• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-02-002: Paratiisinmäki (Salo). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-02-002: Paratiisinmäki (Salo). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-02-002 2447000

2447000

2448000

2448000

2449000

2449000

6678000 6678000

6679000 6679000

6680000 6680000

6681000 6681000

6682000 6682000

0 500 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus

Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10

Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus ARVOKKAAT TUULI- JA

RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

(2)

PARATIISINMÄKI

Tietokantatunnus: TUU-02-002

Pinta-ala: 4,7

Korkeus: 72,5

Alueen suhteellinen korkeus: 12,5

Geologia

III Salpausselkä tulee Perniön alueelle Joutnan koillispuolelta Punassuon painannealueelta, missä mannerjäätikön sulamisvesien toiminta on ollut voimakasta. Ylönkylässä III Salpausselän vyöhykkeeseen voidaan lukea kuuluviksi neljä muinaisen mannerjäätikön reunan pysähtymisen seurauksena syntynyttä peräkkäistä

reunamuodostumavyöhykettä: 1) Paratiisimäen kallioalueeseen nojaava, pinnaltaan paikoin erittäin lohkareinen reunamuodostuma, 2) Pirttinummen - Yrjänännummen leveät hiekkavaltaiset muodostumat, 3) Puolukkanummen muodostuma Puolukkajärven koillispuolella sekä 4) Punassuon eteläosan reunamuodostuma. Paratiisinmäen kohde koostuu sekä rantatörmästä että siitä noin 800 metriä kaakkoon sijaitsevasta, Paratiisinmäen kalliomuodon päälle muodostuneesta rantakivikosta, pirunpellosta. Rantatörmä sijaitsee II Salpausselän eteläosassa, Yrjänännummen itäosassa. Se on noin 700 metriä pitkä ja noin viidestä kymmeneen metriä korkea, pohjoisesta etelään jatkuva rantatörmä. Se on erittäin vähäkivinen. Törmä madaltuu eteläpäässään muun ympäristön tasalle. Eteläpäässä, aluerajauksen ulkopuolella on uudehko, pienikokoinen hiekkakuoppa. Paratiisinmäen pirunpelto on

runsaslohkareinen, ja sen koko on noin 150 x 200 metriä (Glückert 1976, Kielosto et al. 1996).

Biologia

Pirunpellon kivikko on osin avointa ja osin puustoista nuorta mänty-koivu-kuusimetsää. Kivet ovat kaarrekarpeen ja keltaisten karttajäkälien kirjomia. Muusta lajistosta mainittakoon okahirvenjäkälä. Pohjoisosan lohkareikon kivet ovat sammalten ja poronjäkälien peittämiä, ja niiden kyljissä on tavallisia kivijäkäliä. Pirunpeltoa ympäröivä puusto on nuorta kasvatusmännikköä. Alueella on muutama kilpikaarnamänty.

Maisema ja muut arvot

Rantavallin länsipuolella ja eteläosassa on hiekkakuoppia. Valli erottuu maisemasta hyvin, pitkänä ja korkeana selänteenä. Paratiisinmäen rantakivikko ei juurikaan erotu maisemasta, kivikko alkaa pilkottaa kasvillisuuden seasta vasta lähempänä. Paratiisinmäen maisemalliset arvot ovat varsin vaatimattomia. Rantavallin kaakkoispuolella on pohjavedenottamo. Rantavallin keskiosa sijaitsee Teijon ylängön Natura-alueella (FI0200086).

Sijainti: Paratiisinmäen rantavalli sijaitsee Perniön Yrjänännummen itäosassa ja Paratiisinmäen rantalouhikko siitä noin 800 metriä kaakkoon, noin 800 metriä Punassuon itäpuolella.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 10 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Salo

2012 09 2021 07

Glückert, G. 1976. Post-glacial shore-level displacement of the Baltic in SW Finland. Annales Academiae

Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 118. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia. 92 p. + 2 app.

Kielosto, S., Kukkonen, M., Stén, C.-G. & Backman, B. 1996. Hangon ja Perniön kartta-alueiden maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : maaperäkarttojen selitykset. Karttalehdet 2011 ja 2012. 104 s. Geologian

tutkimuskeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Sijainti: Hämeenkankaan rantavallit sijaitsevat Hämeenkankaan harjumuodostuman eteläosassa, noin kaksi kilometriä Kuninkaanlähteestä

Pohjavedenpinta alueella on noin 14 - 20 metrin syvyydellä maanpinnasta, tasolla noin +30 - 33 metriä mpy, ja harjun liepeillä sijaitsevissa orsivesikerroksissa tasolla noin 43 -

Ensimmäinen maa-alue, joka Perniön kartta-alueella nousi vedestä, on ollut Tenholan Uvberget, mutta Strömman koillispuolella oleva Jeturkastin ympäristö paljastui myös

Noin 100 metriä inventoidulta kohteelta koilliseen Pirunvuoren pohjoisrinteessä on valtakunnallisesti arvokas hiidenkirnu (Kananoja

Valoisimmilla paikoilla, etenkin metsätien vieressä kasvaa enemmän kanervaa, ja paikoin on myös metsälauhalaikkuja.. Seassa kasvaa ruohoja

Keskiosaa on myös harvennettu, mutta pensaskerros on säilytetty lähes ennallaan, ja maapohja on peitteinen.. Kaakkoisosassa on säilytetty ennallaan varttuneena

Nunnavuori onkin sekä koulujen (Karhu 1994) että Turun Yliopiston peruskurssien (Glückert 2006) opetuskohde.. Kohde sijaitsee osittain Kaerlan Nunnavuoren

Vårkasbergetin pirunpelto on syntynyt noin 8500 - 8000 vuotta sitten muinaisen Litorinamerivaiheen alussa rantavoimien työn tuloksena (Eronen & Haila 1992, Kielosto et al.