Lauri Santtu
sydämellinen humoristi — piirtimen
ja äänenkäytön mestari
Ju ssi Rainio
L auri S anttu on syntynyt Pohjois-Inkerissä V alkeasaa
ren Retukylässä ratam estari Kalle Järvisen saunassa 75 vu o tta takaperin. K uitenkin hän on sukujuuriltaan keu- ruulais-pohjalainen: äiti on K euruulta M urtom äen kaunis Julia ja isä »U urentalon Kalle» V ähäkyrön Järven ky
lästä. L apsuutensa Lauri vietti Valkeasaaressa, jo k a on niin lähellä silloista P ietaria, että kotitalon katolta näkyi Iisakin kirkon kullattu kupoli. — V. 1913 isä Kalle sai siirron Suom en puolelle Teuvan p itäjän Perälän pikku asemalle ja näin L aurista tuli pohjalai
nen. T euvasta perhe m uutti Kaskisiin, ja L auri kävi oppikoulunsa Kristiinassa, m istä valm istui ylioppilaaksi v. 1922.
Sam ana vuonna isä pääsi eläkkeelle (75-vuotiaana) ja perhe m uutti äidin syntym äseudulle Keuruulle, m istä Järviset olivat ostaneet vanhan kirkon kiviaidan viereltä Uutela-nim isen om akotitalon. N äin tuli L aurista keuruu
lainen. H änellä on sam assa U utelassa edelleen keuruu
lainen tukipisteensä ja kasvim aansa.
L auri piirteli jo poikasena ihm isenkuvia, ensimm äisinä m alleina isä ja äiti ja ensimm äisenä op etta ja n a Vilho- veli. Y hdeksänvuotiaana hän jo u tu i V iipurin lääninsai- raalaan pariksi kuukaudeksi ja piirsi siellä lääkäreistään ilm eikkäitä kuvia. Läheisessä K uokkalassa asui kuuluisa venäläinen taidem aalari Ilja R epin, jo k a oli kiinnostunut Järvisen poikien piirustustaidoista. Jo silloisessa P ieta
rissa oli Erem itaz-taidem useo, jo sa po jat innostuneina kävivät kaupunkim atkoillaan.
1920-luvulla alkoi L auri S antun valm istautum inen ta i
teilijaksi. H änen piti aloittaa opinnot A teneum issa ja yliopiston piirustussalissa, m utta:
K euruun kunnan säästöpankista luvattua lainaa ei uusi
vt. p an k in jo h taja, eräs m aanviljelijä, an tan u tk aan . T äm än periaatteita oli m m ., että »K euruun k u n ta ei tunne valistuksen kaipuuta», ja niin hän ilm oitti Santulle: »Ei Teille rah o ja lainata, ne tarvitaan tärkeäm - piin tarkoituksiin, m m. navetan tekoon P ohjoislahdelle».
R ahattom an opiskelu ei silloinkaan ollut m ahdollista, ja niin L auri S antun elämässä alkoi m ielenkiintoinen vaihe harjo ittelijan a puutavara-alalla N urm ossa K ouran höyrysahalla. Siellä hän jo u tu i keskelle m aalaiseläm än arkea ja ju h laa, tutustui kiinnostaviin kansanihm isiin ja m ikä tärk ein tä saattoi piirtää. — T ältä a jalta on eräs talvinen tap ah tu m a, jo k a käsittääkseni kuvaa hauskasti Lauri Santtu taiteilijana. H än on itse kertonut siitä näin:
»A am uisin seitsemän maissa läksim m e m etsään ja illalla neljän tienoissa palasim me. R u o k atau k o a pitäes- säm m e m inä messusin ja esitin erilaisia runo- ja proosa- tehtäviä ajankuluksi leimaustovereilleni ja harjoitukseksi itselleni. K erran suojailm alla kohtasim m e K uortaneella kotitilansa m etsätöissä nuorukaisen, jo lla oli viulu m uk an aan . H än soitti meille kansansävelm iä ja m inä esitin Krylovin eläinkaskuja. Im provisoitu taidetilaisuus, 'm atin ea ’ luonnon helm assa!»
Onneksi L auri Santtu huom asi, ettei hän sopinut liike
m ieheksi, sillä h än tä »on aina kiinnostanut enem m än ihm inen kuin rah a ja taloudellisen hyödyn hankkim i
nen».
T aideopinnot jatk u iv at sen jälkeen seuraavasti:
T aiteilija C arl Bengtsin oppilaana 1926 — jo aikai
sem m inkin S anttu oli saanut Bengtsiltä opetusta — ja sam ana vuonna kansakoulunopettajien piirustuskurssilla K ristiinassa.
