Hanna Tanskanen Kirsi-Maria Turunen Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sairaanhoitaja (AMK), Sosionomi (AMK) diakoniatyö Opinnäytetyö, 2021
AISTIHUONETYÖSKENTELY SIPULIN PALVELUKODISSA
Kyselytutkimus henkilöstön osaamisesta ja aistihuoneen kehit-
tämisestä
TIIVISTELMÄ
Hanna Tanskanen, Kirsi-Maria Turunen
Opinnäytetyön nimi Aistihuonetyöskentely Sipulin palvelukodissa Sivut 41, ja liitteet 2 kpl
Aika Syksy 2021
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sairaanhoitaja (AMK), Sosionomi (AMK) diakoniatyö
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Sipulin palvelukodin henkilöstön kokemuksia osaamisestaan aistihuonetyöskentelystä sekä autismiin liittyvistä aistipoikkeavuuksista. Työn tarkoitus oli selvittää myös miten toimintaa ja henki- lökunnan osaamista voisi kehittää. Tavoitteena tällä opinnäytetyöllä oli selvittää, millaiset valmiudet henkilökunnalla on huomioida aistipoikkeavuudet ja toimia aistihuoneessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä Sipulin palvelukodin henkilökunnalle. Tulosten kautta Sipulin palvelukoti sai tietoa siitä, millaiset val- miudet henkilökunnalla on huomioida aistipoikkeavuudet ja toimia aistihuo- neessa.
Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi Vaalijalan kuntayhtymän Sipulin pal- velukoti. Sipulin palvelukoti tarjoaa asumispalveluja 15 autistiselle henkilölle, jo- ten aistitoiminnat ovat työn ja autismikuntoutuksen yksi keskeinen osa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä ja laadullista tutkimusmenetelmää.
Opinnäytetyön tulokset kerättiin Sipulin palvelukodin ohjaajilta sähköisenä kyse- lynä anonyymisti. Aineiston käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysia.
Tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi koulutus- ja perehdytystarkoituksiin sekä aistihuoneen kehittämiseen. Tutkimuksessa tuli ilmi, että 95,7 % kyselyyn vastanneista toivoo saavansa lisää koulutusta aistipoikkeavuuksiin ja aistihuo- neella työskentelyyn liittyen. Henkilökunta toi paljon rakentavia ideoita aistihuo- neen materiaalien päivittämiseen sekä aistityöskentelyn toiminnan kehittämi- seen.
Asiasanat: aistihuone, henkilöstön osaaminen ja osaamisen arviointi, autismi, au- tismityö
ABSTRACT
Hanna Tanskanen, Kirsi-Maria Turunen Sensory room work in Sipuli nursing home 41 Pages
2 appendices Date Autumn 2021
Diaconia University of Applied Sciences
Bachelor’s degree in social services and health care Registered Nurse, Bachelor of Social Services
The purpose of this thesis was to find out the experience of the Sipuli nursing home staff about their skills in working in the sensory room, autism-related sensory abnormalities and working in the sensory room, and how activities and staff skills could be developed. The aim of this thesis was to produce a questionnaire for the staff of the Sipuli nursing home, through the results of which the Sipuli nursing home received information about the staff's ability to take into account sensory anomalies and function in the sensory room.
The working life partner of the thesis was the Sipuli nursing home of the Vaalijala Association of Municipalities. The Sipuli nursing home provides housing services for 15 people with autism, so sensory activities are one of the key parts of the job in autism rehabilitation.
A quantitative and qualitative research method was used as the research method.
The results of the thesis were collected anonymously from the instructors of the Sipuli nursing home as an electronic survey. Content analysis was used to process the data.
The research can be utilized for development purposes, for example for educational and orientation purposes and for the development of the sensory room. The study revealed that 97,5% of the respondents at the Sipuli nursing home hope to receive more training in ais-type abnormalities - and working in the sensory room. The staff brought a lot of constructive ideas for updating the materials in the sensory room and for developing the activities of the sensory work field.
Keywords: sensory room, staff competence and competence assessment, autism, autism work
SISÄLLYS
1.JOHDANTO ... 4
2. KESKEISET KÄSITTEET ... 5
2.1 Autismi ... 5
2.2 Aistiherkkyys ja autismi ... 6
2.3 Stressitekijät ja haastava käytös ... 8
3. Autismikuntoutus ... 9
3.1 Autisminkirjon asiakkaan huomioiminen terveydenhuollossa ... 10
3.2 Aistipoikkeavaisuuksien huomiointi diakonin ja sosionomin työssä .... 11
4. AISTIHUONETYÖSKENTELY ... 12
4.1 Neurosonic-patja ... 14
5. OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS ... 16
5.1 Tarkoitus ja tavoite ... 16
5.2 Työelämäkumppanin esittely ... 16
5.3 Tutkimusmenetelmät ... 17
5.4 Aineiston keruu ... 19
5.5 Teoriatiedon keruu ... 21
5.6 Kyselyn vastaukset & aineiston analyysi ... 21
6.TULOKSET ... 24
7.TULOSTEN POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 30
8. EETTISET NÄKÖKOHDAT JA LUOTETTAVUUS ... 33
9. OPINNÄYTETYÖN PROSESSIN POHDINTA & AMMATILLINEN KASVU35 LÄHTEET ... 38
LIITE 1. YHTEISTYÖSOPIMUS VAALIJALAN KUNTAYHTYMÄ ... 42
LIITE 2. KYSELYLOMAKE ... 44
1. JOHDANTO
Opinnäytetyömme tehtiin työelämälähtöisesti Vaalijalan kuntayhtymän kanssa.
Vaalijala eli Vaalijalan osaamis- ja tukikeskus tuottaa palveluita erityistä tukea tarvitseville. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää Vaalijalan avopalvelu- yksikön Sipulin palvelukodin henkilöstön tietoa autismiin liittyvistä aistipoik- keavuuksista ja niihin liittyvästä osaamisesta sekä työskentelystä aistihuo- neessa. Työelämäkumppanina on Sipulin palvelukoti. Sipulin palvelukoti tarjoaa ympärivuorokautista autistien asumispalvelua 15 asiakkaalle Kuopion Saaristo- kaupungissa. Sipulin palvelukodista löytyy aistihuone, jonka käyttöä voisi vielä tehostaa, joten opinnäytetyömme myötä toivomme, että saamme huoneen käyt- töön vielä tehokkaammin.
Autismiin liittyy tyypillisesti aistiherkkyyksiä. Autismikuntoutuksen perusteisiin si- sältyy yli- ja aliherkkyyksien huomiointi ja aistiviestien tunnistaminen. Tämän vuoksi aistityöskentely on keskeinen osa autismikuntoutusta. (Autismiliitto, 2021.) Aistihuoneella on psykologisia ja fysiologisia vaikutuksia esimerkiksi lisääntynyt rentoutuneisuus ja vähentynyt ahdistuneisuus. Aistihuoneen käyttö on yleistynyt ympäri maailmaa varsinkin psykiatrisen hoidon ympäristössä. Aistihuoneesta voi- daan käyttää myös nimitystä mukavuushuone. (Smith & Jones, 2014 s. 25-26.)
Teimme opinnäytetyön moniammatillisesti, sillä Hanna opiskelee sairaanhoita- jaksi ja Kirsi-Maria sosionomiksi (diakonia). Näistä lähtökohdista saamme työ- hömme laajan näkökulman. Moniammatillinen työ on onnistuneen asiakastyön lähtökohta, jolla voidaan vastata sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan tarpei- siin entistä tehokkaammin. Yleensä yhden ammattilaisen tarjoama osaaminen ei ole riittävää (Katajamäki 2010, s. 13-15). Opinnäytetyössämme näkyy sekä sai- raanhoidollinen että diakoninen näkökulma.
Työmme tavoitteena oli selvittää Sipulin palvelukodin ohjaajille tuotetun kyselyn perusteella, millaiset valmiudet henkilökunnalla on huomioida aistipoikkeavuudet ja työskennellä aistihuoneella.
2. KESKEISET KÄSITTEET
2.1 Autismi
Autismi on autisminkirjoon kuuluva neurobiologinen kehityshäiriö, joka aiheuttaa laajasti erilaisia vaihtelevia oireita ja toimintarajoituksia, jotka vaikuttavat merkit- tävästi autistisen henkilön elämään. Autismiin kuuluu aistihavainnoiden käsittelyn muutoksia. Autistisen henkilön kommunikaatio sekä sosiaalinen vuorovaikutus ovat useasti haasteellisia. Autisminkirjonhäiriön esiintyvyys on 6-7/1000 lasta.
Autismi ilmenee usein jo alle 3-vuotiaana. Autismin vaikeusaste vaihtelee ja 50- 70%lla on myös jonkin asteen kehitysvamma. (Uutispalvelu Duodecim, 2017.)
Autismin kirjon häiriön kriteerit (DSM-5) ovat
•Pysyvät puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa
•Rajoittuneet ja kaavamaiset käyttäytymismallit, kiinnostuksen kohteet tai toi- minnot, myös aistierityisyys
•Oireet ilmenevät jo varhaislapsuudessa
•Oireet rajoittavat ja vaikeuttavat selviytymistä päivittäisessä elämässä (Ikonen ym., 2015, s.8).
Autismin oirekirjoon kuuluvat erityiset mielenkiinnon kohteet, jotka voivat liittyä esimerkiksi tietokoneisiin tai musiikkiin. Mielenkiinnon kohteet saattavat olla myös epätavallisia kuten kiinnostus esimerkiksi linja-autoihin. Mielenkiinnon koh- teet tuovat onnellisuuden tunnetta autisminkirjon henkilölle. (Autismiliitto, 2021.)
Useasti autisminkirjon ihminen on yli- tai aliherkkä erilaisille aistimuksille (äänet, kosketus, haju- ja makuaistimus, valo, äänet, kipu). Esimerkiksi ympäristöstä kuuluvat äänet, jotka eivät häiritse muita ihmisiä, voivat autistiselle olla voimak- kaasti häiritseviä ja aiheuttaa fyysistä tai psyykkistä kipua. Autistiset henkilöt ha- vaitsevat ympäristön usein yksityiskohtaisesti, mutta eivät pysty hahmottamaan kokonaisuuksia. (Autismiliitto, 2021.)
Alla oleva kuva kuvailee hyvin, miten moninaisia oireita autismiin voi liittyä.
