2021
Eva-Maria Seppälä
5–8-LUOKKALAISTEN LASTEN JA NUORTEN
NIKOTIINITTOMUUDEN EDISTÄMINEN
– nikotiinittomuutta edistävän mallin kehittäminen
2021 | 48 sivua + 7 liitesivua
Eva-Maria Seppälä
5–8-LUOKKALAISTEN LASTEN JA NUORTEN NIKOTIINITTOMUUDEN EDISTÄMINEN
- nikotiinittomuutta edistävän mallin kehittäminen
Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistäminen on yksi oleellisimmista osa-alueista lasten ja nuorten terveyden edistämisen työssä. Lasten ja nuorten nikotiinin käytön ennaltaehkäisy sekä nikotiinin käytön lopettamisen hoito ja tukeminen ovat nuorten kanssa työskentelevien ja toimivien aikuisten vastuu ja tehtävä. Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen työtä tehdään laajasti ja sitä ohjaavat lait, ohjeistukset, ohjelmat sekä kansalliset ja alueelliset projektit.
Tehokkaan tupakkapolitiikan ansiosta nuorten tupakointi onkin viime vuosina vähentynyt.
Samaan aikaan ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien poikien sekä yläkoulussa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien tyttöjen nuuskan käyttö on kuitenkin lisääntynyt.
Nuorilla myös eri nikotiinivalmisteiden yhteiskäyttö on lisääntynyt. Nikotiiniriippuvuus on vakava sairaus ja sen hoitaminen vaatii resursseja ja spesifiä osaamista.
Asenteet ja toimintamallit nikotiinin käyttöä kohtaan opitaan jo alakouluiässä. Nikotiinittomuutta edistävä ennaltaehkäisevä työ on siis aloitettava jo alakouluikäisillä lapsilla. Tämän kehittämisprojektin tarkoituksena oli kehittää nikotiinittomuutta edistävä malli lapsille ja nuorille.
Kehittämisprojektin tavoitteena oli edistää sekä alueellisesti että valtakunnallisesti lasten ja nuorten terveyttä nikotiinittomuutta tukemalla ja edistämällä.
Kehittämisprojektin tuotoksena syntyi nikotiinittomuuden edistämisen malli 5–8-luokkalaisille lapsille ja nuorille. Malli kehitettiin aikaisemman tutkimustiedon, kirjallisuuskatsauksen sekä asiantuntijatyöpajojen synteesinä. Mallin runkona toimivat kirjallisuudesta esiin nousseet ja muodostetut nikotiinittomuuden edistämisen teemat; aikuisten suhtautuminen ja sosiaaliset ympäristöt, tietämättömyys ja tiedon puute, väärät mielikuvat, psyykkiset riskitekijät, käytön ja hankkimisen helppous sekä riippuvuus ja sen tunnistaminen. Mallia täydennettiin työpajoista saaduilla, kasvatus- ja sotealan asiantuntijoiden tiedoilla ja kokemuksilla lasten ja nuorten nikotiinin käytöstä sekä ennaltaehkäisevästä työstä.
Tämä kehittämisprojekti on toteutettu alueellisesti, mutta on mallia mahdollisuus hyödyntää myös laajemmin paikkakunnasta riippumatta. Malli kokoaa yhteen lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen keskeiset ja tärkeät teemat ja teemoihin liittyvät haasteet/mahdollisuudet. Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden haasteet vaihtelevat alueittain ja paikkakunnittain. Malli auttaa suunnittelussa ottamaan huomioon kaikki lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen työn tärkeät osa-alueet. Mallin avulla nikotiinittomuuden edistämisen toimijat voivat suunnitella ja ottaa käyttöön kuhunkin tilanteeseen sopivat nikotiinittomuuden edistämisen keinot ja toimintatavat.
ASIASANAT:
Lapset ja nuoret, terveyden edistäminen, nikotiinin käyttö, ennaltaehkäisy, toimintamalli
2021 | 48 + 7 appendices
Eva-Maria Seppälä
PROMOTING NICOTINE-FREE LIFE OF
CHILDREN AND ADOLESCENTS IN GRADES 5-8
- Creating a model to promote nicotine-free life
Promoting nicotine-free life is one of the most important aspects of health promoting work among children and adolescents. It is the role and responsibility of adults to support children and adolescents in nicotine-free life. Actually a great deal of work is already being done to promote nicotine-freeness in children and adolescents. The preventive work is quided by laws, guidelines, programmes and national and regional projects. Thanks to an effective tobacco policy in Finland, smoking among young people has decreased in recent years. At the same time, however, the use of snus by boys studying in vocational schools and girls studying in secondary schools and vocational schools has increased. In adolescents, the concomitant use of various nicotine products has also increased. Nicotine addiction is a serious disease and it requires resources and specific expertise to treat it.
Attitudes towards nicotine use are learned already in primary school. Preventive work to promote nicotine-free life must therefore begin already children in primary school. The purpose of this development project was to develop a model for children and adolescents that promote nicotine- freeness. The aim of the development project was to promote the health of children and adolescents, both regionally and nationally, by supporting and promoting nicotine-freeness.
The development project created a model for promoting nicotine-free life for children and young people in grades 5-8. The model was developed as synthesis of previous research data, literature review and expert workshops. The model is based on six themes, which emerged from literature and were formed; attitude of adults and social environments, ignorance and lack of knowledge, false perceptions, psychological risk factors, ease of use and acquisition, addiction and its identification. The model was supplemented by information and experience from experts in education and health and social services.
This development project has been implemented regionally, but it is also possible to utilise the model regardless of the location. The model brings together all the important themes related to the promotion of nicotine-free life in children and adolescents. The challenges of nicotine-freeness among children and adolescents are individual in each municipality. By using the model, all important aspects can be taken into account when promoting the nicotine-free life among children and adolescents.
KEYWORDS:
Children and adolescents, health promotion, nicotine use, prevention, model
KÄYTETYT LYHENTEET TAI SANASTO 6
1 JOHDANTO 7
2 LASTEN JA NUORTEN NIKOTIININ KÄYTTÖ 8
2.1 Ohjeistukset, ohjelmat ja projektit lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen
taustalla 9
2.2 Päihdeongelmille altistavat ja niitä estävät tekijät lapsuudessa ja nuoruudessa 11
2.3 Nikotiinittomuuden haasteet lapsilla ja nuorilla 12
3 LASTEN JA NUORTEN NIKOTIINITTOMUUDEN EDISTÄMINEN 15 3.1 Koulun ja oppilashuollon rooli nikotiinittomuuden edistämisessä 15 3.2 Sosiaalisen ympäristön merkitys nikotiinittomuuden edistämisessä 17 3.3 Terveyden edistämisen mallit lasten ja nuorten terveyden edistämisessä 18
3.4 Lasten ja nuorten tukeminen nikotiinittomuuteen 20
4 KEHITTÄMISPROJEKTI PROSESSINA 21
4.1 Kehittämisprojektin taustaa 21
4.2 Kehittämisprojektin organisaatio 22
4.3 Kehittämisprojektin tarkoitus, tavoitteet ja tuotos 23
4.4 Kehittämisprojektin eteneminen ja aikataulu 24
5 KEHITTÄMISPROJEKTIN TOTEUTUS 26
5.1 Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen teemat 26
5.2 Projektiryhmän rekrytointi 27
5.3 Asiantuntijatyöpajat 29
6 ASIANTUNTIJATYÖPAJOJEN TULOKSET 32
6.1 Tietämättömyys ja tiedon puute 32
6.2 Aikuisten suhtautuminen ja sosiaaliset ympäristöt 33 6.3 Lasten ja nuoten nikotiinittomuuden edistämisen toimijat 34 7 5-8 -LUOKKALAISTEN LASTEN JA NUORTEN NIKOTIINITTOMUUTTA
EDISTÄVÄ MALLI 37
8 KEHITTÄMISPROJEKTIN ARVIOINTI 40
8.3 Kehittämisprojektin toteutumisen arviointi 43
LÄHTEET 45
LIITTEET
Liite 1. Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin teemat Liite 2. Saatekirje
Liite 3. Kutsu osallistua kehittämisprojektiin
Liite 4. Ensimmäisen asiantuntijatyöpajan keskustelua ohjaavat kysymykset Liite 5. Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin ensimmäinen luonnos Liite 6. Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin toinen luonnos
KUVAT
Kuva 1. 5-8 -luokkalaisten lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen malli 39
KUVIOT
Kuvio 1. Kehittämisprojektin kokoonpano 22
Kuvio 2. Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin prosessi 24
Kuvio 3. Kehittämisprojektin eteneminen ja aikataulu 25
Kuvio 4. Projektiryhmän rekrytointikaavio 28
Kuvio 5. Asiantuntijatyöpajojen rakenne ja sisältö 29
Kuvio 6. Asiantuntijatyöpajojen toteutuminen ja osallistujat 30
TAULUKOT
Taulukko 1. Nikotiinittomuuden edistämisen teemat ja teemoihin liittyvät haasteet 26
ADHD Tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriö, johon liittyy heikenty- nyt tarkkaavuuden säätely ja toiminnanohjaus sekä levotto- muus ja impulssien hallinnan vaikeus (Marttunen & Von der Pahlen 2013).
EHYT EHYT ry on koko Suomessa toimiva ehkäisevän päihdetyön asiantuntijajärjestö, jonka tavoitteena on terveiden elintapo- jen edistäminen (EHYT 2021)
HONC Hooked On Nicotine Checklist, HONC-testi on nuorten niko- tiiniriippuvuuden arviointiin kehitetty testi (Tupakka- ja nikotii- niriippuvuuden ehkäisy ja hoito: Käypähoito -suositus, 2018) STM Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön
tehtävään kuuluu ihmisten terveyden ja toimintakyvyn tuke- minen, työ- ja elinympäristön ja sukupuolten välisen tasa-ar- von tukeminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kohtuul- lisen toimeentulon turvaaminen ihmisille elämän eri vai- heissa. (STM 2021)
1 JOHDANTO
Tämä kehittämisprojekti on osa Turun ammattikorkeakoulun hallinnoimaa kolmivuotista ANKKURI-hanketta, joka käynnistyi tammikuussa 2020. ANKKURI on Sosiaali- ja ter- veysministeriön (STM) rahoittama hanke. ANKKURI-hankkeen tarkoituksena on luoda uudenlaisia, matalan kynnyksen toimintamalleja ammattikoululaisten elintapaohjaukseen sekä päihteiden käytön ennaltaehkäisyyn ja lopettamisen tueksi.
