Tieteellinen elämä näkymä

364

T IETEELLINEN ELÄMÄ

IMMANUEL WALLERSTEIN muistutti jo vuosia sitten, että yliopistolaitos ei ole milloin- kaan historiansa aikana ollut niin merkittävä kuin nyt. Syy tähän asiantilaan on kuiten- kin paradoksaalinen. Yliopis- tolaitosta ja siihen liittyvää tut- kimuksen rahoitusta on Wal- lersteinin mukaan kasvattanut erityisesti se, että niille on las- tattu tehtäviä, jotka eivät niille lainkaan kuulu.

Wallersteinin kommenttia kannattaa pohtia tarkasteltaes- sa tieteen tilaa ja nykykehitys- tä myös Suomessa. Globalisoi- tuvassa maailmassa kun ko- vin harvat trendit ovat vailla vastineita ja vertaileva pers- pektiivi auttaa hahmottamaan kehityksen logiikkaa. Ame- rikkalaisessa yliopistolaitok- sessa 20 vuoden aikana osa- aikaisen opetushenkilöstön määrä yliopistoissa oli kasva- nut kaksinkertaisella vauhdil- la päätoimisiin opettajiin ver- rattuna. Samaan aikaan mää- räaikaisten opettajien suhteel- linen osuus oli nelinkertaistu- nut vakinaiseen opetus- henkilöstöön verrattuna. Yli- opistollisen tutkimus- ja ope- tusyhteisön ydin, tutkijaopet- tajien joukko on siten muut- tunut nopeasti vaihtuvaksi, määrä- ja osa-aikaiseksi pät- kätyöläisten epämääräiseksi ryhmäksi. Ammattiyhdistyksiä asia toki huolestuttaa.

Kehitystrendillä on työsuh- depolitiikkaa laajemmat seu- raukset, jotka liittävät sen Wal- lersteinin paradoksaaliseen kommenttiin. On nimittäin mahdollista kysyä, miten tie- teellinen keskustelu organisoi- tuu ja mistä määrittyvät tutki- mukselliset kysymykset tilan- teessa, jossa opetuksen ja tut- kimuksen jatkuvuus ei perus- tu tiedeyhteisön jatkuvuu- delle. Ongelmaa voidaan lä- hestyä tarkastelemalla tuon jatkuvuuden perustaa, jonka

kaikki yliopistolaitoksessa ny- kyään työskentelevät konk- reettisesti kokevat päivittäisessä työskentelyssään. Yliopistoa varsinaisesti konstituoivaksi praksikseksi on muodostunut hallinto. Eikä tämä hallinto ole enää “tuki- ja palvelutoimin- toihin” liittyvää käytännön asi- oiden hoitoa. Kyseessä on ennen kaikkea perustoimin- tojen tasolle ulottuva jatkuva byrokraattis-administratiivisten päätösten soveltaminen. Jat- kuvan kysymysten esittämisen sijasta yliopistoa luonnehtii jatkuva sisäinen hallinto.

Hallinto tarvitsee eneneväs- sä määrin suunnittelijoita.

Suunnittelijasta on tullut tut- kimuksen ja opetuksen jatku- vuuden perusta ja samalla nii- tä määrittävien kysymysten asettaja. Suunnittelija ei vält- tämättä ole hallintovirastossa istuva henkilö, vaan opetus- ministeriöstä akatemian kaut- ta laitoksiin asti levittäytynyt mentaliteetti. Tuon mentalitee- tin kuvasi jo kymmenen vuot- ta sitten Alfonso Borrero Ca- bal yliopistoja koskevassa ra- portissaan Unescolle. Tuo ra- portti kuvasi yliopistoa yrityk- sen kaltaisena instituutiona, jonka johdossa tulee olla ma- nageri. Manageri on vastuus- sa yrityksen tuotteista, niiden markkinoinnista ja samalla koko instituution kannattavuu- desta. Tämän logiikan mukaan suunnittelijat suunnittelevat opetusohjelmia, tutkimus- ohjelmia ja näitä ohjelmia to- teuttavia instituutioita. Tutki- joita palkataan sitten osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin näitä ohjelmia toteuttamaan.

Tiedosta tulee administratiivi- sen praksiksen objekti, ja se muuttuu kyseenalaistamisen ja ajattelun sijasta jaettavaksi informaatioksi. Jatkuvasti muuttuvan ja uudelleen suun- niteltavan tiedekunta- ja lai- tosrakenteen tarkoitus on pal-

vella tuon informaation levit- tämistä eikä sen kyseenalais- tamista.

