Ympäristölupayksikkö - Miljötillståndsenheten

Ympäristölupayksikkö - Miljötillståndsenheten PL 262, Koulukatu 19, 65101 VAASA

PB 262, Skolhusgatan 19, 65101 VASA Puh/Tfn: 06-367 5211, faksi/fax 06-367 5251

YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Ympäristönsuojelulain 28 §:n

mukaisessa asiassa

Annettu julkipanon jälkeen

26.1.2006 Diaarinumero

LSU-2004-Y-1214 (121)

ASIA

Päätös ympäristönsuojelulain 35 §:n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee jätteiden ja ongelmajätteiden hyödyntämistä ja käsittelyä.

HAKIJA

Seinäjoen kaupunki PL 215

60101 SEINÄJOKI TOIMINTA

Seinäjoen kaupunki hakee lupaa lopetetun kaatopaikan sulkemistoimenpiteiden muuttami- selle Nurmon kunnassa niin, että kaatopaikan viimeistelykerroksissa käytetään käsiteltyjä pilaantuneita maamassoja ja teollisuuden jätemateriaaleja.

TOIMINNAN SIJAINTI

Laitos sijaitsee Nurmon kunnan Nurmon kylän tiloilla Kaatopaikka RN:o 12:200, Erkkilä 12:205 ja Ojasto 12:258. Alue on kaavoittamaton. Lähin asuinrakennus n. 1,8 km etäisyydellä.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin kohdan 4 ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan ammattimaiseen jätteiden hyödyntämiseen ja käsittelyyn on oltava ym- päristölupa.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n 1 momentin kohdan 12 a perusteella kaatopaikan ympä- ristölupa käsitellään alueellisessa ympäristökeskuksessa. (Ympäristönsuojelulaki 31 § 2 momentti kohta 1 ja ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n 1 momentin kohta 12 d).

HAKEMUKSEN VIREILLETULO JA TÄYDENNYKSET

Ympäristölupahakemus on toimitettu Länsi-Suomen ympäristökeskukselle 21.12.2004.

Hakemusta on täydennetty 30.8.2005 ja 30.11.2005.

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY

Lakeuden Jätekeskus Oy:n jätehuoltokeskuksesta on tehty ympäristövaikutusten arviointi- menettelystä annetun lain mukainen arviointi, joka käynnistyi 6.4.1999 hankkeesta vastaa- van toimitettua yhteysviranomaisena toimineelle Länsi-Suomen ympäristökeskukselle ym- päristövaikutusten arviointiohjelman. Arviointiselostus, joka on hankkeesta vastaavan laa- tima selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, valmistui 26.11.1999.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkasteltiin jätehuoltokeskuksen vaihtoehtoi- sina

sijoittamisvaihtoehtoina viittä vaihtoehtoa, joista seuraavat kolme valittiin tarkempaan tar- kasteluun:

- Ilmajoki, Laskunmäen alue;

- Nurmo, Seinäjoen - Nurmon kaatopaikka-alue;

- Ylistaro, Ylistaron kaatopaikka-alue.

Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteenvedon mukaan kaikki tarkastellut vaihtoehdot so- veltuvat jätehuoltokeskuksen paikaksi.

Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta

Yhteysviranomainen on lausunnossaan todennut mm., että arviointiselostuksessa on riittä- vät tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötar- peesta ja liittymisestä muihin hankkeisiin. Hankkeen toteuttamisvaihtoehdot on esitetty riittävän perusteellisesti. Myös hankkeen toteuttamatta jättämisen seurauksia on kuvattu arviointiselostuksessa. Yhteysviranomaisen antamassa lausunnossa on lisäksi todettu, että arviointiselostuksesta esitetyissä lausunnoissa ja mielipiteissä esitetyt haitalliset ympäristö- vaikutukset tulee ottaa huomioon ympäristölupahakemuksessa ja sen käsittelyssä. Lausun- noissa ja mielipiteissä oli tuotu esiin mm. seuraavia seikkoja: lisääntyvien jätevesien kul- keutuminen Ripsanluomaan ja sitä kautta Nurmonjokeen sekä asutuksen läheisyys.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE

Länsi-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt Seinäjoen - Nurmon kaatopaikalle ympäris- töluvan 14.6.2000 (Dnro 0896Y0599-121). Kaatopaikan toiminnan muuttamiselle on myönnetty ympäristölupa 14.2.2002 (0801Y4095-121). Luvan mukaan täyttötoiminnan tulee loppua 31.12.2005 mennessä tai silloin, kun täyttösuunnitelman mukaiset täyttöalueet ovat täyttyneet. Lietteiden vastaanotto kuivatusaltaisiin ja öljy-vahinkojätteen sekä öljy- vesiseosten vastaanoton tulee päättyä viimeistään siinä vaiheessa, kun jätteen vastaanotto kaatopaikalla päättyy. Kaatopaikan nykyisen ympäristöluvan mukaan pilaantuneiden mai- den, jätemateriaalien ja teollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen pinta-eristyksessä ei ole sallittu.

Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntakaavaehdotuksessa (18.1.2002) kaatopaikka-alueelle ei ole esitetty erityistoimintoja. Maakuntakaavaehdotus on lähetetty Ympäristöministeriöön vahvistettavaksi tammikuussa 2004. Myöskään vahvistetussa seutukaavassa kaatopaikalle ei ole merkitty käyttötarkoitusta.

KAATOPAIKAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Sijainti

Seinäjoen - Nurmon kaatopaikka sijaitsee Nurmon kunnassa noin 7 km Seinäjoen keskus- tasta Kuortaneelle johtavan tien eteläpuolella. Kuortaneentieltä on kaatopaikalle matkaa noin 1 km.

Kaatopaikka-alue on Nurmon kunnan omistuksessa. Lähimmät asuinrakennukset ovat noin 1,7 km, koulu noin 2,9 km ja päiväkoti noin 3 km etäisyydellä kaatopaikasta. Ympäröivät alueet ovat pääosin metsätalouskäytössä.

Maaperä, pohja- ja pintavedet

Seinäjoen - Nurmon kaatopaikka-alueella maaperä on Vesihydro Oy:n toimesta tutkittu kairauksin. Tutkimuskartta on valmistunut 1982. Maanpintaa peittää ohut turvekerros. Sy- vyydellä 0 - 3 metriä kulkevaa kallionpintaa peittää kivinen hiekka- ja/tai silttimoreeniker- ros. Paikoin on näkyvissä kalliopaljastumia ja paikoitellen maasto on soistunutta. Kaato- paikkasuunnitelman mukaan tiivis moreenimaa on erittäin huonosti vettä johtavaa eli k- arvo on suuruusluokka 10^-8.

Muutoshakemuksessa on voimassa olevan ympäristöluvan mukaisten täyttöalueiden 1ja 2 välissä noin 15 metrin levyinen vyöhyke, joka ei ole ollut kaatopaikkakäytössä. Myös siinä on maaperän vedenläpäisevyyden k-arvo suuruusluokkaa 10^-8 m/s. Geologin tekemän sil- mämääräisen arvioinnin perusteella alueen näkyvä kallio on kiilleliusketta. Kallioperäkar- tan ja magneettikenttäkartan perusteella alueella voi olla vettä johtavia ruhjevyöhykkeitä.

Kaatopaikan koillispuolella Kuortaneentien varressa sijaitsevan louhoksen vedestä otettu- jen vesinäytteiden ravinnepitoisuudet olivat selvästi pienemmät kuin kaatopaikan suodos- vedessä. Kaatopaikka-alue sijaitsee Nurmonjokeen laskevan Ripsaluoman pääuoman ja sen itäisen sivuhaaran välissä. Kaatopaikan etäisyys Nurmonjoesta on noin 3,7 km. Ripsa- luoman valumaalueen suuruus purkupaikalla Nurmonjokeen on noin 32 km². Nurmonjoesta vedet virtaavat Lapuanjoen kautta Perämereen.

Kaatopaikka-alueen läheisyydessä ei ole vedenhankinnan kannalta merkittävää pohjavesi- esiintymää. 25.11.1981 suoritetun mittauksen aikana pohjaveden pinta oli korkeudelle +65,1 (mp +65,2) kaatopaikka-alueen keskiosassa ja korkeudella +63,3 (mp +63,4) koillis- kulmassa.

Kaatopaikka sijaitsee Hirvijärven lähialueen (44.092) vesistöalueella. Seinäjoki-Nurmo kaatopaikalta vedet virtaavat reittiä purkuoja – Ripsa-luoman itäinen haara – Ripsaluoma – Nurmonjoki – Lapuanjoki. Kaato-paikalta Nurmonjokeen on matkaa n. 3,7 km.

Nurmonjoki (44.09) on Lapuanjoen (44) huomattavin sivuhaara ja se saa alkunsa Alavuden kaupungin alueelta Iso- ja Vähä-Vehkajärvestä sekä Iso-Soukkajärvestä ja yhtyy Lapuanjo-

keen Lapuan kaupungin keskustan kohdalla. Lapuanjoki laskee Perämereen Uudenkaarle- pyyn pohjoispuolella

LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta

Kaatopaikka-alueen kunnostamiseen liittyvien jätetäyttöalueiden pinta-rakenteissa on tar- koitus hyödyntää jätemateriaaleja ja pilaantuneita maa-aineita. Täyttöalueen 2 päällä on tarkoitus jatkaa lietteiden kompostointia sekä biojätteiden siirtokuormausta vuoden 2006 loppuun asti. Myös lietteiden vastaanottoon lietealtaisiin varaudutaan vuoden 2006 loppuun asti.

Kaatopaikkakaasut on tarkoitus polttaa soihdussa ns. kaivokohtaisella pienpolttimolla.

Myös täyttöalueella 1 muodostuva kaatopaikkakaasu on tarkoitus polttaa samassa järjes- telmässä mahdollisuuksien mukaan.

Täyttöalueen 2 ja välialueen ympärille rakennetaan salaoja, jonka avulla suotoveden ko- koamista jätetäytöstä tehostetaan. Alueen ympärille vuonna 2003 rakennettu ympärysoja otetaan pintarakenteen valmistumisen jälkeen käyttöön puhtaan pintavalunnan johtamises- sa.

Hakemuksen mukaisessa toiminnassa poiketaan nykyisestä kaatopaikan ympäristöluvasta kaatopaikkavesien johtamisen (lupamääräys 23), kaatopaikkakaasun käsittelyn (lupamäärä- ys 25) sekä sulkemisaikataulun ja pintarakennekerrosten rakentamiseen käytettävien mate- riaalien (lupamääräys 31) osalta. Suunnitelman mukainen täyttöalueen 2 ja välialueen kun- nostaminen vaatii täten uuden ympäristöluvan.