(Turun ammattikorkeakoulu 2020).
Lapsella ja nuorella on oikeus tupakoimattomuutta edistävään elinympäristöön. Van- hempien, kasvattajien ja muiden lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevien aikuisten ja yhteisöjen vastuuna ja velvollisuutena on lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisy ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen. (Hara ym. 2010, 3).
Nuorten tupakointi on viime vuosina vähentynyt. Poikien nuuskan käyttö sen sijaan yleistyy ammatillisissa oppilaitoksissa. Myös tyttöjen nuuskaaminen on yleistynyt ylä- koulussa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Eri nikotiinivalmisteiden yhteiskäyttö on myös lisääntynyt nuorilla. Terveydenhuollon ammattilaisten mukaan nuoret eivät pidä nuuskaa terveydelle yhtä haitallisena, kuin tupakkaa. Syitä nuorten nuuskaamiselle ovat muun muassa sosiaalisten piirien vaikutus, kokeilunhalu, käytön helppous ja huomaamatto- muus. Nuuskan käyttö koetaan muoti-ilmiönä ja siihen liittyy nuorilla vääriä mielikuvia.
Nuuskan käyttöön puuttumista estää resurssien, tahdon sekä oikean tiedon puute. (Lii- makka ym. 2015, 3).
Tupakointi sen sijaan linkittyy nuorilla vahvasti koulumenestykseen ja eriytyminen alkaa nuorilla jo peruskoulussa. Heikoimmin opinnoissaan pärjäävistä yläasteikäisistä tupakoi yli puolet, kun taas parhaiten menestyvistä tupakoi vain joka kymmenes. Kouluterveys- kyselyn 2019 mukaan 4.–5.-luokkalaisista tytöistä 2,5 % ja pojista 6,6 % oli kokeillut jo- tain tupakkatuotetta tai sähkösavuketta ainakin kerran. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020b). Nikotiinituotteiden käytön ennaltaehkäisevä työ on aloitettava siis tarpeeksi ai- kaisin, jo alakouluikäisillä lapsilla.
2 LASTEN JA NUORTEN NIKOTIININ KÄYTTÖ
Nikotiiniriippuvuus on vakava sairaus ja sen hoito on vaativaa. Tämän vuoksi nikotiinit- tomuuden tukeminen ja ennaltaehkäisy on todella tärkeää ja se tulee kohdistaa 10–16- vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin. Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön aloittamista tulee eh- käistä kaikin tavoin. Ehkäisyssä tulee huomioida olemassa olevat mahdolliset riskitekijät, kuten lähipiirin tupakointi, vanhempien tupakointi ja ongelmat koulunkäynnissä. (Tu- pakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito: Käypähoito -suositus, 2018).
Kouluterveyskyselyn tarkoituksena on tuottaa tietoa eri-ikäisten lasten ja nuorten tervey- destä, hyvinvoinnista, koulunkäynnistä, osallisuudesta, avun saamisesta ja palvelujen tarpeisiin vastaavuudesta sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Kouluterveyskysely toteutetaan joka toinen vuosi ja siihen osallistuvat perusopetuksesta 4. ja 5. sekä 8. ja 9.
luokan oppilaat, lukiokoulutuksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat sekä ammatillisten oppilai- tosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Vuonna 2017 ja 2019 kyselyyn vastasivat myös 4. ja 5. luokan oppilaiden huoltajat. Kouluterveyskyselyn tuloksia hyödynnetään oppilaitok- sissa koululaisten hyvinvoinnin edistämisessä, kunnissa hyvinvointijohtamisessa sekä valtakunnan tasolla politiikkaohjelmien ja erilaisten lakien toimeenpanon seurannassa ja arvioinnissa. (THL 2020a).
Nuorten tupakointi on vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Kouluterveyskyselyn 2019 mu- kaan peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista pojista 6 % ja tytöistä 5 % tupakoi päivittäin.
Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 2 % pojista ja 3 % tytöistä tupakoi päivittäin. Amma- tillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 1. ja 2. vuoden opiskelijoista sen sijaan tupakoi päivittäin 17 % pojista ja 21 % tytöistä. Sähkösavukkeiden käyttö nuorilla on alkuinnos- tuksen jälkeen pysynyt vähäisenä. Nuuskan päivittäinen käyttö sen sijaan on yleistynyt vuoden 2017 jälkeen tytöillä kaikilla kouluasteilla. Myös poikien nuuskan käyttö ammatil- lisissa oppilaitoksissa on kasvanut. Kouluterveyskyselyssä 2019 päivittäin nuuskaa käytti 8. ja 9. luokkalaisista pojista 8 % ja tytöistä 2 %, lukiolaisista pojista 7 % ja tytöistä 1 % ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista pojista 20 % ja tytöistä 7 %. (THL 2020b).
2.1 Ohjeistukset, ohjelmat ja projektit lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen taustalla
Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden tukemiseen on satsattu viime vuosikymmeninä pal- jon. Toimenpiteiden ansiosta nuorten tupakointi onkin vähentynyt 2000-luvun alusta läh- tien. Lasten ja nuorten tupakoimattomuutta on edistetty muun muassa lakimuutoksin sekä toimintasuositusten avulla.
Tehokkaan ja onnistuneen tupakkapolitiikan ansiosta yhä harvempi nuori aloittaa tupa- koinnin Suomessa. Suomen tupakkapolitiikka sai alkunsa vuonna 1976, kun ensimmäi- nen tupakkalaki asetettiin. Tämän jälkeen lakia on uudistettu useita kertoja, viimeisin uudistus on vuodelta 2016. Vuonna 2010 Suomesta tuli ensimmäinen maa, joka asetti tavoitteekseen tupakoinnin loppumisen vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tavoitteisiin päästään, Suomessa vuonna 2030 alle 5 % väestöstä käyttää tu- pakka- tai nikotiinituotteita päivittäin. Tupakkapolitiikassa siirryttiin vuonna 2010 vähen- tämispolitiikasta lopettamispolitiikkaan. Tupakkalakimuutosten tarkoitus on suojella eri- tyisesti lapsia ja nuoria, vähentää nuorten tupakoinnin aloittamista ja rajoittaa tupakointia heidän kasvuympäristössään. (Ruokolainen 2021, 7; Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, 9; Tupakkalaki 549/2016; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2016, 10.) Tupakkalain tueksi säädettiin vuonna 2015 laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä. Lain tarkoituksena on edistää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa, varmistaa ehkäisevän päihdetyön edel- lytykset koko maassa sekä tukea erityisesti kuntien ja alueiden työn kehittämistä ja te- hostamista. (Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015; STM 2015b, 5).
Lasten ja nuorten terveyden edistämistä on käsitelty muun muassa vuonna 2001 hyväk- sytyssä Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa. Ohjelma linjasi kansallista terveyspo- litiikkaa vuoteen 2015 saakka. Ohjelman lähtökohtana on kiinnittää huomiota terveyden- huollon ulkopuolisiin ympäristöihin kansalaisten terveyteen liittyvissä asioissa. Ohjelman tavoitteet kohdistuivat kansanterveyttä koskeviin keskeisiin ongelmiin ja niiden korjaami- seen. Terveys 2015 -kansanterveysohjelman yhtenä tavoitteena oli lasten hyvinvoinnin lisääntyminen ja terveydentilan parantuminen. Toisena tavoitteena oli 16–18-vuotiaiden nuorten tupakoinnin vähentyminen niin, että vuonna 2015 alle 15 % nuorista tupakoi.
(STM 2001.) Suomi saavutti tämän tavoitteen, sillä vuonna 2015 16–18-vuotiaista pojista tupakoi päivittäin 14 % ja tytöistä 13 %. Vuonna 2001 sekä pojista että tytöistä tupakoi päivittäin vielä 31 %. Luku on hieman harhaanjohtava, koska prosentit eivät huomioi kaikkia tupakkatuotteita. Prosentit pitävät sisällään pelkästään tupakoinnin. Jos
tilastoihin laskettaisiin mukaan myös nuuskan käyttö, päivittäin tupakkatuotteita vuonna 2015 käytti 16–18-vuotiaista pojista 18 % ja tytöistä 14 %. (STM 2015a).
Vuonna 2008 hyväksyttiin myös suositukset lasten ja nuorten tupakoimattomuuden edis- tämiseen Suomessa vuosille 2010–2013. Suositukset laadittiin tukemaan Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteita. Suosituksen mukaan jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus tupakoimattomuutta edistävään, turvalliseen ja terveeseen kasvu-, kehitys- ja elinympäristöön. Vanhempien, kasvattajien ja muiden lasten ja nuorten kanssa tekemi- sissä olevien aikuisten ja yhteisöjen vastuuna ja velvollisuutena on yhteistuumin lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisy ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen. Ai- kuisten tulee suhtautua kielteisesti lasten ja nuorten tupakointiin ja luoda positiivista mie- likuvaa hyvästä terveydestä ja tupakoimattomuudesta. Lasten osallisuutta oman tervey- tensä edistämiseen tulee lisätä ja lapsille tulee antaa ikätasoon sopivat tiedot ja taidot oman terveytensä ylläpitämiseen ja edistämiseen. (Hara ym. 2010, 3–4.) Myös Käypä hoito -suosituksessa on huomioitu nuorten tupakoimattomuuden edistäminen (Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito: Käypä hoito -suositus, 2018).
Kun laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä astui voimaan vuonna 2015, sen toteut- tamisen tueksi tehtiin toimintaohjelma, jota koordinoi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.
Väestön terveyden edistämisestä vastuu on kunnilla. Toimintaohjelma on laadittu kun- tien työkaluksi, sillä tärkein ehkäisevän päihdetyön toimija on kunta. Laaja-alaista yhteis- työtä lasten ja nuorten nikotiinittomuuden tukemisessa tehdään eri toimijoiden kesken, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja oppilaitoksissa, työpaikoilla, harras- tuksissa, järjestötoiminnassa, vapaa-ajan ympäristöissä sekä asuinalueiden suunnitte- lussa. (STM 2015b, 35).