Kunnon manageri tuottaa informaatiota, jolla on kysyn- tää, ja kysyntää tuottavat tiede- yhteisön ulkopuolella muo- toillut kysymykset. Nämä ky- symykset eivät ole organisoi- tuneet tieteelliselle keskuste- lulle ominaisten argumenttien tai “oppi-alatraditioitten” poh- jalta. Ne ovat yhtä fragmen- toituneita ja yksilöllisiin inten- tioihin suhteuttavia kuin mit- kä tahansa kulutustavara- markkinat. Oireellisena voi- daankin pitää luonnosta uudeksi yliopistollisia tutkin- toja koskevaksi asetukseksi.

Se määrittää korkeakoulu- tutkintojen sisällöt pelkästään partitiivien avulla. Tutkintojen tulee sisältää “opintoja” sieltä sun täältä ja nuo partitiivimuo- toiset opinnot muodostavat jonkinlaisen kokonaisuuden ainoastaan “opintopisteitten”

(hinnan?) perusteella. Asetus ei enää voi määritellä, että tut- kintoon tulee kuulua “pää- aineen perusteet”, koska nuo perusteet määrittelisi tieteelli- nen käytäntö.

DAVID RIESMAN (s.1909) kuo- li viime toukokuun kymme- nentenä päivänä New Yorkis- sa. Hänen yhdessä Nathan Gla- zerin ja Reuel Denneyn kans- sa tekemänsä The Lonely Crowd vuodelta 1950 on ollut kaikkien aikojen sosiologinen bestseller, jota muutama vuosi sitten tehdyssä selvityksessä to- dettiin myydyn yli 1,6 miljoo- naa kappaletta. Tässä sosiolo- gisten aikalaisdiagnoosien kan- tateoksessa tarkastellaan urbaa- nia elämää kasvatusproses- seista työhön, politikkaan ja kulutukseen asti. Sen juonena on ihmisten sosiaalikaraktee- rin suuri muutos, jossa Toisiin suuntautuva tyyppi on korvaa- massa Sisältäpäin ohjautuvan

365

tyypin. Tutka korvaa gyroskoo- pin jos käytetään Riesmanin metaforia.

Kirjan kuvaukset työstä ja erityisesti kulutuksesta olivat profeetallisia. Eurooppalaiset löysivät itsensä ja uuden kes- kiluokkansa siitä toteutunei- na vasta 1970-luvulla. Toisaal- ta teoksen aikalaissuosio pe- rustui, kuten yleensä suureen kiertoon lähteneiden aikalais- diagnoosien, kliseeseen. Täs- sä tapauksessa se oli horror- kuva “ulkoa-ohjautuvasta”

(Allardtin virheellinen kään- nös vuodelta 1958 termistä

“other-directed”) ihmistyypis- tä, angstisen aikamme vitsa- uksesta. The Lonely Crowd vääntyi vieraantumisteoriaksi sodan jälkeisen nousun su- kupolvelle. Tämä tapahtui, vaikka liberaali, sittemmin yli- oppilasliikkeenkin radikalis- mia valitellut Riesman yritti moneen otteeseen vakuuttaa, että hänen sanomansa ei ole totaalinen yhteiskuntakritiikki.

Ja jälkiviisas nykypäivän luki- ja voikin helposti huomata teoksen lähilukiessaan, että siinä vain coolisti punnitaan

“toisiin suuntautuneen” tyy- pin mahdollisuuksia ja esteitä autonomiaan. Olihan autono- mia, ylisopeutuminen ja ano- mia tuolloisen liberaalin so- siologian diagnostisia keskeis- käsitteitä.

Vieraantumis(angst)teoree- tikon maine oli Riesmanin kohtalo, mikä näkyi muisto- kirjoituksissakin: “kyseenalais- ti kulutusyhteiskunnan” (The Guardian) ja “analysoi mas- saihmisen yksinäisyyttä” (Die Welt, jonka muistokirjoitukses- sa “other-directed” on kään- netty “fremdbestimmte”). Ko- meimman “muistokirjoituksen”

Riesmannille teki jo kauan sit- ten Bob Dylan, jonka “I shall be released” sisältää säkeet:

“Standing next to me in the lonely crowd / Is a man who

swears he’s not to blame”.

