressa kasvaa heterahkasammalta, rassisammalta ja lehvasammalta. Noron alajuoksulla korpikas- villisuus. Ihistys tappanut runsaasti puustoa. Kasveja mm. hiirenporras, korpi-imarre, korpikastik- ka, metsäkorte, lehväsammalia. Puustoa ei hakata 20 metrin leveydeltä noron molemmin puolin.

Alue 3 on tuore kangas, jossa lähde sekä noro, joka laskee läheiselle suolle. Lähteen ja noron ympärille jätetään 20 metrin suojavyöhyke.

Alue 4 on suurehko lähde, josta lähtee puro. Kasvillisuus koostuu mm. rassisammaleesta, hete- rahkasammaleesta, suokortteesta, kurjenjalasta, hetetähtimöstä ja lehvasammalesta.

Alue 5 on kitumaalla oleva lähde, jossa ei ole kovin vaateliaita kasveja.

Alue 6 on tuore kangas, jossa kolme lähdettä, joista laskee noro. Kangas on hakattu noin 30 vuotta sitten, ei vaateliaita kasveja.

Alue 7 on lähde, jonka ympäristö osittain metsämaata ja osittain kitumaata.

(Lapin metsäkeskus, METE-kartat)

(44)

8.6 Hankkeen kasvillisuusvaikutukset VE0

Hankkeita ei toteuteta. Hankealueet säilyvät muuttumattomina. Tällöin ei aiheudu kasvillisuus- alueiden pirstoutumista. Kasvillisuuden lajien määrät eivät heikenny lisääntyneen ihmistoiminnan seurauksena. Alueiden metsätalouskäyttö jatkuu nykyisellään tehtyjen hakkuusuunnitelmien mukaisesti.

8.7 Hankkeen kasvillisuusvaikutukset VE1 ja VE2

Tuulivoimahankkeen vaikutuksia hankealueiden kasvillisuuteen ja luontoon arvioidaan hankealuekohtaisesti, mutta samalla kertaa vaihtoehdoille VE1 ja VE2. Vaihtoehdot poikkeavat toi- sistaan vain tuulivoimaloiden määrän osalta. Vaihtoehto VE2 sisältää suuremman määrän tuulivoimaloita, mutta erot ovat pienet; Kangaslamminvaaralla ja Untamovaaralla molemmille kaksi tuulivoimalaa lisää ja Kuusivaara-Mömmövaaralle yksi tuulivoimala lisää.

Kangaslamminvaaran, Untamovaaran ja Kuusivaara-Mömmövaaran hankealueet ovat metsäta- louskäytössä eikä alueilla ole suojelukohteita. Tuulivoimaloiden suunnitellut sijoituspaikat eivät ole uhanalaisten tai harvinaisten kasvien esiintymisalueita. Tuulivoimaloiden ja uusien tielinjojen rakentaminen sekä nykyisten metsäteiden parantaminen aiheuttaa joitakin kasvillisuusvaikutuksia. Rakentamisvaiheessa kasvillisuutta harvennetaan ja poistetaan, mikä voi johtaa kasvillisuus- alueiden pirstoutumiseen sekä joidenkin lajien esiintymisen harventumiseen. Ympäristöolosuh- teiden muutos voi vaikuttaa siihen, että jotkin lajit eivät pääse leviämään alueella, koska niiden elinpiiri on pirstoutunut.

Kangaslamminvaara

Voimaloiden sijoituspaikoilla on talousmetsää, joka vaihtelee harvennetusta vaaramänniköstä nuoreen sekametsään. Metsätalouskäytöstä johtuen keloja lahopuita on alueella niukasti.

Kummunvaaran luoteis- ja pohjoisosa on avohakkuualuetta ja lakialue on niukkapuustoista keski- ikäistä männikköä. Myös Kangaslamminvaaran itä- ja pohjoisrinteet ovat laajalti hakattuja. Kuva 65 on otettu Kangaslamminvaaran pohjoisrinteeseen päin, voimalan numero 8 (merkitty punai- sella nuolella) sijoituskohtaa vasten.

(45)

135 (241)

Kuva 65. Kangaslamminvaaran pohjoisrinne, voimalan 8 sijoituspaikka punaisen nuolen kohdalla.