Ehkäisevän päihdetyön kansallisena projektiesimerkkinä on vuonna 2017 käynnistynyt NIKO- projekti yhteistyönä Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen sekä Turun ammattikor- keakoulun kanssa. NIKO-projektin tavoitteena on edistää nuorten nikotiinittomuutta. Pro- jektin tarkoituksena on kehittää terveyden edistämisen malleja ja nuorten ympäristöihin jalkautuvaa toimintaa nikotiinituotteiden käytön vähentämiseksi, lopettamiseksi ja ennal- taehkäisemiseksi. Lisäksi tarkoituksena on luoda toiminnallisia interventioita sekä muuta materiaalia kohderyhmien tarpeiden ja toiveiden sekä yhteiskunnallisesti havaittujen ke- hittämiskohteiden mukaan. Projektissa toteutetaan terveyden edistämisen työtä yhteis- työssä nuorten ja heidän lähiyhteisöjensä kanssa. NIKO-projekti koostuu 11 ylemmän ammattikorkeakoulun osaprojektista. (Lounais-Suomen Syöpäyhdistys 2018).
2.2 Päihdeongelmille altistavat ja niitä estävät tekijät lapsuudessa ja nuoruudessa
Nuoruus on lapsuuden ja aikuisuuden väliin sijoittuva kausi, jolloin lapsen aivoissa ta- pahtuu suuria muutoksia. Tunne-elämään ja mielihyvään osallistuvat aivojen alueet ke- hittyvät harkinnasta, impulssikontrollista ja ongelmanratkaisukyvystä vastaavia alueita aikaisemmin. Tämän vuoksi tunteiden säätely ja riskien arviointi on nuorille haastavam- paa kuin aikuisille. Nuorten päätöksenteko ja ratkaisut tapahtuvat myös aikuisia use- ammin hetken mielijohteesta. (Mustonen ym. 2019, 1734).
Myös nuoruudessa, kuten aikuisuudessakin päihdeongelmat liittyvät mielenterveyson- gelmiin. Lapsuuden ja nuoruuden ADHD, käytöshäiriöt sekä depressio altistavat päihde- häiriöille. Suuri osa aikuisuuden mielenterveysongelmista alkaa ennen 24. ikävuotta ja ainakin 10–20 % lapsista ja nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. ADHD on tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriö ja sen esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin 5–10
%. ADHD:n tunnusomaisia oireita ovat heikentynyt tarkkaavuuden säätely ja toiminnan- ohjaus sekä levottomuus ja impulssien hallinnan vaikeus. (Marttunen & Von der Pahlen 2013).
Käyttäytymisen vaikeudet ovat yleisiä lapsuusiässä, sillä käyttäytymisen ja tunteiden säätely kehittyy lapsella aivojen kypsyessä. Lieviä mielenterveysoireita voi myös ilmetä lapsilla ohimenevinä esimerkiksi lapsen tai perheen muutostilanteiden yhteydessä. Lie- vien mielenterveyshäiriöiden hoidossa käytetään yleisiä tukimenetelmiä, joissa tavoit- teellisella keskustelulla pyritään antamaan tietoa sekä keskustelemaan yleisistä hyvin- voinnin kannalta tarpeellisista tekijöistä, kuten unen riittävyydestä, liikunnasta, ravitse- muksesta, päivärytmin säännöllisyydestä ja turvallisuudesta. Toisaalta mielenterveyden- häiriö voi olla myös merkki tulevasta vakavammasta ongelmasta. Käytöshäiriö on lap- suudessa tai nuoruudessa alkava toistuva tai pysyvä epäsosiaalisen käyttäytymisen malli. Käytöshäiriölle on ominaista pitkäkestoinen ja toistuva epäsosiaalinen, aggressii- vinen tai uhmakas käytös. Häiriöön liittyy useimmiten myös muita samanaikaisia mielen- terveyden häiriöitä, kuten ADHD. Sekä ADHD että käytöshäiriöt ovat yleisempiä pojilla, kuin tytöillä. ADHD:n hoito perustuu Käypä hoito suositukseen ja hoidossa tarvitaan use- amman toimenpiteen yhdistämistä (ADHD aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö: Käypä hoito -suositus 2019.) ADHD lisää selvästi riskiä päihdeongelmiin aikuisuudessa. Käy- töshäiriöihin sen sijaan liittyy aikuisuudessa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä sekä väkivaltaisuutta ja rikollisuutta sekä päihde- ja muita mielenterveyshäiriöitä. (Marttunen
& Von der Pahlen 2013; Aalto-Setälä & Huikko 2021, 403).
Masennuksen ilmaantuvuus kasvaa nuoruusiässä ja se on yleisempää tytöillä kuin pojil- la. Masennukseen liittyy usein myös muita samanaikaisia mielenterveys- ja päihdeon- gelmia. Nuoren aktiivinen masennuksen hoito parantaa pidemmän ajan ennustetta ja ehkäisee huumeriippuvuudelta. (Marttunen & Von der Pahlen 2013). Masennuksella ja itsetunnolla on vahva yhteys nuorten psyykkisessä hyvinvoinnissa. Masennuksen hoi- dossa tulisi kiinnittää huomiota nuoren itsetunnon vahvistamiseen. (Väänänen ym. 2014, 6–8). Itsetunnolla on selvä yhteys myös nuorten tupakointiin ja riskiin tupakoinnin aloit- tamiseen. Nuoren itsetunnon merkitys korostuu sosiaalisissa tilanteissa, jossa tupakka- kokeiluja tapahtuu. (Saari 2019, 55). Tupakointi liittyy nuorilla usein myös huonompaan koulumenestykseen sekä ongelmiin koulussa. Tupakoivat nuoret kärsivät useammin stressistä sekä yksinäisyydestä koulussa. (Pennanen ym. 2012, 65; Bryant ym. 2000, 82–83).
Nuorisopsykiatristen lähetteiden määrä erikoissairaanhoitoon on lisääntynyt merkittä- västi viimeisen kymmenen vuoden aikana, jopa 40 % vuodessa. Myös 12–17-vuotiaiden nuorten psykiatristen häiriöiden määrä erikoissairaanhoidossa on lisääntynyt. Nuorten psyykkinen pahoinvointi ei kuitenkaan ole merkittävästi lisääntynyt, mutta nuorten mie- lenterveysongelmien tunnistaminen on sen sijaan viime vuosina parantunut. Mielenter- veysongelmista keskustellaan avoimemmin ja avun hakemisen kynnys on madaltunut.
Myös kouluterveydenhuollossa arvioidaan nuorten hyvinvointia kokonaisvaltaisemmin.
(Gyllenberg 2019, 1321–1322).
2.3 Nikotiinittomuuden haasteet lapsilla ja nuorilla
Nikotiiniriippuvuuden hoidossa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden arvioi- minen on ensisijaisen tärkeää, sillä nikotiiniriippuvuuden hoito perustuu riippuvuuden va- kavuuden arviointiin. Nuorten aivojen kehittymättömyys altistaa riippuvuuden syntymi- selle ja osalle nuorista riippuvuuden merkkejä ilmaantuukin jo lyhytkestoisen nikotiinial- tistuksen jälkeen. Aikuisten nikotiiniriippuvuuden arviointiin käytetyt mittarit eivät sovellu nuorille, sillä tupakointikiellot, aikuisilta salailu ja ostoikärajat rajoittavat nuorten tupakka- tuotteiden käyttöä. Aikuisten testit antavat usein vääristyneen tai liian hyvän kuvan nuo- ren nikotiiniriippuvuuden tilasta. Nuoret eivät erota tavan ja riippuvuuden eroa yhtä hyvin kuin aikuiset, joten nuori ei myöskään välttämättä koe olevansa riippuvainen, vaikka näin vahvasti olisikin. Nuorten riippuvuuden arviointiin voi käyttää nuorille kehitettyä Hooked On Nicotine Checklist -testiä (HONC), joka havaitsee herkemmin riippuvuuden
ensimmäisten merkkien ilmaantumisen. (Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito: Käypähoito -suositus, 2018).
Nuuskan käytön kokeilu- ja riski-iässä ovat 13–17-vuotiaat nuoret, mutta nuuskan kokei- luikä on viime aikoina laskenut ja nuuska onkin levinnyt yhä nuorempien lasten keskuu- teen. Nuuskan kokeiluun vaikuttavat etenkin nuorten kokeilun halu sekä kaveriporukan paineet. Nuuskan käytön suosio ja sen käytön kasvu vaikuttaisi perustuvan paljon myös asenteisiin. Nuuskan käyttäjät eivät lähtökohtaisesti pidä nuuskaa terveydelle yhtä vaa- rallisena, kuin esimerkiksi tupakkaa. Nuuskan käytön lopettamiselle tai vähentämiselle ei myöskään koeta tarvetta, koska sen käyttöä ei koeta ongelmana. Nuorten tietämys nuuskan aiheuttamista terveyshaitoista on myös puutteellinen. Nuuskan terveyshaitoista ei myöskään välitetä, vaikka niistä tiedettäisiinkin. Nuuskan käyttöön liitetään sen sijaan positiivisia hyötyjä. Nuoret kokevat nuuskan rentouttavan, antavan lisäenergiaa ja autta- van keskittymään. (Piispa 2018, 43–45; Salomäki & Tuisku 2013, 17, 19; Liimakka ym.
2015, 3, 31–33).
Nuuskan käytön tunnistamisessa on myös puutteita ja tämä voi olla syy siihen, miksi siihen on vaikeampaa puuttua esimerkiksi kouluissa. Nuuska on nuorten keskuudessa tällä hetkellä ”trendituote” ja se liitetään tupakkaa helpommin nuorten sosiaalisiin tilan- teisiin. Nuuskan käytön suosiota lisää myös sen helppous ja huomaamattomuus. Nuus- kaa on helpompi käyttää sisällä ja sen käyttöön liittyy jakamisen kulttuuri. Nuuskaami- nen on myös helpommin salattavissa vanhemmilta, eikä vanhemmat välttämättä rankai- se nuuskan käyttämisestä samalla tavalla, kuin tupakoinnista. Nuuskan suosiota lisää myös sen liittäminen urheiluun, erityisesti jääkiekkoon. Urheilullisuutta ja sporttisuutta arvostetaan nuorten keskuudessa erityisen paljon. Tämän vuoksi urheilijat, etenkin jää- kiekkoilijat ovat tärkeässä roolissa nuorten asenteisiin vaikuttajina. Mitä enemmän nuus- kaa käytetään kaveripiireissä, sitä enemmän kokeilumahdollisuuksia on tarjolla myös niille, jotka sitä eivät vielä käytä. (Piispa 2018, 43–45; Salomäki & Tuisku 2013, 17, 19;
Liimakka ym. 2015, 3, 31–33).