Tosin Dylanille ja muille vie- raantumistulkeille saattaisi Riesman vannoa olevansa vain liberaali, joka on kiinnostu- nut modernin yhteiskunnan suunnasta gyroskoopin vaih- duttua tutkaksi. Muistokirjoi- tuksista löytyy myös tieto, että Riesman oli toisen maailman- sodan aikana “in non-com- bat position, as an executive of the Sperry Gyroscope Com- pany”.

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA- lehdessä on, siitä lähtien kun sen nimi muuttui Alkoholi- politiikasta Yhteiskuntapolitii- kaksi, julkaistu hieman mei- dän Tieteellistä elämäämme muistuttavaa osastoa “Ajatus- ten Tonava”. Taannoisen YP:n numeron 5/02 Ajatusten To- navassa oli löydetty pari vuot- ta sitten ilmestynyt Francis Wheenin teos Karl Marx (Ota- va, 2000). Anonyymi kirjoitta- ja on selvästikin kovasti ty- kännyt teoksesta: “Francis Wheenin Marx-elämäkerrassa on paljon tuoretta ja mielen- kiintoista. Jännittävin yksityis- kohta on Marxin ja Darwinin välinen suhde, jonka myö- hempi aika on käsittänyt vää- rin – yhden lähdeviitteen vuok- si.” T&e:n puolesta on sanot- tava, että tuo Wheenin kerto- ma yksityiskohta ei ole järin tuore uutinen. Tässä lehdes- sä Marxin ja Darwinin suh- detta ja sitä koskevaa keskus- telua (mukaan lukien kysei- nen yksityiskohta) on käsitel- ty kokonaisen artikkelin ver- ran – ja yli kaksikymmentä vuotta sitten! Edesmenneen filosofin Ilkka Patoluodon (1946–1989) ja Keijo Rahko- sen aatehistoriallinen artikke- li “Halusiko Marx omistaa

’Pääoman’ Darwinille?” (tie- doksi lukijoille vastaus: ei) il- mestyi T&e:ssä 1/1979. – Täy- tyy sanoa että kyllähän tällä-

kin palstalla joskus muisti pät- kii, mutta Ajatusten Tonava virtaa todella hiljaa...

BAUDRILLARD, Jean (1995) Lopun illuusio eli tapahtumi- en lakko... Bourdieu, Pierre (1977) Outline of a Theory of Practice... Lyotard, Jean-Fran- çois (1985) Tieto postmoder- nissa yhteiskunnassa... Maffe- soli, Michel (1992) La Trans- figuration du politique... – Ei, kyseessä ei ole ranskankielen- taitoisen kulttuuritutkimuksen opiskelijan seminaariesitelmän lähdeluettelo. Kyseiset opuk- set ovat poimintoja Helsingin yliopistossa väitelleen Seppo Kääriäisen valtio-opin väitös- kirjan Sitä niittää, mitä kylvää:

Keskustan strategiset valinnat 1964–2001 (Gummerus, 2002) lähteistä. Oppineisuutensa osoi- tuksella mösjöö Kääriäinen erottuu – pyrkii erottumaan? – muista tämän syksyn “julkkis- tohtoreista”. Julkkistohtori Kää- riäinen ei halua olla mikään junttitohtori.

MONET kunnon tiedemiehet ovat huolissaan kaikenlaises- ta tieteen nimissä esiintyvästä huijauksesta ja huiputukses- ta. Muistammehan vielä nuo äskettäiset, mieliä kuohutta- neet Sokal-paljastukset.

Suomessa Skepsis-seura on jo pitkään taistellut urhool- lisesti ja täysin vapaaehtoisin voimin väärää tiedettä ja kai- kenlaista pappispimitystä vas- taan. Venäjällä asia on koettu niin tärkeäksi, että tätä tehtä- vää varten on perustettu perä- ti valtion komitea, Pseudotie- teen vastustuskomissio, jon- ka johdossa on oikea akatee- mikko Aleksandrov. Komis- sion olemasaolon puolustuk- seksi voi toki todeta, että Ve- näjällä asia varmasti on oi- kean huolen arvoinen. Eikä vain sen takia, että tuo samai- nen valtio myöntää virallisia

366

diplomeja kansanparantajille.

Venäjällä kun saa auransa kuntoon oikein laillistetun am- matinharjoittajan toimesta.