Kunnostustoimenpiteet on tarkoitus suorittaa vuoden 2010 loppuun mennessä. Pintaraken- ne toteutetaan vaiheittain pääasiassa vuosien 2006 – 2009 aikana. Pinta-/kasvukerroksen rakentamista sekä viimeistelytöitä suoritetaan vielä vuoden 2010 aikana.

Yleistä

Kaatopaikan sulkemistyöt ajoittuvat useamman vuoden ajalle. Jo tähän mennessä on täyttö- alueelle 1 rakennettu pintaeristys kuivatuskerrokseen asti. Vuoden 2004 aikana on raken- nettu täyttöalueen 1 pintaeristystä erillisen suunnitelman mukaisesti.

Jätetäyttötoiminnan päättyessä rakennetaan jätetäytön päälle suunnitelman mukaisesti pin- taeristys, jolla estetään sade- ja pintavesien imeytyminen jätetäyttöön ja siitä seuraava li- kaantuneen suotoveden muodostuminen ja kulkeutuminen ympäristöön.

Jätetäytön pinta muotoillaan siten, että luiskien kaltevuus on 1:4 tai loivempi. Lakialueen tasaus rakennetaan kaltevuuteen 1:20. Pintaeristyksen rakentamisessa voidaan käyttää so- veltuvilta osin pilaantunutta maa-ainesta, sivutuotteita tai jätteitä sisältäviä materiaaleja mm. seuraavin perustein:

- Kaatopaikkajätteistä aiheutuvat päästöt ovat huomattavasti merkittävämpiä kuin kaato- paikkarakenteista mahdollisesti aiheutuvat päästöt.

- Kaatopaikka-alueella vain rajoitettu vesimäärä on kosketuksessa eristerakenteeseen ja kaatopaikkavedet käsitellään ennen purkamista alueen ulkopuolelle.

- Kaatopaikka on ulkopuolisilta suljettu alue, eikä se sijaitse asutuksen tai vedenottamoiden läheisyydessä, eikä alueella, jolla muodostuu pohjavesiä.

- Kaatopaikan ympäristövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten edellyttämällä tavalla.

- Pilaantuneiden maa-ainesten, sivutuotteiden ja jätemateriaalien hyödyntämisellä voidaan korvata neitseellisen luonnonmateriaalin käyttöä pintarakenteissa.

Täyttöalueen 2 ja välialueen osalta sulkemistoimenpiteet käynnistyvät luiskien muotoilulla.

Erityisesti alueen 2 eteläosissa luiskakaltevuudet ovat nykyisin liian jyrkkiä sekä rakennet- tu liian lähelle kuivatusojaa. Luiskien muotoilun jälkeen muotoillaan lakialueita mahdolli- suuksien mukaan. Samalla viimeistellään esipeittokerros myös välialueelle. Tämän jälkeen työtä jatketaan käytettävissä olevien rahoitusmahdollisuuksien edellyttämällä aikataululla.

Pintakerrosten rakentamisaikataulu riippuu myös soveltuvien materiaalien saatavuudesta.

Esipeittokerroksen ollessa valmis rakennetaan kaasunkeräyskerros koko alueelle. Tiivistys- ja kuivatuskerroksen rakentaminen toteutetaan vaiheittain siten, että valmis tiivistyskerros peitetään kuivatuskerroksen materiaalilla mahdollisimman pian. Keliolosuhteista riippuen ei tiivistys-kerrosta saa olla peittämättä kuin noin kahden viikon aikana tehty alue. Tiivis- tyskerroksen ja kuivatuskerroksen valmistuttua voidaan rakentaa lopullinen pinta- /kasvukerros.

Pintarakenteessa on tarkoitus hyödyntää pilaantuneita maa-aineksia ja teollisuuden sivu- tuotteita yhteensä korkeintaan 300 000 t. Ongelmajätteitä ei alueella käsitellä tai hyödynne- tä.

Rakennettavan jätetäytön pintaerityksen kerrosvahvuudet toteutetaan valtioneuvoston pää- töksen (861/97) mukaisesti.

Jätetäytön pintaeristys Esipeittokerros

Esipeittokerroksen avulla luodaan jätetäytölle sen oikea muoto ennen varsinaisten pintara- kenteiden toteuttamista. Esipeittokerros rakennetaan tiivistetyn jätetäytön päälle ja kerrok- sen paksuus vaihtelee alueittain. Kerrospaksuus on kuitenkin vähintään 0,3 m. Kerros on täyttöalueella 2 jo rakennettu, mutta välialueelta se puuttuu. Penkereen muotoilu tulee kui- tenkin tehdä vähintään suunniteltuihin kaltevuuksiin.

Esipeittokerroksen tiiveydelle ei aseteta vaatimuksia. Kerroksen tulee kuitenkin olla perus- tana yläpuolisille rakennekerroksille, jolloin pelkkä levittäminen ei ole riittävä. Tiivistämi- nen suoritetaan tela-alustaisella koneella yliajamalla (vähintään 3 yliajokertaa). Esipeitto- kerroksen materiaalina käytetään haitta-ainepitoisuudeltaan SAMASE-raja-arvot alittavia maa-aineksia (ns. lievästi pilaantuneita maita) tai teollisuuden sivutuotteita. Mikäli kerrok- sessa käytetään haitta-ainepitoisuudeltaan SAMASE-raja-arvot ylittäviä maa-aineksia, nii- den on täytettävä tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset. Edelleen kaato- paikka-alueella kompostoitua lietettä (esim. Ylistaron kunnan ja Viljanmaan nahkatehtaan

kompostoidut lietteet) voidaan käyttää jätetäytön esipeittona. Kompostoinnin jälkeen liet- teen tulee täyttää kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset kromin osalta.

Esipeittokerrokseen tarvittavan materiaalin määrä on noin 45 000 t.

Hakija on täydentänyt lupahakemustaan 30.8.2005. Hakemuksen täydennyksen mukaan esipeittokerroksen materiaalina käytetään myös Toivonen Oy:n Ruskon jätteenkäsittelylai- toksella syntyvää rakennuspurkujätteen alitetta. Käytettävästä materiaalista on tehty kaato- paikkakelpoisuusselvitys Pirkanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa. Pirkanmaan ym- päristökeskuksen lausunnon mukaan kyseinen alitejäte soveltuu liukoisuusominaisuuksien- sa perusteella ainoastaan pintarakenteiden tiivistyskerroksen alapuolisiin kerroksiin, lähin- nä esipeittomateriaaliksi.

Kaasunkeräyskerros

Esipeittokerroksen päälle rakennetaan noin 0,3 m:n kaasunkeräyskerros. Kaasunkeräysker- roksessa voidaan käyttää betoni- ja tiilimursketta (< 150 mm). Myös lasimurskeen tai kar- kean pilaantuneen maa-aineksen käyttö on mahdollista.

Kaasunkeräyskerroksen tiiveydelle ei aseteta vaatimuksia. Kuitenkin kerroksen tarkoituk- sena on kaasunkeräyksen tehostamisen ohella parantaa kantavuutta yläpuolelle rakennetta- vaa tiivistyskerrosta varten. Tiivistäminen suoritetaan tela-alustaisella työkoneella yliaja- malla (3 yliajokertaa).

Mikäli käytetään pilaantunutta maa-ainesta, tulee sen täyttää tavan-omaisen jätteen kaato- paikkakelpoisuusvaatimukset. Kaasukeräyskerroksessa voidaan käyttää pilaantuneita mas- soja, joiden haitta-ainespitoisuudet alittavat SAMASE-raja-arvot. Suunnitelman mukaan betoni- ja tiilimurskeen sekä lasimurskeen osalta ympäristökelpoisuustutkimuksia ei erik- seen suoriteta.

Kaasunkeräyskerroksen materiaalitarve on noin 45 000 t.

Tiivistyskerros

Tiivistyskerroksen minimipaksuus on 0,5 m ja vedenjohtavuuskerroin alle 1 x 10^-8 m/s (ny- kyisen ympäristöluvan mukainen arvo). Kerros tiivistetään vähintään 90 % tiivistysastee- seen (parannettu Proctor-koe) tai kunnes tiivistymistä ei enää tapahdu. Tiivistäminen voi- daan tehdä esim. tela-alustaisella työkoneella 4 – 6 yliajokertaa käyttäen.

Työn alussa varmistetaan työkoneiden tiivistyskyky, tiivistettävän kerroksen paksuus ja yliajokertojen määrä kenttäkokeessa. Koetiivistetyllä alueella tehdään kaksi tiiveysmittaus- ta kullakin alueella, joka on tiivistetty eri tavalla (tiivistetyn kerroksen paksuus / yliajoker- tojen lukumäärä). Tiiveysmittaukset voidaan tehdä vesivolymetrillä tai troxler-laitteistolla.

Tulosten perusteella päätetään tiivistyksessä käytettävä työtapa. Kenttäkokeen jälkeen tii- vistyötä valvotaan työtapatarkkailuna.

Tiivistyskerroksen materiaalina käytetään stabiloituja pilaantuneita maa-aineksia tai teolli- suuden sivutuotteita. Tiivistyskerrokseen soveltuvat voimakkaasti epäorgaanisilla haitta- aineilla pilaantuneet maa-ainekset, joiden joukossa voi olla pieniä (50 % ongelmajätteen raja-arvosta) pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita.

Ympäristölupahakemuksen täydennyksen (30.11.2005) mukaan kaatopaikan tiivistysker- roksessa käytetään bitumistabiloituja sekä yhdistelmästabiloituja massoja.

Tiivistyskerros rakennetaan pilaantuneista maa-aineksista seuraavien periaatteiden mukai- sesti:

1. Stabilaatin vedenläpäisevyysarvon ollessa pienempi kuin 1 x 10^-9 voidaan tiivistyskerros toteuttaa ilman muovikalvoa. Materiaalin ympäristökelpoisuuden tutkimiseksi sovelletaan hollantilaisia kiinteytettyjen seosten maarakentamiskäytölle annettuja kriteerejä (taulukko 1, eristeluokka I).

2. Vedenläpäisevyyden k ollessa 1 x 10^-9 < k < 1 x 10^-8 , voidaan massa käyttää tiivistysker- roksen rakentamiseen jos se täyttää hollantilaiset kiinteytettyjen seosten maarakentamis- käytölle annetut kriteerit (taulukko 1, eristeluokka I). Tällöin on kuitenkin kerroksen ylä- puolella asennettava muovikalvo (LDPE 1,5 mm). Kyseisessä tilanteessa tiivistysrakentee- seen käytettävässä maa-aineksessa voi olla suurempia määriä (70 % ongelmajätteen raja- arvosta) pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita.

Pilaantuneita maa-aineksia stabiloitaessa suoritetaan käsiteltävistä maa-aineksista tutki- muksia, ennen sekoituksen aloittamista. Tässä vaiheessa varmistetaan mm. haitta-aineiden laatu ja pitoisuudet. Lisäksi suoritetaan muita tutkimuksia, joiden perusteella valitaan side- aineet sekä selvitetään reseptin soveltuvuus.

