Kolmen vuoden välein pidettävä nimis- töntutkimuksen kansainvälinen konfe- renssi järjestettiin 5.–9.9.2011 Barcelo- nassa Espanjan Kataloniassa. Nyt jo 24.
kerran järjestettyyn kongressiin osallistui ennätysmäärä nimistöntutkijoita ja ni- mistöön erikoistuvia opiskelijoita ympäri maailmaa. Järjestäjien ilmoituksen mu- kaan meitä oli kaikkiaan noin 600, joista tosin puolentoista sataa – pääasiassa ehkä paikallisia tutkijoita – osallistui vain kah- teen viimeiseen kongressipäivään.
Barcelonan yliopiston filologisen tie- dekunnan historialliset rakennukset ai- van kaupungin ytimessä toimivat kon- gressin pitopaikkana. Valtavat aniliinin- punaiset kongressilakanat yliopiston pää- ovella toivottivat kansainväliset vieraat tervetulleiksi ja kertoivat näyttävästi kau- pungissa liikkuville meneillään olevasta tapahtumasta. TV-julkisuutta sai myös kongressin yhteyteen järjestetty tilaisuus yli 90-vuotiaan katalonialaisen filologin ja pitkäaikaisen Barcelonan yliopiston rehtorin Antonio Maria Badia i Marga- ritin kunniaksi. Väistämättä mieleen tu- likin viikon aikana, että paikalliset järjes- täjät olivat päättäneet hyödyntää kansain- välistä kongressiyleisöä Katalonian oman identiteetin korostamisessa.
Kongressin kielet olivat ICOSin (In- ternational Council of Onomastic Scien- ces) virallisten kielten, englannin, rans- kan ja saksan, lisäksi espanja ja katalaani.
Espanjaksi ja katalaaniksi pidettiin lu- kuisia esitelmiä, mikä johti melko lailla vuonna 2005 Italian Pisassa pidetyn kon- gressin kaltaiseen tilanteeseen: kansain-
Nimistöntutkijat kaikilta mantereilta kohtasivat Barcelonassa
välisen konferenssin rinnalla pidettiin oma paikallinen konferenssi. ICOSin kie- lipolitiikka ja samalla myös näiden kan- sainvälisten kongressien kielipolitiikka on edelleen kuuma kysymys, josta on hyvin erilaisia näkemyksiä. Lingvisteinä meidän tulisi toki edistää monikielisyyttä ja tukea myös pienten kielten, kuten kata- laanin, asemaa, mutta toisaalta liian mo- net rinnakkain käytettävät kielet saattavat hankaloittaa ja jopa estää tiiviiden kan- sainvälisten yhteyksien syntymistä.
Euroopassa järjestettynä nimistö- kongressi keräsi jälleen eniten euroop- palaisia osanottajia. Nimistöntutkijoita oli mukana kuitenkin kaikilta muiltakin asutuilta mantereilta, Pohjois- ja Etelä- Amerikasta, Afrikasta, Aasiasta ja Aust- raliasta. Etenkin afrikkalaisia tutkijoita näytti tällä kertaa olevan huomattavasti aikaisempaa enemmän, vaikka osanot- tajien tarkka lukumäärä ei kongressin puutteellisten ohjelmatietojen ja monien peruutusten takia selvinnytkään. Suoma- laisia oli mukana kaikkiaan 14, joista 9 piti esitelmän.
Kongressin ohjelmassa oli satoja sek- tioesitelmiä, jotka jakautuivat 12 rinnak- kaiseen teemasektioon; niistäkin osa ja- kautui vielä osittain kahtia. Lisäksi oli kaksi plenaaria, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Kaiken kaikkiaan ohjelma oli sekavahko, ja moni kiinnostava esitelmä jäi valitettavasti kuulematta vain sen ta- kia, ettei niitä löytänyt erikoisella logii- kalla laaditusta ohjelmalehtisestä. Tee- mat olivat monin tavoin päällekkäisiä:
sek tioissa käsiteltiin onomastiikan ter-
minologiaa, onomastiikan teoriaa, nimiä yhteiskunnassa, henkilönnimiä, paikan- nimiä, onomastiikkaa ja lingvistiikkaa, onomastiikkaa ja historiaa, onomastiik- kaa ja kulttuuria, onomastiikkaa ja maan- tiedettä, kartografian ja paikannimien suhdetta, nimien standardointia sekä Ka- talonian nimistöntutkimusta. Keskitym- mekin tässä nostamaan esiin muutamia omasta mielestämme kiinnostavia ja tällä hetkellä keskeisiltä vaikuttavia aihepiirejä ja esityksiä.