(mielenterveystalo.fi, 2021)
2.2 Aistiherkkyys ja autismi
Aistien kautta tuleva tieto on tärkeää ihmiselle, sillä aistien kautta ihminen saa käsityksen ympäristöstä ja itsestään. Aistit ovat myös keskeisessä roolissa nau- tinnollisissa kokemuksissa. Jos henkilöllä on haasteita hakea itselleen erilaisia aistikokemuksia jää aistiminen vähäisemmäksi. Kaukoaisteiksi kutsutaan näkö-, kuulo- ja hajuaistia ja lähiaisteiksi tunto- ja makuaistia. Kaukoaistit antavat ihmi- selle tietoa siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Lähiaistit taas kertovat, mitä ihmisen lähiympäristössä tapahtuu. Muita aisteja ovat liike-, asento- ja tasapai- noaisti. Näitä kutsutaan kehoaisteiksi. Kehoaistit tiedottavat kehossa tapahtuvista asioista. (Papunet, 2021.)
Aistitiedon käsittelystä käytetään nimitystä sensorinen integraatio. Aistisäätelyn häiriöt voivat olla aistimushakuisuutta tai reagointia yliherkästi tai heikosti aisti- muksiin. Aistimusten erottelun häiriöt ovat jaoteltavissa visuaalisiin, auditiivisiin, taktiilisiin, proprioseptisiin (asento- ja liikeaisti), vestibulaarisiin (painovoima- ja liikeaisti), interoseptoriseen (kehon toimintojen aisti) sekä haju- ja makuaistihäiri- öihin. (Timonen ym., 2019, s. 327-334.)
Autismiin liittyy tyypillisesti aistiherkkyyksiä. Aistiherkkyydet voivat ilmetä joko ali- tai yliherkkyytenä. (Autismiliitto, 2020.) Sipulin palvelukodin asiakkaiden kuntou- tus tarpeet ovat yksilöllisiä, joten ohjaajan tulisi osata huomioida erilaiset aisti- poikkeavuudet. Näitä voivat olla esimerkiksi tunto- tai kuuloaistin yli- ja aliherk- kyydet.
Autismiin liittyy usein poikkeavaa reagointia aistiärsykkeisiin, esimerkiksi yli- tai alireagointia aistiärsykkeisiin tai aistivääristymiä. Ylireagoiva reagoi liian vahvasti aistiärsykkeisiin ja aistiärsykkeet voivat tuntua liian voimakkailta. Heikosti rea- goiva alireagoi aistiärsykkeisiin ja aistitietoa ei tule paljon. Normaalin vireystilan saamiseksi tällainen henkilö hakee vahvoja aistikokemuksia. (Ikonen ym. 2015, s.16.)
Autistista henkilöä voi väsyttää myös aistimusten puute, jolloin hän etsii toimin- nallaan voimakasta stimulaatiota esimerkiksi silmiään painamalla, kirkumalla tai hakkaamalla päätään. Niin sanottuun haitalliseen aistituntemuksen hakuun on hyvä etsiä vähemmän haitallista aistituntemuksen haun keinoa. Tällaisissa tilan- teissa esimerkiksi aistihuone voi tarjota niitä. (Oksanen ym., 2017, s.93-94.)
2.3 Stressitekijät ja haastava käytös
Autistisen henkilön stressitekijät voidaan luokitella perusstressitekijöihin, joita ovat esimerkiksi aistien ylikuormittuminen ja haasteet toiminnanohjauksessa.
Yksilöllisiin stressitekijöihin liittyvät esimerkiksi kiputilat ja päivittäisen elämän vaatimukset. Tilannekohtaisia stressitekijöitä ovat esimerkiksi äkillinen melu, kommunikaatioon liittyvät haasteet sekä muutokset. Toiselle stressaava asia voi toimia toiselle rentoutuksen keinona. (Oksanen ym., 2019. s. 85.)
Autismin yhteydessä puhutaan usein haastavasta käyttäytymisestä ja autistisen henkilön käytöksessä on usein käytösongelmia. Haastava käytös vaikuttaa ne- gatiivisesti ympäristöön. Haastavaa käytöstä esiintyy useammin autismissa ver- rattuna muihin kehitysvammoihin. Monesti haastavaa käytöstä todetaan eniten autistisilla henkilöillä, joilla on myös todettu kehitysvamma. Myös haasteet kom- munikoinnissa lisäävät haastavaa käytöstä. Haastavan käytöksen oireita ovat esimerkiksi aggressiivisuus, itseään vahingoittava käytös, omaisuuden tuhoami- nen ja äänekäs käyttäytyminen. (Nieminen 2015, s.12–14.)
Haastava käytös voidaan jaotella tarkemmin viiteen ryhmään. Fyysinen haitta tarkoittaa esimerkiksi kun autistinen henkilö aiheuttaa fyysistä vaaraa itselleen tai muille. Sosiaalinen haitta tarkoittaa sitä, että henkilö aiheuttaa käytöksellään sen, että muilla ihmisillä on vaikeuksia olla hänen lähellään ja he alkavat vältte- lemään häntä. Elämään liittyvä haitta estää autistista henkilöä liikkumasta pai- koissa, jotka tavallisesti kuuluvat normaaliin elämään kuten kaupoissa. Talou- dellisella haitalla tarkoitetaan sitä, kun autistinen henkilö esimerkiksi rikkoo ta- varoitaan. Emotionaalisella haitalla tarkoitetaan sitä, kun autistinen henkilö ai- heuttaa läheisissään esimerkiksi uupumusta ja murheita. (Nieminen 2015 s. 12–
14.)
3. Autismikuntoutus
Autismikuntoutus on moniammatillista työtä, ja kuntoutuksessa tulee huomioida yksilöllisyys. Jo varhaisessa vaiheessa aloitettu kuntoutuksen on todettu olevan tärkeää tulosten saavuttamiseksi ja esimerkiksi kommunikaation kehittäminen on tärkeää. (Moilanen ym., 2012.) Peruskuntoutukseen kuuluu keskeisenä osana kommunikaation tukeminen. Autistiselle henkilölle etsitään kommunikaatiotapa, jolla hän saa ilmaistua itseään. Tallaisia voivat olla esimerkiksi kuvien, esineiden ja viittomien käyttö. Autismin peruskuntoutukseen liittyy myös sosiaalisten tilan- teiden ja vuorovaikutuksen harjoittelu esimerkiksi sosiaalisten tarinoiden avulla.
(Autismiliitto, 2021.)
Kommunikaatio ja vuorovaikutuksen haasteet tuovat haasteita autismikuntoutuk- sen hoitotyöhön. Työntekijällä itsellään tulisi olla hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky huomioida asiakas yksilöllisesti. Työntekijän tulisi opetella autismin kirjon yksilölliset toiminta- ja ajattelumallit. Näiden hahmottaminen helpottaa työtä, koska näin ollen asiakas tulee paremmin ymmärretyksi. (Ikonen ym., 2015, s.6–
7.)
Autismikuntoutuksessa tärkeää on myös ympäristön ja toiminnan strukturointi.
Työntekijä käyttää ohjauksessa autistiselle henkilölle sopiviksi arvioituja keinoja, esimerkiksi kuvien käyttöä. (Autismiliitto i.a., luku Kuntoutus.) Arjen strukturointi eli selkeyttäminen tuo tukea autisminkirjon henkilön arkeen ja hän saa sitä kautta esimerkiksi tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Autismityössä tavoitteellinen ja kuntouttava työote on tärkeää. (Ikonen ym. 2015, s.6.) Sairaanhoitajan ja so- sionomin opinnoissa kuntouttavaa työotetta korostetaankin paljon, joten sen hyö- dyntäminen autismityössä tulee käyttöön.
Autismityö on haastavaa työtä, jossa on otettava huomioon autistisen henkilön yksilölliset erityispiirteet ja tarpeet. Työntekijällä on oltava tietoa muun muassa aistierityisyyksistä ja haastavasta käytöksestä ja sen ennalta ehkäisystä. (Ikonen ym., 2015, 7.)
Autismikuntoutuksen perusteisiin sisältyy yli- ja aliherkkyyksien huomiointi ja ais- tiviestien tunnistamisen harjoittelu. Autistisella henkilöllä voi olla myös haasteita hahmottaa omaa kehoaan. Jokainen autismin kirjon henkilö tarvitsee yksilöllisen tuen. (Autismiliitto, 2020.) Autismikuntouksen saatavuudessa on alueittaisia eroja ja puutteellisuutta Suomessa. Lasten autismikuntoutukseen panostetaan enem- män kuin aikuisiin, nuoriin ja iäkkäisiin. (Autismisäätiö, 2021.)
3.1 Autisminkirjon asiakkaan huomioiminen terveydenhuollossa
Terveydenhuollossa tulisi löytää autisminkirjon takana oleva mahdollinen ter- veysongelma. On tärkeää, että autisminkirjon henkilö kohdataan terveydenhuol- lossa yhtä arvokkaasti kuin muukin väestö. Autisminkirjo tuo kuitenkin erityispiir- teitä tutkimus- ja hoitoprosesseihin, jotka tulisi huomioida. Autisminkirjo voi vai- kuttaa esimerkiksi siihen, miten hoito-ohjeet kannattaa antaa. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi kuvia ja selkokieltä. (Savon Vammaisasuntosäätiö, 2017 s.
31, 37, 83.)
Ennakoimalla voi helpottaa autisminkirjon potilaan mahdollisuutta suhteuttaa toi- mintaansa tilanteeseen sopivaksi. Hoitaja voi esimerkiksi antaa yksinkertaiset oh- jeet siitä, minne saavutaan ja miten vastaanotolle kutsutaan. Autisminkirjon hen- kilö saattaa kuormittua jo esimerkiksi odotustilojen hälinästä ja kirkkaista valoista, jolloin autisminkirjon henkilön stressitaso saattaa nousta jo ennen vastaanottoa.
(Autismiliitto, Autisminkirjon henkilön kohtaaminen terveydenhuollossa, 2020 s.
5–7.)
Sairaalassa tapahtuvat tutkimustilanteet ovat haastavia autisminkirjon henkilölle, koska niissä pitää päästää vieras henkilö lähelle ja erilaiset tutkimukset voivat tuntua epämiellyttäville etenkin jos kärsii tuntoyliherkkyydestä. Sairaanhoitaja voi valmistautua tähän tekemällä tilanteesta mahdollisimman rauhallisen ja kertoa mitä tapahtuu. On tärkeää käydä rauhassa läpi tutkimuksen kulku sekä tutkimuk- sessa tarvittavat välineet. On hyvä mainita myös laitteiden pitämistä äänistä. (Ha- vukainen, 2016 s. 14–16.)
3.2 Aistipoikkeavaisuuksien huomiointi diakonin ja sosionomin työssä
Jokainen ihminen on ainutkertainen, joten myös autistiset piirteet näkyvät yksilöl- lisesti. Tärkeää on selvittää henkilön tuen tarve sekä vahvuudet. Autistisen hen- kilön kanssa työskennellessä voidaan hyödyntää eri aistien kautta välittyviä ais- tikokemuksia. (Arola ym, 2015, s. 8.) Diakonian viranhaltijan yksi ydinosaamisen osa-alue on vuorovaikutusosaaminen, millä tarkoitetaan esimerkiksi kykyä selko- kielen käyttöön ja kykyä kohdata ihminen kommunikaation haasteista huolimatta.