Ennakkokokeissa suoritetaan stabilaatista mm. vedenläpäisevyystutkimus ja haitta-aineiden liukoisuustesti. Ennakkokokeiden perusteella päätetään, kummalla edellä esitetyllä tavalla tiivistyskerros rakennetaan. Luiskat pyritään toteuttamaan vaihtoehdon 1. mukaisesti, ilman muovikalvoa, luiskien vakavuuden turvaamiseksi. Mikäli muovikalvoa käytetään, pyritään muovikalvon vaativa rakenne toteuttamaan täyttö-alueiden lakiosalla yhtenäisenä rakentee- na.

Stabiloitujen massojen rakennustekniset vaatimukset

Stabiloitujen massojen rakennustekniset vaatimukset ovat seuraavat:

Stabilointimassan lujuus: vaatimus:

Hydraulisella sideaineella (sementtipohjainen) 1 MN/m² puristuslujuus

stabilointi ASTM D 1633-96

Bitumipohjaisella sideaineella stabilointi tarttuvuusluku > 50 % (0,1 MN/m²) Yhdistelmäsideaineella (sem. + bit.) stabilointi tarttuvuusluku > 50 % (0,1 MN/m²) Pakkasenkesto < 10 % ASTM D560-96

Kiinteytetyn massan laatua valvotaan ottamalla pilaantuneesta maasta näytteitä 5000 tonnin välein. Näytteistä tehdään koekappaleet, joista on tutkittava liukoisuus, vedenläpäisevyys, pakkasenkestävyys sekä puristuslujuus sementtistabiloinnissa ja halkaisuvetolujuus bitumi- stabiloinnissa.

Stabiloidusta ja kiinteytetystä maa-aineksesta, pintarakenteen tiivistyskerrosta tehtäessä, sekoitettu massa levitetään 20 – 30 cm:n paksuisina kerroksina ja tiivistetään työtapatark- kailussa hyväksi havaitulla menetelmällä. Tiivistyskerroksen paksuuden tulee olla vähin- tään 500 mm.

Taulukko 1. Ympäristökelpoisuuskriteerit pintarakenteessa käytettävän mineraalisen tiivis- tyskerroksen materiaalille (VTT 2004).

Soveltuuvuuskohde Mineraalisen sivutuotteen soveltuvuus kaatopaikan pintaraken- teessa

Kelpoisuusluokka Eristeluokka I (k ≤ 10^-9 m/s tai yh- distelmärakenne, jos- sa mineraalisen tiivis- tyskerroksen (k ≤ 10^-8

m/s) päällä on muo- vikalvo)

Eristeluokka II

10 ^–9 m/s <k < 10^-8 m/s (HUOM! vain erikoistapauksissa, viite SY-KE 2001)

Testimenetelmä Arviointi modifioidun diffuusiotestin NVN7347 perusteella

Arviointi kolonnitestin TS14405 (L/S 10) perusteella

Kelpoisuusperuste Holl. maarakentamis- kriteerit ajoittain kos- tealle sijoituskohteel-

le

EU:n pysyvän jätteen kaatopaik- kakelpoisuuskriteeriehdotus 2002

Laatu (mg/m²) (mg/kg)

Sb 12 0,18*

As 140 1,5*

Ba 2000 60*

Cd 3,8 0,04

Cr 480 1,5*

Co 95 Ei annettu

Cu 170 6*

Hg 1,4 0,01

Pb 400 1,5*

Mo 62 *** 1,5*

Ni 170 1,5*

Zn 670 12*

Se 4,8 0,3*

Sn 95 Ei annettu

V 760 Ei annettu

F 4400 10

SO₄^2- 100000 *** 6000**

Cl^- 72000 *** 2400*

DOC^iv) Ei annettu 500^v

Kiintoainepitoisuus 50000 (tutkittava ra- vistelutestillä)^vi)

50000 ^vi

**⁾ korotettu arvo (kerroin 3)

**⁾ pysyvälle jätteelle esitetty korotettu sulfaattiarvo

***) helppoliukoisille suoloille (aineille) korotettu arvo (kerroin 1,3) iv) ei sovelleta sekalaisen epäorgaanisen ja orgaanisen jätteen kaatopaikalle

v) Mikäli jäte ei vastaa näitä liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) arvoja sen omassa pH- arvossa, se voidaan vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteella L/S = 10 l/kg ja pH:ssa 7,5–8,0.

vi) monoliitin tai rakenteen stabiilisuus

Tiivistyskerroksen materiaalina voidaan käyttää myös paperiteollisuuden siistausjätteenä syntyvää kuitusavea, jolloin ympäristökelpoisuuden määrittämistä ei tarvitse suorittaa, ku- ten kiinteytettyjä pilaantuneita maita käytettäessä. Kuitusavesta suoritettujen ympäristökel- poisuustutkimusten perusteella kuitusavea voidaan käyttää suljettavien kaato-paikkojen pintarakenteissa rajoituksetta.

Kuitusavesta rakennettavan tiivistyskerroksen mitoituksessa käytetään materiaalin toimitta- jan mukaista ohjeistusta. Tiivistyskerroksen rakentaminen kuitusavesta alle + 5 ^oC lämpöti- lassa on kiellettyä. Kerros ei saa jäätyä rakentamisen aikana. Tiivistyskerroksen rakentami- seen käytettävien massojen kokonaismäärä on noin 74 000 t.

Kuivatuskerros

Tiivistyskerroksen päälle rakennetaan vähintään 0,5 m:n kuivatuskerros. Kuivatuskerrok- sen materiaalin tulee olla riittävän hyvin vettä johtavaa. Materiaaliksi soveltuu esim. Kun- nallisteknisten töiden yleisen työselostuksessa (02) esitetty suodatinkerroksen materiaali.

Kuivatuskerros levitetään välittömästi tiivistyskerroksen valmistumisen jälkeen, jotta tiivis- tyskerrokseen ei synny kuivumishalkeilua. Kerros tiivistetään esim. tela-alustaisella työko- neella, 3 yliajokertaa.

Kuivatuskerroksen materiaalina käytetään rengasrouhetta, lasimurskaa tai betoni- ja tiili- murskaa. Kuivatuskerroksen materiaalina voidaan käyttää myös muita vedenläpäisevyys- kriteerit täyttäviä materiaaleja, jotka täyttävät edellä esitetyn rakeisuusvaatimuksen lisäksi myös pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset (taulukko 2).

Taulukko 2. EU:n kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset kahdelle kaatopaikka-luokalle L/S- suhteessa 10. Tutkimusmenetelmänä TS14405 tai EN12457/osat 1-4 (VTT 2004).

Pysyvän jätteen kaatopaikka (luokka A)

Laatu (mg/kg)

Sb 0,06

As 0,5

Ba 20

Cd 0,04

Cr 0,5

Cu 2

Hg 0,01

Pb 0,5

Mo 0,5

Ni 0,4

Zn 4

Se 0,1

F 10

SO₄^2- 1000

Cl^- 800

DOC 500*

Fenoli-indeksi 1 Kiinto-ainepitoisuus 4000**

*mikäli maaperä (luokka A) tai jäte (luokka B1b) ei vastaa näitä liuenneen orgaanisen hii- len (DOC) arvoja sen omassa pH-arvossa, se voidaan vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteella L/S 10 ja pH:ssa 7,5-8,0. Maaperän tai jätteen voidaan katsoa vastaavan liuenneen orgaani- sen hiilen kelpoisuusperusteita, mikäli määritystulos ei ole yli 500 mg/kg (luokan A jäte) ja 800 mg/kg (luokan B1b jäte).

** liuenneiden aineiden kokonaismäärän arvoja voidaan käyttää sulfaatti- ja kloridiarvojen si-jasta

Kuivatuskerroksessa käytettävien pilaantuneiden maiden epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet alittavat SAMASE raja-arvot ja orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet SAMASE ohjearvot.

Kuivatuskerrokseen rakentamiseen käytettävien massojen kokonaismäärä on noin 68 000 t.

Pinta-/kasvukerros

Pintakerroksen alaosa (0,5 m) rakennetaan puhtaista tai riskiarvioinnilla haitattomiksi tode- tuista maa-aineksista. Puhtaita maita ovat esimerkiksi puhdistetut pilaantuneet maat, joiden haitta-ainespitoisuudet alittavat SAMASE-ohjearvot. Riskinarviointi suoritetaan lainsää- dännön hyväksymän asiantuntijaorganisaation esittämällä ja ympäristökeskuksen hyväk- symällä menettelytavalla.

Rakennekerroksen yläosa (n. 0,5 m), ns. kasvukerros, rakennetaan humuspitoisesta ylijää- mämaasta tai esim. kompostoidusta jätevesilietteestä. Kyseisessä kerroksessa voidaan käyt- tää myös kompostin ja turvetuhkan seosta.

Kompostin ja turvetuhkan seoksen käytöstä pintakerroksessa on kokemuksia Tampereen Tarastenjärven kaatopaikalla. Liitteenä 2 on esitetty seoksesta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) suorittamien kasvukokeiden tulokset. Kokeiden perusteella Tampereella on hyväksytty seossuhde 3:1 (tuhka:multa). Tampereella seoksessa on käytet- ty Naistenlahden voimalaitoksen tuhkaa. Voimalaitoksessa poltettava turve on peräisin sa- moilta alueilta, kuin Seinäjoen voimalaitoksen turve. Multana Tarastenjärvellä käytetään biojätteestä kompostoimalla valmistettua multaa.

Edellä esitetyn perusteella suoritetaan tuhkan ja kompostin seoksesta liukoisuuskokeet.

Seoksen osalta molybdeenin liukoisuus tulee olla alle Valtioneuvoston asetusluonnoksessa (eräiden jätteiden hyödyntäminen maarakentamisessa) määritetyn raja-arvon 2,5 mg/kg (L/S 2).

Pintakerroksen tasaus ja tiivistys suoritetaan tela-alustaisella työkoneella (2 yliajokertaa).

Täyttöalueen päälle voidaan kylvää nopeakasvuisia heinä- tai nurmilajikkeita sitomaan pin-

taa ja lisäämää haihduntaa. Penkereelle voidaan istuttaa myös puita. Täyttöalueen 2 ja väli- alueen pintarakenteet liitetään täyttöalueen 1 rakennettuihin pintarakenteisiin. Liitoskohdan toteutus on esitetty liitteenä 3 olevassa detaljipiirustuksessa. Pinta-/kasvukerroksen materi- aalitarve on kokonaisuudessaan noin 120 000 t. Kasvukerroksessa käytettävän tuhkan mää- rä on noin 100 000 tn.