Nimet osana yhteiskuntaa
Kansainvälisen nimistöntutkimuksen painopiste on nyt selvästi siirtynyt ety- mologisesta tutkimuksesta ja nimien ra- kenteen selvittelystä semanttisiin ja yh- teiskunnallisiin kysymyksiin. Erisnimen erityislaatu kielen yksikkönä antaa aiheen pohtia nimien käyttöä eri sosiaalisissa ti- lanteissa, nimiä vallan välineinä ja identi- teetin heijastajana.
Tähän tematiikkaan sopi hyvin myös konferenssin alkajaisiksi kuultu Helen Kerfootin plenaari YK:n alaisesta pai- kannimityöstä. YK:n asiantuntijaryhmä, UN Group of Experts on Geographical Names (UNGEGN), on työskennellyt jo vuosia edistääkseen maailman valtioiden toimia näiden omien paikannimien ke- räämiseksi, säilyttämiseksi, hallinnoin- niksi ja niistä tiedottamiseksi. Samalla on pyritty luomaan puitteet paikanni- mien standardoimiselle. Nopeasti kehit- tyvä teknologia, tiedonvälitys ja verkot- tuminen sosiaalisen median kautta vaati- vat yhä tarkempia ja yhtenäisempiä pai- kannimitietoja. Puutteelliset karttatiedot saattavat myös esimerkiksi viivästyttää katastrofialueille vietävän avun perille saamista, kuten Haitissa tammikuussa 2010, Kerfoot totesi. Erityinen haaste ni-
mistön kannalta on maailman urbani- soituminen: esimerkiksi puolet Saharan eteläpuoleisen Afrikan kaupunkien ka- duista on nimettömiä, ja toisaalta Kii- nassa luodaan 20 000 uutta kaupunkini- meä vuodessa. YK:n työ on kantanut he- delmää: nykyisin jo noin 40 valtiolla on kansallinen nimiviranomainen tai -lau- takunta.
Nimet osana yhteiskuntaa oli teemana yhdessä laajassa sektiossa, jossa kuultiin noin 40 esitelmää. Sektiossa nousivat nä- kyvästi esiin sosio-onomastiset ja ”vuo- rovaikutusonomastiikan” (interactional onomastics) näkökulmat, ja aineistoina oli usein keskusteluja tai haastatteluja.
Kun tarkastellaan nimien käyttöä esimer- kiksi aitojen vuorovaikutustilanteiden valossa, päästään usein myös pohtimaan nimien rajoja ja nimen määrittelyä. Pu- hujilla on liki aina käytössään useita eri tapoja yksilöidä kohteita. Milloin kohtei- siin viitataan proprein, ja kun viitataan, millaisin proprein? Näitä kysymyksiä tar- kastelivat muun muassa Elwys De Stefani ja yhteisesitelmässään Terhi Ainiala ja Paula Sjöblom.
Henkilönnimet kantavat mukanaan merkkejä kantajiensa kielestä, kulttuu- rista ja etnisyydestä. Vähemmistöön kuu- luvat voivat pyrkiä vaihtamaan nimensä, jos oman kulttuurin leimasta halutaan – kenties väheksyttynä tai jopa syrjittynä – eroon. Märit Fränden esitteli Ruotsin saa- melaisten sukunimenvaihtoja 1920–2009.