Diakonilla on oltava kykyä ohjata erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ryhmiä ja edistää heidän vuorovaikutustaan. (Kirkkohallitus, 2020, s. 11.) Diakoniatyössä voi kohdata myös autistisia henkilöitä, jolloin on tärkeää huomioida heidän eri- tyispiirteensä.
Diakonian viranhaltijan ydinosaamiseen kuuluu mahdollistaa osallisuus kaikille Jumalanpalvelukseen. Diakonian viranhaltija voi olla esimerkiksi mukana avusta- massa Jumalanpalveluksissa ja olla osallisena yhteistä saavutettavaa messua.
Diakonin ydinosaamista on pyhän läsnäolon tekeminen näkyväksi. (Kirkkohalli- tus, 2020 s.6, 12.) Esteettömyys ja saavutettavuus kuuluvat seurakunnan tehtä- viin. Esteettömyydellä tarkoitetaan ympäristön suunnittelua ja rakentamista siten, että se tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden toimia ympäristössä. Saavutettavuu- della viitataan yhdenvertaisuuteen osallistua tai olla osallisena. (Suomen evan- kelisluterilainen kirkko, 2017.)
Vaalijalassa on kehitetty aistialttari, joka on Suomen ensimmäinen. Se on kehi- tetty vastaamaan etenkin aistimonivammaisten tarpeisiin. Kristinuskon sanomaa voidaan välittää eri aistien kautta. Aistialttaria rakennetaan kirkkovuoden teemo- jen mukaan niin, että niihin voi tutustua viiden perusaistin kautta. On huomattu, että aistialttarista on ollut hyötyä myös muille henkilöille. (Suomen evankelislute- rilainen kirkko, 2017.)
Diakoni voi toimia myös erityisvirassa seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä.
Tällöin työnkuva diakonilla painottuu joko vammaistyöhön tai viittomakieliseen työskentelyyn. Osallisuus ja osallistuminen seurakunnan tai kirkon toimintaan yh- denvertaisesti on tämän työn tavoite. Kirkon erityisvirassa työntekijän on osattava
hyödyntää käytännössä moniaistisuutta. ”Jokainen ihminen on luotu Jumalan ku- vaksi” kiteyttää kirkon vammais- ja viittomankielisen työn arvopohjan. (Kirkkohal- litus 2020, s.5, 9.) Seurakunnan eritysvirassa luonnollisesti korostuvat myös au- tismityön pääperiaatteet. Esimerkiksi aistipoikkeavuuksien huomioinnin merkitys on tärkeää erilaisten kommunikaatiokeinojen tuntemisen lisäksi. Diakoni voi olla myös erityisrippileireillä työntekijänä.
Sipulin palvelukodin pappina toimii Risto Tabell. Ennen koronapandemiaa hän ja seurakunnan erityispalvelujen diakoni kävivät pitämässä hartaushetkiä palvelu- kodissa. Korona-aikana hartaushetket tulevat YouTuben kautta videoiden muo- dossa, joita asiakas voi halutessaan katsoa.
Sosionomi voi työskennellä autististen tai kehitysvammaisten parissa esimerkiksi päivätoiminnassa tai asumispalveluissa. Autismikuntoutuksessa ja kehitysvam- matyössä on otettava huomioon asiakkaiden aistiherkkyydet. Sosionomin am- mattieettisiin ohjeisiin kuuluu osallisuuden edistäminen. Osallisuus kehittyy toi- minnassa. (Talentia, 2017.) Aistityöskentely edistää osallisuutta (Helsingin kau- punki, 2019).
4. AISTIHUONETYÖSKENTELY
Aistihuoneella on psykologisia ja fysiologisia vaikutuksia, esimerkiksi lisääntynyt rentoutuneisuus, sekä vähentynyt ahdistuneisuus. Aistihuoneessa on aistiärsyk- keitä, kuten erilaisia valoja, ääniä ja tekstuureita. Aistihuoneen käyttö on yleisty- nyt ympäri maailmaa varsinkin psykiatrisen hoidon ympäristössä. Aistihuoneesta voidaan käyttää myös nimitystä mukavuushuone. (Smith & Jones, 2014 s. 25–
26.)
Multisensorisesta toiminnasta voidaan puhua myös snoezelen-menetelmänä Nämä nimitykset tarkoittavat samaa menetelmää, jossa rentoutuminen ja akti- voiva toiminta saadaan aikaiseksi erilaisilla aistikokemuksilla. (Sirkkola, 2010,
s.4.) Multisensorinen työ pohjautuu tieteellisille tutkimuksille ja monialaisuudelle.
(Papunet, 2017). Tässä opinnäytetyössä käytämme termejä aistihuonetyösken- tely, aistityöskentely ja aistipoikkeavuuksien huomiointi.
Vaalijalan osaamis- ja tukikeskuksessa Pieksämäellä on käytössä aistitupa,mikä toimii multisensorisena tilana erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Tila on käy- tössä päivätoiminnassa, sekä aistien rentoutukseen ja aistikuorman purkuun. Ti- lassa voidaan poistaa häiritsevä melu, liike ja äänet, ja toisaalta tarjota aistiärsyk- keitä. Tärkeää aistityöskentelyssä ovat läsnäolo ja kohtaaminen esimerkiksi voi- mauttavan vuorovaikutuksen keinoin. (Vaalijala i.a. luku Aistikas – multisensori- nen eli aistein koettava kuntoutus.)
Multisensorisessa ympäristössä tilat ovat muunneltavat ja niissä voi olla eri tee- moja. Rentoutusmenetelmiin kuuluvat esimerkiksi myönteinen kosketushoito ja ohjatut rentoutukset. Miellyttävien aistikokemusten tarkoituksena on parantaa asiakkaan elämänlaatua ja hyvinvointia. Toimintakyvyn edistäminen, osallisuu- den lisääminen ja vahvuuksien huomiointi ovat aistityöskentelyn tavoitteet. Li- säksi moniammatillisessa työryhmässä laaditaan yksilölliset tavoitteet aistitupa- toiminnalle. (Vaalijala.i.a. luku Aistikas – multisensorinen eli aistein koettava kun- toutus.)
Aistihuoneen käytön asiakkaan kanssa psyykkisesti kuormittavissa tilanteissa riit- tävän ajoissa on todettu vähentävän rajoitustoimien käyttöä. Aistihuoneen käytön ohjaaminen on tärkeää henkilökunnalle, ettei aistihuone jäisi osaamattomuuden takia käyttämättä. Asiakkaat hyötyvät myös osaavan henkilökunnan kanssa ais- tihuoneesta paremmin. Aistihuoneen käyttöön voi liittyä myös haasteita, etenkin jos henkilökunnalla on epävarmuutta aistihuoneen käytön suhteen. Tämän vuoksi henkilökunnan ohjaaminen aistihuoneen käyttöön on erittäin tär- keää. (Smith & Jones, 2014 s.24,26)
Sipulin palvelukodista löytyy aistihuone kiinteistön toisesta kerroksesta. Aistihuo- neessa on tunto-, haju-, kuulo- ja näköaistimateriaalia. Muuta välineistöä ovat Neurosonic-patja, Taikofon-tyyny (äänituntumasoitin), cd-soitin, pienet matot, tuoksupurkit, hyönteisverkko, nojatuolit ja kaapit. Huoneen valaistuksen tasoa
pystyy säätämään himmentimellä. Sipulin palvelukodin kaikki ohjaajat käyttävät aistihuonetta koulutukseen katsomatta.
Kuvat Sipulin palvelukodin aistihuoneesta, kuvassa esimerkiksi Neurosonic-patja ja aistitaulu
4.1 Neurosonic-patja
Sipulin palvelukodin aistihuoneesta löytyy Neurosonic-rentoutuspatja. Neuroso- nic-patjaa käytetään erityisesti stressiperäisten ja neurologisten oireiden lievittä- miseen, joihin se on osoittautunut tehokkaaksi. Neurosonic-patja on patja, jonka hoitava vaikutus perustuu matalataajuusmenetelmään. Neurosonic-hoidon oleel- linen osa on lihas- ja kudosvärähtely. Matalataajuinen värähtely etenee kudoksiin ja myös kehon syvempiin osiin. Tärkeimpiä vaikutuksia ovat vaikutukset veren- kiertoon, tuntohermostoon sekä keskushermostoon. Rentouttava ja rauhoittava vaikutus on myös psyykkinen. Neurosonic-hoidon yhteydessä on huomattu, että korkeammat taajuudet ovat nostaneet dopamiinin (ns. mielihyvähormoni) tuotan- toa ja matalammat taajuudet taas serotoniinin (rauhoittava hormoni) tuotantoa.
(Kärkkäinen, ia.)
Sipulin palvelukodissa patjaa käytetään asukkaan rentoutumiseen sekä tuntoais- tin stimulaatioon. Neurosonic-patja on ollut käytössä aistityöskentelyssä. Ohjaa- jien kokemusten mukaan osa Sipulin palvelukodin asukkaista on pitänyt Neu- rosonic-patjasta ja silminnähden rentoutunut. Myös omat kokemuksemme töissä tukevat tätä havaintoa. Patjassa on 3 erilaista ohjelmaa: rentoutuminen, aktivointi
ja palautuminen. Suoraa palautetta kaikilta Sipulin palvelukodin asukkailta ei pys- tytä saamaan, joten havainnot perustuvat ohjaajien tekemiin huomioihin.
5. OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS
5.1 Tarkoitus ja tavoite
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada Sipulin palvelukodille tietoa siitä, mil- laiset valmiudet henkilökunnalla on huomioida aistipoikkeavuudet ja toimia aisti- huoneella sekä tulisiko aistihuonetta kehittää. Työn tulosten perusteella toi- vomme, että aistihuoneen käyttö ja aistityöskentely tehostuisi Sipulin palveluko- dissa. Aistipoikkeavuuksien huomioiminen on keskeinen osa Sipulin palvelukodin henkilökunnan työtä, joten koimme tärkeäksi kartoittaa ohjaajien mielipiteitä ja osaamista aistipoikkeavuuksien huomioinnista työssään ja aistihuoneen käy- tössä. Tätä tavoitetta varten tuotimme kyselyn Sipulin palvelukodin henkilökun- nalle. Opinnäytetyön valmistuttua annoimme Sipulin palvelukodille ja aistihuone- vastaaville kyselyn tuloksista tehdyn yhteenvedon. Tutkimuksesta tullutta tietoa työnantaja voi hyödyntää esimerkiksi suunnitellessaan tarjottavia koulutuksia ja tarvittaessa kehittää aistityöskentelyä Sipulin palvelukodissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kyselylomakkeen avulla, millaiseksi Si- pulin palvelukodin henkilökunta kokee osaamisensa tason aistityöskentelyssä.