Siitä hän sai sysäyksen hakeutua Sortavalan
5
sem inaariin hospitantiksi syksyllä 1927 ja hän valmistui seuraavana keväänä opettajaksi.
Kesällä 1928 hän oli K orpilahdella taiteilijam estari Akseli Gallen-Kallelan oppilaana.
Sen jälkeen kesti taideopintoja vielä pari kym m entä vuotta, 1929— 1949, Suom en Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, taideteollisessa keskuskoulussa, H elsin
gin yliopiston piirustussalissa E ero Järnefeltin johdolla, lopuksi vielä ulkom ailla T ukholm an kuninkaallisessa tai
dekorkeakoulussa 1947 ja K ööpenham inan taideakate
miassa 1948— 1949.
»Kun L auri S anttu 9-vuotiaana V iipurin sairaalassa toipilaana ikuisti hoitavien lääkäreiden piirteet, tuskin hän itsekään aavisti, että ihm isenkuvat, m onenm oiset ukot ja ak at, poikaviikarit ja k ulttuuripersoonat, tulisi
vat olem aan hänen p itkän taiteilijauransa keskeinen kohde. S anttu on tallentanut olosuhteiden m ukaan mil
loin paperille, m illoin tu p akkalaatikon kanteen tai kon
serttiohjelm an sivuille opettajien, opiskelutovereiden, m atkatovereiden, lausujien, taiteilijoiden ja m uiden kult- tuuripersoonallisuuksien luonteenom aiset piirteet. N äytte
lyt, kokoukset, lausuntaillat, m atineat, konsertit ovat m erkinneet niitä tilaisuuksia, joiden k ulttuuripitoisuutta S anttu on vielä lisännyt piirtäm ällä kohteitaan näiden tietäm ättä. S antun parhaissa töissä kuvattavien luonne ja kiinnostava u lkom uoto ilmenevät voim akkaasti ja en
simmäiseksi. P iirrin vaihtuu sujuvasti kynästä hiileen, liituun ja tussiin. O n arvokkaita, jo sk aan ei jäy k k iä ti
laustöitä ja lennosta siepattuja im pressioita, kasvoja, v arm oja liikkeen kuvauksia, eloisia ryhm iä. M anerista ei siis voi p uhua m issään suhteessa,» (kuvanveistäjä Raim o H eino Taide-lehdessä v. 1972).
Santun piirrokset ovat aina luonteenom aisia, »ihmisen sisim män tapaam ista», »ku tk u ttav aa kulttuurihistoriaa», eivät pilakuvia, vaan niinkuin Akseli Gallen-Kallela niistä 50 vuotta takaperin sanoi: »ne eivät ole karikatyy
rejä vaan karakteristisia m uotokuvapiirroksia». — L uki
ja t m uistanevat viimevuotisesta näyttelystä m uutam ien keuruulaisten erinom aiset karakteristiset (luonteenom ai
set) m uotokuvat. — »O suvim m illaan terävää ja paljas
tav aa luonnehdintaa» (Raim o Heino).
V aikka Lauri Järvinen, jo sta tuli 1939 virallisestikin L auri Santtu, onkin enim m iltään p iirtäjä, hän on myös taitava litografi eli kivipiirrostaiteilija. H änen ollessaan kesällä 1928 K orpilahdella Gallen-Kallelan oppilaana täm ä ojensi hänelle m ustan, rasvaisen liidun sanoen:
» L ah jo ita n Teille litografiliidun», ja L auri S anttu ym m ärsi ohjeen. — Keuruulla oli näytteillä viime vuon
na m uutam a litokin, esim. taiteilijan äitiä esittävä syväl
lisen kaunis Rukous ja voim akkaam pi A v utonta aute
taan. M uutamissa kodeissa on Santun kauneimpiin kuulu
va kivipiirros Keuruun vanhasta kirkosta. H änen kivipiir- roksilleen on om inaista graafinen kauneus ja syvällisyys, usein myös a ja to n levollisuus.
K arjalassa ja Vepsässä teki Santtu jo u k o n erinom aisia akvarelleja, m uutam a on K euruullakin. Ö ljym aalauskaan ei ole hänelle aivan vierasta, ja hän on suunnitellut m m.
K euruun vanhalle hautausm aalle M urtom äen suvun m uistom erkin ja om aistensa hautam uistom erkin.