Huomattava osa saamelaisista oli vaihta- nut suomen- tai saamenkielisen nimensä ruotsinkieliseksi. Nykyisin tilanne on kuitenkin muuttunut, ja saamelaiskult- tuurin korkeampi arvostus näkyy myös saamelaisnimien säilyttämisenä ja ruot- salaisnimien vaihtamisena saamenkie- lisiin. Elektra Minkkinen puolestaan toi esiin sen, millaisia hankaluuksia Suomen
somaliväestö on kohdannut kahden eri tavalla rakentuvan nimijärjestelmän koh- datessa. Paikannimiinkin voidaan liittää etnisiä ja kielellisiä merkityksiä; tätä ky- symystä tarkasteli Anu Reponen Suomen venäjänkielisen vähemmistön nimistön- käytön valossa.
Ukrainalainen Bohdan Azhniuk nosti esiin kielellisiin vähemmistöihin kuulu- vien nimenkantajien ongelmat entisissä neuvostovaltioissa. Tyytymättömyys hen- kilönnimien mukauttamiseen valtion vi- rallisen kielen nimisysteemiin on saanut aikaan useita oikeusjuttuja Euroopan ih- misoikeustuomioistuimessa. Antti Leino ja Sirkka Paikkala pohtivat esitelmissään myös henkilönnimien ja identiteetin vä- listä kytköstä: Leino etunimien ja suku- puolen kytköstä, Paikkala suomalaisnais- ten sukunimenvalintaa. Minna Saarelma- Paukkala taas toi hauskalla tavalla esiin kotieläinten kasvaneen merkityksen ih- misille esitellessään kissojen ja koirien nimipäiväkalentereita.
Nobuhle Ndimande-Hlongwa ja Gu- gulethu Mazibuko Etelä-Afrikasta pohti- vat paikannimien kansallista ja kansain- välistä standardointia maan 11 virallisen kielen kannalta. Ongelmia ei ole yksin ni- mien kirjoitustavoissa tai nimien saami- sessa karttoihin vaan myös esimerkiksi siinä, että kansalaiset usein vastustavat viranomaisten tekemiä muutoksia. Suul- linen nimiperinne säilyttää alkuperäis- kansojen vanhaa historiaa, ja tämä tulisi ottaa huomioon nimistönsuunnittelussa ja standardoinnissa.
Carole Hough ja Ellen Bramwell esit- telivät Glasgow’n yliopiston tuoretta han- ketta Scots Words and Place-names.
Idea na on tutkijoiden ja maallikoiden vä- linen vuoropuhelu skotin kielen aseman parantamiseksi ja kielellisen tietoisuuden lisäämiseksi. Keinot ovat nykypäivää: ih-
miset voivat osallistua keskusteluun sko- tinkielisistä sanoista ja paikannimistä niin hankkeen kotisivuilla kuin Twitte- rissä ja Facebookissakin. Lisäksi Skotlan- nin kouluissa on toteutettu skotinkieli- nen kirjoituskilpailu.
Terminologisia kysymyksiä
Yhtenäisen terminologian kehittäminen on ollut kansainvälisen nimistöntutki- muksen viime vuosien suuria kysymyk- siä. ICOSin toteuttamana hankkeena on verkossa (http://www.icosweb.net/index.
php/terminology.html) julkaistu luet- telo, joka sisältää noin 70 keskeistä ter- miä onomastiikan eri aloilta. Tällä het- kellä englannin- saksan- ja ranskankie- lisinä versioina oleva terminologia kas- vanee tulevaisuudessa: suunnitteilla on erikielisiä versioita sekä temaattisia laa- jennuksia. Staffan Nyström vertaili esitel- mässään nykyistä luetteloa Naftali Kad- monin toimittamaan terminologiaan, Glossary of terms for the standardization of geographical names (UNGEGN, 2002), joka on huomattavasti laajempi mutta si- sältää vain paikannimistöön liittyviä ter- mejä sekä lisäksi paljon sellaista erikois- sanastoa, joka ei oikeastaan liity onomas- tiikkaan ollenkaan. Yhteisiäkin termejä niissä on, mutta joissakin tapauksissa näiden termien määritelmät poikkeavat toisistaan. Nyströmin mielestä jonkinas- teinen luetteloiden harmonisointi olisi- kin paikallaan.