Kyselyn avulla selvitimme myös, onko henkilökunnan mielestä tarpeen kehittää aistihuonetta ja mitä kehittämisideoita heillä on.
5.2 Työelämäkumppanin esittely
Sipulin palvelukoti on Vaalijalan kuntayhtymän palvelukoti. Se sijaitsee Kuopion Saaristokaupungissa. Sipulin palvelukoti tarjoaa ympärivuorokautista autistien asumispalvelua 15 asiakkaalle. Palvelukodissa on 4 ryhmäkotia. Sipulin palvelu- kodissa on 34 ohjaajaa, vastaava ohjaaja, sairaanhoitaja, päivätoiminnan koordi- naattori, lähiavustaja, 2 lähiohjaajaa sekä johtaja. Sipulin palvelukodin ohjaajilla on esimerkiksi lähihoitajan, sairaanhoitajan, sosionomin tai toimintaterapeutin tut- kinto. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee myös esimerkiksi viittomakie- len ohjaajia. (Sipulin palvelukoti, omavalvontasuunnitelma. 2019.)
Tutkimuskysymykset
- Millaisia vahvuuksia ja haasteita henkilökunnan osaamisessa on aistihuonetyöskentelyssä?
- Millainen osaamisen taso Sipulin henkilökun- nalla on aistipoikkeavuuksien huomioinnista?
- Mitä kehittämisideoita henkilökunnalla on aisti- huoneeseen?
5.3 Tutkimusmenetelmät
Opinnäytetyömme on tutkimuspainotteinen. Tutkimusmenetelmänä käy- timme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta ja määrällistä eli kvantitatiivista tut- kimusmenetelmää. Halusimme yhdistää nämä tutkimusmenetelmät, sillä ne ei- vät ole ristiriidassa keskenään ja niitä on lähes mahdotonta erotella tarkkaan. It- seasiassa ne toimivat hyvin yhdessä ja täydentävät toisiaan. Määrällistä ja laa- dullista tutkimusmenetelmää voidaan siis käyttää yhdessä saman tutkimuksen kohdalla. Tätä kutsutaan termillä monimenetelmä tutkimus. Kun käytössä on use- ampi tutkimusmenetelmä tuloksista saadaan monipuolisempia. (Jyväskylän yli- opisto, 2015.)
Määrällisessä tutkimusmenetelmässä voi käyttää useampia aineistonkeruume- netelmiä kuten haastatteluita ja kyselylomakkeita. Määrällisellä tutkimusmenetel- mällä saadaan numeroin tai prosentein tietoa tutkittavasta aiheesta. Laadullisella tutkimusmenetelmällä taas saamme kokonaisvaltaista, yksityiskohtaisempaa ja myös syvällisempää tietoa. Laadullisessa tutkimuksessa saamme tuloksia hen- kilökunnalta sanoin ja lausein. Laadullisen tutkimusmenetelmän avulla saimme henkilökunnalta myös kehittämisideoita, jotka olivat työmme kannalta oleellisia.
Yksi opinnäytetyön tutkimuskysymys liittyy nimenomaan aistihuoneen kehittämi- seen. (Hirsjärvi ym, 2007, s.132–133, 157, Vilkka, 2005, s. 95.)
Laadullisen tutkimusmenetelmän tavoitteena ei ole vain totuuden löytyminen vaan näyttää tulkintojen kautta ihmisen toiminnasta jotain, mikä olisi muutoin jää- nyt huomaamatta (Vilkka 2005, s. 98). Tutkimussuunnitelma vaiheessa pää- timme, että tutkimukseemme sopivat molemmat tutkimusmenetelmät. Valitsimme nämä molemmat menetelmät siksi, että koimme niiden erittelyn vaikeaksi, ja koska työhömme tuli sisältöä molemmista menetelmistä. Tämän jälkeen valit- simme aineiston keräämistavaksi kyselylomakkeen.
Opinnäytetyön ideointivaiheessa tulimme siihen tulokseen, että tutkimukses- samme tutkittava asia on mitattavissa. Halusimme tutkimuksen avulla tietoa hen- kilökunnan omista mielipiteistä siitä, millaiseksi he kokevat osaamisensa liittyen aistipoikkeavuuksien huomiointiin. Saimme kysymysten avulla selville, mitä vah- vuuksia ja haasteita henkilökunnalla on aistipoikkeavuuksien huomioinnissa. Ky- syimme esimerkiksi sitä, millaiseksi vastaaja kokee perehdytyksen ja koulutuk- sen tason aistihuoneessa toimimiseen. Tutkittavan asian on oltava mitattavissa ja kysymykset on oltava tutkimuksen tavoitteisiin ja teoreettiseen viitekehykseen liittyviä (Vilkka, 2005, s. 81). Perehdyimme opinnäytetyön alkuvaiheessa teoreet- tiseen tietoon. Tämän avulla pystyimme muodostamaan myös kysymyksiä kyse- lylomakkeeseen. Etsimme tietoa esimerkiksi autismista, aistityöskentelystä, ais- tihuoneista, aisteista ja aistipoikkeavuuksista. Nämä kaikki teemat ovat yhtey- dessä aistityöskentelyyn, mikä on olennaista autismikuntoutuksessa. Olimme tut- kimuksessa kiinnostuneita myös Sipulin palvelukodin työntekijöiden mielipiteistä aistihuoneen toimivuudesta. Tämän pohjalta laadimme laadullisen tutkimusme- netelmän mukaiset avoimet kysymykset, jotka analysoimme laadullisen tutkimus- menetelmän mukaisesti.
Tutkimuksessamme on käytetty kokonaistutkimusta, koska koko perusjoukko (koko Sipulin palvelukodin henkilökunta) on otettu mukaan tutkimukseen, joten niin sanottua otantamenetelmää ei ole käytetty. Halusimme nimenomaan käyttää kokonaistutkimusta, sillä näin saimme mahdollisimman laajan näkemyksen. Jos kysely olisi laadittu vain esimerkiksi tiimivastaaville olisivat tulokset jääneet vain
muutaman ihmisen mielipiteeseen ja silloin myös vastaajien määrä olisi ollut liian pieni. Mielestämme kokonaistutkimus lisää myös avoimuutta ja luotettavuutta, koska emme kohdistaneet kyselyä vain pienelle porukalle vaan kysely oli auki kaikille, myös sijaisille.
5.4 Aineiston keruu
Teimme Sipulin palvelukodin ohjaajille Googlen kyselyalustan pohjalle luodun ky- selyn, jonka lähetimme työsähköpostilla kaikille työntekijöille (N=50). Kysely to- teutettiin kevättalvella 2021. Google Forms valikoitui käyttöön, koska se vaikutti selkeältä ja lomakkeen käyttö oli maksutonta. Kysely oli avoinna henkilökunnalle kahden viikon ajan. Kyselystä lähetettiin muistutusviesti kaksi kertaa, jotta mah- dollisimman moni henkilökunnasta muistaisi vastata kyselyyn. Perustelimme ky- selyn saatetekstissä vastaamisen hyötyjä sillä, että voimme yhdessä kehittää aistihuonetta asukkaille ja kartoittaa omaa kiinnostusta tai tarvetta lisäkoulutuk- seen aistipoikkeavuuksista. Pohdimme ja päätimme kysymykset ja vastausvaih- toehdot kyselyyn yhdessä. Kyselymittaamisessa on huomioitava kysymysmuodot ja vastausvaihtoehdot. Kysymykset eivät saa olla kyselyyn vastaajaa johdattele- via. (Tietoarkisto, luku Numerolukutaito.)
Käytimme työssämme kyselylomaketta, jossa on strukturoituja suljettuja kysy- myksiä ja kysymysten vastausvaihtoehdot on annettu valmiiksi. Kyselyssämme on myös muutamia laadullisen tutkimusmenetelmän mukaisia avoimia kysymyk- siä. Avoimet kysymykset tarjoavat tietoa, mitä ei välttämättä saada suljetuilla ky- symyksillä. Avoimilla kysymyksillä saamme syvempiä ja henkilökohtaisempia vastauksia ja kehittämisideoita. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006.)
Määrällisessä tutkimuksessa on tärkeää operationalisointi, jolla tarkoitetaan kä- sitteiden avaamista ja määrittelyä (Tietoarkisto, luku Mittaaminen – mittarin luo- tettavuus). Tässä tutkimuksessa tutkimuksen kohteena on henkilökunnan osaa- misen taso aistityöskentelyssä. Pohdimme mitkä käsitteet liittyvät osaamiseen ja
avasimme käsitteet. Päädyimme käsitteisiin perehdytys ja koulutus, aistihuoneen käyttäminen ja tieto aistipoikkeavuuksista. Näiden aiheiden pohjalta laadimme strukturoidut kysymykset kyselyyn.
Kyselylomake on yleinen määrällisen tutkimusmenetelmän tiedonkeruun keino.
Kyselylomaketutkimuksessa vastaaja lukee itsenäisesti esitetyn kysymyksen ja vastaa siihen kirjallisesti. Tällainen tiedonkeruumenetelmä soveltuu esimerkiksi hajallaan olevalle ihmisjoukolle. (Vilkka 2005, s. 74.) Tutkimuksemme haastatel- tavat tekevät vuorotyötä, joten he eivät ole samaan aikaan työyksikössä paikalla.
Koko henkilökunta ei vastannut kyselyymme, joten vastaaja joukko oli hajanai- nen.
Tämän sähköisen kyselylomakkeen tiedonkeruumenetelmän etuna on anonymi- teetin säilyminen. Riskinä tässä menetelmässä on alhainen vastausprosentti.
Yleisesti ottaen sähköpostikyselyä saatetaan pitää eettisesti hieman ongelmalli- sena. Tutkimuksemme keskittyi tiettyyn yksiköön, joten sähköpostiosoitteiden paljastuminen ei ollut vaarana. Kyselyyn päästäkseen ei tarvinnut enää erikseen ilmoittaa sähköpostiosoitettaan. (Vilkka, 2005, s. 93–94, 98.) Saimme yhteensä 23 vastausta, joten vastausprosentti ja toteutunut otos oli lähes 50 %. Olemme tähän melko tyytyväisiä. Lisäksi vastaajat olivat vastanneet kaikkiin kysymyksiin ja täyttäneet kaikki kohdat. Kyselytutkimuksen etuina ovat sen helppous ja no- peus. Jotta kyselytutkimukseen saadaan vastauksia, on hyvä muistaa, ettei ky- sely ole liian pitkä ja kyselyn vaikutusten hyödyn esille tuonti. Epätarkkuudet ovat kyselytutkimuksen yksi huono puoli. (Luoto, 2009.) Vilkan (2005, s. 80) mukaan puutteellisesti täytettyjä lomakkeita ei voida ottaa tutkimukseen.
