Jenny Virtanen
ARVONMÄÄRITYS PIENTEN- JA KESKISUUR- TEN YRITYSTEN YRITYSKAUPOISSA
Case teollisuus- ja palveluala
Liiketalous
2021
TIIVISTELMÄ
Tekijä Jenny Virtanen
Opinnäytetyön nimi Arvonmääritys pienten- ja keskisuurten yritysten yrityskau- poissa
Vuosi 2021
Kieli suomi
Sivumäärä 59 + 4 liitettä Ohjaaja Harri Lehtimäki
Yrityskauppaa tehdessä yrityksen tulee määritellä hinta, jolla ostaja voi sen ostaa.
Opinnäytetyön toteuttamisen avulla haluttiin selvittää, millaisia arvonmääritys- menetelmiä käytetään pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä teollisuus- ja palvelu- aloilla, mitkä seikat vaikuttavat arvonmääritykseen ja millä menetelmällä päästään lähimmäksi toteutunutta arvoa. Tutkimuksen avulla saatiin luotua toimeksianta- jalle lisäinformaatiota arvonmäärityksestä asiantuntijoiden näkemysten perus- teella.
Teoriaosuudessa käsiteltiin yrityskauppaa ostajan, myyjän ja omistajanvaihdoksen näkökulmasta. Toisessa luvussa arvonmäärityksen konsepti ja siihen liittyvät pro- sessit käytiin läpi. Lisäksi arvonmäärityksen keskeisimmät tunnusluvut, arvonmää- ritysmallit ja tutkimuksen rajaavat tekijät esiteltiin lukijalle. Tutkimuksen rajaaviksi tekijöiksi muodostui pienet- ja keskisuuret yritykset sekä teollisuus- ja palvelualat.
Tutkimuksessa käytettiin hyödyksi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimus- menetelmiä. Tutkimus toteutettiin strukturoidulla kyselylomakkeella ja puo- listrukturoidulla haastattelulla. Kyselylomake lähetettiin 17:lle asiantuntijalle, joista 11 vastasi, jolloin vastausprosentiksi muodostui 64,7 prosenttiyksikköä.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi tulevaisuuden näkymien tärkeys pienten- ja kes- kisuurten yritysten arvonmäärityksessä palvelu- ja teollisuusaloilla. Suosituim- miksi menetelmiksi muodostui tuottoarvo- ja tulevaisuuden kassavirtoihin perus- tuvat menetelmät. Tilanteesta ja osapuolista johtuen arvonmääritysmenetelmä voi myös vaihdella, mikäli kyseessä on esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanne. Ky- selylomakkeen ja haastatteluiden perusteella arvonmääritystilanteessa keskei- sintä on, miltä arvonmääritettävän yrityksen tulevaisuus näyttää.
Avainsanat Yrityskauppa, arvonmääritys, arvonmääritysmenetelmät, pieni- ja keskisuuri yritys, palvelu- ja teollisuusala
Taloushallinto
ABSTRACT
Author Jenny Virtanen
Title Valuation of small and medium-sized companies in an ac- quisition
Year 2021
Language Finnish
Pages 59 + 4 Appendices Name of Supervisor Harri Lehtimäki
When making an acquisition, the company must determine the price at which the buyer can buy it. The aim of the thesis was to find out what kind of valuation meth- ods are used in small and medium-sized enterprises in the industrial and service sectors, which factors affect the valuation and which method is used to get closest to the actual purchase price. The study was used to create additional information for the principal about valuation based on the views of experts.
The theoretical study dealt with the acquisition from the perspective of the buyer, seller and change of ownership. In the second chapter, the concept of valuation and related processes were discussed. In addition, the key indicators of valuation, valuation models and the limiting factors of the study were introduced to the reader. The limiting factors of the study were small and medium-sized enterprises and the industrial and service sectors. Both quantitative and qualitative research methods were used in the study. The study was conducted with a structured ques- tionnaire and a semi-structured interview. The questionnaire was sent to 17 ex- perts, 11 of whom participated, resulting in a response rate of 64,7 percentage points.
The results of the study showed the importance of future prospects in the valua- tion of small and medium-sized enterprises in the service and industrial sectors.
The most popular methods were based on return value and future cash flows. De- pending on the situation and the parties, the valuation method may also vary, for example, in the event of a generational change. Based on the questionnaire and interviews, the most important element in a valuation situation is what the future of the valued company looks like.
Keywords Acquisition, valuation, valuation methods,
small and medium-sized enterprise, service and industry sec tors
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 8
1.1 Tutkimusaiheen tausta ja motivaatio ... 8
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset ... 9
1.3 Tutkimusmenetelmät ja aineistot ... 10
1.4 Tutkimuksen rakenne ... 11
1.5 Aikaisemmat tutkimukset aihealueesta ... 12
2 YRITYSKAUPPA ... 14
2.1 Myyjän näkökulma ... 15
2.2 Ostajan näkökulma ... 16
2.3 Omistajanvaihdos ... 17
3 ARVONMÄÄRITYS ... 19
3.1 Arvonmäärityksen tunnuslukuja ... 19
3.2 Arvonmääritysprosessi... 20
3.3 Arvonmääritysmallit... 22
3.3.1 Käyttökatteeseen perustuva arvon muodostus... 22
3.3.2 Kassavirtaperusteinen arvonmääritys ... 23
3.3.3 Tuottoarvomenetelmä ... 26
3.3.4 Substanssiarvo-menetelmä ... 28
3.3.5 Verottajan malli ... 29
3.4 Tutkimuksen rajaavat tekijät ... 30
3.4.1 Pienet- ja keskisuuret yritykset ... 30
3.4.2 Teollisuus- ja palveluala ... 31
4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO ... 33
4.1 Kohdeorganisaation esittely ... 33
4.2 Tutkimusmenetelmän valinta ... 34
4.4 Kyselylomakkeen ja haastattelurungon esittely ... 36
4.5 Aineiston keruu ... 37
5 TUTKIMUSAINEISTON TULOKSET ... 38
5.1 Kyselytutkimus ... 38
5.1.1 Taustatiedot ... 38
5.1.2 Arvonmääritys ... 40
5.2 Haastattelututkimuksen tulokset ... 46
5.2.1 Haastateltavien taustatiedot ... 47
5.2.2 Näkemys arvonmäärityksestä ... 47
6 YHTEENVETO ... 52
6.1 Keskeisimpien tutkimustulosten tarkastelu ... 52
6.2 Tutkimuksen luotettavuuden arviointi ... 54
6.3 Jatkotutkimusehdotukset ... 56
LÄHTEET ... 57
LIITTEET ... 60
Kuvio 1. Arvonmääritys prosessina (Seppänen 2017, 28). 21
Kuvio 2. Koulutustausta 39
Kuvio 3. Arvonmääritysmenetelmien käyttö 41
Kuvio 4. Arvonmääritysmenetelmien yhdistäminen keskenään 42 Kuvio 5. Menetelmän valintaan eniten vaikuttavat tekijät 44 Kuvio 6. Millä menetelmällä päästään lähimmäksi toteutunutta arvoa 45
Taulukko 1. Tuloksen oikaisu ja maksimihinta ... 27
LIITE 1. Kyselylomake LIITE 2. Haastattelulomake LIITE 3. Ensimmäinen saatekirje LIITE 4. Toinen saatekirje
1 JOHDANTO
Vuosi 2020 on ollut monelle yritykselle tuhoisa, toisille jopa kohtalokas COVID-19 pandemian keskellä. Monelle yritykselle ei viimeisen vuoden aikana ole ehkä tullut edes mieleen tehdä yrityskauppoja ja pohtia erilaisia arvonmääritysmenetelmiä, vaikka tämä saattaisi olla siihen oiva tilaisuus. Yrityskauppaa tehdessä yrityksen täytyy määritellä hinta, jolla ostaja voi sen ostaa. Tässä kohtaa mukaan tulee ar- vonmääritysmenetelmät eli keinot, joilla yrityksen arvo voidaan määrittää. Arvon- määritystä tarvitaan monenlaisissa tilanteissa ja se on yksi tärkeimmistä asioista kaupantekohetkellä sekä ostajalle että myyjälle. Arvonmääritystapoja on useita erilaisia ja monesti esille nousee epätietoisuus niiden käyttötarkoituksista tai koh- teista.
1.1 Tutkimusaiheen tausta ja motivaatio
”Yrityksen arvonmääritys tehdään lähtökohtaisesti aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon arvonmäärityksen kohteeseen vaikuttavat olennaiset seikat ja tekijät”
(Seppänen 2017, 19). Arvonmäärityksen tapauskohtaisuus on tämän tutkimuksen ydin, sillä se toteutetaan toimeksiantona ja yritys X tarvitsee tietoa arvonmääritys- prosessista tietynlaisissa yrityksissä. Yritys X on tilitoimisto, jonka suurin osa asiak- kaista on pieniä- tai keskisuuria yrityksiä, jotka sijoittuvat palvelu- ja teollisuus- aloille. Yksi yritys X:n työtehtävistä on suorittaa arvonmäärityksiä asiakasyrityksil- leen niiden vaihtaessa omistajaa.
Tärkeimpänä tarkoituksena on selvittää, kuinka arvonmääritysmenetelmiä käyte- tään pienten- ja keskisuurten yritysten kaupanteossa teollisuus- ja palvelualoilla.
Tutkimuksen tuloksien avulla yritys X voi hyödyntää tietoa eri arvonmääritysme- netelmien käytöstä omassa toiminnassaan ja mahdollisesti sekä nopeuttaa että helpottaa kyseistä prosessia. Toinen hyvin oleellinen tarkoitus opinnäytetyössä on tuoda esille ja tietoisuuteen arvonmääritysmenetelmien käyttöä ja merkitystä kaupanteossa, sillä arvonmääritystä voidaan pitää vaikeana ja haastavana vaikka sitä se ei välttämättä ole. Tutkimus hyödyttää toimeksiantajaa tuomalla selkeästi
esille millaisia arvonmääritysmenetelmiä tulisi/olisi hyvä käyttää millaisessakin ti- lanteessa.
Tutkimusidea syntyi kesällä 2020. Lopullinen aihe ja lähestymistavat muotoutuivat syksyllä 2020. Aihe kiinnosti minua senkin vuoksi, kun huomasin, miten tärkeä se on myös toimeksiantajalle. Arvonmääritysmenetelmät eivät olleet minulle oikeas- taan millään tavalla tuttuja, joten halusin perehtyä aihepiiriin lisää. Arvonmääri- tysmenetelmät ovat lähes koko ajan ajankohtaisia ja niiden tutkiminen lisää tietä- mystä minkälaisia menetelmiä käyttää ja millaisissa tilanteissa.