Nuuskan käyttöön liittyy nuorilla vahvasti erilaisia mielikuvia siitä, ketkä tai millaiset ih- miset käyttävät nuuskaa. Nuuskan käyttö koetaan merkkinä miehisyydestä ja se liitetään poliiseihin, palomiehiin, raksaduunareihin sekä urheilijoihin. Nuuskaa käyttämättömät koetaan sen sijaan naismaisiksi, nörteiksi, kilteiksi tai terveysintoilijoiksi. Mielikuvat nuus- kaa käyttävästä nuoresta ovat nuorilla myös hyvin positiivisia. Nuuskaava nuori nähdään suosittuna, sosiaalisena ja huumorintajuisena, hänellä on laaja kaveripiiri. Mielikuvat tu- pakoivasta nuoresta ovat päinvastaiset. Tupakoivaan nuoreen kohdistettuihin mielikuviin
liittyy paljon negatiivisia sävyjä, kuten heikko koulumenestys, harrastamattomuus, vähäi- nen liikunta, liiallinen päihteiden käyttö, huono itsetunto sekä piittaamattomuus omaa terveyttä kohtaan. (Salomäki & Tuisku 2013, 14–16).
Vaikka nuorten tupakointi onkin vähentynyt, vaihtoehtoisten nikotiinituotteiden suosio on lisääntynyt. Erilaisten tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö liittyy nuorilla usein yhteen.
Suomalaisnuorten keskuudessa eri nikotiinivalmisteiden, etenkin savukkeiden ja nuus- kan yhteiskäyttö onkin lisääntynyt. Varsinkin pojat käyttävät sekä tupakkaa että nuuskaa rinnakkain entistä yleisemmin. Yhteiskäyttöön tulee suhtautua vakavasti, sillä esimerkik- si Tuiskun (2016, 70) mukaan nuuskan käyttö näyttää liittyvän suurempaan nikotiiniriip- puvuuteen nuorilla tupakoivilla aikuisilla. Vaihtoehtoisiin nikotiinituotteiden kokeiluun liit- tyy uutuuden viehätys, pyrkimys vähentää savukkeista aiheutuvaa terveyshaittaa sekä korvata savukkeet tupakoinnin kieltävissä paikoissa. Nuoria houkuttelevat myös tuottei- den edullisuus ja helppo saatavuus, käytön huomaamattomuus, houkuttelevat tuoksut ja maut sekä mielikuvat turvallisuudesta. (Ollila ym. 2017, 2046–2049). Vaikka säh- kösavukkeiden käyttö on muita nikotiinituotteita harvinaisempaa, ei niitä voi kuitenkaan jättää huomiotta nuorten nikotiinittomuuden tukemisessa. Sähkösavukkeet nimittäin näyttävät vetoavan tupakka- ja muita nikotiinivalmisteita käyttämättömiin nuoriin tupak- kaa ja nuuskaa enemmän. (Puupponen ym. 2017, 4). Nuorten tietoisuutta sähkösavuk- keiden terveyshaitoista sekä siihen liittyvistä riskeistä on lisättävä osana tupakoinnin aloittamista ehkäisevää sekä tupakoinnin lopettamiseen liittyvää kampanjaa (Salonen ym. 2016, 485).
Alaikäisten lasten ja nuorten yleisin nikotiinivalmisteiden hankintatapa ovat kaverit. Tä- män jälkeen yleisin tapa hankkia savukkeita tai nuuskaa on tuntemattoman henkilön tai aikuisen kautta. Yläkouluikäiset ottavat tuotteita myös kotoa ilman lupaa. Sähkösavuk- keita nuoret tilaavat myös netistä tai ostavat kaupasta. Vanhemmat, ammatillisissa oppi- laitoksissa opiskelevat nuoret saavat nikotiinituotteita myös kotoa perheenjäseniltä.
(Puupponen ym. 2017, 2). Nuuskan hankinnan nuoret kokevat helpoksi. Nuuskaa nuoret saavat välittäjien tai kavereiden kautta, sosiaalisen median avulla tai itse ostamalla lai- valta tai ulkomailta. (Liimakka ym. 2015, 22–23).
3 LASTEN JA NUORTEN NIKOTIINITTOMUUDEN EDISTÄMINEN
Nikotiinittomuus ja kannustus siihen, tulisi olla jatkuvasti esillä kouluissa ja oppilaitok- sissa. Valistuksen ja ennaltaehkäisevän työn tulisi kohdentua myös entistä nuorempiin lapsiin ja nuoriin. Oppilaitosten sitoutumista savuttomuuteen tulisi korostaa. Oppilaitok- silla tulisi olla riittävä valvonta ja selkeät rangaistukset kiinni jäämisestä. Perheen rooli nuoren savuttomuudessa on myös suuri. Vanhempien kannustaminen savuttomuuteen kannustaa myös nuoria kohti nikotiinitonta elämää. Aikuisen esimerkki nuoren savutto- muudessa on siis korostunut. Myös lapsen ja nuoren itsetuntoa vahvistamalla voidaan tukea nikotiinittomuutta. (Nevalainen & Ollila 2015, 65–67).
3.1 Koulun ja oppilashuollon rooli nikotiinittomuuden edistämisessä
Oppilashuoltoa koskevasta lainsäädännöstä vastaa Sosiaali- ja terveysministeriö yh- dessä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Työtä tehdään yhdessä oppilaiden, huolta- jien, opetustoimen, sosiaali- ja terveystoimen sekä muiden tahojen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020).
Kouluterveydenhuolto kuuluu perusterveydenhuoltoon ja se on tarkoitettu peruskoulun oppilaille. Kouluterveydenhuollon toimintaa ja lainsäädännön valmistelua ohjaa Sosiaali- ja terveysministeriö. Kouluterveydenhuoltoa ohjaa terveydenhuoltolaki. Valtakunnalli- sesti kouluterveydenhuollon laatu varmistetaan asetuksella koulu- ja opiskeluterveyden- huollosta sekä asetuksella nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Koulutervey- denhuollon kehittämisestä vastaa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Lasten ja nuorten terveydestä, terveystottumuksista, kouluoloista sekä oppilashuollosta saadaan tietoa joka toinen vuosi toteutettavan Kouluterveyskyselyn avulla. Kouluterveyskyselyn tulok- sia hyödynnetään valtakunnallisesti poliittisessa päätöksenteossa, kuntatasolla hyvin- vointijohtamisessa, oppilaitokset käyttävät kyselyn tuloksia kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä, oppilashuoltotyössä sekä terveystiedon opetuksessa. (Terveydenhuolto- laki 1326/2010; STM 2020; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020a).
Kouluterveydenhuollon tavoitteet ovat moninaiset. Kouluterveydenhuollon tehtäviin kuu- luvat kouluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä kouluyhteisön hyvinvoinnin
edistäminen ja seuranta, oppilaan kasvun, terveyden ja hyvinvoinnin seuranta ja edistä- minen vuosittain, huoltajien kasvatustyön tukeminen, suun terveydenhuolto, erityisen tuen tai tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen ja oppilaan tukeminen, pitkäai- kaissairaan lapsenomahoidon tukeminen sekä tutkimuksiin ja hoitoon ohjaaminen sekä oppilaan terveydentilan toteamista varten tarvittavat erikoistutkimukset. Kouluterveyden- huollon terveystarkastukset jakaantuvat kouluterveydenhoitajan suorittamiin tarkastuk- siin, sekä kouluterveydenhoitajan, lääkärin ja tarvittaessa muiden ammattilaisten suorit- tamiin laajoihin terveystarkastuksiin. Terveystarkastusten sisältöä ohjaavat Stakesin Kouluterveydenhuollon opas sekä STM:n laatimat kouluterveydenhuollon laatusuosituk- set. (STM 2020; Mäki ym. 2017, 13; Stakes 2002).
Oppilaitoksissa nikotiinittomuuden ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa ja valistuksen tulisi painottua nuorten toimintaympäristöihin. Nuorilla nikotiinittomuuden edistämiseen tulee satsata, sillä tupakoinnin aloittamista ehkäisevät interventiot ovat toimivia niillä lapsilla ja nuorilla, jotka eivät vielä ole aloittaneet tupakointia. (Patnode ym. 2013, 253–260). Kes- kustelu- ja valistustavat nuorten kanssa nikotiinittomuudesta oppilaitoksissa kuitenkin vaihtelevat. Suurin osa keskusteluista tapahtuu kahden kesken nuoren kanssa esimer- kiksi terveydenhoitajan vastaanotolla. Terveydenhoitajan valistus koetaan nuorten kes- kuudessa kuitenkin usein yliampuvaksi ja sen vuoksi epäuskottavaksi. Kuvallinen mate- riaali sen sijaan koetaan usein terveydenhuollon ammattihenkilöiden taholta joko tur- haksi tai liian pelottavaksi. (Salomäki & Tuisku 2013, 20; Liimakka ym. 2015, 49–54).