Laadunvarmistus

Kaikkien rakennusmateriaalien tulee täyttää niille asetetut vaatimukset. Ennen rakennus- työn aloittamista määritetään käytettävien maalajien vedenläpäisevyysarvot laboratorioko- kein. Lisäksi suoritetaan tarvittavat ympäristöteknisten ominaisuuksien määritykset eri ra- kennekerroksien edellyttämin menetelmin.

Alueelle otetaan vastaan vain sellaisia pilaantuneita maa-aineksia tai teollisuuden sivutuot- teita, joiden sisältämät haitta-aineet on luotettavasti etukäteen selvitetty ja dokumentoitu.

Hyötykäyttökelpoisuuden testaus tehdään alueelle tuoduista massoista otetuista kokooma- näytteistä. Alueelle välivarastoon tuotavista lievästi pilaantuneista massoista varmistetaan asiakkaan ilmoittamat haitta-aineet ja niiden pitoisuudet vastaanotettavista kuormista sään- nöllisesti tehtävillä kokeilla. Alueelle tuotavista massoista otetaan 2 000 tonnin välein osa- näytteitä (á 200 g) vähintään 50 kpl, ja niistä tehdään kaksi rinnakkaista kokoomanäytettä.

Kokoomanäytteistä määritetään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita vastaanotetuissa massoissa on havaittu. Riippuen massojen soveltuvuudesta eri rakennekerroksiin, näytteistä määritetään myös liukoisuusominaisuudet laboratoriossa. Mikäli massat voidaan pitoisuuk- sien perusteella hyödyntää rakennekerroksissa, ei ympäristökelpoisuustutkimuksia suorite- ta. Tällainen voi olla tilanne jos esimerkiksi maa-aineen sisältämät haitta-ainespitoisuudet ovat alle SAMASE-raja-arvon, voidaan niitä hyödyntää sellaisenaan esipeitto tai kaasuke- räyskerroksessa. Mikäli haitta-ainespitoisuudet ovat yli raja-arvon, mutta alle ongelmajäte- rajan, tulee massoista suorittaa kaatopaikkakelpoisuustutkimukset.

Suoritetuista laadunvarmistustoimenpiteistä laaditaan raportti. Raportti varmistaa, että työt on tehty lupamääräysten mukaisesti.

Suunnitelman mukaan betoni- ja tiilimurskeen, lasimurskeen sekä rengasrouheen osalta ei suoriteta erillisiä ympäristökelpoisuustutkimuksia. Myös tiivistyskerrokseen käytettävän kuitusaven osalta ei tutkimuksia erikseen suoriteta. Rakennekerrosten kerrospaksuutta tark- kaillaan pintavaaituksin. Valmiin kerroksen yläpinta vaaitaan 20 metrin ruutuun. Vaaitus- ten tulokset esitetään leikkauspiirustuksin laadittavassa laadunvarmistusraportissa.

Tiivistyskerroksen massojen valmistus Yleistä

Seinäjoki-Nurmo kaatopaikalle tuotavat tiivistyskerroksen massat voidaan valmistaa pi- laantuneista maista ja niiden käsittelystä peräsin olevista massoista. Lisäksi tarvittaessa käytetään teollisuuden sivutuotteita. Massojen valmistuksen yhteydessä haitta-aineet stabi- loidaan. Stabilointi on prosessi, joka muuttaa haitallisten aineiden vaarallisuutta muutta- malla niiden kulkeutuvuutta, toksisuutta tai liukoisuutta sekä kemiallisesti että fysikaalises- ti. Määrittelyn mukaan stabilointi muuttaa vaarallisen jätteen vaarattomaksi. Stabilointia

(sekoitustapahtuma) ei suoritetta kaatopaikalla, vaan se suoritetaan erillisessä laitoksessa, jolla on ympäristölupa pilaantuneiden massojen stabilointiin.

Stabiloitaville maa-aineksille tarvitaan reseptit sideaineiden ja haitta-aineiden soveltuvuu- den määrittämiseksi. Reseptointi tehdään tapauskohtaisesti, jotta käsitelty massa täyttää tarvittavat laatukriteerit vedenläpäisevyyden ja liukoisuuden osalta.

Koska tiivistyskerrokseen tarvittavien massojen kokonaismäärä kaatopaikka-alueella on suuri, n. 74 000 tonnia, toteutetaan rakenne valmiiksi usean vuoden aikana, vuosina 2006 – 2008. Alue jaetaan pienempiin osa-alueisiin ja pintaeristys toteutetaan kuivatuskerrokseen asti valmiiksi osa-alueittain. Tiivistyskerroksen massojen valmistukseen käytetään perus- massoista ja käyttökohteesta riippuen eri stabilointimenetelmiä.

Stabilointiprosessit

Bitumistabilointi

Bitumistabiloinnissa pilaantunut maa-aines sekoitetaan bitumiin, joka kapseloi haitta-aineet ja estää niiden kulkeutumisen maaperään. Bitumi voi olla kuumaa bitumiemulsiota tai vaahdotettua bitumia.

Bitumistabilointi soveltuu raskasmetalleilla pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyn lisäksi hyvin myös mineraaliöljyillä ja PAH-yhdisteillä sekä rajoitetusti muilla ei-polaarisilla ai- neilla, aromaattisilla ja halogenoiduilla hiilivedyillä, PCB:llä, fenoleilla ja orgaanisilla ha- poilla pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn.

Bitumistabiloituja massoja käytetään hakemussuunnitelman mukaisesti kaatopaikan tiivis- tyskerroksessa.

Sementtistabilointi

Sementtistabiloinnissa pilaantunut maa-aines sekoitetaan sementin, veden ja lisäaineiden kanssa massaksi, joka kovettuessaan sitouttaa haitta-aineet maapartikkeleihin ja estää näin niiden leviämisen. Lisäksi kiinteytys pienentää maa-aineksen vedenläpäisevyyttä, jolloin haitta-aineet liikkuvat veden mukana huokososissa hitaasti. Sementin korkea pH vähentää useimpien metallien liukenemista. Sementin lisäksi seokseen voidaan tarvittaessa lisätä myös muita aineita kuten lentotuhkaa tai kalkkia tai muuta soveltuvaa ja stabiloivaa si- deainetta.

Sementtistabilointi soveltuu parhaiten epäorgaanisia haitta-aineita kuten raskasmetalleja aineita sisältäville mineraalimaille. Tyypillisiä käsiteltäviä maa-aineksia ovat arseenilla, kromilla ja kuparilla pilaantuneilta kyllästämöalueilta poistetut maat.

Sementtistabiloituja massoja käytetään riittävän kantavuuden omaavilla pohjilla liikennöin- tialueilla, ja erikseen LSU:lla hyväksytettävissä kohteissa.

Yhdistelmästabilointi

Bitumistabilaattiin voidaan lisätä sideaineeksi myös sementti tai muu hydraulinen sideaine.

Kyseinen menetelmä soveltuu samoilla haitta-aineilla pilaantuneen maan kiinteyttämiseen

kuin bitumisabilointi. Läsnä oleva sementti tuo toteutettavaan rakenteeseen jäykkyyttä ja samalla se kuivattaa märkiä käsiteltäviä maita.

Yhdistelmästabiloituja massoja käytetään hakemussuunnitelman mukaisesti kaatopaikan tiivistyskerroksessa

Pintaeristykseen käytettävien maiden vastaanotto ja välivarastointi Yleistä

Pilaantuneiden maa-ainesten ja teollisuuden sivutuotteiden hyödyntäminen tapahtuu vai- heittain; vastaanotto, välivarastointi ja massojen käyttö rakennekerrosten rakentamisessa.

Massojen välivarastointi alueella on välttämätöntä, koska pintarakenteen rakentaminen ta- pahtuu vaiheittain, eikä ole jatkuvaa. Lisäksi tarvittavat kokonaismassamäärät ovat niin suuret, että jatkuvien massavirtojen hallinta on tehokkaampaa, kun massoja voidaan väliva- rastoida alueella. Kaatopaikka-alueella ei ole tarkoitus käsitellä massoja vaan ne sijoitetaan sellaisenaan tai valmiiksi esikäsiteltyinä rakenteeseen.

Välivarastointi

Työn teknisen suorittamisen helpottamiseksi vastaanotetaan kohteeseen massoja ennen var- sinaista käyttöä rakenteeseen. Massojen varastoinnilla pyritään helpottamaan kerrosten ra- kentamista ja välttämään ylimääräisiä katkoksia työn suorittamisessa.

Alueelle otetaan vastaan vain sellaisia pilaantuneita maa-aineksia tai teollisuuden sivutuot- teita, joiden sisältämät haitta-aineet on luotettavasti etukäteen selvitetty ja dokumentoitu.

Massat varastoidaan täyttöpenkereillä, jotka ovat vesienkäsittelyn piirissä. Käytännössä varastointi tapahtuu täyttöalueella 1 sekä välialueen lakiosalla. Täyttöalueella 1 sekä väli- alueella valmiiksi rakennetun kuivatuskerroksen päällä voidaan varastoida tiivistyskerrok- sen yläpuolisiin rakennekerroksiin käytettäviä massoja. Tiivistys- ja kaasunkeräyskerrok- seen käytettäviä massoja voidaan varastoida valmiiksi rakennetun esipeittokerroksen pääl- lä.

Tiivistyskerroksen rakentamiseen käytettävää kiinteytettävää pilaantunutta maa-ainesta ei alueella varastoida. Tiivistyskerroksen rakentaminen toteutetaan vaiheittain sitä mukaa, kun valmiiksi sekoitettuja massoja on saatavissa.

Massojen välivarastointi pintarakenteessa hyödynnettävien massojen osalta on korkeintaan 3 vuotta. Yhtäaikaisesti välivarastossa voi massoja olla yhteensä alle 120 000 tonnia.

Tämän lisäksi täyttöalueella 1 varastoidaan pintakerrokseen käytettävää kompostia. Varas- toitavan kompostin määrä on enintään 80 000 t.

Kaatopaikkavesien käsittely Nykyiset järjestelmät

Kaatopaikalle on rakennettu eristysojat, jotka estävät ympäristön valumavesien pääsyn alu- eelle. Kaatopaikan suoto- ja valumavedet johdetaan tasausaltaan ja kampaojaston kautta

purkuojaan, joka laskee Ripsaluoman itäiseen haaraan. Ripsaluoma laskee edelleen Nur- monjokeen. Kaatopaikan ulkopuolisten pintavesien purkautumisreitti on sama.