Tutkimus on suunniteltu yhteistyössä toimeksiantajan kanssa ja näin ollen heidän tarpeidensa mukaisesti. Ydinkysymyksinä ovat olleet: ”Millaisia arvonmääritysme- netelmiä tulisi käyttää missäkin yrityskaupan tilanteessa?” ja ”Millaisella menetel- mällä päästään lähimmäksi toteutunutta yrityskaupanarvoa?”. Tutkimus hyödyt- tää myös muita alalla työskenteleviä, sillä se voi tuoda esille millaisilla menetel- millä laskea yrityksen arvo kussakin tilanteessa.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia arvonmääritysmenetelmiä käyte- tään pienten- ja keskisuurten yritysten arvonmäärityksessä palvelu- ja teollisuus- aloilla. Tutkimus auttaa ymmärtämään, miten arvonmääritysmenetelmiä käyte- tään ja miten päästään lähimmäksi todellista arvoa. Yritys X:llä on mahdollisuus nopeuttaa ja helpottaa halutessaan arvonmääritysprosessia hyödyntämällä tutki- muksesta saatua tietoa. Tutkimuskysymykset, joita opinnäytetyössä hyödynnän ovat seuraavat:
1. Millaisia arvonmääritysmenetelmiä käytetään pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä palvelu- ja teollisuusaloilla?
2. Mitkä seikat vaikuttavat arvonmääritykseen?
3. Millä arvonmääritysmenetelmällä päästään lähimmäksi toteutunutta ar- voa?
Tutkimuksessa keskitytään pieniin- ja keskisuuriin yrityksiin, jotka toimivat teolli- suus- ja palvelualoilla, sillä toimeksiantajalla on asiakkaana tämän tyyppisiä yrityk- siä. Tutkimuksen aihe hyödyttää eniten yrityksen taloushallintopuolta, missä ar- vonmäärityksiä toteutetaan. Opinnäytetyöstä on kuitenkin hyötyä koko yrityk- selle, sillä yrityskaupat vaikuttavat myös yrityksen muihin osastoihin.
1.3 Tutkimusmenetelmät ja aineistot
Tapaustutkimuksen tarkoituksena on tutkia syvällisesti ainoastaan yhtä tai muuta- maa ilmiökokonaisuutta (Jyväskylän yliopisto A, 2015 ). Toisin sanoen tutkimuksen kohteena on selvittää millaisia, miten ja missä tilanteessa eri arvonmääritysmene- telmiä käytetään. Oleellinen tutkimuskohde on myös yrityskaupan hinnan paik- kaansa pitävyys, eli onko ns. ”oikea” menetelmä hinnallisesti lähellä toteutunutta lopputulosta. Johdannossa esiintyvät tutkimuskysymykset toimivat pohjana tutki- mukselle, joka sisältää kyselyn ja haastattelun.
Tapaustutkimus eli case study sisältää yksityiskohtaista ja intensiivistä tietoa yksit- täisestä tapauksesta tai pienestä joukosta, jonka tapaukset ovat toisiinsa liitok- sissa, toteaa Hirsjärvi ym. (2018, 134). Tässä tutkimuksessa tapaustutkimuksen empiirisen aineiston keruumenetelminä käytetään kyselyä ja haastattelua. Opin- näytetyön aineisto kerätään strukturoidulla kyselylomakkeella ja puolistruktu- roidulla haastattelulla.
Määrällinen tutkimus eli kvantitatiivinen tutkimus on muodostettu aineistosta, joka on useimmiten numeerisessa muodossa, kun taas laadullinen tutkimus eli kvalitatiivinen tutkimus muodostuu esimerkiksi teksteistä, videoista, kuvista ja haastatteluista. Kvantitatiivinen tutkimus perustuu kohteen kuvaamiseen ja tulkit- semiseen tilastojen ja numeroiden avulla ja kvalitatiivinen kuvaa kohteen laadun, ominaisuudet ja merkitykset kokonaisvaltaisesti. (Jyväskylän yliopisto B,C, 2015).
Opinnäytetyön tutkimussuuntaukset ovat sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen ja kyseisessä tutkimuksessa hyödynnetään molempia suuntauksia eli sekä lasken- nallisia tekniikoita, että laadullisia tuloksia. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen voivat siis myös täydentää toisiaan (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2018, 136–137; Raja- tOn-oppimateriaali 2015).
Koska tutkimuksessa käytetään molempia tutkimussuuntauksia, sekä määrällistä, että laadullista, saadaan arvokasta ja monipuolista tietoa arvonmäärityksestä.
Määrällistä tutkimusta tuodaan esille numeerisilla tilastoilla ja laskumenetelmillä mutta toisaalta laadullista puolta tuovat esille haastattelut ja kyselyt.
1.4 Tutkimuksen rakenne
Opinnäytetyön ensimmäinen luku eli johdanto, tuo esille tutkimuksen taustan ja aihepiirin. Pohjana tutkimuksessa käytetään tutkimuskysymyksiä ja aiheen rajauk- sia, jotka tulevat johdannossa näkyville. Tutkimusmenetelmät, joita tutkimuksen tekoon on valittu ovat sellaisia, jotka pyrkivät vastaamaan tutkimuskysymyksiin.
Menetelmät, joita tutkimuksessa hyödynnetään, on esitetty jo johdannossa mutta niihin palataan vielä myöhemmin neljännessä luvussa.
Johdannon jälkeen siirrytään teoriaosuuteen. Toisessa luvussa kerrotaan yritys- kaupoista eli syistä, minkä takia yritysten arvo määritetään. Yrityskaupan teorian yhteydessä ilmenee myös prosessi, kuinka yrityskauppoja tehdään ja kuinka niitä verotetaan. Kolmas luku käsittelee arvonmääritystä teoriassa sekä erilaisten ar- vonmääritysmenetelmien käyttöä. Arvonmäärityksen teoria on tärkeää ymmärtää sillä niiden käyttöön ja käyttökohteisiin etsitään vastauksia. Luvussa käydään ylei- sesti läpi, millaisia menetelmiä arvonmäärittelemiselle on ja mitkä tekijät tulee ot- taa huomioon kussakin tilanteessa.
Teoriaosuuden jälkeen neljännessä luvussa siirrytään tutkimusmenetelmiin ja ai- neistoon. Johdannossa aikaisemmin mainitut tutkimusmenetelmät käydään kysei-
sessä luvussa tarkemmin läpi ja näistä käy ilmi puolistrukturoitujen kysely- ja haas- tattelualustojen perimmäinen tavoite, eli vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tässä yhteydessä tuodaan myös esille mitkä tutkimusmenetelmien tavoitteet ovat olleet ja kuinka ne on saatu toteutettua.
Tutkimusmenetelmien ja aineistojen avulla saadaan tulokset, joihin päästään pa- neutumaan seuraavassa luvussa eli tutkimuksen tuloksissa. Viides ja toiseksi vii- meinen luku käsittelee itse tuloksia ja sitä materiaalia mitä tutkimusmenetelmät ovat saaneet tuotua esille. Tulosten analysoinnin kautta päästään viimeiseen lu- kuun eli yhteenvetoon. Arvioimalla tuloksia ja paneutumalla niihin pystytään lo- pulta tekemään johtopäätöksiä siitä, kuinka arvonmääritysmenetelmät toimivat kussakin tilanteessa ja mitä menetelmiä tulisi käyttää enemmän kuin muita. Arvi- oimalla tutkimusta pystytään myös perehtymään siihen mitä loppujen lopuksi olisi ehkä kannattanut tehdä toisin ja mikä kaikki vaikuttaa tutkimuksen luotettavuu- teen.
1.5 Aikaisemmat tutkimukset aihealueesta
Yritysten arvon määrittämistä on tutkittu niin opinnäytetöissä kuin esimerkiksi Pro gradu-tutkielmissa. Hakusanalla ”arvonmääritys pienyritys keskisuuri yritys teolli- suusala palveluala” ei löydy aihetta koskevaa opinnäytetyötä Theseuksesta eli omassa työssäni on rajaavia tekijöitä, jotka heti osoittavat, että tutkimusaiheelle on tarvetta. Kun taas Google Scholar:iin kirjoittaa samat hakusanat, löytyy 43 tu- losta, joista osa on Theseuksessa eli Google Scholarin kautta järjestelmä löytää pa- remmin myös avainsanoihin liittyvät opinnäytetyöt. Aihetta ei siis olla tutkittu pal- joa kyseisillä rajauksilla tai avainsanoiksi on valittu joitakin muita sanoja.
Google Scholarista 43 tuloksesta yhdenkään teoksen rajauksena eivät olleet teol- lisuus- ja palvelualan yritykset. Suurin osa yrityksistä koski pienten ja keskisuurten yritysten arvonmääritystä, joka on osittain omaa aihettani. Täysin samanlaista tut- kimusta aiheesta en löytänyt käyttämällä avainsanoina suomenkielisiä sanoja.
Hakusanalla ”arvonmääritys pienyritys keskisuuri yritys” löysin lähimpänä omaa tutkimusaihettani olevan tutkimuksen. Janne Karauksen (2016) Pro gradu-tutkiel- man tavoite on tutkia, miten pienyrityksen arvo määrittyy yrityskauppatilan- teessa. Haastattelujen avulla Karaus pyrki lisäämään ymmärrystä pienyritysten ar- vonmäärityksestä ja sen erityispiirteistä. Kyseessä on ollut kvalitatiivinen empiiri- nen tutkimus, joka pohjautuu kolmen yrityskaupan tietoihin ja asiantuntijoiden haastatteluihin. Pro gradu-tutkielmasta selvisi, ettei pienyrityksen arvonmäärittä- miseen ole yhtä tiettyä menetelmää, vaan monia eri menetelmiä käytettiin rinnak- kain. Karaus toi kuitenkin ilmi haastatteluissa asiantuntijoiden kertoneen esimer- kiksi substanssiarvon laskemisesta kaikille pienyrityksille, mikä muodostaa yrityk- sen minimiarvon. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi kassavirtamenetelmää suosi- taan asiantuntijoiden keskuudessa, mutta pienyritysten arvonmäärityksessä sitä ei pidetä soveltuvimpana kyseiseen tilanteeseen. Tutkielman avulla saatiin lopputu- loksena selville markkinapohjaisten kerroinmallien olevan parhaita arvonmääri- tykseen pienyritysten kohdalla. (Karaus 2016.)