Kangaslamminvaaran vanhan metsän alueelle ei sijoiteta tuulivoimaloita. Vanhan metsän alueella puusto on varttunutta ja lahopuuta on runsaasti.

Outovaaran lakialueelle suunnitellut voimalat sijoittuvat nuorehkoon tai keski-ikäiseen männik- köön. Aluetta on harvennettu ja lahopuuta on niukasti, myös aluskasvillisuus on niukkaa.

Kangaslamminvaaran hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat eivät sijoitu tärkeille kasvillisuuspaikoille. Voimalat eivät heikennä alueen kasvillisuusarvoja. Päinvastoin, tuulivoimaloiden sijoittaminen alueelle edesauttaa vanhan metsän säilyttämisessä, koska metsänomistajat saavat tulo- ja tuulivoimaloiden maanvuokrasta, jolloin metsähakkuiden tarve voi vähentyä. Metsähakkuiden vähentyminen ehentää myös alueen maisemakuvaa.

Voimaloiden perustuspaikkojen alta maapeite ja kasvillisuus joudutaan poistamaan kokonaan ja lisäksi voimaloiden roottorin (siipien) nostamiseksi joudutaan yli metrin korkuinen kasvillisuus raivaamaan noin 60 metrin säteellä voimalan sijoituspaikasta. Arvioiden mukaan voimalan perus- tus on kooltaan noin 15x15 metristä – 20x20 metriin, jolloin välittömät kasvillisuusvaikutukset (kasvillisuutta joudutaan poistamaan) kohdistuvat vaihtoehdossa VE1 noin 2 925 – 5 200 m² alueelle ja vaihtoehdossa VE2 noin 3 375 – 6 000 m² alueelle. Tämän lisäksi yli metrin korkuista kasvillisuutta joudutaan poistamaan vaihtoehdossa VE1 noin 31 525 – 33 800 m² alueelta ja vaihtoehdossa VE2 noin 36 375 – 39 000 m² alueelta.

Hankealueelle rakennettavien uusien teiden kohdilta poistetaan kasvillisuutta ja muokataan maaperää, samoin nykyisten metsäteiden leventäminen tuulivoimaloiden komponenttikuljetuk- sille sopiviksi johtaa kasvillisuuden harventamiseen, mutta kokonaisuutena kasvillisuusvaikutus jää paikalliseksi.

(46)

Untamovaara

Untamovaaran metsät vaihtelevat Paloselän harvaksi hakatusta männiköstä luonnontilaisempiin kuusivaltaisempiin kohtiin ja Untamovaaran lakialueen osittain paljaaksi hakattuihin alueisiin.

Untamovaaran lakialueelle kuten myös Untamovaaran itärinteelle, on jätetty hakkaamatonta metsäaluetta ja itärinteelle sijoittuu vanhan metsän alue. Tällä alueella puusto on varttunutta ja luonnontilaista. Untamovaaran itärinteellä, vanhan metsäalueen pohjoispuolella, on hakattua rinnettä, joka on esitetty Kuvassa 66. Voimalan numero 7 sijoituspaikka on merkitty kuvaan pu- naisella nuolella.

Kuva 66. Untamovaaran itärinne, voimalan 7 sijoituspaikka punaisen nuolen kohdalla.

Untamovaaralle suunnitellut tuulivoimalat eivät sijoitu tärkeille kasvillisuuspaikoille. Itärinteen vanhan metsän alueelle ei sijoitu tuulivoimalaa, eikä sen läpi kulje suunniteltua tielinjausta. Tuu- livoimaloiden ei katsota heikentävän Untamovaaran kasvillisuusarvoja. Vanhan metsän alue ja tuulivoimalat on esitetty Kuvassa 67.

(47)

137 (241)

Kuva 67. Untamovaaran tuulivoimalat VE1 ja VE2 sekä arvokas vanhan metsän alue.

Untamovaaran osalta välittömät kasvillisuusvaikutukset (kasvillisuus poistetaan) kohdistuvat vaihtoehdossa VE1 noin 2 025 – 2 600 m² alueelle ja vaihtoehdossa VE2 noin 2 475 – 4 400 m² alueelle. Tämän lisäksi yli metrin korkuista kasvillisuutta joudutaan poistamaan vaihtoehdossa VE1 noin 21 825 – 23 400 m² alueelta ja vaihtoehdossa VE2 noin 26 675 – 28 600 m² alueelta.