Kaatopaikkavedet käsitellään kaatopaikka-alueella olevassa tasausaltaassa. Tasausallas si- jaitsee kaatopaikka-alueen koilliskulmassa ja on tilavuudeltaan noin 5500 m³. Sulan maan aikana tasausaltaan vesiä pumpataan ilmastus- ja sadetus-putkien kautta täyttöalueen 1 itä- reunassa sijaitsevaan rinnevalutusalueeseen . Rinnevalutusalueen rakenteena on 0,5 m tii- vistä moreenia ja sen päällä 0,5 m kiviheitoketta. Järjestelmän tavoitteena on hapettaa ta- sausaltaan vettä, edesauttaa ravinteiden sitoutumista kasvillisuuteen ja vähentää valumave- den määrää haihduttamalla. Järjestelmää käytetään vielä kaatopaikan sulkemisen jälkeen toistaiseksi, kunnes se tarkkailutulosten perusteella arvioidaan tarpeettomaksi.

Tasausaltaasta vedet johdetaan sepelisuodattimen kautta kampaojastoon. Kampaojastoon menevän veden määrää säädetään settipadolla siten, että tasausaltaan vedenpinta pidetään vakiokorkeudessa ja kampaojastoon menevän veden määrä pidetään mahdollisimman pie- nenä. Kampaojaston imeytysojat on kaivettu turvekerrokseen. Purkuvedet suotautuvat kui- vatusojien ja mittapadon kautta purkuojaan. Suotovesien käsittelyä on tehostettu istuttamal- la kampaojaston tulopuolelle osmankäämiä täydentämään ravinteiden sitoutumista ja li- säämään haihduntaa.

Täyttöalueen 1 ympärille on rakennettu salaojat, joiden avulla suotovedet johdetaan ta- sausaltaaseen. Täyttöalueen 2 ja välialueen ympärillä on avo-oja, jonka avulla pintavalunta johdetaan tasausaltaaseen. Kaatopaikka-alueen ympärillä on eristysoja, jonka avulla ulko- puolisen valunnan pääsy kaatopaikka-alueelle estetään. Vesien johtamisjärjestelyt ilmene- vät nykytilannekartasta.

Rakennettava salaoja

Täyttöalueen 2 ja välialueen sisäisen vedenpinnan alentamiseksi ja suotovesien keräämi- seksi rakennetaan jätepenkereen ympärille salaojat suunnitelmapiirustuksen S-10218 mu- kaisesti. Liitteessä 3 olevassa detaljipiirustuksessa on esitetty detalji salaojituksesta sekä pintarakenteesta luiskan alareunassa.

Ympäryssalaoja tehdään Ø 110 mm:n tekniseen salaojitukseen tarkoitetusta muovisesta tuplaputkesta. Putken tulee täyttää julkaisun RIL 128 ”Salaojaputkien laatumääritykset” T- luokan laatuvaatimukset. Salaoja-kaivanto kaivetaan vähintään 100 mm ylisyväksi, kuiten- kin kivennäis-maassa tai turpeessa 400 mm ylisyväksi. Putkien alle levitetään tasaus-kerros ja putki tuetaan laen yläpuolelle (200 mm) ulottuvalla tukikerroksella. Tasaus ja tukiker- roksen tulee olla salaojasoran laatuvaatimukset täyttävää (KT 02, kuva 23701). Kaivanto

”vuorataan” tukikerroksen yläpintaan ulottuvalla suodatinkankaalla (N 3). Salaojan tarkas- tus-kaivoina käytetään 400 mm:n tarkastuskaivoja, jotka mahdollistavat salaojalinjan huol- lon.

Tarkastuskaivojen ja kokoojakaivojen kannet ulotetaan vähintään 300 mm lopullisen täyt- tökorkeuden yläpuolelle. Kaivot varustetaan ruuveilla kiinnitettävillä metallisilla tai muovi- silla hatuilla. Pinnan lopullisessa muotoilussa otetaan huomioon kaivojen kansien korkeu- det. Tarvittaessa kaivoja korotetaan.

Salaojituksen toimivuuden tehostamiseksi tasausaltaan pinta lasketaan settipadon avulla tasolle +63,25. Pinnan lasku suoritetaan noin vuosi sen jälkeen, kun pintarakenteet ovat

jätetäyttöalueilla valmistuneet. Tällöin voidaan myös ympärysojat, sekä täyttöalueen 1 poh- joispuolella että täyttöalueen 2 länsipuolella, kääntää aluetta ympäröiviin eristysojiin ta- sausaltaan ohi.

Kaatopaikkakaasun käsittely

Jätteen hajoamistila ja kaasun muodostus

Kaatopaikan kaasunmuodostusta on selvitetty Livite Oy:n ja Finnish Bioenergy Oy:n te- kemässä Seinäjoki-Nurmon kaatopaikan kaasututkimuksessa (25.11.1999). Tämän jälkeen on laadittu kaasuntuottolaskelma (vuonna 2004), joka perustuu vuoden 1999 selvitykseen sekä 20.12.2004 tehtyyn kaasuntuoton mittaukseen (Finnish Bioenergy Oy 2004).

Tutkimusten mukaan kaatopaikkakaasun tuotto on suhteellisen vakaata, riippumatta eri mittausalueiden erilaisista orgaanisen aineen pitoisuuksista tai massan lämpötilasta. Rikki- vedyn ja muiden hajukaasujen osalta pitoisuudet on aistinvaraisesti havaittavissa. Selvityk- sen mukaan täyttöalueella 1 kaasun tuoton arvioidaan pysyvän nykytasolla. Stabiili me- taanikäyminen jatkuu kaatopaikalla pitkään, arvion mukaan 20 – 30 vuotta, mikäli olosuh- teet eivät muutu ratkaisevasti. Muutoksia stabiiliin metaanituotantoon voi aiheuttaa esimer- kiksi kaatopaikan kuivuminen, jolloin metaanin tuotanto ehtyy.

Tuottolaskelmien mukaan kaatopaikkakaasua muodostuu kaatopaikan jätetäyttöalueilla yhteensä noin 1 224 790 m³/a. Kaasun tuotto on täten noin 150 m³/h ja edelleen kaatopaik- ka-alueella (11,2 ha) noin 13 m³/h*ha. Täyttöalueella 1 kaasun muodostus jatkuu noin 15 vuoden ajan, täyttöalueella 2 ja välialueella noin 25 vuotta. Kaasun keskimääräinen poltto- aineteho on laskelman mukaan yhteensä noin 680 kW.

Suomen ympäristökeskuksen kaatopaikan lopettamisoppaan mukaan kaatopaikan kaasun- tuoton ollessa 10 – 50 m³/ha x h ja polttoainetehon ollessa alle 0,5 MW voidaan kaatopaik- kakaasu käsitellä biologisesti tai polttaa soihdussa. Polttoainetehon ylittäessä 0,5 MW tulee kaatopaikka-kaasu hyödyntää tai polttaa soihdussa. Kaatopaikkakaasun laskennallinen polt- toaineteho ylittää tehdyn laskelman mukaan rajana pidetyn 0,5 MW seuraavan 10 vuotta.

Kaasun hyödyntämisestä lämpönä on laadittu alustava laskelma (liite 4), jonka mukaan kaasun hyödyntäminen lämpönä vaatisi ulkopuolista rahoitusta noin 50 000 €/a. Kaasun hyödyntämistä lämpönä pidetään yleisesti huomattavasti edullisempana vaihtoehtona kuin kaasun hyödyntämistä sähkönä. Täten kaasun hyödyntäminen ei ole taloudellisesti perustel- tua ja kaasun käsittelyn todellisia vaihtoehtoja ovat biolooginen hapettaminen tai soihtu- poltto.

Kaatopaikan kaasuntuoton ollessa polttoaineteholtaan yli 0,5 MW poltetaan kaasu soihdus- sa (SYKE 2001).

Kaasun johtaminen ja käsittely

Esipeittokerroksen päälle rakennettavan kaasunkeräyskerroksen tarkoituksena on johtaa jätetäytöstä tulevaa kaatopaikkakaasua. Kaasunkeräystä tehostetaan rakentamalla kaasun- keräyskerrokseen vaakasalaojia, joiden avulla kaasua kerätään polttoyksikköön. Ensimmäi- nen (keskimmäinen) vaakasalaoja rakennetaan jätetäyttöön, esipeittokerroksen alapuolelle.

Tällöin kaasunkäsittely voidaan aloittaa alueella ennen lopullisen pintarakenteen valmistu- mista.

Kaatopaikkakaasu on tarkoitus polttaa ns. kaivokohtaisessa polttimessa (esim. Passim tai Mesmec-MINI). Kaasun keräystä tehostetaan tarvittaessa pystykaivoin (rei’itetty muovi- putki, Ø 200 – 300), jotka kaivetaan jätetäyttöön noin 3 – 4 metrin syvyyteen ja yhdistetään vaakasalaojiin. Pystykaivojen tarve määräytyy myöhemmin valittavan laitetoimittajan esit- tämien toivomusten ja ohjeiden perusteella. Samaan järjestelmään on tarkoitus liittää täyt- töalueen 1 kaasunkeräysjärjestelmä mahdollisuuksien mukaan.

Mikäli kaasun polttamiseen käytetään Passim laitteistoa, riittää alueen kaasun polttamiseen yksi poltin. Passim polttimen kapasiteetti on 20 – 300 Nm³/h. Tällöin poltin tulee asentaa välialueelle, lähelle 1 täyttöaluetta, jolloin poltin voi palvella koko kaatopaikka-aluetta.

Mesmec-MINI polttimen kapasiteetti on pienempi 10 – 70 m³/h. Ko. polttimoita tarvitaan kaatopaikalle kaksi, yksi täyttöalueelle 1 ja toinen välialueen ja täyttöalueen 2 keskivaiheil- le.

Polttimoiden tarkka sijainti ja muut polttimoihin ja kaasunkeräykseen liittyvät rakenteet ja laitteet mitoitetaan myöhemmin erikseen laitevalmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

Muut kunnostustoimenpiteet Lietealtaat

Hakija on esittänyt ympäristölupahakemuksen täydennyksessään 30.11.2005, että Lakeu- den Etappi Oy:n biokaasulaitoshankkeen viivästymisen vuoksi kaatopaikan lietealtaiden käyttöä, lietteiden kompostointia ja biojätteen siirtokuormausta jatketaan vuoden 2008 lop- puun saakka.

Tämän jälkeen altaat tyhjennetään. Tyhjennys suoritetaan altaan pohjaan saakka, jolloin myös salaojat poistetaan. Tämän jälkeen altaat täytetään ylijäämämailla ja muotoillaan kas- vukerroksen maa-aineksella. Myös salaojien kokoojakaivot täytetään maa-aineksella ennen alueen muotoilua.

Öljy-vesiseosten ja öljyvahinkojätteiden vastaanotto- ja kompostointialue

Öljy-vesiseosten vastaanottoallas puretaan. Öljyiset ja puhtaat betoni-rakenteet puretaan.

Öljyiset rakenteet toimitetaan laitokseen, jonka ympäristölupa sallii niiden vastaanoton.