Nikotiinikasvatuksen ohella myös nikotiinin käytön seuranta sekä riippuvuuden arviointi ja hoito, tulisi keskittää oppilasterveydenhuoltoon. Toimintamallit varsinkin nuuskaa käyt- tävien nuorten kohdalla oppilasterveydenhuollossa ovat puutteelliset, jolloin nuoren mo- tivointi käytön lopettamiseen sekä riippuvuuden hoito jäävät puheen tasolle. Tehok- kaampi keino saada nuori lopettamaan nuuskan käyttö, on herättää nuoren oma ajattelu asiaa koskien. Joskus pelkkä haitoista valistaminen koetaan parhaaksi ajan puutteen vuoksi. Paras tulos saadaan, mikäli nuori on itse motivoitunut lopettamaan. Nuorten mo- tivoimiseen kaivataan lisää koulutusta, sillä keinojen löytäminen nuorten motivoimiseen on terveydenhuollon ammattilaisten mielestä haasteellista, mikäli nuorella ei sitä itsel- lään ole. Lähtökohtaisesti nuoret ovat motivoituneita tupakoinnin lopettamiseen, mutta nuuskan käytön suhteen tilanne on haastavampi. (Salomäki & Tuisku 2013, 20; Liimakka ym. 2015, 49–54). Oppilashuollon ammattihenkilöiden koulutukseen tulisi panostaa, sillä ohjauksella on todettu selkeästi olevan vaikutusta nuorten tupakoinnin lopettamiseen.
Näyttöä on etenkin koulu- ja oppilasympäristössä tapahtuvasta ohjauksesta.
Ryhmäohjauksella sekä ohjauksella, joka yhdistää motivoivaa keskustelua, huomioi muutosvaiheen sekä sosiaalisen tekijöiden vaikutuksen, on nuorilla tehokasta.
(Franshawe ym. 2017, 25–31).
Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on vastuu välittää nuorelle vahva viesti nikotiinitto- muuden puolesta. Erityisesti laajoissa terveystarkastuksissa keskusteltaessa lapsen hy- vinvoinnista, käydään keskustelua myös tupakkatuotteista. Keskustelussa selvitetään, onko nuorella itsellään tai kaveripiirissä tupakkakokeiluja tai säännöllisempää käyttöä.
Keskustelussa tulee huomioida myös lapsen ja vanhemman mielipiteet asiaa koskien.
Keskustelussa tulee korostaa tupakoimattomuuden etuja, tupakoinnin haittoja sekä mah- dollisesti ottaa puheeksi tupakoinnin lopettaminen. Aikuisilla ja terveydenhuollon ammat- tilaisilla on parannettavaa suhtautumisessaan nikotiini- ja tupakkatuotteisiin. Nuuskaa ei mielletä välttämättä yhtä vaaralliseksi, kuin tupakkaa. Kouluterveydenhuollon ammatti- laisilla ei myöskään ole tarpeeksi tietoa nuuskaamisen terveyshaitoista. Nuuskaamiseen puuttumista terveydenhuollon ammattilaisilla vaikeuttaa resurssien sekä tahdon puute.
Tupakoinnin ja nuuskan käytön terveydelle haitallisuutta vertaillaan ammattilaisten kes- kuudessa turhaan. Monet terveydenhuollon ammattilaiset pohjaavat asenteitaan myös kokemuspohjaansa. Tupakoinnin terveyshaitoista on omakohtaisia, näkyviä kokemuksia enemmän. Kehitettävää löytyy sekä ammattilaisten asenteissa että ajan käytössä, tie- doissa ja työvälineissä. (Nevalainen & Ollila 2015, 65–67; Liimakka ym. 2015, 3, 45–48).
3.2 Sosiaalisen ympäristön merkitys nikotiinittomuuden edistämisessä
Sosiaalisen ympäristön vaikutus nikotiinittomuuden tukemisessa nuorilla on suuri. Tupa- koinnin aloittamisessa sosiaalisista riskitekijöistä suurin on läheisen ystävän tupakointi sukupuolesta riippumatta (Saari 2018, 39.) Tutkimuksissa on osoitettu, että nuorilla ai- kuisilla tupakointi liittyy alempaan koulutustasoon, suurentuneeseen painoindeksiin, vä- häisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja huonompaan aerobiseen suorituskykyyn (Tuisku 2016, 63, 65, 67). Sosioekonomisesti heikompiasemaisten kaupunginosien nuoret tupa- koivat muita enemmän (Cambron ym. 2018, 378.)
Seuratoimintaan osallistuvien lasten määrä on kasvava ja toiminta tavoittaa etenkin nuo- remmat 9- ja 11-vuotiaat lapset tehokkaasti. 9- ja 11-vuotiaista 2/3 osallistuu seuratoi- mintaan. 15–19-vuotiaista enää 1/3 harrastaa liikuntaa seurassa. (Kokko & Martin 2019, 49). Urheiluseurojen rooli lasten ja nuorten savuttomuuden tukemisessa on siis suuri.
Urheiluseuroilta, erityisesti junioritoiminnan ohjaajilta tulisi vaatia savuttomuutta. Myös
nuuskan käyttöön urheiluseuroissa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevilta ihmisiltä vaaditaan tietoisuutta sekä ehdottoman kielteistä suhtautumista kaikkiin tupakkatuotteisiin. (Nevalainen & Ollila 2015, 67–71).
Päihteet tulevat nuorten elämään seuratoiminnan aikuisten kautta. Vaikka nuoret itse eivät miellä päihteiden kuuluvan urheiluun, ajan myötä lapset ja nuoret kuitenkin oppivat ja omaksuvat seuran ja joukkueen päihdekulttuurin. Sosiaalinen ympäristö, jossa nuori viettää paljon aikaa, on nuoren asenteiden muokkaajana tärkeä. Kieltäytyminen päih- teistä muodostuu nuorelle vaikeaksi, jos kokeilumahdollisuuksia on tarjolla koko ajan tai siihen painostetaan. Urheilevien nuorten suhtautumisessa nuuskan käyttöön on suuria eroja. Osa urheilevista nuorista suhtautuu kielteisesti, osa taas myönteisesti nuuskan käyttöön. Urheilevien nuorten tietotaso etenkin nuuskan negatiivisista vaikutuksista ur- heilusuoritukseen on kuitenkin heikko. Nuuskan käytöllä on monia urheilusuoritusta hei- kentäviä vaikutuksia. Nuuskan sisältämä nikotiini nostaa verenpainetta ja sydämen sy- kettä, jolloin sydän rasittuu normaalia enemmän. Nikotiinin vaikutuksesta lihasten veri- suonet supistuvat ja lihasten verenkierto heikkenee. Tämä lisää urheiluvammojen riskiä ja hidastaa lihasten palautumista treenin jälkeen. Nikotiini vaikuttaa myös lihasvoiman kehittymiseen, koska nikotiinin vaikutuksesta lihasten hapen ja ravinnonsaanti huono- nee. (Salomäki & Tuisku 2013, 43–44, 50, 71).
Suomen Syöpäyhdistys selvitti vuonna 2019 nuuskan käyttöä urheiluseuroissa. Selvi- tystä varten haastateltiin lajiliittojen edustajia, urheiluseurojen- ja joukkueiden toimijoita sekä seuroissa urheilua harrastavia nuoria ja heidän vanhempiaan. Myös tässä selvityk- sessä kävi ilmi, että nuuskan käytön terveyshaitoista ei urheilun toimintaympäristössä olla kovin tietoisia ja tieto on usein hajanaista. Urheiluun sitoutuvat nuoret haluavat elää kokonaisvaltaista urheilijan elämää, joten urheilulliseen elämäntapaan kasvaminen ja kasvattaminen nähtiin parhaana keinona ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä urheiluym- päristössä. Nuorten kanssa tekemisissä olevien aikuisten esimerkillä koettiin olevan merkittävä vaikutus nuorten tekemiin valintoihin ja heidän välillään kaivattiin yhteistyötä nuuskattomuuden edistämisessä. Aikuisista valmentajalla koettiin olevan suurin merkitys nuorten nikotiinittomuuden edistäjänä. (Venäläinen ym. 2019, 7–8).
3.3 Terveyden edistämisen mallit lasten ja nuorten terveyden edistämisessä
Innokylä on kaikille avoin, maksuton yhteisen kehittämisen ja tiedon jakamisen ympä- ristö. Innokylässä tuotetut ideat, tuotokset ja tulokset ovat vapaasti kaikkien
kiinnostuneiden saatavilla ja hyödynnettävissä. Palvelu tarjoaa monipuolisia työkaluja ja menetelmiä kehittämisen tueksi. Se kokoaa kehittämistyön tulokset yhteen paikkaan ja toimii kanavana ratkaisujen levittämiseen. Innokylässä eri toimintamalleja voi hakea ha- kusanoilla. Hakusanalla ”nikotiini” Innokylä antaa tulokseksi neljä eri alueellista ja valta- kunnallista toimintamallia: Säkitön syyskuu -nuuskattomuuteen kannustava kampanja, Terveyskioskitoiminta ammattikoululaisille nuorille, Tarmo-terveyspeli yläkouluikäisille nuorille sekä Selvis -vertaisryhmä kehitysvammaisille nuorille. (Innokylä 2021).
EHYT on valtakunnallinen ehkäisevän päihde- ja pelihaittatyön asiantuntijajärjestö. Jär- jestön tavoitteena on päihde- ja pelihaittoja vähentämällä edistää ihmisten hyvinvointia.
Nuuska-agentti on EHYT-järjestön kehittämä terveyden edistämisen malli, jonka tavoit- teena on lisätä lasten ja nuorten tietoisuutta nuuskasta ja sen käytön vaikutuksista sekä ehkäistä nuuskakokeiluja ja sen käyttöä. Nuuska-agentti -mallissa nuoret ovat itse eh- käisevän päihdetyön tekijöitä ja vertaisosaajia nuorten keskuudessa. Nuuska-agentit ovat vapaaehtoisia 7.–9. -luokkalaisia nuoria, jotka seuraavat nuuskailmiötä omissa toi- mintaympäristöissään, koulussa tai vapaa-ajalla. Nuuska-agenttien tehtävään kuuluvat nuoremmille oppilaille koulutyön sisällä tai vapaa-ajalla pidetyt nuuskainfot. Nuuska- agenttien toimintaa ohjaa EHYT ry:n koulutuksen saanut aikuinen, esimerkiksi opettaja, nuoriso-ohjaaja tai muu nuorten kanssa toimiva taho. Nuuska-agentilla on työvälineinään diaesitys, Totta vai tarua -kortit, Kahoot-visa ja nuuskarastiharjoitus nuorimmille oppi- laille. Nuuskainfojen lisäksi Nuuska-agentit voivat toteuttaa mielekästä toimintaa kou- lussa tai vapaa-ajalla sekä toimia vaikuttajina ja aloitteentekijöinä. Nuoret saavat toimin- nastaan digitaalisen Open Badge -osaamismerkin, jonka voi liittää esimerkiksi kesätyö- hakemukseen tai ansioluetteloon. (EHYT 2021).