Toinen tutkimus, joka oli lähellä omaa työtäni, oli Timo Huotarin (2019) kirjoittama Pro gradu-tutkielma, joka käsitteli listaamattoman kasvuyrityksen arvonmäärittä- mistä. Tutkielman tavoitteena oli perehtyä kasvuyrityksen arvonmääritysmallei- hin, oman pääoman tuottovaatimukseen ja sen määrittämiseen. Tutkimuksessa oli mukana viisi case-yritystä ja menetelmänä oli empiirinen tutkimus, johon valittiin DCF-malli (discounted cash flow), jolla tarkoitetaan tulevien kassavirtojen diskon- tattua nykyarvoa. Case-yrityksissä laskettiin arvot DCF-mallin mukaisesti, jonka jäl- keen arvoja vertailtiin keskenään. Tuloksena saatiin selville, että case-yritysten osakeannissa käytetyt yhtiön arvot ennen omistusjärjestelyjä eivät olleet tulevien kassavirtojen diskontattua nykyarvoa korkeampia. Huotari toi lopuksi esille, ettei millään arvonmääritysmenetelmällä saada absoluuttista oikeaa arvoa yritykselle.
(Huotari 2019.)
2 YRITYSKAUPPA
Yrityskaupalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ostetaan osa tai kaikki toisesta yrityk- sestä, jolloin ostajalla on valta kohdeyrityksessä. Ostamalla yli 50 % kohdeyrityk- sen osakkeista tai muista varoista, saa yrityskaupan tekijä oikeuden tehdä päätök- siä ilman muiden omistajien hyväksyntää. Yrityskauppoja toteutetaan esimerkiksi suuremman markkinaosuuden tai uusien markkinarakojen vapauduttua. Yritys- kauppaa tapahtuu pienten- ja keskisuurten yritysten välillä enemmän kuin isojen yritysten. (Investopedia 2020.)
Pääpiirteissään yrityskauppa toteutetaan kahdella tavalla, myymällä yrityksen osakkeet (osakeyhtiökauppa) tai koko liiketoiminta (liiketoimintakauppa). Osake- yhtiökaupalla ja liiketoimintakaupalla on eroa. Osakeyhtiökaupassa kohdeyrityk- sen osakkeet omistamalla kohdeyrityksen myyjä ei omista yrityksen liiketoimintaa vaan ainoastaan yrityksen osakkeita. Liiketoimintakaupassa taas yhtiö omistaa koko liiketoiminnan. (Sotka 2020.)
Useimmiten ennen yrityskauppaa avoin ja kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa osakeyhtiöksi ja sen jälkeen myydä itse osakkeet. Osakeyhtiön kohdalla luovutuk- set ovat usein verotuksellisesti edullisempi ja yleensä ottaen helpompia, mikäli ky- seessä on osakeyhtiö. Osakeyhtiökaupassa saatetaan joutua ”keventämään” ta- setta ylimääräisten osinkojen maksulla, jolloin ylimääräinen varallisuus jaetaan omistajalle ja kauppahinta näin ollen laskee. Liiketoimintakaupassa yrityksiin ker- tynyt omaisuus ei muodosta ongelmaa. (Sotka 2020.)
Rantanen ym. toteaa teoksessa ’Arvokas Yritys’, kuinka arvokkaassa yrityksessä tiedetään, millainen sen halutaan olevan verrattuna toisiin yrityksiin. Yrityksellä täytyy siis olla tavoite ja tämän tavoitteen eteen tulee toimia aktiivisesti ja määrä- tietoisesti. (2016, 12–13.)
2.1 Myyjän näkökulma
Väisäsen ym. (2020) muiden mukaan taloustilanteen tai ulkoisten tekijöiden ei nähdä olevan yrityskaupan esteitä, sillä mikäli yrityksellä on yksi pääomistaja, useimmiten myymisen vastustaminen on hänen korviensa välissä oleva jarru. Hei- dän mukaansa Covid-19 myötä maailmantalous tulee käymään pohjamudissa ja edessä on vaikeita vuosia mutta tämän tyyppinen pandemia ei välttämättä vaikuta siihen kannattaako yritystä myydä vai ei. Monesti yrittäjä, joka on perustanut yri- tyksen, kokee sen olevan kuin lapsi: ei sitä voida noin vain myydä. Toisin kuin os- tajan näkökulmasta, myyjällä saattaa olla hyvinkin vahva tunneside yritykseen, joka taas saattaa jarruttaa prosessin eteenpäin viemistä. Monesti myyjän näkökul- masta suurin kysymys ei niinkään ole se onko oikea aika myydä, vaan halutaanko yritystä myydä. (Väisänen, Jääskeläinen & Kortesuo 2020, 19.)
Ennen myyntiprosessin alkua tulee yrityksen omistajien pohtia, onko yritys tällä hetkellä hyvässä tilanteessa esimerkiksi kassavirran osalta. Mikäli kassavirta on po- sitiivinen, on tämä usein suoraan yhteydessä liikevoiton määrään, jolloin tulevai- suuden näkökulmasta yrityskaupasta saatava summa on yhä suurempi. Järkevintä yrityksestä on luopua noususuhdanteen huipulla, jolloin myyjän näkökulmasta yri- tyskaupasta saadaan eniten irti. Kuitenkaan kaupan sijoittaminen ajoituksellisesti on haastavaa, sillä kukaan ei tiedä juuri oikeaa aikaa. Verotuksellisesti yritystä ei kuitenkaan kannata myydä ennen kymmentä vuotta, sillä siinä menee tekninen raja, jonka jälkeen hankintameno-olettama nousee 40 %. Tämä tarkoittaa sitä, että kauppasummasta saadaan kymmenen vuoden jälkeen vähentää 40 % hankinta- meno-olettama ja veroa maksetaan ainoastaan jäljelle jäävästä 60 %:sta, jolloin kauppasummasta 60 % on veronalaista tuloa. (Väisänen ym. 2020, 25.)
”Myyminen on periaatteessa hyvin yksinkertainen prosessi. Tyypilliset stepit yri- tyskaupoissa koostuvat myyjän näkökulmasta seuraavista toimenpiteistä:
1. välittäjän valitseminen
2. pitkän ostajalistan koostaminen
3. shortlistan muodostaminen 4. mielenkiinnon selvittäminen
5. esisopimuksen allekirjoittaminen (LOI, Letter of Intent) 6. Due Diligence
7. kauppakirjan neuvottelu ja laatiminen
8. kauppakirjan allekirjoittaminen” (Väisänen ym. 2020, 245).
Due Diligencellä Väisänen ym. tarkoittaa yritystarkastusta, eli ostajan neuvonan- tajat yrittävät selvittää, onko kaikki myyjän antama tieto todenmukaista ja mitä riskejä kohdeyrityksen ostoon liittyy (2020, 252).
2.2 Ostajan näkökulma
Ostajan näkökulmasta yrityskauppa on yleensä strateginen tai taloudellinen. Kum- massakin tapauksessa yhdistyy yksi tekijä, yrityksen arvo. Strateginen ostaja on kiinnostunut siitä, kuinka ostettava yritys sopii hänen pitemmän aikavälinsä liike- toimintasuunnitelmiin, kun taas taloudellinen ostaja näkee yrityskaupan sijoituk- sen ja mahdollisten tuottojen näkökulmasta. Tyypillisiä strategisia ostajia ovat ta- hot, joiden tavoite on saada uuden yrityksen tuotteet tai palvelut osaksi heidän aikaisempia olemassa olevia yrityksiä. Taloudellisten ostajien kohdalla tyypillistä on pääomasijoitukseen keskittyvät yritykset, jolloin päätavoite on saada tuottoa heidän sijoittamalleen pääomalle. (Corporate Finance Institute 2021.)
”Onko yrittäjäksi haluavia vähän vai paljon, ja paljonko on tarjontaa suhteessa näi- hin uusiin yrittäjiin?” kyseenalaistaa Rantanen teoksessaan Arvonmääritys yritys- kaupassa (2012). Yleensä ottaen ostajat eivät kilpaile keskenään kohdeyrityksestä mutta jos tilanne kuitenkin on näin, on tarjouskaupalla myös osuutta hintaan, joka kaupalle määräytyy. Ostajien vähyys ei aiheuta ongelmaa, mikäli myyjä kykenee odottamaan hyvää hetkeä myydä yrityksensä potentiaaliselle ostajalle mutta jos yritys pitää saada myytyä äkkiä vaikuttaa se myös alentavasti kauppahintaan, jotta kauppa saadaan aikaiseksi. Yrityksen päätyy ostamaan se taho, joka haluaa juuri
kyseisen yrityksen ja on jollain tapaa jopa hullaantunut ideasta uudesta yrityk- sestä, jolloin myös rationaalinen ajattelu saattaa olla hukassa. (Rantanen, 2012, 18–19.)
Ostajan näkökulmasta kohdeyrityksessä tulee ottaa huomioon ennen kaupante- koa:
1. Onko hinta oikea? Erilaisten mittareiden avulla sijoittajat laskevat hankin- takohteen arvon, joka vaihtelee toimialoittain. Epäonnistuneissa yrityskau- poissa kohdeyrityksestä pyydettävä hinta usein ylittää näiden mittareiden antamat hinnat.
2. Velkakuorma. Kohdeyritys, jolla on epätavallisen suuri velkakuorma, saat- taa olla merkki tulevista ongelmista.
3. Kohtuuttomat oikeudenkäynnit. Vaikka oikeudenkäynnit ovatkin yleisiä business maailmassa, tulisi ottaa huomioon kohdeyrityksen koon ja alan kannalta ”normaali” määrä oikeudenkäyntejä.
4. Talous. Hyvällä kohdeyrityksellä on selkeä tilinpäätös, jonka avulla ostaja- osapuoli saa hyvän käsityksen yrityksestä. Hyvin tehty tilinpäätös auttaa myös estämään ikäviä yllätyksiä yrityskaupan jälkeen. (Investopedia 2020.) 2.3 Omistajanvaihdos
Myyjän kannattaa miettiä jo hyvissä ajoin eri vaihtoehtoja, kuinka omistajanvaih- dos tapahtuu. Ostaja pohtii todennäköisesti mitä osioita yrityksestä hän haluaa ja tarvitsee kun taas myyjä saattaa olla kiinnostunut myymään esimerkiksi kaiken yri- tyksen omaisuuden yrityskaupassa, jolloin ostajan ja myyjän tarpeet eivät kohtaa.
Ennakoiminen ja asioiden selvittely ennen yrityskauppa tilannetta ovat avainase- massa onnistuneessa yrityskaupassa. (Rantanen, Korpela, Engblom, Haavisto &
Haanpää 2016, 35.)
Jatkaja yritykselle voi löytyä perhepiiristä, jolloin ulkopuolisen ostajan etsiminen ei olisi tarpeen. Sukupolvenvaihdos on ideaali ja hyvä ratkaisu, jos lapsista tai lähi- sukulaisista löytyy kiinnostuneita jatkamaan yrityksen toimintaa. Pitkäjänteisellä suunnittelulla sukupolvenvaihdostilanne on mahdollista toteuttaa niin, että se ra- sittaisi yrityksen jatkajaa taloudellisesti mahdollisimman vähän. Sukupolvenvaih- dos kannattaa harkita kunnolla ja ottaa kaikki muuttuvat tekijät huomioon, kuten esimerkiksi kenellä yritykseen on täysi päätösvalta ja kykeneekö myyjä päästä- mään täysin irti yrityksestään. Sukupolvenvaihdosta koskee kolmannessa luvussa arvonmääritysmalleista ’Verottajan malli’. (Rantanen ym. 2016, 35.)