Määrällisillä tutkimusmenetelmän kysymyksillä saamme tietoa prosentein siitä, millaiseksi Sipulin palvelukodin henkilökunta kokee osaamisensa olevan aisti- huonetyöskentelyssä ja aistipoikkeavuuksien huomioinnissa. Saamme tilastotie- toa myös siitä, tulisiko perehdytystä ja koulutusta lisätä aistipoikkeavuuksista ja aistihuoneessa työskentelystä. Avoimet kysymykset kyselyssämme käsittelevät tarkemmin henkilökunnan osaamista aistihuoneen käytössä ja asukkaan aisti- kuorman purkua sekä henkilökunnan ideoita aistihuoneen päivittämiseen.
5.5 Teoriatiedon keruu
Teoriatiedon keruussa käytimme tiedonhaussa tietokantoja kuten ProQuest so- cial ja Health sekä Medic. Lisäksi käytimme apuna Käypähoitoa, Terveysporttia, kirjallisuutta, ja Duodecimia. Kirjallisuutta aiheestamme on runsaasti, mutta var- sinkaan työhömme käyttökelpoisia vertaisarvioituja tutkimuksia aiheesta oli haas- tavaa löytää. Kirjallisuutta ja tutkimuksia autismista ja autismikuntoutuksesta löy- tyi melko hyvin, mutta aistihuoneesta ja aistikuorman purkamisesta oli haasta- vampaa löytää tutkimuksia tai kirjallisuutta. Aistihuone on kuitenkin vielä melko uusi ilmiö, joten tiedon vähyys voi johtua siitä. Lapsiin ja nuoriin keskittyvää au- tismikuntoutusmateriaalia on saatavilla, mutta aikuisten autismikuntoutukseen liittyvää materiaalia oli haastavampaa löytää.
5.6 Kyselyn vastaukset & aineiston analyysi
Analysoimme kyselytutkimuksen tiedon tilastollisen analyysin keinoin. Tilastolli- selle analyysille on tyypillistä esittää tulokset graafisesti. Esimerkiksi ilmiöiden yleisyys tai jakautuminen voidaan esittää tilastollisen analyysin avulla. (Jyväsky- län yliopisto 2015.) Määrällisen sisällön analyysin toteutimme ottamalla tulosten diagrammit tarkasteluun. Käytimme pääasiassa sektoridiagrammia. Sektoridia- grammi korostaa etenkin prosenttiosuuksia ja se sopii tilanteisiin, joissa ei tarvitse korostaa muuttujien arvojen järjestystä (Tietoarkisto, luku Graafinen esitys). Tä- män aineiston määrällisen aineiston analyysi oli helppo, sillä saimme tulokset suoraan prosentteina. Avasimme vielä diagrammien alle tulokset tekstin muo- dossa. Tilastollinen päättely on kvantitatiivisen tutkimuksen aineiston analyysiä (Tietoarkisto, luku Tilastollinen päättely).
Avointen kysymysten vastausten kohdalla teemme laadullisen tutkimusmenetel- män mukaisesti sisällönanalyysiä (Saaranen-Kauppinen&Puusniekka, 2006.) Si- sällönanalyysin ensimmäisessä vaiheessa materiaali pelkistetään eli saadusta
tiedosta etsitään tutkimustehtävään liittyviä kuvaavia ilmaisuja ja otetaan olennai- nen tieto talteen (Tuomi & Sarajärvi, 2002, s.92). Jaottelimme avointen kysymys- ten vastaukset omiin luokkiinsa tekemällä taulukon ja etsimme jokaisen kysely- tutkimuksen kysymyksen kohdalla yhteisiä ilmaisuja. Sisällöltään samankaltaisia luokkia voi yhdistää, mikä tarkoittaa aineiston tiivistämistä. Tiivistäminen on jär- kevää, sillä se selkeyttää aineistomme analysointia. Aineistosta saattaa olla vai- keaa etsiä selkeitä pääseikkoja, joten sisällönanalyysillä siitä pyritään saamaan selkeää ja yhtenäistä. (Tuomi& Sarajärvi 2002, s. 94.)
Pelkistämisen jälkeen aineistosta tehdään ryhmittelyä eli klusterointia etsimällä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia ja muodostetaan näistä luokkia. Kluste- roinnin jälkeen aineistoon tehdään abstrahointi eli käsitteellistäminen. Tässä vai- heessa tehdään ryhmitellystä aineistosta käsitteitä ja johtopäätöksiä. (Tuomi &
Sarajärvi, 2002, s. 92.) Luokittelimme kyselyn avointen kysymysten vastaukset.
Teimme alkuperäisilmauksista pelkistetyt ilmaukset, joista muodostimme alaluo- kat. Alaluokista teimme yläluokat ja yläluokista saimme pääluokat.
Avoimia kysymyksiä olivat: ” Näettekö tarpeelliseksi, että aistihuonemateriaaleja päivitettäisiin? Kuuloaistimateriaali-, näköaistimateriaali, tuntoaistimateriaali, ha- juaistimateriaali, jotain muuta, mitä?”, ”Tiedän miten aistikuormaa voi purkaa?
Voit kertoa esimerkin.” ja ”Mitä kehittämisehdotuksia sinulla on aistihuonee- seen?”. Näiden kysymysten vastaukset luokittelimme laadullisen sisällön analyy- sin mukaisesti. Luokittelu helpotti tulosten analysointia.
Taulukko 1. Esimerkki tutkimuksemme luokittelusta
ALKUPERÄISIL- MAUKSET
PELKISTETTY ILMAUS
ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA
kuunnellut kuun- nelmia tai satuja Olen kuunnellut asukkaan
kanssa musiik- kia
erilaiset äänilelut kuunneltavaksi kuulo (musiikki, luonnon äänet) kuunnellut ren- toutuksia
Taikofon-tyynyä kuunneltu äänilelut
leikkinyt soittora- sialla
luettu kirjaa
MUSIIKIN KUUNTELUA
RENTOUTUS- MUSIIKIN KÄYTTÖ
LUONNON ÄÄ- NIEN KÄYTTÖ
TAIKOFONIN KÄYTTÖ
ÄÄNILELUJEN KÄYTTÖ
KIRJAN LUKE- MINEN
SOITTORASIA
LUETTU KIR- JAA
ÄÄNIEN KÄYTTÖ AISTIHU- ONEELLA
KUULOAISTIN
AKTIVOINTI JA RENTOUTUS
AISTI- TYÖSKEN- TELY
6.TULOKSET
Oletko käyttänyt Sipulin palvelukodin aistihuonetta?
Kyselyyn vastanneista kaikki (100%) ovat käyttäneet palvelukodin aistihuonetta.
Kuvio 1. Aistihuoneen käyttö
Kuinka monen asukkaan kanssa olet käyttänyt aistihuonetta?
Osa henkilökunnasta on käyttänyt aistihuonetta jopa kahdentoista asukkaan kanssa, ja kaikki ovat käyttäneet sitä usean asukkaan kanssa.
24 % vastaajista on käyttänyt aistihuonetta kuuden asukkaan kanssa.
16.7 % vastaajista on käyttänyt aistihuonetta kymmenen asukkaan kanssa 16.7 % vastaajista on käyttänyt aistihuonetta seitsemän asukkaan kanssa 14,7 % vastaajista on käyttänyt aistihuonetta neljän asukkaan kanssa 12,5 % vastaajista on käyttänyt aistihuonetta kolmen asukkaan kanssa 7,1 % vastaajista on käyttänyt kahdeksaan asukkaan kanssa
4,1 % vastaajista on käyttänyt kahdentoista asukkaan kanssa 4,1 % vastaajista on käyttänyt viiden asukkaan kanssa
Kuinka monta kertaa viikossa käytät aistihuonetta?
Aistihuoneen viikoittainen käyttötiheys vaihtelee yhdestä viiteen kertaan viikossa.
Yksi käyttökerta viikossa oli yleisin vastaus.
Noin neljäsosa ohjaajista on käyttänyt aistihuonetta kuuden asukkaan kanssa.
Kukaan vastaajista ei ole käyttänyt aistihuonetta vain yhden asukkaan kanssa.
21,7 % vastaajista kertoi käyttävänsä aistihuonetta 5 kertaa viikossa, 17,4 % vastaajista 2 kertaa viikossa
47,3 % vastaajista kerran viikossa, 13 % vastaajista kolme kertaa viikossa
Minkä verran koet saaneesi perehdytystä/koulutusta aistihuoneeseen?
56,5 % koki saaneensa perehdytystä tai koulutusta aistihuoneen käyttöön vähän, 34,8 % sopivasti ja 8,7 % ei ollenkaan.
Kuvio 2. Saatu perehdytys/koulutus aistihuoneeseen
Osaan käyttää aistihuonetta?
56,5 % vastanneista koki osaavansa käyttää aistihuonetta hyvin ja 43,5 % koh- talaisesti. Tämä kysymys osoittaa, että vain noin puolet ohjaajista osaa käyttää aistihuonetta hyvin. Myös tämän kysymyksen tuloksen perusteella perehdytystä ja koulutusta aistihuoneen käyttöön tulisi saada enemmän.
Kuvio 3. Aistihuoneen käytön osaaminen
Mitä aistihuoneella voi tehdä?
Kyselyyn vastanneista 78,3 % vastasi tietävänsä, mitä aistihuoneella voi tehdä.
4,34 % vastasi tietävänsä jotain sinne päin, 4,34 % vastasi tietävänsä muun ke- hitysvammatyön puitteissa tietävänsä, mutta autismiin liittyen tietävänsä kohta- laisesti. 4,34 % vastasi, että tieto mitä kunkin asiakkaan kanssa on tehty ja mikä olisi tekemisen tavoite.
Kuvio 4. Mitä aistihuoneella voi tehdä
Millaiseksi koet tietämyksesi aistipoikkeavuuksista ja niiden huomioimisessa työssäsi?
52,2 % kyselyyn vastanneista koki tietämyksensä aistipoikkeavuuksista ja nii- den huomioinnista autismityössä hyväksi, 34,8 % kohtalaiseksi ja 8,7 % vä- häiseksi.
4,34 % vastasi tietävänsä jonkin verran, mutta enemmänkin tietoa voisi saada, 4,34 % tietää, mitä voisi tehdä, mutta olisi kiva saada uusia ideoita ja vinkkejä.