Suomen Syöpäyhdistyksen tekemän selvityksen jälkeen Syöpäjärjestöt, Suomen Olym- piakomitea ja EHYT ry aloittivat vuonna 2020 yhteistyöprojektin, jonka tuotoksena syntyi urheiluseuroille yhtenäinen toimintamalli nuuskattomuuden edistämiseksi. Toimintamalli sisältää työkaluja seuratoimijoille ja valmentajille nuuskattomuuden huomioimiseen peli- säännöissä ja seuratoiminnan arjessa. Lisäksi se sisältää välineitä nuuskan haitoista kertomiseen ja nuuskan käytön puheeksi ottoon. Nuuskaton urheilu -toimintamalli on tar- koitus ottaa käyttöön valtakunnallisesti vuoden 2021 aikana. Urheiluseuran on mahdol- lista ottaa toimintamalli käyttöön myös itsenäisesti FressisEdun sivuilta löytyvän materi- aalin avulla. (FressisEdu 2021b).
3.4 Lasten ja nuorten tukeminen nikotiinittomuuteen
Lasten ja nuorten nikotiinittomuuteen tukemisessa avain on motivaatiossa. Motivaatioon liittyy periksiantamattomuutta, energiaa ja suuntatietoisuutta. Aidosti, autenttisesti synty- nyt motivaatio pitää sisällään innostuneisuutta, kiinnostusta ja itseluottamusta. Ryan ja Decin (2017) Itsemääräämisteorian mukaan nuorta motivoi se, että hän voi itse päättää omista tekemisistään. Motivaatio syntyy sisäisesti, eikä ulkoisen pakottimen painostuk- sesta. Parhaiten nikotiinin käytön lopettamisessa nuoria tukee psykososiaalinen, ajatte- lun ja käyttäytymisen muutokseen tähtäävä tuki. Tuen tulisi olla säännöllistä ja sitä pitäisi olla tarjolla nuorille luontevissa ympäristöissä, kuten kouluissa ja oppilaitoksissa. Lapsia ja nuoria nikotiinittomuuteen motivoivia tekijöitä ovat terveys, kunto ja raha. (Salomäki &
Tuisku 2012, 25–26). Motivoimisen tukena voi käyttää esimerkiksi säästölaskureita, joilla pystyy laskemaan, kuinka paljon rahaa säästää, jos lopettaa tupakoinnin tai nuuskan käytön. (Hengitysliitto 2021; Filha 2021).
Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen materiaalia on paljon ja materiaalissa on otettu huomioon lasten ja nuorten näkökulma. FressisEdu on Syöpäjärjestöjen ylläpi- tämä sivusto, joka on suunnattu lasten ja nuorten kanssa tekemisissä oleville tahoille.
Sivuston tarkoituksena on auttaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä käsittelemään tupakka- ja nikotiinituotteisiin liittyviä aiheita eri kehitysvaiheet huomioiden ja siellä on huomioitu erikseen oppilaitokset, vanhemmat, urheiluseurat sekä nuorisotyö. (Fres- sisEdu 2021a).
Ehkäisevän päihdetyön, EHYT ry:n sivuilla on paljon materiaalia, esitteitä, lehtiä ja muita työkaluja nikotiinittomuuden edistämisen työhön. Sivuilta esimerkiksi nuorisoalan am- mattilaiset voivat ladata ilmaista materiaalia ehkäisevän päihdetyön tueksi. Sivuilta löytyy myös nikotiinittomuutta tukevaa materiaalia, jota opettajat voivat hyödyntää päihdekes- kusteluissa tai osana opetusta. (EHYT 2021).
Erovirasto on Suomen ensimmäinen nuorille suunnattu ilmainen ja suomenkielinen tu- pakoinnin ja nuuskan käytön lopettamiseen kannustava sovellus. Se on nuorille suun- nattua matalan kynnyksen palvelua, josta saa henkilökohtaista tukea ja ohjausta käytön lopettamiseen. Erovirasto-sovelluksessa tarjotaan faktatietoa, kannustusta ja motivaa- tiota nuoria ja nuoria aikuisia kiinnostavalla ja viihteelliselläkin tavalla. Apin taustalla on vankka tutkimustieto ja asiantuntemus nikotiiniriippuvuudesta ja lopettamisen tuesta.
(Syöpäjärjestöt 2021).
4 KEHITTÄMISPROJEKTI PROSESSINA
Selkeä työnjako helpottaa toimintaa projektin aikana ja vähentää epäselvyyksiä eri toimi- joiden työnjaon välillä. Projektin organisoinnin perustana on vastuuhenkilöiden ja työ- ryhmien tunnistaminen sekä osapuolten työnjaosta sopiminen. Projektin vastuunjaossa määritellään siitä, kuka huolehtii mistäkin projektin tehtävästä, kuka tekee päätöksiä, kuka valvoo projektin etenemistä ja kuka viestii projektissa ja kenelle. Vastuunjako voi- daan kuvata monin tavoin, kuten kuvia tai kaavioita käyttäen. Projektiryhmää muodosta- essa tärkeää on, että projektipäälliköllä on tarpeeksi tietoa ihmisistä, heidän osaamises- taan ja resursseistaan. Ryhmän muodostuksessa kannattaa käyttää yhteensopivuutta, jolloin ryhmän jäsenet täydentävät toisiaan ja persoonallisuudet sopivat tyhmän ja pro- jektin luonteeseen. Hyvä projektiryhmä pystyy täyttämään sille annetut tehtävät ja on halukas toimimaan projektin tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos projektipäällikkö ei voi vai- kuttaa projektiryhmäänsä tai vaihtoehtoja ei ole, projektiryhmän toimintaan voi vaikuttaa työskentelytapojen tehostamisella. Projektipäällikkö vastaa projektista, sen tavoitteiden saavuttamisesta sekä johtaa toimintaa. (Artto ym. 2008, 273, 296–297).
4.1 Kehittämisprojektin taustaa
Ehkäisevä päihdetyö on lakiin perustuvaa kunnan organisoimaa toimintaa, jonka tavoit- teena on vähentää päihteiden käyttöä sekä käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Ehkäisevää päihdetyötä kohdennetaan alkoholipitoisiin ai- neisiin, huumausaineisiin, päihtymiseen käytettäviin lääkkeisiin ja muihin aineisiin sekä tupakkatuotteisiin ja rahapelaamiseen. Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain mukaan kunnassa on oltava nimetty toimielin, jonka vastuulle ehkäisevän päihde- työn lain määrittelemät tehtävät kuuluvat. (Taulu 2017, 5–7; Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015).
Paimio on Turun ja Helsingin välissä sijaitseva, reilu 10 800 asukkaan maaseutukau- punki. Paimion väestömäärä on viime vuosina ollut kasvava. Huoltosuhteella kuvataan työiän ulkopuolella olevien määrää suhteessa työikäisiin. Paimiossa huoltosuhde on hei- kentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2016 Paimiossa oli 65 alle 15-vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä sataa 15–64-vuotiasta työikäistä kohden. Vertailukuntiin (Lieto, Masku, Rai- sio, Sauvo) nähden Paimiossa on enemmän lapsia ja nuoria. Vuonna 2016 noin 42 %
OHJAUSRYHMÄ Kehittämisprojektin projekti-
päällikkö
- ANKKURI -opiskelijatöiden ohjausryhmä
- Ohjaava opettaja
paimiolaisista perheistä oli lapsiperheitä. Paimiossa lasten ja nuorten määrä on ollut kas- vava ja ennusteiden mukaan se jatkaa maltillista kasvua myös tulevaisuudessa. (Pai- mion kaupunki 2018). Paimiossa on neljä alakoulua; Vista, Kriivari, Hanhijoki ja Jokela, joissa jokaisessa koulussa toimii 1–3 5. ja 6. luokkaa. Yläkouluja Paimiossa on yksi ja se sijaitsee Vistan koulukeskuksen yhteydessä. 7. ja 8. -luokkalaisia oppilaita Paimiossa on yhteensä 279. (Paimion kaupunki 2020a).
4.2 Kehittämisprojektin organisaatio
Tämän kehittämisprojektin kokoonpanon muodostivat kehittämisprojektin projektipäälli- kön, ANKKURI-opiskelijatöiden ohjausryhmän sekä opinnäytetyön ohjaavan opettajan muodostama ohjausryhmä sekä asiantuntijatyöryhmän muodostama projektiryhmä.
Tämä kehittämisprojekti toteutettiin yhteistyössä Paimion kaupungin kanssa. Kehittämis- projektin toimintaympäristönä ja kohdeorganisaationa toimii Paimion kaupungin oppilas- ja kouluterveydenhuolto ja projektiryhmänä siellä työskentelevät kasvatus- ja sote-alan ammattilaiset. Kehittämisprojektin kokoonpano on kuvattu kuviossa 1. Laajempaa nä- kökulmaa projektille saatiin täydentämällä projektiryhmää Paimion kaupungin ehkäise- vän päihdetyön edustajalla sekä paikallisella urheiluseuran edustajalla.
Kuvio 1: Kehittämisprojektin kokoonpano
KEHITTÄMISPROJEKTIN KOKOONPANO
PROJEKTIRYHMÄ
ASIANTUNTIJATYÖRYHMÄ Kasvatus- ja sote-alan ammattilaiset:
- 5-6 luokan luokanopettajat - terveystiedon opettaja - kouluterveydenhoitaja
- koulukuraattori
- ehkäisevän päihdetyön edustaja - urheiluseuran edustaja
Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen tervey- den sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä. Oppilashuoltotyötä teke- vät kaikki koulun aikuiset. Kouluterveydenhuolto on osa oppilashuollon palvelua ja 1–9- luokkalaisille lapsille ja nuorille se on Paimiossa maksutonta perusterveydenhuollon jär- jestämää ennaltaehkäisevää palvelua. Kouluterveydenhoitajista vastaa Paimion ja Sau- von kansanterveyskuntayhtymä. Työtä tehdään yhteistyössä̈ oppilaiden, opiskeluhuollon muun henkilöstön, opettajien ja vanhempien kanssa. Kouluterveydenhuoltoon kuuluvat vuosittaiset terveystarkastukset, joista 1., 5. ja 8. luokan terveystarkastukset ovat laajoja.