Aina yrityksen toimintaa ei kuitenkaan kannata jatkaa ja siirto eteenpäin ei ole jär- kevä. Hyvä myyntiaika ja markkinat ovat saattaneet mennä ohi, jolloin yrityksellä ei ole siirtoarvoa. Tällaisessa tilanteessa täytyy hyväksyä tosiasiat ja päästää irti, mikäli muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Yrityksen toiminnan lopetuksesta kannattaa tehdä harkittu ja hallittu, jolloin tarvittaessa kannattaa turvautua ulko- puoliseen asiantuntija-apuun. (Rantanen ym. 2012, 36–37.)
3 ARVONMÄÄRITYS
”Yrityksen arvonmäärityksestä saatava arvon indikaatio on määritelmän perus- teella arvonmäärittäjän mielipide yrityksen arvosta” (Seppänen 2017, 28). Yrityk- sen arvonmäärittämisessä ei ole absoluuttista totuutta mikä yrityksen oikea arvo on, vaan arvo määräytyy ostajien ja myyjien sekä arvonmäärittäjän mukaan. Sep- pänen toteaa teoksessaan arvonmäärityksen olevan tulevaisuuden ennustamista, sillä se kertoo, mikä yrityksen arvo tulee olemaan kauppa hetkellä. Toisaalta Ran- tanen toteaa teoksessaan ”Arvonmääritys yrityskaupassa” arvojen olevan ole- massa itsekseen ja muilta kyselemättä, kun taas hinta muodostuu aina yhteydessä muihin ja ympäristöön. Hinta pystytään siis johtamaan arvoista, joita kaupassa pai- notetaan.
Kauppahinnan määrittely ei tule kysymykseen ilman teoreettisesti kestäviä arvon- määritysmenetelmiä ja avoimet arvonmäärityksen koetaan ennen kaikkea olevan etu ostajan näkökulmasta, sillä tällöin voidaan varmistaa yrityskaupan arvoa li- säävä vaikutus. (Kallunki & Niemelä 2007, 24.)
Tulevissa alaluvuissa käydään läpi tutkimuksen kannalta oleellisia tunnuslukuja ja arvonmääritysmenetelmiä. Yrityksen arvon määrittämiseen on kehitetty laskume- netelmiä, joiden avulla pystytään määrittelemään yritykselle arvo ja tämän avulla hinta millä kauppa tehdään. Menetelmiä yrityksen arvonmäärittämiseen on erilai- sia ja tässä tutkimuksessa käydään läpi niistä oleellisimmat tutkimuksen näkökul- masta.
3.1 Arvonmäärityksen tunnuslukuja
”Yksittäisiä tunnuslukuja käytetään edelleenkin hyvin yleisesti yrityksen arvon- määrityksessä. Niiden käyttökelpoisuutta pyritään usein parantamaan käyttämällä eri tunnuslukujen yhdistelmiä tai laskemalla yksittäisten tunnuslukujen keskiar- voja usealta vuodelta” toteavat Kallunki & Niemelä teoksessaan (2007). Alan am- mattilaiset alkavat kuitenkin yhä enemmän käyttää arvonmääritysmalleja, sillä ne
antavat luotettavampia arvioita arvosta kuin tunnusluvut itsessään. Tunnusluku- jen suosio johtuu niiden helppokäyttöisyydestä, sillä ne lasketaan suhteuttamalla yrityksen arvo johonkin yrityksen taloudellista tilaa kuvaavaan muuttujaan. Ylei- simmin käytettyjä tällaisia muuttujia ovat: nettotulos (Earnings), oman pääoman tasesubstanssi (Book value of equity), kassavirta (Free cash-flow), kassatulos (Cash earnings) ja liikevaihto (Sales). Näistä luvuista saadaan johdettua seuraavat ylei- sesti käytetyt arvonmääritysluvut (Kallunki & Niemelä 2007, 67–69):
𝑃/𝐸 =𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 (𝑃𝑟𝑖𝑐𝑒) 𝑛𝑒𝑡𝑡𝑜𝑡𝑢𝑙𝑜𝑠 (𝐸𝑎𝑟𝑛𝑖𝑛𝑔𝑠)
𝑃/𝐵 = 𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 (𝑃𝑟𝑖𝑐𝑒) 𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑠𝑢𝑏𝑠𝑡𝑎𝑛𝑠𝑠𝑖 (𝐵𝑜𝑜𝑘 𝑣𝑎𝑙𝑢𝑒 𝑜𝑓 𝑒𝑞𝑢𝑖𝑡𝑦)
𝑃/𝐹𝐶𝐹 =𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 (𝑃𝑟𝑖𝑐𝑒) 𝑘𝑎𝑠𝑠𝑎𝑣𝑖𝑟𝑡𝑎(𝐹𝑟𝑒𝑒 𝑐𝑎𝑠ℎ − 𝑓𝑙𝑜𝑤)
𝑃/𝐶𝐸 = 𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 (𝑃𝑟𝑖𝑐𝑒) 𝑘𝑎𝑠𝑠𝑎𝑡𝑢𝑙𝑜𝑠 (𝐶𝑎𝑠ℎ 𝑒𝑎𝑟𝑛𝑖𝑛𝑔𝑠)
𝑃/𝑆 = 𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 (𝑃𝑟𝑖𝑐𝑒) 𝑙𝑖𝑖𝑘𝑒𝑣𝑎𝑖ℎ𝑡𝑜 (𝑆𝑎𝑙𝑒𝑠)
Yksittäisiä tunnuslukuja tarkasteltaessa tarvitaan toimialalla toimiva vertailuyritys.
Tämän jälkeen kohdeyrityksen tunnuslukuja tai esimerkiksi tunnuslukujen keskiar- voa voidaan verrata toisiin vertailuyrityksiin ja näin arvioida onko kohdeyritys markkinoilla yli- tai aliarvostettu. Tunnusluvut voidaan laskea myös osakekohtais- testi. (Kallunki & Niemelä 2007, 67–69.)
3.2 Arvonmääritysprosessi
Arvonmääritystä voidaan kuvata hyvin yksinkertaisena prosessina seuraavasti:
Kuvio 1. Arvonmääritys prosessina (Seppänen 2017, 28).
Kuvion 1 tyyppiset arvonmääritysprosessin kriittiset tekijät ohjaavat arvonmäärit- täjää ottamaan arvonmäärittämisen kannalta huomioon tärkeät seikat. Ensim- mäiseksi täytyy tietää arvonmäärityksen tavoite, kohde, käyttötarkoitus ja ajan- kohta. Seuraavaksi pitää saada tietää arvon perusta eli mitä arvoa, kenelle ja mil- laisissa olosuhteissa. Kolmas vaihe sisältää kysymyksiä arvonmäärityksen tavoit- teesta sekä valittuun arvon perustaan soveltuvasta arvonmääritystavasta ja mikä olisi oikea tapa lähestyä tilannetta. Seuraavaksi lähestymistavan valittua tulee miettiä kuinka soveltaa itse lähestymistapaa ja miten valita oikea arvonmääritys- tapa tilanteeseen sekä sen vaatimat syöttötiedot. Viidentenä vaiheena tulee arvi-
oida, kuinka paljon saatuun arvoon liittyy epävarmuutta ja kuinka paikkaansa pi- tävänä sitä voidaan pitää. Viimeisenä pohditaan johtopäätöksiä ja sitä mikä olisi arvo edellisten kohtien perusteella ja sovellettiinko tietoa oikein.
Jokaisessa arvonmääritysprosessissa tulisi noudattaa Kuvion 1 vaiheita ja johto- päätösten tulisi olla johdonmukainen arvonmäärityksen tavoitteen, arvon perus- tan, arvonmäärityksen lähestymistavan sekä menetelmien kanssa. Arvonmääri- tyksessä jokainen näistä vaiheista tulisi ottaa johdonmukaisesti huomioon ja eri- tyisen tärkeää on tuoda esille selkeästi määritelty tavoite, käyttötarkoitus ja asi- anmukainen arvo arvonmääritykselle. (Seppänen 2017, 32.)
3.3 Arvonmääritysmallit
”Arvonmääritykseen tarvitaan runsaasti tietoa yrityksestä: sen toimintatavoista, liikeideasta, kilpailijoista, toimialasta jne. Mikään yksittäinen tieto ei riitä arvokä- sityksen muodostamiseen” kertoo Rantanen teoksessaan Arvonmääritys yritys- kaupassa (2012). Arvonmäärityksen tehtävänä on kuvata millaisia yrityksen kus- tannus- ja taserakenne sekä kassavirta ovat, kun yritys on siirtynyt ostajan omis- tukseen. Ennen kaikkea painotetaan realistisen kauppa-arvon syntyä, sillä ylihin- taiset tuotteet menevät harvemmin kaupaksi. Teoksessa mainitaan hyvänä neu- vona yleisimpien menetelmien käyttö ja kuinka ennen kaikkea tulee ottaa käyt- töön sellaiset menetelmät, jotka tuovat neuvotteluissa olleet arvostusperusteet esille. (Seppänen 2017, 28–31.)
3.3.1 Käyttökatteeseen perustuva arvon muodostus
Yrityksen arvo voidaan muodostaa kertomalla esimerkiksi viimeisen kolmen vuo- den keskimääräinen käyttökate tietyllä kertoimella, joka on yleensä 3 ja 6 vuoden väliltä, eli esimerkiksi 4 vuotta. Kertoimen suuruuteen vaikuttavat kohdeyrityksen toimiala, tulevaisuuden näkymät ja kuinka tasaista tuloksentekokyky on. Jos taas puhutaan ainoastaan osakekannan arvosta, tuloon lisätään kassavarat mutta pit- käaikaiset velat vähennetään. (Liimatainen 2015.)