Tulosten mukaan reilu puolet vastanneista kokee tietonsa hyväksi ja vain 8.7 % huonoksi.
Kuvio 5. Tietämys aistipoikkeavuuksista ja niiden huomiointi työssä
Haluatko saada lisäkoulutusta?
95,7 % eli lähes kaikki kyselyyn vastanneista kertoivat haluavansa lisää koulu- tusta aistipoikkeavuuksista autismityössä.
Tulosten perusteella siis lähes kaikki haluavat lisäkoulutusta, tämä tieto on tärkeä työnantajalle koulutuksia suunnitellessa ja perehdytyksen suunnittelussa. Myös teorialähteistämme nousi tärkeänä osana esiin, että aistihuoneen käyttö koetaan haastavana, jos siihen ei ole osaamista. Henkilökunta toivoo saavansa lisää kou- lutusta aistipoikkeavuuksiin ja aistihuoneeseen liittyen.
Kuvio 6. Lisäkoulutustarve
6.1 Avointen kysymyksien vastaukset
Avoimia kysymyksiä olivat: ” Näettekö tarpeelliseksi, että aistihuonemateriaaleja päivitettäisiin? Kuuloaistimateriaali-, näköaistimateriaali, tuntoaistimateriaali, ha- juaistimateriaali, jotain muuta, mitä?”, ”Tiedän miten aistikuormaa voi purkaa?
Voit kertoa esimerkin.” ja ”Mitä kehittämisehdotuksia sinulla on aistihuonee- seen?”
Tulosten perusteella ohjaajat ovat tehneet aistihuoneella eri aistien, kuulo- näkö, haju- ja tuntoaistien aktivointia ja rentoutusta. Makuaistin aktivointia ei tutkimuk- sen vastauksissa ilmennyt. Vastauksissa korostui etenkin kuuloaistin aktivointi ja rentoutus aistityöskentelyssä aistihuoneella. Menetelminä oli käytetty rentoutus- musiikkia, luonnon ääniä, Taikofonia, äänileluja, kirjan lukua ja soittorasiaa.
Tuntoaistia aktivoivat ja rentouttavat menetelmät nousivat kyselyn tuloksista esiin käytetyimpinä menetelminä aistityöskentelyssä. Tuntoaistivälineinä olivat olleet käytössä aistilelut, tunnusteluseinän käyttö, rasvaus, esineiden tunnustelu, pallo- hieronta, Neurosonic-patja ja painopeitto. Myös näköaistia aktivoivia menetelmiä oli käytetty kyselyn perusteella. Välineistä valot ja projektori olivat olleet ohjaajilla
käytössä aistihuoneella. Lisäksi hajuaistia aktivoivaa aistityöskentelyä oli tehty tuoksupurkkien avulla.
Tuloksista ilmeni myös vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin edistäminen ja yllä- pitäminen asukkaan kanssa esimerkiksi HYP-hetkien (huomioivaa vuorovaiku- tusta päivittäin) avulla. Muita toimintoja, joita ohjaajat aistihuoneella tekivät, olivat tulosten mukaan rentoutustuokiot ja venyttelyt. Asiakkaan omien mielenkiinnon kohteiden ja itsemääräämisen huomiointi tulivat myös esiin tärkeiksi koettuina asioina aistihuonetyöskentelyssä.
Aistikuorman purkamiseen liittyvässä aistityöskentelyssä korostuivat tuloksissa rauhallinen, kiireetön ja stressitön hetki, jota tehostetaan esimerkiksi painopeiton tai Neurosonic-patjan avulla. Hyväksi koettiin myös se, että ohjaaja karsii ympä- ristön ärsykkeitä ja huomioi tilanteen olemalla rauhallinen ja vähentämällä pu- hetta ja sulkemalla verhoja. Tuloksista ilmeni, että ohjaajan olisi hyvä tuntea asu- kas, jolloin ohjaajalla on tieto esimerkiksi asiakkaan aistiyliherkkyyksistä. Ohjaa- jien välistä keskustelua pidettiin merkityksellisenä, sillä kokemusten ja vinkkien jako koettiin tärkeäksi. Tuloksista tulee myös ilmi, että tietoa aistityöskentelystä ja aistipoikkeavuuksista on niukalti ja lisätietoa kaivataan.
Henkilökunnalla oli useita ideoita aistihuoneen kehittämiseksi. Tuloksista tuli ilmi, että henkilökunta toivoo kuulo-, näkö-, tunto- ja hajuaistimateriaalien päivitystä.
Materiaaleja toivottaisiin olevan myös enemmän ja monipuolisemmin erilaisten aistikokemusten aikaan saamiseksi. Näköaistin aktivointiin liittyvänä ideana vas- tauksista tuli ilmi valojen lisääminen ja fosforikuvioiden hankkiminen. Kuuloaisti- materiaaleihin liittyen tuli idea niiden päivittämiseksi hankkimalla erilaisia rauhoit- tavaa musiikkia sisältäviä cd:tä, kuunnelmia, satuja, tuulikello ja musiikkilattia.
Myös äänieristeiden hankkiminen aistihuoneelle nousi yhdeksi ideaksi tuloksista.
Tuntoaistimateriaaleista tunnusteluseinän uudistamista kestävämmäksi ja suu- remmaksi aistihuoneessa ehdotettiin. Aistihuoneen kehittämisehdotuksena tuli esille myös ajatus hierontatuolin ja erilaisten hierontavälineiden hankinnasta.
Neurosonic-patja on koettu hyväksi hankinnaksi aistihuoneelle.
Tuloksista nousi kehittämisehdotuksiksi yksinkertaiset vinkit aistihuoneella toimi- miseen, ja että aistityöskentelyssä tulisi olla selkeämpää sen, mitä kenenkin asi- akkaan kanssa tehdään. Yksi idea tähän oli kansio aistihuoneen kaappiin, josta näkisi mitä kunkin asiakkaan kanssa aistihuoneella tehdään. Esiin nostettiin myös oppaan laatiminen, jossa olisi vinkkejä yleisesti aistihuoneella työskente- lyyn.
Tärkeäksi koettiin, että aistihuoneen siisteyteen panostettaisiin enemmän. Ehdo- tuksena henkilökunnalla oli myös, että aistihuonetyöskentelyssä ohjaaja kävisi laittamassa tilan ja välineistön valmiiksi ennen asiakkaan saapumista. Välineistön päivittämiseen ehdotettiin tiimiä, joka pitäisi välineistön ajan tasalla.
7. TULOSTEN POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tuloksista kävi ilmi, että aistihuone ei ole kovin aktiivisessa käytössä, joten tätä voisi parantaa aktivoimalla ohjaajia aistihuoneen käytössä. Jokainen vastaajista oli käyttänyt aistihuonetta, mutta 47,3 % vastaajista vain kerran viikossa eli aisti- huoneen käyttöaste jää lähes puolella vastaajista vähäiseksi. Toki on huomioi- tava, että tutkimuksessamme ei tutkittu muualla aistihuoneen ulkopuolella tapah- tuvan aistityöskentelyn määrää.
Tulosten mukaan vain noin puolet kyselytutkimukseen osallistujista kokee osaa- vansa käyttää aistihuonetta hyvin. Myös tämän kysymyksen tuloksen perusteella perehdytystä tai koulutusta aistihuoneen käyttöön tulisi saada enemmän. Tulos- ten perusteella siis lähes kaikki haluavat lisäkoulutusta. Lisäkoulutushalukkuus on mielestämme erittäin myönteinen asia, koska autismikuntoutus on jatkuvaa oppimista. Koulutushalukkuudesta voimme päätellä myös sen, että henkilökunta suhtautuu positiivisesti työnsä kehittämiseen. Työtapojen kehittäminen on mie- lestämme nykyisin merkittävä osa työelämää. Tuloksista käy myös ilmi, että hen- kilökunta on motivoitunutta aistihuonetyöskentelyyn. Tämä tieto on tärkeä myös
työnantajalle koulutuksia suunnitellessa ja perehdytyksen suunnittelussa. Myös teorialähteistämme nousi tärkeänä osana esiin, että aistihuoneen käyttö koetaan haastavana, jos siihen ei ole riittävää osaamista.
Tulosten perusteella Sipulin palvelukodissa tulisi kiinnittää huomiota uuden työn- tekijän perehdytyksessä myös aistihuoneen käyttöön. Hyvä perehdytys on työn- tekijälähtöistä. Sipulin palvelukodissa kaikki työntekijät perehdyttävät uusia työn- tekijöitä. Aistihuonevastaavat voisivat pitää perehdytyksen uusille työntekijöille, jolloin osaamisen siirto uudelle työntekijälle olisi taattu. Aistihuoneen käyttöön pe- rehdyttämisen tärkeys olisi hyvä ilmetä myös työpaikan yleisessä perehdytyslo- makkeessa. Sipulin palvelukodissa on myös poreamme, jonka käytön perehdytys voitaisiin yhdistää aistihuoneperehdytykseen. Poreamme toimii asukkaille ren- touttavana elementtinä, kuten esimerkiksi aistihuoneella oleva Neurosonic-patja.
Perehdyttäminen on tärkeää, koska siinä työntekijälle annetaan tarvittavaa tietoa ja taitoa työssä suoriutumiseen. Onnistunut perehdytys tarjoaa hyvän ja sujuvan alun työsuhteelle. Perehdytystä voi tehostaa havainnollistamalla, joka esimerkiksi aistihuoneen kohdalla olisi tärkeää. (Pellinen 2019.)
Yksikään vastaaja ei ollut täysin tietämätön aistipoikkeavuuksien huomioimisesta autismikuntoutuksessa, mikä on mielestämme positiivinen tulos. Esimerkiksi sai- raanhoitajan olisi hyvä tietää aistipoikkeavuuksista, koska ne vaikuttavat suuresti yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Myös diakonin työhön voi kuulua autismin kir- jon henkilöiden ohjaaminen ja aistipoikkeavuuksien huomiointi. Sosionomin teh- täviin voi kuulua esimerkiksi aistikuntotus.
Tulosten perusteella tuli selville, että henkilökunnalla on jo valmiiksi osaamista aistityöskentelystä, joskin osaamisen määrä vaihtelee. Henkilökunnan kesken jaetaan kokemuksia, joka on koettu hyödylliseksi työkaluksi, mutta kokemusten jakamista voisi vielä tehostaa. Aistipoikkeavuuksien huomiointi on keskeinen osa autismityötä. Tuloksista nousi esille, että henkilökunta on valmis tekemään työtä ja antamaan asukkaalle aikaa esimerkiksi aistikuorman purkuun.