Säiliö ja muut rakenteet puretaan myös ja niiden vierustäytöt tutkitaan aistinvaraisesti ja tarvittaessa varmistetaan kenttätestein.

Tutkimukset

Öljyvahinkojätteiden vastaanottoallas, jossa öljyisten maiden kompostointi on myös tapah- tunut, on tyhjennetty. Altaan alapuoliset pohja- ja salaojarakenteet on purkamatta. Masso- jen poisviennin yhteydessä on suoritettu kenttämittauksia ja todettu altaan pohjarakenteiden olevan myös pilaantuneita.

Öljyvahinkojätteiden vastaanottoaltaan alapuoliset rakennekerrokset tutkitaan aistinvarai- sesti ja näytteistetään vähintään yhdestä pisteestä 200 m²:n alaa kohti. Näytteet otetaan eri

kerroksista tai 0 – 0,5 metriä, 0,5 – 1,0 metriä ja 1 – 2 metrin syvyydestä vastaanottoaltaan pohjan alta. Näytepisteet valitaan niin, että ne edustavat mahdollisimman kattavasti vas- taanottoaltaan aluetta. Näytteistä tutkitaan laboratoriossa öljyhiilivedyt ja raskasmetallit.

Tarvittaessa tutkitaan lisäksi haihtuvat yhdisteet, mikäli alapuolisissa rakenteissa havaitaan aistinvaraisesti haihtuvia yhdisteitä. PAH-yhdisteet tutkitaan tarkemmin, mikäli öljyhiilive- tymäärityksessä on niistä viitteitä tai PAH-pitoisia yhdisteitä on vastaanotettu altaaseen.

Tutkittavien yhdisteiden ohje- ja raja-arvot on esitetty seuraavissa taulukoissa.

Taulukko. Tutkittavat orgaaniset yhdisteet ja niiden SAMASE-ohje- ja raja- arvopitoisuudet.

Taulukko. Tutkittavat epäorgaaniset yhdisteet ja niiden SAMASE-ohje- ja raja-arvot.

Kunnostaminen

Analyysitulosten ja alueen jatkokäytön perusteella päätetään jatkotoimenpiteistä. Haitta- ainepitoisuudeltaan SAMASE-raja-arvot alittavat maa-ainekset (ns. lievästi pilaantuneet maa-ainekset) eivät vaadi poistamista. Haitta-ainepitoisuudeltaan SAMASE-raja-arvot ylit- tävät maa-ainekset (ns. voimakkaasti pilaantuneet maa-ainekset) poistetaan ja kuljetetaan paikkaan, jolla on lupa vastaanottaa pilaantuneita maa-aineksia.

Pilaantuneiden maa-ainesten poistamisen jälkeen alueelle rakennetaan täyttöalueen 1 kun- nostamisen yhteydessä rakentamatta jäänyt viimeinen salaojalinja. Tämän jälkeen alue ta- sataan ja maisemoidaan yhteneväiseksi täyttöalueeseen 1.

Pilaantuneiden maa-ainesten poistamisesta ja alueen kunnostamisesta on tehtävä ilmoitus paikalliseen ympäristökeskukseen. Ilmoituksessa on esitettävä tutkimustulokset, arviot poistettavista massoista ja haitta-aineiden määristä.

Alue on tarkoitus kunnostaa vuoden 2005 aikana.

Aikataulu

Kaatopaikan sulkemistyöt ajoittuvat useamman vuoden ajalle. Jo tähän mennessä on täyttö- alueelle 1 rakennettu pintaeristys kuivatuskerrokseen asti. Vuoden 2004 aikana on tarkoitus saattaa täyttöalueen 1 pintaeristys valmiiksi erillisen suunnitelman mukaisesti.

Täyttöalueen 2 ja välialueen osalta sulkemistoimenpiteet käynnistyvät luiskien muotoilulla.

Erityisesti alueen 2 eteläosissa luiskakaltevuudet ovat nykyisin liian jyrkkiä sekä rakennet- tu liian lähelle kuivatusojaa. Luiskien muotoilun jälkeen muotoillaan lakialueita niiltä osin, kun ne eivät ole käytössä esim. kompostointialueena. Samalla rakennetaan esipeittokerros.

Tämän jälkeen työtä jatketaan käytettävissä olevien rahoitusmahdollisuuksien edellyttämäl- lä aikataululla. Pintakerrosten rakentamisaikataulu riippuu myös soveltuvien materiaalien saatavuudesta.

Rakentamisaikataulu voi edellä esitettyyn perustuen olla alueen 2 ja välialueen osalta pää- piirteissään seuraava:

Ympäristölupahakemuksen täydennyksen (30.11.2005) mukaan kaatopaikan sulkemistyö toteutetaan kolmessa vaiheessa lohkoina. Sulkemistyöt ovat valmiina vuoden 2010 loppuun mennessä.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kaatopaikan lopettaminen on suunniteltu toteutettavaksi siten, ettei siitä aiheudu haittaa tai vahinkoa ympäristölle. Kaikkien rakennusmateriaalien tulee täyttää niille annetut yleiset vaatimukset. Ennen rakennustyön aloittamista määritetään käytettävien massojen geotekni- set- sekä ympäristökelpoisuusvaatimukset laboratoriokokein.

Tiivistyskerros on rakennettava mahdollisimman tiiviiksi. Työn suoritusta tarkkaillaan aluksi kenttäkokein, esim. vertaamalla saavutettua tiiveyttä vesivolymetrimittauksin paran- netulla Proctor-kokeella saavutettuun tiiveyteen. Tämän jälkeen asiaa seurataan työtapa- tarkkailuna seuraten tiivistyskertojen määrää.

Suoritetuista laadunvarmistustoimenpiteistä laaditaan raportti. Raportti varmistaa, että työt on tehty lupamääräysten mukaisesti.

Toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja melu-haitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP).

Liikenne

Lopettamistoimissa tiestöä tarvitaan lähinnä rakennusmateriaalien kuljetukseen. Tie kaato- paikalle tulee Vaasa – Jyväskylä valtatieltä 18.

Uusia, kaatopaikka-alueen ulkopuolisia, tiejärjestelyjä ei tarvita. Kaato-paikka-alueen sisä- puolella rakennetaan tarvittavia työmaateitä työn edistymisen ja työmaaliikenteen tarpeiden mukaan.

Kunnostustoiminnassa käytettävät aineet

Työkoneissa käytetään polttoaineena diesel- ja polttoöljyä. Lisäksi koneissa tarvitaan eri- laisia voitelu- ja hydrauliikkaöljyjä.

Toiminnan vaikutus ympäristöön

Vaikutukset uhanalaisiin eliölajeihin sekä luonnonoloihin

Kaatopaikan läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita.

Vaikutukset maisemaan

Kaatopaikka-alueella on aloittanut toimintansa jäteasema, joka palvelee Seinäjoen kaupun- gin ja Nurmon kunnan alueita. Aseman sijainti ilmenee liitteenä olevista nykytilannekartas- ta sekä suunnitelmakartasta. Muita toimintoja ei alueelle ole suunniteltu. Jätetäyttöpenke- reet maisemoidaan ympäristöön sopiviksi. Pintakerroksen ollessa yli metrin vahvuinen voi- daan alueella sallia myös puiden kasvu. Kaatopaikan kunnostaminen parantaa maisemaku- vaa nykyisestä.

Vaikutukset marjastukseen ja muuhun virkistyskäyttöön

Alueella on ollut kaatopaikkatoimintaa 1980-luvulta lähtien, joten alue ei sovellu virkistys- käyttöön eikä marjastukseen. Ympäristön virkistyskäyttöarvo ja marjastusmahdollisuudet paranevat kaatopaikan kunnostuksen jälkeen.

Vesistö- ja kalastovaikutukset

Kuivatusveden laatu ja vesistökuormitus

Kaatopaikkatoiminnan loppuessa puhdas ja likainen valunta erotellaan ja kaatopaikkavesi- en käsittelyyn johdetaan nykyistä vähemmän vettä. Jälkihoitovaiheessa pintarakenteiden ollessa valmiit tullaan tasausaltaaseen johtamaan ainoastaan jätetäyttöjen suotovesiä. Tämä aiheuttaa sen, että tasausaltaan viipymä kasvaa. Myös sadetuksella hapetettavan ja haihdu- tettavan veden osuus kokonaisvesimäärästä kasvaa. Tämän perusteella voidaan vesien kä- sittelyn olettaa tehostuvan nykyisestään eikä kaatopaikkavesien käsittelyyn tarvitse tehdä muutoksia.

Vaikutusarvio

Kaatopaikan alapuolinen vesistö on noin 1,5 km matkalta luokiteltavissa metsien keskellä kulkevaksi laskuojaksi (Ripsaluoman itäinen haara), jolla ei ole virkistyskäyttöarvoa eikä sen vettä käytetä talousvetenä. Samoin on myös Ripsaluoman kohdalla. Ripsaluoman itäi- sellä haaralla tai Ripsaluomalla ei ole myöskään kalastuksellista merkitystä. Pienimuo- toista kalastusta harjoitetaan vasta Nurmonjoessa. Kunnostetun kaatopaikan suotovesien

johtamisesta ei aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia alapuoliseen vesistöön rajautuvien rantakiinteistöjen vesistösidonnaiselle käytölle, jotka voisivat perustaa hakijalle kor- vausvelvollisuutta. Koska hakija pitää laskuojan sen hyvän toiminnan edellyttämässä kun- nossa, ei ojaan rajoittuvilla maa- ja metsätalouskiinteistöillä aiheudu myöskään vettymis- haittoja. Kaatopaikan alapuolinen oja on pieni laskuoja, jolla ei ole kalataloudellista merki- tystä. Ensimmäinen vesialue, jossa pienimuotoista kalastusta harjoitetaan, on Nurmonjoki.

Kuormituslaskelmien mukaan kaatopaikan lopettamisesta aiheutuva vesistökuormitus ei kuitenkaan aiheuta Ripsaluomassa tai Nurmonjoessa sellaisia veden laadun muutoksia, jot- ka haittaisivat alueen kalastoa tai kalastusta. Kaatopaikan kuivatusvesien johtamisesta ei aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia alapuolisten vesistöjen kalataloudelle, jotka voisivat perustaa hakijalle korvausvelvollisuutta. On selvää, ettei kuivatusvesien johtaminen voi aiheuttaa myöskään talousvesihaittaa.

Pohjavesialueet, lähistön kaivot ja pienvedet

Kaatopaikan läheisyydessä ei ole pohjavesialueita, kaivoja eikä arvokkaita pienvesiä, joihin hankkeella voisi olla vaikutusta.