Santtu on osallistunut taidenäyttelyihin sekä kotim aassa että ulkom ailla v:sta 1933 alkaen ja hänen tö itään on A teneum in taidem useon, Helsingin kaupungin ja Serlac
hiuksen taidegallerian sekä T ukholm an N ationalm useu- min kokoelm issa. Ensim m äisiä om ia näyttelyjä olivat 50-luvun alussa P o h ja n m aan kaupungeissa ja Lahdessa pidetyt näyttelyt. Helsingissä oli 1972 lopussa ns. retro spektiivinen piirustusten ja grafiikan näyttely, yleiskat
saus taiteilijan siihenastiseen tu o ta n to o n . K euruulla oli hänen töitään edustava kokoelm a, lähes sata työtä 50 vuoden ajalta, näyttelynä kirjastossa keväällä 1976.
T än ä syksynä 1977 olivat kiitosta ja huom iota saaneet näyttelyt Helsingissä ja Jyväskylässä (jälkimm äisessä tö itä 70 vuoden ajalta); syksyn kolm as näyttely oli Val
keakoskella.
Lauri Hokkanen. J. K. Järviö. Arvo Koho. Heikki Jämsen.
6
Heikki Karttunen. Olavi Airaksinen. Antti Wirtanen. Knut Kalmer.
Lauri Santtu on uraauurtavasti tehnyt taidetta tunnetuksi
K un 30-luvun pulavuodet veivät leivän myös kuvaa
m ataiteilijoilta ja m onet jo u tu iv at luopum aan taiteilijan urastaan pysyäkseen hengissä, ryhtyi silloinen K ajaanin sem inaarin piirustuksenopettaja L auri Santtu oppilaitten
sa kanssa järjestäm ää n K ajaanissa 1936 taidegrafiikan ilto ja ja m yyntinäyttelyitä, jo ita tunn ettu taiteen puoles
ta p u h u ja, taiteilija H . A htela kehotti kaupunkilaisia k äyttäm ään hyväkseen.
S anttu oli peru stan u t sem inaariin piirustuskerhon ja järjesti sen avulla tu o n yli sata teosta käsittävän taide
näyttelyn. H än oli erään oppilaansa kanssa ikuistanut parikym m entä tu n n ettu a kajaanilaista kau p u n g in jo h tajasta ja porm estarista hieroja-K laaraan, ja kuvat olivat esillä harm ittom an runon kera. Yleisöme
nestys oli jo avajaistaideillassa erinom ainen, sam oin itse näyttelyssä. N uo piirrokset heijastettiin valkokankaalle ja yleisöllä oli hyvin hauskaa. Kaikki piirrokset myytiin nopeasti ja näyttelyn taideteoksistakin runsas puolet.
L auri S an ttu jatk o i näyttelytoim intaa piirustuksenopet- taja-yhdistyksen nimissä vuosina 1937—38 ja 1940—41 järjestäm ällä oppikouluissa ym päri m aata kiertäviä tai- denäyttelyitä. K oulujen piirustuksenopettajat oppilaineen hoitivat järjestelyt, op e ttajat selostivat taid etta yleisölle ja m yydyistä tö istä saivat koulut 15 % , millä ne hankkivat taideteoksia.
S antun esityksestä tulivat syksyllä 1938 m ukaan T ai
deakatem ia, T aiteilijaseura, K uvanveistäjäliitto ja T aide
g raafik o t, ja opetusm inisteriö avusti toim intaa rahalli
sesti. Esitelm öitsijänä ja näyttelyiden h u o ltajan a toimi
Santtu. Lehdistö tuki kiertonäyttelyä kiitettävästi, ja töistä suuri osa m yytiin jo kolm annessa paikassa, sillä paikkakunnan koulujen kesken syntyi suorastaan kilpai
lu, ja taiteilijoille tuli kiire tehdä lisää. — S ota keskeytti täm än toim innan, ja sen jälkeen kuvaam ataidevalistuk- sesta on huolehtinut T aideakatem ian näyttely- ja tiedo
tusosasto.
Ollessaan kuvaam ataidon tark astajan a kouluhallituk
sessa Lauri Santtu piti näyttelyissä esitelmiä kuvaam a
taiteesta ja sen m erkityksestä kulttuuriarvona ja henkisenä rikkautena. Vielä 1950-luvulla o p ettajak o rk ea
koulun lehtorina S anttu kävi kiertävän taidegrafiikan näyttelyn m ukana mm. Keuruulla esitelmöim ässä ja näyttäm ässä työvälineiden avulla grafiikan tekemistä.
S antun aloitteesta perustettiin v. 1947 »Suom en Tai- depiirtäjäinliiton kokoelm at» -niminen säätiö, jo n k a n.