Esimerkiksi jos yrityksen liikevaihto on 1 000 000 €, ostot 200 000 €, henkilöstöku- lut 400 000 € ja liiketoiminnan muut kulut 200 000 €; laskentakaava menee seu- raavasti:
𝐿𝑖𝑖𝑘𝑒𝑣𝑎𝑖ℎ𝑡𝑜 − 𝑜𝑠𝑡𝑜𝑡 − ℎ𝑒𝑛𝑘𝑖𝑙ö𝑠𝑡ö𝑘𝑢𝑙𝑢𝑡 − 𝑙𝑖𝑖𝑘𝑒𝑡𝑜𝑖𝑚𝑖𝑛𝑛𝑎𝑛 𝑚𝑢𝑢𝑡 𝑘𝑢𝑙𝑢𝑡
= 𝑘ä𝑦𝑡𝑡ö𝑘𝑎𝑡𝑒
𝐾ä𝑦𝑡𝑡ö𝑘𝑎𝑡𝑒 𝑥 𝑡𝑖𝑒𝑡𝑡𝑦 𝑘𝑒𝑟𝑟𝑜𝑖𝑛 + 𝑘𝑎𝑠𝑠𝑎𝑣𝑎𝑟𝑎𝑡 − 𝑝𝑖𝑡𝑘ä𝑎𝑖𝑘𝑎𝑖𝑠𝑒𝑡 𝑣𝑒𝑙𝑎𝑡
Eli 1 000 000 € - 200 000 € - 400 000 € - 200 000 €, josta tulee 200 000 €. 200 000
€ kerrotaan esimerkiksi 4 (vuosien mukaan), johon lisätään vielä kassavarat ja vä- hennetään pitkäaikaiset velat. Näin saadaan aikaan käyttökatteeseen perustuva arvonmääritys. (Liimatainen 2015.)
3.3.2 Kassavirtaperusteinen arvonmääritys
Kassavirtamenetelmät perustuvat tuleviin kassavirtoihin ja tulevien tuottojen en- nustaminen on yksi merkittävimmistä yrityksen arvoon vaikuttavista tekijöistä. Pe- rusajatus mallissa on tulevien tuottojen diskonttaus laskenta-ajankohdan lasken- takorkokannalla. (Osakassopimus.fi, 2021.) Seppäsen (2017, 266) mukaan diskont- tauskorko muuntaa tulevien periodien investoinneista odotetut kassavirrat nyky- arvoon.
Yhteenvetona yleinen diskontattujen kassavirtojen malli tarkoittaa samaa kuin va- kiokasvun malli. Pääomistuskoron menetelmä ja pääomistuskertoimen mene- telmä toimivat silloin, kun yrityksen nähdään kasvavan vakiokasvun tilassa. Pää- omistusmenetelmien käytössä on kolme päävaihetta: tulo ennustetaan seuraa- valle vuodelle, vakiokasvuvauhti ennustetaan ja pääomistuskorko arvioidaan.
(Seppänen 2017, 269–270.)
DCF-malli
DCF-lyhenne tulee sanoista discounted cash flow, joka tarkoittaa diskontattuja kassavirtoja. Tässä mallissa omaisuuden arvona ei nähdä olevan se minkä joku ko- kee olevan tietyn arvoinen vaan se on funktio odotettavissa olevista kassavirroista kyseisen omaisuuserän kohdalla. DCF-mallissa suuren ja ennakoitavissa olevan kassavirran tulisi asteikolle laitettuna olla korkeampi arvo kuin varoilla, joiden kas- savirta on pieni ja epävakaa. (Damodaran 2018, 29.)
DCF-malli on joustava ja soveltuu erilaisiin vaiheisiin yrityksen elinkaaren aikana.
Mikäli tulevaisuuden kassavirtojen tason ja kasvun pystytään olettaa olevan vakio, kassavirtojen ja ennusteperiodin pituus supistuu tällöin yhteen vuoteen. DCF-malli olettaa, että yritys kasvaa vakiosti, jolloin yrityksen kannattavuus, kasvuvauhti ja riskitaso ovat keskimäärin vakioita. Koska kasvuvauhdin oletetaan olevan vakio ei myöskään kassavirtoja tarvitse ennustaa kuin yhdeksi vuodeksi. (Seppänen 2017, 266–267.)
Ohessa DCF-malli Seppäsen teoksesta (2017, 267).
𝑉0 = ∑ 𝐹𝐶𝐹𝑡
(1 + 𝑘)𝑡 ⇒ 𝐹𝐶𝐹1 𝑘 − 𝑔
∞
𝑡=0
Mallissa tulee huomioida seuraavat seikat:
• Kannattavuuden on oltava vakio ja ylläpidettävällä tasolla ikuisuuteen asti.
• FCF eli yrityksen kannattavuuden täytyy olla positiivinen ja ylläpidettävällä tasolla.
• Kasvuvauhtiprosentti eli g, ei saa ylittää yrityksen markkinoiden, toimialan ja kansantalouden keskimääräistä kasvuvauhtia.
• Diskonttausprosentti eli k, pysyy vakiona, eli yrityksen kokonaisriski pysyy samalla tasolla tulevaisuudessa.
Malli ei kuitenkaan anna luotettavaa arvon indikaatiota, mikäli yrityksen eliniän ei pystytä olettaa jatkuvan ikuisuuteen mutta riski jatkuvuudesta voidaan ottaa huo- mioon esimerkiksi diskonttauskorossa. Malli on kuitenkin parhaimmillaan silloin kun tulevaisuudessa ei nähdä tapahtuvan merkittäviä muutoksia tai mahdolliset muutokset voidaan ottaa kattavasti huomioon. (Seppänen 2017, 267–268.) Pääomistuskoron menetelmä
Vakiokasvun malli on lähtökohtana pääomistuskoron menetelmälle ja pääomis- tuskorko eli p pystytään johtamaan edellisestä kasvun mallista seuraavasti:
𝑉0 = 𝐹𝐶𝐹1
𝑘 − 𝑔= 𝐹𝐶𝐹1 𝑝
Kyseisessä mallissa p tarkoittaa diskonttauskorkoa. (Seppänen 2017, 268.)
Diskonttauskorko muuntaa kaikkien tulevien kausien kassavirrat nykyarvoksi, kun taas pääomistuskoron menetelmässä pääomistuskorko muuttaa ainoastaan yh- den ennustetun kauden kassavirran. Näin ollen pääomistuskoron menetelmä on rajattu muoto diskonttausmenetelmästä. (Seppänen 2017, 266.)
Pääomistuskertoimen menetelmä
Pääomistuskerroin johdetaan vakio kasvun mallista seuraavasti:
𝑉0 = 𝐹𝐶𝐹1
𝑘 − 𝑔= 𝐹𝐶𝐹1 𝑥 1
𝑘 − 𝑔= 𝐹𝐶𝐹1 𝑥 𝑝∗
Oheisessa kaavassa p* on 1/(k-g) tai pääomistuskoron muodossa 1/p, joka tarkoit- taa hinnoittelukerrointa vapaalle kassavirralle. Tällöin yrityksen arvo on ennus- tettu ensimmäiselle vuodelle vapaan kassavirran muodossa ja kertoimena toimii pääomistuskerroin eli hinnoittelukerroin. (Seppänen 2017, 268–267.)
Seppänen toteaa teoksessaan (2017) pääomistuskertoimen menetelmää koske- van sama sääntö kuin pääomistuskertoimen menetelmää. Toisin sanoen myös
pääomistuskertoimen menetelmä on rajattu muoto diskonttausmenetelmästä ja se tulee käyttöön ainoastaan rajoitettujen ehtojen vallitessa.
3.3.3 Tuottoarvomenetelmä
Tuottoarvon perustuu kolmeen fundamentaaliseen arvoajuriin, jotka ovat yrityk- sen kannattavuus, kasvu ja riski. Tuottoarvo määritellään yrityksen tulevaisuu- dessa omistajille tuottamien odotettujen kassavirtojen nykyarvoksi arvonmääri- tyshetkellä. Nykyarvo saadaan arvioitua diskonttaamalla odotettavissa olevat kas- savirrat nykyhetkeen omistajien tuottovaatimuksen perusteella. (Seppänen 2017, 95–96.)
Rantasen mukaan tuottoarvomenetelmä on tärkein arvostusmuoto yrittäjän ol- lessa ostajana. Oleellisia peruskysymyksiä kuitenkin ovat:
1. paljonko yritys tuottaa 2. missä ajassa
3. millä varmuudella
4. kenelle eli kuka tai millainen ostaja on
Tuottoarvon tarkoituksen on selvittää se mikä osuus jää käteen, kun tulevien vuo- sien kulut vähennetään. Kuitenkin tuloslaskelman kuluerien käsittely on tärkeässä osassa, sillä siitä saadaan käsitys edellisistä vuosista ja kuinka niin sanottu nor- maali vuosi on sujunut. Näin ollen esimerkiksi tulevaisuudessa tulevat koneinves- toinnit tulee ottaa huomioon laskelmissa. (Rantanen 2012, 80–87.)
Ohessa olevasta taulukosta 1 käy ilmi oikaistu tase, joka tarkoittaa juuri konein- vestointien kaltaisten menojen tuomista ilmi, jotta saataisiin mahdollisimman rea- listinen kuva tuloksesta tulevaisuudessa. Taulukossa 1 koneinvestointien sijaan tuodaan esille palkat ja Rantanen toteaakin teoksessaan ’Arvonmääritys yrityskau- passa’ ettei omistajien nostamatta jättämiä palkkoja saa jättää vääristämään ta- setta vaan ne pitää tuoda esille oikaistussa taseessa sosiaalikuluineen.
Taulukko 1. Tuloksen oikaisu ja maksimihinta TULOKSEN OIKAISU JA MAKSIMIHINTA
Kassavirta Ennen
myyntiä
Myynnin jälkeen
Selitys
Liikevaihto 500 000 500 000 Ei muutoksia näköpiirissä Ainekäyttö 250 000 250 000 Ei muutoksia näköpiirissä Omistajan palkat 0 50 000 Lisätty työtä vastaavat palkat Työntekijät 20 000 20 000 Ei muutoksia näköpiirissä Muut kulut 20 000 20 000 Ei muutoksia näköpiirissä Oikaistu käyttökate 130 000 80 000
(Rantanen 2012, 81).
Pohjana tuottoarvon laskemiselle pidetään menneiden vuosien, mutta etenkin uu- simpia virallisia tuloslaskelmia. Jotta saataisiin mahdollisimman todenmukaiset kuvat, täytyy tehdä taulukon 1 tyyppisiä oikaisuja. Viralliset laskelmat tehdään ve- rotusta varten eivätkä ne välttämättä anna oikeaa kuvaa yrityksen rahantekoky- vystä. Oikaisut voivat hyvässä tapauksessa parantaa virallista tulosta mutta on myös mahdollista, että ne huonontavat sitä. Oikaisut täytyy kuitenkin tehdä oike- anlaisen tuloksen aikaansaamiseksi. (Suomen yrityskaupat A, 2021.)
Tuottoarvomenetelmän vahvuuksina nähdään olevan:
1. Se on teoreettisesti perusteltu menetelmä.
2. Se on joustava menetelmä, joka on muokattavissa erilaisiin arvonmääritys- tilanteisiin.
3. Se kertoo mistä yrityksen arvo muodostuu ja vaatii arvonmäärityksen ym- märtämistä sekä arvonmääritykseen liittyvien tekijöiden analysointia.
