TUU-02-016
0 250 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10
Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus ARVOKKAAT TUULI- JA
RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
2444000
2444000
6692000 6692000
6693000 6693000
PIRUNVUOREN RANTAKERROSTUMA
Tietokantatunnus: TUU-02-016
Pinta-ala: 0,5
Korkeus: 79
Alueen suhteellinen korkeus: 2
Geologia
Pirunvuoren graniittikallion päällä sijaitseva selkeä ja runsaslohkareinen muinaisranta on melko pienialainen ja selkeä. Se on syntynyt muinaisen Itämeren Ancylusvaiheen rantavoimien huuhtomana (Eronen & Haila 1992, Kananoja 1997). Kivet ovat tyypillisesti voimakkaasti pyöristyneitä (Niemelä et al. 1987) ja niiden halkaisija on noin 30 - 60 cm. Noin 100 metriä inventoidulta kohteelta koilliseen Pirunvuoren pohjoisrinteessä on valtakunnallisesti arvokas hiidenkirnu (Kananoja 1997).
Biologia
Alueen kivikkoa ei ole kasvillisuusinventoitu. Alueen kalliokasvillisuus on tavanomaista koostuen lähinnä karujen pintojen jäkälistä ja sammalista. Laviamäen laen silokallioilla on mereistä poronjäkälä-kalliotierasammalmosaiikkia, muilta osin lakiselänteet ovat etupäässä tavanomaista poronjäkäläistä kalliomännikköä (Heikkinen ja Husa 1995a).
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu ympäristöstään vasta melko lähietäisyydeltä. Alue on paikallinen luonnonnähtävyys (Halikon kunta 2007). Sekä pirunpellolle (hiittentarha) että läheiselle hiidenkirnulle (arvokas kallioalue KAO020258) on opastus Kokkilasta Halikkoon kulkevalta paikallistieltä, ja niiden läheisyyteen on järjestetty autoille paikoitusalue.
Muinaisranta on luonnontilainen ja ympäristö on kallioista metsää. Alueelta ei avaudu maisemia, mutta heti
Pirunvuoren kallioalueen ulkopuolella maisema on viljeltyä ja asuttua varsinaissuomalaista maalaismaisemaa, josta on luonnonkaunis merinäkymä Halikonlahden Karviaistensalmelle.
Sijainti: Rantakerrostuma sijaitsee Halikon Vartsalan kylässä noin 1 km Halikonlahden luoteispuolella, Suppalan Pirunvuoren päällä.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 1 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Salo
2021 08
Eronen, M. & Haila, H. 1992. Itämeren kehitys. Julkaisussa: Alalammi, P. (toim.) 1992. Suomen kartasto, Vihko 123- 126, Geologia.
Halikon kunta. 2007. Halikon matkailunähtävyydet. [WWW-dokumentti]
<http://www.halikko.fi/matkailu/nahtavyydet/> 22.11.2007
Heikkinen, R. ja Husa, J. 1995a Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210:1–321.
Kananoja, T. 1997. Turun ja Porin läänin kallioperän suojelu- ja opetuskohteita. Suomen ympäristö 128. Helsinki:
Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. 205 s.
Niemelä, J., Stén, C.-G., Taka, M. & Winterhalter, B. 1987. Turun-Salon seudun maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000: maaperäkarttojen selitykset. Karttalehdet 1043, 2021. 83 s. + 3 liites. Geologian tutkimuskeskus.