700 piirustusta käsittävä piirroskokoelm a talletettiin 1960-luvun alussa Lahden taidem useoon. — Myös Suomen Taidegraafikkojen grafiikkakokoelm an kerääm i
seksi aloitteen teki Santtu ja nyt on T am pereen Nyky
taiteen m useossa säilytettävänä noin 1200 teosta käsit
tävä arvokas kokoelm a sekä teosten valm istukseen käy
tetty välineistö. »M iljoonien arvoinen kokoelm a» (Tol
vanen). — T aidepiirtäjäin liitto G rafia antoi v. 1968 L auri Santulle tunnustukseksi hänen ansioistaan A lbert G ebhard -m italin.
L auri S anttu on alo ittan u t m eidän m aassam m e myös sananparsien kuvittam isen. Kun E telä-P ohjalainen-O sa- k unta julkaisi 1938 kokoelm an »E telä-P ohjanm aan sananparsia», niin » kirjan hauskasta kuvituksesta h u o lehti eteläpohjalainen taiteilija Lauri S anttu Järvinen», kertoo teoksen esipuhe. K irjassa on parikym m entä kuvi
tettua »sananpaukahrosta».
7
Jussi Rainio. Marjatta Saarelainen. Seija Töysä. Sakari Aittoniemi
»Ihminen on kiinnostavinta maailmassa
—
ilmeineen, eleineen, asentoineen ja asenteineen»
(Santtu)L auri Santtu harrasti jo koulupoikana myös lausun
taa, olipa hän K ristiinassa yhteen aikaan melkein kaik
kien tilaisuuksien lausuja. O piskeluaikanaan hän oli Il
m ari Räsäsen oppilaana ja antoi ensimm äisen varsinai
sen lausuntailtansa v. 1933 Seinäjoella ja sen jälkeen m uuallakin m aaseudulla. H änen toinen o p ettajan sa oli Olga P oppius, jo n k a lausuntakerhoon Santtu kuului.
V.1937 oli sitten ensim m äinen lausunta-ilta Helsingissä.
Sotien jälkeen 1950-luvulla S anttu järjesti om ia lausun- tatilaisuuksia ja niiden yhteyteen taidegrafiikkansa näyt
telyitä Helsingissä, Tam pereella, H einolassa, Lahdessa ja m m. Keuruulla. Talvella 1960 hän oli m ukana Suomen L ausujainliiton lausuntaillassa »Suom alaista m estariproo- saa» ja esitti Kiven Seitsem ästä veljeksestä Viertolan p atru u n an ja veljesten kohtaam isen Hiidenkiven luona.
A rvostelu oli yleensä yhdensuuntaista:
»L auri S anttu osaa kaskun kertom isen taidon, — — tavoittaa tilannekom iikan rehevästi ja m ojovasti. — — H yvää m ukautum iskykyä todisti myös ohjelm an loppu
puoli, jo k a käsitti yksinom aan L auri Viitaa» (Kai L ai
tinen HS).
»Esiintyjällä on kieltäm ätön alkuvoim ainen taiteilijan tem peram entti ja varsinkin järeää jäykkäniskaista uhm aa hän tulkitsee sattuvasti. H uum ori on hänen varsinaista alaansa, varsinkin jätkäm äisen rento tai pureutuneen
kova» (Tim o Tiusanen US).
»Järvinen (Santtu) on lausujanlaadultaan jä re än ja jouhevan suom alainen ja erityisiä taipum uksia hän näyt
tää om aavan kansanom aisen huum orin ja kom iikan alalla» (H uugo Jalkanen US).
Santun ohjelm isto on ollut laaja kansantarinoista, Ka
levalasta ja Kivestä Kryloviin, P etöfiin, D a u d et'iin sekä E ino Leinoon, Larin-K yöstiin, Viljo K ojoon ja Lauri V iitaan asti.
K euruulaisten ensim m äinen arvostelu L auri Santun lausunnasta on jo 1920-luvulta. Kun silloinen Lauri J ä r
vinen harjoitteli k o tonaan Eino Leinon voim akasta runoa »Ylermi», naapurit puhuivat kylällä: »Kyllä sillä Järvisen leskellä on häijy poika. Kaiket päivät se vain riitelee äitinsä kanssa ja pitää kovaa meteliä!»
1930-luvulla kieltolain aikana oli Santtu esittänyt ate- neum ilaisten juhlassa K ojon runon »K apakassa». Silloin hänen luokseen asteli poliisi, taputti häntä olalle ja lau
sui leppoisan vakavasti: »H erra, Te olette hum alassa, ette saa esiintyä täällä enää!»
Lauri Santtu
— kiistäm ättä Keurusseuden m onipuolisin ja ansioitu
nein kuvaam ataiteilija, K euruun T aiteilijaseuran kunnia
jäsen on »läm m in, huum orintajuinen ihm istentutkija, esimerkillinen kasvis-ihminen, avarakatseinen luonnon ja viihtyisän ym päristön puolesta taistelija.»
8