Pöly

Kaatopaikan lopettamistoimien ympäristöön aiheuttaman pölyhaitan voidaan arvioida ole- van tavanomaisen maarakentamisen aiheuttaman pölyhaitan kaltaista. Käytännössä pölyä- mistä aiheutuu pääosin kulkuväylillä työkoneilla ajettaessa ja pölyämisen voidaan arvioida olevan vähäistä. Pölyämisen voidaan arvioida rajoittuvan työalueiden läheisyyteen, jääden kaatopaikka-alueen sisäpuolelle. Tarvittaessa kulkuväyliä kastellaan pölyämisen estämisek- si.

Melu

Kaatopaikan lopettamisesta aiheutuva melu on peräisin työkoneista ja raskaiden kuljetus- ajoneuvojen liikkumisesta ja vastaa liikennemelua. Alue sijaitsee metsäisellä alueella, jol- loin puusto rajoittaa melun etenemistä tehokkaasti eikä melusta täten aiheudu haittaa ympä- ristölle.

Toiminnan tarkkailu

Katopaikan tarkkailuohjelma on laadittu toiminnassa olevalle kaatopaikalle. Kaatopaikka- toiminnan alueella loppuessa voidaan tarkkailuohjelmaa muuttaa ympäristökeskuksen hy- väksymällä tavalla. Toistaiseksi tarkkailua jatketaan nykyiseen tapaan. Liitteenä 7 on esi- tetty voimassa oleva tarkkailuohjelma.

Tarkkailuohjelmaa täydennetään tarvittaessa myös sulkemistoimenpiteiden aikana. Mikäli kaatopaikalle varastoidaan ja edelleen hyödynnetään pintarakenteessa eri aineilla ja yhdis- teillä pilaantunutta maa-ainesta, laajennetaan tarkkailua käsittämään myös nämä aineet ja yhdisteet. Jos kyseiset aineet ja yhdisteet ovat jo nykyisen tarkkailun piirissä, ei tarkkai- luohjelmaan tarvitse suorittaa muutoksia. Mahdolliset muutokset kaatopaikan tarkkailuun tehdään ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Pöly-, melu- ja pohjavesitarkkailua hakija ei katso tarpeelliseksi jatkossakaan.

Kaikkien rakennusmateriaalien tulee täyttää niille annetut yleiset vaatimukset. Tämän var- mistamiseksi suoritetaan laadunvarmistustoimenpiteitä, joista laaditaan raportti. Raportti varmistaa, että työt on tehty lupamääräysten mukaisesti.

Varautuminen häiriötilanteisiin

Kenttäalueilla ei oteta vastaan nestemäisiä jätteitä. Kentällä olennaisin riski liittyy työko- neiden hydrauliikka- yms. vaurioihin. Lajittelukenttä ja konttialueet ovat asfaltoituja. Nes- temäiset ongelmajätteet otetaan vastaan ongelmajätekonteissa oleviin jäteastioihin (alkupe- räispakkauksissa) tai nestekontteihin. Ongelmajätekonteissa on osastoidut valuma-altaat, joiden tilavuus riittää varastoitavalle nestemäärälle. Lisäksi jäteasemalla on imeytys- ja neutralointimateriaalia mahdollisten kaatumis-/läikkymisvahinkojen varalta. Ensisijaisesti vahingot torjutaan oikeilla työmenetelmillä.

Murskekentällä olevat varastokasat ovat alttiita sadevesille, mutta mahdolliset valumat ovat varsin harmittomia ja merkityksettömän pieniä vieressä olevan kaatopaikan suotovesiin nähden. Metallikasaan otettava metalliromu, betoni/tiilikasaan otettavat tiili- ja betonijät- teet ja puutavarakasaan otettavat puupohjaiset jätteet ovat puhdasta ei ongelmajätteeksi luokiteltavia tai muutoin sanottavasti haitta-aineilla pilaantuneita materiaaleja. Risut ja ha- ravointijätteet ovat vaarattomia jäteluokkaan 20 02 01 kuuluvia kasviperäisiä jätteitä.

Tulipalotilanteessa mahdolliset savuhaitat ja päästöt jäävät paikallisiksi. Lähistöllä ei ole asutusta. Tulipaloon on varauduttu varastoimalla jätteet erillisissä konteissa/ varastokasois- sa sekä alkusammutuskalustolla. Tulipaloja ennaltaehkäistään valvotulla ja ohjatulla vas- taanotolla.

Merkittävin riskitekijä on aukioloaikojen ulkopuolella tapahtuva luvaton tunkeutuminen ja mahdollinen ilkivalta. Tämän torjumiseksi alue on aidattu ja vartiointiliikkeen valvoma.

Laitoksen muu lupatilanne

Länsi-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt Seinäjoki-Nurmon kaatopaikan toiminnalle ympäristöluvan Dnro 0801Y4095-121, joka on annettu 14.2.2002.

Hakijan esitys vakuudesta

Vakuuden osalta hakija katsoo, että nykyisen ympäristölupapäätöksen 14.2.2002 Dnro 0801Y4095-121 ehdon mukainen 336 375 euron vakuus on asetettu nimenomaisesti kaato- paikan asianmukaisen sulkemisen ja jälkihoidon turvaamiseksi. Tämän vuoksi hakija esit- tää, että nykyinen vakuus on riittävä sulkemistöiden suorittamisen ajan. Kaatopaikan peit- totöiden suorittamisen ja hyväksymisen jälkeen vakuus voitaisiin tarkistaa 40 000 euron suuruiseksi.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen

Lupahakemuksen vireilläolosta on kuulutettu Nurmon kunnan ja Länsi-Suomen ympäristö- keskuksen Seinäjoen toimipaikan virallisilla ilmoitustauluilla 10.6.- 9.7.2004 välisenä ai-

kana sekä julkaistu tieto Ilkka -sanomalehdessä. Hakemusta koskevat asiakirjat ovat olleet nähtävillä kuulutusajan Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristönsuojeluosastolla.

Naapuritilojen omistajille ja haltijoille on tiedotettu asian vireilläolosta kirjeitse.

Muistutukset ja mielipiteet

Hakemuksen johdosta ei ole tehty muistutuksia tai esitetty mielipiteitä.

Lausunnot

Ympäristökeskus on pyytänyt hakemuksesta Nurmon kunnanhallituksen ja Seinäjoen seu- dun terveysyhtymän ympäristölautakunnan lausunnot.

Kunnanhallitus

Nurmon kunnanhallitus toteaa, että kunnanhallitus ei jätä asiasta muistutusta.

Ympäristönsuojeluviranomainen

Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristölautakunta toteaa lausunnossaan, että pilaantu- neiden maiden, jätemateriaalien ja teollisuuden sivutuotteiden käytöllä korvataan vastaavi- en uusien ainesten käyttö. Jätteiden hyödyntämistä voidaan pitää kestävän kehityksen ja jätelain tavoitteiden mukaisena toimintana.

Pintarakennekerroksiin käytettävistä maa-aineksista selvitetään haitta-aineiden pitoisuudet ennen käyttöä. Käytettävien materiaalien tulee täyttää hakemuksessa esitetyt vaatimukset.

Laadunvarmistustoimenpiteistä laaditaan raportti. Raportti sekä yhteenveto kaatopaikan tarkkailutiedoista esitetään toimitettavaksi myös Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympä- ristönsuojeluosastolle.

Ennen kaatopaikan sulkemista tulee viranomaisten hyväksymän tahon suorittaa myrkytyk- set rottien varalta.

Lopuksi lautakunta puoltaa ympäristöluvan myöntämistä hakemuksen mukaisesti.

Hakijan kuuleminen ja vastine

Hakijaa on kuultu 18.8.2005 lähetetyllä kirjeellä. Hakija on toimittanut vastineensa 29.8.2005. Hakija toteaa, että Seinäjoen kaupungilla ei ole huomauttamista annettujen lau- suntojen johdosta.

Tarkastukset

Hakijan kanssa on neuvoteltu ja laitoksella on tehty tarkastus 31.10.2005. Tarkastusmuistio on liitetty asiakirjoihin.

YMPÄRISTÖKESKUKSEN RATKAISU

Länsi-Suomen ympäristökeskus on tarkastanut ympäristölupahakemuksen ja tutkinut asias- ta annetut lausunnot, mielipiteet sekä luvan myöntämisen edellytykset. Ratkaisussa ympä-

ristökeskus on muutoinkin ottanut huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Länsi-Suomen ympäristökeskus myöntää Seinäjoen kaupungille ympäristön- suojelulain 28 §:n mukaisen ympäristöluvan kaatopaikan sulkemistoimenpiteille asemapiir- roksen osoittamaan paikkaan seuraavin lupamääräyksin.

Kaatopaikan pintarakenteen pinta-/kasvukerrosta ei ole hyväksytty tehtäväksi komposti- tuhkan seoksesta (1:3). Kaatopaikan pinnan kuivatuskerroksen materiaalin valintakriteerik- si ei hyväksytä suunnitelmassa esitettyä suodatinhiekan rakeisuuskäyrää noudattavaa mate- riaalia.

Ympäristökeskus ei hyväksy hakemuksen täydennyksessä esitettyä kaatopaikan lietealtai- den käyttöä eikä lietteiden kompostointia vuoden 2008 loppuun saakka.

Ympäristökeskus katsoo, että kysymys ei ole sellaisesta hankkeesta, johon tulisi ympäris- tövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaisesti soveltaa ar- viointimenettelyä. Ratkaisussaan ympäristökeskus on huomioinut Lakeuden Jätekeskus Oy:n (nyk. Lakeuden Etappi Oy) jätehuoltokeskuksen YVA-selostuksesta annetut lausun- not ja esitetyt mielipiteet.

Vastaus yksilöityihin vaatimuksiin ja lausuntoihin

Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristölautakunnan lausunto on huomioitu päätökses- sä.

LUPAMÄÄRÄYKSET

Jätteenkäsittelyalueen sulkeminen

1. Jätteenkäsittelyalueen sulkeminen on toteutettava hakemuksessa esitetyn sulkemissuun- nitelman ( Ramboll Oy 16.12.2004, Seinäjoki-Nurmon kaatopaikan lopettamissuunnitelma, Ympäristölupaa koskeva selvitys) mukaisesti, jos lupamääräyksistä ei muuta johdu.

2. Seinäjoen-Nurmon kaatopaikan alueella saa ottaa vastaan, välivarastoida, käsitellä ja hyödyntää ensi sijassa Lakeuden Etappi Oy:n ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimi- alueelta peräisin olevia pilaantuneita maa-aineksia ja jätteitä yhteensä enintään 300 000 t.

3. Jätteenkäsittelyalueelle voidaan varastoida tarvittava määrä ylijäämämaita, jotka hyö- dynnetään käsittelyalueen sulkemisen yhteydessä. Sulkemisen jälkeen ylijäämämaita ei saa enää varastoida alueelle ilman erillistä lupaa ( YSL 43 § ).