Kaupallista nimistöä ICOSin ter- minologiassa käsitellään hyvin vähän, mikä johtunee siitä, että kaupallisen ni- mistön tutkimus on kovin nuorta. Paula Sjöblom pohti esitelmässään kaupallis- ten nimien tutkimuksessa esiintyvää ter- mien kirjavuutta ja ehdotti muun muassa kansainvälisessä tutkimuksessa tiuhaan
esiintyvän ergonyymi-käsitteen käyttä- mistä yläkäsitteenä, joka sisältää paitsi kaupalliset nimet, kuten yritysnimet, tuotenimet ja brändit, myös erilaisten ei- kaupallisten instituutioiden, kuten koulu- jen, museoiden ja hallintoelinten, nimet.
Hän toi esiin myös kaupallisen nimis- tön erityispiirteet, jotka vaativat paikan- ja henkilönnimistöstä poikkeavaa tutki- musterminologiaa. Kaupallisen nimistön terminologisia kysymyksiä käsitteli myös Antje Zilg pohtiessaan kaupallisten ni- mien luokittelua referenttien pohjalta.
Samassa terminologia-sektiossa Ad- rian Koopman kertoi eteläafrikkalaisten kasvien tieteellisten nimien sisältämistä henkilön- ja paikannimistä ja otti samalla kantaa nimien siirtymiseen yhdestä ni- mikategoriasta toiseen. Terminologisesti aihe on kiinnostava kahdessa mielessä:
toisaalta voidaan keskustella taksono- misen nimistön propriaalisesta statuk- sesta, toisaalta Koopmanin käyttämästä termistä onomastic shift, onomastinen siirtymä, jolla hän tarkoittaa proprin tai appellatiivin siirtymistä toiseen katego- riaan.
Raha ja nimet
Talouselämä ja markkinat ovat tietoisesti hyödyntäneet erisnimien erityislaatui- suutta jo ainakin 1800-luvulta asti, mitä vasten on oikeastaan melko kummallista, että nimistöntutkijat ovat heränneet poh- timaan nimien ja kaupallisuuden kyt- köstä vasta äskettäin. Kaupallisen nimis- tön tutkimus on ollut marginaalista ja näissä kansainvälisissä konferensseissa se on näkynyt vain yksittäisinä esitelminä.
Vähä vähältä tutkimusalan suosio on kui- tenkin kasvanut, ja talouselämän nimis- töön keskittyvä oma symposiumkin jär- jestetään ensi kesänä jo neljättä kertaa,
nyt Suomessa. Kiinnostuksen lisääntymi- nen näkyi selvästi myös Barcelonan kon- gressissa, jossa eri sektioissa kuultiin lu- kuisia kaupallista nimistöä käsitteleviä esitelmiä.
Saksalaiset Elke Ronneberger-Sibold ja Sabine Wahl sekä italialainen Paola Cotticelli Kurras ovat jo useita vuosia tutkineet rinnakkain saksalaista ja italia- laista brändinimistöä yhteisin menetel- min. Tällä kertaa kuultiin peräkkäisinä esityksinä tutkijoiden tuloksia näiden maiden brändinimiin liitetyistä assosiaa- tioista. Brändeiksi tutkijat lukevat kaikki rekisteröidyt tuotenimet, mikä ei täysin vastaa suomalaista brändin määritelmää.
Tutkimuksen teoreettinen pohja ei vai- kuttanut kovin vahvalta: assosiaatiot oli luokiteltu ilman erityisiä perusteluja seit- semään ryhmään (luotettavuus, perinne, uteliaisuus, vapaa-aika ja viihde, sosiaa- linen status, lepo ja turvallisuus, aisti- havainnot) ja nimet oli sijoitettu näihin ryhmiin ilmeisesti tutkijoiden oman in- tuition varassa. Mielenkiintoista on kui- tenkin eri maiden nimistöjen välinen vertailu. Saksalaiset tuotenimet esimer- kiksi käyttävät yhä enemmän hyväkseen aistihavaintoja, kun taas Italiassa ei vas- taavaa trendiä ole yhtä selvästi havaitta- vissa.