Sipulin palvelukodin aistivälineistöä tulisi päivittää säännöllisesti. Sipulin palvelu- kodissa on ammattitaitoiset aistihuonevastaavat, joiden osaamista voisi hyödyn- tää lisää esimerkiksi varaamalla heille enemmän työaikaa aistihuoneen välineis- tön läpikäymiseen. Tuloksista tuli esiin idea kansiosta, jossa olisi yksilölliset kir- jaukset siitä, mitä kunkin asiakkaan kanssa aistihuoneella on tehty. Tässä olisi huomioitava asianmukainen tietoturvallinen säilytys lukkokaapissa. Toinen mie- lestämme rakentava ehdotus oli opas aistihuonetyöskentelyyn, jossa olisi ylei- sesti kuvailtuna mitä aistihuoneella voi tehdä erilaiset aistipoikkeavuudet huomi- oiden. Tässä olisikin jatkokehittämistyön aihe esimerkiksi opinnäytetyölle.
Henkilökunnalla oli tulosten perusteella paljon kehittämisideoita aistihuoneeseen.
On hienoa huomata, että henkilökunta on kehittämismyönteinen. Näkö-, tunto-, haju- ja kuuloaistien aktivointiin ja rentouttamiseen liittyviä ideoita nousi esiin.
Vastauksista tuli konkreettisia ideoita aistityöskentelyyn. Näköaistimateriaalia tar- vitaan lisää ja hajuaistiin liittyen olisi hyvä päivittää ”tuoksupurkkeja”, koska ne ovat olleet pitkään samat. Tuoksupurkkeihin ehdotettiin erilaisia mausteita. Ke- hittämisideoina mainittiin esimerkiksi musiikkilattian ja äänieristeiden hankinta, tuntoaistitaulun uudistaminen käytännöllisemmäksi sekä hajuaistia aktivoivien materiaalien päivitys. Erityisesti Neurosonic-patja on saanut paljon kehuja, ja se on vastausten perusteella ollut paljon käytössä. Tämä on mielestämme myöntei- nen tulos, sillä Neurosonic-patjan hyödyistä löysimme tutkimustietoa.
Tuloksista oli mielenkiintoista huomata, ettei makuaistin aktivointi ilmennyt aisti- työskentelystä lainkaan. Ehdotammekin, että aistihuoneella voisi olla esimerkiksi eri makuja sisältäviä tuotteita, jotta jokainen aisti tulee hyödynnetyksi aistityös- kentelyssä. Myöskään liike-, tasapaino- ja asentoaistiin liittyvää aistityöskentelyä tai välineistöä ei mainittu tuloksissa. Myös näiden aistien aktivointiin voisi kiinnit- tää enemmän huomiota aistityöskentelyssä aistihuoneessa. Toisaalta näiden ais- tien aktivointiin on tärkeää varata tarpeeksi iso fyysinen tila, esimerkiksi tasapai- nolautojen käyttö tai jättipallon heittely vaatii suuremman tilan kuin mitä aisti- huone tällä hetkellä tarjoaa. Näitä aisteja voisi aktivoida muussa tilassa, esimer- kiksi käytävällä tai sisäpihalla. Välineistön päivittäminen esimerkiksi vaihtuvien teemojen mukaan voisi tuoda uudenlaisia aistielämyksiä asiakkaille ja toisaalta myös henkilökuntaa voidaan osallistaa teemojen suunnittelussa.
Jäimme pohtimaan sitä, voisiko jokaisen asiakkaan kohdalla kirjoittaa esimerkiksi heidän Minun elämäni suunnitelmiinsa aistipoikkeavuuksien huomioinnista ar- jessa. Kuinka asiakkaiden aistikuormaa vähennetään ja millä keinoilla, tapahtui se sitten aistihuoneella tai muualla. Voisiko päivästrukturointiin lisätä päivän mit- taan enemmän ohjattuja aistituokioita aistikuorman purkuun ja aistien aktioivoin- tiin. Lisäksi pohdimme sitä, että aina ei ole mahdollista mennä asiakkaan kanssa aistihuoneelle, joten voisivatko tällöin tiimit hyödyntää aistivälineistöä lainaamalla niitä tiimeihin.
Jatkossa tutkimustamme voidaan hyödyntää kehittämistarkoituksessa esimer- kiksi työnantajan järjestämiin koulutuksiin ja perehdytystarkoituksiin. Aistihuo- neen ja aistityöskentelyn kehittäminen on varmasti jatkuva prosessi, joten tutki- muksestamme tulleita ideoita voidaan hyödyntää suunnitellessa aistihuoneen päivittämistä tai uuden yksikön aistihuoneen suunnittelussa.
8. EETTISET NÄKÖKOHDAT JA LUOTETTAVUUS
Työtä varten haimme tutkimusluvan Vaalijalan kuntayhtymältä. Tutkimuslupa ha- ettiin hyvissä ajoin keväällä 2021. Lähetimme kyselyn sähköpostilla kaikille työ- yhteisössä työskenteleville, myös sijaisille, joten kaikilla on ollut tasapuolinen mahdollisuus osallistua kyselyyn. Henkilökunta vastasi kyselyyn anonyymisti, jo- ten yksittäisistä vastauksista ei pysty henkilöimään vastaajaa. Tämä takaa vas- taajalle anonymiteetin.
Tutkimuksemme reliabiliteetti eli luotettavuus on mielestämme hyvä, sillä teimme tutkimusta anonyymisti. Tutkimuksen luotettavuutta saattaa kuitenkin heikentää esimerkiksi se, että vastaajalla on tullut satunnainen virhe kyselyyn vastatessa tai myös esimerkiksi tutkimuksen ajankohta ja paikka voi vaikuttaa tuloksiin.
(Vilkka, 2005 s.194.) Uskomme, ettei tallainen virhe ole työmme kannalta merkit- tävän suuri. Tutkimuksemme oli avoinna kahden viikon ajan, jolloin ajankohta ei
ollut sidottuna tiettyyn päivään ja osallistujat saivat vastata työkoneella työpai- kalla kyselyyn, jolloin se kuului heille työaikaan.
Heikkilän (2004) mukaan tutkijan on arvioitava, onko tutkimus saavuttanut tutki- muksen tavoitteen (Vilkka 2005, s.80). Saavutimme tällä tutkimuksella tavoitteen, joka oli tuottaa kysely Sipulin palvelukodin henkilökunnalle ja antaa sitä kautta tietoa Sipulin palvelukodille henkilökunnan valmiuksista huomioida aistipoik- keavuudet ja tehdä aistityöskentelyä aistihuoneella. Pyrimme avaamaan teo- riatiedon kautta aistityöskentelyn pääperiaatteita autismikuntoutuksessa, ja mistä osa-alueista osaaminen aistityöskentelyssä koostuu. Toisaalta käsitteen määrit- tely oli haastavaa. Mikä taso on riittävän hyvä aistityöskentelyyn ja jäikö jotain merkittäviä osa-alueita puuttumaan kyselystä osaamiseen liittyen?
Validiteetilla tarkoitetaan tutkimuksen pätevyyttä (Tietoarkisto, luku Mittarin vali- diteetti.) Mielestämme tutkimuksemme validiteetti on kohtalaisen hyvä. Olisimme voineet vielä laajemmin kysyä henkilökunnan aistityöskentelyosaamiseen liittyviä kysymyksiä. Kummallakaan meistä ei ollut aiempaa kokemusta määrällisen tut- kimusmenetelmän käytöstä, mutta toisella meistä oli kokemusta laadullisen tutki- musmenetelmän käytöstä. Laadullisen tutkimusmenetelmän kautta saimme pal- jon tietoa avoimien kysymysten avulla. Vastaukset toivat arvokkaita kehittämis- ideoita aistihuoneeseen. Jälkikäteen mietittynä, olisimme voineet muokata avoin- ten kysymysten asettelua. Kysymykset jättivät mahdollisuuden vastata kyllä tai ei, kun tarkoituksena oli nimenomaan saada tietoa henkilökunnan kehittämiseh- dotuksista aistihuoneen kehittämiseen. Toisaalta vastauksista tuli runsaasti tietoa avointen kysymysten kohdalla. Kyselylomaketta olisi voinut testata ensin pienellä joukolla ennen virallisen kyselyn toteuttamista.
Opinnäytetyön tulokset käymme läpi palvelukodin johtajan, vastaavan ohjaa- jan ja aistihuonevastaavien kanssa. Tuloksista raportoidaan yhteenvetona säh- köpostitse henkilökuntaa. Kyselyn aikaan molemmat meistä työskentelivät Sipu- lin palvelukodin ohjaajina. Emme kuitenkaan koe, että se on vaikuttanut tutkimuk- sen tuloksiin. Korostimme tutkimuksen anonymiteettiä. Koska työntekijät tunsivat meidät ja me aistihuoneen, uskomme, että ehkä heidän on ollut helpompi antaa esimerkiksi kehitysideoita.
9. OPINNÄYTETYÖN PROSESSIN POHDINTA & AMMATILLINEN KASVU
Koimme opinnäytetyön teon haastavana, mutta mielenkiintoisena, sillä molem- mat työskentelemme autismikuntoutuksen parissa ja opiskelemme samalla.
Opinnäytetyön aihe valikoitui meillä työelämälähtöisesti ja yhteisymmärryksessä.
Aihe kiinnosti meitä molempia niin työn, kuin opintojenkin kannalta. Yhteistyö meillä sujui hyvin, ja pysyimme sovituissa aikatauluissa. Opinnäytetyö opetti lisää ryhmätyötaitoja, tämä oli pitkä ja myöskin työläs prosessi, joka haastaa ryhmä- työntekijää. Saimme myös lisää tiedonhakuun liittyvää osaamista.
Kehittämistarpeiden kartoitus on aina hyödyllistä. Varsinainen kysely oli helppo toteuttaa sähköpostilla, mutta henkilökunta tarvitsi muistuttelua, että mahdollisim- man moni vastaa kyselyyn. Kysely toteutettiin hyvissä ajoin keväällä 2021. Tu- losten analysointi ja etenkin avointen kysymysten luokittelu vei aikaa, mutta koimme kuitenkin, että avointen kysymysten avulla saimme työhömme paremmin henkilökunnan mielipiteet kuuluville ja luokittelu helpotti tulosten analysointia. Li- säksi avointen kysymysten kautta saimme tärkeitä ideoita aistityöskentelyn ja ais- tihuoneen kehittämiseen.
Tämän opinnäytetyön tekemisen myötä saimme lisää tietoa aistityöskentelyn tär- keydestä autismikuntoutuksessa. Aistityöskentely on osa peruskuntoutusta yhtä lailla kuin kommunikaation tukeminen ja toimintojen strukturointi. Aistityöskente- lyn avulla voidaan aktivoida tai rentouttaa aisteja.