Käsiteltävät ja hyödynnettävät jätteet

4. Kaatopaikan pintarakenteissa voidaan käyttää seuraavia jätteitä:

Esipeittokerros:

• 17 05 04 muut kuin nimikkeessä 17 05 03 mainitut maa- ja kiviainekset

• teollisuuden jätemateriaalit, jotka täyttävät tavanomaisen jätteen kaatopai- kan kelpoisuusvaatimukset.

Ympäristölupahakemuksen täydennyksessä esitetty rakennusjätteen alitteen käyttö esipeit- tokerroksessa hyväksytään suunnitelman mukaisesti.

Tiivistyskerros:

• 17 05 04 muut kuin nimikkeessä 17 05 03 mainitut maa- ja kiviainekset

• kuitusavi Kuivatuskerros:

• 17 05 04 muut kuin nimikkeessä 17 05 03 mainitut maa- ja kiviainekset

• 16 01 03 loppuun käytetyistä renkaista valmistettu rengasrouhe

• 17 02 02, 20 01 02 lasimurska

• 17 01 01, 17 01 02, 17 01 07 betoni- ja tiilimurska Pinta-/kasvukerros:

• 17 05 04 muut kuin nimikkeessä 17 05 03 mainitut maa- ja kiviainekset

• kompostoitu jätevesiliete

5. Mikäli kaatopaikan pintakerroksissa halutaan hyödyntää muita kuin edellä mainittuja jätteitä, tulee niiden ympäristöominaisuuksista, rakennusteknisistä ominaisuuksista, sovel- tuvuudesta ko. rakennekerrokseen ja laadunvalvonnasta esittää suunnitelma vähintään 3 kuukautta ennen jätemateriaalin käyttöä rakenteessa. Ympäristökeskus arvioi selvityksen saatuaan, voidaanko jätettä käyttää kaatopaikan pintarakenteissa, ja onko lupapäätöstä tar- peen täsmentää tai täydentää.

6. Seinäjoen-Nurmon kaatopaikalla saadaan välivarastoida ja hyödyntää metalleilla sekä orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneita stabiloituja tai stabiloimattomia maamassoja sekä edellä lueteltuja muita jätemateriaaleja. Stabiloituja maa-aineksia ja teollisuuden jätemate- riaaleja voidaan varastoida kaatopaikka-alueella kerrallaan enintään 120 000 t.

7. Jätteenkäsittelykeskukseen saa ottaa vastaan vain maamassoja, joiden käsittely tai varas- tointi on tässä päätöksessä hyväksytty. Maamassojen tuojilta on vaadittava tuotavan jätteen laadusta selvitys, jonka perusteella voidaan luotettavasti arvioida, voidaanko jäte ottaa ym- päristöluvan mukaisesti käsiteltäväksi. Ellei maamassan haitta-ainepitoisuuksia ja kaato- paikkakelpoisuutta tai soveltuvuutta muuhun käsittelyyn ole selvitetty syntypaikalla, tulee ne selvittää viimeistään kaatopaikalla ennen rakentamisen aloittamista. Käsittelyyn sovel- tumattomat maamassat tulee palauttaa jätteen haltijalle tai toimittaa paikkaan tai laitokseen, jonka ympäristöluvassa on hyväksytty kyseisten jätteiden käsittely. (JL 9, 15 ja 51 §:t, VNp 861/97 3 ja 4 §:t, YSL 28 ja 45 §:t)

Stabiloitujen massojen käyttö

8. Kiinteytettyjen/stabiloitujen pilaantuneiden massojen loppusijoitusalueet luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikoiksi. (VNp 861/1997 2 §)

9. Stabiloidun maan vedenläpäisevyyden on täytettävä arvo K ≤ 10^-9 m/s. Vedenlä- päisevyysarvo on mitattava ASTM D-5084-97 tai vastaavalla kiinteiden kappaleiden mitta- ukseen soveltuvalla menetelmällä.

10. Tiivistyskerroksessa käytettävän, pilaantuneista maa-aineksista valmistetun kiinteytetyn massan on täytettävä seuraavat ominaisuudet: pakkasenkestävyys alle 10 % painohäviö ja

halkaisuvetolujuus > 100 kPa (bitumistabilointi). Halkaisuvetolujuus on testattava PANK 4202 testissä tai vastaavassa. Mikäli alueelle rakennetaan kenttärakenteita sementtistabi- loidusta maa-aineksesta tulee stabilaatin puristuslujuusarvon olla ≥ 3,5 MN/m². Puristuslu- juus on mitattava AST D 1633-96 tai vastaavassa testissä. Pakkaskestävyys määritetään ASTM D 560-96 tai vastaavalla testillä. Painohäviötä ei ole tarvetta mitata, jos käsitellyt maat on suojattu jäätymiseltä. Kiinteytys/ stabilointimenetelmästä ja käsiteltävistä haitta- aineista riippuen käytettävien side- ja lisäaineiden kuten sementin tai bitumin käyttökelpoi- suus tulee varmistaa tarkoitukseen soveltuvalla testimenetelmällä. (YSL 43 §, JäteL 6 §, JäteA 8 §, YSK 108 §)

11. Kaatopaikan tiivistyskerroksessa käytettävän materiaalin haitta-aineiden liukoisuudet tulee määrittää modifioidulla hollantilaisella diffuusiotestillä tai muulla vastaavalla dif- fuusioliukoisuustestillä ja tulosten tulee alittaa enimmäisliukoisuusraja-arvot. Haitta- aineiden, joita ei ole sisällytetty käytettävien liukoisuustestien ohjearvoluetteloon, enim- mäisliukoisuusrajat on selvitytettävä asiantuntijalaitoksella.

Mikäli kiinteytettävä/stabiloitava jäte sisältää sellaisia haitta-aineita, joille ei ole esitetty enimmäisliukoisuusraja-arvoja (mg/m²/64 d), on määritettävä laadunvalvontatestillä vas- taavatko jätteen ominaisuudet kaatopaikkakelpoisuustestillä niistä saatua kuvaa ja onko jäte siten lupamääräysten mukainen. (YSL 108 §, JäteL 6 § ja 51 §)

12. Käytettäessä modifioitua diffuusiotestiä NVN 7347 haitta-aineiden liukoisuus saa olla enintään seuraava:

Haitta-aine Liukoisuus (mg/m²/64d)

Arseeni 140

Barium 2 000

Kadmium 3,8

Koboltti 95

Kromi 480

Kupari 170

Elohopea 1,4

Molybdeeni 62

Nikkeli 170

Lyijy 400

Antimoni 12

Seleeni 4,8

Tina 95

Vanadiini 760

Sinkki 670

Kloridi 70 000

Fluoridi 4 400

CN-kompleksi 24

Cn-vapaa 4,8

Sulfaatti 100 000

Stabiloitavan maan työnaikainen näytteenotto ja laadunvarmistus

13. Jokaista enintään 2000 t stabiloimalla käsiteltyä massaerää kohti on oltava lupamäärä- ysten mukaiset testitulokset. Näytteet on lisäksi otettava aina käsiteltävän maan stabiloin- tiominaisuuksien muuttuessa esim. maan laadun tai haitta-aineiden ominaisuuksien vaihte- lun johdosta.

14. Jokaisella näytteenottokerralla on otettava samanaikaisesti pitkäaikaisseurantaan ja muuhun laadunvarmennukseen tarvittava riittävä määrä rinnakkaisnäytettä. Tutkittavat näytteet on valittava rinnakkaisnäytteistä satunnaisesti. Muut näytteet on säilytettävä mah- dollisia jatkotutkimuksia varten tai kunnes laadunvalvontanäytteen tulos on hyväksyttävä (YSL 43 §, JäteL 6 §, JäteA 8 §).

Stabiloidun maan laadun pitkäaikaisseuranta

15. Stabilointityön yhteydessä otetut pitkäaikaisseurantaan tarvittavat rinnakkaisnäytteet on säilytettävä niin, etteivät ne joudu alttiiksi mekaaniselle tai voimakkaalle lämpörasitukselle säilytyksen aikana. Näytteiden vesipitoisuus ei säilytyksen aikana saa muuttua enempää kuin sitoutumisreaktiosta johtuu. Stabiloidun maan pitkäaikaisseurantaan tarvittavat laa- dunvalvontakokeet on tehtävä ensimmäisen kerran yhden vuoden kuluttua siitä, kun kunkin käsittelyerän stabilointityö sijoitusalueella on saatu päätökseen. Valvontakokeet on toistet- tava tämän jälkeen 3 ja 10 vuoden kuluttua, jonka jälkeen seurannasta on esitettävä tarvit- taessa suunnitelma ympäristökeskukselle.

16. Mikäli pitkäaikaisseurantakokeiden yhteydessä todetaan, että käsitellyn maaerän jokin laatuvaatimusarvo, käytettävän testimenetelmän mittaustarkkuus huomioon ottaen, ei täytä tässä luvassa asetettuja arvoja, on hakijan esitettävä ympäristökeskukselle suunnitelma sii- tä, millä menettelyllä kyseisen maaerän laatu sijoitusalueella selvitetään ja rakenteen mah- dolliset puutteet korjataan. (YSL 43 §, JäteL 6 §, JäteA 8 §)

Kiinteytys/stabilointi ja kiinteytettyjen/stabiloitujen massojen käyttö käsittelykeskuksen rakenteissa

17. Sementillä stabiloituja pilaantuneita maita saa käyttää kaatopaikan kenttärakenteissa.

Kaatopaikkarakenteissa niitä ei saa käyttää. Jokainen stabiloitujen maiden käyttökohde tu- lee lähettää erikseen tiedoksi ympäristökeskukseen. Luvan saajan tulee esittää ympäristö- keskukselle vähintään kolme kuukautta ennen rakentamista suunnitelma ja selvitys pilaan- tuneiden maiden laadusta, kiinteytys/stabilointimenetelmästä (mm. reseptöinti), rakenteisiin sijoitettavan massan määrästä, kerrospaksuuksista, rakenteiden mitoista ja rakentamisen laadunvalvonnasta.

18. Stabiloidut/kiinteytetyt kenttärakenteet on päällystettävä kahdella asfalttikerroksella (50 + 60 mm) tai vastaavilla kuormitusta kestävillä pinnoitteilla siten, että alemman kerroksen vedenläpäisevyyskerroin K ≤ 1 x 10^-10 m/s. (JäteL 6 § ja JäteA 8 §)

Stabiloidun jätteen tulee olla vähintään yhden metrin etäisyydellä ylimmästä pohjaveden pinnasta.

19. Stabiloidun/kiinteytetyn rakenteen tekemiselle on nimettävä ulkopuolinen riippumaton laadunvalvoja, joka valvoo työn suunnitellun laatutason noudattamista ja laadunvalvonta-