Brändeihin ja brändäämiseen pereh- dyttiin myös useissa muissa esitelmissä.
An Vande Casteele on tutkinut espanja- laisten brändinimien appellatiivistumista laajan, muun muassa sanomalehtiartik- keleista koostuvan korpuksen avulla. Jani Vuolteenaho selvitti, miten kaupunki- ympäristössä paikkoja markkinoidaan ja brändätään nimien avulla. Viranomai- silla ja talouden toimijoilla on nimeämi- sen valta, ja kaupunkien virallisen nimis- tön ja kaupallisen nimistön raja muuttuu yhä sumeammaksi. Nimet eivät ole enää
pysyviä vaan vaihtuvat maksajan mu- kaan. Tatiana Sokolova puolestaan kuvasi Moskovan alueen kaupunkinimien, ur- banonyymien, nykytrendejä uudisraken- nusten nimeämisessä. Rakennuttajat an- tavat asuin- ja liikerakennuksille kansain- välisyyttä, trendikkyyttä tai loistokkuutta tavoittelevia nimiä. Kaupunkilaiset eivät välttämättä niele virallisiin nimiin sisäl- lytettyjä mielikuvia, joten nimiä muoka- taan ja muutetaan omaan käyttöön sopi- viksi. Esimerkiksi Grand Park -niminen pilvenpiirtäjäkompleksi on kaupunkilai- sille Sigarety, ’Savukkeet’.
Muutamissa esitelmissä pohdittiin kiinnostavasti globaalin ja lokaalin risti- vetoa yritysten nimeämisessä. Leila Matt- folk kertoi yritysnimien ”glokalisoitumi- sesta” (paikallistumisesta) ruotsinkieli- sen Närpiön asukkaiden näkökulmasta.
Haastatteluissa hän oli selvittänyt, ettei- vät ihmiset vierasta lukuisia englannin- kielisiä nimiä, vaikka nimien sisältö ei kaikille aukenekaan. Hän kysyi, mikä vai- kutus englanninkielisillä yritysnimillä on kansalliseen identiteettiin vai johtaako kehitys vastakkaiseen suuntaan: suomen- ja ruotsinkielisten nimien määrä suure- nee ikään kuin vastaiskuna vieraskieli- sille nimille. Viitteitä tästä on jo jonkin verran nähtävissä erityisesti ravintoloi- den nimissä.
Holger Wochele ja Fiorenza Fischer ottivat esimerkikseen eurooppalaisen pankkialan, jossa viime vuosikymmeninä on tapahtunut suuria muutoksia. Libera- lisoituminen, yksityistäminen, valtionoh- jauksen väheneminen ja fuusiot ovat nä- kyneet muutoksina myös kielellisesti il- maistussa identiteetissä. Yrityksen alku- perä, ns. country of origin -efekti ei näy enää pankkien nimissä, joita on muutettu englanninkielisiksi tai eri kielistä vaikut- teita saaneiksi mukakielisiksi muodos-
teiksi. Tutkijat puhuivat pankkien iden- titeetin muutoksesta, mutta väistämättä kuulijalle tuli mieleen, miten taitavasti rahoituslaitokset ovat nimenvaihdoksil- laan oikeastaan häivyttäneet identiteet- tinsä ja miten hyödyllistä identiteetittö- myys saattaa olla nykyisessä Euroopan pankkikriisissä.
Aiheiden kirjavuus
Suuressa konferenssissa tekee valintoja kiireessä, ja osumat voivat olla niin iloisia yllätyksiä kuin pettymyksiäkin. Kongres- sivieraalla on usein kaksi vastakkaista ta- voitetta: toisaalta on kiinnostavaa kuulla mahdollisimman paljon oman erikois- alan viimeaikaisesta tutkimuksesta, toi- saalta on ainutlaatuinen tilaisuus tutus- tua kaikkiin sateenkaaren väreihin, alan aihepiirien kirjavuuteen.