(Paimion kaupunki 2020b).
Koulukuraattori auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä, opintojen edisty- misessä tai kasvuun ja kehitykseen liittyviä ongelmia. Myös koulukuraattori toimii osana koulun oppilashuollon työryhmää. Tavoitteena on oppilaan koulunkäynnin ja kokonais- kehityksen tukeminen sekä huoltajien kasvatustyön tukeminen. Työn painopisteenä on koulussa esiin tulevien vaikeuksien havaitseminen ja varhainen puuttuminen. (Paimion kaupunki 2020b).
Projektiryhmän kokoamisessa otettiin huomioon yhteistyön näkökulma lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämissä. Koska kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien ai- kuisten ja yhteisöjen tehtävänä on yhteistyössä edistää lasten ja nuorten terveyttä, otet- tiin tämä näkökulma huomioon tärkeänä osana tätä kehittämisprojektia ja projektiryhmän muodostamista. Jotta projektiryhmästä saatiin tiivis ja yhtenäinen, projektiryhmän kooksi muodostui 5–7 henkilön ryhmä. Asiantuntijatyöryhmä koostui kasvatusalan ammattilai- sista (luokanopettajat, terveystiedon opettaja, urheiluseuran edustaja) sekä sotealan ammattilaisista (kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori ja ehkäisevän päihdetyön edus- taja). Kehittämisprojektiin osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen ja näin ryhmään saatiin motivoituneita ja asiasta kiinnostuneita ammattilaisia. Ammattilaisten rekrytointi tapahtui sähköpostitse sekä puhelimitse sivistysjohtajan sekä kehittämisprojektin projek- tipäällikön toimesta.
4.3 Kehittämisprojektin tarkoitus, tavoitteet ja tuotos
Tämän kehittämisprojektin tarkoituksena oli kehittää nikotiinittomuutta edistävä malli 5–
8-luokkalaisille lapsille ja nuorille. Kehittämisprojektin tavoitteena oli edistää sekä alu- eellisesti että valtakunnallisesti 5–8-luokkalaisten lasten ja nuorten terveyttä nikotiinitto- muutta tukemalla ja edistämällä. Tuotoksena syntyvä malli kehittyi kolmivaiheisena
prosessina aikaisemman tutkimustiedon, kirjallisuuskatsauksen sekä asiantuntijatyöpa- jojen synteesinä. Mallin prosessi on kuvattu kuviossa 2.
Kuvio 2: Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin prosessi
4.4 Kehittämisprojektin eteneminen ja aikataulu
Kehittämisprojektin eteneminen ja aikataulu ovat kuvattu kuviossa 3. Kehittämisprojektin tarve ja aihe pohjautui Turun ammattikorkeakoulun hallinnoimaan ANKKURI-hankkee- seen. Kehittämisprojekti alkoi kirjallisuuskatsauksella lokakuussa 2020, jossa kehittämis- projektille luotiin vahva teoreettinen perusta. Olemassa olevan tutkimusnäytön sekä kir- jallisuuden pohjalta muodostettiin lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin teemat (Liite 1). Projektiryhmän rekrytointi aloitettiin marraskuussa 2020. Projektiryh- mästä muodostui kuuden hengen asiantuntijatyöryhmä, jonka käsittelyyn mallin teemat otettiin asiantuntijatyöpajoissa. Asiantuntijatyöpajat toteutettiin helmi-toukokuussa 2021.
Asiantuntijatyöpajoissa ammattilaiset keskustelivat kirjallisuudesta esiin nousseista tee- moista ja visioivat toimia lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämiseksi näiden tee- mojen pohjalta. Asiantuntijat kokoontuivat työpajoissa yhteensä kolme kertaa. Asiantun- tijatyöpajojen rakenne ja sisältö suunniteltiin etukäteen. Asiantuntijatyöpajojen tarkempi sisältö on kuvattu opinnäytetyön luvussa 5: Kehittämisprojektin toteutus, alkaen sivulta 30, luvusta 5.3: Asiantuntijatyöpajat.
Vaihe 1 • Kirjallisuuskatsaus
Vaihe 2
• Kolme asiantuntijatyöpajaa
• Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta
edistävän mallin luonnos ja sen työstäminen
Vaihe 3
• LASTEN JA NUORTEN
NIKOTIINITTOMUUTTA EDISTÄVÄ MALLI
LASTEN JA NUORTEN NIKOTIINITTOMUUDEN EDISTÄMISEN MALLI TOUKOKUU 2021
KOLMAS ASIANTUNTIJATYÖPAJA
MALLILUONNOKSEN ESITTELY KOHDEORGANISAATIOSSA
Kuvio 3: Kehittämisprojektin eteneminen ja aikataulu HELMIKUU-MAALISKUU 2021
ENSIMMÄINEN JA TOINEN ASIANTUNTIJATYÖPAJA NIKOTIINITTOMUUTTA EDISTÄVÄN
MALLIN TEEMOJEN KÄSITTELY NIKOTIINITTOMUUTTA EDISTÄVÄN MALLILUONNOKSEN TYÖSTÄMINEN MARRASKUU 2020
LUPA KEHITTÄMISPROJEKTIN TOTEUTTAMISEEN PAIMION KAUPUNGILTA PROJEKTIRYHMÄN REKRYTOINTI
LOKAKUU 2020
AIHEESEEN PEREHTYMINEN
TEOREETTINEN PERUSTA NIKOTIINITTOMUUTTA EDISTÄVÄN
MALLIN TEEMAT
5 KEHITTÄMISPROJEKTIN TOTEUTUS
Seuraavassa luvussa käydään läpi kehittämisprojektia sen toteutumisjärjestyksessä. Ke- hittämisprojekti alkoi lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen teemojen määrit- telyllä. Kehittämisprojekti jatkui projektiryhmän rekrytoinnilla ja asiantuntijatyöpajoilla, joi- den jälkeen lopullinen 5–8-luokkalaisten lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämi- sen malli muodostettiin.
5.1 Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen teemat
Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin lasten ja nuorten nikotiinin käyttöön sekä lasten ja nuorten nikotiinittomuuden haasteisiin. Kirjallisuuskatsauksessa esiin nousi lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisessä huomioon otettavia asioita, jotka koottiin yh- teen kuudeksi teemaksi. Teemat olivat ”Tietämättömyys ja tiedon puute”, ”Aikuisten suh- tautuminen ja sosiaaliset ympäristöt”, ”Käytön ja hankkimisen helppous”, ”Psyykkiset ris- kitekijät”, ”Väärät mielikuvat” sekä ”Riippuvuus ja sen tunnistaminen”. Teemat sekä tee- moihin liittyvät haasteet on koottu taulukkoon 1.
Taulukko 1. Nikotiinittomuuden edistämisen teemat ja teemoihin liittyvät haasteet
SKAA EI PI ET HT VAARA ISE A, K I T PAKKAA
K TT EI K ETA E MA A, TE M TIVAATI TA PETTAMISEE EI E
P TTEE ISET TIE T SKA AIHE TTAMISTA TERVE SHAIT ISTA
SKA AIHE TTAMISTA TERVE SHAIT ISTA EI V ITET
KAVERIPIIRIT A K KEI MAH IS ET K KEI HA A
KAVERIP R KA PAI EET
SKA IITT MI E RHEI RHEI SE RAT
PERHEE A PPI AIT STE S HTA T MI E VA IST STAVAT A KEI T
RA AIST KSET SKA K T ST VS. T PAK I ISTA
SKA K T T ISTAMISE P TTEET
SKA K T SA AAMI E
HA KKIMI E HE PP A S ME, KAVERIT, E.
SE KE T T IMI TATAVAT A RA AIST KSET KII I MISEST
HIPIIRI T PAK I TI VA HEMPIE T PAK I TI
K K I E MAT
MIE E TERVE S - E MAT
A H ,
K T SH IRI T, EPRESSI
ITSET T
RE T TTAA A TAA IS E ER IAA
A TTAA KESKITT M
SKAA K TT V RI
ME EST V A S SITT
A TTI S RIIPP V E S T MISE E
RIIPP V E MERKIT H TKEST ISE IK TII IA TIST K- SE KEE
TAVA A RIIPP V E ER TTAMI E
RIIPP V E ARVI I I MITTARIT T IMI TAMA IT
5.2 Projektiryhmän rekrytointi
Kirjallisuuskatsauksessa esiin nousseita teemoja lähdettiin työstämään edelleen kohti lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen mallia yhdessä projektiryhmän kanssa.
Projektiorganisaatioksi valikoitui kehittämisprojektin projektipäällikön kotikunta Paimio sekä Paimiossa työskentelevät kasvatus- ja sotealan ammattilaiset. Lupa kehittämispro- jektin toteuttamiselle sekä asiantuntijatyöryhmän kokoamiselle pyydettiin kunnan sivis- tysjohtajalta (liite 2). Asiantuntijoiden rekrytointi toteutettiin kolmessa vaiheessa ja sitä varten laadittiin kutsukirje (liite 3).
Rekrytoinnin ensimmäisessä vaiheessa sivistysjohtaja välitti kutsun ala- ja yläkoulujen rehtoreille, koulukuraattorien esimiehelle sekä vapaa-aikatoimen johtajalle, jotka jakoivat kutsun edelleen alakoulun 5–6 luokan luokanopettajille ja yläkoulun terveystiedon ja lii- kunnan opettajille sekä koulukuraattoreille sähköpostitse. Kouluterveydenhoitajille lupa kehittämisprojektiin osallistumiselle pyydettiin Paimion-Sauvon kansanterveyskuntayh- tymältä. Kehittämisprojektin projektipäällikkö oli yhteydessä Paimion terveyskeskuksen johtavaan hoitajaan kouluterveydenhoitajien rekrytointia varten ensin sähköpostitse ja uudelleen puhelimitse. Lupa myös kouluterveydenhoitajien rekrytointiin saatiin. Ensim- mäisen vaiheen jälkeen kehittämisprojektiin oli ilmoittautunut kaksi asiantuntijaa: yksi koulukuraattori sekä vapaa-aikatoimen puolelta ehkäisevän päihdetyön edustaja.