Kaikki Sipulin palvelukodin henkilökunnasta eivät osallistuneet kyselytutkimuk- seen, joten tuloksista jäi puuttumaan osan työntekijöiden vastaukset aistityösken- telyosaamisestaan ja kehittämisideoista. Vastausprosentti oli kuitenkin melko hyvä ja pystyimme tekemään sen perusteella aineiston analyysia ja johtopäätök- siä tuloksista.
Itsemääräämisoikeuden huomiointi on tärkeää asiakkaan kohtaamisessa. Valin- tojen ja mahdollisuuksien tarjoaminen sekä niiden vaikutusten auki kertominen ovat sosionomin eettisiä ohjeita. (Talentia, 2017, s.12). Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on tärkeää sosionomin ja diakonin työssä, myös aistityöskente- lyssä. Työntekijällä on oltava herkkyyttä havainnoida asiakasta aistityöskentelyn aikana, mikä tuottaa asiakkaalle mielihyvää ja mikä ei. Asiakkaan ei tarvitse osal- listua mihinkään, mihin hän ei halua. Vaihtoehtojen tarjoaminen asiakkaalle on tärkeää. Asiakkaalle on myös perusteltava aistityöskentelyn mahdollisia vaiku- tuksia. Sosionomina on arvioitava yksilöllisesti, mitkä menetelmät rentouttavat asiakasta ja mitkä aktivoivat. Toiselle sama aistikokemus voi olla toiselle miellyt- tävä ja toiselle kuormittava. Havaintojen ja arviointien auki kirjaaminen ja rapor- tointi työyhteisössä ja olennaista yksilöllisessä aistikuntoutuksessa. Materiaalien valinta aistihuoneeseen on oltava asiakaslähtöistä ja monipuolista. Diakonin työssä aistipoikkeavuudet voidaan huomioida esimerkiksi jumalanpalveluksissa aistialttaria hyödyntäen, jolla edistetään yhdenvertaisuutta osallistua jumalanpal- velukseen. Diakoni voi toimita myös erityisvirassa, jolloin aistipoikkeavuuksien huomiointi korostuu merkittävästi.
Tämän opinnäytetyön kautta osaaminen aistityöskentelystä ja sen teoreettisesta taustasta syventyi. Teoriatietoa on voinut hyödyntää suoraan käytäntöön työelä- mässä, jossa aistihuoneen rakentaminen ja aistityöskentely on ollut ajankoh- taista. Vaihtoehtojen tarjoaminen ja yksilöllisen kommunikaatiokeinon käyttämi- nen on keskeistä autistisen henkilön kanssa työskennellessä. Myös strukturointia voidaan käyttää aistituokion toteuttamisessa. Opinnäytetyöstä on ollut valtavasti hyötyä sekä sosionomin että sairaanhoitajan työhön jo nyt. Toisen opinnäytetyön tekijän työhön kuuluu kehittämistyönä aistihuoneiden rakentaminen, jonka poh- jalta on voitu hyödyntää tämän opinnäytetyön tuottamaa tietoa.
Sairaanhoitaja voi hyödyntää opinnäytetyöstä saamiaan tietoja aistipoikkeavuuk- sien huomiointiin yleisesti ja aistityöskentelystä. Työn perusteella saatu oleellinen tieto oli myös aistihuoneen rentouttava vaikutus: voitaisiinko joskus tarvittavan lääkkeen sijaan hyödyntää esimerkiksi rentoutustuokiota aistihuoneella? Aisti- huoneita voitaisiin kehittää myös esimerkiksi psykiatrian puolella tai vaikka käy- töshäiriöisten lasten parissa. Aistihuoneen käyttö on yleistynyt ympäri maailmaa
varsinkin psykiatrisen hoidon ympäristössä. Kehitysvammaisten hoito on yksi mahdollinen sairaanhoitajan työkenttä, jolloin myös sairaanhoitajan on tärkeää tuntea asukkaat ja heidän aistipulmansa ja aistihuoneen käyttö. Oma ammatilli- nen kasvu kehittyi etenkin ymmärtämällä mikä merkitys aistihuoneella voi olla.
Olisi hienoa päästä käyttämään omaa osaamistaan aistihuoneella erilaisissa työ- yksiköissä, jolloin pääsisi näkemään käytännössä, miten se toimii erilaisille asia- kasryhmille, ja onko vaikka tarvittavien lääkkeiden käyttöä saatu vähennettyä.
Sairaanhoitajantutkinnolla voi työskennellä myös esimerkiksi vastaavana ohjaa- jana palvelukodissa, jolloin esimerkiksi autismiyksikössä vastaavana ohjaajana toimiminen edellyttää tietämystä autisminkirjon asiakkaista ja näin ollen myös ais- tityöskentelystä. Työtämme voi hyödyntää myös uuden aistihuoneen rakentami- seen.
Yksilöllisyyden huomiointi on tärkeää aistityöskentelyssä. Jos työntekijällä ei ole osaamista aistityöskentelystä, voidaan jollain menetelmällä saada jopa haluttua tulosta päinvastainen vaikutus. Esimerkiksi valoille yliherkkää voidaan kuormittaa kirkkailla aistivaloilla aistihuoneessa, tai aistihakuiselle tarjotaan liian matalia ais- tikokemuksia, vaikka tämä hyötyisi vahvoista aistikokemuksista ja niillä voisi olla rauhoittava vaikutus käytökseen. Aistihuoneessa on tärkeää kiinnittää huomiota aistien aktivointiin ja aistien rentouttamiseen sekä valita asiakkaille sopivat me- netelmät.
Toivomme, että työmme herättää ajatuksia koko henkilöstössä, ja näin ollen ais- tihuoneen kehittämistä voidaan jatkaa yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kesken. Tiedonjaon merkitystä autismityössä ei voi olla korostamatta liikaa. Toi- vomme myös, että uusi työntekijä saa perehdytystä aistityöskentelyyn ja siihen perehdyttäminen nähdään merkityksellisenä osana perehdytystä. Tämän hetken Covid-19 pandemia on hankaloittanut koulutusten suunnittelua ja toteutusta, mutta toivomme että tulevaisuudessa henkilöstö saa aiheesta koulutusta.
LÄHTEET
Aistrich, M. (2014) Kannattaako vaikuttavuutta yrittää mitata?. Saatavilla 20.3.2021 https://www.sitra.fi/artikkelit/kannattaako-vaikuttavuutta- yrittaa-mitata/: Sitra.
Arola P., Kosola M., Maukonen J., Saloila M., Suhonen K.,Ylä-Jussila S. Suo- men ev.- lut. kirkon julkaisuja 35. Kirkko ja toiminta. Kirkkohallitus.
(2015). Erityisrippikoulun opettajan opas. Helsinki: Unigrafia. Saata- villa 23.7.21 https://evl.fi/documents/1327140/38206115/Erityisrippi- koulun+opettajan+opas.pdf/106d32d3-a6be-c3d4-60d1-
da780075c168?t=1565158969000
Autismiliitto. (2021). Autismi. Saatavilla 21.09. 2021: https://www.autismi- liitto.fi/autismikirjo/autismi
Autismiliitto. Autisminkirjon henkilön kohtaaminen terveydenhuollossa. 2020.
Saatavilla 24.9.2021 https://www.autismiliitto.fi/files/3435/Autismikir- jon_kohtaaminen_hoitotyossa_web.pdf
Autismiliitto. Kuntoutus. Saatavilla 19.9.2021 https://www.autismiliitto.fi/autismi- kirjo/autismi/kuntoutuminen
Duodecim. (2017). Uutispalvelu Duodecim Perimällä merkittävä osa autismikirjon häiriöissä. Saatavilla 20.3.2021 https://www.duode- cim.fi/2017/10/24/perimalla-merkittava-osa-autismikirjon-hairioissa/
Havukainen, E. (2016). Autismiliitto. Ikä ja autismiopas. Saatavilla 2.8.2021 https://www.autismiliitto.fi/files/2239/IkaJaAutismi-opas_5_pai-
nos_nettiin.pdf
Helsingin kaupunki. (2019) Vammaisten palvelut. Multisensorinen toiminta. Saa- tavilla 13.11.21 https://www.hel.fi/vammaiset/fi/osallisuus/osalli- suutta-edistava-toiminta/sofianlehto/multisensorinen-toiminta
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. 13., osin uudis- tettu painos. Helsinki: Tammi
Ikonen T., Karjala M., Kortelainen S., Mäkelä M., Nevalainen M., Oksala L. Ruu- suvuori S., Roponen T., Salmi K., Suvanto E. Eteva kuntayh-
tymä. Autismikäsikirja 2.0. 2015. Saatavilla
2.8.2021 https://www.eteva.fi/globalassets/tiedostot/tiedostot--- eteva/oppaat-ja-julkaisut/autismikasikirja-2.0.pdf
Jones, J., Smith, S. (2014) Use of a Sensory Room on an Intensive Care Unit Journal of Psychosocial Nursing & Mental Health Ser-vices;
Saatavilla:9.11.20 https://search-proquest-
com.anna.diak.fi/docview/1522759678/fulltextPDF/4AECFBE350C8 4214PQ/3?accountid=27043
Jyväskylän yliopisto. (2015) Määrällinen tutkimus. Saatavilla https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelma- polku/tutkimusstrategiat/maarallinen-tutkimus
Jyväskylän yliopisto. (2015) Tilastollisesti kuvaava analyysi.
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelma- polku/aineiston-analyysimenetelmat/tilastollisesti-kuvaava-analyysi Katajamäki, E. (2010). Moniammatillisuus ja sen oppiminen. Tapaustutkimus
ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalta. Akateeminen väi- töskirja. Tampereen yliopisto. Saatavilla 11.11.20
: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66639/978-951-44- 81529.pdf?sequence=1
Kielinen, M. Mattila, M. Moilanen, I. Loukusa, S., (2012). Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim. Saatavilla 20.3.21: https://www.duo- decimlehti.fi/duo10395
Kirkkohallitus. (2020) Diakonin ydinosaamiskuvaus. Saatavilla 26.9.2021 https://evl.fi/documents/1327140/43561565/Diakonian+viranhalti- jan+ydinosaamiskuvaus+2020.pdf/2f47a08a-75ca-5e50-e3a7- 44a830701b6c?t=1604574818706
Kirkkohallitus. (2020). Diakonian ydinosaamiskuvaus. Saatavilla 26.9.21 https://evl.fi/documents/1327140/43561565/Diakonian+viranhalti- jan+ydinosaamiskuvaus+2020.pdf/2f47a08a-75ca-5e50-e3a7- 44a830701b6c?t=1604574818706
Kirkkohallitus. (2020). Vammaistyön ja viittomankielisen työn työntekijän ydin- osaamiskuvaus. Saatavilla 26.9.21 https://evl.fi/docu- ments/1327140/43561565/Vammaisty%C3%B6n+ja+viittomakieli-