Toisaalta menetelmän heikkouksina pidetään:
1. Sen monimutkaisuutta käytössä.
2. Se vaatii useita oletuksia, ennusteita ja estimaatteja, ja näin ollen se on myös herkkä esimerkiksi erilaisille ennustevirheille. (Seppänen 2017, 273–
274.)
3.3.4 Substanssiarvo-menetelmä
Substanssiarvo saadaan vähentämällä yrityksen varoista velat, jolloin jäljelle jäävä osuus on yrityksen ikiomaa omaisuutta. Yrityskauppatilanteessa substanssiarvolla on merkitystä rahoituksen näkökulmasta, sillä tarkastelemalla substanssiarvo-me- netelmällä saatuja lukuja pystytään selvittämään saatavat vakuudet ja yhtiön vel- kaisuus. Jos kyseessä on yritys, jonka omaisuusmassa on pieni mutta tuotto on suuri, on se kannattavampi sijoitus kuin yritys, joka omistaa esimerkiksi kalliita au- toja, mutta tuotot ovat hyvin pienet. Mikäli nämä ”turhat” hyödykkeet ovat hel- posti realisoitavissa ei ongelma ole suuri. Yritykselle, jolla on paljon omaisuutta, on monesti myös hankala löytää ostaja sillä mitä suurempi yrityksen omaisuus- massa on, sitä suurempi on myös vieraan pääoman tarve sijoitukselle. (Rantanen 2012, 87–88.)
Substanssiarvoa laskettaessa saattaa tulla eteen oikaisutarve, jolloin yritysten va- roista vähennetään velat tase-erien käyvillä arvoilla. Mikäli tarvetta oikaisuille ei ole käytetään arvoina tilinpäätöksen tasearvoa. Kohdeyritykselle voidaan muodos- taa myös realisointiarvo, joka tarkoittaa yrittäjän toiminnan myynnistä saamia tu- loja velkojen maksamisen yhteydessä. (Luukkonen 2021.)
Kohdeyrityksen omistaessa esimerkiksi kesämökin, sijoitusosakkeita ja ylimää- räistä kassaa voidaan heti nähdä tilanteessa potentiaalia. Kesämökki voidaan siir- tää myyjän omaisuudeksi osakkeita vastaan. Näin ollen tilanne on jo huomatta- vasti parempi kuin tilanteessa, jossa hintapyyntö yrityksestä olisi suoraan ollut esi- merkiksi 1 000 000 euroa ja yrityksen tulos ainoastaan 50 000 euroa. Tärkeää on
siis tuoda esille mistä yrityksen omaisuus koostuu ja voidaanko hintaa näin ollen alentaa esimerkiksi ”sisäisellä” kaupalla. (Rantanen 2012, 88–89.)
”Yritysten, joiden substanssiarvo ylittää yrityksen tuottoarvon, voi olla vaikea löy- tää ostajaa, joka onnistuu saamaan kauppaan riittävän rahoituksen” toteaa Ran- tanen teoksessaan (2012, 90). Tällaisessa tapauksessa yritys on ylikapitalisoitunut, tehoton ja huonosti kannattava. Joissain tapauksissa myyntihinta saattaa olla jopa negatiivinen, jolloin myyjän kannattaisi maksaa itse siitä, että joku ostaisi pahasti velallisen yrityksen. (Rantanen 2012, 90.)
3.3.5 Verottajan malli
” Verottaja määrittelee yrityksen käyvän arvon alla esitetyllä tavalla lasketun tuot- toarvon ja substanssiarvon keskiarvona yleensä seuraavasti:
tulos vuosilta [(v1+v2+v3) /3] / 0,15 = tuottoarvo
Verottajan määrittelemä yrityksen käypä arvo
• jos tuottoarvo on suurempi kuin substanssiarvo, käypä arvo on tuottoar- von ja substanssiarvon keskiarvon määrä
• jos substanssiarvo on suurempi (tai yhtä suuri) kuin tuottoarvo, käypä arvo on yhtiön substanssiarvon määrä” (Sotka 2018).
Jos otetaan esimerkki tapaus, jossa taseen loppusumma on 1 200 000 € ja velat 900 000 €. Substanssiarvon mukaan yrityksen arvo lasketaan varat miinus velat, jolloin tulokseksi saadaan 300 000 €. Tuottoarvomenetelmän mukaan lasketaan keskiarvo tilikausien tuloksista, jotka ovat tässä tapauksessa 50 000 €, 37 000 € ja 55 000 € viimeisimmältä kolmelta vuodelta. Keskiarvoksi saadaan 47 333 €, joka jaetaan tuottovaatimuksella 15 % ja saadaan tuottoarvoksi 315 555 €. Käyväksi ar- voksi saadaan substanssiarvon ja tuottoarvon keskiarvo eli 307 778 €. (Heikkilä 2019.)
Varovainen arvio yhtiön arvosta saadaan substanssiarvon ja tuottoarvon perus- teella, jolloin ne lasketaan perintö- ja lahjaverotusta varten. Toisaalta yhtiön käy- vän arvon määrittämisen nähdään olevan kaavamaista substanssi- ja tuottoarvon perusteella, eikä ne anna paljoa mahdollisuutta yrityksen tai sen toimintaympäris- tön ominaispiirteiden huomioon ottamiselle. (Heikkilä 2019.)
3.4 Tutkimuksen rajaavat tekijät
Tämän tutkimuksen suurimpia rajaavia tekijöitä ovat yritysten koko ja toimialat, joilla ne toimivat. Tutkimuksella voisi olla myös monia muita rajaavia tekijöitä, esi- merkiksi paikkakunnat, joilla yritykset sijaitsevat. Nämä olivat kuitenkin suurim- mat tekijät, jotka vaikuttivat tutkimuksen tekoon, sillä yritys X:n suurin osa asiak- kaista sijoittuu näihin rajauksiin.
3.4.1 Pienet- ja keskisuuret yritykset
Pienistä ja keskisuurista yrityksistä käytetään usein lyhennettä pk-yritys. Käsit- teenä ’pk-yritys’ määritellään Tilastokeskuksen (B, 2021) mukaan yrityksenä:
1. jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää, 2. jonka vuosiliikevaihto on maksimissaan 50 miljoonaa euroa 3. tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa.
Tilastokeskus (B, 2021) käsittää pieneksi yritykseksi: Pienen yrityksen palveluk- sessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja sen vuosiliikevaihto on maksimissaan 10 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. Ta- loushallintoliiton (2021) mukaan suuryrityksen raja menee siinä kohtaa, kun yri- tyksen taseen loppusumma on 20 miljoonaa euroa, liikevaihto on 40 miljoonaa eu- roa ja tilikauden aikana palveluksessa on keskimäärin 250 henkilöä. Ainoastaan kahden näistä määristä tulee ylittyä, jotta yritys voidaan määritellä suuyritykseksi.
Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tuloslaskelmaa ja tasetta tulee hyödyntää ar- vonmäärityksessä. Tuloslaskelma kuvaa yrityksen kannattavuutta mutta se ei vält- tämättä kerro miten rahavirrat tulevat ja lähtevät yrityksestä. Tuloslaskelmasta pystytään myös tarkistamaan voitontekokyky ja erilaiset katetasot, koska ennen kaikkea yrityksen tulee olla pitkällä aikavälillä voitollinen. Tuloslaskelmasta näkee myös yrityksen liikevaihdon kriittiset pisteet, siitä voi laskea mahdolliset hintajous- tot ja analysoida yrityksessä tapahtuvia riskejä. Tase taas kertoo sen, millainen yri- tyksen varallisuus on ja miten yritystoiminta on rahoitettu. Taseesta tulee tarkas- taa oman pääoman olevan positiivinen ja varallisuuden rakenteen olevan kun- nossa, sillä likvidoitavissa olevan omaisuuden tulisi olla omaa pääomaa. Rahoitus- omaisuuden suhteen lyhytaikaisiin velkoihin näkee taseesta ja maksuvalmiutta kannattaa varmistaa kassavirtalaskelmaennusteella. (Koski 2017, 85–86.)
3.4.2 Teollisuus- ja palveluala
Tilastokeskus (C, 2021) määrittelee teollisuuden seuraavasti: ”Teollisuudella ym- märretään mekaanista tai kemiallista epäorgaanisten ja orgaanisten aineiden muuttamista uusiksi tuotteiksi riippumatta siitä suoritetaanko työ koneellisesti vai käsin, tehtaassa vai työntekijän kotona.”
Määritelmänä palvelut ovat Tilastokeskuksen (A, 2021) mukaan seuraavanlaisia: ” Palvelut ovat sellaisen luonnollisen toiminnan seurasta, joka muuttaa niitä kulut- tavien yksiköiden olosuhteita tai edistää tuotteiden ja rahoitusvarojen vaihdan- taa.”
Teollisuus- ja palvelualat toimivat Rikaman (2006) mukaan kiinteässä yhteistyössä toistensa kanssa ja ovat vuorovaikutuksessa täydentäen toisiaan. Jaottelu erik- seen teollisuuteen ja palveluihin on todellisuudessa enää hyvin harvassa. Suurin osa yrityksistä syntyy palvelualoille mikä näkyy alhaisessa kynnyksessä aloittaa pienimuotoinen yritystoiminta. Suomessa yksityisten palvelualojen merkitys ta- louteen ei kuitenkaan ole niin suuri kuin muissa Euroopan maissa ja tässä on otettu huomioon nimenomaan yksityiset palvelut eikä julkinen puoli mikä Suomessa taas
on suuri. Suurimmat syyt siirtymisessä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskun- taan on todennäköisesti tieto- ja viestintätekniikan mullistumisessa, jolloin myös tiedon ja osaamisen merkitys ovat kasvaneet. Nämä tekijät ovat yhdessä muutta- neet ja tehostaneet palvelujen prosesseja ja luoneet markkinoita. Lisääntynyt kan- sainvälistyminen on osaltaan vauhdittanut kysyntää ja kasvattanut markkinoita.
(Rikama 2006.)
4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO
Tässä pääluvussa esitellään opinnäytetyössä käytettyjä tutkimusmenetelmiä. Lu- vussa kuvataan haastattelujen ja kyselyjen etenemistä lomakkeiden suunnitte- lusta itse toteutukseen. Näkökulmana tutkimuksen luotettavuus tulee ottaa huo- mioon, jotta pystytään saamaan mahdollisimman vertailukelpoisia ja realistisia ti- lannetta kuvaavia tuloksia.
4.1 Kohdeorganisaation esittely
Kyselylomakkeet ja haastattelut suunnattiin ainoastaan yhdelle yhtiölle, Suomen Yrityskaupat Oy:lle. Yritysvälittäjänä Suomen Yrityskaupat on Suomen suurin ja tunnetuin. Yritys tarjoaa omistajanvaihdospalveluja kaiken kokoisille yrityksille ja toimii niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomen Yrityskauppojen pal- veluihin kuuluu ostajien- ja myyjien löytäminen, heidän neuvontansa, arvonmää- ritys, rahoitus- ja verotusneuvonta, yritysjärjestely, sopimuksen laadinta sekä itse kaupan toteutus markkinoinnista lähtien. Yrityksellä on jatkuvasti yli 300 eriko- koista yritystä välitettävänä ja vuosittain tapahtuu noin 200 omistajanvaihdosta Suomen Yrityskauppojen ollessa mukana toimijana. (Suomen Yrityskaupat B, 2021.)