Kirjallisuuden nimistöstä haaviin tart- tui yksi varsin hyvä vonkale, Karina Van Dalen-Oskamin esitys kirjallisuuden ni- mimaisemista. Van Dalen-Oskam on tut- kinut kvantitatiivisesti valtavaa korpusta, joka käsittää yhteensä yli 60 englannin- ja hollanninkielistä romaania 1950-lu- vulta nykypäiviin. Kirjoissa on yleensä enemmän henkilön- kuin paikannimiä, hollantilaisissa käännöksissä on vähem- män nimiä kuin englanninkielisissä alku- teksteissä, ja lastenkirjoissa nimiä käyte- tään odotuksenmukaisesti eniten – pro- nominien käyttö on niissä vähäisempää.
Tutkija totesi myös, että ihmisten intui- tiivinen käsitys kirjallisuudessa esiinty- vistä nimistä on usein virheellinen, sillä vieraskieliset nimet erottuvat selvem- min kuin tutut, jotka prosessoidaan auto- maattisemmin.
Kaikkiaan nimistöntutkimus osoitti – rönsyistään huolimatta – Barcelonassa vahvuutensa monipuolisena ja innova-
tiivisenakin tutkimuskenttänä. Konkari- kävijä pani vielä merkille, että alalla on paljon uutta lahjakasta jälkikasvua, jolta on lupa odottaa paljon. Seuraavan ker- ran nimistöntutkijat kohtaavat Skotlan- nin Glasgow’ssa vuonna 2014.
Paula Sjöblom etunimi.sukunimi@utu.fi Terhi Ainiala etunimi.sukunimi@helsinki.fi Anu Reponen etunimi.sukunimi@helsinki.fi
kirjAllisuuttA
Raamatun teksti tulkinnan kohteena
Riikka Nissi: Totuuden jäljillä. Tekstin tulkinta nuorten aikuisten raamattupiiri- keskusteluissa. Jyväskylä Studies in Huma
nities 145. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2010. 346 s. isbn 9789513940782.
Uskonnollista kieltä on käsitelty suo- malaisissa tutkimuksissa jonkin ver- ran (esim. Kela 2007; Lappalainen 2004;
Mielikäinen 2000; Suojanen 1975). Näissä tutkimuksissa on pääosin tarkasteltu kir- joitettua tekstiä tai monologista puhetta, kuten saarnoja. Sen sijaan uskonnolliseen keskusteluun ja vuorovaikutukseen on kiinnitetty vähemmän huomiota, joskin Lappalainen (2004) käsittelee myös kes- kustelua uskonnollisen yhteisön piirissä.
Riikka Nissin tutkimus on toinen en- sisijaisesti uskonnolliseen vuorovaiku- tukseen keskittyvä suomalainen väitös- kirja, ja siinä käsitellään osittain samoja teemoja kuin ensimmäisessä, vuonna 2002 ilmestyneessä Esa Lehtisen tutki- muksessa. Tutkimuskohteena kummas-
sakin väitöskirjassa on raamattupiirissä tapahtuva keskustelu, ja keskeisenä tut- kimustehtävänä on selvittää, millaisia keskustelun keinoja osallistujat käyttä- vät, kun he yhdessä tulkitsevat Raamatun tekstiä. Samalla kyse on myös siitä, mi- ten osallistujat yhdessä rakentavat, yllä- pitävät ja uusintavat uskonnollisen yhtei- sönsä toimintatapoja ja omaa identiteet- tiään sen piirissä. Tutkimukset sijoittuvat institutionaalisen keskustelun tutkimuk- sen alueelle: keskusteluissa tehdään pu- heen avulla raamattupiiri-instituutio ja sen istuntoihin osallistuvien roolit ole- massa oleviksi ja näkyviksi.
Työn rakenne ja aineisto
Lehtisen väitöskirjan tutkimusaineisto koostui opettajajohtoisista adventistien raamattupiirikeskusteluista, kun taas Nis- sin aineisto on nauhoitettu nuorten ai- kuisten raamattupiiri-istunnoista, joissa keskustelu tapahtuu melko vapaamuotoi-