Rekrytoinnin toisen vaiheen suoritti kehittämisprojektin projektipäällikkö. Koska ensim- mäisen vaiheen jälkeen projektiryhmässä oli vasta kaksi asiantuntijaa, lähestyttiin ala- koulun 5-6 luokan luokanopettajia sekä yläkoulun terveystiedon ja liikunnan opettajia henkilökohtaisesti kehittämisprojektin projektipäällikön toimesta uudelleen sähköposti- kutsulla. Kutsu lähetettiin uudelleen kolmelle alakoulun 5–6 luokan luokanopettajalle sekä viidelle yläkoulun terveystiedon / terveystiedon ja liikunnan opettajalle. Kutsuun myöntävästi vastasi kaksi alakoulun 6-luokan luokanopettajaa sekä yksi yläkoulun ter- veystiedon opettaja. Toisessa vaiheessa myös kouluterveydenhoitajia lähestyttiin henki- lökohtaisesti sähköpostikutsulla. Kutsuun vastasi myöntävästi yksi kouluterveydenhoi- taja.
Rekrytoinnin kolmas vaihe suoritettiin helmikuussa 2020. Tavoitteena oli täydentää asi- antuntijatyöryhmää paikallisella urheiluseuran edustajalla asiantuntijatyöryhmän toiseen asiantuntijatyöpajaan.
SIVISTYSJOHTAJA
ALAKOULUN 5-6 LUO- KAN LUKANOPETTAJAT,
YLÄKOULUN TERVEYS- TIEDON JA LIIKUNNAN
OPETTAJAT VAPAA-AIKATOIMI
KOULUKURAATTORIEN
ESIMIES KOULUKURAATTORIT
PAIKALLISEN URHEILUSEURAN EDUSTAJA
KEHITTÄMISPROJEKTIN PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ
Rekrytoinnin tuloksena asiantuntijatyöryhmä saatiin tavoitteiden mukaiseksi. Projektiryh- män asiantuntijat jakaantuivat asiantuntijatyöpajoihin osallistumisen mahdollisuuden sekä asiantuntijatyöpajojen sisällön mukaisesti. Asiantuntijatyöryhmään saatiin seitse- män kasvatus- ja sotealan ammattilaista; kaksi 5-6 luokan luokanopettajaa, yksi terveys- tiedon opettaja, ehkäisevän päihdetyön edustaja, yksi koulukuraattori sekä yksi koulu- terveydenhoitaja. Toiseen asiantuntijatyöpajaan ryhmä täydentyi vielä urheiluseuran edustajalla. Rekrytointikaavio esitelty kuviossa 5.
Ensimmäinen vaihe:
Toinen vaihe:
Kolmas vaihe:
Kuvio 4. Projektiryhmän rekrytointikaavio KEHITTÄMISPROJEKTIN
PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ
KOULUJEN REHTORIT
PAIMION-SAUVON KANSANTERVEYS- KUNTAYHTYMÄN JOHTAVA HOITAJA
KOULUTERVEYDENHOITAJAT KEHITTÄMISPROJEKTIN
PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ
ALAKOULUN 5-6 LUOKAN LUOKAN- OPETTAJAT
YLÄKOULUN TERVEYSTIEDON JA LIIKUNNAN OPETTAJAT
Ensimmäinen asiantuntijatyöpaja:
Asiantuntijoiden esittely
Kirjallisuudesta esiin nousseiden teemojen esittely Teemojen pohjalta keskustelu, kokemusten jakaminen, ideointi
Yhteenveto ja seuraava kokous 5.3 Asiantuntijatyöpajat
Lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen mallia täydennettiin asiantuntijoiden kokemuksilla, tiedoilla ja mielipiteillä. Tiedonkeruu tapahtui asiantuntijatyöpajoissa, joi- den rakenne ja sisältö on kuvattu kuviossa 5.
Kuvio 5: Asiantuntijatyöpajojen rakenne ja sisältö Toinen asiantuntijatyöpaja:
Ensimmäisen asiantuntijatyöpajan tulosten ja malliluonnoksen esittely
Mallin työstäminen ja keskustelu teemoista jatkuu
Kolmas asiantuntijatyöpaja:
VÄLIRAPORTTI
Lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävän mallin esittely Kommentit ja keskustelu
5-8 -LUOKKALAISTEN LASTEN JA NUORTEN NIKOTIINITTOMUUTTA EDISTÄVÄ MALLI
Asiantuntijatyöpajoissa tiedonkeruun menetelmänä käytettiin vertaishaastattelua. Ver- taishaastattelussa vertaiset kävivät keskustelua annettujen teemojen pohjalta. Osallistu- jat keskustelivat teemoista itselleen mielekkäällä tavalla (Innokylä 2020). Tarvittaessa keskustelua ohjattiin/rikastutettiin kehittämisprojektin projektijohtajan toimesta ennalta mietittyjen kysymysten avulla. Keskustelua ohjaavat kysymykset liitteenä (liite 4). Vallit- sevasta COVID-19 pandemiasta johtuen asiantuntijatyöpajat pidettiin etäkokouksina.
Asiantuntijatyöpajat kokoontuivat kolme kertaa ja kukin asiantuntijatyöpaja kesti 50 mi- nuuttia. Sopivaa ajankohtaa varten kehittämisprojektin projektipäällikkö loi jokaiselle ta- pahtumalle erikseen Doodle-kyselyn, johon asiantuntijatyöryhmän jäsenet laittoivat itsel- leen sopivat tapaamisajankohdat. Linkki Doodle-kyselyyn välitettiin osallistujille sähkö- postitse.
Osallistujilta kysyttiin työpajojen alussa lupa kokouksen tallentamiseen, johon kaikki osallistujat antoivat luvan. Ensimmäinen kokous tallennettiin ja aineisto muutettiin sen jälkeen tekstimuotoon litteroimalla. Toisessa etäkokouksessa teknisten haasteiden vuoksi tallentaminen ei onnistunut, joten kehittämisprojektin projektipäällikkö teki muis- tiinpanoja ja aineistoa muokattiin kokouksen aikana. Asiantuntijatyöpajojen toteutuminen ja osallistujat ovat kuvattuna kuviossa 6.
Kuvio 6. Asiantuntijatyöpajojen toteutuminen ja osallistujat ENSIMMÄINEN
ASIANTUNTIJATYÖPAJA
TOINEN
ASIANTUNTIJATYÖPAJA
KOLMAS
ASIANTUNTIJATYÖPAJA kehittämisprojektin projek-
tipäällikkö
6-luokan luokanopettaja 6-luokan luokanopettaja yläkoulun terveystiedon opettaja
koulukuraattori
kouluterveydenhoitaja ehkäisevän päihdetyön edustaja
kehittämisprojektin projek- tipäällikkö
6-luokan luokanopettaja 6-luokan luokanopettaja koulukuraattori
kouluterveydenhoitaja ehkäisevän päihdetyön edustaja
urheiluseuran edustaja
kehittämisprojektin projek- tipäällikkö
6-luokan luokanopettaja koulukuraattori
kouluterveydenhoitaja ehkäisevän päihdetyön edustaja
yläkoulun terveystiedon opettaja
Ensimmäiseen asiantuntijatyöpajaan osallistuivat kaikki asiantuntijatyöryhmän jäsenet.
Kutsu työpajaan sekä linkki Teams-tapaamiseen lähetettiin osallistujille viikkoa ennen sovittua kokousaikaa sähköpostitse. Kutsu sisälsi lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen teemat, joihin osallistujia pyydettiin orientoitumaan mahdollisuuksien mu- kaan jo etukäteen. Ensimmäinen asiantuntijatyöpaja alkoi asiantuntijoiden esittelykier- roksella. Esittelyiden jälkeen projektipäällikkö esitteli kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostetut lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen mallin teemat. Esittelyn jälkeen asiantuntijat keskustelivat teemoista sekä teemoihin liittyvistä haasteista. Kes- kustelun ja ideoinnin tuloksena syntyi 5–8-luokkalaisten lasten ja nuorten nikotiinittomuu- den edistämisen ensimmäinen malliluonnos (liite 5).
Toiseen asiantuntijatyöpajaan kutsu lähetettiin osallistujille myös sähköpostitse. Tähän asiantuntijatyöpajaan osallistuivat yhtä asiantuntijaa lukuun ottamatta myös kaikki asian- tuntijatyöryhmän jäsenet. Paimion heikentyneen COVID-19-tilanteen vuoksi 7–9-luokka- laiset olivat työpajan aikaan etäopetuksessa. Etäopetus ja sijaisten hankkimisen mah- dottomuus aiheutti omat haasteensa asiantuntijatyöpajan toteuttamiselle sekä asiantun- tijoiden osallistumiselle. Asiantuntijatyöryhmä saatiin täydennettyä vielä urheiluseuran edustajalla. Toisessa asiantuntijatyöpajassa lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistä- misen malliluonnos esiteltiin asiantuntijoille. Esittelyn jälkeen malliluonnosta muokattiin sekä keskustelua teemoista jatkettiin. 5–8-luokkalaisten lasten ja nuorten nikotiinitto- muuden edistämisen toinen malliluonnos liitteenä (liite 6).
Kolmas asiantuntijatyöpaja toimi kehittämisprojektin väliraporttina. Kolmas asiantuntija- työpaja alkoi projektipäällikön puheenvuorolla projektista ja sen etenemisestä. Välirapor- tin jälkeen projektipäällikkö esitteli lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistämisen mal- liluonnoksen asiantuntijatyöryhmälle. Tämän jälkeen keskustelua jatkettiin ja asiantunti- jat saivat esittää kommentteja mallista sekä muutosehdotuksia siihen. Kolmannen asi- antuntijatyöpajan jälkeen 5–8-luokkalaisten lasten ja nuorten nikotiinittomuuden edistä- misen malli viimeisteltiin ja tehtiin lopulliseen muotoonsa. Lopullinen lasten ja nuorten nikotiinittomuutta edistävä malli muodostui kirjallisuuskatsauksen sekä asiantuntijatyö- pajojen synteesinä.