Kuusivaara-Mömmövaaran alueen kasvillisuus vaihtelee harvennetuista männiköistä nuoreen taimivaiheen metsään. Kokonaisuudessaan alue on metsätalouskäytön myötä paljolti avohakattua. Suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat avohakkuualueiden reunoille tai harvennettuun män- tymetsään. Voimaloiden sijoituspaikoilla ei ole tärkeitä kasvillisuusalueita, eivätkä voimalat näin heikennä alueen kasvillisuusarvoja. Kuvassa 68 on esitetty voimalan numero 7 sijoituspaikka Kuusivaaran lakialueen eteläpäässä.

(48)

Kuva 68. Kuusivaara, tuulivoimalan 7 sijoituspaikka. Alkuperäinen kuva Suomen Luontotieto Oy, Jyrki Oja.

Kuusivaaran - Mömmövaaran osalta välittömät kasvillisuusvaikutukset (kasvillisuus poistetaan) kohdistuvat vaihtoehdossa VE1 noin 1 800 – 3 200 m² alueelle ja vaihtoehdossa VE2 noin 2 025 – 3 600 m² alueelle. Tämän lisäksi yli metrin korkuista kasvillisuutta joudutaan poistamaan vaihtoehdossa VE1 noin 19 400 – 20 800 m² alueelta ja vaihtoehdossa VE2 noin 21 825 – 23 400 m² alueelta.

8.8 Arvioinnin epävarmuustekijät ja haittojen lieventäminen

Linnusto- ja kasvillisuuskartoitus tehtiin vain kerran. Mikäli kartoitus toistettaisiin, saataisiin var- mempaa tietoa hankealueilla pesivistä linnuista. Linnusto- ja kasvillisuuskartoituksen tulokset kuitenkin tukevat paikallisilta ihmisiltä saatuja tietoja hankealueista.

(49)

139 (241)

Linnustoon, kasvillisuuteen sekä muuhun eläimistöön kohdistuvia haittoja voidaan lieventää suunnittelemalla rakennustoimet pesintäajan ulkopuolelle ja rajaamalla rakentamisen vaikutukset vain tarvittavalle alueelle.

Rakentamisenaikaisia kasvillisuusvaikutuksia voidaan vähentää mm. käyttämällä mahdollisuuksi- en mukaan telapohjaista kalustoa ja ajoittamalla mahdollisimman paljon töistä talviaikaan, jolloin maa on roudassa. Rakentamisen aikaista vaikutusta voidaan lieventää myös minimoimalla liikkumista alueella. Rakentamisesta aiheutuneet jäljet maastossa tulee tasata ja kunnostaa py- syvien haittojen ehkäisemiseksi.

(50)

9 Natura 2000 –alueet

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan kaikessa Natura 2000 -alueilla tai niiden läheisyydessä harjoi- tettavassa toiminnassa on huolehdittava, ettei Natura-alueen perusteena olevia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä merkittävästi heikennetä. Tätä varten harjoitettavalle toiminnalle tulee tehdä Natura-arvioinnin tarveharkinta.

Kemijärven tuulipuistohankkeissa tulee huomioida Natura-alueiden läheisyys, joten ne on huomioitu hankkeen ympäristövaikutuksissa ja arvioitu myös hankkeen mahdollisia vaikutuksia Na- tura-alueisiin. Tämä on myös huomioitu seurantaohjelmassa. Siihen on kirjattu, että Natura- alueiden luontoa, kasvillisuutta, linnustoa ja muuta eläimistöä tulee seurata rakentamisen ja toiminnan aikana. Rakentamisvaiheen ennakkosuunnittelulla tulee pyrkiä minimoimaan haitta- vaikutuksia, joilla voisi olla vaikutusta Natura-alueisiin ja niiden lajistoon. Pesimäaikana rakentamisen aiheuttama melu voi häiritä lähellä pesiviä lintuja tai muita eläimiä. Rakentaminen tulisi ajoittaa pesintäajan ulkopuolelle. Tuulivoimaloiden toiminnan ei arvioida aiheuttavan haittaa hankealueiden läheisille Natura-aluille, niiden kasvillisuus- tai eläinlajistolle.