Suomen Yrityskaupat Oy:llä on toimipisteitä ympäri Suomea ja yrityksessä työs- kentelee 25 ammattilaista 16 eri toimipisteessä. Suomen lisäksi toimipisteitä sijait- see kansainvälisillä markkinoilla Virossa ja Espanjassa. Yritysvälittäjät Suomen Yri- tyskaupoilla ovat pääsääntöisesti taloudellisen, kaupallisen tai teknisen akateemi- sen koulutuksen suorittaneita. Kaikilla yritysvälittäjillä on lisäksi yrittäjätausta it- sellä. (Suomen Yrityskaupat B, 2021.)
Suomen Yrityskaupat Oy:n liikevaihto vuonna 2019 oli 1,7 miljoonaa euroa ja se laski 2,5 % edellisvuodesta. Liiketoiminnan voitto vuoden 2019 tilinpäätöksen mu- kaan oli 272 tuhatta euroa ja liikevoittoprosentti 19,7 %. Osakeyhtiön toimitusjoh- tajana on toiminut Finderin mukaan vuodesta 2009 Rantanen Juha-Petteri, mutta
tieto vääristävää, sillä hän on toiminut yrityksen toimitusjohtajana alusta asti eli vuodesta 1997. (Finder, 2021; Johtohenkilö, 2021.)
4.2 Tutkimusmenetelmän valinta
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty sekä kvantitatiivista että kva- litatiivista tutkimusmenetelmää. Määrällinen tutkimus on useimmiten numeeri- sessa muodossa esitettyä aineistoa, joka tutkimuksessa koostuu tilastoista ja las- kumenetelmistä. Laadullinen tutkimusaineisto muodostuu kyselyiden ja haastat- teluiden muodostamasta laadun ja ominaisuuksien näkökulmasta. (Hirsjärvi ym.
2018, 136–137.)
Tutkimuksessa on kyse tapaustutkimuksesta eli case studysta, jossa empiirisen ai- neiston keruumenetelmänä on käytetty kyselyä ja haastattelua. Tapaustutkimus sisältää yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi tapauksesta, toteaa Hirsjärvi ym.
(2018, 134). Hirsjärven mukaan tyypillistä tapaustutkimukselle on aineiston keruu useilla eri menetelmillä, jotka tässä tutkimuksessa ovat sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät.
Strukturoitu kysely valikoitui kyselylomakkeessa tutkimusaineiston menetelmäksi.
Kysymykset kyselylomakkeeseen voivat Hirsjärvi ym. (2018, 198–201) muodostua avoimista kysymyksistä, monivalintakysymyksistä sekä skaaloihin perustuvista ky- symystyypeistä. Tutkimuksessa käytettiin hyödyksi eniten kahta ensimmäistä tyyppiä, eli avoimia kysymyksiä ja monivalintakysymyksiä.
Puolistrukturoitu haastattelu valikoitui toiseksi menetelmäksi, jotta on saatu tar- kempaa tietoa liittyen kyselylomakkeiden tuloksiin. Haastateltavilla oli vapaus ker- toa mielipiteensä omin sanoin ja tuoda esille selkeämmin kuin kyselylomakkeessa miksi juuri tietty arvonmääritysmalli valittiin (Eskola & Suoranta 2015, 86.) Haas- tattelusta muodostettiin asiakirja ainoastaan tutkijan käyttöön, jotta myöhemmin tutkimusaineiston tuloksissa pystyttiin paneutumaan haastatteluissa käytyihin asi- oihin syvällisemmin kuin ainoastaan kyselytulosten perusteella.
Strukturoitu kysely tuottaa aluksi selkeät raamit sille mitä arvonmääritysmenetel- miä käytetään ja kuinka, jonka jälkeen puolistrukturoitu haastattelu syventää nä- kemystä siitä miksi juuri tiettyjä metodeja käytetään ja millaisissa tilanteissa. Sekä kysely, että haastattelu, tuovat toimeksiantajalle hyödyllistä tietoa arvonmääritys- prosessista, arvonmääritysmalleista ja yrityskaupoista.
4.3 Tutkittavan ryhmän rajaus ja kuvaus
Kohderyhmänä tutkimukselle ovat asiantuntijat, jotka työskentelevät arvonmääri- tyksen ja yrityskauppojen parissa. Kohderyhmä käsittelee tutkimusta oleellisesti koskevia aiheita, kuten eri menetelmiä, joilla yrityksen arvo voidaan määrittää.
Jotta tutkimuksesta on saatu mahdollisimman luotettava, on kohderyhmällä ol- tava vankka tietämys arvonmäärityksen prosesseista ja malleista.
Tutkimuksen asiantuntijoiksi on valittu Suomen Yrityskauppojen yritysvälittäjiä ja sukupolvenvaihdosasiantuntijoita. Tutkimus on toteutettu kyselylomakkeella ja vapaamuotoisella haastattelulla. Kyselylomakkeeseen on lähetetty linkki kaikille Suomen Yrityskauppojen yhteystiedoissa olleille yritysvälittäjille ja sukupolven- vaihdosasiantuntijoille. Kyselylomakkeen yhteydessä kysyttiin halukkuutta osallis- tua haastatteluun ja heistä yksi vastasi olevansa kiinnostunut. Hänen kauttaan saa- tiin kahden muun potentiaalisen haastateltavan nimet selville ja heihin otettiin yh- teyttä. Kahdesta potentiaalisesta haastateltavasta toinen oli osallistunut kyselyyn, mutta toinen kuului Suomen Yrityskauppojen johtohenkilökuntaan, eikä hänelle ollut lähetetty kyselylomaketta. Tärkeintä rajauksessa on rajata kysely ja haastat- telu henkilöihin, jotka toimivat yrityskauppojen parissa tittelinsä perusteella. On ensiarvoisen tärkeää olla yhteydessä henkilöihin, jotka todella tekevät arvonmää- rityksiä, sillä tämä luo tutkimukselle luotettavan pohjan. Mikäli arvonmääritys, yri- tysvälitys ja yrityskaupat eivät kuuluisi henkilön osaamisalaan, saatettaisiin saada virheellistä tietoa, joka vaikuttaisi myös tutkimuksen luotettavuuteen.
Puolistrukturoidusti toteutettu haastattelu tuo tutkimuksen kyselyosuuteen sy- vyyttä vastaamalla esimerkiksi kysymyksiin miksi ja miten. Tutkimuksen kyselyosio
auttaa ymmärtämään mitä menetelmiä käytetään eniten ja haastatteluosio tuo näkökulman siihen miksi juuri näin toimitaan.
4.4 Kyselylomakkeen ja haastattelurungon esittely
Opinnäytetyön kyselylomake on lähetetty Suomen Yrityskauppojen yritysvälittä- jille ja sukupolvenvaihdosasiantuntijoille. Strukturoidussa kyselylomakkeessa käy- dään aluksi läpi henkilön taustaan liittyviä tekijöitä, jonka jälkeen paneudutaan ar- vonmääritykseen. Kysely koostuu 13 kysymyksestä ja sen tavoitteena on saada sel- ville mitä arvonmääritysmenetelmiä asiantuntijat käyttävät eniten, sekä yhdistel- läänkö niitä keskenään. Kyselyssä sivutaan myös yrityksen arvoon vaikuttavia teki- jöitä ja pääseekö jollain menetelmällä lähemmäksi toteutunutta arvoa kuin toi- sella.
Puolistrukturoitu haastattelu pyrkii avaamaan kysymyksiä, mitkä saattoivat jäädä avonaisiksi vielä strukturoitujen kyselylomakkeiden vastauksissa. Haastattelu- osuuden on tarkoitus tuoda vastauksia siihen, miksi juuri tietyt arvonmääritysmal- lit valitaan ja vaikuttaako esimerkiksi toimiala niiden valintaan. Vaikka myös kyse- lylomakkeessa on viimeisenä kysymyksenä niin sanottu ”vapaa sana” arvonmääri- tyksestä, niin on puolistrukturoidussa haastattelussa kuitenkin paljon helpompi tuoda esille, miksi juuri tiettyjä menetelmiä käytetään.
Sekä kysely- että haastattelurungosta käy ilmi tutkimusta koskevat osa-alueet.
Osa-alueet, joihin molemmissa rungoissa paneudutaan ovat yrityskaupat, arvon- määritys, arvonmääritysmenetelmät ja toteutunut kauppahinta. Aiheisiin ei pe- rehdytä kuitenkaan ostajan tai myyjän näkökulmasta vaan lähinnä ulkopuolisen arvonmäärittäjän näkökulmasta. Kyselylomakkeen on tarkoitus tuoda esille suu- remman ihmismäärän karkeat arviot arvonmäärityksestä, joihin perehdytään haastatteluissa tarkentavin kysymyksin.
4.5 Aineiston keruu
Linkki kyselylomakkeisiin lähetettiin joulukuussa 2020 ensimmäisen kerran ja toi- sen kerran tammikuussa 2021. Haastattelut toteutettiin tammikuussa 2021. En- nen varsinaisen kyselylomakkeen lähettämistä toteutettiin testejä siitä, kuinka Google Forms käsittelee erilaisia vastauksia. Muutoksia tehtiin esimerkiksi siihen, kuinka monta ruksia henkilö voi laittaa maksimissaan monivalintakysymyksissä. Li- säksi saatiin selville, kuinka kauan kyselyyn vastaaminen vie aikaa, jotta voitiin lin- kin lähettämisen yhteydessä kertoa kyselyn olevan vain hieman aikaa vievä. Opin- näytetyöstä tai toimeksiantajalle tuotetusta aineistosta ei käynyt ilmi henkilökoh- taisia tietoja kyselyyn ja haastatteluun vastanneista henkilöistä heidän yksityisyy- tensä säilyttämiseksi.
Kyselylomake on lähetetty yhdelle yritykselle ja sen työntekijöille, joiden työnku- vaan liittyy vahvasti arvonmääritys. Haastatteluun on pyydetty erikseen kyselylo- makkeisiin tulleiden vastauksien jälkeen henkilöitä. Arvonmäärityksen näkökul- masta on järkevää valita taho, joka toimii yrityskauppojen parissa ja on tietoinen mitä arvonmääritysmenetelmiä tulee käyttää hyödyksi kussakin tilanteessa. Suo- men Yrityskaupat Oy:llä on henkilökuntaa ympäri Suomea ja monen eri koulutus- taustan omaavia ihmisiä, joten valinta on helppo kohdistaa heihin.