Venäjällä tieteen nimissä ei- vät esiinny vain kaikenlaiset ihmeparantajat, yksityisajatte- lija-fyysikot ja muut kauko- niemiset tai naistenlehtien ast- rologit, jotka Nils Mustelin tuon tuosta ovelasti paljastaa. Neu- vostoliiton kerran niin mahta- van tutkimusorganisaation ja -potentiaalin romahtaminen on saanut monet oikeatkin tie- demiehet aktiivisesti kalaste- lemaan pseudotieteen mark- kinoille. Nopeat muutokset ja siihen liittyvä uuden ja ennal- ta arvaamattoman uhka on taas luonut kysyntää kaiken- laisille maailmanselittäjille ja lopullisen totuuden tarjoajil- le. Toisaalta neuvostoaikainen Tieteen ja Puolueen epäpyhä liitto oli ehkä omiaan parem- minkin johdattelemaan ihmi- siä suhtautumaan skeptisesti tieteen totuuksiin: olihan niil- lä tapana vaihtua aina kul- loistenkin valtaapitävien mu- kana. Ja puolueen tarjoama tieteellinen maailmankuvakin herätti monissa lähinnä lem- peän tai katkeran ironisia kom- mentteja.

Kuten jo aikoinaan länteen- kin levinneet huhut kertoivat, 1960-luvulla Neuvostoliitossa

laadittiin laaja ohjelma tele- patian valjastamiseksi sotilaal- liseen hyötykäyttöön. Erityi- sen suuria toiveita pantiin su- kellusveneiden telepatian va- rassa toimivaan vedenalaiseen kommunikaatiojärjestelmään.

Sittemmin paljastuneet tiedot ovat osoittaneet, että operaa- tio oli varsin tyypillinen neu- vostotiedepolitiiikan kukka- nen, vaikkakin ehkä lajissaan eräs kaikkein vaikuttavimmis- ta. Venäjälle oli levinnyt tai tietoisesti levitetty tietoa, jon- ka mukaan amerikkalaiset oli- vat jo varsin pitkällä telepa- tian sotilaallisen hyötykäytön kehittelyssä. Tämä oli paras ja taattu tapa saada neuvosto- hallitus innostumaan asiasta.

Asian tutkimiseksi myönnet- tiinkin pikaisesti varsin suuria rahasummia ja perustettiin tut- kimuslaitoksia. Alalle järjes- tettiin tehostettua tutkijankou- lutusta, jonka tuottamissa lu- kuisissa väitöskirjoissa selvi- teltiin telepatian teoreettisia pe- rusteita kvanttimekaniikan ja luonnontieteiden uusimpien teoreettisten saavutusten avul- la. Tuloksia julkaistiin alan ar- vovaltaisissa julkaisuissa, jois- ta ne ovat edelleen kiinnostu- neiden luettavissa. Innostus luonnollisesti laantui aika- naan, ehkei niinkään kärsi- mättömyydestä oikeiden tu-

losten ja käytännöllisten so- vellutusten odotukseen kuin siihen, että tiedepoliittinen kiin- nostus ja vakoilutoiminta suuntautui uusille painopis- tealoille.

Tästä kaikesta oli kuitenkin seurauksena, että Venäjällä on edelleen ehkä maailman par- haiten koulutettu akateemis- ten telepatia-asiantuntijoiden joukko, jolle ei ole enää käyt- töä oikeissa tutkimuslaitoksis- sa, mutta joka ei kuitenkaan malta kokonaan kätkeä kynt- tiläänsä vakan alle. Onneksi heidän toimintansa on taas nykyisin, sotilaallisten sovel- lutusten sijaan, melko vaarat- tomasti ja perinteisten harras- tajatelepaattien tavoin suun- tautunut mainostamaan tie- teenalansa mahdollistamaa suoraa yhteyttä Jumalaan.

Huomattavasti vaarallisemmil- ta tällä hetkellä vaikuttavatkin ne Venäjän akatemian kun- nianarvoisan aivotutkimuslai- toksen johtavat spesialistit, jot- ka ovat keksineet tehokkaan tavan parantaa huumeiden- käyttäjät “pienellä” aivoleik- kauksella. Tästä modernin kognitiotieteen luovasta sovel- lutuksesta Pseudotieteen vas- taisen taistelun komitea ei ai- nakaan toistaiseksi ole kuiten- kaan osoittanut olevansa huo- lissaan.