Tynnyriaavalla elävien muuttolintujen ei tiedetä käyttävän Kangaslamminvaaran aluetta muutto- aikana. Näin ollen lintujen muutonaikainen törmäysriski tuulivoimaloihin on pieni. Jotkin lintulajit kuten sinisuohaukka tai ampuhaukka saattavat saalistaa hankealueiden läheisyydessä, mutta tuulivoimaloiden ei katsota aiheuttavan suurta törmäysriskiä ko. lajeille.

Seuraavassa on esitelty Tynnyriaavalla ja Ottavaaralla elävät linnut ja niiden lentokäyttäytyminen sekä lajien uhanalaisuusluokitus.

Tynnyriaapa

Tynnyriaavan Natura-alue sijaitsee neljän kilometrin etäisyydellä Kangaslamminvaaran hanke- alueesta. Sijainti suhteessa Kangaslamminvaaran tuulivoimaloihin vaihtoehdossa VE2 on esitetty Kuvassa 69.

(51)

141 (241)

Kuva 69. Tynnyriaavan Natura-alue ja Kangaslammin tuulivoimalat VE2.

Tynnyriaava on Eteläisen Peräpohjolan tärkeä aapasuokohde. Alueen linnustoon kuuluu 13 lintudirektiivin I lajia. Lajit ovat esitetty, Taulukossa 12.

(52)

Taulukko 12. Tynnyriaavan lintudirektiivin I lajit.

Lintulaji Suomen lajien uhanalaisuus 2010 luokitus

Ampuhaukka LC

Hiiripöllö –

Kapustarinta –

Kurki –

Laulujoutsen –

Liro –

Sinirinta NT

Sinisuohaukka VU

Suokukko EN

Suopöllö –

Uivelo –

Varpuspöllö –

1 uhanalainen laji VU

Lyhenteet: - = lajia ei mainittu uhanalaisuusluokituksessa, LC = laji elinvoimainen, NT = laji silmälläpidettä- vä, EN = laji erittäin uhanalainen, VU = laji vaarantunut.

Sinirinta, Luscinia svecica, on Lapin maakuntalintu. Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. (Rassi et al. 2010) Sinirinnan pesä on maassa, kasvillisuuden joukossa. Laji on yömuuttaja, joka syysmuutto tapahtuu elo–syyskuussa ja paluumuutto toukokuussa. Yksilön koko on 13 – 14 cm ja paino 15 – 21 g. (Luontoportti 2011) Sinirinnan lentotyyli on nopeita, lyhyitä pyrähdyksiä ripein siiveniskuin. (Koskimies 2005)

Sinisuohaukka, Circus cyaneus, on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. (Rassi et al. 2010) Pääosa kannasta elää Pohjois-Suomessa. Kannan kooksi arvioidaan 1 500 – 2 000 paria. Sinisuohaukka pesii rämeillä, soiden tuntumassa ja kosteikkojen lähellä. Laji tekee pesän maahan, tiheään vesa- koon tai ruovikkoon. Muninta tapahtuu toukokuussa ja poikaset ovat lentokykyisiä 30 – 35 vuo- rokauden kuluttua. Lajin syysmuutto alkaa elokuussa, mutta jatkuu syys-lokakuussa, paluumuut- to tapahtuu maaliskuun lopulta lähtien. (Luontoportti 2011)

Suokukko, Philomachus pugnax, on erittäin uhanalainen laji. (Rassi et al. 2010) Koko Euroopan unionin alueen pesimäkannasta Suomessa pesii noin neljännes. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 5 000 – 8 000 paria. Laji pesii soilla ja kosteikoilla. Pesä on kuoppa maassa, kasvillisuuden suojassa. Lajin koiraiden syysmuutto alkaa jo kesä-heinäkuussa, naaraat ja nuoret linnut heinä- syyskuussa. Laji palaa keväällä huhti-toukokuussa. (Luontoportti 2011) Suokukko pesii nimensä mukaisesti soilla. Laji on hyvin yleinen Peräpohjolan rimpisoilla. Suokukon lentotyyli on nopea, joskin siiveniskut ovat veltot. (Koskimies 2005)

Edellä mainitut lajit ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat etelässä. Tynnyriaavalle vievät muuttoreitit seuraavat Kemijoen vartta, joten tuulipuistot eivät sijoitu suoraan muuttoreitille. Si- nisuohaukka saalistaa pieniä jyrsijöitä ja linnun poikasia aukeilla alueilla kuten pellot, suot, ja