Liitteestä 1 löytyy kyselylomake, joka ei kuitenkaan vastaa lopullisen lomakkeen muotoa, sillä sähköpostilla lähetetty linkki kyselyyn on Google Forms:issa. Linkki kyselyyn on lähetetty ensimmäisen kerran 22.12.2020 ja uudestaan muistutusvies- tin kera 13.1.2021, jolloin vastausaikaa on annettu 21.1.2021 asti. Kysely- ja haas- tattelurunkojen tuloksista on kerrottu tarkemmin seuraavassa eli viidennessä kap- paleessa.
5 TUTKIMUSAINEISTON TULOKSET
Opinnäytetyössä käytettävä aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella ja puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastatteluosuuden tarkoitus on lisätä tietoa, jota kyselylomakkeella on saatu ennestään.
5.1 Kyselytutkimus
Kysely toteutettiin strukturoituna tutkimuksena. Linkki kyselylomakkeeseen (Liite 1) lähetettiin 17 henkilölle, joista 11 henkilöä osallistui ja kertoi lomakkeen avulla näkemyksensä yrityksen arvonmuodostuksesta. Kyselomakkeen vastausprosentti oli 64,7 %. Kyselylomakkeessa oli 13 kysymystä, joista 12 oli monivalintakysymyk- siä.
Ensimmäisen kerran kyselytutkimus lähetettiin asiantuntijoille 22.12.2020 saate- kirjeen (Liite 3) mukaisesti. Tämän jälkeen lomakkeeseen oli vastannut 8 henkilöä, jonka jälkeen lähetettiin toinen saatekirje (Liite 4), muistuttaen niitä asiantunti- joita vastaamaan, jotka eivät sitä olleet vielä tehneet. Toinen saatekirje lähetettiin 13.1.2021, jolloin lomakkeen vastaamistakarajaksi asetettiin 21.1.2021. Toisen saatekirjeen kohdalla tarkoitus oli kiittää jo kyselyyn vastanneita ja pyytää ystäväl- lisesti vielä vastaamattomia asiantuntijoita vastaamaan kyselylomakkeeseen.
Linkki kyselyyn lähetettiin yhdessä saatekirjeen kanssa.
5.1.1 Taustatiedot
Ensimmäiseksi kyselylomakkeissa kysyttiin kolme kysymystä liittyen asiantuntijan taustaan. Taustatiedoilla pyrittiin selvittämään henkilön ikää, sukupuolta ja koulu- tustaustaa. Taustatietoja tutkimalla pyrittiin myös karkeasti arvioimaan mihin ikä- ryhmään suurin osa arvonmäärittäjistä kuuluu ja selvittää asiantuntijoiden suku- puoli.
Ensimmäinen kyselylomakkeen kysymys koski arvonmäärittäjien ikää. Kyselyyn vastanneista henkilöistä 81,8 % oli 46–60-vuotiaita ja 18,2 % yli 60-vuotiaita. Näin
ollen kukaan kyselyyn osallistuneista henkilöistä ei ollut 15–30-vuotiaita tai 31-45- vuotiaita. Vastaajista kaikki sijoittuivat yli 45 vuotiaisiin henkilöihin.
Kyselyyn vastanneista henkilöistä 90,9 % vastasi olevansa miehiä ja 9,1 % naisia.
Näin ollen yksi vastanneista henkilöistä oli nainen ja 10 oli miehiä. Kyselylomak- keessa oli mahdollisuus valita sukupuoleksi myös ’muu’, mutta vastaajista kukaan ei kokenut kuuluvansa tähän ryhmään. Kysymyksellä pyrittiin selvittämään, miten arvonmäärittäjien sukupolijakauma ilmenee.
Kyselylomakkeessa selvitettiin myös asiantuntijoiden koulutustausta. Lomakkeen avulla saatiin selville, että 81,8 % (n=9) vastaajista oli käynyt yliopiston; 9,1 % (n=1) teknillisen opiston ja 9,1 % (n=1) ylemmän ammattikorkeakoulun. Tämä tarkoittaa yhden vastaajista kouluttautuneen ylemmässä ammattikorkeakoulussa ja yhden henkilön käyneen teknillisen opiston ja valmistuneen insinööriksi. Loput vastaa- jista olivat käyneet yliopiston. Vastaajien painotus sijoittui suurimmaksi osaksi yli- opistotaustan omaaviin henkilöihin. Kuvio 2 esittelee Suomen yrityskauppojen ky- selylomakkeeseen vastanneiden asiantuntijoiden koulutustaustan.
Kuvio 2. Koulutustausta
9,1%
81,8%
9,1%
Koulutustausta
Lukio/Ammattikoulu Yo-merkonomi Ammattikorkeakoulu
Ylempi ammattikorkeakoulu Yliopisto Teknillinen opisto
5.1.2 Arvonmääritys
Loput kysymyksistä keskittyivät arvonmääritykseen, siinä apuna käytettäviin mal- leihin ja yrityskauppoihin. Asiaa mitattiin 10 kysymyksellä, jotka liittyivät arvon- määritysmenetelmiin, arvonmääritykseen vaikuttaviin seikkoihin ja siihen, millä menetelmällä päästäisiin lähimmäksi toteutunutta arvoa.
Lomakkeessa ensimmäinen arvonmääritystä koskeva kysymys liittyi henkilöiden taustatietoihin, sillä siinä pyrittiin selvittämään, kuinka monen yrityskaupan pa- rissa henkilö on työskennellyt. Suurin osa eli 81,8 %, vastanneista asiantuntijoista kertoi työskennelleensä yli 15 yrityskaupan parissa. Sekä ryhmässä ’6–10’, että ryhmässä ’11-15’ oli yksi vastaaja eli molempien ryhmien prosentuaalinen määrä oli kaikista vastaajista 9,1 %.
Seuraavaksi keskityttiin siihen mitä arvonmääritysmenetelmää/menetelmiä hen- kilö käyttää eniten pienten ja keskisuurten yritysten arvonmäärityksessä. Kysymys esitettiin monivalintakysymyksenä, mutta henkilö sai valita maksimissaan kolme arvonmääritysmenetelmistä. Kuviossa 3 hahmottuu, kuinka arvonmääritysmallien käyttö hajautui eri menetelmiin pienten ja keskisuurten yritysten yrityskaupoissa teollisuus- ja palvelualoilla. Eniten käytettiin hyödyksi tulevaisuuden kassavirtoihin perustuvaa mallia, joka sai kuusi ääntä eli 54,5 % vastaajista äänesti kyseistä mal- lia. Vähiten käytettiin verottajan mallia, joka sai yhden äänen eli 9,1 % vastaajista äänesti verottajan mallia. Kaikkia menetelmiä hyödynsi kolme henkilöä eli 27,3 % kaikista vastaajista. Yhteensä kyselylomakkeen kohta arvonmääritysmenetelmien käytöstä sai 18 kannattajaa eli osa asiantuntijoista vastasi käyttävänsä montaa me- netelmää ja osa puolestaan vähempää määrää.
Kuvio 3. Arvonmääritysmenetelmien käyttö
Kuudentena kysymyksenä lomakkeella oli kysymys siitä, käytetäänkö montaa me- netelmää yhdistettynä. Vastaajista 90,9 % eli kymmenen henkilöä vastasi käyttä- vänsä montaa menetelmää yhdistettynä. Asiantuntijoista yksi henkilö eli 9,1 % kai- kista vastaajista totesi käyttävänsä ainoastaan yhtä menetelmää. Näin ollen suurin osa vastaajista käyttää montaa aikaisemmin mainituista menetelmistä yhtäaikai- sesti hyödyksi.
Kun henkilö oli vastannut kysymykseen koskien menetelmien yhdistämistä, siirryt- tiin kysymykseen, mitä menetelmiä asiantuntijat yhdistävät, mikäli vastasivat edelliseen kysymykseen ”Kyllä”. Tässäkin kysymyksessä oli mahdollisuus valita ai- noastaan kolme menetelmää, joita asiantuntija yhdistää eniten keskenään. Eniten ääniä sai tulevaisuuden kassavirtoihin perustuva menetelmä, mikä sai seitsemän ääntä eli 63,6 % vastaajista puolelleen. Toisaalta vähiten kannatusta sai verottajan malli eli substanssi- ja tuottoarvomenetelmät yhdistettynä. Verottajan malli sai nolla ääntä. Substanssiarvo- ja tuottoarvomenetelmät saivat molemmat viisi ääntä
0 1 2 3 4 5 6
Substanssiarvo-menetelmä Tuottoarvo-menetelmä Verottajan malli (substanssi ja tuottoarvo) Tulevaisuuden kassavirtoihin perustuva Käyttökatteeseen perustuva Kaikkia näistä
Menetelmän käyttömäärä
Arvonmääritysmenetelmien käyttö
eli molempien prosentuaalinen määrä kaikista vastaajista oli 45,5 %. Käyttökattee- seen perustuvaa mallia yhdisti 4 asiantuntijaa, jolloin sen saama äänimäärä oli 36,4 % kaikista vastaajista. Yksi asiantuntijoista koki käyttävänsä kaikkia näistä me- netelmistä yhdistettynä. Kuviossa 4 näkyy mitä menetelmiä henkilöt ovat yhdistä- neet eniten keskenään. Eniten keskenään yhdistetään tuottoarvo-, substans- siarvo- ja tulevaisuuden kassavirtoihin perustuvia menetelmiä.
Kuvio 4. Arvonmääritysmenetelmien yhdistäminen keskenään
Seuraavaksi asiantuntijoiden tuli arvioida, kuinka monessa arvonmääritystapauk- sessa on ollut kyse sukupolvenvaihdostilanteesta. Tällä pyrittiin selvittämään seik- koja, jotka voivat vaikuttaa yrityksen arvonmääritykseen. Osa Suomen yrityskaup- pojen henkilökunnasta on erikoistunut sukupolvenvaihdostilanteisiin ja nämä ovat ainoita yrityskauppoja, joita he käsittelevät. Vastaajista 63,6 % eli seitsemän hen- kilöä koki arvonmäärityskaupoista 1-25 % olevan sukupolvenvaihdostilanteita. Lo- put 36,4 % vastasivat 0 % eli heidän kohdallaan ei ole ollut sukupolvenvaihdosti- lanteita. Kukaan vastaajista ei kokenut yrityskauppatilanteista yli 25 prosentin ole- van sukupolvenvaihdostilanteita.
0 1 2 3 4 5 6 7
Substanssiarvo-menetelmä Tuottoarvo-menetelmä Verottajan malli (substanssi ja tuottoarvo) Tulevaisuuden kassavirtoihin perustuva Käyttökatteeseen perustuva Kaikkia näistä
Äänimäärä
